Tunnen tuskaa

Elämä virtaa lävitseni kuin tyhjää vain. Minulla ei ole osaa tai arpaa sen huvituksiin tai mihinkään sellaiseen. Makaan päivät pitkät sängyssäni. Silloin tällöin masturboin, mutta useimmiten katson televisiota suoraan sängystä. Lämpöpatteritkaan eivät toimi kunnolla ja on aina hieman kylmä. Olen jopa niin saamaton etten saa haettua toista peittoa, saati sitten yrittää saada patteri lämpöisemmälle. Ulos en uskalla mennä, eikä edes juuri huvita. Sähköpostin luen joka päivä vaikkei yhtään ainutta viestiä tule. Kännykkälaskuni on onneksi pieni, koska en soittele kenellekään koskaan, eikä kukaan myöskään soita minulle.
Minulla ei ole yhtään ainutta kiinnostuksen kohdetta, enkä jaksa innostua mistään. En tiedä yhtään syytä miksi kouluttautuisin joksikin tai menisin töihin. En tarvitse rahaa. Sehän vielä puuttuisi että minulla olisi huumeongelma, ja joutuisin sitä varten raatamaan jossain vessoja siivoamassa. Valvon yleensä yöt, koska nukun päivät. Yöllä varsinkaan ei ole mitään tekemistä. Katson illan viimeiset televisio-ohjelmat ja sitten selainen tevelisiokanavia tai tuijjotan chättiä. Nyt vaikka kello on jo yli kolme, en ole aikeissakaan mennä nukkumaan. Yleensä yöllä nukkuessani saan myös hirvittäviä painajaisia, joissa minulta varastetaan kaikkea. Itse asiassa en aio edes katsoa televisiota enempää, vaan mietiskelen jotain vanhoja juttuja, koulukiusaamisen syitä ja seurauksia. Tuntuu että olen syvällä synkässä vedessä, jonka mustuus suojaa minua henkiseltä väkivallalta. En voi vajota syvemmällekään, koska en liiku. Leijailen veteen vajonneen ruumiin tavoin ympäri kuollutta merta. Jos nousen vahingossa pintaan, joku työntää minut välittömästi airolla syvemmälle.
En kelpaa tässä maailmassa, enkä halua kelvata. Haluan kuolla.