Tätäkin keskustelupalstaa lukiessani, en voi olla ajattelematta sitä suvaitsemattomuuden ja tuomitsemisten määrää, joka itseään uskovaisiksi kutsuvilla vallitsee.
Olen aina ollut kiinnostunut uskosta ja Jumalasta, mutta ei ole oikeastaan ketään, jonka kanssa näistä asioista voisi oikeasti keskustella. Ns. hihhulit ovat heti tuomitsemassa toisten elintapoja ja muita ei kiinnosta.
Mikä siinä on ettei voi elää normaalia nuoren opiskelijan elämää, biletyksineen, kännäyksineen, satunnaisine seksisuhteineen, sotkuisine ihmissuhteineen, ja silti rukoilla, ajatella Jumalan suojelevan ja rakastavan sekä pääsevänsä taivaaseen? Mitä pahaa on siinä, että nauttii elämästään, jos se satuta tai loukkaa muita ihmisiä? Miksi kaiken kivan pitäisi olla kiellettyä? Onko elämän tarkoitus olla tylsää?
Mitä järkeä on edes päästä taivaaseen, jos koko elämä on mennyt sitä murehtiessa?
Ja onhan se nyt ihan järkyttävää, jos on homo tai lesbo. "Kunnolliset" uskovaiset ovat heti ensimmäisenä heittämässä roviolle. Miksi?
Joojoo... onhan siinä asioita mitkä ovat Raamatussa kiellettyjä, mutta eiköhän se ole Jumalan tehtävä tuomita ja kaikki synnithän saa anteeksi, jos katuu. Mielestäni on vaan paljon syntejä, joita ei voi enää nykypäivänä pitää synteinä, vaan normaaliin elämään kuuluvina asioina. Mikä on synnin määritelmä muuten? En oikeasti kadu yhtään esiaviollista seksiä ja tiedän etteivät nämä muutkaan tähän toimintaan osallistuneet. Joten miksi siinä olisi mitään väärää?
Peränkuulutan sitä peruskristillistä ajatusta kaikkien hyväksymisestä. Tekisi nyt mieli heittää sillä ensimmäisellä kivellä näitä kaikkia tuomitsijoita päähän ja vielä pari perään. Niin paljon ärsyttää. Mutta taida olla alentumatta heidän tasolleen.
Se Jumala johon minä uskon, on hyvä ja oikeudenmukainen. Ei nipottava kiihkoilija. Onneksi.
Olen aina ollut kiinnostunut uskosta ja Jumalasta, mutta ei ole oikeastaan ketään, jonka kanssa näistä asioista voisi oikeasti keskustella. Ns. hihhulit ovat heti tuomitsemassa toisten elintapoja ja muita ei kiinnosta.
Mikä siinä on ettei voi elää normaalia nuoren opiskelijan elämää, biletyksineen, kännäyksineen, satunnaisine seksisuhteineen, sotkuisine ihmissuhteineen, ja silti rukoilla, ajatella Jumalan suojelevan ja rakastavan sekä pääsevänsä taivaaseen? Mitä pahaa on siinä, että nauttii elämästään, jos se satuta tai loukkaa muita ihmisiä? Miksi kaiken kivan pitäisi olla kiellettyä? Onko elämän tarkoitus olla tylsää?
Mitä järkeä on edes päästä taivaaseen, jos koko elämä on mennyt sitä murehtiessa?
Ja onhan se nyt ihan järkyttävää, jos on homo tai lesbo. "Kunnolliset" uskovaiset ovat heti ensimmäisenä heittämässä roviolle. Miksi?
Joojoo... onhan siinä asioita mitkä ovat Raamatussa kiellettyjä, mutta eiköhän se ole Jumalan tehtävä tuomita ja kaikki synnithän saa anteeksi, jos katuu. Mielestäni on vaan paljon syntejä, joita ei voi enää nykypäivänä pitää synteinä, vaan normaaliin elämään kuuluvina asioina. Mikä on synnin määritelmä muuten? En oikeasti kadu yhtään esiaviollista seksiä ja tiedän etteivät nämä muutkaan tähän toimintaan osallistuneet. Joten miksi siinä olisi mitään väärää?
Peränkuulutan sitä peruskristillistä ajatusta kaikkien hyväksymisestä. Tekisi nyt mieli heittää sillä ensimmäisellä kivellä näitä kaikkia tuomitsijoita päähän ja vielä pari perään. Niin paljon ärsyttää. Mutta taida olla alentumatta heidän tasolleen.
Se Jumala johon minä uskon, on hyvä ja oikeudenmukainen. Ei nipottava kiihkoilija. Onneksi.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Jos me ihmisen mielten mukaan vaeltaisimme, niin miten ja missä uskomme ja uskon kuuliaisuutemme Herraa Jeesusta kohtaan näkyisi?
Vaikka uskovalle usko Kristukseen on vanhurskaudeksi, niin silti me emme elä synnissä, emmekä tee synnistä sallittua, koska synnin palkka on kuolema; joten tuomitsemme synnin, mutta rankaisu jää Herralle.
Tässä Paavalin valaisevia sanoja niille, jotka eivät vielä käsitä ja ymmärrä.
>>Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan r i s t i i n n a u l i t t u , että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, Älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi? Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi! Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen. Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta. Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema. Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
selvästi sanottu Raamatussa, se on Jumalan sanaa, ei ihminen voi sitä muuksi muuttaa. Tiedän että itse olen täällä saanut "tuomarin" nimikkeen, mutta emme me ihmiset voi ketään tuomita Jumala tuomion antaa. Mutta minun on sanottava totuus niin kuin kaikkien Jumalan lasten tulee tehdä. Nyt vain tuntuu olevan niin harvassa ne uskovat jotka pitävät koko Jumalan sanan totuutta esillä. Matt. 5:19,20 Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. Sillä minä sanon teille; ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan. Niin tiedän että tästä nousee ihmismieleen ajatus, okei minä olen syntinen ja sinä fariseus tasoissa ollaan. Jos me tällä ihmismielen ja "ihmiskielen" tiellä tahdotaan olla niin eikö siinä sitten kannata olla "täysillä", ja nauttia? Mutta jos meillä on kaipaus jostain paremmasta, niin eikö silloin kannatta etsiä tosissaan sitä parempaa?
vielä, että emme voi palvella kahta herraa. Kumman herran palvelija sinä tahdot olla? Senkö joka sielujamme vihaa, vaiko hänen Jeesuksen joka meitä kaikkia rakastaa?
On totta, että jokainen ihminen on kutsuttu elämään veljellisessä tai sisarillisessa rakkaudessa jokaista kohtaan. Niin harvoin me vain siinä onnistumme. Tälläiset nimettömät keskustelupalstat innoittavat kirjoittamaan astetta provokatiivisemmin (olen sen huomannut itsestänikin). Ehkä syy tähän on se, että "vastapuoli" ei ole näkyvä, vaan joukko tekstiä. Ei tajua, että toisella puolella on ihminen siinä missä minä itse. Joskin täällä näkee usein tapauksia, missä maailma on jakautunut selkeästi hyviin ja pahoihin ja sitten tuota pahaa saa kohdella ihan miten lystää (tämä ominaisuus piilee varmaan kaikissa). Se ei kuitenkaan ole kovin kristillistä, sillä pahaa tulee rakastaa, eikä pidä lyödä takaisin vaan kääntää toinenkin poski.
Itsekkin elämän normaalia elämää. Voin siis eläväni niin sanotussa maalisessa mielessä. Silti pidän siitä kiinni, että kaikki mitä teen ei ole sen mukaista toimintaa, jota minun tulisi elää. Uskoni mukaan en voi elää synnissä, vaan minun tulee taistella sitä vastaan. Silti en tee sitä mitä tahdon. Se on elämän yksi suuri mysteeri, joka elää omassa heikkoudessani. Erään kristillisen tulkinnan mukaan elämän tarkoitus on onnellisuus. Ihmisen onnellisuuteen tähtää myös koko kristinusko koko repertuaarillaan. Se ei kuitenkaan ole hetkellistä onnea, vaan ajatonta onnellisuutta. Sitä että ihminen elää niin kuin hänen on tarkoitettu elävän. Tästä syntyy onnellisuus. Koska ihminen on kuitenkin syntinen hän ei pysty elämään tämän ikuisen onnellisuuden mukaan. Siksi se ei tuota onnea nyt niin, että ihminen tuntisi sitä nyt koko täyteydellään. Sitiä voi, jos Jumala suo, päästä maistamaan, mutta kokonaan sitä ei saa. Lyhyesti sanottuna tuo onnellisuus on Jumalan ääretöntä rakastamista ja lähimmäisen rakastamista siten kuin rakastaa itseään. Siinä on siis se paljon kysytty elämän tarkoitus. Silti rakkaus kristillisessä mielessä ei aina ole sama kuin suvaitsevaisuus. Suvaitsevaisuus on suuri osa rakkauden mysteeriä. Silti se ei tarkoita sitä, että eikö kaikkia pitäisi rakastaa. Kaikkia pitää rakastaa aina olipa ihminen minkälainen tahansa. Tästä rakkaudesta esikuvan antaa jo itse Jumala, joka teki alkoi tehdä sovintoa jo lankeemuksesta lähtien ihmisen kanssa, joka vihäsi Häntä.
Itse aina koitan pitää mielessä sen, että Jumala on rakkaus, elämä ja kaiken luoja. Hän on siellä, missä on jotain, hän on siellä, missä on rakkautta. Hän on itse Elämä, mutta silti hän ei ole aina sama kuin elämä. Hän on opettaja, joka on oppilastaan, minua, paljon viisaampi. Siksi Kuitenkin selvää on se, että aina tulee rakastaa, sillä Jumala on rakkaus. Silti rakkaus on mysteeri.
evl. kirkon jäsen? opetuksesi ovat vähän samankaltaiset. Mitä pahaa tulee rakastaa? Jos kysymys on "pahasta" ihmisestä, niin se ei tarkoita sitä, että meidän tulee rakastaa, hyväksyä se paha, synti mitä hän tekee, missä hän elää. Tämä on sellainen tosi petollinen suvaitsevaisuuden, toisen kunnioittamisen veruke jos näin voidaan sanoa. Tämä on sitä sielujemme vihollisen kieroutta, johon ollaan niin lujasti kietouduttu. Meidän ei tule hyväksyä mitään väärää, syntiä, jos me näin teemme me teemme samalla synnin luvalliseksi. Jumala on pyhä, hän kehoittaa meitäkin tulemaan pyhiksi. Siis synnistä on aina varoitettava, on kehoitettava tekemään parannus ja kääntymään Vapahtajan luo. Se, että näin teemme ei suinkaan tarkoita sitä, että emme tätä ihmistä rakasta, vaan päin vastoin silloin me rakastamme häntä, kun sanomme hänelle totuuden. Valheessa ei ole rakkautta.
Hyvä muukalainen,
Kristus käski meitä kääntämään toisen poskemme jos meitä lyödään. Toinen vaihtoehto tuossa tapauksessa olisi joko lyödä takaisin tai paeta paikalta. Pakeneminen merkitsisi pelkuruutta pahalle, eikä rakkauteen uskova ihminen voi paeta pahan edessä, jos hänen uskonsa on vahva. Rakkaudessahan ei ole pelkoa. Eikä rakkaudessa elävä voi lyödä takaisinkaan, sillä silloin hän alistuisi pahan orjaksi. Ainoa oikea tapa on kääntää toinenkin poski, nöyrtyä rakkaudessa. Kristillinen usko on nimenomaa myös uskoa rakkauteen. Uskoa siihen, että rakkaus voittaa aina. Se tarkoittaa myös sitä, että hyvä voittaa aina pahan, siksi hyvä on ikuinen ja kestävä, sillä Jumala itse on hyvä, eli rakkaus. Se joka rakastaa, ei rakenna elämäänsä heikolle pohjalle. Siksi meidän tulee myös rakastaa pahaa. Vaikka itse Saatana kiusoittelisi minua, ei minun pidä suhtautua häneen kuten hän suhtautuu minuun. Saatana etsii omaansa, eikä altista itseään toiselle. Sen sijaan minun, joka uskon rakkauden ikuiseen voimaan, tulee rakastaa jopa Saatanaa. Jos hänellä on jano, minun on annettava hänelle hänelle vettä. Vain tällöin voin olla Jumalan puolella, sillä jos sorrun epärakkauteen, sorrun siihen mihin Saatana minut haluaa saada sortumaan. Siksi ei taivaassa eikä maanpäällä ole yhtäkäkään ihmistä, jota ei pitäisi rakastaa. Totuudessa kulkeminen ei kuitenkaan ole aina helpooa, sillä ihminen on mikä on. Siksi meillä on Jumalan armo, joka vahvistaa meitä, jotta voisimme olla täydellisiä. Rakkaus avautuukin ihmiselle enemmän mystiikana kuin järjellisenä toimintana. Rakkaus on jotain ihmistä suurempaa, joka on meissä, mutta ei aina meistä. Se on ikuista vuoropuhelua Jumalan ja lähimäisen kanssa. Siksi rakkaus on kohdallamme vain silloin, kun kohtaamme Jumalan tai lähimmäisen.
Tältä pohjalta sanon, että syntiä ei tule hyväsyä. Siihen ei pidä sortua, mutta siihen pitää suhtautua rakkauden hengessä, sillä muulloin me syyllistymme itse syntiin. Kaikki syntisyyshän on tulosta rakkaudettomuudesta, käpertymisestä itseen, joka ei etsi toisen parasta. Ehkä yksi itsekkyyden tulos on myös se, että luulee tekevänsä silloin toiselle hyvää kun antaa toiselle sen mitä itse tarvitsisi. Kuitenkin rakkaus vaatii empatiaa, eli toisen asemaan asettumista. Vain silloin me voimme tietää mitä toinen haluaa ja voimme rakastaa häntä niin kuin rakastamme itseämme. Vasta silloin ihminen luopuu itsestään, niin kuin Jumala luopui omasta korkeudestaan ja tuli ihmisten keskelle. Siksi rakkaus on, kuten edelleä jo sainoin, aina mysteeri.
en oikein päässyt "jyvälle" ajatuksistasi. Ihan hienolta kuulostavia "juttuja" sinällään ja ihan oikeaakin. Tosiaan meitä ei ole Raamatussa kehoitettu tekemään vastarintaa pahalle siinä mielessä, että jos joku meitä esim. lyö niin me lyömme takaisin. Mutta miten tämä liittyy siihen, että meidän on pidettävä pahasta jopa "saatanasta". Voisitko osoittaa minulle Raamatusta kohdat joissa kehoitetaan rakastamaan itse sielujemme vihollista? Ja mitä tarkoitat sillä,että tulee suhtautua syntiin rakkauden hengessä?? Voisitko osoittaa myös Raamatusta nekin kohdat jotka puoltavat tuota näkemystäsi synnin rakastamisesta??
Kristinuskon ydin tietyssä mielessä rakentuu Paavalin mainitsemaan kolmeen keskeiseen asiaan, eli uskoon, toivoon ja rakkauteen. Näistä rakkaus on kuitenkin suurin. Tässä tiivistyy kaikki se missä kristinuskossa on kyse. Perimmältään kaikessa on kyse Jumalasta, joka on rakkaus. Saatana, jonka heprean kielinen kantasana tarkoittaa vastustajaa, on Jumalan vastustaja. Paha on siis rakkauden vastustamista. Jos me elämme siten kuin meidtä on luotu elämään, tarkoittaa se Jumalalle elämistä, eli elämistä rakkaudessa, joka on Jumala. Jos me vähääkään siirrymme rakkaudesta pois päin, on se väistämättä siirtymistä kohti pahaa. Silloin meidän tulee aina elää rakkaudessa, myös silloin kun kohtaamme itse Saatanan. Jos emme rakasta Saatanaa, emme ole silloin myöskään rakkauden puolella. Saatanan rakastaminen ei siis tarkoita sitä, että tekee hänen tahtonsa mukaan, vaan sitä, että tekee hänelle sitä mitä hän tarvitsee langenneena enkelinä. Pahaa ei siis tule kohdata vihalla, vaan rakkaudella. Kaikkea tulee kohdata rakkaudella. Synti ei ole rakkautta, vaan rakkaudettomuutta. Kun synnin kohtaa rakkaudessa, ei sitä lähesty synnistä käsin, vaan Jumalasta käsin.
En osaa sanoa tähän hätään mitään tiettyä Raamatun kohtaa, joka tästä puhuisi. Ja tuskin siellä missään tätä suoraan sanotaankaan (Raamattuhan ei ole mikään tosien väitelauseiden kokoelma, siinä mielessä, mitä on vaikka MAOL:n taulukkokirja). Mutta tämä henki on useassakin kohtaa. Se löytyy vuorisaarnassa, missä kehoitetaan rakastamaan niin, että voisimme olla täydellisiä, niin kuin Jumalakin on täydellinen, se löytyy Paavalilta kortintilaiskirjeestä, missä hän kehoittaa elämään uskossa, toivossa ja rakkaudessa, se on Johanneksen kirjeessä, jossa hän toteaa Jumalan olevan rakkaus jne. Kohtia on useita. Myönnän että puhe Saatanan rakastamisesta on hämärää ja ehkä vähän radiaakialin. Minusta se kuitenkin kertoo jotain rakkauden luonteesta ja siten siitä, missä kristinuskossa on paljolti kysymys. Vaarana on kuitenkin se, että asian ymmärtää väärin. Silloin luulee, että synnissä eläminen on yhtä kuin rakkautta. Sitä se ei kuitenkaan ole, sillä synti on rakkaudettomuutta. Silloin rakastaa syntiä ei voi tarkoittaa synnissä elämistä.
Siinä jotain pientä. Valaisin mielelläni asiaa lisää, jos siihen enää pystyn oman vajavaisen tietoni tähden.
tiedän jotain siitä mitä on tulla synnin, sielujemme vihollisen ja oman lihan pettämäksi, niin minä en voi uskoa mihinkään ihmisten rakentamiin oppeihin, ja näitä ihmisten tekemiä oppeja ovat kaikki ne jotka eivät perustu Raamattuun, joita ei voida Raamatun sanalla osoittaa, että näin on. Eikö juuri siitä ole syntyneet eri lahkot ja "lohkot", kun ei pidetä Raamattua ainoana oikeana Jumalan sanana? Mielelläni näkisin sinun osoittavan Raamatun sanalla, onko oppisi oikeaa vai väärää? Ei ole yhdentekevää miten pelastavaa uskoa julki tuodaan.
...että kristityn ihmisen tulisi pyrkiä elämään Kristuksen seuraajana eli Hän esikuvanaan. Ei helppo tehtävä, eikä siinä tule kukaan onnistumaan. Eli jos joskus retkahtaa, niin synnit saa anteeksi.
Mutta jos olet aidosti kiinnostunut uskosta ja kirkosta, niin ota ihmeessä yhteyttä pappiin ja keskustele hänen kanssaan, ettet missään tapauksessa jää yksin omien mielipiteittesi kanssa ja kuvittele, että jos joku asia nykyään on yleisesti hyväksyttyä (esim. satunnaiset seksisuhteet) niin se olisi kristitylle sopivaa. Usko ei ole valintatalo, josta valitaan vain itselle mieluisat asiat.
Haluaisin kiinnittää huomiota lauseeseen "usko ei ole valintatalo, josta valitaan vain itselle mieluisat asiat".
Koska mun mielestä se on oma henkilökohtainen valinta ja asia, mistä juuri nimenomaan valitaan ne asiat jotka itseä lohduttaa ja auttaa elämässä eteenpäin.
Uskon tarkoituksena on ikuisuudet ollut luoda lohtua ja uskoa siihen, että joku muu suurempi voima johdattaa, eikä itse ole vastuussa kaikesta. Sen takia edes uskomme johonkin. Se, että pitäisi noudattaa jotain ikivanhaa kirjaa kirjaimellisesti, ei ehkä ole kaikille se oikea vaihtoehto.
Ja kuka voi sanoa uskovansa edes oikeaan jumalaan? Mistä me mitään tiedämme? Se mitä ja miten minä uskon, ei ole sen oikeampi tai väärempi tapa, kuin sinunkaan uskosi. Vai mitä?
yhdentekevää kenen "papin" luo menee. Mutta jos on todella kaipaus syntynyt Jumalan tuntemiseen ja näkee oman kurjan syntisen tilansa, niin kyllä sinä saat kääntyä Jeesuksen puoleen ja sanoa; tässä minä olen anna anteeksi kaikki minun syntini. Jeesus on luvannut, että jokainen joka hänen luokseen tulee hän antaa armon tulla Jumalan lapseksi. Hän johdattaa kaikkeen totuuteen sanansa kautta. Nyt kun eksytys on niin suuri, niin on todella vaarallista mennä kuuntelemaan väärää opetusta. mutta kun Jumalalta tätä kyselee ja pyytää hänen johdatustaan kaikessa, niin hän sen tekee.
sanoo totuuden. Emmehän ole tekemässä Jumalaa valehtelijaksi?
Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja. Ei mikään absoluuttinen totuus. Sieltä löytyy ristiriitoja ja tulkinnanvaraisia asioita.
se tuntuu luonnollisesta ihmisestä, sillä ei ihminen voi omalla järjellään ymmärtää Jumalan Sanaa
...ihminen voi ymmärtää Jumalan sanaa, mikä sinä sitten olet sitä tulkitsemaan?
sinä et ole uudestisyntynyt Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta, niin sinulla ei myöskään tällöin ole Jumalan Pyhää Hengeä, ja kun sinulla ei ole Pyhää Hengeä, et sinä voi ymmärtää Jumalan sanaa. Ihminen ei omalla järjellään voi tulla tuntemaan totuutta. Mutta Jeesus sanoo kaikille, jokainen joka tahtoo hänen tykönsä tulla, hän ei ketään työnnä luotansa pois. Jos sinä siis olet tullut tuntemaan oman syntisyytesi, kelvottomuutesi ja kuulet Jeesuksen kutsun, niin älä paaduta sydäntäsi, vaan riennä Jeesuksen helmaan, se on paras paikka meille kaikille täällä ajassa ja kerran iäisyydessä.
No ehkä olet kuullut kymmenestä käskystä. Yllätys yllätys ne OVAT vielä voimassa.
Miten voit olla varma että esim esiaviolliset suhteet EIVÄT vahingoita ketään muuta kuin ehkä itseäsi? Muistan itse vajonneeni moiseen ja se tosiaan vahingoitti minua. Ei sitä kehtaa edes sanoa ei, kun heti leimataan joksikin merkilliseksi olioksi, kuten hihhuliksi.
Yks tuttu kuoli huumeannostukseen jonka sen poikakaveri pani salaa sen lasiin. Se oli uskovainen eikä juonu koskaan ees alkoholia.
Juovuspäissään bailujen jälkeen usea tappelee tai lyö, raiskaa ja murhaa.
Annatko muuten hihulien elää omaa elämäänsa vai oletko siellä pilkkaamassa ja työntämässä huumeita juoman sekaan?
Mitä pahaa on siinä että haluaa elää niin että tekee mahdollisimman vähän väärin? Miksi vain se mikä on kiellettyä on sinusta kivaa?? Ei uskovan elämäole tylsääpäin vastoin! Eikä edes tarvi häpeillähumalassatehtyjätoilauksia.
Synti on aina ja pysyy aina syntinä. Kaikkien kunnioittaminen sellaisena kun he ovat EI sisälläsitä että olisi oltava kuin he tai olisi hyväksyttävä, mitä he tekevät.
Minäen tuomitse, Jumala tuomitsee, mutta kuulutan oikeutta elää haluamallani tavalla!
Molemminpuolista kunnioitusta kuuluttaen ritari!
Kristinuskon pyhä kirja on nimeltään Raamattu. Siinä kirjassa on valtavan paljon sanoja. Ja jokainen niistä sanoista on pieni kivi.
Niitä kiviä on hauska heitellä syntisten päälle. Vielä hauskempaa on, jos saadaan kokoon kivitysryhmä, ts. jokin lahko tai uskonnollinen kuppikunta. Silloin saadaan aikaan oikein vanha kunnon kivitys.
Valitettavasti nykymaailman meno on sellainen, että valtio ja viranomaiset eivät enää osallistu kivityksiin. Silloin kuin valtio oli mukana, saivat syntiset päälleen niin isoja kiviä, että he eivät enää niiden alta nousseet... Mutta nykyään täytyy siis tyytyä heittelemään pieniä kiviä... *huokaus*
"Se Jumala johon minä uskon, on hyvä ja oikeudenmukainen."
Niinpä. Minä olen täysin samaa mieltä kanssasi tuosta lauseestasi.
Se mitä kirjoitit on taas totaalisen ristiriidassa Jumalan oikeudenmukaisuuden kanssa. Katsoppas Jumala kyllä rakastaa jokaista ihmistä, mutta vihaa syntiä joka saattaa ihmisen eroon Hänestä. Jumala ei myöskään koskaan voi siunata syntiä. Se on todellista oikeudenmukaisuutta.
Sinun käsityksesi elämästä ja Jumalasta on aika mielenkiintoinen. Olet siis kehittänyt itsellesi jonkinlaisen oman "uskontosi". Sen 10 perusjuttua taitavat olla:
1. Mä saan tehdä mitä mua huvittaa
2. Kukaan ei saa tulla sanomaan mitä mä en sais tehdä
3. Mä uskon Jumalaan joka sallii mun tehdä mitä mä haluan
4. Ei oo välii sillä mitä mä teen ku en tahallani satuta ketään
5. Kunnolliset uskovaiset on perseestä
6. Kaikki muu on tylsää paitsi "normaali opiskelijaelämä" kännäyksineen, biletyksineen, satunnaisine seksisuhteineen ja sotkuisine ihmissuhteineen
7. Hihhuleilta on toi kaikki kiva kielletty
8. En kadu mitään
9. Jumala rakastaa ja suojelee mua ja pääsen taivaaseen vaikka teen mitä tahansa
10. Hihhuli-kiihkoilija-uskovaiset tuomitsijat pitäis kivittää
Mistähän kohdasta aloittaisin.. ;)
Ymmärrätkö uskonnon/uskonnollisuuden ja aidon uskon Jeesukseen välisen eron?
Kappas, et maininnut Herramme Jeesuksen nimeä kertaakaan kirjoituksessasi. Eli ilmeisimmin et.
Uskonnollisuus ei pelasta ketään! Eikä mikään uskontokaan. Tiedän muuten yhden islaminuskoisen jolla on vähän samanlainen logiikka Jumalasta kuin sinullakin. Hän oli "myöhäisillasta" aika kännissä ja kun kyselin, että eikö uskontonne kiellä tällaista meininkiä? Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä -"Allah nukkuu öisin!"
Niin, minäkin olen tehnyt noita kaikkia mainitsemiasi temppuja. Vaikka omatunto aluksi kolkutteli vastaan hiljensin sen ja annoin palaa.
Luulin olevani vapaa saadessani tehdä tuota kaikkea "kivaa".
Muutaman vuoden kaikki olikin kivaa. Mutta totuus alkoi paljastua pikku hiljaa.
Todellisuudessa olinkin täysin sidottu, himojeni ja riippuvuuksieni orja nimenomaan ilman vapautta. Ajauduin syvemmälle ja syvemmälle ja himoni vaativat koko ajan LISÄÄ ja LISÄÄ. Ja jäin entistä pahemmin koukkuun riippuvuuksiini.
Nyt olen vapaa! Siis oikeasti vapaa. Ja tuo vapaus tuli, kun löysin Jeesuksen Kristuksen kautta elävän yhteyden Isän Jumalan kanssa. Hän katkoi kaikki pimeyden kahleeni, Hän sitoi kaikki haavani, Hän eheytti kipuilevan sydämeni, Hän puhalsi minuun Henkeänsä, Hän paransi sairauteni, Hän kantoi kaikki syntini ristillä, Hän on minun pelastajani ja Herrani.
Elämä yhteydessä Jumalan kanssa on mahtavaa. Tätä sisäistä rauhaa, iloa ja onnellisuutta ei voi verrata mihinkään synnin tuomaan lyhytkaikaiseen nautintoon jota aina seuraa lasku tai morkkis!. Nyt vasta tunnen eläväni.
Bonuksena ihmissuhteeni ovat eheytyneet, olen saanut kaiken anteeksi ja myös selvittänyt välini entisiin "vihamiehiini". Pystyin myös antamaan anteeksi kaikille minua vastaan rikkoneille. On käsittämättömän ihanaa, kun ei ole mitään riitoja ihmisten kanssa eikä tarvitse turvautua pulloon tai pilveen jos olosuhteet kyrvähtävät.
Onko Jumala tehnyt minusta tiukkapipoisen ja tuomitsevan hihhulin?
No ei tod. olen täynnä virtaa, elinvoimaa, huumoria ja iloa. Jumala on vapauttanut sen persoonan jonka Hän on minuun luonut. Minä en voi ketään tuomita, sillä olen itse tehnyt samoja tekoja kuin muutkin. En ole yhtään parempi vaan ainoastaan Jumalan suuresta armosta ja rakkaudesta olen nyt armahdettu ja vapautettu. Kiitos kuuluu yksin Hänelle.
Mikä on syntiä? Miten synti vaikuttaa ihmiseen? Miksi syntiä ei saisi/kannattaisi tehdä?
Synti erottaa ihmisen Jumalan rakkaudesta. Synnin palkka on kuolema. Synti ei tuo ihmisen elämään mitään pysyvää hyvää. Synti vie ihmisen kirouksen alle. Synti tuo ihmiselle pitkässä juoksussa kärsimystä, sairautta, ahdistusta, katkeruutta ja vihaa.
Jumalan Sana ilmoittaa selvästi mikä on syntiä. Ihmisen tehtävä ei ole tuomita raamatun sanaa vaan antaa Sanan tuomita itsensä.
Jokainen meistä on syntiä tehnyt ja Jumalan kirkkautta vailla. Eikä kukaan voi pelastua omin hyvin teoin tai välttämällä tekemästä pahaa.
Synnin tekeminen vie ihmisen ensin eroon Jumalasta ja Hänen totuudestaan ja pikku hiljaa salakavalasti syntielämä vie ihmistä yhä kauemmas ja kauemmas Jumalasta. Ihminen paatuu ja alkaa selitellä tekemisiään teemoilla "kaikkihan näin tekevät" "eihän tämä nyt mitään ole, koska neiti x tekee sitäsuntätä" "nykyään on ihan eri juttu kuin joskus 50 vuotta sitten" "tämä kuuluu nuoruuteen ja ehkä sitten myöhemmin"...
Mistä kukaan meistä tietää mitä tapahtuu huomenna? Voimme olla kuolleita huomenna, eikä koskaan tule enää mahdollisuutta etsiä Jumalaa ja pelastusta.
Jumalaa kannattaa ehdottomasti etsiä nyt, kun siihen on mahdollisuus. Hän lupaa sanassaan, että me löydämme Hänet kun etsimme Häntä koko sydämistämme.
Vain yhteydessä Jumalan kanssa voit löytää pysyvän sisäisen rauhan. Et löydä sitä mistään muualta, et vaikka tekisit mitä muuta tahansa. Ihminen on iankaikkisuusolento ja luotu yhteyteen luojansa kanssa. Kun tuo yhteys on poikki elämä menee eteenpäin ikäänkuin "puolivaloilla". Elämässä voi kyllä olla draivia, mutta jotain oleellista puuttuu.
Se muutos jonka Jumala tekee on pelkästään positiivinen. Ei missään nimessä kannata pelätä Hänen rakkauttaan, sillä Hän tietää sen mikä sinulle on hyväksi paremmin kuin sinä itse. Voit luottaa 100% Häneen. Hän ei koskaan satuttaisi sinua.
Tsemppistä sinulle Tiitu. Toivottavasti sait sepustuksestani jotain irti. Toivon sinulle ja elämääsi pelkästään kaikkea hyvää. Muista, että olemme kaikki samalla viivalla ja Jumalan tahto elämäämme on hyvä. Häntä vastaan ei kannata kapinoida vaan on paljon parempi olla Hänen puolellaan, sillä voittajan puolella on aina helppo hymyillä.
Kaikkien näiden viestien jälkeen olen edelleen samaa mieltä. Ehkä tosiaan pitäisi perustaa joku oma lahko, jossa saisi uskoa ihan omalla tavallaan. Tai hetkinen... sehän on jo perustettu: evankelisluterilaisuus.
Mikä on teidän näkemyksenne ns. riviluterilaisuudesta? Kaikkiko menossa helvettiin? Rippileireilläkin opeteaan kondomin käyttöä, eikä julisteta esiaviollisia suhteita vastaan. Kukaan ei ole minun uskonnontunnillani nimittäin neuvonut antamaan elämäänsä Jumalalle ja luopumaan kaikista synneistä.
Raamatussa on "ihan kivoja tarinoita", mutta kirjaimellisesti en sitä pysty ottamaan. Kuten ei myöskään 99% väestöstä.
Uskon tarkoitus on auttaa ihmistä vaikeina aikoina ja silloin kun tuntuu, ettei omassa elämässä riitä päätösvaltaa muuttamaan negatiivisia asioita positiivisiksi. Silloin auttaa usko johonkin korkeampaa voimaan. Se voi myös ottaa vallan koko ihmisestä, jolloin se ei ole aina niin positiivinen asia, kuin miltä te annatte ymmärtää tai miten se teidän elämässänne on vaikuttanut. Siitäkin löytyy historiasta monia huonoja esimerkkejä.
Uskonto on kaikkia varten, mutta kirjaimellinen Raamatun seuraaminen ei. Ja jokainen saa etsiä omasta uskonnostaan asioita, jotka lohduttavat ja auttavat. Usko ei ole minun elämäni itsetarkoitus, vaan onnellinen elämä on uskoni itsetarkoitus. Kaikki eivät tule onnelliseksi samoista asioista.
Ja siitä että väheksyisin tai en arvostaisi "kunnollisia" uskovaisia, ei pidä paikkaansa. Jokainen saa elää niinkuin tahtoo ja kokee parhaaksi.
Kysymykseen, olenko niitä ihmisiä jotka laittavat huumeita uskovaisten laseihin, jätän vastaamatta. Ei kukaan voi tosissaan kysyä tuollaista. Vai pidätkö meitä, toisella tavalla uskovia, potentiaalisina murhaajina?
Ja mikäköhän pointti tässä kaikessa oli... Ehkä halusin vaan keskustella asiasta ja saada näkemyksiä.
Se, että jokaisen mielestä oma uskonto ja tapa uskoa on juuri se oikea, on tullut kyllä hyvin selvästi esille. Mistä sitä kukaan oikeasti tietää? Eihän mikään muu ole varmaa kuin kuolema. :)
Ainiin... meinasi unohtua. Evankelisluterilainen kirkkohan ei usko, että kukaan joutuu helvettiin. Hyviä uutisia siis... minulle :)
P.S. Aika harva pappi muuten on mikään raitis tai neitsyt mennessään naimisiin
voisin päätellä sinut myös nuoreksi.
Nämä asiat joita Raamattu opettaa ovat viisaita asioita.
Jos koet elämän iloksi synnin niin sen ilon tarjoaa sinulle valehtelija.
Se on tehnyt niin hyvin monelle.Moni ei palaa siltä tieltä.
Elämä on valintoja.
Ehkä et ymmärrä sitä nyt, mutta myöhemmin sen tajuat.
Kirjoituksesi perusteella olet tuhoamassa elämääsi ja se on sinusta iloinen asia?!
Luulen että muistat näitä asioita sitten, kun on myöhäistä.
Seksi on asioliiton sisällä oleva asia.
Kuka sen on tuonut ulos siitä?
Sekin selviää sinulle.
Jos et voi kunnioittaa viisaita neuvoja ja ohjeita joita raamattu tarjoaa, koska se on Jumalan ilmoitus ihmisille, niin huonosti siinä käy aina.
Toivon sinulle hetkiä ajatteluun, syy ja seuraus pohdintaan suhteessa Raamatun ohjeet.
Et menetä siinä mitään , mutta mitä enemän asiaa käsittelet, sen enemän tulet saamaan elämääsi.
Nuori olen, mutta tarpeeksi vanha ottamaan vastuun tekemisistäni.
Kirjoituksesi perusteella 99%:lle kansasta on käymässä huonosti. Ja kaikki opiskelukaverini ovat tuhoamassa elämäänsä... Enpä usko. Ei kuullosta oikeasti järkevältä.
Tähänkin asti ovat ihmiset selvinneet ihan hyvin ilman kirjaimellista Raamatun noudattamista. Miten se on selitettävissä?
Tuntuu, että puhuu seinille, eikä kukaan oikeasti halua täällä edes yrittää ymmärtää muuta kuin omaa ahdasmielistä näkökantaansa.
Elämä on täynnä valintoja, jotka voi myös jättää tekemättä ja seurata sokeasti jotain tiettyä polkua, koskaan siitä poikkeamatta. Ihmiset voivat olla onnellisia sokeinakin.. Mutta joskus kannattaa avata silmät. Puoleen ja toiseen. Minäkin yritän kovasti päästä selville teidän ajatustavoistanne.
Olen tällähetkellä onnellinen. Olen aina ollut. Jos olen syntisenä onnellinen, niin tekeekö se minusta huonon tai pahan ihmisen? Entä jos en enää tekisi syntiä ja minusta tulisi onneton. Olisinko silloin hyvä ihminen?
Pidän edelleen kiinni evankelis-luterilaisenkirkon opeista. Lopuksi kaikki pelastuvat. Sitä ennen haluan olla onnellinen.
täällä ajallisessa elämässä, mutta miten tämän ajan tuolla puolen? Siis ihmiset voivat menestyä täällä ajassa hyvin. Voivat ns. elää "hyvän" elämän, mutta mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi itsellensä suuden omaisuuden, mutta menettää sielunsa kadotukseen.
silloin täytyy luopua omaisuudestaan ja antaa se köyhille.
Itselle voi jättää niin paljon ettei tarvitse lähteä kerjäämään. Sitten pitää vielä seurata Jeesusta.
Kun tämän teemme palkinto odottaa taivaassa enkeleiden keskellä
Vai että omaisuudestaankin pitää luopua... Nyt taisi tippua muutama tämänkin keskustelupalstan saarnaajista pois.
No jokatapauksessa, opit ovat erilaisia. Ehkä tuo on sinun "lahkon" oppisi mukaista. Ei kansankirkon.
..mukaan sen sielunsa nyt sitten sinne kadotukseen menettää? Miksi se olisi juuri se oikea oppi ja parempi kuin ev.lut?
Kukaan ei vastaa selviin kysymyksiin. Pointtihan nyt oli juuri se, että voi elää täällä "hyvän" elämän ja päästä vielä jopa taivaaseen luterilaisuuden mukaan. Mitä järkeä silloin olisi jättää se kiva ja hyvä elämä elämättä, jos ei tarvitse pelätä kadotukseen joutumista?
yksin löytyy totuus, ja muuta totuutta ei ole. Niinkuin olen maininnutkin mutta toistan vielä ns."hyvällä" elämällä ei taivaaseen pääse. Tiedätkö kyllä sinullekin on niin riittävän hyvin kerrottu totuus, sinusta itsestäsi riippuu tahdotko vastaan ottaa Jeesuksen vapahtajaksesi ja elämäsi Herraksi. Uskon ratkaisua ei kukaan voi tehdä sinun puolestasi, tämä ratkaisu on tehtävä täällä ajassa tämän elämän jättäessäsi et sitä enää voi tehdä. Ja koska emme tiedä milloin lähtöhetkemme joutuu, niin Jeesus sanoo, Tänä päivänä kun kuulette Hänen kutsunsa älkää paaduttako sydämiänne vaan ottakaa Hänet vastaan omana Vapahtajana ja Herrana.
omaksi kuvakseen, joten ei tässä pitäisi olla mitään hätää, vaikka vähän iloitsemme eläessämme.
Peiliin katsoessamme näytämme Jumalan näköiseltä ja käyttäydymme myös kuin Jumala, edellyttäen teitenkin, että kopionti on täydelisesti Jumalalta onnistunut. Maanantaikappaleet ovat sitten asia erikseen, heillä voi olla elämisessään ongelmia.
Otan ensin kysymyksiäsi ja lopuksi joku sananen.
"Mitä pahaa on siinä, että nauttii elämästään, jos se satuta tai loukkaa muita ihmisiä? Miksi kaiken kivan pitäisi olla kiellettyä?"
- Elämästä voi nauttia monella tavalla. Oletko varma, ettet loukkaa muita tai itseäsi? Kivaa on myös ne asiat, jotka ovat Jumalan mieleen.
"Onko elämän tarkoitus olla tylsää?"
- Ei varmasti. Kristuksen yhteydessä ei ole tylsää ja hengelliset asiat ovat antoisampia tässä elämässä. Usko minua! Vaikeaa elämässä kyllä on aika ajoin ja voi tylsistyttääkin, mutta elämä on kaiken kaikkiaan LAHJA.
"Mikä on synnin määritelmä muuten?"
- Vaikea sanoa. Joku jo mainitsi 10 käskyä. Ehkä voisi sanoa, että synnin määritelmä on tietoinen tai tiedostamaton Jumalan tahdon vastainen asenne, teko jne.
Joku sananen. Jumala on - kuten uskot - oikeudenmukainen ja hyvä. Siitä kannattaa pitää kiinni. Jumalan kuvana meidät on luotu Hänen yhteyteensä ja kaltaisuuteensa. Tekisikö Jeesus jotain mainitsemaasi? Jumalan kuvana meidän tehtävämme on pyhittyä, "olkaa pyhät, silä minä olen pyhä". Tämän kaiken saa aikaan Pyhä Henki. Olet nuori ja jos rukoilet ja pyrit saamaan viisautta ylhäältä, saat. Jumala katsoo sydämeen ja asiat kirkastuvat kullekin omaa tahtia. Hyvää jatkoa sinulle.
Tunnustit tietäväsi että teet asioita jotka ovat Raamatussa, Jumalan sanassa ihmisille, kiellettyjä. Nekö muka luulet saavasi anteeksi jos kadut? Olet hirvittävästi väärässä! Voit itkeä ja katua syntejäsi,sydämesi kovuutta ja anteeksiantamattomuuttasi, kivien heittelyhalua, mitä tahansa katsotkin vääräksi, vaikka joka ikinen päivä, mutta ei se tuo sinulle anteeksiantoa Jumalan edessä. Jonakin päivänä huomaat parkuvasi sitä helvetin tulessa. Olet syntiesi orja, kuoleman lain alainen, vaikka tuntisitkin itsesi vapaaksi ja iloiseksi hauskaa pitämään. Kuoleman voimana on synti ja sillä on luja ote jokaisesta ihmisestä. Elämme kuoleman varjon maassa. Näin sanoo Raamattu, jonka sanomaa vesitetään ev.lut.kirkossa joka sunnuntai ja kyllä muuallakin uskovien keskellä kuin vain siellä. Raamatun uusi käännöskin on lisäksi käännetty päin helvettiä. Sieltä on kohta vaikeaa löytää totuutta kun ihmiset sen todellakin vääntävät vääräksi koska eivät ole enää kunnioittaneet sitä Jumalan sanana niinkuin se on. Edelliset kääntäjät ehkä vielä vähän kunnioittivat. Nykyihmiset ovat jo pahasti eksyksissä, ja he pitävät normaalina elämänä sitä mitä esivanhempamme vielä kauhistuivat. Papeiltakin oikean ja väärän raja on hämärtynyt. Eksytys on valtava.
Helvetti on totta, se on se tulikivijärvi joka valmistettiin perkeleelle ja hänen enkeleilleen.
Raamatussa (VK) sanotaan että jokainen ihminen on syntiä tehnyt ja Jumalan kirkkautta vailla. Ja jokainen joka vihastuu veljeensä on ansainnut helvetin tulen! Eli sinne joutuu myös syntinen ihminen saatanan seuraksi. Ja HUOMAA TÄMÄ: minä en ole tätä keksinyt, minä en ole tuomitsemassa helvettiin vaan Raamatun Sanan kautta Jumala itse! Hänellä yksin on siihen valta ja oikeus. Tämän olen oppinut Raamatusta.
Pelastus on kuitenkin olemassa ihmisiä varten.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut että antoi ainoan poikansa ettei yksikään joka Häneen uskoo hukkuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Pelastus on Jeesus Kristus. Vain uskomalla Hänen sovittaneen syntisi Golgatan ristillä ja kuolleen ja nousseen kuolleista sinunkin tähtesi, sinä voit pelastua helvetin tulesta. Muuta pelastusta ei ole ihmisille taivaan alla annettu. Nämä ovat sinusta kovia ja suvaitsemattomia sanoja. Ne eivät miellytä ja siksi ne hylätään varsinkin nykyaikana kun ihmisistä on tullut itsekkäitä, kovia ja ylpeitä. Ei minuakaan miellytä huomata joka päivä että olen ansainnut helvetin tulen. Mutta Jeesukseen uskomalla ja Hänen omanaan eläen uskon pelastuvani. Se ei ole elämistä vanhaan malliin. Hän tekee henkisesti uuden luomuksen joka elää uutta elämää Hänen yhteydessään, vapaana helvetin pelosta. Tämä ei ole järkeisoppia, joten on turha tulla kysymään "mitä järkeä tässä on". Ihmisen järkeen tämä ei mahdukaan vaan on tarkoitettukin sydämeen ja sieluun. Silti tämä ei ole järjenvastaista vaan uskon kysymys. Uskon vastakohta on epäusko.
selkeästi sanottu. Se on juuri noin miten Ailamiina kirjoitti. Ja se kun kysytään mikä on syntiä, niin kaikki se on syntiä mikä erottaa meidät Jumalasta.