Tällä palstalla esitetään aika ajoin näkemyksiä, että ihmiskunnan elämä muuttuu hyväksi kun uskonnoista ja niiden mädättävistä vaikutuksista päästään eroon.
Kokemusta puhtaasti ateistisista yhteisöistähän on varsin vähän. Neuvostoliittoahan ei oikein malliesimerkiksi haluta.
Kaikki suuret kulttuurit pohjaavat johonkin uskontoon.
Miten itse uskotte, että kävisi, jos jossain yhteiskunnassa vallitsevaksi näkemykseksi tulisi ateismi ja se saisi vaikuttaa muutaman sata vuotta eli puhdas ateistinen kulttuuri voisi muodostua.
Itse luulen, että yhteiskunta olisi huomattavan moniarvoinen, eivätkä läheskään kaikki noudattaisi mitään humanistisia eettisiä periaatteita vaan hyvinkin dramaattisia "filosofioita" saattaisi nousta aika ajoin. Luulen että yksilöllisyys olisi vielä nykyistäkin voimakkaampaa.
Kokemusta puhtaasti ateistisista yhteisöistähän on varsin vähän. Neuvostoliittoahan ei oikein malliesimerkiksi haluta.
Kaikki suuret kulttuurit pohjaavat johonkin uskontoon.
Miten itse uskotte, että kävisi, jos jossain yhteiskunnassa vallitsevaksi näkemykseksi tulisi ateismi ja se saisi vaikuttaa muutaman sata vuotta eli puhdas ateistinen kulttuuri voisi muodostua.
Itse luulen, että yhteiskunta olisi huomattavan moniarvoinen, eivätkä läheskään kaikki noudattaisi mitään humanistisia eettisiä periaatteita vaan hyvinkin dramaattisia "filosofioita" saattaisi nousta aika ajoin. Luulen että yksilöllisyys olisi vielä nykyistäkin voimakkaampaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
totesi jo Durkheim aikoinaan. Sosiologina minun on vaikea nähdä uskonnottoman kulttuuurin todellisia eloon jäämisen mahdollisuuksia. Uskonnon ytimessä on ihmisyhteisön sosiaalinen todellisuus ja uskonnottomassa kulttuurissa sosiaalisuus jää heikoksi ellei ihmisen ajatella muuttuvan 2000-luvulla jotenkin perustavalla tavalla erilaiseksi kuin koskaan aikaisemmin. Ajatus uskonnottomasta kulttuurista on siinä määrin uusi ja "testaamaton", että on vaikea nähdä muuta kuin se, että siellä, missä tähän mennessä on tällaiseen pyritty, jäljet ovat pelottavia. Kannattaa huomata, että uskonollisuus on näin ymmärrettävä laajassa mielessä ihmisen käyttäytymiseen ja kulttuuriiin erottamattomasti liittyvänä piirteenä, joka ei tunne tunnustuksellisia tai kansallisia rajoja.
en olisi tuota paremmin osannut sanoa.
Ovatko ne kolme miljoonaa suomalaista tapauskovaa jotenkin sosiaalisempia kuin ateistit?
hengessä on selvää, että he edustavat uskonnottomuuden pintailmiötä. Uskonnosta ei päästä ihan sillä eroon, että erotaan kirkosta tai uskotaan jumalien olemattomuuteen. Idea on juuri siinä, että ihminen on uskonnollinen ihminen aina ja kaikkialla, eikä jälkimoderni länsieurooppalainen vähemmistö muodostane tästä minkäänlaista poikkeusta. Jos olet asiasta vakavasti kiinnostunut, kannattaa tutustua vaikkapa Helsingin tai Turun yliopistojen uskontotieteiden laitosten julkaisuihin.
Pelkkä yksinäinen ateismi, ilman mitään moraalikasvatusta ei toimisi. On olemassa ihmisiä, joille moraali on luonnollista, mutta on olemassa kristittyjä, ja muita moraalittomia ihmisiä, jotka vaativat sääntöjä noudatettavakseen. Jos krisselistä tulee ateisti, hän näkee, kuten olemme useasta kommentista voineet havaita("ateisteilla ei ole moraalia"-kommentit), sen pääsynä pois säännöistä ja määräyksistä. Tästä seuraisi, että meillä ei olisi kasan idiootteja tilalla kasa idootteja, joilla ei olisi mitään moraalia.
Se mitä tapahtuisi, olisi, että tänne puhkeasi täydellinen anarkia ja sota.
Jos taasen olettaisimme, että ihmiset luopuisivat täysin luonnostaan uskonnoista, sisältää niin suuren mutan, että sitä on mahdotonta hahmottaa.
Pyöveli olisi hyvä moraalinvartija!
Tälläinen taasen keskittäisi pienelle ryhmälle mahdollisuuden ottaa itselleen kaikki valta. Vaikka alunperin kuinka hyvä olisikaan tarkoitusperä, niin tälläinen mahdollisuus korruptoisi helposti monta johtohenkilöä. Heillä, joilla on valta yli ihmiselämän, on helppo ottaa kontrolliinsa kaikki.
Lisäksi mihin laki olisi laissa kirjailtu... Tuloksena olisi jokatapauksessa niin suuri anarkia, että se määrä, mitä maailmasta löytyy suhteellisen järkeviä ihmisiä eivät luultavasti järjestäytyneenäkään kykenisi sellaista määrää ihmisiä murhaamaan. Ja silti jäisi kaikenmaailman yhteikuntaloiset, jotka vain hyödyntävät yhteiskunnan heikkouksia.
Ylväs ajatus fasistitoverini, mutta mahdotonta toteuttaa käytännössä.
Lisäksi en usko, että rauhaa saa aloittamalla suuren.
Jos ihmiset luopuisivat uskonnoista ja alkaisivat sen sijaan rakastaa oikeasti toisiaan ja hyväksyisivät tätä kautta toistensa erilaisuuden, tästähän tulisi oikeasti paratiisi. Mutta niinhän ei oikeasti voi tietenkään käydä.
Monissa länsimaissa yhteiskunta järjestys on varsin ateistinen. Ateistinen yhteiskunta tarkoittaa mielestäni yhteiskuntaa, joka ei mm. lainsäädännössä ota lainkaan huomioon minkään tietyn uskonnon mytologiaa huomioon. Tämä yhteiskunta näkee uskonnot samanarvoisiksi eikä nosta yhtä tiettyä valta-asemaan muihin nähden.
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta itse näen ateistisen ja sekulaarisen yhteiskunnan identtisinä. Jos ne eroavat, niin joku varmaan osaa kertoa mikä niitä erottaa.
Ateisteilta edellytetään vielä kärsivällisyyttä. Lähes 90 % suomalaisista kuuluu kristillistä uskoa tunnustaviin yhteisöihin. Valtion intressissä on ottaa se huomioon eri tavoin. Kun ateistit ovat enemmistönä, silloin valtiovallankin asenne muuttuu. Ja huomatkaa, valtio ei voi ottaa huomioon mitään 'todellista sielunsisäistä uskoa / uskonnottomuutta', jota täällä usein peräänkuulutetaan ja jonka jotkut uskovat sisäisellä silmällään tunnistavansa nykysuomalaisista. Jäsenyys ratkaisee ja ilmaisee valtioon päin yksilön uskon.
Minulle tuli mieleen tekstistä, että Suomi olisi enemmistödiktatuuri. Vähemmistöä ei tarvitse ottaa huomioon, koska se on vähemmistö.
Ehkä sain vain väärän kuvan. Mutta mielestäni ateistien ei tarvitsisi odottaa yhtikäs mitään, ateistien tulee saada valtiolta täsmälleen sama kohtelu kuin muidenkin.
itse pidän sekulaarisia yhdyskuntiakin vanhan kulttuurin/moraalin päälle rakentuneina.
Siitä merkkinä pidän jotain sisään rakennettua "ihmisen tehtävä" tai "elämän tarkoitus" pohdintaa, jonka vankeja kaikki olemme.
Ajattelen sellaista yhteiskuntaa, jossa vallitsevana käsityksenä on, että ihminen on eläin tai kone.
albania on hyvä esimerkkitapaus valtiosta joka kielsi Jumalan olemassa olon vieläkään tuo maa ei ole päässyt jaloilleen.Moni perhe elää edelleen köyhyysrajan alapuolella, maan infrastruktuuri ja julkiset palvelut ovat kehittyneet heikosti, ja vain harvalla on mahdollisuus puhtaaseen juomaveteen tai lämmitykseen. Myös koulutus ja terveydenhoito on vain harvan etuoikeus. Maata riivaa paha korruptio, ja ulkomaista valuuttaa tulvii maahan, mikä saa Albanian oman valuutan arvon heilahtelemaan rajusti. Rakennussektori on jyrkässä noususuhdanteessa, mutta teollisuus ja maatalous rämpii vielä pohjamudissa.
>sama toistuu kaikissa niissä maissa missä Jumalan olemassa olo kielletään.Ihmisten moraalikäsitykset rappeutuu,rikollisuus lisääntyy,valta siirtyy diktaattoreille.Kansalaiset elävät nälässä ja kurjuudessa.Kyllä se niin on että missä ei opeteta Jumalan sanaa ja kymmentä käskyä niin siellä ei ole ihmishenkikään minkään arvoista.
"albania on hyvä esimerkkitapaus valtiosta joka kielsi Jumalan olemassa olon vieläkään tuo maa ei ole päässyt jaloilleen"
Tuo ei ole seurausta siitä, että Jumala olisi hylännyt Albanian tai että siellä toteutetaan ateismia.
Kyse on poliittisista ratkaisuista joita tehtiin ideologisiin ihanteisiin vedoten, ei järkiperustein. Suurempi syyllinen korruptioon kuin ateismi on demokratian puute eikä yksin sekään.
Kommunistinen ateisimi, jossa suoritettiin henkilöpalvontaa ei ole täysin ateistista. Ateisti ei palvo auktoriteettejä.
Ateistinen valtio ei tarkoittaisi mielestäni uskonnottomuutta vaan suosisi monipuolista kulttuuria ja sisäiltäisi aidosti oikeudenmukaisen uskonnonvapauden - eikä vain näennäisen uskonnonvapauden kuten nyt meillä Suomessa.