Väistelemmekö ekologista vastuutamme evoluutiopsykologian siunauksella?
Väärä luonnontieteellinen johtopäätös: Uusi mullistava luonnotieteellinen teoria on nähnyt päivänvalon.
Luin juuri vastikään eräästä valtakunnallisesta sanomalehdestä tieteellisen artikkelin, jonka mukaan uusimpien arkeologisten kaivausten ohessa kallolöydöksistä tehdyt paleontologiset tutkimukset kiistattomasti todistavat, että kas kummaa, emme olekaan kauan sitten sukupuuttoon kuolleen ihmislajin, homo sapiensin, eläviä fossiileja, vaan mennä viikolla meidät on tieteellisesti luokiteltukin eliökunnan monilukuisen eläinlajiston uudeksi tulokkaaksi. Erääksi kädellisten lahkoon kuuluvaksi karvaiseksi pölhöpopulistiseksi mölyapianalajiksi, joka tulee tomeen erittäin hyvin myös pohjoisilla leveysasteillamme äärimmäisen karuissa ja kylmissä olosuhteissa.
Tämähän on aivan jotakin uutta ja ennenkuulumatonta. Minä kun vielä viime viikolla elin siinä uskossa, että olisin pelkkä jyrsijöiden lahkoon kuuluva bakteeri, torakka, kusiainen, loinen taikka rikkaruoho, mutta että vallan eläin!
Näin se aika rientää, ettei perässä tahdo meikäläinen enää pysyä ajassa takaperin mustanaukon madonreiässä kulkiessamme.
Tämähän menee jo yli kaiken hilseen ja keskiverto-ymmärryksen mitä hiireltä voi vaatia ja odottaa. Näin kovan pähkinän puremiseen eivät pelkät talttahampaat enää riitä, vaan tarvitaan järeämpää kalustoa ja isompia ja kovempia työkaluja
Katupora tuntuu tarkoitukseen varsin soveliaalta näin kovan pähkinän rikkomisessa.
Sarjassamme jälleen yksi epätoivoinen yritys sälyttää vastuu kasvihuoneilmiöstä, maapallon keuhkojen, Amazonasin tuhoamisesta, öljykatastrofeista, luomakunnan luonnonvarojen loppuunlypsämisestä, herkän ekosysteemin ja ravintoketjujen tärvelemisestä sekä vaarattomien ja tuottavien eläinlajien sukuputtoon tuhoamisvimmasta, ihmisen vastuulta, joka siis ei aistimusten ja mielteen tuottamana aivoilmiönä kuitenkaan biologienkaan mielestä miloinkaan ollut ollutkaan objektiivista reaalitodellisuutta, vaan älyltään välittömiin suhteisiin pysähtyvien eläinrassukoiden kontolle, kun oikea "syyllinen" on sokean luonnon mekaaninen ja tarkoitukseton luomisprosssi vailla jumalallista tarkoitusta.
Sikäli kun luonnolle ylimalkaan voidaan antaa sellaisia atribuutteja, kuin syytön tai syyllinen.
Siispä kolmikertaine hurraa-huuto eläimille ja eläimellisyydelle! Eläköön eläimet! Mekin olemme nyt erottamattomana luomakunnan osana osa teidän hallitsemaa planeettaa. Mitäs me eläimet!
Inhimillinen Idefix ei tosin pidä siitä lainkaan, että Obelix katkoo puita heittelemällä hiidenkiviä niiden päälle. Se osaa jopa itkeä ihmisten lailla ilman krokotiilin kyyneliä.
Mutta karu totuus on se, että vain ne säilyvät, jotka ovat sattumalta kehittyneet sellaisiksi, että kykenevät sisukkaasti suomalaista sisua popsimalla säilyttämään itsensä ja jatkamaan sukua. Esim. osaamalla rakentaa tarpeen vaatiessa avaruusaluksen ja häippästä maisemista ennen Grande Finalea, joka muuten Sibeliuksen viuluikonsertossa on musiikintutkja Alfred Einsteinin mukaan sangen sovinnainen, Heinrich Strobelin peitotessa sen prinpohjin pitkäveteisenä pohjoisen erämaan vertauskuvallisena sieunilmauksena.
Väärä luonnontieteellinen johtopäätös: Uusi mullistava luonnotieteellinen teoria on nähnyt päivänvalon.
Luin juuri vastikään eräästä valtakunnallisesta sanomalehdestä tieteellisen artikkelin, jonka mukaan uusimpien arkeologisten kaivausten ohessa kallolöydöksistä tehdyt paleontologiset tutkimukset kiistattomasti todistavat, että kas kummaa, emme olekaan kauan sitten sukupuuttoon kuolleen ihmislajin, homo sapiensin, eläviä fossiileja, vaan mennä viikolla meidät on tieteellisesti luokiteltukin eliökunnan monilukuisen eläinlajiston uudeksi tulokkaaksi. Erääksi kädellisten lahkoon kuuluvaksi karvaiseksi pölhöpopulistiseksi mölyapianalajiksi, joka tulee tomeen erittäin hyvin myös pohjoisilla leveysasteillamme äärimmäisen karuissa ja kylmissä olosuhteissa.
Tämähän on aivan jotakin uutta ja ennenkuulumatonta. Minä kun vielä viime viikolla elin siinä uskossa, että olisin pelkkä jyrsijöiden lahkoon kuuluva bakteeri, torakka, kusiainen, loinen taikka rikkaruoho, mutta että vallan eläin!
Näin se aika rientää, ettei perässä tahdo meikäläinen enää pysyä ajassa takaperin mustanaukon madonreiässä kulkiessamme.
Tämähän menee jo yli kaiken hilseen ja keskiverto-ymmärryksen mitä hiireltä voi vaatia ja odottaa. Näin kovan pähkinän puremiseen eivät pelkät talttahampaat enää riitä, vaan tarvitaan järeämpää kalustoa ja isompia ja kovempia työkaluja
Katupora tuntuu tarkoitukseen varsin soveliaalta näin kovan pähkinän rikkomisessa.
Sarjassamme jälleen yksi epätoivoinen yritys sälyttää vastuu kasvihuoneilmiöstä, maapallon keuhkojen, Amazonasin tuhoamisesta, öljykatastrofeista, luomakunnan luonnonvarojen loppuunlypsämisestä, herkän ekosysteemin ja ravintoketjujen tärvelemisestä sekä vaarattomien ja tuottavien eläinlajien sukuputtoon tuhoamisvimmasta, ihmisen vastuulta, joka siis ei aistimusten ja mielteen tuottamana aivoilmiönä kuitenkaan biologienkaan mielestä miloinkaan ollut ollutkaan objektiivista reaalitodellisuutta, vaan älyltään välittömiin suhteisiin pysähtyvien eläinrassukoiden kontolle, kun oikea "syyllinen" on sokean luonnon mekaaninen ja tarkoitukseton luomisprosssi vailla jumalallista tarkoitusta.
Sikäli kun luonnolle ylimalkaan voidaan antaa sellaisia atribuutteja, kuin syytön tai syyllinen.
Siispä kolmikertaine hurraa-huuto eläimille ja eläimellisyydelle! Eläköön eläimet! Mekin olemme nyt erottamattomana luomakunnan osana osa teidän hallitsemaa planeettaa. Mitäs me eläimet!
Inhimillinen Idefix ei tosin pidä siitä lainkaan, että Obelix katkoo puita heittelemällä hiidenkiviä niiden päälle. Se osaa jopa itkeä ihmisten lailla ilman krokotiilin kyyneliä.
Mutta karu totuus on se, että vain ne säilyvät, jotka ovat sattumalta kehittyneet sellaisiksi, että kykenevät sisukkaasti suomalaista sisua popsimalla säilyttämään itsensä ja jatkamaan sukua. Esim. osaamalla rakentaa tarpeen vaatiessa avaruusaluksen ja häippästä maisemista ennen Grande Finalea, joka muuten Sibeliuksen viuluikonsertossa on musiikintutkja Alfred Einsteinin mukaan sangen sovinnainen, Heinrich Strobelin peitotessa sen prinpohjin pitkäveteisenä pohjoisen erämaan vertauskuvallisena sieunilmauksena.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Emme väistele.
Tärkein vientiartikkeli oli joskus mitänyttiläisen suosian nahka, mutta se ei käynyt kovin hyvin kaupaksi, koska kukaan täysjärkinen ei halunnut ostaa mitänyttiläisen suosian nahkaa. Kauppa kannatti nipin napin siksi, että Linnunradasta löytyy aina huomattava määrä tyyppejä, jotka eivät ole täysissä järjissään.
"Sanotaan nyt sitten vaikka että tajuan, niin sitten sinä voit kaikesta huolimatta jatkaa."
"Väistelemmekö ekologista vastuutamme evoluutiopsykologian siunauksella?"
Pitäisi ensin määritellä tuo kuvitteellinen vastuu mahdollisimman tarkasti.