Alkuaikoinaan kristinusko tunnusti hyviksi taideteoksiksi vain legendat, pyhimysten elämänkerrat, ennustukset, rukoukset ja laulannan, jotka herättivät ihmiset rakastamaan Kristusta, liikuttumaan hänen elämäntarinastaan, haluamaan seurata hänen esimerkkiään, sanoutumaan irti maallisesta elämästä, nöyrtymään ihmisten edessä ja rakastamaan heitä; kaikkia sellaisia taideteoksia jotka välittivät yksilöllisen nautintojen tuntoja se puolestaan piti huonoina ja torjui sen vuoksi kaiken pakanallisen plastisen taiteen sallien vain symbolisen plastisen esityksen.
Niin oli ensimmäisten vuosisatojen kristittyjen kesken, jotka omaksuivat Kristuksen opin jos eivät aivan totuudellisessa niin eivät kuitenkaan kieroutuneessa, pakanallisessa muodossa jossa se myöhemmin omaksuttiin. Mutta siitä pitäen kun kansoja alettiin käännyttää summittain, hallitsijoiden mahtikäskyllä, kuten tapahtui Konstantinuksen, Kaarle Suuren ja Vladimirin aikoina, hänen kristillisyytensä oheen kehkeytyi toinen, kirkollinen kristillisyys joka oli lähempänä pakanuutta kuin Kristuksen opetusta. Ja opetuksensa pohjalta tämä kirkkokristillisyys ryhtyi hinnoittelemaan aivan toisin ihmisten tunteita ja taideteoksia jotka tunteita välittivät. Paitsi että tuo kirkkokristillisyys ei tunnustanut todellisen kristillisyyden perusluonteisia ja olennaisia toteamuksia - jokaisen ihmisen välitöntä suhdetta Isään ja siitä juontuvaa kaikkien ihmisten veljeyttä ja tasavertaisuutta ja sen tähden kaikenlaatuisen väkivallan korvaamista nöyryydellä ja rakkaudella - kirkkokristillisyys päin vastoin kehitti pakanallista mytologiaa muistuttavan taivaallisen hierarkian ja siihen, Kristukseen, Jumalanäitiin, enkeleihin, apostoleihin, pyhimyksiin, marttyyreihin kohdistuvan palvonnan, eikä vain noihin jumaluuksiin vaan myös kuviinsa, ja teki oppinsa ytimen sokeasta uskosta kirkkoa ja sen asetuksia kohtaan.
Niin kaukana kuin tämä oppi olikin totisesta kristillisyydestä, niin halpahintaista kuin se olikin ei ainoastaan totisen kristillisyyden vaan myös Julianuksen (Flavius Claudius Julianus, 331-363) kaltaisten roomalaisten maailmankatsomun rinnalla, sen omaksuneille barbaareille se kuitenkin oli korkeampi oppi kuin heidän aiempi jumalten, sankareiden, hyvien ja pahojen henkien palvontansa. Ja sen tähden tämä oppi kävi uskonnosta niille barbaareille jotka ottivat sen vastaan.
LEO TOLSTOI: Mitä on taide?, ote VI luvusta.
Niin oli ensimmäisten vuosisatojen kristittyjen kesken, jotka omaksuivat Kristuksen opin jos eivät aivan totuudellisessa niin eivät kuitenkaan kieroutuneessa, pakanallisessa muodossa jossa se myöhemmin omaksuttiin. Mutta siitä pitäen kun kansoja alettiin käännyttää summittain, hallitsijoiden mahtikäskyllä, kuten tapahtui Konstantinuksen, Kaarle Suuren ja Vladimirin aikoina, hänen kristillisyytensä oheen kehkeytyi toinen, kirkollinen kristillisyys joka oli lähempänä pakanuutta kuin Kristuksen opetusta. Ja opetuksensa pohjalta tämä kirkkokristillisyys ryhtyi hinnoittelemaan aivan toisin ihmisten tunteita ja taideteoksia jotka tunteita välittivät. Paitsi että tuo kirkkokristillisyys ei tunnustanut todellisen kristillisyyden perusluonteisia ja olennaisia toteamuksia - jokaisen ihmisen välitöntä suhdetta Isään ja siitä juontuvaa kaikkien ihmisten veljeyttä ja tasavertaisuutta ja sen tähden kaikenlaatuisen väkivallan korvaamista nöyryydellä ja rakkaudella - kirkkokristillisyys päin vastoin kehitti pakanallista mytologiaa muistuttavan taivaallisen hierarkian ja siihen, Kristukseen, Jumalanäitiin, enkeleihin, apostoleihin, pyhimyksiin, marttyyreihin kohdistuvan palvonnan, eikä vain noihin jumaluuksiin vaan myös kuviinsa, ja teki oppinsa ytimen sokeasta uskosta kirkkoa ja sen asetuksia kohtaan.
Niin kaukana kuin tämä oppi olikin totisesta kristillisyydestä, niin halpahintaista kuin se olikin ei ainoastaan totisen kristillisyyden vaan myös Julianuksen (Flavius Claudius Julianus, 331-363) kaltaisten roomalaisten maailmankatsomun rinnalla, sen omaksuneille barbaareille se kuitenkin oli korkeampi oppi kuin heidän aiempi jumalten, sankareiden, hyvien ja pahojen henkien palvontansa. Ja sen tähden tämä oppi kävi uskonnosta niille barbaareille jotka ottivat sen vastaan.
LEO TOLSTOI: Mitä on taide?, ote VI luvusta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinun kirjoitus on hyvä.
Funtsin vaan mikä on oma näkökantani.
Olsit jättäny se Tolstoin pois
oltais samaa pueluetta mutta:
Minun kanta on selvä:
Kirkon mannut valtiolle
Papeilta munat pois ja naisten seuraan
http://www.helsinginsanomat.fi/uutisarkisto/19990718/ajas/990718aj01.html