Jokainen maailmankaikkeuden hiukkanenhan on vuorovaikutuksessa joka ikisen hiukkasen kanssa maailmankaikkeudessa. Tämä pätee ainakin kaikkiin massallisiin hiukkasiin, koska gravitaatio ulottuu äärettömän pitkälle.
Jos muutamat miljardit solut ihmisen aivoissa mahdollistavat ihmiselle tietoisuuden, niin miten olisi mahdollista ettei tuo valtavasti suurempi hiukkasten välinen vuorovaikutus antaisi koko systeemille tietoisuutta?
Jos muutamat miljardit solut ihmisen aivoissa mahdollistavat ihmiselle tietoisuuden, niin miten olisi mahdollista ettei tuo valtavasti suurempi hiukkasten välinen vuorovaikutus antaisi koko systeemille tietoisuutta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onhan se mahdollista. Tosin itse olen skeptinen parista syystä:
1. Ei havaintoa kyseisestä tietoisuudesta
2. Tietoisuuden tulisi kehittyä ja siihen tarvitaan nykyteorioiden mukaan kehityspainetta.
3. Kuinka tietoisuus voi kehittyä ilman aistimuksia?
4. Mitä suurempiin kokonaisuuksiin päästään, niin tiedon kulku eri tietoisuuden osien välillä hidastuu. Valonnopeus on vieläkin tunnettu katto informaation kululle.
"Tietoisuus" on sanallisesti määritelty ihmielämän (koskenee elukoitakin) ilmiö. Biologisten olentojen kyseessäollessa tietoisuus voidaan määritellä hermoston toimintana (mitata vaikka aivosähkökäyrää), tai kommunikaatiokyvykkyytenä, mutta mitens tää gravitaatio tms. määrittelisi sen, mitä tietoisuus olisi.
Vrt. älykkyys, jonka yksiselitteinen ja tyhjentävä määritteleminen on mahdotonta: pelkästään kommunkaatiotilanteissa mututuntumalta paljastuva käsite.
Neloskohta selittää hyvin Jumalan hitauden.
Jeesus meni lupaamaan jo joskus vuonna 30, että Herra tulee pian ja laittaa maapallon asiat uuteen järjestykseen.
Noh... 1975 vuodessa viesti ehtii korkeintaan 1975 valovuoden päähän. Eli ei paljon mihinkään universumin laajuuden huomioon ottaen.
Jos Jumalan "aivot" ovat universumin kokoiset (kuten tuo alkuperäinen väittämä kosmisesta tietoisuudesta antaa ymmärtää), niin tässä menee vielä muutama miljardi vuotta, ennen kuin Jumala edes tulee tietoiseksi siitä, että hänen pitäisi toteuttaa tuo Jeesuksen lupaus...
"Aineensisäisen" tietoisuuden ongelmaa pohdiskeli aikanaan isä Teilhard de Chardin, biologi ja paleontologi sekä lisäksi jesuiittapappi. Hän lähestyi kysymystä materialismin vs. spiritualismin kannalta ja yksinkertaisesti totesi, että sikäli kun käsitejäsennys tehdään materialismin pohjalta, on oletettava, että ominaisuus nimeltä tietoisuus sisältyy jo kaikkein pienimpiinkin aineen rakenneosiin. Materialismi tarkoittaa siis de Chardinin mukaan sitä, ettei esim. millään kompleksisuuden tms. tasolla voi emergoitua uusia "spirituaalisia" ominaisuuksia, vaan materialistisen tulkinnan mukaan niiden pitää olla materiassa alusta alaken.
Teilhardin kirja on nimeltään "Tapaus ihminen", ja vaikka sen kirjoittamisesta on kulunut pyöreät puoli vuosisataa, se on yhä niin filosofisesti kuin kauniina evoluutioteorian esittelynä antoisaa luettavaa.
kuin myös ihminen osana kaikkeutta.
Ihmisessä materiaalinen kaikkeus on tullut tietoiseksi itsestään ja alkanut tutkia itseään. Kieli on tietoisuuksien yhdistyminen yhdeksi suuremmaksi tietoisuudeksi. Jumaluskovaisuus on tämän kollektiivisen tietoisuuden riistämistä materiasta ja palvomista jonkinlaisena abstraktiona.
Tuliko selväksi!