Mieheni on ilkeä minulle!

..kauan kuin alistut tohon kohteluun, niin kauan se kestää...kaikki on sinusta itsestäsi kiinni, vaikka en halua sinua syyllistää, mutta itse olet se joka voi siihen vaikuttaa, lähde vaikka kävelemään lapsesi kanssa ja aloita alusta..ihan tosi kaikkeen ei tarvii alistua, vaikka kyllä itsekkin tunnen piston sydämessäni, joskus minäkin satutan sanoillani lähinmäisiäni...

perk....mä en kuuntelisi tollaista ollenkaan vaikka tykkäisi toisesta silti sinuna lähtisin kävelemään,meinaatko pilata koko elämäsi tollaisen kanssa mieti.

Kuulostaa aivan minun tarinaltani. Lasteni isä oli minulle tuollainen samanlainen. Uskomatonta, että olemassa on vielä samanlaisia muitakin ihmisiä! Siis yhtä ilkeitä miehiä, tarkoitan!

Minä lähdin siitä suhteesta. Itsetuntoni oli poljettu, mutta jostain löysin rohkeutta lähteä. Ja mitä mies? Huusi ja itki, miten hän rakastaa minua, älä jätä, ota takaisin!!??

Tuosta kaikesta on reippaasti yli 10 vuotta, itsetuntoni ei kummoinen ole vieläkään mutta toki paljon paljon parempi kuin tuolloin. Ja elämä menee nyt hyvin.
Toiseen samantyyppiseen alisteiseen ja henkistä väkivaltaa olevaan suhteeseen en ryhdy!!
Sinulla ei tilanne tule muuttumaan. Miehelläsi on toella surkea itsetunto, hän pelkää että sinälähdet ja jätät hänet ja että hän jää yksin. Siksi hän haukkuu sinua, polkee sinun itsetuntosi. Hän näkee että sinussa on henkistä vahvuutta, voimaa - jotain sellaista, mitä häneltä itseltään puuttuu, olkoot se mitä tahansa, vaikka erilainan kotitausta!! jota hän kadehtii. Hänellä ei ole kykyä muuhun kuin henkiseen alistamiseen. Siitä kun ei jää näkyviä mustelmia. Samalla tavalla huonosti ja vähätellen häntä itseään on kohdeltu.
Millaisen perheen haluat lapsellesi? Millaisen kuvan hän saa parisuhteesta, kun seuraa sinun ja miehesi suhdetta? Haluatko, että lapsesi seurustelukumppanit sitten aikanaan kohtelevat häntä huonosti henkisesti tai fyysisesti? Malli omalle parisuhteelle tulee kotoa. Kun sinä alistut ja mies alistaa, lapsi ottaa jomman kumman roolin aikanaan.
Mies ei muutu. Ei edes sitten kun eroat. Mutta sinulla itselläsi on helpompaa kun ei tarvitse koko ajan olla jotakin ja yrittää ja silti saada jatkuvasti moitetta. Tuo ei ole normaali parisuhde, tuo on väkivalta-suhde.

Jätä moinen paskiainen heti!
pakkaa kimssut ja kamssut ja aloita alusta...
mitä ihmeen rakkautta tuollainen elämä on ?

Sinulle voi olla tarjolla parempaa, usko pois,
kilttejä ja hienotunteisia miehiä on vaikka
millä mitalla ja minä ainakin olisin ennemmin
yksin kuin moisen pedon kanssa!

Joo, tiedetään ei ole helppoa erota muttA ONKO
tuollainen perhehelvetti sitten helppoa ?

Vain sinä voit muuttaa oman elämäsi, miehesi ei
muutu.

...jos et voi sanoa pahasti, niin sano *hyvästi*..

jos ei osaa arvostaa tekemääsi työtä eikä sinua vaan pitää omaa itseään noin yrittää pönkittää mollaamalla toista niin heikosti on yhteiset asiat .Pistä tavarat kasaan ja lähde anna miehen jäädä miettimään tekemisiään ja uhoilemaan ja haukkumaan seiniä ei ole mitään syytä jatkaa .
Hän ei arvosta sinua eikä siis rakasta käytös alaarvoista törkeää .Pistä mies kotitöihin kans älä tee mitään valmiiksi siellä anna huomata se että jos et mitään tee miltä sitt enäyttää tekeekö hän muka ne työt .
Ansaitset kunnon miehen itsellesi ja onneksi niitä kuule on olemassa jotka välittää jotka rakastaa ja antaa arvoa sille mitä teet kotona .
Tsemppiä sulle eteenpäin välitä itsestäsi ja nauti elämästä älä jää kynnysmatoksi ja kiukunkohteeksi.

...ja yllättävän monen ongelmana.Voimia sinulle selviytyä kaikesta=)

Yritä enemmän.. ANNA PILLUA ENEMMÄN!!!..siitä se kaikki johtuu!!!:))) ihan varmasti.. hyvälijä ja halailua!.. sä huomaat lapses mutta et miestäs!!