itsemurha

nä e taida koskaan päästä sen yli kun mun luokka kaveri jonka kanssa alaasteella liikuin enemmänkin tappoi itsensä vuosi sitten
En olisi uskonut sen sattuvan niin paljon, Hänen tyttöystävän oli jattänyt Hänet ja Hän oli todella surullinen mutta aina niin iloinen tyyppi että pystyi peittämään pahan olonsa.. olihan siinä muutakin, Hän ei uskonut äiti puolensa rakastavan Häntä äitipuoli ei koskaan tehnyt hyvää elettä ystävälleni. päivä kun viimeisen kerran näin hänet, muistan kun hän oli hieman masentuneen oloinen.. en silloin tajunnut sitä mutta kun myöhemmin ajattelen minun olisi pitänyt huomata.. Hänen parhaan kaverinsa olisi pitänyt huomata..

Tulin perjantaina myöhässä kouluun ja ystäväni oli lähteny ensimmäisen tunnin jälkeen koulusta joten en nähyt häntä enään lauantaina kuudelta illalla kun olin menossa lapsen vahdiksi kaverini soitti ja kertoi Hänen tappaneen itsensä silloin tapa ei vielä ollut selvä.. en halunnut usko asiaa ja työnsin sen poissa mielestäni ja menin töihin. kun pääsin töistä soitin yhdelle HÄnen kavereistaan ja hän vahvisti huhun, Hän oli hirttäytynyt.

tapasin samana iltana pari ystävään koska olimme sovinneet meneväömme konserttiin satuimme juuri tapamaan kuollen ystäväni talon edessä ja aloin het itkemään.. loppu ilta meni itkiessä ja vieläkään en voi ajatella häntä itkemättä en haluaisi itkeä vaan haluaisin ajatella häntä ilolla mutta suru saa aina voiton kun joku mainitsee hänen nimensä hiljenen ja vaihdan puheen aihetta jotkut puhuvat hänestä niin kevyesti.
tänäänkin koulussa hänen ystävänsä sanoi vaan kysy "pekalta" se tietää... en ymmärrä miten se voi puhua hänestä tuolla lailla.

kaikki jotka olette menettäneet ystävänne kirjoittakaa tänne