Olen kristitty, uskova, homoseksuaalisesti suuntautunut nainen. Nyt haluaisin löytää hengellisen kodin, jossa minut hyväksytään kokonaisvaltaisesti (erottelematta, että homoseksuaalinen suuntautuneisuus on ok. mutta sen toteuttaminen käytännössä ei).
Ehdotuksia?
Ehdotuksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuskin mikään jos huutelet siellä heti lesboudestasi.Anna heidän ensin tutustua sinuun nähdä aitous ja vilpittömyytesi.
Veikko Hursti tekee sitä työtä minkä Jeesus aloitti.Olemalla köyhien,ahdistettujen ja vainottujen tuki.
Mutta me ulkokultaiset jäämme heti tuijottamaan jotain kuin luonnonoikkua.
Kun pyydät ylhäältä niin sinut kyllä ohjataan sellaiseen seuraan jossa jokainen saa olla oma itsensä.
Johdatusta etsinnässäsi.
lesboseurakunta huolii sinut
Minua ainakin suututti/harmitti eräs tarina uskovaisesta homoseksuaalista joka erotettiin seurakunnasta vaikka eli poikamiehen elämää ja kamppaili suuntautumistaan vastaan. Papin virkojakin on mennyt sivusuun vain suuntautumisen takia.
Ei sinun tarvitse välttämättä mennä mihinkään "lesbo seurakuntaan" niin kuin tuossa alempana joku kehoittaa. Jos joku ei hyväksy sinua seurakuntaan, on se hänen oma ongelmansa eikä sinun.
Lunistit. Meillä ei kysellä sellasia. Meillä kysytään, minkä jäsennimen haluat, ja olet mukana. Lisätiedot ja liittyminen sivuillamme.
www.sunpoint.net/~redveljeskunta
Meidän seurakuntaan voi ainakin tulla, koska et ole sen syntisempi tai synnittömämpi, kuin kukaan muukaan.
Jeesus kuoli sinunkin syntiesi vuoksi ja Isä näkee sinut puhtaana, koska olet pesty Jeesuksen verellä ja puhtaaksi havaittu.
Se, että homoseksuaalinen käyttäytyminen ei ole Jumalan mielen mukaista on totta, koska Hän sanassaan niin kirjoittaa muutamassakin kohdassa. Kuka antaa sitten voimia voittaa synnin.
Jeesus. Hän on itse asiassa jo kärsinyt kaikki meidän syntimme. Menneet ja tulevat. Tuleeko meidän sitten omin voimin yrittää tehdä parannusta ja mitä se on.
Parannuksen teko on samaistumista Jeesukseen, rukoilemista, snan lukua ja seurakuntayhteyttä.
Meidän kaikkien tulee siis yhä enemmän samaistua Jeesukseen ja olla Hänen yhteydessään. Siitä lähdetään liikkeelle.
Tuomitsiko Jeesus syntisen naisen? Ei, mutta tosin kehotti olemaan tekemättä enää syntiä. Sanoiko, kuinka käy, jos tekee. Ei sanonut. Ei uhkaillut.
Tässä maailman-ajassa emme synnittömiksi pääse, mutta toki Jeesukseen samaistumalla alamme ymmärtämään syntiä ja mekanismeja, jotka avaavat silmämme.
Et siis ole sen syntisempi, kuin minä, joten miksi en toivottaisi tervetulleeksi.
Paikka on Tampereen Palatsiseurakunta.
vastasi "ohjataan sellaiseen seuraan, jossa jokainen saa olla oma itsensä". Näin ajattelen minäkin. Paitsi en täysin ymmärrä syytä, miksi seuran pitäisi olla nimenomaisesti kirkko tai seurakunta. Eikö samanhenkiset ihmiset ole se, mitä me ihmiset kaipaamme? Itse ainakin yllätyin iloisesti ja tunsin löytäneeni paikkani, kun huomasin muuttaneeni sellaiseen asuinpaikkaan, jossa on hyväksyttyä uskoa Jumalaan ja uskoa Häneen omalla tavallaan ilman, että kukaan on toista tuomitsemassa tai neuvomassa. Vaikka en kuulukaan seurakuntaan, tunnen olevani kotona. Luota johdatukseen, älä etsi väkisin. Itse koin esim. evl-lut. srk:n kylmäksi, vieraaksi ja niinkuin joku sanoi, ulkokultaiseksi. Olkoon vaan taivaaseen pääsyn kriteerinä armo ja usko, mutta täällä maan päällä teot kertovat enemmän kuin sanat.
En usko Jumalan tuomitsevan Homoseksuaalisuutta.Me ihmiset sen teemme.Laadimme lakeja oman mielemme mukaan.Suvaitaan rakastetaan Tehdään tästä parempi maailma.
vihjata sillä tavalla. Henkilökohtaiseen uskontokäsitykseeni ei mahdu se, että Jumala ei hyväksyisi jotakuta ihmistä, joka pyrkii hyvään elämässään. En tarkoita utilitarismia vaan hyvää elämää, rakkautta, ystävyyttä, terveyttä, toisista välittämistä, luonnon arvostamista, luottamuksen ja rehellisyyden arvostamista.. En käsitä ajatusta, jotta Jumala antaa anteeksi lapsen raiskauksen tai toisen ihmisen raa´an kiduttamisen ja murhan vain sen vuoksi, että hän sattuu uskomaan Jeesukseen.
Homoseksuaalisuus on mielestäni jokaisen oma asia enkä voi käsittää, miksi se vaivaisi Jumalaa. Ehkä se vaivaa, ehkä ei, mutta maailmassa on niin paljon pahoja, inhottavia, sairaita asioita, joista kannattaisi olla paljon enemmän huolissaan kuin siitä, ketä joku toinen rakastaa. Pääasia on, että tuntee rakkautta. Silloin tuntee myös empatiaa ja tahtoo jakaa hyvää ympärilleen.
Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että me ihmiset harrastamme tätä tuomitsemista. Ehkäpä on helpompi tuomita ja pelätä kuin ottaa selvää ja huomata, että toinen ei niin paljon eroakaan itsestään kuin ensi katsomalta luulisi.
joka huolii.
kaksi vaihtoehtoista mallia: jos tunnet, ettei homoseksuaalisuus on niin voimakas osa omaa identiteettiäsi, että se vääjäämättä värittää myös hengellistä elämää, etkä halua kiristellä hampaita vierustoverisi kirkossa ihmetellessä parisuhdelakia "Jumalan sanan vastaisena", kehottaisin sinua esim. käymään seuraavilla nettisivuilla ja etsimään sieltä parempaa opastusta: www.yhteys.org, http://www.heseta.fi/malkus/
toisaalta: mikäli olet varustettuna hyvällä itsetunnolla, mikään ei estä sinua toimivasta aivan tavallisesti omassa paikallisseurakunnassasi - todennäköisimmin sieltä löytyy monenkinlaista suhtautumista kristittyihin homoseksuaaleihin, mutta tuskin seurakunnassa toimimista kannattaisi missään tapauksessa aloittaa kertomalla suureen ääneen seksuaalisista taipumuksistaan? Muutaman kuukauden jälkeen kyllä tiedät, kuka hyväksyy sinun luojan luomana Jumalan kuvana joskin syntisenä kuten kaikki muutkin, sellaisenaan, kuka taas pitää homoseksuaaleja Jumalan kirottuina. Tuon jälkene jo ssitten tiedätkin, kenen seurassa voit puhua mistäkin.
Ai niin, kaiken kaikkiaan luulen, että ev.lut. kirkon jäsenet saattaisivat olla tässä kaikkein lempeimpiä, ainakin körtit tuntuvat olevan.