Pystynkö sanomaan ei?

Olen tavannut kolme kertaa erään naimisissa olevan miehen, joka näyttää olevan seksuaalisesti varsin kiinnostunut minusta. Minäkin haluan häntä, mutta hänellä on seksiä yrittäessämme ollut erektiovaikeuksia, joiden hän on olettanut johtuvan paineista ja jännityksestä.

Tapasimme viimeksi noin viikko sitten, ja sitä ennen en ollut kuullut miehestä mitään yhdeksään kuukauteen! Suostuin tapaamaan hänet, mutta seksiä en pitänyt itsestään selvänä.

Mies kuitenkin vaikutti yhtä halukkaalta kuin ennenkin, ja päädyimme jälleen kokeilemaan seksiä. Tilanne eteni niin ripeästi, että minua oikein ihmetytti, kun mies niin kovasti harmitteli sitä, ettei hänellä taaskaan seisonut. Minä puolestani olin aivan kostea, eli fyysisesti olisin kyllä halunnut. Sanoin kuitenkin miehelle, ettei seksi kaikkea merkinnyt. Minulle oli pääasia, että mies vieläkin halusi tavata minut.

Hänen puheistaan päätellen saatamme tavata vielä joskus. Alan kuitenkin olla sitä mieltä, että meidän pitäisi tehdä jotakin muutakin kuin harrastaa seksiä. On turhauttavaa sekä minulle että miehelle, ettei hänellä seiso lainkaan! Mies ei syytä minua, enkä minäkään haluaisi syyttää häntä. Tiedämme kuitenkin, että tapaamisemme ovat hänen vaimonsa pettämistä. Sitä paitsi on täysin järjetöntä mennä heti sänkyyn yhdeksän kuukauden tapaamiskatkon jälkeen, vaikka kuinka haluttaisi - käsittäähän jokainen, ettei seksi voi silloin sujua, ellei se ole ennenkään onnistunut!

Jospa vain tietäisin olevani kyllin luja sanomaan miehelle, jos hän vielä ottaa yhteyttä, ettei minua tosiaankaan kiinnosta tavata pelkän rakastelun takia! Sen olen kyllä jo sanonut, etten oikeasti halua osallistua uskottomuuteen. Mies näytti kyllä itse olevan niin halukas, etten oikein usko hänen välittävän muusta kuin seksistä. Ongelmani onkin siinä, etten itsekään haluaisi sanoa ei, mutta olen todella sitä mieltä, ettei meidän kannata asettaa itsellemme eikä toisillemme liian kovia seksuaalisia vaatimuksia.