Meidän juttumme menee näin: mieheni vanhemmat kuuluvat helluntaiseurakuntaan, kuten myös mieheni
aikoinaan. Sitten hän vieraantui seurakunnasta myös elämäntavoiltaan ja totesikin, että moni ns. ei uskovainenkin on synnittömämpi kuin useat hänen
tuntemistaan uskovaisista.
Tässä elämänvaiheessa tapasimme ja perustimme myös perheen. Kyllä, menimme myös naimisiin.
Nyt tilanne on tämä; mieheni sanoi kokeneensa uskoontulon ja antavansa elämänsä Jeesukselle. Hän aikonee uudelleen hellariksi, vanhempiensa suureksi iloksi. Herääkin kysymys, voimmeko jatkaa elämäämme yhdessä enää? Minä olen luterilainen perususkovainen, uskon siis Jumalaan, mutta se usko ei ole elämäni tärkein asia. Suoraan sanottuna, pelkään tulevaa ja sitä mitä tämä uskoontulo perheellemme tekee.
Itse en halua helluntaiseurakuntaan liittyä, eikä se olisikaan mahdollista, sillä en minä ole edes uskossa. Mies haluaisi jatkaa perheenä(eiväthän hellarit "saa" kai erota?), mutta tunnen olevani umpikujassa. Tästä asiasta saattaa tulla liian iso pala purtavaksi minulle. Sitä paitsi, tuntuu tätäkin palstaa selatessani, että hellarit ikäänkuin ylenkatsoisivat muita kuin omaan ryhmäänsä kuuluvia..Olenko aivan väärässä????
aikoinaan. Sitten hän vieraantui seurakunnasta myös elämäntavoiltaan ja totesikin, että moni ns. ei uskovainenkin on synnittömämpi kuin useat hänen
tuntemistaan uskovaisista.
Tässä elämänvaiheessa tapasimme ja perustimme myös perheen. Kyllä, menimme myös naimisiin.
Nyt tilanne on tämä; mieheni sanoi kokeneensa uskoontulon ja antavansa elämänsä Jeesukselle. Hän aikonee uudelleen hellariksi, vanhempiensa suureksi iloksi. Herääkin kysymys, voimmeko jatkaa elämäämme yhdessä enää? Minä olen luterilainen perususkovainen, uskon siis Jumalaan, mutta se usko ei ole elämäni tärkein asia. Suoraan sanottuna, pelkään tulevaa ja sitä mitä tämä uskoontulo perheellemme tekee.
Itse en halua helluntaiseurakuntaan liittyä, eikä se olisikaan mahdollista, sillä en minä ole edes uskossa. Mies haluaisi jatkaa perheenä(eiväthän hellarit "saa" kai erota?), mutta tunnen olevani umpikujassa. Tästä asiasta saattaa tulla liian iso pala purtavaksi minulle. Sitä paitsi, tuntuu tätäkin palstaa selatessani, että hellarit ikäänkuin ylenkatsoisivat muita kuin omaan ryhmäänsä kuuluvia..Olenko aivan väärässä????
Vastaukset 26
Vanhimmat
Voi voi! Valitettavasti taitaa olla vaikeuksia tiedossa perheessänne. Satuin itse aikoinaan seurustelemaan helluntaiseurakuntaan kuuluvan tytön kanssa. Itse olen myös ns. perusluterilainen. Lisääntyvästi alkoi tulla vaatimuksia, että minun pitäisi myös osallistua kokouksiin ja sen sellaiseen höpinään. Kävin ihan kuitenkin paikan päällä joskus katsomassa näitä tilaisuuksia. Koin tilaisuudet hyvin ahdistaviksi, joukkopsykoosi tuli lähinnä mieleen. Ei auttaneet selitykseni, että en halua osallistua helluntaitilaisuuksiin. No ero siitä sitten tuli..... Olen sen jälkeen kiertänyt kaukaa vähänkään helluntalaisten kanssa tekemisissä olevat tytöt. Hyvin tutun oloista tuomitsevaa ja ahdasmielistä meininkiä näyttää näilläkin palstoilla olevan.
Voimia sinulle! Toivottavasti löydätte ratkaisun.
Tiedän kyllä, että vaikeuksia saattaa tulla, lähinnä siksi, etten halua lapsiimme kohdistuvan minkäänlaista uskonasioiden tyrkyttämistä. Käyvät oman seurakuntani kerhoissa ja siellä niistäkin kerrotaan. Ilman manipulointia.
Seurustelumme alkuaikoina kävin muutamissa helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa mieheni kanssa, mutta en kokenut niitä juttuja omakseni. Tämän tein kyllä miehelleni täysin selväksi, kuten olen tehnyt myös nykytilanteenkin; en aio enkä halua, että kotona aletaan tyrkyttää uskonasioita ruokapöydässäkin. Sen tietää kyllä nykyisin jo anoppikin :)
Silti olen kieltämättä aika lailla varpaillani...
varmaan myös miehesi lapsia, ja silloin kai hänelläkin on jotain sanottavaa kasvatuksesta?No so. teidän kahden asia.Mutta, mielestäni näillä menneen jo aika pitkälle.....1 Korinttolaiskirje 7:3 Täyttäkööm mies velvollisuutensa vaimoaan kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan.
4. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa:samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa vaan vaimon vallassa.
Jae10.Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään.
Jae 12.Mutta muille sanon minä eikä Herra:jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko,ja tämä suostuu asumaan hänen kanssa, niin älköön mies häntä hyljätkö.
13. samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies joka ei usko ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestään.
KANNATTAIS KYLLÄ LUKEA, HARKITEN KOKO LUKU.
Ylenkatse ja uskonnon pakkosyöttö ainakin perheen sisällä ovat molemmat mahdollisia. Lienee seuraavat mahdollisuudet:
1) Miehesi tulee jätkiinsä ja heittää lahkolaisuuden pois elämästään. Kai nyt oma puoliso ja avioelämä ovat tärkeämpiä kuin lahkotouhut.
2) Eroat miehestäsi ja annat hänen hihhuloida rauhassa.
3) Hurahdat uskoon itsekin ja kieltäydyt vastedes ajattelemasta itse.
Toivon kohdan 1 toteutumista. Ennuste on kuitenkin huono, jos miesparkaa on jo lapsena aivopesty hellarilahkoon.
En ainakaan hurahda, siihen olen liian vahva ja itsepäinen ihminen...
neuvo henkilöltä joka itse on uskon asioista ulkona kuin lumiukko.Ei kantsi noteerata!
uskoon tulo onkin Jumalan teko, ei ihmisen.Ei Hän pelasta ketään väkisin, ole huoleti!
Ja ihmisen vahvuudesta voidaan olla montaa eri mieltä, tosi paikan tullen.
Viittaan mm. Estonia laivalla olleiden ihmisten viime vaiheisiin , sekä Tsunami tapahtumia.Mihinkä ihminen turvaa kun ei ole muuta jäljellä?
...turvautuisin minäkin suurimman hädän keskellä. Ja olen turvautunutkin. Kysymys oli kuitenkin, siitä, että helluntailaisuus ei ole minun juttuni...
No tämä se vielä puuttui!
Homo antaa avioliittoneuvoja!
"Mies" ei tiedä naisista eikä uskosta mitään ja antaa toisille neuvoja, onpa uskottavaa...
Pysy sinä vain niissä homopiireissä, äläkä tule tänne sotkemaan asioita...
...kommentti Poikalapselta! Hyvä hyvä!
Luitte kai, etä Poikalapsi halusi vaihtoehto ykköstä parhaaksi! Siinä luki, että mies tulisi jätkiinsä...! Siis, että Poikalapsi saisi itselleen seuralaisen...
on paljon muitakin lahkoja jos helluntailaiset ei tunnu omalta paikalta on
vapaaseurukuntia
baptisteja
adventisteja
ja muita riippuen paikkakunnasta missä asutte
myös luterilaisen kirkon puolella on elävää
toimintaa pääasia on että uskoo jeesukseen ja siihen mitä hän ristillä teki kaikkien ihmisten tähden usko myös vapauttaa ymmärtämään asioita mitä ennen ei ymmärtänyt
.....
Eikö olisi todella paras ratkaisu, että itsekin tulisit Jumalan lapseksi?
Jeeus on ristillä sovittanut sinunkin syntisi. Sinä voit tulla uudestisyntyneeksi Jeesuksen opetuslapseksi. Se olisi teidän perheelle parasta..
Miksi tahdot pysyä luterilaisena?
- - -
Tässä taas käy ilmi se, että uskossa oleminen ja luterilaisuus ovat eri asioita.
##Miksi tahdot pysyä luterilaisena?##
Ei taida haluta kumarrella vieraita jumalia!
Juuri tämän pakkosyötön takia minäkin kypsähdin koko helluntaitouhuun. Etkö näe, että keskustelun avaajalla on huoli perheensä tulevaisuudesta. Sinä rupeat sitten tuputtamaan helluntaiseurakuntaa, vaikka avaaja nimenomaa ei sitä halua. Se on hänen ratkaisunsa, kunnioittaisit sitä. Juuri toisten ratkaisujen kunnioittaminen tuntui täysin puuttuvan helluntaiseurakunnista, samaa sakkia tunnut olevan. Häpeäisit edes!
Mitähän oikein luit viestistäni?
Miten näet siinä sellaista, että tuputtaisin ihmisille helluntaiseurakuntaa? Sitä en todellakaan ole vielä koskaan tehnyt. Mutta suosittelen kyllä jokaiselle Jeesusta syntien sovittajaksi. Ilman Häntä kun ei voi päästä Taivaaseen.
Suomessa on suurena esteenä ihmisten uskoon tulemiselle ollut tuo uskonto nimeltä evankelisluterilainen kansan kirkko. Sen tähden suosittelen jokaiselle täyden pesäeron tekemistä sen suhteen.
Kunhan voisit kiihkottomasti ajatella tätä asiaa: Uskonto on tullut Jeesuksen tilalle! Monenmoiset kirkonmenot ja tavat lapsikasteesta ja rippikoulusta hautaan siunaamiseen ovat saaneet ihmisten elämässä sen paikan, joka kuuluisi Elävälle Jeesukselle.
Ymmärrätkö? - - - Uskonto ei pelasta ihmistä. Sen tekee vain elävä henkilö, Jeesus Kristus, Jumalan Poika.
Lue tästä lisää:
http://www.jeesus-on-herra.com/kirjoitukset/eienaakirkkojalahkoja.htm
ei ole mikään "este" elävässä uskossa olemiseen.
Jos pysyt luterilaisessa opissa, nii et voi olla Raamatun uskossa.
Ei tarvitsekaan olla Raamatun uskossa ;-) Vaan uskossa Jeesukseen.
Kirjoitit:
>>Uskonto on tullut Jeesuksen tilalle! Monenmoiset kirkonmenot ja tavat lapsikasteesta ja rippikoulusta hautaan siunaamiseen ovat saaneet ihmisten elämässä sen paikan, joka kuuluisi Elävälle Jeesukselle.
Ymmärrätkö?>>
On totta, että tavat eivät pelasta, vaan se elävä usko Jeesukseen. Ja ev.lut. kirkko on enemmänkin yritys joka tuottaa näitä palveluja, kuin elävässä uskossa toimiva seurakunta. Mutta ev.lut.srk:ssa kumminkin on ja toimii myös uskossa olevia ihmisiä. Siellähän heitä tarvitaan eniten, missä uskoa on vähiten.
Itse en lapsikastetta hyväksy muuten kuin vain nimenantojuhlana. En näe sillä hengellistä merkitystä. Vaan kannatan uskovaisten kastetta. Jolla olen itsekin käynyt.
Rippikoulusta haluan sen sanoa, että nuori joka ei ole uskovaisesta kodista tietää hyvin vähän Jeesuksesta ja Raamatusta. Joten rippikoulussa saa edes vähän tietoa niistäkin. En usko, että rippikoulu voi olla täysin pahasta, koska viime kesänä leirillä, jossa sukulaiseni oli, oli tullut kaksi nuorta uskoon ja tehneet henk.koht. uskonratkaisun.
Hautaan siunaamisella ei ole mitään merkitystä sille vainajalle tai omaisille hengellisesti. Mutta se auttaa omaisia ja läheisiä surutyössä. Joten sillekin on paikkansa. Itse olin juuri hautajaisissa, jossa arkun siunaamisen suoritti helluntaiseurakunnan pastori, koska kuollut kuului helluntaiseurakuntaan.
Miehesi menee omia menojaan omassa srk:ssaan ja sinä omiasi. Itseni lapset käyvät myös ev.lut.srk:n kerhoissa, mutta myös helluntalaisten tilaisuuksissa. Itse en koe ristiriitaa siinä asiassa. Itse olen uskossa, mieheni ei ole.
Olisiko tilanne erilainen, jos miehesi uudistui uskossa, mutta olisi pysytellyt ev.lut. seurakunnassa ?
Epäilen vahvasti, että sinun tunteet olisivat siinäkin tapauksessa samat, kuin nyt. En usko, että sinua häiritsee niinkään helluntalaisuus, vaan se, että miehesi tuli uudelleen uskoon.
Eihän sinun ole pakko käydä helluntalaisten tilaisuuksissa. Kumminkin avioliitto on pyhä. Mielummin katsot ensiksi mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kuin, että jo nyt rupeat miettimään avioeroa. Ihan lastenkin vuoksi. Maltti on valttia myös näissä asioissa.
Tätä oikeastaan ajoinkin takaa, siis omakohtaisia
kokemuksia asiasta...Muutoinhan uskonto itsessään tuntuu -kumma kyllä- olevan aika tulenarka aihe monille. Eli eri mieltä ei saa olla. "on vain yksi oikea tapa ja se on minun tapani".
Täsmennän tässä vielä sitä seikkaa, että mieheni ei ole ikinä kuulunutkaan kirkkoon vaan helluntaiseurakuntaan.
Ja siitä eroamisesta vielä; mieheni itse lähti kotoa ja jätti perheensä, kunnes uskoontulonsa takia palasi takaisin. Ei ole kyse viikkojen tai kuukausien erosta toki vaan ehti olla poissa ainoastaan vuorokauden, kunnes tämä käänne tapahtui.
Ehkä tässä katsotaan sitten rauhassa kuinka meidän käy. Ainakin mies on sitä mieltä.
Korostettakoon vielä kaikille, etten todellakaan ole tässä etsimässä itselleni lahkoa, johon kuulua. Olen aivan tyytyväinen omaan kirkkooni ja minulle riittää tieto siitä, että Jumala on. Se on minun uskoni.
Miehesi on ollut uskova, mutta on "kylmennyt" ja loitontunut Jeesuksesta, mutta Jeesus ei ole loitontunut hänestä!
On suuri ilo se että miehesi on voinut vielä saada anteeksi erheensä ja saanut uuden voiman lähestyä vapahtajaansa joka ei ole hänestä päästänyt irti vaikka mies on elänyt aivan toisin kuin uskovana pitäisi.
Kerroit olevasi "perususkovainen" luterilainen!
Sellainen kai minäkin aikoinaan olin luterilaisena ollessani! "Perususkovainen luterilainen", joka ei uskonelämästä ja Jeesuksen sovitustyöstä tiennyt yhtikäs mitään!
Olin "luterilainen kristitty" vaikka en ollut edes uskossa Jeesukseen! Miten sellainen kristillisyys voi olla edes mahdollista, ei tottavie mitenkään!
Olin vauvana kastettu, mutta Jeesusta en tuntenut!
Silti minua nimitettiin kristityksi vaikka en uskonelämästä tiennyt mitään!
Kun sitten eräänkerran sain kuulla sanoman Jeesuksesta ja että minunkin syntini ovat sovitetut Golgatan keskimäisellä ristillä, niin tässä Jumala sai minuun tehtyä "piston", ja tulin huomaamaan kuinka syntinen olin ja miten vastoin olin Jumalaa aina kohdellut ihan tietoisesti!
Toiveeni tietenkin oli päästä kerran taivaaseen, mutta Raamatusta tulin huomaamaan ettei minulla olisi ollut mitään mahdollisuutta sinne päästä mielipiteitteni ja syntisyyteni vuoksi jotka vain olivat taistelua Jumalaa vastaan!
Tulin ymmärtämään ettei kirkon papit voi ketään "tuupata ja pumpata" taivaaseen ellei ihminen itse ole löytänyt yhteyttä Jeesukseen Kristukseen, joka on ainut taivaaseen pääsemisen edellytys! Se taas tarkoittaa sitä, että ihmisen on tultava tuntemaan itsensä "epätäydelliseksi ja syntiseksi" Jumalan edessä ja kun tunnustamme rehellisesti Jeesukselle nämä tosiasiat, niin Raamattu sanoo että hän antaa armonsa niille jotka hänen nimeään avuksi huutavat! Saat silloin kokea syntien anteeksiantamuksen ja taivastien avattuna Jeesuksessa "uskon kautta", joka on vapahtanut sinut elävään elämään, Jumalan yhteyteen!
Älä potki tutkainta vastaan, vaan kiiruhda pian jo Jeesuksen eteen ja anna hänen uudistaa sisäinen elämäsi Jumalalle mieluisaksi joka lähimmäisiään rakastaa Jumalallisella rakkaudella! Saatte yhdessä kokea todella sellaisen elämän joka on tähtäävä iankaikkisuuteen, yhdessä ja kokonaisena perheenä!. Älä vain sulje sydäntäsi, sillä Jeesus todellakin rakastaa sinua! Anna pelastaa itsesi!
Älä missääntapauksessa luota iankaikkisuuttasi vain "luterilaisuuteen", vaan luota ainoastaan Jeesukseen, joka voi sinut uskon kautta Häneen Kristityksi saattaa! Kristitty ihminen on Jeesukseen uskova Jeesuksen seuraaja!
Toivotan runsasta siunausta, että Jumala teitä voimallisesti nyt koskettaisi ja antaisi teille syvän luottamuksen Häneen ja rakkaudellisen elämän!
>>Joh 3;16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Älä potki tutkainta vastaan, vaan kiiruhda pian jo Jeesuksen eteen ja anna hänen uudistaa sisäinen elämäsi Jumalalle mieluisaksi joka lähimmäisiään rakastaa Jumalallisella rakkaudella! Saatte yhdessä kokea todella sellaisen elämän joka on tähtäävä iankaikkisuuteen, yhdessä ja kokonaisena perheenä!. Älä vain sulje sydäntäsi, sillä Jeesus todellakin rakastaa sinua! Anna pelastaa itsesi!
Älä missääntapauksessa luota iankaikkisuuttasi vain "luterilaisuuteen", vaan luota ainoastaan Jeesukseen, joka voi sinut uskon kautta Häneen Kristityksi saattaa! Kristitty ihminen on Jeesukseen uskova Jeesuksen seuraaja!
Toivotan runsasta siunausta, että Jumala teitä voimallisesti nyt koskettaisi ja antaisi teille syvän luottamuksen Häneen ja rakkaudellisen elämän!
>>Joh 3;16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.