suru ja ahdistus

on ahdistushäiriö,paniikki ja masennusihmisiä, esim. minä.
Myös chat löytyy sieltä, erittäin hyväksi oon sen kokenut.

Kannattaa kyllä käydä myös lääkärillä, tuohon on lääkkeitä.
Hae apua vaikka näistä.

Olen hiljattain eronnut avopuolistostani. Olimme yhdessä vain 3 1/2 vuotta, mutta sinä aikana ehdittiin kokemaan ja käsittelemään paljon asioita. Ehkä kietouduimme henkisesti jotenkin toisiimme tai minä kietouduin häneen, koska autoin häntä suhteen alussa aika rajusti nousemaan henkisesti jaloilleen.

Olen omasta mielestäni pystynyt käsittelemään tuota eroa, mutta toisaalta niin moni muu asia limittyy siihen, etten oikein tiedä, mistä päästä asiaa pitäisi purkaa. Saan ahdistuskohtauksia jotakuinkin kolme kertaa päivässä, olen masentunut. Paniikkikohtauksista en tiedä, millaisia ne ovat, mutta ainakin eilen kun lähdin ulos tuntui siltä, etten haluaisi olla siinä. Haluan kaivautua johonkin maan alle ja pysyä siellä.

Mun tilannettani ehkä hieman auttaa se, että pari päivää avopuolison eropäätöksen, hajotettujen tavaroiden jälkeen hakeuduin lääkärille, joka passitti akuuttina tapauksena psyk. sairaanhoitajan puheille. Tilannettani on säännöllisesti evaluoitu ja minulle määrättiin lääkitys, jotta pystyisin nukkumaan ja toisaalta, että selviytyisin eroahdistuksesta. Selvisin siitä tuossa välillä, kun oli niin hemmetisti tehtävää, mutta nyt tilanne on uudelleen päällä.

Olen kuitenkin menetysten kanssa tullut jo elämän aikana jokseenkin sinuiksi. Kuolema on lopullinen ero, se on menetys, joka on pakko hyväksyä. Eron kohdalla voi aina jossitella ja sen sijasta, että nopeasti käsittelisi kuoleman jälkeen omia syyllisyyden tunteitaan, erosta saattaa lähteä käyntiin monien asioiden purkautuminen, jos vain antaa itselleen mahdollisuuden sille. Siksi omaan erooni on liittynyt paljon muutakin prosessia kuin eroprosessia.

Joka tapauksessa ajoittain on alkanut tuntua paremmalta tai tasapainoisemmalta. Hetkellisesti on tuntunut jopa hyvältä tai 'normaalilta', mutta sitten se onkin aamulla, iltapäivällä tai lllalla lähtenyt jälleen käyntiin. Eikä välttämättä mitään selvää syytä ole, ajatus vain tekee spurtin ja lopulta vatsa on kipeä, rintakehässä on paine, päässä säteilee ja kaikki on tunnepuolella aivan sekaisin. Tiedän kyllä tästä toipuvani ja pääseväni pystyyn, mutta jos olet itse käsitellyt asiaa 4 kuukautta ja mulla tässä kaiketi viedään kolmatta kuukautta, niin... voin olla vielä tovin aikaa melko pihalla.

Voin kyllä vertaistukea, sikäli kuin osaan ja kykenen. Mies minäkin ja päässä soi: "diddidii".

Oikeesti kannattaa tehdä asialle jotain.eikä vain odottaa että menee ohi.
jos lääkärin apu ja terapia ei auta,niin sitten tosiaan se vertaistuki ryhmä.sähköpostilla kirjottelu päivittäin.
omassa surussa se on ollut a ja o.siihen liitettynä psykologi.

ja mikä minua myös auttoi fyysisiin oireisiin,unettomuuteen: homeopatia.
Myös muut vaihtoehtohoidot kuten Reiki(energiahoito) on tosi hyviä.
Jos oudoksuttaa tälläiset hoidot(tosin,minä epätoivossani ainakin halusin kokeilla IHAN kaiken mitä vaan saa),niin suosittelen myös tavallista hierontaa.Hierominen laukaisee jännityksiä.

Muutkin vaihtoehtohoidot jotka laukaisee näitä jännityksiä,on hyviä(rosenterapia,vyöhyketerapia tai monet hierontamuodot).

Kun kuitenkin suru menee joka soluun.Keho on järkyttyneessä tilassa ja käy ylikierroksilla.se on henkistä että fyysistä.

Itse voi helpottaa oloaan harrastamalla liikuntaa,kävelyä tai rankempia lajeja.

SUrussa(eron suru,kuoleman suru) sanotaan,että veden lähelläolo auttaa,uiminen esimerkiksi.tai että menee itkemään ja huutamaan ja purkamaan pahan olon virtaavan veden,kosken,putouksen äärelle.
kummasti auttaa! oikeasti.kokemusta on.

Voimia! ja myös iloa!!!

ja jos todella on paniikkihäiriö,se on sairaus jota voidaan hoitaa.
oikea lääkitys,terapia yhdistettynä. eikä mikään terveyskeskuslääkäri,vaan on päästävä asiantuntijalle. vaadi sitä omalääkäriltäsi.