Hyvinvointivaltiosta

Yksi aiemmista keskusteluista tällä foorumilla herätti minut miettimään hyvinvointivaltioiden kehitystä historiallisessa valossa.

Jokaisen hyvinvointivaltion kehitys on edellyttänyt suojattua ja säänneltyä taloutta sekä vahvaa työväenliikettä, joiden turvin maahan on luotu hyvä työttömyysturva, huolehdittu siitä, että työn tuottamasta lisäarvosta suurin osa tulee työn tekijälle, olipa hän sitten palkansaaja tai työtä tekevä yrittäjä, rakennettu eläketurva, vanhustenhuolto, lastenhoito ja muut hyvinvoinnin elementit sekä huolehdittu, että kaikki työn synnyttämä lisäpääoma jää hyödyttämään kansaa, joka on sen työllään tuottanut. Näille hyvinvointivaltioille on ollut tyypillistä korkean elintason lisäksi myös valtionvelan puuttuminen ja täystyöllisyys. Näin oli esim. Euroopassa vielä reilu parikymmentä vuotta sitten.

Sen sijaan historiasta ei löydy yhtään hyvinvointivaltiota, joka olisi/olisi ollut avoin ja täysin sääntelemätön tavaroiden, palveluiden ja pääoman liikkumisen suhteen.

Jokainen maa, joka on ryhtynyt purkamaan sääntelyä mainittujen asioiden suhteen, on myös joutunut kokemaan kasvavan työttömyyden ja hyvinvointivaltion elementtien purkamisen.

Mainitunkaltaiset hyvinvointivaltiot ovat siis osoittautuneet tehokkaimmiksi työllistäjiksi ja kansan hyvinvoinnin tuottajiksi, sillä edellytyksellä että ne ovat olleet lisäksi demokraattisia markkinatalousjärjestelmiä.

Asiaa voidaan selitellä miten tahansa, esittää erilaisia teorioita, mutta faktat ovat yllä.