rakas pk, on jo yö ja

rakas pk,

vain muutama rivi tällä kertaa. On jo yö. Heräsin aamulla ennen kuutta, sitten sairaalan verikokeet, ekg, thorax ja t-tomografia.

Käväisin ulkona muutaman minuutin, seisoin pihalla. Musteensinisellä taivaalla kiitää oransseja hahtuvaisia pilviä, metsässä tohisee tuuli. Sen kuulee ensin kauempana, sitten se lähestyy, etääntyy. Metsän kohina - se on melkein samanlaista kuin meren kohina, ehkä pehmeämpi ja salaperäisempi. Yön laulu, rakastan sitä.

Metsän ääni on erilainen nyt, kun on nollassa ja vesitipat putoilevat pihakuusten oksilta. Maassa on vielä lunta, painan siihen jalanjälkiäni.

Täytyn yhtäkkiä onnesta yössä, tuulessa, nuoskalumen tuoksussa.