Viikkokaleva: Rajanveto on suuri kiusaus..

Lestadiolainen tutkija...

Mitä mieltä viikko kalevan jutusta, jossa vanh. lestadioilais 4 lapsen äiti ja tutkija pohtii lestadiolaisuutta ja kuinka lestadiolainen voi kokea toiseutta myös omiensa joukossa.
Hän tekee väitöskirjaa jossa tutkii rajoja.
Voisin kuvitella, että palautetta tulee koska uskaltaa avata suustaan näistä uskovaisille pyhiä asioista joita ei ulkopuolisislle ja omienkaan keskuudessa saa puhua..

89

26962

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Blastus

      >> Voisin kuvitella, että palautetta tulee

      • Squirrel0906

        Onko Kalevan nettilehdessä ko. juttua ja minkä otsikon alla?


      • Blastus
        Squirrel0906 kirjoitti:

        Onko Kalevan nettilehdessä ko. juttua ja minkä otsikon alla?

        ..näköispainoksesta, jonka voi lukea maksamalla kännykällä 1,50€. Tosin nettilehden sivuilla luki, että juuri tuo kyseinen sivu ei ole vielä luettavissa (sivu 45).

        Otsikko kuuluu "Rajanveto on suuri kiusaus" ja ingressi sanoo "Lestadiolainen voi kokea toiseutta myös omiensa joukossa".

        http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?extra=-39&kirjautuminen=1

        ja siellä linkki "osta irtonumero", jossa on ohjeet kännykällä maksamiseen. Lukemiseen tarvitaan joku pdf-ohjelma (esim. Acrobat Reader)


      • skuirreli
        Blastus kirjoitti:

        ..näköispainoksesta, jonka voi lukea maksamalla kännykällä 1,50€. Tosin nettilehden sivuilla luki, että juuri tuo kyseinen sivu ei ole vielä luettavissa (sivu 45).

        Otsikko kuuluu "Rajanveto on suuri kiusaus" ja ingressi sanoo "Lestadiolainen voi kokea toiseutta myös omiensa joukossa".

        http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?extra=-39&kirjautuminen=1

        ja siellä linkki "osta irtonumero", jossa on ohjeet kännykällä maksamiseen. Lukemiseen tarvitaan joku pdf-ohjelma (esim. Acrobat Reader)

        ..ja hyvää alkavaa viikkoa ynnä itsenäisyyspäivää!


      • Leikekansio
        Squirrel0906 kirjoitti:

        Onko Kalevan nettilehdessä ko. juttua ja minkä otsikon alla?

           
        Kun Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen oli pieni tyttö, alle 5-vuotias, hän pohti, onko Jumalalla parta.
        Aikansa pohdittuaan tyttö päätyi siihen, että Jumala on ajanut partansa. "Silloin äiti sanoi minulle, että ei Jumala ole mies eikä nainen. Hän on henki, jota ei kukaan voi ymmärtää. Ei edes aikuinen."
        Ei Tanja ymmärtänyt, mitä äiti oikein puhuu, mutta sanat jäivät merkillisellä tavalla mieleen.

        Nyt hän on neljän lapsen äiti, 35-vuotias nainen, joka valmistelee tutkijakoulussa väitöskirjaansa rajoista, jotka aiheuttavat toiseutta, erityisesti lestadiolaisuudessa.

        Toiseudella hän tarkoittaa eräänlaista lasiseinää, joka voi nousta ihmisten väliin joko omassa ryhmässä tai suhteessa toiseen ryhmään.

        Aihe tulee monin tavoin lähelle.

        "Niin lähelle, että tekee kipeääkin. Toisaalta toiseus on juuri nimi kivulle, ja jos johonkin rakennetaan raja, se koskettaa aina rajan molemmilla puolilla olevia."

        Iso perhe itsessään on asia, joka aiheuttaa toiseutta."Joskus tuntuu, että jo neljän lapsen äitiys voi tehdä ihmisestä jollakin tavalla oudon, sellaisen, jonka asemaan on mahdotonta asettua missään muussakaan asiassa."

        Tanjan lapsuuden perheeseen kuuluu 13 lasta, joista hän on vanhin. Melko varhain hän ymmärsi, että perhe on kokonsa puolesta poikkeuksellinen. Toisaalta sosiaalinen elämä rakentui ympyröissä, joiden tunnussanaksi kävivät kirjaimet ry.

        "Lapsuuden kesiin kuuluivat suviseurat, joihin yhdistettiin kesälomamatkat mummolaan. Samaan juhlaan osuivat vielä syntymäpäivät", Lamminmäki-Kärkkäinen kertoo.
        Aika riensi eteenpäin ja synttärien kultaamia suviseuramuistoja kertyi kesä kesältä, kunnes eräänä päivänä Tanja oli suviseuroilla neljän pienen lapsen äitinä.
        Puoliso, uskonnonopettaja ja pappi, oli lupautunut noin seitsemän tuntia kestävään ehtoollisenjakoon.
        Jo menomatkalla touhua leimasi kiire, joka sopii tietysti tavattoman huonosti lasten kanssa matkustamiseen.
        Ja kun molemmat sattuivat olemaan vielä viime tipan ihmisiä...
        "Siinä sitä sitten juostiin ja kannettiin papinpukua rapakoitten yli. Suviseurojen ihme tuppasi muuttumaan ihmettelyksi siitä, kuinka saan yksin pidettyä itseni ja lapseni hengissä tässä hulinassa",Tanja nauraa.

        Onneksi hän sai viime kesänä takaisin jotakin entisestä suviseuratunnelmasta, koska koko perheellä oli taas mahdollisuus osallistua tapahtumaan yhdessä.
        "Suviseurojen yhteislaulussa koettu yhteisöllisyys koskettaa yhä",Lamminmäki-Kärkkäinen myöntää,

        Lestadiolaisuus on niin merkillinen yhdistelmä uskontoa, sosiaalista elämää ja tapakulttuuria, että lestadiolaiseksi tunnustautuva nainen joutuu kysymään yhä itseltäänkin, mitä lestadiolaisuus on.
        "Selvittelen erityisesti sitä, kuinka paljon on kyse kulttuurista, kuinka paljon uskonnosta. Eihän edes nimi `lestadiolaisuus` viittaa uskon kohteeseen."
        Tanja Kärkkäinen-Lamminmäki on huolissaan siitä, että ryhmän erityisyys, jota ylläpidetään sekä sisältä että ulkoapäin, on saanut niin korostuneen aseman.
        "Jako elävään ja kuolleeseen uskoon, rajojen ylläpito ja lestadiolaisen kulttuurin erityisyyden vaaliminen ovat lestadiolaisten suurimpia kiusauksia."
        Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen on joutunut huomaamaan, että suurinta toiseutta voi kokea oman ryhmän sisällä.
        "Koska juuri siellä luulisi tulevansa ymmärretyksi täydellisesti." Mutta voiko häntä itseään ymmärtää perinpohjin kukaan muu kuin lestadiolainen nainen?

        "Toisaalta ei minua voi kukaan, edes oma puoliso, ymmärtää perinpohjin, mutta lestadiolaisuudessa kasvaneena luulen, että on asioita, joita vain toinen lestadiolaisuuteen kasvanut voi ymmärtää."

        Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen kertoo, että todella tärkeä, todellisen kohtaamisen ja ymmärtämisen hetkiä hän on kokenut omaan uskonnolliseen yhteisöönsä kuulumattomienkin ystävien kanssa.
        "Joskus tälläinen `ystävyys` on voinut olla vaikkapa vain junamatkan pituinen aika nimettömäksi jääneen ihmisen vieressä."

        Lamminmäki-Kärkkäinen iloitsee yhtä lailla ei-lestadiolaisista kuin lestadiolaisista ystävistään. Käytännön sanelemana jälkimmäisiä on enemmän.

        "Kun opiskeluaikana vietti kolme iltaa viikossa ry:llä, ei kerta kaikkiaan ehtinyt tavata juuri muita. Lestadiolaisuudelle on juuri ominaista, että sosiaalisen elämän ja uskonnon kudos kattaa koko elämän."
        Tanha muistelee, että nuorena oli enemmän sääntö kuin poikkeus myöhästyä alkurukouksesta. "Eihän siellä uskonnon takia oltu, vaan 90-prosenttisesti tapaamassa toisia nuoria."

        Kun Tanja opiskeli Uumajassa, hän myöhästelijäluonteestaan huolimatta huomasi yllättäen rientävänsä kiireellä myös seurojen alkurukouksiin.
        "Kai niillä sitten on jotakin tekemistä myös hengellisen elämän kanssa", pyhäkoulunopettajana toimiva nainen virnistää.

        Nyt hän osallistuu seuroihin noin kerran kuukaudessa, ja on vuorollaan myös järjestämässä seuroja pienen Pikkaralan ry:n joukoissa.
        Hänen moiehensä on toiminut pitkään seurapuhujana, mutta on jättänyt sitä puolta vähemmälle nyt, kun lapset ovat pieniä.

        "Seuroihin osallistuminen on ollut eri elämäntilanteissa erilaista. Kun menin naimisiin puhujan kanssa, tuli seuroista myös työkeikkoja, mitä olen joutunut jopa suremaan."

        Useasti ihmetellään, kuinka kiltisti lestadiolaislapset jaksavatkaan istua seuroissa ja myös kirkonmenoissa. Tanja-äiti myöntää vähän nolona, että hän ei taida kuulua siihen armoitettujen joukkoon, jotka osaavat pitää lapsensa paikallaan.

        "Joskus tuntuu, että on helpompi käydä kirkossa, jossa muutkin lapset pitävät elämää, kuin yrittää pitää omia lapsia hiljaisina seuroissa."

        Joskus kuulee myös opettajien ihastelua siitä, kuinka lestadiolaislapsille tunti paikallaoloa ei näytä olevan konsti, eikä mikään.
        "On hyvä taito pystyä jo lapsena kuuntelemaan ja keskittymään", hän miettii, vaikka näkee "kiltteydessä" myös omat vaaransa.

        Kun Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen miettii herätysliikkeensä tapoja, nousee hyvänä esimerkkinä mieleen kättelytapa. "Kättelytavan taustalla on nähdäkseni halu todella kohdata toinen ihminen, vaikka tietysti siitäkin on tullut pintakulttuuria",hän sanoo.

        Monet lestadiolaisuuteen liittyvät tavat ovat Tanhan mielestä enemmän opittuun kulttuuriin kuin uskoon saatikka syntikäsitykseen liittyviä.

        "Koska en ole oppinut meikkaamaan lapsuudessani, tuntuisi hyvin työläältä opetella sitä enää. Minun luonteellani ei muistettaisi tarkistaa peilistä, onko meikki kunnossa, eikä levinnyt huulipuna olisi edes erityisen kohtelias ele", Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen huvittuu.

        Vaikka lestadiolaisuus on patriarkaalinen kulttuuri, on Lamminmäki-Kärkkäinen miettinyt myös sitä, että meikkaamattomuus voi olla myös vapauttavaa.

        "Länsimaisessa nykykulttuurissa, jolloin nainen nähdään objektina ja katseiden kohteena, on yhtä relevantti kysymys, saako nainen olla meikkaamatta. Kauneusihanteet ovat määräytyneet niin itsestään selvän mieskeskeisiksi, että niitä on vaikea edes analysoida."

        Lestadiolaisperheissä ei yleensä katsota televisiota, mutta videoiden ja internetin harkittu käyttö on arkipäivää.

        "Kun näen lööpit, joissa kerrotaan edellispäivän Big Brotherista, tunnen iloa siitä, että on näinkin iso ryhmä, joka on tähän asti aika hyvin säilynyt tuon tirkistelykulttuurin ulkopuolella, joka on nyt tosin jo levinnyt nettiinkin. Sinänsä koko televisioasia turhan komplisoitunut. On ammatteja, joisssa on seurattava, mitä maailmalla tapahtuu, myös lestadiolaisen."

        Lamminmäki-Kärkkäinen uskoo, että television katsomattomuus on sinänsä vahvistanut lestadiolaisryhmän yhteenkuuluvuutta ja jopa mahdollistanut yhteisön säilymisen yhteiskunnan rakennemuutoksessa, kuten Jussi Melkas on artikkelissaan pohtinut.

        Lestadiolaisten ehkäisykriittisyys on asia, joka kiinnostaa varsinkin ulkopuolisia.

        "Jos jotakin, niin lestadiolaisten kykyä kunnioittaa ihmisyyden mysteeriä, minä kunnioitan. Lapsia ei hankita, niitä voi saada Jumalan lahjana."

        Tämän Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen sanoo silläkin uhalla, että hänen on vaikea käsittää, miksi lestadiolaisessa kulttuurissa miehet viitsivät käyttää valtaa asioissa, joista he eivät kanna vastuuta.

        "Ihmiset tekevät asioita, joita en voi hyväksyä, mutta niitä tapahtuu myös koko kansamme mittakaavassa ja siitä huolimatta minusta on mukavaa saada olla suomalainen. Sama koskee koko ihmisyyttä, vaikka tuntuu, että ihminen on juuri nyt luomakunnan suurin uhka."

        Ristiriitojen keskellä Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen on huomannut eri elämäntilanteissa palaavansa yhä uudelleen siihen hetkeen, kun äiti sanoi, ettei Jumalaa voi täysin ymmärtää kukaan.

        "Merkillisesti se ajatus lohduttaa minua."

        Lähde: Kaleva 4.12.2005


    • ...

      Kaleva 4.12.2005 kirjoittaa muun muassa näin:
      Lestadiolaisuus on niin merkillinen yhdistelmä uskontoa, sosiaalista elämää ja tapakulttuuria, että lestadiolaiseksi tunnustautuva nainen joutuu kysymään yhä itseltäänkin, mitä lestadiolaisuus on.
      Lamminmäki-Kärkkäinen sanoo nuoruutensa seurareissuista: "Eihän siellä uskonnon takia oltu, vaan 90-prosenttisesti tapaamassa toisia nuoria."
      "Seuroihin osallistuminen on ollut eri elämätilanteissa erilaista. kun menin naimisiin puhujan kanssa, tuli seuroista myös työkeikkoja, mitä olen joutunut jopa suremaan"
      Monet lestadiolaisuuteen liittyvät tavat on L-K mielestä enemmän opittuun kulttuuriin kuin uskontoon saatikka syntikäsitykseen liittyviä.
      Televisioasian hän sanoo olevan turhan komlpisoitunut tänä aikana kun monen lestadiolaisenkin tarvitsee seurata sitä työssään.

      Hieman arvoitukselliseti artikkelin lopussa hän sanoo: "Jos jotakin niin lestadiolaisten kykyä kunnioittaa ihmisyyden mysteeriä, minä kunnioitan. Lapsia ei hankita, niitä voi saada Jumalan lahjana.
      Ja perään kirjoitetaan: Tämän L-K sanoo silläkin uhalla, että hänen on vaikea käsittää, miksi lestadiolaisessa kulttuurissa miehet viitsivät käyttää valtaa asioissa, joista eivät kanna vastuuta...

      • JIA

        En jaksa kirjoittaa uudelleen mainitsemiasi kohtia, mutta poimin mielestäni ne asiayhteydet esiin, joka lainauksiisi liittyvät

        ..joutuu kysymään itseltäänkin, mitä lestadiolaisuus on. Selvittelen erityisesti sitä, kuinka paljon on kyse kulttuurista, kuinka paljon uskonnosta. Eihän edes nimi lestadiolaisuus viittaa uskon kohteeseen.

        ..vaan 90-prosenttisesti tapaamassa toisia nuoria, Kun Tarja opiskeli Uumajassa....huomasi yllättäen rientävänsä kiireellä myös seurojen alkurukouksiin."Kai niillä sittenkin on jotakin tekemistä myös hengellisen elämän kanssa", pyhäkoulunopettajana toimiva nainen virnistää.
        Nyt hän osallistuu seuroihin noin kerran kuukaudessa ja on vuorollaan myös järjestämässä seuroja. Hänen miehensä on toiminut pitkään seurapuhujana, mutta on jättänyt sitä puolta vähemmälle nyt kun lapset ovat pieniä.

        Tavoista ja televisiosta puhuttaessa:

        Ensin hyvänä näkyvä kättelytapa, jonka taustalla halu todella kohdata toinen ihminen.

        ...syntikäsitykseen liittyviä. Koska en ole oppinut meikkaamaan, tuntuisi hyvin työläältä opetella sitä. Vaikka lestadiolaisuus on patriarkaalinen kulttuuri, on L-K miettinyt myös sitä, että meikkaamattomuus voi olla myös vapauttavaa.

        Kun näen lööpit, joissa kerrotaan edellispäivän Big Brotherista, tunnen iloa, että on näinkin iso ryhmä, joka on tähän asti aika hyvin säilynyt tuon tirkistelykulttuurin ulkopuolella, joka on nyt tosin levinnyt jo nettiinkin" Ja sitten tuo esille tuomasi lause komplisoituneesta televisioasiasta.

        Hieman arvoituksellinen ei ole haastattelussa käytetty termi lapsiasiasta, muuten lainaus on tarkka.

        Minusta artikkelia ei voi lainailla noin, irrallaan asiayhteydestä olevin lausein, koska aivan selvästi asia saa erilaisen painotuksen. Oletteko samaa mieltä?


      • vl-nainen.

        Miesten keksintö on esim. meikkaamattomuus, vaikka se on monille naisille kipeä asia olla erilainen työyhteisössä, ja vieläpä aivan turhaan, koska kyse on kuitenkin vain kulttuuriasiasta eikä synnistä. Miehet eivät joudu vastaavaa kokemaan, koska he ovat yhtä siistin näköisiä puvuissaan kuin muutkin miehet. Naiset kantavat tässäkin vähäpätöisessä asiassa turhaan seuraukset, vaikka takuulla suurin osa mielellään laittaisi vähän meikkiä harmaaseen nassuunsa ja väriä harmaantuviin hiuksiinsa ainakin keski-iässä. Tosin meikkiä ja luonnollisia sävtteitä myös vl-naiset näköjään käyttävätkin nykyisin enenevissä määrin.

        On suorastaan surkuhupaisaa nähdä esimerkiksi linnanjuhlista lähetys tv:stä, kun uskovaisten kansanedustajien rouvilla on kauniit puvut mutta sitten aivan väritön naama. Vaikuttaa suorastaan epäkorrektilta, ettei laita kasvojaan kuntoon suuressa juhlassa, kun maan kulttuuri sitä kuitenkin vaatii. Kysehän on vain tavasta, ei synnistä, sillä jo Raamatun naiset kaunistautuivat värein.


      • ...
        JIA kirjoitti:

        En jaksa kirjoittaa uudelleen mainitsemiasi kohtia, mutta poimin mielestäni ne asiayhteydet esiin, joka lainauksiisi liittyvät

        ..joutuu kysymään itseltäänkin, mitä lestadiolaisuus on. Selvittelen erityisesti sitä, kuinka paljon on kyse kulttuurista, kuinka paljon uskonnosta. Eihän edes nimi lestadiolaisuus viittaa uskon kohteeseen.

        ..vaan 90-prosenttisesti tapaamassa toisia nuoria, Kun Tarja opiskeli Uumajassa....huomasi yllättäen rientävänsä kiireellä myös seurojen alkurukouksiin."Kai niillä sittenkin on jotakin tekemistä myös hengellisen elämän kanssa", pyhäkoulunopettajana toimiva nainen virnistää.
        Nyt hän osallistuu seuroihin noin kerran kuukaudessa ja on vuorollaan myös järjestämässä seuroja. Hänen miehensä on toiminut pitkään seurapuhujana, mutta on jättänyt sitä puolta vähemmälle nyt kun lapset ovat pieniä.

        Tavoista ja televisiosta puhuttaessa:

        Ensin hyvänä näkyvä kättelytapa, jonka taustalla halu todella kohdata toinen ihminen.

        ...syntikäsitykseen liittyviä. Koska en ole oppinut meikkaamaan, tuntuisi hyvin työläältä opetella sitä. Vaikka lestadiolaisuus on patriarkaalinen kulttuuri, on L-K miettinyt myös sitä, että meikkaamattomuus voi olla myös vapauttavaa.

        Kun näen lööpit, joissa kerrotaan edellispäivän Big Brotherista, tunnen iloa, että on näinkin iso ryhmä, joka on tähän asti aika hyvin säilynyt tuon tirkistelykulttuurin ulkopuolella, joka on nyt tosin levinnyt jo nettiinkin" Ja sitten tuo esille tuomasi lause komplisoituneesta televisioasiasta.

        Hieman arvoituksellinen ei ole haastattelussa käytetty termi lapsiasiasta, muuten lainaus on tarkka.

        Minusta artikkelia ei voi lainailla noin, irrallaan asiayhteydestä olevin lausein, koska aivan selvästi asia saa erilaisen painotuksen. Oletteko samaa mieltä?

        kiitos että vaivauduit kirjoittamaan puuttuvia kohtia. Kun en jaksanut kirjoitta koko tekstiä, yritin saada ydinasiat sieltä poimittua. Laitoin sitaatteihin suorat Tanjan omat kommentit.
        Kieltämättä asiasisältö voi vähän muuttua, sorry. Ei ollu itse tarkoius.
        Mielenkiintoinen kaiken kaikkiaan,toivoin että jokainen jolla on mahdollisuus, lukee itse lehdestä. Oli tarkoitus herätellä aiheesta keskustelua.
        Jos näköislehteen ei pääse kyseiselle sivulle, onkohan juttuun tulossa korjauksia. Oli nimittäin sellaista tekstiä joita ei yleensä ole sopivaa näissä piireissä puhua yleisesti. Mm. seurojen muuttuminen työkeikoiksi, kun meni naimisiin puhujan kanssa.


      • Kriittinen kommentti
        JIA kirjoitti:

        En jaksa kirjoittaa uudelleen mainitsemiasi kohtia, mutta poimin mielestäni ne asiayhteydet esiin, joka lainauksiisi liittyvät

        ..joutuu kysymään itseltäänkin, mitä lestadiolaisuus on. Selvittelen erityisesti sitä, kuinka paljon on kyse kulttuurista, kuinka paljon uskonnosta. Eihän edes nimi lestadiolaisuus viittaa uskon kohteeseen.

        ..vaan 90-prosenttisesti tapaamassa toisia nuoria, Kun Tarja opiskeli Uumajassa....huomasi yllättäen rientävänsä kiireellä myös seurojen alkurukouksiin."Kai niillä sittenkin on jotakin tekemistä myös hengellisen elämän kanssa", pyhäkoulunopettajana toimiva nainen virnistää.
        Nyt hän osallistuu seuroihin noin kerran kuukaudessa ja on vuorollaan myös järjestämässä seuroja. Hänen miehensä on toiminut pitkään seurapuhujana, mutta on jättänyt sitä puolta vähemmälle nyt kun lapset ovat pieniä.

        Tavoista ja televisiosta puhuttaessa:

        Ensin hyvänä näkyvä kättelytapa, jonka taustalla halu todella kohdata toinen ihminen.

        ...syntikäsitykseen liittyviä. Koska en ole oppinut meikkaamaan, tuntuisi hyvin työläältä opetella sitä. Vaikka lestadiolaisuus on patriarkaalinen kulttuuri, on L-K miettinyt myös sitä, että meikkaamattomuus voi olla myös vapauttavaa.

        Kun näen lööpit, joissa kerrotaan edellispäivän Big Brotherista, tunnen iloa, että on näinkin iso ryhmä, joka on tähän asti aika hyvin säilynyt tuon tirkistelykulttuurin ulkopuolella, joka on nyt tosin levinnyt jo nettiinkin" Ja sitten tuo esille tuomasi lause komplisoituneesta televisioasiasta.

        Hieman arvoituksellinen ei ole haastattelussa käytetty termi lapsiasiasta, muuten lainaus on tarkka.

        Minusta artikkelia ei voi lainailla noin, irrallaan asiayhteydestä olevin lausein, koska aivan selvästi asia saa erilaisen painotuksen. Oletteko samaa mieltä?

        Lapsiasiasta ja miesten vallasta puhumisessa haastatateltavalla on selvää kiertelyä ja yritystä ilmaista ajatuksensa hämärästi.
        Ilmeisesti siitä syystä että ei tulisi leimatuksi väärähenkiseksi?

        Niin tai näin, kerrankin tuli selväski että vanholillislestadiolaisuudessa valta on miesten ja he sitä myös käyttävät. Lämmin kiitos tästä haastateltavalle!

        Ajatukset meikkaamattomauudesta sen sijaan punastuttavan naiivia höpertelyä. Hämmästyttävää omahyväisyyttä osoittaa hänen esiin nostamansa ajatus siitä että "ei tarvitse katsoa Big Brothersia". Mikä pakko kenenkään on seurata roskaa? Ei se että on mahdollisuus hyödyntää tiedotusvälineitä tee meistä kaiksita ihmisistä roskakulttuurin kuluttajia. Ihmisellä on vapaa tahto ja omatunto jota hän voi käyttää valitessaan mille aikansa antaa. Noloa ja typerää omaan napaan tuijottelua jota ei odottaisi korkeasti koulutetulta akateemiselta ajattelijalta.


      • ei voi lainailla
        JIA kirjoitti:

        En jaksa kirjoittaa uudelleen mainitsemiasi kohtia, mutta poimin mielestäni ne asiayhteydet esiin, joka lainauksiisi liittyvät

        ..joutuu kysymään itseltäänkin, mitä lestadiolaisuus on. Selvittelen erityisesti sitä, kuinka paljon on kyse kulttuurista, kuinka paljon uskonnosta. Eihän edes nimi lestadiolaisuus viittaa uskon kohteeseen.

        ..vaan 90-prosenttisesti tapaamassa toisia nuoria, Kun Tarja opiskeli Uumajassa....huomasi yllättäen rientävänsä kiireellä myös seurojen alkurukouksiin."Kai niillä sittenkin on jotakin tekemistä myös hengellisen elämän kanssa", pyhäkoulunopettajana toimiva nainen virnistää.
        Nyt hän osallistuu seuroihin noin kerran kuukaudessa ja on vuorollaan myös järjestämässä seuroja. Hänen miehensä on toiminut pitkään seurapuhujana, mutta on jättänyt sitä puolta vähemmälle nyt kun lapset ovat pieniä.

        Tavoista ja televisiosta puhuttaessa:

        Ensin hyvänä näkyvä kättelytapa, jonka taustalla halu todella kohdata toinen ihminen.

        ...syntikäsitykseen liittyviä. Koska en ole oppinut meikkaamaan, tuntuisi hyvin työläältä opetella sitä. Vaikka lestadiolaisuus on patriarkaalinen kulttuuri, on L-K miettinyt myös sitä, että meikkaamattomuus voi olla myös vapauttavaa.

        Kun näen lööpit, joissa kerrotaan edellispäivän Big Brotherista, tunnen iloa, että on näinkin iso ryhmä, joka on tähän asti aika hyvin säilynyt tuon tirkistelykulttuurin ulkopuolella, joka on nyt tosin levinnyt jo nettiinkin" Ja sitten tuo esille tuomasi lause komplisoituneesta televisioasiasta.

        Hieman arvoituksellinen ei ole haastattelussa käytetty termi lapsiasiasta, muuten lainaus on tarkka.

        Minusta artikkelia ei voi lainailla noin, irrallaan asiayhteydestä olevin lausein, koska aivan selvästi asia saa erilaisen painotuksen. Oletteko samaa mieltä?

        Ja sama pätee myös Raamattuun....


      • muukalainen 4
        ei voi lainailla kirjoitti:

        Ja sama pätee myös Raamattuun....

        totta.Raamattu on otettava kokonaan ja yksinomaa uskon tiemme viitoittajaksi sanassaan Jumala puhuu. Kuolema tulee ellemme "syö" oikeaa "leipää".


    • JIA

      Aivan erinomaisen hyvä juttu! Pitääpä pitää silmällä milloin väitöstilaisuus on. Ja tutkimus luettavana. Niistä rajoista ja lasikatoista kun on ollut siksi monta mieltä. Huomionarvoista on, että väitöstä tekee nuori pikkulasten äiti. Omalla tavallaan jo sekin rikkoo näitä "lasikattoja", uskomuksia umpiossa pidetyistä naisista. Haastattelu oli tehty hyvin ja virittää varmasti mielenkiintoa monella taholla.

    • saa nähdä..

      Ensimmäistä kertaa kuulen, että joku aikuinen lestadiollainen uskaltaa ääneen mediassa sanoa että seuroissa käynti on pitkälti tapakulttuuri.
      Hienoa, että kerrankin avaa suunsa, äiti ja nainen tässä "ukkojen valtakunnassa". :)
      Sanoi käyvänsä vain kerran kuussa seuroissa.. Kyllä monella ry:llä otettas jo puhutteluun moisesta.
      Pelkäänpä, että tästä kirjoituksesta vl- piireissä pahennutaan ja kritiikkiä tulee, mutta hyvä että keskustelua tulee!!
      Tuosta lopusta olisin mielelläni kuullut tarkennusta häneltä itseltään, mitä asioita koki, että miehet ei kanna vastuuta. Kun lapsiasiasta kuitenkin sanoi, että ovat lahjaa.

      • JIA

        Jatkan vielä tähänkin, kun lehti on vieressä.

        Suora lainaus: on vaikea käsittää, miksi miehet viitsivät käyttää valtaa asioissa, joista eivät kanna vastuuta. Ihmiset tekevät asioita, joita en voi hyväksyä, mutta niitä tapahtuu myös koko kansamme mittakaavassa ja siitä huolimatta minusta on mukavaa saada olla suomalainen. Sama koskee ihmisyyttä, vaikka tuntuu, että ihminen on juuri nyt luomakunnan suurin uhka.

        Ei siis ole tarkennusta tämän kummemmin kuin että vallan käyttäjille pitäisi olla vastuukin. Pitää varmaan odottaa sitä väitöstä...


    • jatkoa odotellen

      Minäkin törmäsin ensi kertaa siihen, että nuori nainen avaa suunsa ja puhuu suoraa asiaa. Asiaa, joka voi tehdä kipeää monelle varttuneemmalle uskovaiselle, joka ei ole tottunut puhumaan asioista asioina.

      Käsittääkseni ja kokemukseni mukaan uskomme yksi ihanimmista hedelmistä on vapaus. Harmittavan monesti tuo vapaus kahlitaan kulttuuri- tai "näin on aina ennenkin tehty"-perustein. Kaikkia asioita ei tarvitse selittää uskolla.

      Odotan innolla jatkoa aiheesta..

    • täytyy sanoa...

      En olisi uskonut, että tällainenkin päivä vielä tulee. Erityisesti artikkelin loppu pisti minut miettimään asioita uudelleen. Mukava oli todellakin lukea tuo artikkeli, tuli todella hyvä mieli pitkästä aikaa. Todella nostan hattua tuolle naiselle, itse en olisi kyennyt tuollaiseen.

      • sandra

        erikoinen, rohkea ja jollain tavoin melko kriittinenkin pohdiskelu lestadiolaisudesta. Huomaa, että nainen on okään kuin joutunut olemaan kriittinen omalle tutulle uskonnolleen koska tekee aiheeseen liittyvää väitöskirjaa.

        Varmasti aiheuttaa keskustelua ja ihmetystäkin kirjoituksellaan,varsinkin kun papin ja puhujan rouvat eivät tuo kantaansa esille näin kriittisessä valossa. Mutta, mielestäni erittäin mainio kirjoitus. Kerrankin joku puhuu suoraan niin kuin ajattelee asioista, epäilee ja pohdiskelee vapaasti, jopa tyrmääkin opittuja käsityksiä.

        Itse ajattelen asioista oikeastaan juuri samankaltaisesti. Uskallan kritisoida valtaväestön mielipiteitä ja sanoa suoraan ihmiselle, etten ole itsekään varma olenko siinä oikeassa uskossa, joka vapahtaa. Tai oikeastaan olen aina ajatellut, että Jumala ottaa taivaiseen kaikki jotka kymmentä käskyä noudattavat.

        Jospa tämä kirjoitus valottaisi meidän tavallisten vanhoillislestadiolaisten elämää suotuisampaan valoon. Suurin osa kuin todellakin käy seuroissa vain kavereidensa takia.....


      • kkun...

        Ihmettelen suhtautumisen erilaisuutta kun vl:n tapakulttuuria kyseenalaistaa joku sisäpuolelta, suhtautuminen on näinkin positiivista.
        Jos ulkopuolinen kyseenalaistaa, niinkuin tälläkin keskustelupalstalla on tehty, asetutaan heti "siilipuolustukseen" ja kunnon vastauksia ei saada. Vaikka toisaalta ymmärrettäväähän se on ja inhimillistä, mutta siltikin.
        Sinänsä hienoa, että joku vl omilla kasvoillaan Pohjois-Suomen valtalehdessä, uskaltaa sanoa noinkin kriittisiä asioita omasta yhteisöstään, ja hän on vielä nainen!


      • Blastus
        kkun... kirjoitti:

        Ihmettelen suhtautumisen erilaisuutta kun vl:n tapakulttuuria kyseenalaistaa joku sisäpuolelta, suhtautuminen on näinkin positiivista.
        Jos ulkopuolinen kyseenalaistaa, niinkuin tälläkin keskustelupalstalla on tehty, asetutaan heti "siilipuolustukseen" ja kunnon vastauksia ei saada. Vaikka toisaalta ymmärrettäväähän se on ja inhimillistä, mutta siltikin.
        Sinänsä hienoa, että joku vl omilla kasvoillaan Pohjois-Suomen valtalehdessä, uskaltaa sanoa noinkin kriittisiä asioita omasta yhteisöstään, ja hän on vielä nainen!

        Itse en nähnyt kyseisessä jutussa mitään kovinkaan kriittistä..? Lähinnä yhden ihmisen kertomusta omasta elämästään ja lestadiolaisuudestaan.


      • cool
        Blastus kirjoitti:

        Itse en nähnyt kyseisessä jutussa mitään kovinkaan kriittistä..? Lähinnä yhden ihmisen kertomusta omasta elämästään ja lestadiolaisuudestaan.

        ...


    • artikkelin lopussa

      Sanomalehti Kaleva tänään:
      - -
      Lestadiolaisten ehkäisykriittisyys on asia, joka kiinnostaa varsinkin ulkopuolisia. "Jos jotakin, niin lestadiolaisten kykyä kunnioittaa ihmisyyden mysteeriä, minä kunnioitan. Lapsia ei hankita, niitä voi saada Jumalan lahjana."
      Tämän Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen sanoo silläkin uhalla, että hänen on vaikea käsittää, miksi miehet viitsivät käyttää valtaa asioissa, joista eivät kanna vastuuta. - -

      En sitten tiedä, mitä tuo oikeastaan tarkoittaa. L-K:lla on itsellään neljä lasta ja hän on 35-vuotias. Ensimmäisenä tulisi mieleen se, että miehen valta ei ole päättää siitä, mitä nainen ruumiillaan tekee. Toisaalta tuosta katkelmasta näkyy se, että Lamminmäki-Kärkkäinen kunnioittaa sitä, että lapsia ei tehdä niiden tekemisen vaan niiden saamisen ja rakastamisen kannalta.

      Koko artikkelista minulle jäi kuitenkin mieleen jotenkin lestaadiolaisuuteen liitettävä ylimääräinen tapakulttuuri, jolla ei ole synnin ja uskonnon kanssa mitään tekemistä. L-K:n puheista myös selvästi kuultaa läpi se, että hän pitää lestadiolaista yhteisöä hieman liian patriarkaalisena ja konservatiivisena. Harvinaista on tämä, että lestadiolainen nainen nostaa kissan pöydälle. Ei muuten vaikuttanut miltään älyvapaalta tämä kyseinen henkilö. Selvästi tietää, mitä puhuu. Näkyy myös hänen elämäntavoissaan ja arvoissaan.

      • Liisa Oulusta

        > "Jos jotakin, niin lestadiolaisten kykyä kunnioittaa ihmisyyden mysteeriä, minä kunnioitan. Lapsia ei hankita, niitä voi saada Jumalan lahjana."

        Elääkö Lamminmäki-Kärkkäinen tynnyrissä?

        Kerrottakoon että tässä maailmassa hyvin moni ihminen tietää että lapsten saaminen ei ole suinkaan selviö.

        Hyvin moni Suomen maassa on onnellisena ottanut vastaan saamansa lapsen, Jumalan lahjana, elämästä iloiten.

        Lapsiaan rakastavat myös muut ihmiset kuin vanhoillislestadiolaiset. Turha tässä erityiseti glorifioida vanhoillislestsadiolaisia siitä asiasta, eritoten kun heidän kohdallaan ei todellakaan ole kyse vapaasta valinnasta vaan silkasta PAKOSTA. Lasten synnyttäminenhän on vl-naisille pakko, ei oma valinta.


      • Babysitterinä avustava sisko
        Liisa Oulusta kirjoitti:

        > "Jos jotakin, niin lestadiolaisten kykyä kunnioittaa ihmisyyden mysteeriä, minä kunnioitan. Lapsia ei hankita, niitä voi saada Jumalan lahjana."

        Elääkö Lamminmäki-Kärkkäinen tynnyrissä?

        Kerrottakoon että tässä maailmassa hyvin moni ihminen tietää että lapsten saaminen ei ole suinkaan selviö.

        Hyvin moni Suomen maassa on onnellisena ottanut vastaan saamansa lapsen, Jumalan lahjana, elämästä iloiten.

        Lapsiaan rakastavat myös muut ihmiset kuin vanhoillislestadiolaiset. Turha tässä erityiseti glorifioida vanhoillislestsadiolaisia siitä asiasta, eritoten kun heidän kohdallaan ei todellakaan ole kyse vapaasta valinnasta vaan silkasta PAKOSTA. Lasten synnyttäminenhän on vl-naisille pakko, ei oma valinta.

        Tuossa on kyllä perää. VL-lestadiolainen sisareni murehtii ja pelkää koko ajan tulevansa taas raskaaksi. Hän ei toivo sitä nyt ollenkaan. Perheeseen on siunaantunut kahdeksan sinänsä ihastuttavaa Jumalan lahjaa. Mutta jostain syystä sisareni tuskailee,laskee päiviä ja toivoo saavansa pitää vaikka vain muutaman vuoden tauon synnytyksissä.
        Kalevan jutun idylli ei toteudu kaikkien vl-naisten elämässä.

        Eikö tälle ilmiölle löytyisi rehellisempää tutkijaa kuin joku saarnamiehen rouva?


      • Karo
        Liisa Oulusta kirjoitti:

        > "Jos jotakin, niin lestadiolaisten kykyä kunnioittaa ihmisyyden mysteeriä, minä kunnioitan. Lapsia ei hankita, niitä voi saada Jumalan lahjana."

        Elääkö Lamminmäki-Kärkkäinen tynnyrissä?

        Kerrottakoon että tässä maailmassa hyvin moni ihminen tietää että lapsten saaminen ei ole suinkaan selviö.

        Hyvin moni Suomen maassa on onnellisena ottanut vastaan saamansa lapsen, Jumalan lahjana, elämästä iloiten.

        Lapsiaan rakastavat myös muut ihmiset kuin vanhoillislestadiolaiset. Turha tässä erityiseti glorifioida vanhoillislestsadiolaisia siitä asiasta, eritoten kun heidän kohdallaan ei todellakaan ole kyse vapaasta valinnasta vaan silkasta PAKOSTA. Lasten synnyttäminenhän on vl-naisille pakko, ei oma valinta.

        Eikös me voida lähteä siitä että meillä on uskonnonvapaus ja vanhoillislestadiolaisuus on yhtä lailla vapaa valinta. Miksi silloin lestadiolaiset tavat olisivat pakko? Teemmehän elämässämme paljonkin asioita ja valintoja, joista emme välttämättä pidä ja joihin emme ole pakotettuja, mutta kykenemme ne hyväksymään kokonaisuuden kannalta.
        Voisi myös kysyä ei-vanhoillislestadiolaiselta naiselta, jolla talous on hyvällä mallilla ja lasta on yritetty monta vuotta, että kun sen kauan odotetun lapsen viimein monien mutkien kautta saa, miksi se täytyy lykätä päivähoitoon jo 9kk:n ikäisenä, miksi sille lapselle ei sitten voisi vähän pidempään osoittaa kuinka haluttu hän on. Vai oliko vaan pakko hankkia se lapsi, kun "niin kuuluu tehdä". Ensin ura, asunto, auto, lapsi... Jos vähänkään seuraa aikaansa, tulee tämänpäivän yhteiskunnassa sellainen olo, että lapsi todellakin on liian monelle jotain muuta kuin Jumalan lahja, jota iloiten rakastetaan. Ei tässä varmaan kenellään ole varaa mitään ryhmää glorifioida. Sekä onnellisuutta että lasten pahoinvointia löytyy varallisuuteen ja uskontoon katsomatta. Tämänkin keskustelun energian voisimme käyttää välittämiseen omista läheisistämme.


    • Saara___

      Oli kyllä todella järkevänoloinen ja rehellinen nainen. Todella mahtavaa kuulla, että joku vanhoillislestadiolainen nainen on todella tuota mieltä. Jokainen varmasti on jossain vaiheessa tullut pohtineeksi tiukkojen käyttäytymissääntöjen tarpeellisuutta.

      Tämän naisen esits oli yhtä aikaa rohkea ja suvaitsevainen siin lestadiolaisia kuin ei-lestadiolaisiakin kohtaan. Usein kuulee naisilta vain sellaisia mielipiteitä, että halutaan olla kotona lasten kanssa ja siinä se elämä sitten olikin... Todella ihmetyttää tämän naisen suhtautuminen asiaan näin positiivisessa mielessä. Suhde uskoon tuntui tässä tapauksessa jotenkin järkevältä, ei yltiöpäiseltä todistelulta Jumalan olemassaolosta ja "Jeesuksen nimessä ja veressä"- mentaliteetin viljelyltä. Kritiikki ei ole koskaan pahitteeksi. Todella tyylikäs esitys tämä tämänpäiväinen. Lukisin innolla tuon väitöskirjan sen ilmestyttyä. Tässä jos jossain ilmeni se, minkä tulisi olla vanhoillislestadiolaisuuden syvin olemus.

    • seita

      Hyvä että viimeinkin löytyy joku rohkea joka nostaa kissan pöydälle. Jos ja kun tulevaisuudessa tälläisia ihmisiä löytyy lisää niin vanhoillislestadiolaisuudessakin täytyy aloittaa keskustelu uskomme perusteista. Ilmeisesti edes hänen pappi aviomieskään ei ole kyennyt perustelemaan miksi vl-t katsovat niin monet tapakulttuuriin kuuluvat asiat hengen hedelmiksi ja jopa autuuden ehdoksi. Vastaavanlaista juttua ei tarvinne odotella lähiaikoina Päivämieheen.

      • JIA

        Ei se nyt kyllä aivan tähän suuntaan tainnut se artikkeli viedä. Minä ainakin ymmärsin asian niin, että tutkimuksessa haetaan vastausta sille, mitä lestadiolaisuus merkitsee sekä uskona että kulttuurina. Kuten tutkija mainitsee, käsite lestadiolaisuus sinänsä ei viittaa uskon kohteeseen, siis se -laisuus on muutakin kuin usko, ja sitä tutkitaan.

        Haastattelussa nousi esille muutamia siihen -laisuuteen kuuluvia ilmiöitä, kuten isot perheet, ehkäisemättömyys, meikkaamattomuus, sosiaalinen elämä ympyröissä, joiden tunnussana on ry, suviseurat, yhteisöllisyys,seurat koko perheen kanssa, seurakäyttäytyminen, kätteleminen, tv:n katselemattomuus ja yhteisön säilyminen rakennemuutoksessa.

        No, onhan se tavallaan kissan nostelua, sillä ei lestadiolaisuudesta tähän mennessä kovin monta väitöstutkimusta ole tehty, mikä sinänsä on ihme ottaen huomioon vanhoillislestadiolaisuuden suurimpana ja vaikuttavana herätysliikkeenä. Tutkijalla on todella mainio lähtökohta tutkimukselleen: suuren perheen vanhin lapsi, puhujan vaimo ja uskovainen pikkulasten äiti. Hän on tavallaan keskimmäisenä lenkkinä sukupolvien ketjussa ja siinä jos missä on -laisuuden keskiössä.


      • Historiasta väitellyt
        JIA kirjoitti:

        Ei se nyt kyllä aivan tähän suuntaan tainnut se artikkeli viedä. Minä ainakin ymmärsin asian niin, että tutkimuksessa haetaan vastausta sille, mitä lestadiolaisuus merkitsee sekä uskona että kulttuurina. Kuten tutkija mainitsee, käsite lestadiolaisuus sinänsä ei viittaa uskon kohteeseen, siis se -laisuus on muutakin kuin usko, ja sitä tutkitaan.

        Haastattelussa nousi esille muutamia siihen -laisuuteen kuuluvia ilmiöitä, kuten isot perheet, ehkäisemättömyys, meikkaamattomuus, sosiaalinen elämä ympyröissä, joiden tunnussana on ry, suviseurat, yhteisöllisyys,seurat koko perheen kanssa, seurakäyttäytyminen, kätteleminen, tv:n katselemattomuus ja yhteisön säilyminen rakennemuutoksessa.

        No, onhan se tavallaan kissan nostelua, sillä ei lestadiolaisuudesta tähän mennessä kovin monta väitöstutkimusta ole tehty, mikä sinänsä on ihme ottaen huomioon vanhoillislestadiolaisuuden suurimpana ja vaikuttavana herätysliikkeenä. Tutkijalla on todella mainio lähtökohta tutkimukselleen: suuren perheen vanhin lapsi, puhujan vaimo ja uskovainen pikkulasten äiti. Hän on tavallaan keskimmäisenä lenkkinä sukupolvien ketjussa ja siinä jos missä on -laisuuden keskiössä.

        " - - Tutkijalla on todella mainio lähtökohta tutkimukselleen: suuren perheen vanhin lapsi, puhujan vaimo ja uskovainen pikkulasten äiti. Hän on tavallaan keskimmäisenä lenkkinä sukupolvien ketjussa ja siinä jos missä on -laisuuden keskiössä."

        Tutkimuksen tieteellinen puolueettomuus ja tulosten uskottavuus tulevat olemaan ilman muuta kiistanalaisia. Asetelma on tutkijalle ja hänen ohjaajalleen sekä laitokselle tieteelliseltä kannalta erittäin kiusallinen ja on herättänyt runsaasti kysymyksiä jo tässä vaiheessa.

        Onko kyseessä SRK:n "tilaustutkimus"?


      • pakkula
        Historiasta väitellyt kirjoitti:

        " - - Tutkijalla on todella mainio lähtökohta tutkimukselleen: suuren perheen vanhin lapsi, puhujan vaimo ja uskovainen pikkulasten äiti. Hän on tavallaan keskimmäisenä lenkkinä sukupolvien ketjussa ja siinä jos missä on -laisuuden keskiössä."

        Tutkimuksen tieteellinen puolueettomuus ja tulosten uskottavuus tulevat olemaan ilman muuta kiistanalaisia. Asetelma on tutkijalle ja hänen ohjaajalleen sekä laitokselle tieteelliseltä kannalta erittäin kiusallinen ja on herättänyt runsaasti kysymyksiä jo tässä vaiheessa.

        Onko kyseessä SRK:n "tilaustutkimus"?

        En usko olevan tilausta, mutta sinänsöä hyvä, että tutkitaan eri puolista ja erilaisista intresseistä käsin. En tiedä, kuuluuko kansatieteen vaijonkin muun tieteen alaan, mutta luettuani artikkelin, pidin tutkimusta asiallisena. Enkä pane pahakseni, vaikka joku ulkopuolinenin tutkii. Siten tulee tutkituksi monipuolisesti.

        Aina on syytä muistaa tutkimusten kríteerit, niin tässäkin.


    • Vulgata

      Tutkija Lamminmäki-Kärkkäisen kunnianhimoinen ja ansiokas tutkimushake on todella tervetullut. Se tulee raikastamaan keskustelua lestadiolaisesta herätysliikkeestä myös sen sisällä, kuten on jo tässä vaiheessa nähty.
      Se tulee parhaimmillaan muuttamaan liikkeen käsitystä omasta itsestään nykyistä realistisemmaksi.

      Tutkija puhuu haastattelussa kiinnostavasti myös vanhoillislestadiolaisuuden syntikäsityksestä, mikä on erinomainen asia. Vihdoinkin tähän polttavaan kysymykseen puututaan.

      SRK:ssa on nostettu Kristuksen armotyön edelle inhimillisen seurakunnan palvonta. Oma yhteisö ja sen tapakulttuuri sekä vallankäyttö on nostettu ohi Kristuksen armon jal unastustyön uskomisen kohteeksi. On samalla unohdettu lähimmäisenrakkaus kristillisyyden ensimmäisenä, luovuttamattomana arvona. Sen edelle on kohotettu ehdottomana arvona oman yhteisön rikkumaton yhtenäisyys ja samanmielisyys. Tämä taas vaatii onnistuakseen jatkuvaa vallankäyttöä.
      On Laminmäki-Kärkkäisen suuri ansio että hän on tunnistanut tämän.

      Professori Ilkka Pyysiäinen on tutkimuksessaan Synti (WSOY 2005) kuvannut SRK-lestadiolaisuuden syntikäsitystä ja sen seurauksia. Nämä syntikäsitykset ovat olleet koko herätysliikkeen historian ajan äärimmäisen tiukkoja. Nykyisen tunnetuimman kiellon, television lisäksi synniksi on eri aikoina leimattu puhelimen käyttö, radio ja polkupyörä, ikkunaverhot, korut, seinäkoristeet ja ruukkukasvit. Tälläkin palstalla on muisteltu miten ankarasti kontrolloivat syntikäsitykset ovat kohdistuneet varsinkin naisiin ja tyttöihin. Tähän Lamminmäki-Kärkkäinenkin viittaa puhuessaan miesten vallankäytöstä herätysliikkeessä. Sen kysymyksen tarkastelu tulee olemaan suuri haaste. Takavuosina esimerkiksi permanentti oli kadotukseen johtava synti, ja yhä tänä päivänä hiusten värjääminen, korvakorujen käyttö tai ulkonäön kohentaminen meikillä ovat vakava synti. Naisia kontrolloidaan tiukasti tietenkin ennen kaikkea leimaamalla syntyvyyden säännöstely synniksi. Ja tietenkin kaikkein perimmäinen patriarkaalisen vallankäytön muoto on se että vain mies voi olla sananjulistaja.

      Lamminmäki-Kärkkäinen pohtii valtaa ja vallankäyttöä ja sen yhteyttä herätysliikkeen toimintaan. Tiukan säännöstön avulla voidaan korostaa oman ryhmän erinomaisuutta suhteessa ympäröivään, syntiseen maailmaan. Tällaisen säännöstön avulla kitketään joukosta myös turha yksilöllisyys, mikä on ryhmän hallitsemisen kannalta eduksi. Jäsenten välinen yhdenmukaisuus on omiaan lisäämään yhteenkuuluvuuden tunnetta. – Mutta tulisi myös kysyä, onko tämä sitä kristillisyyttä johon Jumalan sana meitä ohjaa!

      Ilkka Pyysiäinen kuvaa kirjassaan, miten SRK:n seurakunnan puhdistamiseen ja ehdottomaan kurinalaiseen yksimielisyyteen tähtäävä toiminta johti esim. Kuusamossa 1970-luvun lopulla kärjistyneeseen tilanteeseen lestadiolaisten ja ei-lestadiolaisten seurakuntalaisten kesken - ja lopulta myös siionin vakavaan sisäiseen hajaannukseen. Tämä tapausten sarja lainehti läpi Suomen ja tunnetaan nyt hoitokokousten nimellä.

      VL-liikkeen sisällä syntyi monenlaista ahdistusta, kun jäsenten toimintaa alettiin tarkastella suurennuslasilla ja vaadittiin julksiia "tunnustuksia" ns. "väärästä hengestä". Iäkkäitä naishenkilöitä muun muassa kuljetettiin "hoitokokouksiin", joissa heitä syytettiin vaikkapa television katselusta, yhteydenpidosta helluntailaisen sisaren kanssa, tai puhelimen antamisesta uskottomien käyttöön.

      Tapaukset eri puolilla maata saivat laajaa julkisuutta, mutta Suomen luterilainen kirkko kieltäytyi puuttumasta asiaan ja lestadiolaisliikkeen johto ei nähnyt mitään ongelmaa olevankaan. Lestadiolaisuus pysytteli silloin - ja nykyisin entistä tiiviimmin - ev.lut.-kirkon sisällä (taloudelliset edutko syynä?), vaikkei kirkolla uskonnollisena auktoriteettina olekaan liikkeelle, sen kannattajien arjessa, mitään merkitystä.

      Nuo ajat ovat nykyään tieteellisen tutkimuksen kohteena, ja on erittäin hvyä asia että myös vl-liikkeen oma edustaja tutkii näitä asioita.

      Mutta mitä tapahtuu tänä päivänä? Mikään ei ole todellisuudessa muuttunut.

      SRK-lestadiolaisuus on jatkanut samaa linjaa, yhä: yksittäisiä liikkeen sisäisiä kieltoja ja normeja rikkoneet eristetään uskonyhteisön ulkopuolelle. Määritellessään avoimesti synniksi ajalliseen elämään liittyvät yksilöllisyyttä ja normaalia elämäntapaa edustavat ilmiöt, kuten perhesuunnittelun, television tai sellaiset kulttuuriharrastukset kuten elokuvat, teatterin ja konsertit lestadiolaisyhteisö ja sen johto SRK rakentaa ja suojaa vain omaa sisäistä turvallisuuttaan ja yhtenäisyyttään. Vl-liikkeen rivijäsenet on sumutettu uskomaan epäkristilliseen oppiin. Omasta inhimmillisestä ihmisryhmästä, ajallisesta yhteisöstä, on tehty uskomisen kohde, mikä on täysin vastoin Raamattua ja tunnustuskirjojen opetusta.

      Kristinopin mukaan ainoastaan Kristuksen armotyön tulee olla jumalanlapsen uskomisen kohde.
      Voimme kysyä, tätäkö on sydämen kristillisyys.

      Televisionko tähden tarvittiin Kristuksen kärsimys ja kuolema?

      • JIA

        Vulgatalla täytyy olla enemmän tietoa tutkimuksesta kuin lehtijutussa oli, tai sitten Vulgata ei ole jostain syystä katsonut tarpeelliseksi erottaa tutkijan mielipiteitä ja omiaan toisistaan.

        Lehtijutussa ei mainittu vanhoillislestadiolaisuuden syntikäsityksistä mitään. Sana synti tuli esiin yhden kerran tutkijan puhuessa tavoista, liittyvätkö ne kulttuuriin, uskoon vai syntiin.Eikä myöskään inhimillisen seurakunnan palvonnasta, tapakulttuurin ja vallankäytön nostamisesta uskomisen kohteeksi. Vallankäytösta mainittiin juuri sen verran kuin aiemmin kirjoittamassani viestissä on lainattu tekstiä. Eikä myöskään tiukasta säännöstöstä, jolla korostetaan omaa erinomaisuutta, karsitaan yksilöllisyytä ja hallitaan.

        Vulgatan viestin neljännestä kappaleesta lähtien kaikki on Vulgatan omaa mielipidettä, ei haastattelusta ilmenevää asiaa.

        Voi olla, että Vulgata on työn kanssa ollut kasvokkain ja tietää siitä enemmän kuin muut johtopäätöksiä myöten. Haastattelua lukemalla ei näihin päätelmiin ainakaan voi tulla.


      • mutta..
        JIA kirjoitti:

        Vulgatalla täytyy olla enemmän tietoa tutkimuksesta kuin lehtijutussa oli, tai sitten Vulgata ei ole jostain syystä katsonut tarpeelliseksi erottaa tutkijan mielipiteitä ja omiaan toisistaan.

        Lehtijutussa ei mainittu vanhoillislestadiolaisuuden syntikäsityksistä mitään. Sana synti tuli esiin yhden kerran tutkijan puhuessa tavoista, liittyvätkö ne kulttuuriin, uskoon vai syntiin.Eikä myöskään inhimillisen seurakunnan palvonnasta, tapakulttuurin ja vallankäytön nostamisesta uskomisen kohteeksi. Vallankäytösta mainittiin juuri sen verran kuin aiemmin kirjoittamassani viestissä on lainattu tekstiä. Eikä myöskään tiukasta säännöstöstä, jolla korostetaan omaa erinomaisuutta, karsitaan yksilöllisyytä ja hallitaan.

        Vulgatan viestin neljännestä kappaleesta lähtien kaikki on Vulgatan omaa mielipidettä, ei haastattelusta ilmenevää asiaa.

        Voi olla, että Vulgata on työn kanssa ollut kasvokkain ja tietää siitä enemmän kuin muut johtopäätöksiä myöten. Haastattelua lukemalla ei näihin päätelmiin ainakaan voi tulla.

        Vulgatahan puhui Ilkka Pyysiäisen tutkimustesta: Synti.
        Näin se vain on, että juuri tuollaisena kuin Vulgatan kirjoituksessa kuvattiin, teidän yhteisönne ulospäin näyttää. Hieno kirjoitus!


      • Melperi1

        ja totuudellinen kirjoitus siitä, mitä on vanhoillislestadiolaisuus.


    • eräskin vl

      hyvä!
      Näiden ihmissäänötjen ja niiden uskon ehtona noudattamista vaativan kulttuurin tutkiminen kristinuskon valossa on enemmän kuin tervetullutta.

      Säännöt ovat sielunvihollisesta ja sillä on niille kaksi tarkoitusta:

      1.
      säännöt kritiikittömästi uskoville tulee niiden kautta vääriä valvomisia. Kun niissä kilvoitellaan, ko valvomisen vaiva on pois oikeilta synneiltä. Näin on käynyt laajalti esim kymmenen käskyn kohdalla, kunnioita vanhempiasi ja älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi käskyt ovat vallan retuperällä samaan aikaan kun lähimmäistä kuitenkin vartioidaan visusti ettei tämä vaan ole värjännyt hiuksiaan

      2.
      sääntöjä kritisoiville tulee ahdistusta ja pahassa tapauksessa nämä kieltävät moisten ihmissääntöjen vuoksi uskonsa

      MOLEMMISSA TAPAUKSISSA SIELUNVIHOLLINEN NAUTTII!

      • JIA

        Kun Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen oli pieni tyttö, alle 5-vuotias, hän pohti, onko Jumalalla parta. Aikansa pohdittuaan tyttö päätyi siihen, että Jumala oli ajanut partansa. "Silloin äiti sanoi minulle, että ei Jumala ole mies eikä nainen. Hän on henki, jota ei voi kukaan ymmärtää. Ei edes aikuinen"

        Ei T ymmärtänyt, mitä äiti silloin puhui, mutta sanat jäivät merkillisellä tavalla mieleen.

        Nyt hän on itse neljän lapsen äiti, 35-vuotias nainen, joka valmistelee tutkijakoulussa väitöskirjaansa rajoista, jotka aiheuttavat toiseutta, erityisesti lestadiolaisuudessa.
        Toiseudella hän tarkoittaa eräänlaista lasiseinää, joka voi nousta ihmisten väliin joko omassa ryhmässä tai suhteessa toiseen ryhmään.

        Aihe tulee monin tavoin lähelle. "Niin lähelle, että tekee kipeääkin. Toisaalta toiseus on nimi kivulle, ja jos johonkin rakennetaan raja, se koskettaa aina raja molemmilla puolilla olevaa".

        Iso perhe itsessään on asia, joka aiheuttaa toiseutta. "Joskus tuntuu, että jo neljän lapsen äitiys voi tehdä ihmisestä jollakin tavalla oudon, sellaisen, jonka asemaan on mahdotonta asettua muussakaan asiassa.

        T:n lapsuudenperheeseen kuuluu 13 lasta, joista hän on vanhin. Melko varhain hän ymmärsi, että perhe on kokonsa puolesta oikkeuksellinen. Toisalta sosiaalinen elämä rakentui ympyröissä, joiden tunnussanaksi kävivät kirjaimet ry.
        "Lapsuuden kesiin kuuluivat suviseurat, joihin yhdistettiin kesälomamatkat mummolaan.. Samaan juhlaan osuivat vielä syntymäpäivät", L-K kertoo.

        Aika riensi eteenpäin ja synttärien kultaamia suviseuramuistoja kertyi kesä kesältä, kunnes eräänä päivänä T oli suviseuroilla neljän pienen lapsen äitinä.
        Puoliso, uskonnonopettaja ja pappi, oli lupautunut noin seitsemän tuntia kestävään ehtoollisenjakoon. Jo menomatkalla touhua leimasi kiire, joka tietenkin tavattoman huonosti sopi lasten kanssa matkustamiseen. Ja kun molemmat sattuvat vielä olemaan viime tipan ihmisiä...

        "Siinä sitten juostiin ja kannettiin papinpukua rapakoitten yli. Suviseurojen ihme tuppasi muuttumaan ihmettelyksi siitä, kuinka saan yksin pidettyä itseni ja lapseni hengissä tässä hulinassa", T nauraa.
        Onneksi hän sai viimekesänä takaisin jotakin entisestä suviseuratunnelmasta, koska koko perheellä oli taas mahdollisuus osallistua tapahtumaan yhdessä."Suviseurojen yhteislaulussa koettu yhteisöllisyys koskettaa yhä", L-K myöntää.

        Lestadiolaisuus on niin merkillinen yhdistelmä uskontoa, sosiaalista elämää ja tapakulttuuria, että lestadiolaiseksi tunnustautuva nainen joutuu kyselemään yhä itseltäänkin, mitä lestadiolaisuus on.
        "Selvittelen erityisesti sitä, kuinka paljon on kyse kulttuurista, kuinka paljon uskonnosta. Eihän edes nimi lestadiolaisuus viittaa uskon kohteeseen".
        T L-K on huolissaan siitä, että ryhmän erityisyys,jota ylläpidetään sekä sisältä että ulkoapäin, on saanut niin korostuneen aseman.
        "Jako elävään ja kuolleeseen uskoon, rajojen ylläpito ja lestadiolaisen kulttuurin erityisyyden vaaliminen ovat lestadiolaisten suurimpia kiusauksia".

        T L-K on joutunut huomaamaan, että toiseutta voi kokea oman ryhmän sisälläkin."Koska juuri siellä luulisi tulevansa ymmärretyksi täydellisesti". Mutta voiko häntä ymmärtää perinpohjin kukaan muu kuin lestadiolainen nainen?
        "Toisaalta ei minua voi kukaan, ei edes oma puoliso, ymmärtää perinpohjin, mutta lestadiolaisuuteen kasvaneena luulen, että on asioita, joita voi vain toinen lestadiolaisuuteen kasvanut ymmärtää".

        T L-K kertoo, että todella tärkeitä, todellisen kohtaamisen ja ymmärtämisen hetkiä hän on kokenut omaan uskonnolliseen yhteisöön kuulumattomienkin ystävien kanssa. "Joskus tällainen ystävyys on voinut olla vaikkapa junamatkan pituinen aika nimettömäksi jääneen ihmisen vieressä".

        L-K iloitsee yhtä lailla ei-lestadiolaisista kuin lestadiolaista ystävistään. Käytäännön salemana jälkimmäisiä on enemmän."Kun opiskeluaikana vietti kolme iltaa viikossa ry:llä, ei kerta kaikkiaan ehtinyt tavata juuri muita.Lestadiolaisuudelle on juuri ominaista, että sosiaalisen elämän ja uskonnon kudos kattaa koko elämän".

        T muistelee, että nuorena oli enemmän sääntö kuin poikkeus myöhästyä alkurukouksesta. "Eihän siellä uskonnon takia oltu, vaan 90-prosenttisesti tapaamassa toisia nuoria". Kun T opiskeli Uumajassa, hän myöhästelijäluonteestaan huolimatta huomasi yllättäen rientävänsä kiireellä myös seurojen alkurukouksiin. "Kai niillä sitten on jotakin tekemistä hengellisen elämän kanssa", pyhäkouluopettajana toimiva nainen virnistää.

        Nyt hän osallistuu seuroihin noin kerran kuukaudessa ja on vuorollaan myös järjestämässä seuroja pienen Pikkaralan ry:n joukoissa. Hänen miehensä on toiminut seurapuhujana, mutta on jättänyt sitä puolta vähemmälle nyt, kun lapset ovat pieniä.
        "Seuroihin osallistuminen on ollut eri elämäntilanteissa erilaista.Kun menin naimisiin puhujan kanssa, tuli seuroista myös työkeikkoja, mitä olen joutunut jopa suremaan".

        Useasti ihmetellään, kuinka kiltisti lestadiolaislapset jaksavatkaan istua seuroissa ja myös kirkonmenoissa. Tanja-äiti myöntää, että hän ei taida kuulua siihen armoitettujen joukkoon, jotka osaavat pitää lapsensa paikallaan."Joskus tuntuu, että on helpompi käydä kirkossa, jossa muutkin lapset pitävät elämää kuin yrittää pitää omia lapsia hiljaisina seuroissa".

        Joskus kuulee myös opettajien ihastelua siitä, kuinka lestadiolaislapsille tunti paikallaanoloa ei näytä olevan konsti eikä mikään."On hyvä taito pystyä jo lapsena kuuntelemaan ja keskittymään", hän miettii, mutta näkee kiltteydesä myös omat vaaransa.

        Kun T L-K miettii herätysliikkeensä tapja, nousee hyvänä esimerkkinä kättelytapa."Kättelytavan taustalla on nähdäkseni halu todella kohdata toinen ihminen, vaikka tietysti siitäkin on tullut pintakulttuuria", hän sanoo.

        Monet lestadiolaisuuteen liittyvät tavat ovat Tanjan mielestä enemmän opittuun kulttuuriin kuin uskoon saatikka syntikäsitykseen liittyviä."Koska en ole oppinut meikkaamaan lapsuudessani, tuntuisi hyvin työläältä opetella sitä enää. Minun luonteellani ei muistettaisi tarkastaa peilistä, onko meikki kunnossa eikä levnnyt huulipuna olisi edes erityisen kohtelias ele", T L-K huvittuu.

        Vaikka lestadiolaisuus on patriarkaalinen kulttuuri, on L-K miettinyt myös sitä, että meikkaamattomuus voi olla myös vapauttavaa."Länsimaisessa nykykulttuurissa, jolloin nainen nähdään objektina ja katseiden kohteena, on yhä relevantti kysymys, saako nainen olla meikkaamatta. Kauneusihanteet ovat määräytyneet niin itsestään selvän mieskeskeisiksi, että niitä on vaikea edes analysoida".

        Lestadiolaisperheissä ei yleensä katsotatelevisota, mutta vidoiden ja internetin harkittu käyttö on arkipäivää."Kun näen lööpit, joissa kerrotaan edellispäivän BigBrotherista, tunnen iloa siitä, että on näinkin iso ryhmä, joka on tähän asti säilynyt melko hyvin tuon tirkistelykulttuurin ulkopuolella, joka on nyt tosin levinnyt nettiinkin. Sinänsä koko televisoasia on turhan komplisoitunut. On ammatteja, joissa on seurattava, mitä maailmalla tapahtuu, myös lestadiolaisten".

        L-K uskoo, että televison katsomattomuus on sinänsä vahvistanut lestadiolaisryhmän yhteenkuuluvuutta ja jopa mahdollistanut yhteisön säilymisen yhteiskunnan rakennemuutoksessa, kuten Jussi Melkas on artikkelissaan pohtinut.
        Lestadiolaisten ehkäisyjriittisyys on asia, joka kiinnostaa varsinkin ulkopuolisia. "Jos jotakin, niinlestadiolaisten kykyä kunnioittaa ihmisyyden mysteeria minä kunnioitan. lapsia ei hankita, niitä voi saada Jumalan lahjana".

        Tämän T L-K sanoo silläkin uhalla.ttä hänen on vaikea käsittää, miksi lestadiolaisessa kulttuurissa miehet viitsivät käyttää valtaaasioissa, joista eivät kanna vastuuta.
        "Ihmiset tekevät asioita, joita en voi hyväksyä, mutta niitä tapahtuu myös koko kansamme mittakaavassa ja siitä huolimatta minusta on mukava saada olla suomalsinen. Sama koskee koko ihmisyyttä, vaikka tuntuu, että ihminen on juuri nyt luomakunnan suurin uhka".

        Ristiriitojen keskellä on T L-K huomannut eri elämäntilanteissa palaavansa yhä uudelleen siihen hetkeen, kun äiti sanoi, ettei Junalaa voi täysin ymmärtää kukaan.
        "Merkillisesti se ajatus lohduttaa minua".


      • juuri näin on
        JIA kirjoitti:

        Kun Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen oli pieni tyttö, alle 5-vuotias, hän pohti, onko Jumalalla parta. Aikansa pohdittuaan tyttö päätyi siihen, että Jumala oli ajanut partansa. "Silloin äiti sanoi minulle, että ei Jumala ole mies eikä nainen. Hän on henki, jota ei voi kukaan ymmärtää. Ei edes aikuinen"

        Ei T ymmärtänyt, mitä äiti silloin puhui, mutta sanat jäivät merkillisellä tavalla mieleen.

        Nyt hän on itse neljän lapsen äiti, 35-vuotias nainen, joka valmistelee tutkijakoulussa väitöskirjaansa rajoista, jotka aiheuttavat toiseutta, erityisesti lestadiolaisuudessa.
        Toiseudella hän tarkoittaa eräänlaista lasiseinää, joka voi nousta ihmisten väliin joko omassa ryhmässä tai suhteessa toiseen ryhmään.

        Aihe tulee monin tavoin lähelle. "Niin lähelle, että tekee kipeääkin. Toisaalta toiseus on nimi kivulle, ja jos johonkin rakennetaan raja, se koskettaa aina raja molemmilla puolilla olevaa".

        Iso perhe itsessään on asia, joka aiheuttaa toiseutta. "Joskus tuntuu, että jo neljän lapsen äitiys voi tehdä ihmisestä jollakin tavalla oudon, sellaisen, jonka asemaan on mahdotonta asettua muussakaan asiassa.

        T:n lapsuudenperheeseen kuuluu 13 lasta, joista hän on vanhin. Melko varhain hän ymmärsi, että perhe on kokonsa puolesta oikkeuksellinen. Toisalta sosiaalinen elämä rakentui ympyröissä, joiden tunnussanaksi kävivät kirjaimet ry.
        "Lapsuuden kesiin kuuluivat suviseurat, joihin yhdistettiin kesälomamatkat mummolaan.. Samaan juhlaan osuivat vielä syntymäpäivät", L-K kertoo.

        Aika riensi eteenpäin ja synttärien kultaamia suviseuramuistoja kertyi kesä kesältä, kunnes eräänä päivänä T oli suviseuroilla neljän pienen lapsen äitinä.
        Puoliso, uskonnonopettaja ja pappi, oli lupautunut noin seitsemän tuntia kestävään ehtoollisenjakoon. Jo menomatkalla touhua leimasi kiire, joka tietenkin tavattoman huonosti sopi lasten kanssa matkustamiseen. Ja kun molemmat sattuvat vielä olemaan viime tipan ihmisiä...

        "Siinä sitten juostiin ja kannettiin papinpukua rapakoitten yli. Suviseurojen ihme tuppasi muuttumaan ihmettelyksi siitä, kuinka saan yksin pidettyä itseni ja lapseni hengissä tässä hulinassa", T nauraa.
        Onneksi hän sai viimekesänä takaisin jotakin entisestä suviseuratunnelmasta, koska koko perheellä oli taas mahdollisuus osallistua tapahtumaan yhdessä."Suviseurojen yhteislaulussa koettu yhteisöllisyys koskettaa yhä", L-K myöntää.

        Lestadiolaisuus on niin merkillinen yhdistelmä uskontoa, sosiaalista elämää ja tapakulttuuria, että lestadiolaiseksi tunnustautuva nainen joutuu kyselemään yhä itseltäänkin, mitä lestadiolaisuus on.
        "Selvittelen erityisesti sitä, kuinka paljon on kyse kulttuurista, kuinka paljon uskonnosta. Eihän edes nimi lestadiolaisuus viittaa uskon kohteeseen".
        T L-K on huolissaan siitä, että ryhmän erityisyys,jota ylläpidetään sekä sisältä että ulkoapäin, on saanut niin korostuneen aseman.
        "Jako elävään ja kuolleeseen uskoon, rajojen ylläpito ja lestadiolaisen kulttuurin erityisyyden vaaliminen ovat lestadiolaisten suurimpia kiusauksia".

        T L-K on joutunut huomaamaan, että toiseutta voi kokea oman ryhmän sisälläkin."Koska juuri siellä luulisi tulevansa ymmärretyksi täydellisesti". Mutta voiko häntä ymmärtää perinpohjin kukaan muu kuin lestadiolainen nainen?
        "Toisaalta ei minua voi kukaan, ei edes oma puoliso, ymmärtää perinpohjin, mutta lestadiolaisuuteen kasvaneena luulen, että on asioita, joita voi vain toinen lestadiolaisuuteen kasvanut ymmärtää".

        T L-K kertoo, että todella tärkeitä, todellisen kohtaamisen ja ymmärtämisen hetkiä hän on kokenut omaan uskonnolliseen yhteisöön kuulumattomienkin ystävien kanssa. "Joskus tällainen ystävyys on voinut olla vaikkapa junamatkan pituinen aika nimettömäksi jääneen ihmisen vieressä".

        L-K iloitsee yhtä lailla ei-lestadiolaisista kuin lestadiolaista ystävistään. Käytäännön salemana jälkimmäisiä on enemmän."Kun opiskeluaikana vietti kolme iltaa viikossa ry:llä, ei kerta kaikkiaan ehtinyt tavata juuri muita.Lestadiolaisuudelle on juuri ominaista, että sosiaalisen elämän ja uskonnon kudos kattaa koko elämän".

        T muistelee, että nuorena oli enemmän sääntö kuin poikkeus myöhästyä alkurukouksesta. "Eihän siellä uskonnon takia oltu, vaan 90-prosenttisesti tapaamassa toisia nuoria". Kun T opiskeli Uumajassa, hän myöhästelijäluonteestaan huolimatta huomasi yllättäen rientävänsä kiireellä myös seurojen alkurukouksiin. "Kai niillä sitten on jotakin tekemistä hengellisen elämän kanssa", pyhäkouluopettajana toimiva nainen virnistää.

        Nyt hän osallistuu seuroihin noin kerran kuukaudessa ja on vuorollaan myös järjestämässä seuroja pienen Pikkaralan ry:n joukoissa. Hänen miehensä on toiminut seurapuhujana, mutta on jättänyt sitä puolta vähemmälle nyt, kun lapset ovat pieniä.
        "Seuroihin osallistuminen on ollut eri elämäntilanteissa erilaista.Kun menin naimisiin puhujan kanssa, tuli seuroista myös työkeikkoja, mitä olen joutunut jopa suremaan".

        Useasti ihmetellään, kuinka kiltisti lestadiolaislapset jaksavatkaan istua seuroissa ja myös kirkonmenoissa. Tanja-äiti myöntää, että hän ei taida kuulua siihen armoitettujen joukkoon, jotka osaavat pitää lapsensa paikallaan."Joskus tuntuu, että on helpompi käydä kirkossa, jossa muutkin lapset pitävät elämää kuin yrittää pitää omia lapsia hiljaisina seuroissa".

        Joskus kuulee myös opettajien ihastelua siitä, kuinka lestadiolaislapsille tunti paikallaanoloa ei näytä olevan konsti eikä mikään."On hyvä taito pystyä jo lapsena kuuntelemaan ja keskittymään", hän miettii, mutta näkee kiltteydesä myös omat vaaransa.

        Kun T L-K miettii herätysliikkeensä tapja, nousee hyvänä esimerkkinä kättelytapa."Kättelytavan taustalla on nähdäkseni halu todella kohdata toinen ihminen, vaikka tietysti siitäkin on tullut pintakulttuuria", hän sanoo.

        Monet lestadiolaisuuteen liittyvät tavat ovat Tanjan mielestä enemmän opittuun kulttuuriin kuin uskoon saatikka syntikäsitykseen liittyviä."Koska en ole oppinut meikkaamaan lapsuudessani, tuntuisi hyvin työläältä opetella sitä enää. Minun luonteellani ei muistettaisi tarkastaa peilistä, onko meikki kunnossa eikä levnnyt huulipuna olisi edes erityisen kohtelias ele", T L-K huvittuu.

        Vaikka lestadiolaisuus on patriarkaalinen kulttuuri, on L-K miettinyt myös sitä, että meikkaamattomuus voi olla myös vapauttavaa."Länsimaisessa nykykulttuurissa, jolloin nainen nähdään objektina ja katseiden kohteena, on yhä relevantti kysymys, saako nainen olla meikkaamatta. Kauneusihanteet ovat määräytyneet niin itsestään selvän mieskeskeisiksi, että niitä on vaikea edes analysoida".

        Lestadiolaisperheissä ei yleensä katsotatelevisota, mutta vidoiden ja internetin harkittu käyttö on arkipäivää."Kun näen lööpit, joissa kerrotaan edellispäivän BigBrotherista, tunnen iloa siitä, että on näinkin iso ryhmä, joka on tähän asti säilynyt melko hyvin tuon tirkistelykulttuurin ulkopuolella, joka on nyt tosin levinnyt nettiinkin. Sinänsä koko televisoasia on turhan komplisoitunut. On ammatteja, joissa on seurattava, mitä maailmalla tapahtuu, myös lestadiolaisten".

        L-K uskoo, että televison katsomattomuus on sinänsä vahvistanut lestadiolaisryhmän yhteenkuuluvuutta ja jopa mahdollistanut yhteisön säilymisen yhteiskunnan rakennemuutoksessa, kuten Jussi Melkas on artikkelissaan pohtinut.
        Lestadiolaisten ehkäisyjriittisyys on asia, joka kiinnostaa varsinkin ulkopuolisia. "Jos jotakin, niinlestadiolaisten kykyä kunnioittaa ihmisyyden mysteeria minä kunnioitan. lapsia ei hankita, niitä voi saada Jumalan lahjana".

        Tämän T L-K sanoo silläkin uhalla.ttä hänen on vaikea käsittää, miksi lestadiolaisessa kulttuurissa miehet viitsivät käyttää valtaaasioissa, joista eivät kanna vastuuta.
        "Ihmiset tekevät asioita, joita en voi hyväksyä, mutta niitä tapahtuu myös koko kansamme mittakaavassa ja siitä huolimatta minusta on mukava saada olla suomalsinen. Sama koskee koko ihmisyyttä, vaikka tuntuu, että ihminen on juuri nyt luomakunnan suurin uhka".

        Ristiriitojen keskellä on T L-K huomannut eri elämäntilanteissa palaavansa yhä uudelleen siihen hetkeen, kun äiti sanoi, ettei Junalaa voi täysin ymmärtää kukaan.
        "Merkillisesti se ajatus lohduttaa minua".

        Tämän palstan ihmissääntöihin perustuvia vanhanaikaisia mutta silti ERITTÄIN VELVOITTAVIA elämäntapasäädöksiä kritisoineet vanhoilliset allekirjoittavat tämän kappaleen täydestä sydämestään:

        "

        Lestadiolaisuus on niin merkillinen yhdistelmä uskontoa, sosiaalista elämää ja tapakulttuuria, että lestadiolaiseksi tunnustautuva nainen joutuu kyselemään yhä itseltäänkin, mitä lestadiolaisuus on.
        "Selvittelen erityisesti sitä, kuinka paljon on kyse kulttuurista, kuinka paljon uskonnosta. Eihän edes nimi lestadiolaisuus viittaa uskon kohteeseen".
        T L-K on huolissaan siitä, että ryhmän erityisyys,jota ylläpidetään sekä sisältä että ulkoapäin, on saanut niin korostuneen aseman.
        "Jako elävään ja kuolleeseen uskoon, rajojen ylläpito ja lestadiolaisen kulttuurin erityisyyden vaaliminen ovat lestadiolaisten suurimpia kiusauksia".

        "

        TAIDATKOS SITÄ TUON PAREMMIN SANOA????


    • juttu!

      Olipa kertakaikkisen hieno juttu. Jaan ihan täysin haastateltavan kanssa seuraavan huolen:

      "T L-K on huolissaan siitä, että ryhmän erityisyys,jota ylläpidetään sekä sisältä että ulkoapäin, on saanut niin korostuneen aseman.
      "Jako elävään ja kuolleeseen uskoon, rajojen ylläpito ja lestadiolaisen kulttuurin erityisyyden vaaliminen ovat lestadiolaisten suurimpia kiusauksia"."

      Juuri pari viikkoa sitten puhuin ystävieni kanssa tästä, että minkä takia evankeliumin julistamisen sijaan jälleen kerran puhuja käytti puoli tuntia määrittäessään elävän ja kuolleen uskon rajaa. Toivon, että haastateltavalle ei aiheudu vaikeuksia noin rehellisen ja varmasti joitain uskovaisia loukkaavankin haastattelun takia.

    • on kohta

      puhujakiellossa.....

      • Hoitojengi Oulusta

        muutakin on tulossa...


    • Blastus

      Olenko minä jotenkin kummallinen luonnonoikku, kun en nähnyt tuossa kirjoituksessa mitään erityistä tai ihmeteltävää? Tässä on tullut monta kommenttia, joissa kiitellään poikkeuksellisesta rohkeudesta tai ennustellaan vaikeuksia tms..

      Onko nyt kysymys vain siitä, että jos joku ei vastaakaan ennakkoluuloja, sitä pidetään välittömästi jonain kummallisena poikkeuksena? Vai onko minun mielikuvani omasta yhteisöstäni jotenkin väärä? :)

      Olen tosin kyllä huomannut varsinkin vanhemmassa ikäpolvessa jonkinlaista arkuutta, minkä otaksuisin olevan jäännöstä 70-luvun vaikeilta ajoilta. Ei se kuitenkaan minun ymmärtääkseni mikään vallitseva ilmiö ja varsinkin nuorempien valmiudet keskustella avoimesti ovat minusta hyvät.

      • uutta

        tutkijan mielipiteethän olivat tuttuakin tutumpia - tältä palstalta!

        Eli :
        menee puurot ja vellit sekaisin kun aletaan väittämään esimerkiksi kansantanhuja, meikkaamista, korvakorujen pitämistä tms synniksi, vaikka kyse on elämäntapa-asioista, joilla ei ole kristinuskonnollista ulottuvuutta lainkaan.


      • tiedä...

        En minä kyllä ole koskaan kuullut uskovaisen julkisesti puhuvan miesten vallankäytöstä vl-liikkeen sisällä, saati VAAROISTA, jotka liittyvät elävän ja kuolleen uskon määrittämiseen ja elämäntapakysymysten ylläpitämiseen. Oletko sinä kuullut seuroissa joskus puhuttavan näistä asioista?


      • JIA

        Olen kanssasi samaa mieltä ja ihmettelen myös artikkelin saamaa vastaanottoa. Ensimmäiset kommentit olivat, että nyt lestadiolaiset nostavat suuren äläkän, kun asioita oikein väikkärin tasolta tutkitaan. Kun sitten tuli kommentteja, että hieno juttu, käynnistyi vaikeuksíen ennustelu tutkijalle.

        Lausumiahan voi ottaa irralleen kontekstista, mutta niiden merkitys voi silloin muuttua, saati sitten kun hänen sanomisiinsa liitetään omia mielipiteitä. Kun koko artikkelin lukee, kyseessä on niiden rajojen tarkastelu, joissa lestadiolaisuus toteutuu. Lähinnä hän käytti omaa elämäänsä esimerkkinä rajoista, kuten että miten varhain lapsi tajuaa, miten poikkeuksellista on, kun perheessä on paljon lapsia.

        On oikein hyvä, että tulee asiallista tietoa uskomusten tilalle. Ei lestadiolaisuus ole mikään salaseura, jonka asioista ei voi vapaasti keskustella. Jonkinlainen sensaatio taitaa olla, että tutkija on nuori nainen. Naistenhan oletetaan meillä olevan jossakin umpiossa näkymättömän burkhan alla, kuten joku vastikään asian ilmaisi.

        Ei muuta kuin odotetaan tutkimusta ja sitten innolla väitöstilaisuuteen...


      • minä ihmettelen
        JIA kirjoitti:

        Olen kanssasi samaa mieltä ja ihmettelen myös artikkelin saamaa vastaanottoa. Ensimmäiset kommentit olivat, että nyt lestadiolaiset nostavat suuren äläkän, kun asioita oikein väikkärin tasolta tutkitaan. Kun sitten tuli kommentteja, että hieno juttu, käynnistyi vaikeuksíen ennustelu tutkijalle.

        Lausumiahan voi ottaa irralleen kontekstista, mutta niiden merkitys voi silloin muuttua, saati sitten kun hänen sanomisiinsa liitetään omia mielipiteitä. Kun koko artikkelin lukee, kyseessä on niiden rajojen tarkastelu, joissa lestadiolaisuus toteutuu. Lähinnä hän käytti omaa elämäänsä esimerkkinä rajoista, kuten että miten varhain lapsi tajuaa, miten poikkeuksellista on, kun perheessä on paljon lapsia.

        On oikein hyvä, että tulee asiallista tietoa uskomusten tilalle. Ei lestadiolaisuus ole mikään salaseura, jonka asioista ei voi vapaasti keskustella. Jonkinlainen sensaatio taitaa olla, että tutkija on nuori nainen. Naistenhan oletetaan meillä olevan jossakin umpiossa näkymättömän burkhan alla, kuten joku vastikään asian ilmaisi.

        Ei muuta kuin odotetaan tutkimusta ja sitten innolla väitöstilaisuuteen...

        Ehkä minä olen sitten jotenkin yksinkertainen, kun mielestäni seuraavan lausahduksen ja seurapuheiden välillä on melko syvä kuilu:

        "Jako elävään ja kuolleeseen uskoon, rajojen ylläpito ja lestadiolaisen kulttuurin erityisyyden vaaliminen ovat lestadiolaisten suurimpia kiusauksia".

        Olen kuullut kymmeniä seurapuheita, joiden aiheena on ollut lähestulkoon yksin Jumalan valtakunnan rajojen määrittäminen ja kulttuuriin liittyvien asioiden hengellistäminen. Tässä kuitenkin jako elävään ja kuolleeseen uskoon todetaan KIUSAUKSEKSI. Ovatko meidän siionimme todellakin niin erilaisia, vai eikö teillä puhujat koskaan puhu elävästä ja kuolleesta uskosta tai Jumalan valtakunnan rajoista? Itse pidän tätä haastattelua lähes ihmeenä. Ystävien kanssa olen voinut puhua tällaisista asioista luottamuksella, mutta esim. keskusteluilloissa on ihan turha ollut odottaa tämänkaltaisia puheenvuoroja.


      • Blastus
        tiedä... kirjoitti:

        En minä kyllä ole koskaan kuullut uskovaisen julkisesti puhuvan miesten vallankäytöstä vl-liikkeen sisällä, saati VAAROISTA, jotka liittyvät elävän ja kuolleen uskon määrittämiseen ja elämäntapakysymysten ylläpitämiseen. Oletko sinä kuullut seuroissa joskus puhuttavan näistä asioista?

        Tuo miesten vallankäyttöön liittyvä juttu kyllä tosiaan pisti itseänikin silmään sikäli, että en sitä täysin ymmärtänyt. Mutta jos se on hänen kokemuksensa, niin ok. Ehkä se on monen muunkin kokemus ja silloin on hyvä, että siitä keskustellaan.

        >> VAAROISTA, jotka liittyvät elävän ja kuolleen uskon määrittämiseen ja elämäntapakysymysten ylläpitämiseen


      • sun muista
        Blastus kirjoitti:

        Tuo miesten vallankäyttöön liittyvä juttu kyllä tosiaan pisti itseänikin silmään sikäli, että en sitä täysin ymmärtänyt. Mutta jos se on hänen kokemuksensa, niin ok. Ehkä se on monen muunkin kokemus ja silloin on hyvä, että siitä keskustellaan.

        >> VAAROISTA, jotka liittyvät elävän ja kuolleen uskon määrittämiseen ja elämäntapakysymysten ylläpitämiseen

        "mutta eihän se, jos puhutaan vaarasta pitää elämäntapakysymyksiä uskon mittareina tai määrittäjinä tarkoita automaattisesti sitä, että elämäntapa-asioissa olisi jotain pielessä?"

        Tämä on oikeasti se noidankehää ylläpitävä perustelu. Jos joku ihmettelee uskovaisten hengellistettyjä elämäntapoja, vastaus on juuri tämä: "eihän niissä mitään vikaa ole". Kysymys ei ole kuitenkaan siinä, onko niissä vikaa vai ei, vaan siinä, pitääkö uskovaisen tuntea tehneensä syntiä rikkoessaan jotakin elämäntapaohjetta vastaan. Ihmetyksen aihe ei siis ole hyvät ja terveelliset elämäntavat sinänsä, vaan niiden hengellistäminen synnin asemaan.

        Sama juttu koskee lasten kasvatusta. Onhan epäuskoisillakin perheillä rajoja, joillain hyvin tiukatkin rajat. Lapsi tarvitsee rajoja, se on ihan selvä asia, mutta onko rajan asettamisen vaatimuksena se, että jokin nähdään synniksi? Mielestäni lapsen elämässä on paljon vaaran paikkoja, jotka eivät välttämättä liity syntiin mitenkään, mutta joista voi olla kuitenkin haittaa lapselle.


      • näin on
        JIA kirjoitti:

        Olen kanssasi samaa mieltä ja ihmettelen myös artikkelin saamaa vastaanottoa. Ensimmäiset kommentit olivat, että nyt lestadiolaiset nostavat suuren äläkän, kun asioita oikein väikkärin tasolta tutkitaan. Kun sitten tuli kommentteja, että hieno juttu, käynnistyi vaikeuksíen ennustelu tutkijalle.

        Lausumiahan voi ottaa irralleen kontekstista, mutta niiden merkitys voi silloin muuttua, saati sitten kun hänen sanomisiinsa liitetään omia mielipiteitä. Kun koko artikkelin lukee, kyseessä on niiden rajojen tarkastelu, joissa lestadiolaisuus toteutuu. Lähinnä hän käytti omaa elämäänsä esimerkkinä rajoista, kuten että miten varhain lapsi tajuaa, miten poikkeuksellista on, kun perheessä on paljon lapsia.

        On oikein hyvä, että tulee asiallista tietoa uskomusten tilalle. Ei lestadiolaisuus ole mikään salaseura, jonka asioista ei voi vapaasti keskustella. Jonkinlainen sensaatio taitaa olla, että tutkija on nuori nainen. Naistenhan oletetaan meillä olevan jossakin umpiossa näkymättömän burkhan alla, kuten joku vastikään asian ilmaisi.

        Ei muuta kuin odotetaan tutkimusta ja sitten innolla väitöstilaisuuteen...

        Enpä ole aiemmin nähnyt lehdessä kenenkään lest. naisen sanovan, että esim. seurat on muuttunut työkeikoiksi ja sitä tämä puhujan vaimo on joutunut jopa suremaan..
        Puhumattakaan miesten vallasta tässä yhteisössä..
        (JIA, veikkaus: Olet mies??)
        Monta muutakin asiaa teksitissä oli, jotka varmasti puhututtaa näissä piireissä..
        Joten JIA:lla on ihan turha väittää että tämä oli ihan tavallinen juttu..
        Mutta jäämme odottelemaan :)


      • Blastus
        sun muista kirjoitti:

        "mutta eihän se, jos puhutaan vaarasta pitää elämäntapakysymyksiä uskon mittareina tai määrittäjinä tarkoita automaattisesti sitä, että elämäntapa-asioissa olisi jotain pielessä?"

        Tämä on oikeasti se noidankehää ylläpitävä perustelu. Jos joku ihmettelee uskovaisten hengellistettyjä elämäntapoja, vastaus on juuri tämä: "eihän niissä mitään vikaa ole". Kysymys ei ole kuitenkaan siinä, onko niissä vikaa vai ei, vaan siinä, pitääkö uskovaisen tuntea tehneensä syntiä rikkoessaan jotakin elämäntapaohjetta vastaan. Ihmetyksen aihe ei siis ole hyvät ja terveelliset elämäntavat sinänsä, vaan niiden hengellistäminen synnin asemaan.

        Sama juttu koskee lasten kasvatusta. Onhan epäuskoisillakin perheillä rajoja, joillain hyvin tiukatkin rajat. Lapsi tarvitsee rajoja, se on ihan selvä asia, mutta onko rajan asettamisen vaatimuksena se, että jokin nähdään synniksi? Mielestäni lapsen elämässä on paljon vaaran paikkoja, jotka eivät välttämättä liity syntiin mitenkään, mutta joista voi olla kuitenkin haittaa lapselle.

        >> Ihmetyksen aihe ei siis ole hyvät ja terveelliset elämäntavat sinänsä, vaan niiden hengellistäminen synnin asemaan. > Tämä on oikeasti se noidankehää ylläpitävä perustelu.


      • JIA
        näin on kirjoitti:

        Enpä ole aiemmin nähnyt lehdessä kenenkään lest. naisen sanovan, että esim. seurat on muuttunut työkeikoiksi ja sitä tämä puhujan vaimo on joutunut jopa suremaan..
        Puhumattakaan miesten vallasta tässä yhteisössä..
        (JIA, veikkaus: Olet mies??)
        Monta muutakin asiaa teksitissä oli, jotka varmasti puhututtaa näissä piireissä..
        Joten JIA:lla on ihan turha väittää että tämä oli ihan tavallinen juttu..
        Mutta jäämme odottelemaan :)

        Surun syistä ei mainittu mitään, mutta minä NAISENA ajattelisin niin, että kun oma mies on puhumassa, seurareissusta ja kuuntelemisesta ei voi niin nauttia, kun jännittää puolison puhevuoroa.Minä ainakin jännittäisin. Kompastuuko mies kengännauhoihinsa, tuleeko yskänpuuska tai aivastelukohtaus,avautuuko teksti ja saako pidettyä saarnan kasassa ja saako siitä kuulijat sitä ravintoa, jota odottavat. Ja kun mies on siellä edessä puhumassa, saako pidettyä yksin lapsikatraansa jos ei nyt hiljaisena niin ainakin tallella seuratalon sisäpuolella. Se tuntuu varmasti joskus työlle. Inhimillistä, vai?

        Ei tietystikään ole tavallinen juttu. Kysymyksessähän on väitöskirja ja tieteellinen tutkimus. Artikkeli Kalevassa oli pikku vilaus siitä, mitä on tulossa, ja myös tutkijan esittely. Se ei taida isommasti vielä puhuttaa, mutta toivottavasti väikkäristä puhutaan laajemmaltikin kuin "näissä piireissä".


      • vielä...
        Blastus kirjoitti:

        >> Ihmetyksen aihe ei siis ole hyvät ja terveelliset elämäntavat sinänsä, vaan niiden hengellistäminen synnin asemaan. > Tämä on oikeasti se noidankehää ylläpitävä perustelu.

        "Tärkeintä olisi minusta tehdä jo lapselle selväksi, mitä synti oikeasti tarkoittaa. Että kysymys ei ole mistään yksittäisistä teoista, vaan että ne teot ovat sen synnin seurausta. Ajatushan on se, joka johtaa sanoihin ja tekoihin."

        Kyllä, tämä on erittäin tärkeää. Yhtä tärkeää mielestäni on se, että lapsi oppii, mikä on Jumalan sanan mukaan syntiä ja mikä puolestaan on itse valittu elämäntapa, jota Jumala ei vaadi, mutta jota jotkut ihmiset saattavat siitä huolimatta valvoa. Tämä kuitenkin niin, että elämäntapa on hyväksi havaittu ja terveellinen.


      • ?????
        vielä... kirjoitti:

        "Tärkeintä olisi minusta tehdä jo lapselle selväksi, mitä synti oikeasti tarkoittaa. Että kysymys ei ole mistään yksittäisistä teoista, vaan että ne teot ovat sen synnin seurausta. Ajatushan on se, joka johtaa sanoihin ja tekoihin."

        Kyllä, tämä on erittäin tärkeää. Yhtä tärkeää mielestäni on se, että lapsi oppii, mikä on Jumalan sanan mukaan syntiä ja mikä puolestaan on itse valittu elämäntapa, jota Jumala ei vaadi, mutta jota jotkut ihmiset saattavat siitä huolimatta valvoa. Tämä kuitenkin niin, että elämäntapa on hyväksi havaittu ja terveellinen.

        kuka ja koska on havainnut hyväksi välttää klassisen musiikin konsertteja ja millä ihmeen perusteella

        perusteet huutavat olemattomuuttaan


      • Blastus
        JIA kirjoitti:

        Olen kanssasi samaa mieltä ja ihmettelen myös artikkelin saamaa vastaanottoa. Ensimmäiset kommentit olivat, että nyt lestadiolaiset nostavat suuren äläkän, kun asioita oikein väikkärin tasolta tutkitaan. Kun sitten tuli kommentteja, että hieno juttu, käynnistyi vaikeuksíen ennustelu tutkijalle.

        Lausumiahan voi ottaa irralleen kontekstista, mutta niiden merkitys voi silloin muuttua, saati sitten kun hänen sanomisiinsa liitetään omia mielipiteitä. Kun koko artikkelin lukee, kyseessä on niiden rajojen tarkastelu, joissa lestadiolaisuus toteutuu. Lähinnä hän käytti omaa elämäänsä esimerkkinä rajoista, kuten että miten varhain lapsi tajuaa, miten poikkeuksellista on, kun perheessä on paljon lapsia.

        On oikein hyvä, että tulee asiallista tietoa uskomusten tilalle. Ei lestadiolaisuus ole mikään salaseura, jonka asioista ei voi vapaasti keskustella. Jonkinlainen sensaatio taitaa olla, että tutkija on nuori nainen. Naistenhan oletetaan meillä olevan jossakin umpiossa näkymättömän burkhan alla, kuten joku vastikään asian ilmaisi.

        Ei muuta kuin odotetaan tutkimusta ja sitten innolla väitöstilaisuuteen...

        >> On oikein hyvä, että tulee asiallista tietoa uskomusten tilalle. Ei lestadiolaisuus ole mikään salaseura, jonka asioista ei voi vapaasti keskustella.


      • ..niin
        ????? kirjoitti:

        kuka ja koska on havainnut hyväksi välttää klassisen musiikin konsertteja ja millä ihmeen perusteella

        perusteet huutavat olemattomuuttaan

        No eipä olleet klassisen musiikin konsertit mielessä. Enkä koe tarvetta lähteä nyt erittelemään, mitkä elämäntapa-asiat ovat mielestäni hyviä ja rakentavia ja mitkä enemmän turhia. En kuitenkaan omia lapsiani haluaisi lähteä kasvattamaan siten, että he näkevät ympärillään vain pelkkiä vikoja.


      • lapselle?
        ..niin kirjoitti:

        No eipä olleet klassisen musiikin konsertit mielessä. Enkä koe tarvetta lähteä nyt erittelemään, mitkä elämäntapa-asiat ovat mielestäni hyviä ja rakentavia ja mitkä enemmän turhia. En kuitenkaan omia lapsiani haluaisi lähteä kasvattamaan siten, että he näkevät ympärillään vain pelkkiä vikoja.

        Vastaatko siis lastesi kysymyksiin epärehellisesti? Kun he kysyvät, miksi ei saa mennä klassisen musiikin konserttiin, mitä vastaat?

        Lapset muistavat kauan jos heille vastaa epärehellisesti ja kierrellen.


      • näin.
        lapselle? kirjoitti:

        Vastaatko siis lastesi kysymyksiin epärehellisesti? Kun he kysyvät, miksi ei saa mennä klassisen musiikin konserttiin, mitä vastaat?

        Lapset muistavat kauan jos heille vastaa epärehellisesti ja kierrellen.

        Mikä ihmeen asenne sinulla on vihjata, että vastaisin lapsilleni epärehellisesti? Totesin, etteivät klassisen musiikin konsertit olleet mielessäni viime viestiä kirjoittaessani. En näe klassisen musiikin konserteissa mitään pahaa, ja sen saisivat myös lapseni tietää. Jos he kysyvät, miksi naapurin setä sitten sanoi, ettei konserttiin saa mennä, kertoisin eri ihmisillä olevan erilaisia näkemyksiä asioista ja että naapurin sedän näkemystä pitää kunnioittaa, vaikka itse olisikin eri mieltä.

        En pidä hyökkäävästä kyselytyylistäsi - jos haluat muutakin kuin polemisoida, niin asiat voidaan kysyä myös ilman syyttelyä ja vihjailua epärehellisyydestä.


      • ketju

        "Tässä on tullut monta kommenttia, joissa kiitellään poikkeuksellisesta rohkeudesta tai ennustellaan vaikeuksia tms.."

        Jos nyt katsoo juuri avattua uutta ketjua samasta aiheesta, niin olivatko nuo ennustelut sittenkään niin perusteettomia?


      • ONHAN-se
        Blastus kirjoitti:

        Tuo miesten vallankäyttöön liittyvä juttu kyllä tosiaan pisti itseänikin silmään sikäli, että en sitä täysin ymmärtänyt. Mutta jos se on hänen kokemuksensa, niin ok. Ehkä se on monen muunkin kokemus ja silloin on hyvä, että siitä keskustellaan.

        >> VAAROISTA, jotka liittyvät elävän ja kuolleen uskon määrittämiseen ja elämäntapakysymysten ylläpitämiseen

        mielenkiintoista.


    • vl-meeri

      Voisiko joku linkittää tämänkin ketjun Päivämiehen toimitukseen, jotta he siellä tietäisivät, millaista rehellistä keskustelua me uskovaiset haluaisimme lehdessämmekin käytävän. Itse olen ystävieni kanssa kaipaillut, että joskus pohdittaisiin avoimesti uskon perusteita eikä vain julistettaisi elämäntapa-asioita synniksi tai ei-synniksi. Tämähän on niin Raamatun vastaista kuin olla voi.

      Uskovaisia pitäisi julkisesti varoittaa sotkemasta perinteitä ja todellisia syntejä keskenään, sillä tavattoman suuri joukko käsittää kilvoittelun lähinnä vanhojen perinnäissääntöjen noudattamíseksi. Tästä saavat kantaa vastuun mm. ne sananpalvelijat, jotka julkisesti välttävät keskustelua näistä kipeistä asioista ja pitäytyvät vanhoissa käytänteissä, koska niin pääsevät helpommalla eivätkä aseta itseään kritiikin kohteeksi. Mantrojen toistelu on väärin, mikäli niitä ei jatkuvasti peilata Jumalan sanan valossa. Monet vl-uskovaiset eivät itse lue lainkaan Raamattua, jolloin heidän uskonsa on sen varassa, mitä puhuja saarnapöntöstä puhuu. Sen vuoksi saarnamiehet kantavat suurta vastuuta toisten uskovaisten sieluista. Milloin julkisesti uskalletaan keskustella esim. siitä, että aika on muuttunut eikä hillityllä ehostamisella ole enää mitään tekemistä sydämen uskon kanssa sen enempää kuin vaikka miesten siistillä pukeutumisella tai parran ajamisella. Tai että klassisen musiikin konsertti ei ole sen synnillisempää kuin vaikkapa messut, joissa on kantava ajatus kaupallisuus ja joissa soi taustalla maailmallinen musiikki.

      Joku ylempänä kertoi, että puhuja seuroissa oli käyttänyt aikaansa synnin ja ei-synnin rajan vetoon, mutta minulla on toisenlaisiakin kokemuksia aiheesta. Olen istunut seurapenkissä, kun puhujamies varoittelee sekoittamasta uskon vanhurskautta tekojen vanhurskauteen. Hän korosti, ettemme keskittyisi tarkkailemaan, maalaako joku huuliaan tai käykö tansseissa, vaan sydämemme olisi puhtaasti uskomassa ennen kaikkea Jeesuksen sovitustyöhön ja siitä seuraavaan armoon. Hengen hedelmiä ovat rakkaus, pitkämielisyys, laupeus jne. Miksi niin monet sekoittavat hengen hedelmiksi ulkoiset koodit, kuten meikkaamattomuuden, musiikin kuuntelemattomuuden jne., vaikka näissä on kuitenkin kyse sangen maallisista asioista. Hyvä on antaa elämäntapaohjeita ja varoitella maailmallisuuden vaaroista, mutta ne eivät saisi olla vaatimuksia, joiden täyttämättömyys nousee välittömästi uskomisen esteeksi.

      Raamattu varoittaa farisealaisesta sääntöjen ulkoa oppimisesta, joista tulee uskon tarkoitus. Tämä on sielunvihollisen työtä, kun sydän kiintyy liiaksi sääntöihin eikä armo enää riitä eikä rakkaus pääse toteutumaan Jumalan valtakunnassa, jossa tarkkaillaan liikaa ulkonaisia seikkoja ja etenkin toisista Jumalan lapsista näkyviä merkkejä. Tästä toivoisi muutenkin avointa keskustelua, sillä vaara on, että liikkeemme uinahtaa valvomisessaan ja perinteet vievät tilaa puhtaalta uskomiselta ja omantunnon vapaudelta.

      • teksti!

        Kyllä sai kirjoituksesi hyvälle mielelle, sisko! Itse en ole päässyt kuulemaan vielä puhetta, jonka keskeisenä sisältönä olisi uskon vanhurskaus vieläpä noin esimerkein höystettynä. Erään uskovaisen teologin kanssa puhuimme vasta siitä, kuinka uskon vanhurskaudesta kuulee aivan liian vähä puheissa. Epäilimme sen olevan niin hankala asia, että puhujien on vaikea tarttua siihen ilman pelkoja. Ystävänikään ei oikein voi ottaa asiaa esille, koska on nainen. :-)

        Kirjoitit todella hienosti, en voi sanoa kuin että olen täysin samaa mieltä ihan kaikesta.


      • ma_ria
        teksti! kirjoitti:

        Kyllä sai kirjoituksesi hyvälle mielelle, sisko! Itse en ole päässyt kuulemaan vielä puhetta, jonka keskeisenä sisältönä olisi uskon vanhurskaus vieläpä noin esimerkein höystettynä. Erään uskovaisen teologin kanssa puhuimme vasta siitä, kuinka uskon vanhurskaudesta kuulee aivan liian vähä puheissa. Epäilimme sen olevan niin hankala asia, että puhujien on vaikea tarttua siihen ilman pelkoja. Ystävänikään ei oikein voi ottaa asiaa esille, koska on nainen. :-)

        Kirjoitit todella hienosti, en voi sanoa kuin että olen täysin samaa mieltä ihan kaikesta.

        Erittäin hyvin kiteytetty.

        Minusta hyvää elämäntapaa voi pontevastikin opettaa, mutta antaa sen myös elää ajan mukana, eikä kouristuksenomaisesti takertua tuollaisiin sisältönsä menettäneisiin yksityiskohtiin kuin klassisen musiikin konserttien tai hillityn ehostuksen karttamiseen.

        Missään tapauksessa tuollaisista asioista ei pidä kategorisesti tehdä syntiä, koska se hämärtää uskon olemusta (Niinkuin Raamatussa tavan takaa varoitetaan). Luther muuten kirjoituksissaan tekee hyvin selkeän ja yksiselitteisen eron noiden asioiden välille.

        Jos niin tapahtuu, jämähdetään kaavoihin ja pahimmillaan muututaan pikkuhiljaa vaan eksoottiseksi kulttuuriperinneliikkeeksi.

        Synti ja Pyhä Henki ovat niin suuria ja vakavia asioita, ettei niitä käsitteinäkään kannata käyttää suurpiirteisesti soveltaen.

        Minäkin olen ollut useammankin kerran seurapenkissä kun puhuja on puhunut juuri noista mainitsemistasi asioista. Mieleenpainuvin sellainen tilanne oli Maaningan suviseuroissa Erkki Reinikaisen puhe. Kuuntelin sitä ihan tippa linssissä.


      • "Asioista perillä olev...
        ma_ria kirjoitti:

        Erittäin hyvin kiteytetty.

        Minusta hyvää elämäntapaa voi pontevastikin opettaa, mutta antaa sen myös elää ajan mukana, eikä kouristuksenomaisesti takertua tuollaisiin sisältönsä menettäneisiin yksityiskohtiin kuin klassisen musiikin konserttien tai hillityn ehostuksen karttamiseen.

        Missään tapauksessa tuollaisista asioista ei pidä kategorisesti tehdä syntiä, koska se hämärtää uskon olemusta (Niinkuin Raamatussa tavan takaa varoitetaan). Luther muuten kirjoituksissaan tekee hyvin selkeän ja yksiselitteisen eron noiden asioiden välille.

        Jos niin tapahtuu, jämähdetään kaavoihin ja pahimmillaan muututaan pikkuhiljaa vaan eksoottiseksi kulttuuriperinneliikkeeksi.

        Synti ja Pyhä Henki ovat niin suuria ja vakavia asioita, ettei niitä käsitteinäkään kannata käyttää suurpiirteisesti soveltaen.

        Minäkin olen ollut useammankin kerran seurapenkissä kun puhuja on puhunut juuri noista mainitsemistasi asioista. Mieleenpainuvin sellainen tilanne oli Maaningan suviseuroissa Erkki Reinikaisen puhe. Kuuntelin sitä ihan tippa linssissä.

        Harmi ettei mainitsemallasi henkilöllä ole tätä nykyä enää samaa vaikutusvaltaa SRK:ssa kuin hänellä oli takavuosina hoitokokousvaiheen käynnistäjänä ja pakkoparannuksenteon sekä teeskennellyn "väärän hengen vastaisen sodan" ylläpitäjänä. Se sota sai aikaan suunnattoman mmärän inhimillstä kärsimystä ja pitkävaikutteista vahinkoa uskovaisten piirissä.


      • Mato-Alli
        "Asioista perillä olev... kirjoitti:

        Harmi ettei mainitsemallasi henkilöllä ole tätä nykyä enää samaa vaikutusvaltaa SRK:ssa kuin hänellä oli takavuosina hoitokokousvaiheen käynnistäjänä ja pakkoparannuksenteon sekä teeskennellyn "väärän hengen vastaisen sodan" ylläpitäjänä. Se sota sai aikaan suunnattoman mmärän inhimillstä kärsimystä ja pitkävaikutteista vahinkoa uskovaisten piirissä.

        Taisi sen kampanjan moottori olla muuan HS.


      • ma_ria
        Mato-Alli kirjoitti:

        Taisi sen kampanjan moottori olla muuan HS.

        Käsittääkseni Reinikaisen ajattelu muuttui vanhemmiten aika laillakin. Itsekin muistan nuoruudestani, että Reinikaista pidettiin tiukkuuden synonymina.

        Hänen myöhempi kirjallinen tuotantonsa on ymmärtääkseni opillisesti raitista (en ole kovin paljoa itse lukenut, mutta olen kuullut paljon siteerattavan). Samoin se suviseurapuhe, johon tuossa aiemmin viittasin, oli hyvin harvinaislaatuinen sikäli, että Reinikainen keskittyi siinä pelkästään käsittelemään meidän veeällien omavanhurskautta ja sen ilmenemismuotoja. Minusta me olemme hyvin sokeita tuolle asialle ja siksi olin niin vaikuttunut Reinikaisen suorasukaisesta, tarkkanäköisestä ja ketään pelkäämättömästä puheesta. Tuli sellainen tunne, että vanha mies on elämänsä ehtoossa päätynyt yksinkertaisten totuuksien äärelle, alkanut nähdä olennaisen.

        Ei meidän aina tarvitse omaa "ihanuuttamme" niin toistella, ja "pahan maailman" pahuutta korostaa, meitä vaanivat synnin vaarat monissa eri muodoissa. Omakin pahuus ja taipumus siihen tulisi tiedostaa.

        Siitä olen samassa käsityksessä, että HS oli 70-luvulla primus motor, äärimmäisen tiukkine ja kuivine linjauksineen. Näistä hän tuli itse myöhemmin tuntoihinsa ja teki parannusta monien sellaisten ihmisten kanssa, joita oli saattanut kireydellään ahdinkoon.

        Kuitenkin HS:n linjauksia esitellään vielä tänäkin päivänä Pyhän Hengen ilmoituksena seurakunnalle, vaikka hänen myöhempi synnintuntonsa ja kääntymyksensä yleisesti tiedetään.


    • valvomaan

      valvomaan että tutkimus todella täyttää tieteelliset PUOLUEETTOMAT RIIPPUMATTOMAT kriteerit eikä siihen ole tullut ulkopuolista PUOLUEELLISTA painostusta niinkuin nyt on vaarana

      • JIA

        Väitöskirjalla on jo tekovaiheessa ohjaajat ja heidän tulee tutukijan kanssa yhdessä varmistua siitä, että tutkimus täyttää tietyt kriteerit. Tutkimuksen validiteettia ja reliabiliteettia tulee tarkastella tutkimuksessa, ilman sitä tutkimus ei ole tutkimus. Tutkimusmenetelmät tulee selostaa, ja sekin tukee oikeellisuuta.
        Väitöskirjalla on tarkastajat, ennen kuin se hyväksytään.

        Joten joukolla mukaan. Tutkija varmasti ilahtuu työnsä saamasta kiinnostuksesta.


      • hihhulainen

        Arveletko, että SRK painostuksella vaikuttaa ko. tutkimuksen sisältöön? Ehdotus: jos tutkimuksessa on löydettävissä selvää SRK:n nuoleskelua, maksan sinulle satasen, jonka voit sitten käyttää haluamiisi tarkoituksiin. Päinvastaisessa tapauksessa annat saman summan minulle, ostan sillä jotakin kivaa ja tarjoan kahvit Lamminmäki-Kärkkäiselle.


      • Historiasta väitellyt
        hihhulainen kirjoitti:

        Arveletko, että SRK painostuksella vaikuttaa ko. tutkimuksen sisältöön? Ehdotus: jos tutkimuksessa on löydettävissä selvää SRK:n nuoleskelua, maksan sinulle satasen, jonka voit sitten käyttää haluamiisi tarkoituksiin. Päinvastaisessa tapauksessa annat saman summan minulle, ostan sillä jotakin kivaa ja tarjoan kahvit Lamminmäki-Kärkkäiselle.

        Tutkimuksen objektiivisuudesta ei voida puhua tässä tapauksessa, jossa lestadiolaisuutta mukamas "tutkii" henkilö jok aon itse ryhmittymän ideologian kannattaja, ja on lojaliteettisuhteessa ryhmään. Hänellä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia tuottaa aitoa eikä puolueetonta, riippumatonta tutkimusta. Tieteellinen tutkimus edellyttää kriittistä ja vapaata ajattelua. Tieteellisyyden edellyttämä kritiikki ajaisi taas tutkijan itsensä ulos ryhmästä.

        Vl-lestadiolainen tutkija ei lestadilaisuuden tutkijana todellakaan ole riippumaton koska juuri tätä uskonsuuntaa leimaa ryhmän jäsenten ehdoton riippuvuus yhteisöstä. Siitähän on täälläkin keskusteltu (esim. ihmiset ovat kertoneet että eivät voi irrottautua ryhmästä vaikka tahtoisivat, koska sidokset ovat niin tiukkoja ja sosiaalinen rangaistus irrottautumisesta niin ankara).

        On pöyristyttävää että julkisia tutkimusvaroja käytetään näin epäeettisesti.


      • hihhulainen
        Historiasta väitellyt kirjoitti:

        Tutkimuksen objektiivisuudesta ei voida puhua tässä tapauksessa, jossa lestadiolaisuutta mukamas "tutkii" henkilö jok aon itse ryhmittymän ideologian kannattaja, ja on lojaliteettisuhteessa ryhmään. Hänellä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia tuottaa aitoa eikä puolueetonta, riippumatonta tutkimusta. Tieteellinen tutkimus edellyttää kriittistä ja vapaata ajattelua. Tieteellisyyden edellyttämä kritiikki ajaisi taas tutkijan itsensä ulos ryhmästä.

        Vl-lestadiolainen tutkija ei lestadilaisuuden tutkijana todellakaan ole riippumaton koska juuri tätä uskonsuuntaa leimaa ryhmän jäsenten ehdoton riippuvuus yhteisöstä. Siitähän on täälläkin keskusteltu (esim. ihmiset ovat kertoneet että eivät voi irrottautua ryhmästä vaikka tahtoisivat, koska sidokset ovat niin tiukkoja ja sosiaalinen rangaistus irrottautumisesta niin ankara).

        On pöyristyttävää että julkisia tutkimusvaroja käytetään näin epäeettisesti.

        Arvoisa herra/rva tohtori,

        1. Oletko tutustunut kyseiseen tutkimukseen? (Tai tiedätkö siitä enemmän kuin täällä tai Kalevan artikkelissa on kerrottu?)
        2. Tunnetko tutkimuksen tekijää?
        3. Onko sinulla jotain erityistietoa tutkimuksen "kiusallisuudesta" tiedekunnalle tai Oulun yliopistolle?
        4. Onko sinulla erityisiä näkemyksiä tai tietoa SRK:n oletetusta tai mahdollisesta suhtautumisesta ko. tutkimukseen?
        5. Hyväksytkö esittämäni vedonlyöntitarjouksen?


      • Tieteessä tapahtuu
        hihhulainen kirjoitti:

        Arveletko, että SRK painostuksella vaikuttaa ko. tutkimuksen sisältöön? Ehdotus: jos tutkimuksessa on löydettävissä selvää SRK:n nuoleskelua, maksan sinulle satasen, jonka voit sitten käyttää haluamiisi tarkoituksiin. Päinvastaisessa tapauksessa annat saman summan minulle, ostan sillä jotakin kivaa ja tarjoan kahvit Lamminmäki-Kärkkäiselle.

        En ole seurannut keskustelua alusta saakka. Kuka tietää mikä yliopisto ja mikä laitos mahtaa olla kyseessä?


      • Opettajana yläasteella
        Tieteessä tapahtuu kirjoitti:

        En ole seurannut keskustelua alusta saakka. Kuka tietää mikä yliopisto ja mikä laitos mahtaa olla kyseessä?

        Oulun yliopiston kasvatustieteen laitos.


      • olet?
        Historiasta väitellyt kirjoitti:

        Tutkimuksen objektiivisuudesta ei voida puhua tässä tapauksessa, jossa lestadiolaisuutta mukamas "tutkii" henkilö jok aon itse ryhmittymän ideologian kannattaja, ja on lojaliteettisuhteessa ryhmään. Hänellä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia tuottaa aitoa eikä puolueetonta, riippumatonta tutkimusta. Tieteellinen tutkimus edellyttää kriittistä ja vapaata ajattelua. Tieteellisyyden edellyttämä kritiikki ajaisi taas tutkijan itsensä ulos ryhmästä.

        Vl-lestadiolainen tutkija ei lestadilaisuuden tutkijana todellakaan ole riippumaton koska juuri tätä uskonsuuntaa leimaa ryhmän jäsenten ehdoton riippuvuus yhteisöstä. Siitähän on täälläkin keskusteltu (esim. ihmiset ovat kertoneet että eivät voi irrottautua ryhmästä vaikka tahtoisivat, koska sidokset ovat niin tiukkoja ja sosiaalinen rangaistus irrottautumisesta niin ankara).

        On pöyristyttävää että julkisia tutkimusvaroja käytetään näin epäeettisesti.

        Et taida todellisuudessa tuntea tutkimuksen tekoa perustutkinnon suorittamista enempää, kun tuollaisessa objektiivisuuden illuusiossa elät. Jos olet vähänkään perillä esimerkiksi antropologista tutkimusta kohtaan 1980-luvulla esitettystä kritiikistä, tietäisit, että vähemmistö- ja alakulttuurien tai alkuperäiskansojen tutkimus nähdään tieteen piirissä uskottavampana, jos se on tehty kulttuurin sisältä päin (tutkijapositio tiedotaen ja reflektoiden). Tai, jos ulkopuolelta lähestyy aihetta, silloin erityisesti täytyy tiedostaa oma positio, asenne- ja arvomaailma, maailmankuva ym. tutkimukseen vaikuttavat seikat.

        Millä perusteella muuten noin kritiikittömästi uskot vanhaan käsitykseen ulkopuolisuudesta objektiivisuuden takeena? Miten kuvittelet, että inhimillinen ihminen tietyssä rajatussa elämäntilanteessaan ylipäätään pystyy objektiivisuuteen? Erityisesti, kun kyseessä on tutkijasubjektin lukemiseen, ymmärtämiseen ja tulkintaan perustuva tutkimustyö, eikä esim. mittauksiin, kuten luonnontieteissä (jossa myös tulkinta tehdään yksilön päänsisällä, eikä se kestä kriittistä tarkastelua objektiivisuuden suhteen). Tieteen filosofisessa mielessä näkemyksesi tieteestä ja tulkinnasta on kestämätön. Valitettavasti.


      • Läheltä seurannut
        olet? kirjoitti:

        Et taida todellisuudessa tuntea tutkimuksen tekoa perustutkinnon suorittamista enempää, kun tuollaisessa objektiivisuuden illuusiossa elät. Jos olet vähänkään perillä esimerkiksi antropologista tutkimusta kohtaan 1980-luvulla esitettystä kritiikistä, tietäisit, että vähemmistö- ja alakulttuurien tai alkuperäiskansojen tutkimus nähdään tieteen piirissä uskottavampana, jos se on tehty kulttuurin sisältä päin (tutkijapositio tiedotaen ja reflektoiden). Tai, jos ulkopuolelta lähestyy aihetta, silloin erityisesti täytyy tiedostaa oma positio, asenne- ja arvomaailma, maailmankuva ym. tutkimukseen vaikuttavat seikat.

        Millä perusteella muuten noin kritiikittömästi uskot vanhaan käsitykseen ulkopuolisuudesta objektiivisuuden takeena? Miten kuvittelet, että inhimillinen ihminen tietyssä rajatussa elämäntilanteessaan ylipäätään pystyy objektiivisuuteen? Erityisesti, kun kyseessä on tutkijasubjektin lukemiseen, ymmärtämiseen ja tulkintaan perustuva tutkimustyö, eikä esim. mittauksiin, kuten luonnontieteissä (jossa myös tulkinta tehdään yksilön päänsisällä, eikä se kestä kriittistä tarkastelua objektiivisuuden suhteen). Tieteen filosofisessa mielessä näkemyksesi tieteestä ja tulkinnasta on kestämätön. Valitettavasti.

        Ymmärtääkseni tutkimuksen tuottaman tiedon aitoutta epäillyt kirjoittaja ei viitannut positivismiin, vaan itse tutkijan henkilökohtaiseen tilanteeseen. Omaa kulttuuriaan voi hyvin tutkia vaikka on siinä sisällä. Mutta onko tutkijalla rauha ja oikeus tutkia.

        Vanhoillislestadiolaisuudessa on se erityispiirre, että tutkijan rooli ja uskovaisen seurakuntalaisen rooli ovat samoja. Uskovaiselta odotetaan lojaalisuutta omaa yhteisöään kohtaan kaikissa rooleissa joissa hän yhteiskunnassa toimii. Esi, uskovainen opettaja ei saa käyttää televisiota tai elokuvaa edes opetuksessaan; uskovainen lääkäri tai kätilö ei saa antaa ehkäisyneuvontaa ammatissaan. esimerkkejä on lukuisasti ja on myös todisteita siitä että tarvittaessa yhteisö on puuttunut tiukasti yksittäisen uskovaisen toimintaan.

        Yhteisö nimittää itseään Jumalan valtakunnaksi ja vl-seurakunnan päätöksiä pidetään paavin tapaan erehtymättöminä. Näistä dogmeista on useita esimerkkejä, kuten 60-luvulla päätetty televisiokielto, jota ei ole kyetty kyseenalaistamaan 2000-vun mediatodellisuudessakaan. Päinvastoin, tv-kiellon raamatullisuudelle esitetään jatkuvasti Päivämiehessä vahvistuksia jo kliseiksi muuttunein sanakääntein.

        On yleisesti tiedossa, että rauhanyhdistys ja lestadiolaisyhteisö kaikkineen saattaa kohdella yhteisön dogmeja kyseenalaistavaa tai vaikkapa vain vähäisellä tavalla normeja rikkonutta erittäin ankarasti: eristämällä kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, lakkaamalla tervehtimästä ja leimaamalla Saatanan lapseksi jne. Tästä menettelystä on kirjallisia dokumentteja olemassa.

        Siten on jokseenkin naurettavaa kiistää se mahdollisuus, että tutkijan oma lojaalisuus ja yhteisölleen ja pelko uhkaavista seurauksista ei voisi värittää tulosten tulkintaa. Vähintä mitä tutkijn tulee tehdä on tehdä tiettäväksi nämä vl-liikkeen dogmit.


      • hätiköin
        Läheltä seurannut kirjoitti:

        Ymmärtääkseni tutkimuksen tuottaman tiedon aitoutta epäillyt kirjoittaja ei viitannut positivismiin, vaan itse tutkijan henkilökohtaiseen tilanteeseen. Omaa kulttuuriaan voi hyvin tutkia vaikka on siinä sisällä. Mutta onko tutkijalla rauha ja oikeus tutkia.

        Vanhoillislestadiolaisuudessa on se erityispiirre, että tutkijan rooli ja uskovaisen seurakuntalaisen rooli ovat samoja. Uskovaiselta odotetaan lojaalisuutta omaa yhteisöään kohtaan kaikissa rooleissa joissa hän yhteiskunnassa toimii. Esi, uskovainen opettaja ei saa käyttää televisiota tai elokuvaa edes opetuksessaan; uskovainen lääkäri tai kätilö ei saa antaa ehkäisyneuvontaa ammatissaan. esimerkkejä on lukuisasti ja on myös todisteita siitä että tarvittaessa yhteisö on puuttunut tiukasti yksittäisen uskovaisen toimintaan.

        Yhteisö nimittää itseään Jumalan valtakunnaksi ja vl-seurakunnan päätöksiä pidetään paavin tapaan erehtymättöminä. Näistä dogmeista on useita esimerkkejä, kuten 60-luvulla päätetty televisiokielto, jota ei ole kyetty kyseenalaistamaan 2000-vun mediatodellisuudessakaan. Päinvastoin, tv-kiellon raamatullisuudelle esitetään jatkuvasti Päivämiehessä vahvistuksia jo kliseiksi muuttunein sanakääntein.

        On yleisesti tiedossa, että rauhanyhdistys ja lestadiolaisyhteisö kaikkineen saattaa kohdella yhteisön dogmeja kyseenalaistavaa tai vaikkapa vain vähäisellä tavalla normeja rikkonutta erittäin ankarasti: eristämällä kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, lakkaamalla tervehtimästä ja leimaamalla Saatanan lapseksi jne. Tästä menettelystä on kirjallisia dokumentteja olemassa.

        Siten on jokseenkin naurettavaa kiistää se mahdollisuus, että tutkijan oma lojaalisuus ja yhteisölleen ja pelko uhkaavista seurauksista ei voisi värittää tulosten tulkintaa. Vähintä mitä tutkijn tulee tehdä on tehdä tiettäväksi nämä vl-liikkeen dogmit.

        Totta on, mistä muistutit, että viestin kirjoittaja viittasi ensisijaisesti lojaliteetti ongelmaan vl-yhteisöä kohtaan (luin viestin nopeasti, anteeksi huolimattomuuteni). Koen kuitenkin, että L-K:n on esimerkiksi jutullaan osoittanut rohkenevansa ja kykenevänsä kriittiseen tarkasteluun, jopa leimautumisen riskilläkin.

        Kirjoitit: "Vanhoillislestadiolaisuudessa on se erityispiirre, että tutkijan rooli ja uskovaisen seurakuntalaisen rooli ovat samoja." Tarkoitatko, että vl-tutkijan asema poikkeaa olennaisesti esim. sellaisen hindun tai muslimin asemasta, joka tutkii omaa kulttuuriaan? Tai saamelaisuutta tutkivan saamelaisen tai lesboutta tutkivan lesbon asemasta? Odottaako vl-liike lojaalisuutta tieteeltä? Minun kokemuksen mukaan ei.

        Sinänsä kirjoittamasi asiat liittyen vl-liikkeeseen olivat toisaalta tosia, toisaalta kärjistyksiä (oletko muuten itse vl?). Kyllä esim. uskovainen opettaja saa käyttää ja käyttää opetusvälineenä televisiota, teatteria, elokuvia jne. Ja tottakai uskovainen neuvolalääkäri / -kätilö antaa työhönsä kuuluuvaa ehkäisyvalistusta. Gynekologeiksi vl:t eivät kyllä ala.

        Myös kommenttisi vl-liikkeen suhtautumisesta yhteisöään kyseenalaistavaan tms. henkilöön on varmasti totuuspohjainen yksittäisten kokemusten kohdalla, mutta ei missään tapauksessa ole yleistettävissä.


      • Läheltä seurannut
        hätiköin kirjoitti:

        Totta on, mistä muistutit, että viestin kirjoittaja viittasi ensisijaisesti lojaliteetti ongelmaan vl-yhteisöä kohtaan (luin viestin nopeasti, anteeksi huolimattomuuteni). Koen kuitenkin, että L-K:n on esimerkiksi jutullaan osoittanut rohkenevansa ja kykenevänsä kriittiseen tarkasteluun, jopa leimautumisen riskilläkin.

        Kirjoitit: "Vanhoillislestadiolaisuudessa on se erityispiirre, että tutkijan rooli ja uskovaisen seurakuntalaisen rooli ovat samoja." Tarkoitatko, että vl-tutkijan asema poikkeaa olennaisesti esim. sellaisen hindun tai muslimin asemasta, joka tutkii omaa kulttuuriaan? Tai saamelaisuutta tutkivan saamelaisen tai lesboutta tutkivan lesbon asemasta? Odottaako vl-liike lojaalisuutta tieteeltä? Minun kokemuksen mukaan ei.

        Sinänsä kirjoittamasi asiat liittyen vl-liikkeeseen olivat toisaalta tosia, toisaalta kärjistyksiä (oletko muuten itse vl?). Kyllä esim. uskovainen opettaja saa käyttää ja käyttää opetusvälineenä televisiota, teatteria, elokuvia jne. Ja tottakai uskovainen neuvolalääkäri / -kätilö antaa työhönsä kuuluuvaa ehkäisyvalistusta. Gynekologeiksi vl:t eivät kyllä ala.

        Myös kommenttisi vl-liikkeen suhtautumisesta yhteisöään kyseenalaistavaan tms. henkilöön on varmasti totuuspohjainen yksittäisten kokemusten kohdalla, mutta ei missään tapauksessa ole yleistettävissä.

        Kiitos kommentistasi! Pitänee tässä seurata omaa neuvoaan ja tehdä näkyväksi oma sidos vl-herätysliikkeeseen. :-) Tunnen parhaiten pohjoissuomalaisen version sekä menneisyydessä että nykymuodossaan. En siis tunnista esimerkiksi tuota että uskovainen opettaja saa käyttää televisiota ja elokuvia opetuksessaan. Sellainen toisi täällä meidän yhteisössämme ehdottomasti puhuttelun ja edellytettäisiin ilman muuta parannuksentekoa, mahdollisesti julkisesti. Veljeni puoliso on terveydenhoitaja ja kieltäytyy ehdottomasti ehkäisyvalistuksesta. Tällaisiin ruohonjuuritason kokemuksiin ja ihmisten arkipäivän toimintaan tietoni perustuvat. Itse olen vuosia sitten irrottautunut yhteisöstä mutta pidän tiiviisti yhteyttä sukulaisiini ja keskustelemma usein näistä kysymyksistä. Siten uskon tuntevani pohjoissuomalaisen version vanhoillislestadiolaisuudesta.

        Uskon kyllä myös että kaupunkialueilla ja alueilla jossa vl-kannattajistakin alkaa olla korkeastikoulutettuja suurin osa, asenteet ja normitkin ovat aika tavalla toiset.


      • SäästöjäTulossa
        Historiasta väitellyt kirjoitti:

        Tutkimuksen objektiivisuudesta ei voida puhua tässä tapauksessa, jossa lestadiolaisuutta mukamas "tutkii" henkilö jok aon itse ryhmittymän ideologian kannattaja, ja on lojaliteettisuhteessa ryhmään. Hänellä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia tuottaa aitoa eikä puolueetonta, riippumatonta tutkimusta. Tieteellinen tutkimus edellyttää kriittistä ja vapaata ajattelua. Tieteellisyyden edellyttämä kritiikki ajaisi taas tutkijan itsensä ulos ryhmästä.

        Vl-lestadiolainen tutkija ei lestadilaisuuden tutkijana todellakaan ole riippumaton koska juuri tätä uskonsuuntaa leimaa ryhmän jäsenten ehdoton riippuvuus yhteisöstä. Siitähän on täälläkin keskusteltu (esim. ihmiset ovat kertoneet että eivät voi irrottautua ryhmästä vaikka tahtoisivat, koska sidokset ovat niin tiukkoja ja sosiaalinen rangaistus irrottautumisesta niin ankara).

        On pöyristyttävää että julkisia tutkimusvaroja käytetään näin epäeettisesti.

        Yliopistotutkimuksella on varaa mennä metsään ja rämpiä suossa. Ja taas tulee leikkauksia rahan saantiin.


    • VL-identiteetti

      Kiinnostava tutkimusaihe, todella.

      Tutkijalle alla vinkki erinomaisesta artikkelista, jonka YTT Aini Linjakumpu kirjoitti taannoin Kaltioon (1/2000). Linjakumpu on kansainvälisten suhteiden yliassistentti Lapin yliopistossa.
      - -
      Lestadiolaisten ja muiden uskonnollisten yhteisöjen - myös jyrkän linjan uskonnollis-poliittisten ryhmien - rakentumisella on monessa mielessä yhtäläisyyksiä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että lestadiolaiset liikkeet olisivat samanlaisia kuin esimerkiksi jotkut ääri-islamilaiset tai -juutalaiset ryhmät, jotka ovat todistetusti tehneet väkivaltaisia tekoja. Yhtäläisyys syntyy oman opin ja yhteisön korostamisena samalla kun tehdään eroa muihin.

      Historiansa aikana lestadiolaisuus on usein kuohuttanut elinympäristöään. Yhteiselo ei-lestadiolaisten tai harhaantuneiden lestadiolaisten kanssa on monta kertaa aiheuttanut pienempiä ja suurempia konflikteja. Mistä konfliktit syntyvät? Mitä on lestadiolaisuuden poliittisuus?

      Lestadiolaisuuden poliittisuutta voidaan tarkastella kahdella tavalla. Ensinnäkin voidaan miettiä, miten se esiintyy virallisen politiikan kentällä. Pyrkivätkö lestadiolaiset vaikuttamaan eduskunnassa, puolueissa tai erilaisissa poliittisissa organisaatioissa; pyrkiikö liike tietoisesti muuttamaan valtiollista politiikkaa omien uskonnollisten arvojensa mukaisesti?

      Vastaus on "kyllä", tosin vain rajoitetussa määrin. Perustamisensa aikoihin 1800-luvun puolivälissä lestadiolaisuus oli radikaali liike autonomisessa Suomessa. Nykyisin liike on kuitenkin pitkälti mukautunut valtiolliseen politiikkaan ja toimii olemassa olevien poliittisten kanavien kautta. Puoluesitoutumisessaan lestadiolaiset ovat maltillisia, edustaen lähinnä konservatiivista oikeistoa ja keskustaa samalla kun pidetään etäisyyttä radikaaleiksi luokiteltuihin ryhmiin.

      Virallinen politiikka on kuitenkin vain yksi tapa nähdä liikkeen poliittisuus ja mahdollinen konfliktisuus. Tärkeämpi aspekti on "epävirallinen politiikka", joka ilmenee arkipäivän käytännöissä ja toiminnassa. Poliittisuus syntyy erojen tuottamisena ihmisten ja ryhmien välille. Erojen politiikka sisältää myös konfliktin siemenet: ristiriidat syntyvät kun erilaisuus konkretisoituu sosiaalisen elämän käytännöissä.

      Uskonnolliset opit, kiellot ja kehotukset ovat lestadiolaisuuden tunnusmerkkejä ja riittejä, joilla se erottuu muista uskonnollisista tai yhteiskunnallisista ryhmistä. Television, tanssimisen tai ehkäisyn kielto eivät ole vain esimerkkejä yksittäisen uskovaisen elämän perusopeista. Ne ovat samalla esimerkkejä tavoista, joiden avulla ylläpidetään sisäistä yhtenäisyyttä ja rakennetaan omaa samanmielisten uskovien yhteisöä eli "Jumalan valtakuntaa".

      Uskonnolliset riitit ovat osa lestadiolaisten kilvoittelua itsensä kanssa. Riittien kautta muodostetaan henkilökohtainen uskonkokemus. Vanha naisliikkeen tunnuslause "henkilökohtainen on poliittista" sopii hyvin myös lestadiolaisuuteen. Henkilökohtaisen elämän valinnat ja teot ovat poliittisia tekoja suhteessa ympäristöönsä. Samalla tavalla kuin esimerkiksi vegaani kilvoittelee itsensä kanssa - ja tekee henkilökohtaisen politiikkaa - oikeanlaisen ravinnon muodossa, lestadiolainen kilvoittelee uskonnollisten määräysten kautta.

      Uskonnolliset määräykset ovat yhteisön sisäisen yhtenäisyyden rakentajia. Niiden avulla valvotaan, että ryhmän jäsenet pysyvät ryhmässä: kuuluakseen yhteisöön täytyy noudattaa sen tuottamia sisäisiä määräyksiä. Aina on olemassa myös niitä, jotka eivät mahdu yhteisön sisään. Sisäinen oikeaoppisuus suhteutetaan synnin käsitteeseen. Synti uhkaa yksilön ja yhteisön puhtautta. Ei ole kuitenkaan olemassa "syntiluetteloa", vaan synti määritellään yhteisön sisällä.

      Koska synnistä ei ole olemassa absoluuttista totuutta, kanssauskovaisen syntisyys on muiden uskovien tulkinnan varassa. Se, joka määrittelee synnin ja oikeaoppisuuden, määrittelee myös yhteisön sisäiset suhteet. Tähän sisältyy myös lestadiolaisuuden sisällä olevan poliittisuuden ja konfliktisuuden mahdollisuus: tulkinnan kautta tehdään eroja yhteisön muihin jäseniin. Tällä tavoin tulkinnan tekijä myös harjoittaa vallankäyttöä suhteessa muihin uskoviin. Vallankäyttö nojautuu yhteisön johtajavaltaiseen rakenteeseen.

      Suljetuilla uskonnollisilla yhteisöillä - joihin myös lestadiolaisuus kuuluu - on yleensä oma selkeä hierarkia ja organisaatio, jonka johtajat määrittelevät uskonnollisen sanoman tulkinnan ja jäsentensä valvonnan. Vaikka lestadiolaisuus pyrkii yhteisön yksimielisyyteen ja ykseyteen, liikkeen johtajat ovat kuitenkin yhteisön puhtauden ja samanmielisyyden ylimpiä vartijoita. Hierarkian kautta puhdasoppisuus "laskeutuu" myös liikkeen alemmille tasoille.

      Yhteisön rakentamiseen liittyy myös etäisyydenotto muihin uskonnollisiin ja yhteiskunnallisiin liikkeisiin ja kulttuureihin. Lestadiolaisuus saa voimansa ulkopuolisen maailman kieltämisestä tai ainakin hyvin kriittisestä suhtautumisesta siihen. Lestadiolaiset ovat "valittuja": vain lestadiolaiset saavat pelastumisen armon.

      Lestadiolaisten muodostama "Jumalan valtakunta" on hyvin konkreettinen paikka, jonka sisällä ovat "Jumalan lapset" ja ulkopuolella uskottomat. Totuus löytyy ainoastaan "Jumalan valtakunnasta", ja totuuden määrittelee yhteisö itse. Ekumeeninen toiminta ei ole mahdollista, koska silloin myönnyttäisiin siihen, että myös yhteisön ulkopuolellakin olisi löydettävissä totuus. Tämä merkitsee toisaalta eristäytymistä muusta maailmasta ja toisaalta pyrkimystä oman yhteisön pitämiseen puhtaana vääräuskoisista.

      Lestadiolaisten identiteetti rakentuu siis suhteessa niihin, jotka edustavat väärää oppia ja väärää totuutta. Lestadiolaisuus on moraalinen yhdyskunta, jossa eletään oikeanlaista elämää oikeiden arvojen ja moraalisten sääntöjen ohjaamina. Liike edustaa yhteiskunnallista arvokonservatismia, joka erityisesti Yhdysvalloissa on tullut tärkeäksi yhteiskunnallis-poliittisen vaikuttamisen väyläksi. Perhekeskeisyyden korostaminen sekä seksuaalisuuden ja sukupuoliroolien tiukka valvonta ovat yhteistä niin lestadiolaisuudelle kuin amerikkalaisille uusmoralistisille liikkeille.

      • siltä että

        joillakin on tarve projisoida pahaa lestadiolaisiin.


      • Oulussa havainnoiva

        Olipa tarkkanäköisiä huomioita ja analyysia fanaattisen uskonnollisen liikkeen olemuksesta.
        Oma ylivertaisuus saavutetaan pitämällä toisia helvettiin menijöinä ja pahan lapsina, Oulussa ja Bagdadissa.


    • Kolmas...Mies

      Tuolla edellä nimimerkki "Minä ihmettelen" kiinnitti ansiokkaasti huomion olennaiseen asiaan, jota tässä yleisessä hyvänmielen hyristelyssä ei ole lainkaan käsitelty. Nimittäin siihen tosiasiaan, että nuoren tutkijan esittämät ajatukset ja kysymykset ovat juuri niitä, joista yleensä on tavallinen uskovainen joutunut seurakunnan puhutteluun harhaopista epäiltynä tai ainakin synneistä, epäilyistä ja vääristä valvomisista tiukasti neuvottavaksi.

      Näitä ajatuksia on rohjennut käsitellä vain salaa aivan luotetuimpien ystävien kanssa :

      "- - Olen kuullut kymmeniä seurapuheita, joiden aiheena on ollut lähestulkoon yksin Jumalan valtakunnan rajojen määrittäminen ja kulttuuriin liittyvien asioiden hengellistäminen. - - Itse pidän tätä haastattelua lähes ihmeenä. Ystävien kanssa olen voinut puhua tällaisista asioista luottamuksella, mutta esim. keskusteluilloissa on ihan turha ollut odottaa tämänkaltaisia puheenvuoroja."

      Tässä tilanteessa voi vain todeta kuin vanhat roomalaiset:
      Quid licet Iovi, non licet bovi.

      Mikä sopii Jupiterille (jumalalle), ei sovi härälle (tavalliselle kuolevaiselle).

      Toisin sanoen: vl-liikkeeessä vallitsee tiukka hierarkia ja epätasa-arvo. Se mikä sopii ja sallitaan joillekin, ei suinkaan sovi kaikille eikä ole kaikille sallittua.

      Se mikä on sallittua arvostetun saarnamiehen ja papin vaimolle, ei ole suinkaan sallittua tavalliselle riviuskovaiselle.

      Yhteisön yläluokkaan kuuluva nainenKIN saa ajatella, lukea, tutkia ja lausua ääneen ajatuksiaan, joilla hän suoraan ja avoimesti kyseenalaistaa vanhoillislestadiolaisen liikkeen menettelytavat ja opilliset doktriinit.

      Ja kaiken päälle tällä akateemisin auktoriteetein koristellulla retoriikallaan hän hankkii itselleen lisää yhteisön kunnioitusta ja arvostusta. Tulee etsimättä mieleen ranskalaisen sosiologin Pierre Bourdieun teoria siitä miten yhteisön sisällä kamppaillaan arvosta ja asemasta. :-)

      Mutta sankka seurakunta, tavallisten riviuskovaisten joukko, pidetään kurissa ja nuhteessa ankarilla saarnoilla ja Päivämiehen kirjoituksilla jotka monet meistä yhä ottavat jopa vakavissaan. Vaikka ne vaativat meistä monelta sangen monimutkaista selittelyä ja älyllistä epärehellisyyttä.

      Monelle uskovaiselle tuli jutun luettuaan sellainen olo kuin olisi matto vedetty jalkojen alta. Huiputettuja!

      Tässä SRK ja vl-liike toteuttaa jälleen ikivanhaa diktaattorin menettelyä: hajoita ja hallitse. Ilmoita säännöt - mutta sovella niitä mielivaltaisesti, niin kansa pelkää, pysyy kurissa eikä rohkene kysellä turhia.

    • Paula..E

      Lueskelin aikani kuluksi kasvatustieteilijä Tanja Lamminmäki-Kärkkäisen kirjoituksia joita on netissä Oulun yliopiston julkaisuissa saatavana. Suosittelen muillekin: lukekaa. Täytyy sanoa että hänen tutkimusasetelmansa on äärimmäisen kiintoisa ja kiehtova.

      Hän tutkii toiseutta - mutta omassa yhteisössä. Jos olen ymmärtänyt oikein, hänen tutkimustyönsä keskeinen teema on samanlaisuutta korostavassa yhteisössä eli tässä tapauksessa vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä elävän ihmisen kokema vieraus, erityisyys tai sanotaanko moninkertainen toiseus omassa yhteisössään.

      Kyseessä on kaksinkertainen vieraus.

      Arkiajattelumme toimii stereotypioiden ja tiettyjen mallien avulla, ajattelumme ja toimintamme rakentuvat tiettyihin opittuihin skeemoihin, joiden varassa kohtaamme myös kaikki uudet asiat ja rakennamme käsityksemme todellisuudesta.

      Meille kaikille vl-kasvatuksen saaneille ja vl-nuoruuden läpi eläneille on tuttua, että jo varhain lapsena totuimme siihen ja ymmärsimme sen että on olemassa kaksi todellisuutta: uskovaisten maailma (kieli, tavat, roolit, arvot jne.) ja se toinen, noille muille ihmisille "tavallinen" tai normaali maailma, joka taas oli ja on meille vieras. Rajanveto me - muut on vanhoillislestadiolaisuudessa jyrkkä ja ehdoton.

      Kaksoisvalotuksen ansioista olemme oppineet ylläpitämään kahta erillistä skeemaa, vaikkakaan ne eivät yleensä ole olleet samanarvoisia. Mutta meidän on pitänyt yksinkertaisesti selviytyäksemme ymmärtää "kahta kieltä", kahden todellisuuden skeemoja. Se "toinen" voi suurelta osin jäädä vieraaksi silloinkin kun ihminen on psyykkisen työn kautta irrottautunut yhteisönsä kahlitsevista ja ahdistavista piirteistä ja löytänyt tasapainon toisella tavoin. "Maailman meno" ei sekään sellaisenaan ole sielun koti. Koti rakentuu itse asiassa kunkin omaan sisimpään pikkuhiljaa.

      Uskon että tähän kaikkea elämää ja arkea hallitsevaan kaksoisvalotukseen kasvaminen on tuottanut itse asiassa meille itse kullekin paljon hyvää: se on pakottanut ajatteluamme kehittymään ja pitänyt sen joustavana ja sopautuvana. Se on parhaimmillaan ohjannut meitä tunnistamaan hyvin sensitiivisesti erilaisia kulttuureja, asenteita ja arvoja, jopa erilaisia ihmisiä ja heidän tarpeitaan.

      Se on tuonut jo varhaislapsuudessa lapsen ja nuoren mieleen abstraktin käsitteiden ja arvojen maailman ja edistänyt monikerroksisen todellisuuskäsityksen rakentumista mieleen. Tämä synnyttää parhaimmillaan rikkaan ja luovan sisäisen elämän.

      Mutta Lamminmäki-Kärkkäinen aikoo tutkimuksessaan rohkeasti rikkoa yhden myytin, jota vl-liikkeessä hartaasti vaalitaan: illuusion sisäisestä yhtenäisyyden ja samuudesta. Hän on kirjoituksissaan kuvannut kuinka tämän sisäisen samuuden rakentaminen ja vaaliminen on yhteisölle ehdottoman tärkeää. Mutta se yhtenäisyys ja samanlaisuus ei olekaan rikkumaton. Se ei olekaan totta. Samalla kun sitä vaalitaan, se osoittautuu yksilön osalta mahdottomuudeksi.

      Meistä moni on kokenut ja kokee elävänsä täysin vieraana lapsuudesta saakka tutun yhteisön keskellä. Joillakin tämä vierauden kokemus on ollut käsinkosketeltava jo lapsuudessa, toisille se kokemus on voinut tulla esiin vaikkapa nelikymppisenä: "En tunnista näiden ihmisten ajattelua, en koe että tulen tässä kohdatuksi ja tunnistetuksi." Tästä on vaikuttavia kertomuksia tälläkin palstalla; ks. esim. ketjussa "Eräs pieneen vähemmistöön kuuluvan tarina":
      http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000012378719

      Lamminmäki-Kärkkäinen puhuu siitä miten kaiken perusta on oman minuuden ja erityisyyden kohtaaminen. Sen prosessin yhteydessä moni on oivaltanut, miten vieras lopulta onkaan se yhteisö ja ne asenteet ja tavat joita on oppinut pitämään kyselemättä itsestäänselvyyksinä, lohdutuksena ja turvana.

      Uskon että tutkimus voi tuottaa arvokasta ymmärrystä siitä ihmisten yksilöllisyyden ja hänen mahdollisuuksiensa ymmärtämiseksi. Tällä tietämyksellä on yleispätevää arvoa sinänsä. Tietoa voivat uskoakseni lisäksi hyödyntää niin opettajat, sielunhoitajat kuin vaikkapa lääkärit, poliisit, terrorismintutkijat, henkilöstöjohtajat ja kehittäjäkonsultit.

      Toivotan sydämestäni onnea ja tutkimisen iloa kunnianhimoiselle ja kiehtovalle tutkimushankkeelle!

      • Susan Heimat

        Kirjallisuudessa ja taiteessa vierauden ja erillisyyden teema on ollut suosittu. Se on inhimillinen kokemus joka on tuttu varsinkin länsimaissa. Joissakin afrikkalaisissa kulttuureissa taas on yhteisöjä joiden kielessä ja käsitemaailmassa ei lainkaan löydy sanaa yksinolo tai yksinäisyys.

        Niissä yhteisöissä kaikkein ankarin rangaistus, joka yhteisön sääntöjä raskaasti rikkoneelle voidaan langettaa, on yhteisöstä eristäminen.

        Kanssakäyminen asianomaisen ihmisen kanssa lopetetaan täysin, kukaan ei saa edes puhua hänen kanssaan. Häntä ei tervehdistä eikä kutsuta yhteiseen illanviettoon eikä hänen kanssaan tehdä yhdessä työtä. Hän on ilmaa, epähenkilö, hän on lakannut olemasta. Hänelle ei suunnata sitä huomiota ja arvostusta, jota hän on aikaisemmin ystäviltään ja perheenjäseniltään saanut.

        Usein on tapahtunut että kun tätä eristämistä on kestänyt kauan, ihminen vajoaa syvään masennukseen ja menettää toimintakykynsä, jopa kuolee. Hän on kasvanut vahvaan riippuvuuteen omasta yhteisöstään ja sosiaalisesta verkostostaan. Eristäminen on ankara rangaistus jonka kautta hän oikeastaan kadottaa yhteyden omaan itseensä ja elämänsä merkitykseen.

        Muuten, kirjoituksesi otsikossa on 1800-luvun englantilaisen virren tutut alkusanat. Tässä teemassa pysyäksemme sitäkin enemmän itseäni koskettaa vanhan lestadiolaisen virsirunoilijan Gustaf Skinnarin lauluteksti, jonka melodia on yksikertainen kansansävelmä. Kertautuessaan kymmenessä säkeistössä laulusta syntyy minimalistisen suggestiivinen, selittämättömällä tavalla lohduttava laulu.

        Vieras on meille tämä maa.
        Ei pysyväist' oo kotia.
        Maailmass' tässä turhassa
        me kaikki oomme vieraita.

        Niin köyhät kuin myös rikkahat,
        mahtavimmat hallitsijat
        ne kaikki tuoni poies vie.
        On kaikkein eessä kuolon tie.

        Mikä on turha kunnia
        tään katoovaisen maailman?
        Sen kaikki tahtois saavuttaa,
        min' tuuli poies puhaltaa.

        On ihminen kuin ruoho vaan,
        ja pysyväistä oloaan
        hän ei voi täällä rakentaa.
        Sen murtaa rikki kuolema.

        Ei koreus ja kullat maan
        voi seurata sua kuolemaan.
        Ne kaikki sulta tänne jää.
        Kuule se rakas ystävä.

        Kuink' sielus kalliin laita on?
        Puettu vaiko alaston?
        Jo pian sua kohtaapi
        se Ylimmäinen Tuomari.

        Hän ompi henkens' hinnalla
        ja katkeralla piinalla
        meit' kuolemasta ostannut,
        sen vallan alta nostanut.

        Siis ahkeroitse saavuttaa
        ett' sielus kallis verhon saa.
        Viel' Herran kansa kirkastaa
        veristä ristin voittoa.

        Käännä nyt kasvos Golgataan.
        Usko kun sulle saarnataan
        Herramme voittokuolema
        alastomuutes vaatteena.

        Ett' kuolo sulle voitto ois,
        kun täältä kerran kuljet pois,
        niin usko synnit anteeksi,
        sun köyhän sielun rauhaksi.

        - -
        Skinnarin riveissä on selvästi vaikutteita 1600-luvun suomalaisen runoilijan Juhana Cajanuksen kuviltaan ja kieleltään rikkaammasta runosta Etkös ole ihmisparka. Sama aihe kummassakin: ihmisen vieraus Jumalan luomakunnassa, melankolia ja kuolema, katoaminen. Mitähän tähän sanoisi biologi tai peräti evoluutiopsykologi... :-)


      • ...
        Susan Heimat kirjoitti:

        Kirjallisuudessa ja taiteessa vierauden ja erillisyyden teema on ollut suosittu. Se on inhimillinen kokemus joka on tuttu varsinkin länsimaissa. Joissakin afrikkalaisissa kulttuureissa taas on yhteisöjä joiden kielessä ja käsitemaailmassa ei lainkaan löydy sanaa yksinolo tai yksinäisyys.

        Niissä yhteisöissä kaikkein ankarin rangaistus, joka yhteisön sääntöjä raskaasti rikkoneelle voidaan langettaa, on yhteisöstä eristäminen.

        Kanssakäyminen asianomaisen ihmisen kanssa lopetetaan täysin, kukaan ei saa edes puhua hänen kanssaan. Häntä ei tervehdistä eikä kutsuta yhteiseen illanviettoon eikä hänen kanssaan tehdä yhdessä työtä. Hän on ilmaa, epähenkilö, hän on lakannut olemasta. Hänelle ei suunnata sitä huomiota ja arvostusta, jota hän on aikaisemmin ystäviltään ja perheenjäseniltään saanut.

        Usein on tapahtunut että kun tätä eristämistä on kestänyt kauan, ihminen vajoaa syvään masennukseen ja menettää toimintakykynsä, jopa kuolee. Hän on kasvanut vahvaan riippuvuuteen omasta yhteisöstään ja sosiaalisesta verkostostaan. Eristäminen on ankara rangaistus jonka kautta hän oikeastaan kadottaa yhteyden omaan itseensä ja elämänsä merkitykseen.

        Muuten, kirjoituksesi otsikossa on 1800-luvun englantilaisen virren tutut alkusanat. Tässä teemassa pysyäksemme sitäkin enemmän itseäni koskettaa vanhan lestadiolaisen virsirunoilijan Gustaf Skinnarin lauluteksti, jonka melodia on yksikertainen kansansävelmä. Kertautuessaan kymmenessä säkeistössä laulusta syntyy minimalistisen suggestiivinen, selittämättömällä tavalla lohduttava laulu.

        Vieras on meille tämä maa.
        Ei pysyväist' oo kotia.
        Maailmass' tässä turhassa
        me kaikki oomme vieraita.

        Niin köyhät kuin myös rikkahat,
        mahtavimmat hallitsijat
        ne kaikki tuoni poies vie.
        On kaikkein eessä kuolon tie.

        Mikä on turha kunnia
        tään katoovaisen maailman?
        Sen kaikki tahtois saavuttaa,
        min' tuuli poies puhaltaa.

        On ihminen kuin ruoho vaan,
        ja pysyväistä oloaan
        hän ei voi täällä rakentaa.
        Sen murtaa rikki kuolema.

        Ei koreus ja kullat maan
        voi seurata sua kuolemaan.
        Ne kaikki sulta tänne jää.
        Kuule se rakas ystävä.

        Kuink' sielus kalliin laita on?
        Puettu vaiko alaston?
        Jo pian sua kohtaapi
        se Ylimmäinen Tuomari.

        Hän ompi henkens' hinnalla
        ja katkeralla piinalla
        meit' kuolemasta ostannut,
        sen vallan alta nostanut.

        Siis ahkeroitse saavuttaa
        ett' sielus kallis verhon saa.
        Viel' Herran kansa kirkastaa
        veristä ristin voittoa.

        Käännä nyt kasvos Golgataan.
        Usko kun sulle saarnataan
        Herramme voittokuolema
        alastomuutes vaatteena.

        Ett' kuolo sulle voitto ois,
        kun täältä kerran kuljet pois,
        niin usko synnit anteeksi,
        sun köyhän sielun rauhaksi.

        - -
        Skinnarin riveissä on selvästi vaikutteita 1600-luvun suomalaisen runoilijan Juhana Cajanuksen kuviltaan ja kieleltään rikkaammasta runosta Etkös ole ihmisparka. Sama aihe kummassakin: ihmisen vieraus Jumalan luomakunnassa, melankolia ja kuolema, katoaminen. Mitähän tähän sanoisi biologi tai peräti evoluutiopsykologi... :-)

        Totta, sanat lohduttaa, vaikka toisinkin voisi olla. Laulun sanoma on meille kaikille yhteinen, ei siis ole ketään elävää joka ei olisi lauluun osallinen. Turvallisuutta tuo juuri se tieto, että maailman meno murheineen ja kunnioineen on kuin ruoho joka katoaa. Pysyvin on kuoleman jälkeen ja uskolla saavutettavissa.


    • cesar toiseus

      Olen myös kuullut eräästä äidistä jonka poliisit veivät koulusta tämän riehuttua siellä. Lisäksi olen nähnyt tämän saman äidin puuteroivan linja-autossa itseään. Ompa käynyt vielä riehumassa naapureissa aiheuttaen kotirauhan häirintää. Pitäisikö käyttää hoitokokouksessa. Se siitä pyhyydestä.

      • viestini

        "Kun näen lööpit, joissa kerrotaan edellispäivän Big Brotherista, tunnen iloa siitä, että on näinkin iso ryhmä, joka on tähän asti aika hyvin säilynyt tuon tirkistelykulttuurin ulkopuolella, joka on nyt tosin jo levinnyt nettiinkin."

        Ei ole tietoa mitä hän tuolla kommentilla tasan tarkkaan on hakenut, mutta mieleen nousee epäilys että ajatteleeko hän, että kaikki muut paitsi lestadiolaiset katsovat BigBrother ohjelmaa sen vuoksi että se tulee telkkarista? Kuin ihmisillä ei olisi taitoa ja halua valita mitä katsoo ja mitä ei?
        Tuo "säilymis" sana on sellainen mikä erityisesti nostaa tuon asian tuolle tasolle josta edellä kysyn.


      • hometta aiheessa jo
        viestini kirjoitti:

        "Kun näen lööpit, joissa kerrotaan edellispäivän Big Brotherista, tunnen iloa siitä, että on näinkin iso ryhmä, joka on tähän asti aika hyvin säilynyt tuon tirkistelykulttuurin ulkopuolella, joka on nyt tosin jo levinnyt nettiinkin."

        Ei ole tietoa mitä hän tuolla kommentilla tasan tarkkaan on hakenut, mutta mieleen nousee epäilys että ajatteleeko hän, että kaikki muut paitsi lestadiolaiset katsovat BigBrother ohjelmaa sen vuoksi että se tulee telkkarista? Kuin ihmisillä ei olisi taitoa ja halua valita mitä katsoo ja mitä ei?
        Tuo "säilymis" sana on sellainen mikä erityisesti nostaa tuon asian tuolle tasolle josta edellä kysyn.

        lämmitetään uudestaan.
        Eipä sen puoleen se huono asia oo, jos jutun aiheet on vähissä.
        Kaikki "legendat" on vissiin jo kaluttu tyhjiksi, kunnes taas uudelleen pyörää lähdetään pyörittämään samojen toimesta.

        Onhan näitä..."julkkiksia"
        -Natuksia.
        -Riikkoja.
        -Lamminmäki- Kärkkäisiä.
        Ja julkisuutta löytyy sit takuuvarmasti.
        Taitaa olla tarkotuskin..


      • Ohikulkijana
        hometta aiheessa jo kirjoitti:

        lämmitetään uudestaan.
        Eipä sen puoleen se huono asia oo, jos jutun aiheet on vähissä.
        Kaikki "legendat" on vissiin jo kaluttu tyhjiksi, kunnes taas uudelleen pyörää lähdetään pyörittämään samojen toimesta.

        Onhan näitä..."julkkiksia"
        -Natuksia.
        -Riikkoja.
        -Lamminmäki- Kärkkäisiä.
        Ja julkisuutta löytyy sit takuuvarmasti.
        Taitaa olla tarkotuskin..

        Outoja liikkujia täällä ja niitä riittää! :-D


      • ceasar toiseus toine
        Ohikulkijana kirjoitti:

        Outoja liikkujia täällä ja niitä riittää! :-D

        Olen myös kuullut eräästä äidistä jonka poliisit veivät koulusta tämän riehuttua siellä. Lisäksi olen nähnyt tämän saman äidin puuteroivan linja-autossa itseään. Ompa käynyt vielä riehumassa naapureissa aiheuttaen kotirauhan häirintää. Pitäisikö käyttää hoitokokouksessa. Se siitä pyhyydestä.


      • joutomies
        hometta aiheessa jo kirjoitti:

        lämmitetään uudestaan.
        Eipä sen puoleen se huono asia oo, jos jutun aiheet on vähissä.
        Kaikki "legendat" on vissiin jo kaluttu tyhjiksi, kunnes taas uudelleen pyörää lähdetään pyörittämään samojen toimesta.

        Onhan näitä..."julkkiksia"
        -Natuksia.
        -Riikkoja.
        -Lamminmäki- Kärkkäisiä.
        Ja julkisuutta löytyy sit takuuvarmasti.
        Taitaa olla tarkotuskin..

        http://keskustelu.suomi24.fi/node/8118504


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      403
      30820
    2. Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi

      Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J
      Kotimaiset julkkisjuorut
      476
      4186
    3. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      97
      2725
    4. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1892
    5. Teille, Venäjällä pelottelijat

      Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?
      Maailman menoa
      590
      1657
    6. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      86
      1593
    7. Kakista se ulos nainen vihdoin viimein

      Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.
      Ikävä
      75
      1565
    8. Ujostuttaa eräs aikuinen mies...

      Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit
      Ikävä
      59
      1500
    9. Jos me käytäs nainen

      Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?
      Ikävä
      72
      1245
    Aihe