Arvonmääritys uudessa valossa

HAO näyttää käyttävän blancoperusteluja. Tämä vakioperustelu löytyy hieman muutettuna kaikista noista päätöksistä ja sitä voidaan kätevästi muokata esim. näin:

Perustelut

Autoverolain 10 a §:n 1 momentin (266/2003) mukaan henkilöauton (M1), jonka oma massa on alle 4 500 kilogrammaa, linja-auton (M2), jonka oma massa on alle 1 875 kilogrammaa sekä moottoripyörän (L3e ja L4e) ja muun verollisen L-luokan ajoneuvon verotusarvo on 11 b ja 11 c §:ssä tarkoitettu yleinen vähittäismyyntiarvo (yleiseen vähittäismyyntiarvoon perustuva verotus).
      
Autoverolain 11 b §:n (266/2003) mukaan ajoneuvon yleisellä vähittäismyyntiarvolla tarkoitetaan hintaa, joka yhdestä samanlaisesta ajoneuvosta olisi yleisesti saatavissa myytäessä se verollisena Suomen markkinoilla kuluttajan asemassa olevalle ostajalle sinä ajankohtana, jona ajoneuvo ilmoitetaan tai olisi pitänyt ilmoittaa verotettavaksi. Jos yleisiin myyntihintoihin perustuvaa arvoa ei ole käytettävissä, yleinen vähittäismyyntiarvo määritetään siitä hinnasta, jolla samanlaisia ajoneuvoja yleisesti ilmoitetaan myytäväksi, vähennettynä tavanomaisia alennuksia vastaavalla erällä. Ajoneuvon yleiseen vähittäismyyntiarvoon katsotaan kuuluvan kaikki se, minkä ajoneuvon ostaja välittömästi tai välillisesti luovuttaa vastikkeeksi ajoneuvosta myyjälle tai kolmannelle osapuolelle. Arvoon luettavan erän nimityksellä, maksun ajankohdalla tai muulla vastaavalla seikalla ei ole vaikutusta siihen, onko erä sisällytettävä vähittäismyyntiarvoon. Tavanomaisia rahoituskuluja ja ajoneuvon asiakkaalle toimittamisesta aiheutuvia tavanomaisia enintään 600 euron suuruisia kustannuksia ei kuitenkaan lueta ajoneuvon arvoon.
      
Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan mietinnön 46/2002 vp mukaan ylei- sellä vähittäismyyntiarvolla tarkoitettaisiin yleistä myyntihintaa kuluttajalle verotusajankohtana. Jos tätä arvoa ei ole käytettävissä, yleinen vähit- täismyyntiarvo määritettäisiin yleisen pyyntihinnan perusteella. Tästä hinnasta vähennettäisiin kuitenkin tavanomaisia alennuksia vastaava erä. Koska hintakäsite pohjautuu yleiseen hintatasoon, ratkaisevaa ei siis olisi juuri kulloinkin verotettavan ajoneuvon konkreettinen hinta. Yleistä hintatasoa eivät riittäisi kuvaamaan myöskään satunnaiset ostoerät, autoliikkeiden sisäänostohinnat, ostotarjoukset tai muut vastaavat pienen otannan avulla saadut tai paikalliset hintatiedot.

Hallinto-oikeus toteaa, että valittajan käytettynä maahantuoman ajoneuvon verotusarvo on vahvistettu tullipiirin lausunnossa kuvatulla tavalla. Verotusarvon määrittämisessä käytettyä menettelyä on sinänsä pidettävä asianmukaisena. Valittaja on perustellut ajoneuvon hintaa koskevan väitteensä (tähän lausunto, todistus yms.) esim. Suomen Vahinkotarkastus SVT Oy:n laskelmalla, merkkiliikkeen lausunnolla, jne. jonka mukaan kyseisen auton käypä arvo varusteineen on ollut 15.000 euroa. Hallinto-oikeus toteaa, että tilastolliseen arvonmääritykseen perustuvaa hinta-arviota voidaan käyttää ennusteena auton markkinahinnasta, mutta hintahajonnan vuoksi yksiselitteisen oikeita arvoja ei voida määritellä. Tässä tapauksessa auton kauppahintaan verrattava esim. lunastusarvo, myyntihinta, hinta-arvio jne. on ollut alempi kuin tilastolliseen arvonmääritykseen perustunut verotusarvo. Esim. lunastusarvo, myyntihinta, hinta-arvio jne. ei kuitenkaan ole poikennut tilastollisesta hinta-arviosta merkittävästi keskimääräistä hintahajontaa enempää. Kun esim. törmäysvahinko, myynti, arviointi jne. on tapahtunut 1.2.2003 ja käyvän arvon määrittely 4.3.2003, eivät hinta-arvion perusteet ole merkittävästi poikenneet veropäivän 1.1.2003 olosuhteista. Asiassa ei ole ilmennyt, että käyvän arvon esim. määrittelyyn ja lunastukseen jne. olisi liittynyt poikkeuksellisia seikkoja.