Tapakristityn pää-äänenkannattaja

"Kotimaa" pyytelee 100-vuotisjuhlanumerossaan trendikkäästi anteeksi lehden ammoisia mielipiteitä. Sehän on nyt kovasti muotia, edesmenneiden tekemien asioiden anteeksipyytäminen: Vatikaanikin on pyytänyt anteeksi miekkalähetystä, USA intiaanien kohtaloa ja Ruotsi likipitäen kaikkien muiden pahoja töitä paitsi omiaan.

En olisi aivan varma, Kotimaankaan kohdalla, että he ovat oikealla asialla. Minä esimerkiksi en katso olevani oikea henkilö pyytämään anteeksi niitä mahdollisia pahoja tekoja joita esivanhempani ovat tehneet. Laajemminkaan ottaen ne, jotka ovat ko. tekoja tehneet eivät itse niitä anteeksi pyytäneet; epäilen, etteivät he pyytäisi niitä anteeksi nytkään, jos olisivat sanansa sanomassa. Asioita pitäisi katsella oman aikansa taustoja vasten, ei kyseenalaisin nykyarvoin.

Anteeksipyytäminen on vain osa prosessia, toinen ja kristillisessä mielessä tärkeämpi on anteeksianto. En muista näistä esilläolleista pyytelemisistä, että ainutkaan olisi johtanut anteeksiantamiseen. Miksi ei? Ehkä ne joihin pyytely on kohdistunut ovat sitä mieltä ettei heillä ole valtuuksia antaa anteeksi?

Prosessi sopii tietysti Kotimaan linjaan: sehän ei vastusta kuin uskovaisia.