Mikä on luterilaisen piispan ja papin ensisijainen tehtävä?
KYSYMYS LUTERILAISILLE
kysyjä ei TIELTÄ eksy
21918
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
yksinkertaisille jotta he kantaisivat veroeuroja kirkkoon.
Olis ehkä aika alkaa hautaamaa kunniallisesti ne uskovaiset kirkon jäsenet joita on pitkin suomea työväentalojen takapihoilla. Kohta 90 vuotta ovat lojuneet muistuttamassa ihmisiä valtionkirkon jumalattomuuksista.
No, kyllähän se on ihmisten sielun hoito, "kehdosta hautaan" mutta kirkon oma historia osoittaa ketä palvelevat.
ammutuilla oli usko Jeesukseen, ovat hyvässä paikassa, tuonelassa, odottamassa vanhurskasten ylösnousemusta ja siirtymistä taivaaseen. Hengen ja ruumiin he voivat tappaa, mutta eivät sielua, sanoo sana.
tulisi mielestäni olla herkkätuntoisia hengellisen elämän johtajia, kansakunnan omiatuntoja, jotka Jumalaa pelkäävinä eivät pelkäisi valtiovaltaakaan epäkohtiin puuttuessaan. Raamatun kirjoitukset heidän tulisi tuntea erittäin hyvin, ja etenkin piispojen osallistua julkisesti käytäviin keskusteluihin kansakunnan tilasta. Kantaa heidän tulisi ottaa selkeästi, ja jos eivät tiedä, yhtä selkeästi ilmoittaa tietämättömyytensä. Tietämätöntä rehellistä piispaa kansa rakastaa paljon enemmän kuin liiallisella tiedolla itsensä sokaissutta.
Kristuksen ylipappeus on ainoa todellinen pappeus, jonka tuntemukseen piispojen ja pappien tulisi kansalaiset ensisijaisesti saattaa.
Piispa johtaa, valvoo ja vihkii. Piispan tehtävä on valvoa, että kirkossa opetetaan oikein. Hänellä on vastuu siitä, että kirkossa toimitaan oikean opin mukaisesti.
Piispan tehtävä on myös vihkitehtävä. Hän vihkii papit ja muut kirkon viranhaltijat.
Piispa johtaa kirkollista hallintoa alueellaan ja huolehtii tarvittavasta kirkollisesta oikeudenkäytöstä ja kirkkokurista.
Piispa toimii pappien ja muiden työntekijöiden, myös luottamushenkilöiden ja seurakuntalaisten sielunhoitajana. Usein piispa esiintyy yhteiskunnassa ja muutenkin julkisuudessa kirkon äänenä. Hän ottaa kantaa asioihin ja on muutenkin mielipidevaikuttaja.
Tuossa on lyhyesti esitettyinä luterilaisen piispan tehtävät. Voiko noista sanoa jonkin olevan ensisijaisen tehtävä, sitä en tiedä. Luulisi, että tehtävät ovat aika lailla samanarvoisia.
Katso tarkemmin tästä linkistä:
http://www.evl.fi/kirkko/tehtavat.html
sopiiko oppia nimittää oikeaksi, jos sen mukaan toimimalla pääsee vain leikisti taivaaseen.
"Mietin tässä, sopiiko oppia nimittää oikeaksi, jos sen mukaan toimimalla pääsee vain leikisti taivaaseen."
Vaikka onkin "hauska tappa vanha tuttu", niin kysyn silti, mitähän tuollakin tarkoitat. Jos ateisti, kuten esim. sinä, ei usko Jumalaan, taivaaseen eikä helvettiin, niin mitä ihmettä häntä sitten kiinnostaa, pääseekö luterilainen leikisti, oikeasti vai ei ollenkaan taivaaseen. Eikä luulisi ateistia myöskään kiinnostavan eri käsitykset taivaasta ja helvetistä, kun hänelle ei kumpaakaan ole olemassa, ei edes ajatuksissa. Jos luterilaisen piispan mielestä taivaassa olo merkitsee Jumalan lähellä oloa, niin mitä kritisoitavaa tuossa käsityksessä on ateistilla? Kyllä silloin jos ollaan Jumalan luona, ollaan taivaassa.
Luterilaisuuspalstalla joutuu koko ajan ei-luterilaisten uskovien tuomitsemiksi oikein kovalla kädellä, uskontopalstalla taas ateistien pilkattavaksi. Se nyt tästä vielä puuttuu, että tänne ryntäävät vielä ateistitkin tuomitsemaan luterilaisparkoja. Miksi, oi miksi, me eri tavalla uskovat ja ajattelevat emme voisi olla vähän asiallisempia ja ymmärtäväisempiä toisiamme kohtaan?
minäkin olen jonkin verran kiinnostunut äidinkielestä.
Ellei luterilaisia oppeja seuraamalla päästäkään odotusten mukaisesti taivaaseen esimerkiksi taivaan puuttumisen tähden, niin nimittäisin kyseisiä oppeja mieluummin lööperiksi kuin oikeiksi opeiksi. Kun opin tepsivyyttä ei ole voitu testata, niin käyttäisin toistaiseksi mieluummin nimitystä luterilainen toiveajattelu kuin oikea oppi.
Fantasian ystävänä voin helposti keskustella taivaasta ja helvetistä uskisten kanssa, samoin kuin haltioiden sukupuista Tolkien-harrastajien kanssa.
Täällä on monta uskontoaiheista palstaa joita en lue ollenkaan. Luterilaisten kotkotuksia olen jonkin verran seurannut mm. siksi, että katson valtion tukeman kirkon asioiden kuuluvan minullekin kansalaisena ja vastahakoisena sponsorina.
Olen pannut merkille jännittävän asemasi ateistien ja tosiuskisten välissä, sekä tarmokkuutesi selittää luterilaisuutta parhain päin.
"Fantasian ystävänä voin helposti keskustella taivaasta ja helvetistä uskisten kanssa, samoin kuin haltioiden sukupuista Tolkien-harrastajien kanssa."
Minäkin olen fantasian ystävä, lukenut ja opiskellutkin sitä, ja puhun nyt kaunokirjallisuudesta. Jos sinulle ateistina uskonnot ja kaunokirjallisuus ovat sama asia, vaikka vain huulenheittona palstoilla, niin kanssasi on vaikea keskustella asiallisesti uskonnoista, ainakin uskontoaiheisilla palstoilla. Ehkä jokin muu palsta sopisi paremmin tuollaisille keskusteluille.
"Ellei luterilaisia oppeja seuraamalla päästäkään odotusten mukaisesti taivaaseen esimerkiksi taivaan puuttumisen tähden, niin nimittäisin kyseisiä oppeja mieluummin lööperiksi kuin oikeiksi opeiksi."
Se on aivan sama, miksi sinä nimität luterilaisia oppeja. En minäkään riennä Vapaa-ajattelijoiden liiton sivuille kristisoimaan sen sivuja, vaikka niiltäkin saattaisi löytyä kritisoitavaa. Ei se, että sinä et jotakin asiaa ymmärrä, tee itse asiasta humpuukia.
"Luterilaisten kotkotuksia olen jonkin verran seurannut mm. siksi, että katson valtion tukeman kirkon asioiden kuuluvan minullekin kansalaisena ja vastahakoisena sponsorina."
Jos puhut yhteisövero-osuudesta, niin se on korvaus kirkon hoitamista yhteiskunnallisista tehtävistä. Minä puolestani olen Vapaa-ajattelijain liiton sponsori, tuo liitto kun on saanut vähän enemmän valtionapua jäsentä kohden, kuin mitä on ollut kirkon saama yhteisövero-osuus kirkon jäsentä kohden. Kyllä minä voin edelleen ja ilman vastahakoisuutta sponsoroida Vapaa-ajattelijoiden liittoa.
"Olen pannut merkille jännittävän asemasi ateistien ja tosiuskovaisten välissä, sekä tarmokkuutesi selittää luterilaisuutta parhain päin."
Miten niin olen ateistien ja "tosiuskovaisten" välissä? Vai pidätkö vain fundamentalisteja "tosiuskovaisina"? Etkö hyväksy liberaalista ajattelutapaa lainkaan "tosiuskovaisuuteen"? Jos noin on, niin vahvistat silloin vain ennakkoluulojani, että ateistien mielestä vain fundamentalistit ovat "tosiuskovia".
En minä yritä selittää luterilaisuutta parhain päin, vaan yritän esittää asiat vähän objektiivisemmin eikä niin yksisilmäisesti ja kiihkoillen, kuin mitä tälle palstalle ryntäävät luterilaisuuden vastustajat tekevät. Etkö ole huomannut tuota?
Etkö sinäkin ole sitä mieltä, että keskustelusta ei tahdo tulla mitään, jos toinen suhtautuu keskusteltavaan asiaan kuin se olisi fantasiakirjallisuutta ja toinen puhuu itselleen tärkeästä ja pyhästä asiasta?
vaikka kirjoituksesi olikin aika sävyisä.
>> Ei se, että sinä et jotakin asiaa ymmärrä, tee itse asiasta humpuukia.
Tiedän kyllä kristinuskon dogmit luterilaisena versiona kuin myös niiden epäloogisuuden ja yhteyden arkaaiseen maailmankuvaan.
>> Kyllä minä voin edelleen ja ilman vastahakoisuutta sponsoroida Vapaa-ajattelijoiden liittoa.
Ystävällistä, vaikken Vapaa-ajattelijoiden liittoon kuulukaan. Ikävä kyllä, mieleeni muistuu vielä koulujen uskonnonopetuksen ja teologikoulutuksen sponsorointi, ja erilaiset laitospapit joita puikkelehtii siellä täällä armeijaa myöten.
>>Miten niin olen ateistien ja "tosiuskovaisten" välissä? Vai pidätkö vain fundamentalisteja "tosiuskovaisina"?
En tunne uskovaisuudelle yleisesti hyväksyttyä mittaria. Ajattelin että tosiuskovaisuus korreloisi vaikkapa raamatusta vakavasti uskottujen jakeiden määrän kanssa. Muitakin arviointitapoja voi tietysti löytää, kuten halukkuus kristityksi marttyyriksi.
>>Etkö sinäkin ole sitä mieltä, että keskustelusta ei tahdo tulla mitään, jos toinen suhtautuu keskusteltavaan asiaan kuin se olisi fantasiakirjallisuutta ja toinen puhuu itselleen tärkeästä ja pyhästä asiasta?
Pelkäänpä että sen, jolla on niitä pyhiä asioita, on vaikea kestää ajattelutapaa, jonka mukaan ne pyhät asiat ovat tavallisia asioita, joskus jopa epäpyhiä sisältämänsä petoksen tähden.
"Pelkäänpä että sen, jolla on niitä pyhiä asioita, on vaikea kestää ajattelutapaa, jonka mukaan ne pyhät asiat ovat tavallisia asioita, joskus jopa epäpyhiä sisältämänsä petoksen tähden."
Kun keskustelen ateistin kanssa yritän muistaa olla käyttämättä hengellisen kielen sanoja tai merkityksiä. Aina se tosin ei onnistu. Mutta nyt käytin tarkoituksella pyhää sen yleisemmässä merkityksessä, jolloin synonyymejä ovat esim. kallis, syvällinen, ylevä, jalo, tärkeä, esim. innostuksen pyhä kipinä, loukata jonkun pyhimpiä tunteita, nuoruuden pyhät muistot.
Voihan tietysti olla, että minulle tärkeät asiat eivät ole sinulle tärkeitä tai päinvastoin. Mutta siitä huolimatta, että samat asiat eivät ole sinulle tärkeitä, niin minä en ainakaan tietoisesti halua loukata sinun pyhimpiä tunteitasi.
En ymmärrä, mitä tarkoitat puhumalla petoksesta tässä yhteydessä. Petos on erehdyttämistarkoituksessa tehty rikos. Minusta tuntuu aika pahalta, jos joku tulee uskontoaiheiselle palstalle julistamaan, että teidän uskovien pyhillä asioilla on yhteyttä erehdyttämistarkoituksessa tehtyihin rikoksiin.
uskonto on monesti ollut vallanhimoisten yksilöiden apuna, kun he ovat pyrkineet ohjailemaan ihmisten käyttäytymistä. En tiedä uskoiko Hitler jumalaan, mutta ainakin hän osasi juutalaisvainoissa hyödyntää kristillistä uskoa Jeesukseen jumalan poikana, jonka juutalaiset tappoivat. Mutta jos ihminen vilpittömästi uskoo, että juutalaiset kansana syyllistyivät jumalan tappamiseen ja "ottivat syyn itselleen ja lapsilleen", niin onko se petosta? Mielestäni kyseessä on ainakin itsepetos. Onhan rehellisen uskovaisenkin myönnettävä, ettei hän todellakaan voi tietää, oliko Jeesus muuta kuin pelkkä ihminen, jonka ympärille sitten moninaisista syistä, osin poliittisista, kehittyi uusi laajeneva uskonto.
Luin hiljattain Ilkka Pyysiäisen kirjan Synti. Hän kertoo mm. luterilaisuuden sisällä toimivan lestadiolaisen liikkeen varjopuolista, kuten monilapsisen perheen äidin kuolemasta, koska liikkeen johtomiehet kielsivät häneltä ehkäisyn vastoin lääkärien neuvoja. Tässä tapauksessa johtohenkilöt hallitsivat uskonnon avulla alamaistensa, siis naisen ja äidittömiksi jääneiden lasten, vahingoksi. Voi olla että he uskovat omaavansa sen oikean totuuden Jumalan puhetorvina, mutta se on melkoista itsepetosta ja omien perusteettomien uskomusten korottamista toisten uskomusten yläpuolelle. Selvää on että "oikea oppi" kuuluu heidän kielenkäyttöönsä, ja petetyt(?) ihmiset tosiaan uskovat sen olevan juuri oikea oppi.
"En tiedä, uskoiko Hitler jumalaan, mutta ainakin hän osasi juutalaisvainoissa hyödyntää kristillistä uskoa Jeesukseen jumalan poikana, jonka juutalaiset tappoivat."
Löysin sivut, joilla on siteerattu Hitlerin sanoja ja käännetty ne englanniksi. Tuon sivuston mukaan Hitler piti itseään "a complete pagan". Tällaista Hitler mietti 10.10.1941: "Christianity is a rebellion against natural law, a protest against nature." Ja tällaista 14.10.1941:" The best thing is let Christianity die a natural death." Tässä "parasta" ( minun mielestäni ) mihin Hitler pystyi ( 13.12.1941 ): "Christianity is an invention of sick brains."
Tässä linkki:
http://www.geocities.com/chiniquy/Hitler.html?20055
Minun on vaikea ymmärtää noita ehdottomia ehkäisykieltoja. En tunne yhtään lestadiolaista enkä myöskään lestadiolaisuutta sen kummemmin, mutta minun mielestäni pitäisi ajatella myös monilapsisen perheen äitejä, niin ettei heidän tarvitsisi hankkia terveytensä kustannuksella isoa lapsilaumaa. En ymmärrä myöskään katolisen kirkon kondomien käytön kieltämistä varsinkaan, kun Afrikassa paljon ihmisiä on sairastunut aidsiin.
Heidän tehtävänsä on pitää huoli lähetyskäskyn täyttämisestä, seurakunnan kalastamisesta ja kokoamisesta. Se mistä se kaikki juurtaa on lähinnä Pietarin ja Johanneksen väärästä ymmärryksestä siitä, mitä Jeesus sanoi ja heidän virheensä suuruus ilmenee seurakunnan suuruutena.
Sokeat piispat opastavat sokeita pappeja, että he osaisivat ohjata sokean laumansa hautausmaan portista sokeiden piispojen ja pappien tekopyhyydellä siunattuun hautausmaan multaa.
Raamattua luterilaisten tunnustuskirjojen opin mukaan ja luterilaisten piispojen tulee tässä ohjata ja tukea pappeja ja ennen muuta valvoa että näin varmasti myös tapahtuu.
ja arkirutiineista kysymyksessäsi ei liene kysymys.
Tarkoitat varmaankin tuota hengellistä puolta.
Minusta papin ja piispan tulee osoittaa seurakuntalaisille elävä malli jumalaan uskovasta ihmisestä jota tavallinen myllyMatti voi pitää esikuvanaan ja mallinaan hengellisessä elämässä ja vähän muussakin.
Jos pappi tai piispa juopottelee tai viettää muuten epäsiivoa elämää silloin hän on kadottanut tehtävästään punaisen langan.
Hän ei ole enää kelvollinen tehtäväänsä ja silloin hänen pitää erota ja hakeutua muuhun tehtävään.
Mutta kuten tiedämme kaikki monet papit ja piispat ovat sellaisia ns. leipäpappeja jotka teeskentelevät jumalan saarnaajaa ja tekevät mitä mieleen tulee.
Mielestäni heidän ensisijainen tehtävänsä olisi viestittää ihmisille, että Jeesus on ainoa tie taivaaseen ja Hän tahtoisi sinne jokaisen!
MINUAKIN! JUST NÄIN.
Kysymys:miksi he eivät toimi niin?
kulloinkin tarkoitetaan. Kansankirkon piispoilla ja papeilla on omat jeesuksensa, jotka yleensä poikkeavat enemmän tai vähemmän Raamatun Jeesuksesta, ja heidän jeesuksensa ovat usein keskinäänkin aika erilaisia. He myös opettavat, että tämä erilaisuus olisi rikkautta. Raamatun Jeesus pidä sitä rikkautena, että on useita erilaisia jeesuksia.
piispalla ja papilla on hankkia leipää perheelleen, kaikki muu tulee vasta kaukana sen jälkeen.
Kaikki uskonnolliset järjestelmät on nimittäin luotu pelkästään sitä varten, etta suuri tyhmien joukko saadaan höynäytettyä elättämään pieni rehellistä työtä vieroksuvien, ovelien velikultien suljettu veljeskunta.