Haluan kirjoittaa sekavista ajatuksistani, kestä mukana...
Välillä säikähdän sitä vihan määrää jonka tunnen sisälläni.
En ole vielä koskaan suoranaisesti purkanut vihaa kehenkään, en ainakaan fyysisesti. Joskus olen ollut turhan vittumainen ihminen.
Ihmettelen itseäni. Sisältäni löytyy paljon positiivisuutta, herkkyyttä. Kykenen näkemään kauneuden ympärilläni. Kykenen iloitsemaan näkemästäni kauneudesta, arvostan sitä.
Arvostan ja pidän elämästä. Elämä on suuri lahja.
Mutta herkkyyteni on myös taakka. Minua on satutettu, tuska on viiltänyt syvältä. Sisälleni on kertynyt vihaa ja katkeruutta. Ikäänkuin pieneksi, kovaksi palloksi.
Suurimman osan olen iloinen, positiivinen. Mutta välillä katkeruus ja viha läikähtää pintaan. En tiedä miten saisin purettua vihan sisältäni, miten pääsisin eroon syvällä sisässäni olevasta katkeruudesta.
Tiedän että se vielä tuhoaa minut, jos en löydä tapaa päästä "sisäisestä möykystäni".
Kiitos ajastasi päiväkirja. Ehkäpä joku päivä tulen uudestaan kirjoittamaan sivullesi. Ehkäpä pyrin kunnolla avautumaan.
Välillä säikähdän sitä vihan määrää jonka tunnen sisälläni.
En ole vielä koskaan suoranaisesti purkanut vihaa kehenkään, en ainakaan fyysisesti. Joskus olen ollut turhan vittumainen ihminen.
Ihmettelen itseäni. Sisältäni löytyy paljon positiivisuutta, herkkyyttä. Kykenen näkemään kauneuden ympärilläni. Kykenen iloitsemaan näkemästäni kauneudesta, arvostan sitä.
Arvostan ja pidän elämästä. Elämä on suuri lahja.
Mutta herkkyyteni on myös taakka. Minua on satutettu, tuska on viiltänyt syvältä. Sisälleni on kertynyt vihaa ja katkeruutta. Ikäänkuin pieneksi, kovaksi palloksi.
Suurimman osan olen iloinen, positiivinen. Mutta välillä katkeruus ja viha läikähtää pintaan. En tiedä miten saisin purettua vihan sisältäni, miten pääsisin eroon syvällä sisässäni olevasta katkeruudesta.
Tiedän että se vielä tuhoaa minut, jos en löydä tapaa päästä "sisäisestä möykystäni".
Kiitos ajastasi päiväkirja. Ehkäpä joku päivä tulen uudestaan kirjoittamaan sivullesi. Ehkäpä pyrin kunnolla avautumaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mä pelkään myös kaikista eniten maailmassa, että musta tulee henkisesti vanha, kyyninen nainen, joka ei enää pysty uskomaan kauniisiin asioihin ja rakkauteen.. Mä oon aina ollu se tyyppi kelle ihmiset on osannu avautua ja mä osaan lohduttaa ja se tulee mulla aidosti sydämestä, mutta ongelma on, että mun on kauhean vaikea avautua itse ja myöntää heikkoutta.. Sisulla pärjää, mutta joskus olisi niin ihana päästää sisällä oleva möykky ulos ja vapautua... Olen positiivinen ja iloinen, mutta.....
Kyllä möykyistään pääsee, tarvitset ihmisen johon voi luottaa niin paljon, että uskallat oikeasti avautua ja keskustella asioista.
Hyvää jatkoa, myös möykyllesi
Kiitti vaan, mutta mieluiten mä fleidaisin tän möykyn helevettihin =) Mistäpä löytää semmonen sieluntoveri, jolle uskaltaa kertoa arimmatkin asiat... Olen jo lähes kyllä toivoni menettänyt... mutta eiköhän tää tästä
Mistä lie löytäisi sellaisen ihmisen jolle uskaltaisi paljastaa sisimpänsä, ilman pelkoa siitä, että toinen käyttää sitä hyväkseen.
vaikka mailiosoitteesi tähän, voisitpa
vaikka onnistua!!
Niinpä, heikkouden näyttäminen vaatii paljon.. Mulla ainaki on jo kehittyny sellanen panssarisuojus, että NATO:n äijätki olis ihmeissään, ko näkisivät sen paksuuden... Ehkä sellainen ihminen vielä joskus löytyy, ehkä ei.. mutta haaveet ja unelmat on onneksi mun yksityisomaisuutta ja niitä ainakaan kukaan ei pääse multa viemään pois... Taidan elää satumaassa virtuaalitodellisuudessa aivokopassani
Ties minkälaisia häiriköitä mailiosoite houkuttelee.
mitään menetettävää....jos uskallat
ottaa yhteyttä[email protected]
huomioi 3x l kirjainta...se on osoite näin alkuun
Heikkouden myöntäminen on todellakin vaikeaa kelle tahansa. Itseni oli pakko yrittää luottaa ystäviini, kun erosimme poikaystäni kanssa pari vuotta sitten. Olin toki sitä ennenkin kertonut asioita ystävilleni, mutta ne syvimmät salat pidin visusti itselläni.
Yhä edelleen minun on vaikea näyttää heikkouttani toisen ihmisen seurassa, mutta olen yrittänyt löytää itselleni luotettavan kuuntelijan ja onnistunutkin siinä, jotenkin..
"Luodinkestävää sydäntä ei oo vielä keksitykkään
Turha pelätä laukausta sillä
Yksinäisyys saman reiän nakertaa"
Donkkareitten biisistä ja pitää todella paikkansa..
Jos ei luota niin tuska syö elävältä, mutta jos luottaa voi myös satuttaa itsensä. Se riski kannattaa kuitenkin ottaa, sillä joskus saattaa löytää jotain hyvää..