Ei tää elämä on ihan turhaa,ekaa jää koulutki kesken masennuksen vuoksi kaikki tuntuu mahdottoman vaikeelta ja raskaalta,ei jaxa ees mennä ulos.Vituttaa ja ahdistaa ku tietää että elämä on ohi jo 21 Vuotiaana.
Kaiken lisäks Rakas tyttöystävä jättää tän kaike keskelle yxin,oltiin 4vuotta yhdessä siitä 1 vuosi kihloissa,Tiiän ite etten jaxa tätä kauaa yxin,tähän mennessa jaksoin rakkaani ansiosta se sai valon mun elämään ja antoi toivoa ennenkaikkea se sai mut elämään,mut nyt ku se on lähteny pois mun elämästä mun omien tyhmyyksien/tekojen ansiosta esim.Haukuin,löin,Jne.
Nykyään en aattele muuta ku että pääsisi pois tän kaiken paskan keskeltä,Oon kokenu jo liikaa...
Kaiken lisäks Rakas tyttöystävä jättää tän kaike keskelle yxin,oltiin 4vuotta yhdessä siitä 1 vuosi kihloissa,Tiiän ite etten jaxa tätä kauaa yxin,tähän mennessa jaksoin rakkaani ansiosta se sai valon mun elämään ja antoi toivoa ennenkaikkea se sai mut elämään,mut nyt ku se on lähteny pois mun elämästä mun omien tyhmyyksien/tekojen ansiosta esim.Haukuin,löin,Jne.
Nykyään en aattele muuta ku että pääsisi pois tän kaiken paskan keskeltä,Oon kokenu jo liikaa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinullahan on tästä vain yksi suunta ja se on ylöspäin! kaikilla meillä ne kuoppamme elämässä aikana aika ajoin tulee.
ei auta kun jaksaa. Pettämisiä ja jättämisiä on tullut koettua, monta kertaa tuntunut maailman lopulta, mutta tässä sitä vain sinnitellään ja sitkeästi.
Ei kai se tyttöystäväsi ainut nainen maailmassa ole! Toki kenties opit käytöksestäsi jotain ja ensi kerralla kohtelet tyttöäsi hellemmin. Varmasti löytyy joku jota rakastaa. Aina tuossa tilanteessa tuntuu 101% varmuudelta ettei toista yhtä ihanaa löydy maailmasta.
Tsemppiä sulle...eteenpäin vaan!
..vielä kokenut yhtään mitään sellaista mitä muutkaan eivät olisi kokeneet!! mieti sitä märkäkorva ja elä toiset 21 vuotta!! ja kunniallisesti eli tee työtä jne..
"Oon kokenu jo liikaa..."
hmmm....ehkä et sittenkään..mieti niitä jotka selvisivät keskitysleireiltä...niiden kokemukset on mun mielestä liikaa ihmiselle...ja silti ne ihmiset jotka sieltä hengissä ovat selvinneet ovat pystyneet jatkamaan elämäänsä jotenkin..joten älä sä nyt heitä veiviäs vaikka tosi pahalta sustakin varmasti tuntuu.
sulla on nyt vaan tollanen syvältä tuntuva kuoppa tullut vastaan matkallasi...älä lannistu, opettele antamaan itsellesi anteeksi..välillä me kaikki mokaillaan elämässä tosi paljonkin, mutta ei saa jäädä tuleen makaamaan :) pitää nousta ylös ja jatkaa matkaa!
Oot varmasti hyvä tyyppi ja teet varmasti elämäs aikana vielä monta ihmistä onnelliseksi, samoin uskon että moni tuo vielä sun elämän aikana iloa sun päiviin..saat joskus ehkä lapsia yms. :)
koita jaksaa eteenpäin ja oppia kunnioittamaan itseäs :)
ei se niin vaarallista ole jos koulut on jäänyt masennuksen takia kesken. Tottakai se vaikuttaa sun elämään, mutta aina on olemassa toisiakin reittejä...koita etsiä kirjoja käsiis missä ihmiset kertoo vastaavanlaisista kokemuksista ja selviytymisistään :) saat sieltä itekin vinkkejä :)
olen tuplat sinua ja kun taakse katsoo on elämäni ollut ihan täynnä vääriä valintoja, mutta sitä en kuitenkaan kadu, että olen tätä elämääni elänyt.
Mun mielestä on tosi naiivia vetää tähän keskusteluun jotain keskitysleirejä tms. ja verrata niitä ko. henkilön pahaan oloon. Kun ei pahalle ololle ole mittaria! Kuka määrittelee sen, kuka kärsii eniten? Toisen pään sisälle ei voi koskaan päästä eikä toisen tuskaa tuntea. Sitä paitsi, keskitysleiriläisistäkin teki aika moni itsarin...
Ja toisen ihmisen kärsimyksen vähättely ei auta yhtään, lisää vain syyllisyyttä, jota masentunut tuntee jo muutenkin ihan liikaa.
Miettikää ihmiset vähän mitä kirjoitatte!
Alkuperäiselle toivotan hirveästi voimia! Kannattaa kääntyä pikimmiten ammattiavun puoleen eikä jäädä yksin tuskansa kanssa.
Voin sanoa et itselläni on alkuperäsiviestin kirjoittanutta (ainakin kertoman mukaan) tapahtunut "enemmän" paskaa, mut tulkaa rakkaat ihmiset vielä arvostelemaan muiden pahaa oloa. Ihmiset jotka ovat eläneet pumpulissa voiva hakea vertaiskohteita keskitysleireiltä... Jokaisella on henk.koht. helvettinsä, eikä se tuskaa vähennä ollenkaan että verrataan muiden vääryyksiin!!! Ja jos vielä kiinnostaa, voitte kysyä elämäni kulkua, muuten: eläkää omaa pullamaailmaanne mut antaakaa muille myös heidän paha olonsa ja (tuskin sitä osaatte) toivottavasti ymmärrätte heitä!
multa kuoli ensin lemmikki.sitte kaveri.sitte isomummi ja nyt mun isä tapettiin. oon vasta täyttänyt 17vuotta joten et oo kokenu yhtään nii paljon kun minä tähän ikään mennessä.. pappa on vaikeasti sairas ja siitäkään ei tiedä..
Ei voi muuta sanoa kun jaksamista!
Ihme tyyppejä olette kyllä jotka jaksatte syyllistää. Masennus ei lähde selkään potkimisella tai "miehekkäällä" vittuilulla.
Moni nuori ihminen on parinkympin iässä todella ehtinyt kokea yhtä ja toista paskaa, rutkasti enemmän kuin jotkut nelikymppiset, joten ei voi katsoa vain ikää. Ja toisin kuin luonnossa, nuori oksa menee poikki helmpommin kuin kokenut vanha risukinttu.
Voimia hirveästi, olen ollut samassa tilanteessa ja nyt pää pinnalla. Harmittais jos olisin mennyt tekee jotain peruuttamatonta. Kyllä siellä syvällä käydään, mutta kyllä sieltä noustaankin. :)