Mietelmiä rajasta

Käyn harvoin täällä netissä. Saattaa olla, että kun seuraavan kerran tulen tälle palstalle, tämä aihe on jo vajonnut niin alas, etten sitä enää löydä. Minulle ei siis kannata vastata tai kysellä lisää. Mutta jos haluatte keskustella aiheesta keskenänne, niin olkaa hyvä!

Karjalan palautusta aktiivisesti ajavat lienevät sitä mieltä, että Venäjältä pitäisi ensin saada periaatteellinen suostumus siihen, että sodissa menetettyjä alueita palautetaan. Ilmeisesti vasta sen jälkeen olisi aika erilaisille käytännön kysymyksille kuten rajalinjan tarkalle määrittämiselle.

Voitaisiinko asiaa kuitenkin lähestyä toisinkin? Voisiko ajatus jostain muusta rajalinjasta kuin vanhasta Tarton rauhan rajasta laskea neuvottelukynnystä?

Tarton rauhan rajakin oli pitkien neuvottelujen tulos. Rauhansopimuksessa Suomi suostui poistamaan joukkonsa Repolan ja Porajärven alueilta sekä Kirjasalon kolmiosta ("Pohjois-Inkerin Tasavalta"). Rajoiksi tulivat entisen Suuriryhtinaskunnan rajat Petsamo, jota oli aiemminkin lupailtu Siestarjoen kivääritehtaan alueen siirttyä emämaan hallintaan. Venäjä suostui rauhanehtoihin ilmeisesti osaksi sen takia, että se oli heikentynyt vallankumoussotien aikana. Osaksi kai siksi, että sillä oli käsitys nopeasti toteutuvasta maailmanvallankumouksesta, jolloin rajojen merkitys olisi vähäinen.

Talvisodan alla NL kantoi aitoa huolta siitä, että Suomen raja on liian lähellä sen avainalueita. Kysymys ei ollut siitä, että Suomi olisi itse uhannut NL:a, vaan siitä että puolustuksensa pahoin laiminlyönyt Suomi oli sotilaallinen tyhjiö.

Moskovan rauhan raja eikä myöskään Pariisin rauhan raja eivät määräytynyt neuvottelujen, vaan enemminkin sotien tuloksena. Neuvotteluin määritetty raja olisi kulkenut muussa paikassa.

Vanhan Tarton rauhan rajan vaikeudet tulisi tiedostaa ja tältä pohjalta tulisi etsiä muitakin vaihtoehtoja. Esitän tässä muutaman.

1) "Oikaistu Tarton rauhan raja"

Vanhan rajan ehdottomasti hankalin kohta oli ns Kuokkalan mutka eli Kellomäen - Kuokkalan - Perä-Kuokkalan alue. Tämä pinta-alaltaan pienehkö "nipukka" vie Suomen alueen lähelle silloista Leningradia. Nykyään alue kuuluu jo Pietarin kaupunkiin. Mielestäni heti ensimmäiseksi pitäisi sanoa, ettei se kuulu aluepalautuksen piiriin. Jos pidetään kiinni siitä, että Suomen tulee saada yhtä paljon aluetta kuin sillä oli ennen, voitaisiin ajatella, että sitä korvaavasti saataisiin keskeltä Kannasta, jossa rajan mutka tuli pitkälle kohti pohjoista (ns Kirjasalon kolmio).

Laatokan Karjalassa vanha Stolbovan rauhan (myöh Tarton) raja oli tavattoman mutkikas. Rajankäynnissä linjaus tehtiin eri sukujen nautintaoikeuksien perusteella. Raja kulki tuhantena kiemurana vielä itsenäisyyden aikanakin pitkin peltojen ojia. Kuuluisin kiemura oli Hyrsylän mutka. Koska mutkikas raja ei ole kummankaan etu, voitaisiin rajalinja vetää uusiksi. Alueet kun ovat nykyisin pääosin asumatonta korpea.

2) "Lokakuun 1939 raja"

Suomi hylkäsi lokuuussa 1939 NL:n tarjouksen, jossa rajaa oltaisiin siirretty Kannaksella taaemmaksi. Vastineeksi Suomi olisi saanut Repolan ja Porajärven alueet.

Onko tarjous vielä voimassa?

4) "Raja taajamiin asti"

Luovutetulla alueella on paljon aivan tyhjiä tai harvaanasuttuja alueita. Niistä saataisiin helposti yhtenäinäisiä, laajojakin liitosalueita. Erityisesti Laatokan Karjalassa, Sallassa ja Petsamossa.

Vaihtoehdon etuna olisi se, että väestökysymykset olisivat helppoja.

4)"Raja ydinkarjalan reunaan"

Tämä on vaikeampi määrittää. Ydinkarjalaa on ainakin Viipuri lähiympäristöineen. Ehkä suurin piirtein se rintamalinja, joka oli Talvisodan päättyessä.