pää sekaisin

epänormaali

Mikä mahtaisi olla syynä kun musta tuntuu et mun keskittymiskyky on huonontunut. Opiskelu kärsii pahasti ku ei jaksa millään keskittyy siihen mitä lukee. Ja sit ku on lukenut jonkin aikaa ei vaan yksinkertaisesti jaksa enää. Toinen ongelma on se kun ajattelen liikaa. Kaikenlaisia ihme ajatuksia tulee koko ajan. Aina pitää ajatella miksi tämä asia on näin. Ärsyttävintä siinä on se, etten voi sille mitään. Ihan kun yrittäisin väkisin sekoittaa mieleni. Mulle on sanottu et lukeminen ei vaan ole mun juttu et vaihda opiskelupaikkaa. Mut mä ihan oikeesti haluisin valmistua sille alalle mut jostain syystä mä en vaan pysty lukee. Mulla on todettu jonkinlaista masennusta ja unettomuutta. Mulle määrättiin remeronia, joka on kyllä auttanut ainakin unettomuteen. Mut miks mun mieli on näin sekaisin? Tämä on niin hirveän rasittavaa ja haittaa opiskeluani. Onko jollain kokemusta tällaisesta? Mitä mä voisin tehdä?

8

726

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • skitso

      Kokemusta on rankemman kautta. Kannattaa mennä psykiatrille ja vähän äkkiä.

      Oon muuten ainakin toistaiseksi parantunut ja vielä älyllisesti poikkeuksellisen lahjakaskin, vaikka niitä lahjoja ei voi tässä älyllisesti rajoittuneessa maailmassa käyttää, kun 99% ihmisistä tuntuu vaan niin perin juurin yksinkertaisilta, joten oletan, että sinulla on samaa ongelmaa, siis poikkeuksellisia lahjoja. Et kai vain ole sattumoisin huomannut, että suurin osa lukemastasi on oikeastaan erittäin ristiriitaista tekstiä ja monasti vielä tarkoitushakuisesti vääristeltyä tietoa?? Tällainenhan pistää älykkään ajattelemaan lukemaansa. Vähälahjaisemmilla on helpompaa,kun he eivät juuri ajattele lukemaansa ja ottavat tosissaan miltei kaiken, mitä heille syötetään. Mielenterveysongelmat
      ja älykkyys, kun tahtovat monesti kävellä käsi kädessä älykkyys olla yksi tekijä mielenterveysongelmien puhkeamisessa, kun huomaa, että miltei kaikki ihmiset ovat valehtelijoita, eikä elämässä pärjää ilman valehtelun taitoa ja sosiaalinen nousu tapahtuu sopivan nöyristelyn kautta, eikä omaa älyään saa käyttää. Niin se vain on, eikä sillä kannata turhaan rassata itseään. Korruptio ja valehtelu kuuluu tutkija- ja opetusmaailmaan yhtä lailla kuin se kuuluu politiikkaan, sillä tutkimustyö on myös politiikkaa eikä koulutusjärjestelmä ole missään vapaa vaan on aina sidoksissa johonkin. Kaiken tämän jälkeen toteankin, että kannattaa luottaa itseensä ja jättää turhat murehtimiset sikseen. Viis siitä mitä muut ajattelevat meistä "epänormaaleista". Viis siitä, mitä tenttikirjoissa, tutkimuksissa ja uutisissa sanotaan. Viis siitä mitä poliitikot, professorit, opettajat sun muut sanovat, sillä ne kaikki ovat kuitenkin monitulkinnallisia asioita, jotka eivät aina edes pidä paikkansa. Kouluja käydään sen vuoksi, että saataisiin itselleen työpaikka, ei sen vuoksi, että siellä opittaisiin elämään. Asioista voi ajatella miten tahansa ja asioita voi ajatella lukuisilta kanteilta, mutta opinnoissa etenee hyvin tyhjentämällä päästään kaiken viisauden ja toistamalla tenttikirjojen tekstejä tentissä ja tekemällä itsensä paljon tyhmemmäksi mitä onkaan.

      Ajattelemisessa itsessään ei ole mitään pahaa, kunhan ei tee siitä rasitetta itselleen ja antaa aivojen levätä riittävästi.
      Mielenterveysongelmat ovat yksilöllisiä, kuten ihmisetkin, joten ihmismieliä on niin monia kuin on ihmisiäkin ja jokaisen aivot toimivat eri tavoin.

      Yksi parhaista tavoista parantaa itseään on ulkoilu, hyvät ihmissuhteet ja hyvät ystävät, mutta mene kuitenkin ensin psykiatrin puheille.

      • lthink

        Hyvä puheenvuoro.


      • Einstain

        Erittäin järkeen käypä kertomus.


    • Joitain vuosia sitten kärsin samansuuntaisesta ja voin sanoa olleeni aika pirun masentunut. Osasyy siihen oli varmasti se, että molemmat vanhempani halusivat pitää minusta kiinni ja molemmat tahoillaan. Toinen halusi pitää äidin mussukkana, toinen isän poikana - viedä Tallinnaan, tutustuttaa huoriin ja kierouttaa pää ajattelemalla vain rahaa.

      Siinä pieni poika lopulta romahti täydellisesti. Kärsin reilun kolmen kuukauden unettomuusjakson, jonka päätteeksi päätin häipyä kotipaikkakunnaltani, enkä sen koommin ole sinne palannut. Totesin sen itselleni ainoaksi, oikeaksi tavaksi jättää kokonaan vanha elämä ja tutustua uusiin, toisenlaisiin ihmisiin. Tärkein juttu koko yhtälössä oli kuitenkin se, että aloin puhua taustoistani, itsestäni ja tunteistani. Miten kukaan voi ymmärtää toista ihmistä, jos se ei puhua pukahda koskaan? Ei kukaan tiedä sen ihmisen voivan pahoin, ellei asiasta koskaan ole puhetta.

      Joskus psyykelääkkeet kanssa vievät lähinnä toipumiselta tehoa. Pää saa olla joskus syystä sekaisin, kuten itselläni tällä hetkellä. Katse silti tulevaan ja härkää sarvista, niin sitä eteenpäin elämässä pääsee ja ehkä joku päivä ajatukset ovat taas oikosessa. Kun Remeronia saat, niin ilmeisesti käyt terapiassa tai jossain puhumassa?

      • epänormaali

        En mä misään puhumassa käy. Se remeron määrättiin lähinnä unettomuuteen.


      • epänormaali

        Ootko sä jotenkin saanut itses toipumaan? Miten?


      • epänormaali kirjoitti:

        Ootko sä jotenkin saanut itses toipumaan? Miten?

        Kyllä mun edes osittainen toipumiseni on lähtenyt siitä, että mä aloin ensin omatoimisesti hakeutua psykiatrille. Kun sitten se suunnitelma ikäänkuin romuttui, häivyin paikkakunnalta ja aloin psykiatrin puhua uusien tuttavuuksieni kanssa melko avoimesti siitä kuka mä olen, mistä tulen, mitä olen kokenut, millaista elämää elänyt. Sitä kautta mä löysin muutamia, joiden elämä ikäänkuin sivusi omaani. Jos aiemmin koin olleeni jotenkin yksin maailmassa ja se hieman vei jotenkin syytä elää, niin huomasin, että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka voivat pahoin. Kun sitä pahoinvointia sitten vähän jakoi muiden kanssa, niin hiljalleen olo helpottui.

        Vaikka sitten lopulta mä luulen, ihminen on elinikäisessä prosessissa. Ihminen ei voi tuntea itseään ja tulevaisuuttaan, joten aina tulee eteen asioita, jotka romahduttavat. Mun tapauksessani viimeisimpiä niittejä tuon jälkeen ovat olleet isän kuolema, yhden tutun itsemurha, ero puolisosta. Ne ovat jokainen ravisuttaneet mun elämäni puujalkoja aika pahasti, mutta aina niistä olen tullut jaloilleni. Ehkä olen oppinut luottamaan siihen, että elämä tulee sellaisena kuin se on tullakseen ja itseasiassa pahiten ihmistä pettävät itsestäänselvyydet ja usko jonkinlaiseen varmuuteen. Kun oppii elämään hieman varpaillaan, epävarmuudessa, sitä pärjää huomattavasti paremmin. Mutta, miten sitten sekin luottamus elämään ja itseen löytyy, en osaa sanoa.

        Tällä hetkellä olen aika rajussa prosessissa eron jälkeen. Jokainen päivä on taistelua jotain olemattomia vastaan, itseäni. Joinain päivinä en osaa oikein muuta tehdä kuin itkeä. Syön ahdistuslääkkeitä, että pysyisin jotenkin toimintakykyisenä, mutta jos miettii tuota keskittymiskykyä ja sen puutetta. Ehkä masentuneena ihminen elää jatkuvassa epävarmuudessa, joka hajauttaa ihmisen ajattelua sillä tavalla, ettei keskittyminen yhteen, vaikeaan ja isoon asiaan ole mahdollista.

        Kyllä Suomen koululaitoksesta on varmasti aika monta opiskelijaa ja koululaista lähtenyt huonoilla arvosanoilla, kun koulujärjestelmä ei tunne, se on tunnoton. Jos jollain opiskelijoista napsahtaa pää kesken opiskelun, masennus iskee päälle tms. niin ei opiskelusta vain tule kovin hyvää jälkeä. Jokaisessa koulussa voisi olla pari psykiatria valvomassa opiskelijoiden mielenterveyttä ja taatusti löytyisi kysyntää. Vuoden päästä täytyisi palkata pari lisää...


    • Miel<o>Sairas

      joo sellanen juttu tosta keskittymiskyvyttömyydestä että ei kannata lääkitä sitä isoilla annoksilla amfetamiiniä, sillä on kohta lokkaat seuraukset

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Oletko valmis? Meidän tarinaan

      Rakastan sinua ❤️
      Ikävä
      110
      2338
    2. Jumankauta sä olet hyvännäköinen

      Ihan mun miehen näköinen 😍
      Ikävä
      66
      1445
    3. Poliisi losautti puukkohemmon hengiltä

      Mitäs läks, heilumaan puukon kanssa eikä totellut käskytystä. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011361763.html
      Maailman menoa
      232
      1218
    4. Nainen, huomasitko kun muutin sinua?

      Niin lyhyessä ajassa niin paljon. Mutta jotain muuttui minussakin. :/
      Ikävä
      97
      1155
    5. Misä tulipalo?

      Mikä palaa Haapavedellä?
      Haapavesi
      11
      1128
    6. Tämä kesä ei ollut vielä meidän

      Olisihan se ihana viettää kesäiltoja kanssasi ulkona. Ei kai ollut vielä oikea aika. Ehkä kohtaamme vielä sattumalta jos
      Ikävä
      67
      1065
    7. Mitä jos vaan tapaisit sen jota mietit

      Jos se yksi henkilö on sinun mielessäsi niin entäs jos vaan menisit tapaamaan sitä, heti, samantien, miettimättä mitään.
      Ikävä
      91
      962
    8. IS Viikonloppu 12.-13.7.2025

      Viikonlopun ratoksi Skyttä ja Kärkkäinen ovat taiteilleet 3.0 arvoisen ristisanatehtävän ratkottavaksi. Kenenkään ratko
      Sanaristikot
      56
      959
    9. Sofiaa ei kelpuutettu Martinan kaveriporukkaan

      Ibizalla lomailee Martinan kanssa ihan muut naiset.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      175
      948
    10. Teet tämän niin

      Helpoksi, mutta silti niin vaikeaksi. Vihaan omaa saamattomuuttani, vaikka kaikki olisi saatavilla. 🩷🌸
      Ikävä
      43
      928
    Aihe