Feministit ja feminismi luotaa syrjinnästä: Naisten syrjimisestä enemmän ja vähemmän todellisena.
Syrjityksi itsensä tunteminen aiheuttaa ihmisessä aggressiivisuutta ja itsehillinnän menetystä. Olisiko tässä selitys myös vihaisille feministeille?
Tutkimuksen mukaan (Floridan valtionyliopistossa tehty) syrjinnän ei tarvitse olla edes todellista, riittää että henkilölle uskotellaan niin.
Myös todettiin että syrjityt söivät makeaa kaksi kertaa niin paljon kuin ne joita ei ollut syrjitty.
Tutkimus koski sosiaalista syrjintää.
Syrjityksi itsensä tunteminen aiheuttaa ihmisessä aggressiivisuutta ja itsehillinnän menetystä. Olisiko tässä selitys myös vihaisille feministeille?
Tutkimuksen mukaan (Floridan valtionyliopistossa tehty) syrjinnän ei tarvitse olla edes todellista, riittää että henkilölle uskotellaan niin.
Myös todettiin että syrjityt söivät makeaa kaksi kertaa niin paljon kuin ne joita ei ollut syrjitty.
Tutkimus koski sosiaalista syrjintää.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Eivätkö juuri miehet ole aggressiivisia?
Eivät tokikaan miehet oleaggressiivisia. Huomaahan sen jo tällä palstalla. ;D
Tässä eroteltu sukupuolia. Mutta feministien vihaisuudelle ehkä löytyi syy...
Entä havaitsetko itsessäsi taipumusta itsehillinnän menetykseen?
Itse vedit sukupuolinäkökulman esille.
---
Ovatko feministit vihaisia? Mietipä.
Täytyy sanoa, että en. En ainakaan täällä. Entä itse?
Täällä väittäneet ja olen itsekin muutaman tavannut - täällä.
Näkökulma, ettei syrjityksi itsensä tunteva feministi kokisi asiaa samoin kuin muut syrjityt ja käyttäytyisi samoin...
Pyydänkin sinua nyt perustelemaan miksi ei.
Jos itsehillinnän menettämisellä tarkoitetaan esim. hyökkäämistä toisen ihmisen kimppuun, ääneen itkemistä kadulla, paniikkikohtausta pulmallisessa tilanteessa, hysteeristä ääneen nauramista hautajaisissa, niin en ole kokeillut.
Eivät feministit niinkään, mutta kuten tuossa tutkimuksessa tuli ilmi, että ihmiset jotka luulevat olevansa syrjittyjä. ;) Sinällään täysin ymmärrettävää, kun palstaa seuraa vaikkapa vaan toisella silmällä.
Esim. mainittu herkkujen mussutus on eräs muoto itsetuhoista aggressiivisuutta - itsetuhoista ja itseinhoista tyydytyksen hakemista.
---
Pidätkö muuten suorasanaisuutta, vaativuutta, kyseenalaistamista ja itsevarmuutta aggressiivisuutena? Onko se naisella aggressiivisuutta, miehellä miehekästä jämäkkyyttä?
En tietenkään pidä.
Olet pihalla kuin lumiukko agressiivisuutesi vuoksi. Kyse oli feministeistä ei miehistä.
Osaatko käsitellä omaa feminististäsi vihaasi.
Jos oasisit käsitellä vihaasi et olisi enään feministi.
Pää kiinni.
Ethän käy päälle?
ihminen voi luulla olevansa syrjitty?
Ts. miten hän tietää vain luulevansa?
Luuletko sinä olevasi syrjitty? Mistä tiedät, ettet luule?
Ehkäpä asiaa, mutta ei aiheyhteyttä luulen ma.
Feminismiinkö ei kuulu syrjityt naiset?
ei ole yhtäkuin syrjityt naiset. Niinkun automaationa.
No mitäs ne muuta he sitten ovat?
feministiltä. Minen sellainen ole.
Syrjityksi itsensä kokevat, kokevat tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi ja ovat siksi syystäkin vihaisia ja tämän taas voi parhaimmassa tapauksessa projisoida asioiden parantamiseen - mitä taas usein feminismiksi kutsutaan. Aina sen ei tarvitse olla omakohtaista, kuten valkoihoisen rasismin vastustaminen etc.
(taas ketjua lukematta)
"Syrjityksi itsensä kokevat, kokevat tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi ja ovat siksi syystäkin vihaisia ja tämän taas voi parhaimmassa tapauksessa projisoida asioiden parantamiseen - mitä taas usein feminismiksi kutsutaan. Aina sen ei tarvitse olla omakohtaista, kuten valkoihoisen rasismin vastustaminen etc"
Noinhan se itsensä tai oman viiteryhmänsä syrjityksi kokeminen parhaimmillaan toimii. Aggressio voi synnyttää myös positiivista toimintaa.
Pomppaan asiasta toiseen sivukommentin muodossa (ei tarvitse alkaa keskustelua tästä aiheesta, jos et välttämättä halua). Kirjoitat "Aina sen ei tarvitse olla omakohtaista, kuten valkoihoisen rasismin vastustaminen etc.", jota pidän harvinaisen virkistävänä ja suorastaan rehellisenä kommenttina noin suvaitsevaisen suusta. Siis todellakin, valkoinen rasismi on se ongelma, ei todellakaan vain rasismi. Tästähän voisi rakentaa vaikka mitä aasinsiltoja feminismin sukupuolittuneeseen maailmankuvaan (väkivalta naisia kohtaan, ei väkivalta yleensä jne...). Jos siis haluaisi. Joka tapauksessa hieno lipsahdus, tai mikäli sanavalinta oli tietoinen niin hieno askel kohti rehellisyyttä keskustelussa.
Ja feminismihän on kaikessa laaja-alaisuudessaan todella positiivista toimintaa.
Mielestäni Cisma tarkoitti valkoihoisen ihmisen rasismin vastustamista. Eli ettei itse tarvitse olla tummaihoinen vastustaakseen rasismia.
Feministit eivät paranna asioita. Heillä on huono imago, kukaan ei ota heitä uskottavasti.
Räyhä Riittoja kaikki.
feministisen ajattelun ja toiminnan ansiosta. On kyllä huomattu, että se aiheuttaa joissakin pienemmissä ihmisissä syvää katkeruutta. Psykologinen tila, psykologinen tila..
Jos valkoihoinen vastustaa rasismia, niin eikö silloin voi puhua valkoihoisen rasismin vastustamisesta. Ja tätä nyt korostin ihan vain sen takia, että kaiken ei tosiaan tarvitse olla omakohtaista.
On koulukiusattuja,ulkopuolelle jätettyjä ja syrjittyjä nuoria, miehiä ja naisia, jotka vain odottavat sitä hetkeä, jolloin pääsevät maksamaan takaisin. Samalla mitalla ja korkojen kanssa, eikä sillä ole väliä, kuka uhriksi joutuu. Makeinta se on, kun voi potkia alaspin niitä, jotka huipulle pyrkiessään polkivat muita. Tämä voi olla feministeille uutta, mutta vanhalle kansalle tuttua.
Onneksi ei se aina noin mene. Rankkoja kokemuksia kokeneet ihmiset usein myös tiedostavat syrjinnän epäeettisyyden, eivätkä koskaan itse jatka sitä omassa elämässään. Toki henkilön sivistystaso merkitsee tässäkin yhteydessä erittäin paljon.
Eivät kaikki pääse antamaan takaisin, eivätkä ne, jotka antavat vahingon kiertää, edes aina tajua omaa käytöstään. Sananlaskut, vanhat filosofit, kirjailijat ja Sigmund Freud kuitenkin varottelevat ihmismielen tiedostamattomista (ja tuhoisista) voimista. Sovitaanpa siis, että käyttäydytään sivistyneesti, mutta kyllä monet sivistyneeksi ajatellut ihmiset kostavat kaiken asianomaisille tai lähipiirilleen niin kuin esimerkiksi eräät presidenteistämme aikanaan tekivät.
feminismistä luottaa takaisinsyrjinnän vankkaan tehoon. Uskon että myös tämän palstan valtaosa feministeiksi itsensä ilmoittavista uskoo samaa, eli syrjinnän tehoon.
Sen seurauksista sitten onkin taas kiva syyllistää joku muu. Useimmiten ei-feministi mies tai nainen.
suhteesta feministeihin.
Feminismillä on ainakin ennen uskoteltu, että mies on normi ja nainen on se "toinen", syrjitty sukupuolensa perusteella. Syrjimiseen vedotaan tänäkin päivänä, kun asioita yritetään >parantaa
Onko miesten väkivaltaisuus niin mittavaa (suhteessa naisten väkivaltaan) siksi, että miehet ovat syrjittyjä vai myös siksi, että miehet kokevat olevansa syrjittyjä, heidät on uskoteltu pitämään itseään syrjittyinä?
Kuka on kypsä ruotimaan TÄTÄ asiaa?
Tämä on niin monta kertaa vatkattu aihe, ettei taukoani kannattaisi tämän vuoksi katkaista. Provosoiduin kuitenkin.
Ensinnäkin feministit eivät ole koskaan pitäneet miestä normina. Feminismin tärkein tavoite on -kautta aikojen- ollut sen käsityksen kumoaminen, että naiset ovat sukupuolensa vuoksi toisia. Sukupuolinen erottelu on patriarkaalinen perinne, jota feministit pyrkivät siis purkamaan. Viestin tuojat eivät siis -tässäkään tapauksessa- ole syyllisiä.
Syrjinnän kokeminen on tärkeä aihe feministeille. Feministien kohtalon kysymyksiä on tällä hetkellä, kuinka suhtautua yhä tasa-arvoistuvaan maailmaan. Kehityshän on tähän suuntaan menossa. Ilmiselvien surjintätapausten poistuminen jättää jälkeensä erilaiset detaljit. Tarpeiden priorisointi jättää mahdollisuuden spekulaatioihin, siis mikä naisryhmä on eniten tuen tarpeessa. Hajaanuksen merkkejä on jo näkyvissä.
Ruotsissa tämä ongelma ratkaistiin perustamalla vasemistoliiton perustalle naisten puolue, tällöin vastakkaisasetelma oli jo valmiina. Klassisen feminismin kannattajista ei kuitenkaan läheskään kaikki ole vasemistolaisia. Puolueen perustaminen repi siksi myös muita feministisiä järjestöjä.
Suomessa ollaan hieman samatapaisten ongelmien äärellä.
Feministeillä on rohkeutta keskustella ongelmistaa, taso ei kuitenkaan ole aivan täällä nähdysti. Keskusteluun ryhdyttäessä olisi hyvä olla edes hieman tietoa perusasioista.
väärikäsitysten välttämiseksi. Syrjinnän kokemuksen ovat hyvä ja mielenkiintoinen aihe. Vatvomisella tarkoitin dualistista näkemystä sukupuolista.
Voihan tuota vähäsen purkaa. Nimittäin miehet, jotka joutuvat kovaan kilpailupaineeseen eivätkä jostain syystä siinä pärjää toisille miehille eikä naisille, niin he varmasti kokevat olevansa syrjittyjä. He ottavat vielä mielellään aseekseen sp liittyvän syrjinnän, koska kokevat että heidät ohittaneet naisetkin kokevat kuitenkin olevansa syrjittyjä. Nämä miehet eivät huomaa, etteivät suinkaan kaikki naiset koe omakohtaista syrjintää. Heidän perspektiivinsä on tavallaan väärä, kun he vertaavat juuri ITSEÄÄN naisiin yleensä. He eivät tiedosta, tai halua tiedostaa, että he ovat jääneet tappiolle jonkun muun syyn kuin sukupuolen vuoksi, vaikka samassa mittelössä moni nainen jää nimenomaan tappiolle juuri sukupuolensa vuoksi. Mies antaa miehen voittaa itsensä ennemmin kuin yhdenkään naisen.
Ainakin Suomessa varsinkin kotiväkivallan kasvun katsotaan johtuvan lisääntyneestä päihteiden (varsinkin halventuneen alkoholin) käytöstä.
Siinä paljon enempää psykologisointia tarvita.
Oikeassa olet. Sen lisäksi naisten käyttämää väkivaltaa tutkineet ovat tulleet myös siihen tulokseen, että naisten käyttämän väkivallan taustalla on usein narsistinen persoonallisuushäiriö joka on yksi aikamme ilmiöitä ja lisääntymään päin (tietysti myös miesten kohdalla).
Onko mainitsemallasi tekemistä sen kanssa, että aikamme ihannoi individualismia, "itsensä toteuttamista", vapausoikeuksia (velvollisuuksista yhteiskunnan jäseninä ei niinkään väliä)?
On yksinkertaistaen sanottu, että neuroosit ovat jäämässä taka-alalle ja psykooseista on tullut arkipäivää.
No sinähän sen sanoit. Ilmiö taustalla sanotaan olevan myös (henkilö)auktoriteetin katoaminen ja auktoriteetin piiloutuminen esimerkiksi markkinavoimien rakentisiin.
makea tuottaa mielihyvähormoneja, erityisesti suklaa. On siis luonnollista, että päähänpotkittu tai sellaiseksi itsensä kokenut mussuttaa suklaata.
Jonkin asian kokeminen onkin monimutkainen juttu. Eräs ystäväni on ihana ihminen, mutta kärsii harhoista. Hän joutuu kai taas muuttamaan, sillä asunnon ovi on tiirikoitu ja eräs kodinkone vaihdettu ja papereita varastettu... Olen monta kertaa auttanut häntä ja mennyt "tutkimaan" kemiantehtaan hajuja etc, mutta ainoa apu olisi jonkun sortin lääkitys.
Minun pomoni muuten koki syrjintää, oikeaa, ja pisti yhden sairaanhoitopiirin polvilleen. Minä sain työkseni tilata paikallisesta "naaraskakun", naaraan merkki kermapursotteena täytekakun päällä tarjottavaksi henkiläkunnalle oikeudenpäätöksen saavuttua :)
Mikä ihmeen vihainen feministi? Kyllähän me feministit tiedämme sangen tarkkaan, että tytöttelystä, vähättelystä, tissien tuijottelusta, mitätöinnistä ja muusta viehättävästä asenteellisuudesta, jota saamme päivittäin nauttia, ei koskaan pidä reagoida aggressiivisesti. Muussa tapauksessahan meitä voitaisiin pitää feministeinä. Iik.
Mielenkiintoinen tutkimus sinänsä, kuka on määritellyt syrjinnän todellisuuden? Ulkopuolisen ihmisen on lähes mahdoton määritellä syrjintää epätodelliseksi, kokemukset ovat niin subjektiivisia.
Esim. naisministerin lausuntoa voidaan sanoa tunnepohjalta tehdyksi. Syrjintänä, tätä arvioida, voidaan joko pitää, tai olla pitämättä, tulkitsijasta riippuen.
Käytännössä, kyse on syrjinnästä, Mielipiteiden painoarvon vähättely siksi, että esittäjä omaa tietyn ruumiillisen piirteen (asiaan liittymmättömän) on syrjintää. Harva, kuitenkaan myöntää harrastavansa syrjintää, mikäli vähättely koskee naisia. Naisten aiheellinen protestointi mitätöidään feministisenä vouhotuksena.
Vaikka jo olen poistunut, niin haluan vastata sinulle (huomasin vasta nyt vastauksesi), olet ja tulet aina olemaan sen arvoinen, Titteli.
:)
Syrjintä oli kuviteltua. Koehenkilöille uskoteltiin, että jokin muu taho syrjii heitä ja haluaa ulkopuolistaa, siis toimivat niin kuin naiselle on tyypillistä jo lapsesta asti. Sinä et kuulu joukkoon-periaatteella - täälläkin erittäin yleinen taistelukeino feministien leirissä. Paitsi ei tietenkään voi tehota antifeministiin, joka ei feministi halua ollakaan!
Tämä koe aiheutti kyseiset reaktiot, vaikka koehenkilö ei tietenkään tiennyt että juttu oli valhetta! Miksi siis oikea tilanne, jossa henkilö tuntee samoin ei aiheuttaisi samaa reaktiota?
Ehkä feminismi on antanut mahdollisuuden mitätöidä naisten protestin feministisenä vouhotuksena?
Kun tässä havaittiin, että toiminta tuottaa aggressiota sen kohteessa niin voisiko ajatella, että myös osa miesten väkivallasta on tuotettu näin?
Tarkoitan äitiä kasvattajana
vaimoa pirttihirmuna
tai vaikka siskoa sulkemassa veljeä ulos...?