Mielivaltaa tulkinnoissa

poikalapsi

Näin perustellaan Raamatun mielivaltainen tulkinta! "Suomen kielen sanakirja ei anna tyhjentäviä vastauksia raamatussa käytetyistä sanoista ja niiden sanajuurista eikä selvitä millaisissa yhteyksissä kutakin henbrealaista tai kreikkalaista sanaa tai sanontatapaa on käytetty." Siis edes kieli ei pelaa uskovalle samalla lailla kuin meille muille, ei, ei auta edes sanakirja - teillä kun on OMA SANAKIRJANNE?

Kyse oli sanasta pyhä. Ajantasaisen suomen kielen sanakirjan määritelmä ei kuulemma riitä sanan määrittelyyn. Jos noin on, voisin vaikka minä sanoa, että saman sanakirjan määritelmä helluntailaisesta on puutteellinen. En sano, mutta voisin. Voisin sanoa, että siitä puuttuu määriitteet: helluntailaine on tahallaan sokea, tiedosta kieltäytyvä ja jääräpäinen sekä itsekkäästi omiin tarkoituksiinsa Raamattua soveltava. Sikäli hän siis eroaa kristityistä ja on lahkolainen.

Kyllä on omahyväistä touhua, kun ITSE tiedätte jo sanaykin sanakirjaa paremmin...

6

334

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kyllästynyt

      Sanon vain tämän: Älä selitä asioita asiantuntijoille, sillä siinä teet itsesi naurettavaksi.
      Ymmärrätkö?

    • mamabeard

      Luulen että termin "pyhä, pyhyys" raamatullisesta merkityksestä ollaan jokseenkin samaa mieltä kaikissa tai ainakin lähes kaikissa kristillisissä kirkkokunnissa ja herätysliikkeissä.
      En ole lukenut keskusteluanne tuosta aiheesta, ilmeisesti sanasta on käyty väittelyä?

      1. KRISTILLISEN ETIIKAN MUKAINEN ELÄMÄN "PYHYYS".

      Sanaa "pyhä" voidaan käyttää monessa merkityksessä. Kristillisen etiikan mukaisesti kaikki elämä on "pyhää". Tällöin tarkoitetaan että elämä on koskematonta, sitä kuuluu kunnioittaa ja sen erilaisia muotoja silloin kuin ne ovat oikeita, on kaikin mahdollisin tavoin vaalittava.
      Tässä kohtaa joku höristää korviaan ja jollain nousevat selkäkarvat pystyyn. Hmm.
      Mitä tarkoittaa "muodoltaan oikea, vaalimisen arvoinen elämä"?
      Totta.
      Natsisaksassa juutalaisten elämä ei ollut sellaista (Hitlerin & Co:n mielestä). Juutalainen elämä ei ollut koskematonta ja loukkaamatonta. Se ei ollut pyhää. Siksi juutalaisia voitiin kiduttaa ja tappaa.
      Koska ihminen siis on tällainen, rajallinen ja raadollinen niin että hänellä raadollisuudestaan johtuen on taipumus määritellä toisten ihmisten elämisen oikeutta omista mieltymyksistään käsin, meidän on suhtauduttava tietyllä tavalla kunnioittavasti myös niihin muotoihin ja elämäntapoihin, jotka mielestämme eivät ansaitse vaalimista.
      Esimerkiksi homoseksuaalisuus...
      Jos homous ei ole Jumalan luomaa eikä kuulu vaalittaviin ja kunnioitettaviin elämänmuotoihin, se ei siinä tapauksessa ole myöskään pyhää; tästä huolimatta homoseksuaalin ihmisen elämä itsessään on pyhää, häntä on kunnioitettava vaikka emme kunnioittaisi hänen elämänmuotoaan/elämäntapaansa. Jokaiseen elävään on suhtauduttava kunnioittavasti koska elämällä itsessään on pyhyys.

      Edelläoleva on henkilökohtaista pohdiskeluani kristillisen etiikan pohjalta. Siinä olen käyttänyt sanaa "pyhä" elämästä. Käytin sanaa synonyyminä sanoille "koskematon, jokin jolla on arvo itsessään".
      Kristillisen etiikan mukaan ihmisellä ja ihmisen elämällä on arvo - voimme siis sanoa että ihminen on itsessään pyhä (hänen yksilöllisyytensä rajoja ja loukkaamattomuutta kuuluu kunnioittaa) ja elämä on itsessään pyhää (kenenkään elämää ei saa tuhota).
      Esimerkiksi kuolemanrangaistus on kristillisen etiikan valossa ongelmallinen.

      Vuorisaarnassa Jeesus selostaa Jumalan lakia ja sen tarkoitusta. Ihmiselämän pyhyys on seurausta Jumalan pyhyydestä. Jeesuksen mukaan pilkallinen kielenkäyttö, toisen väheksyminen ja lyöminen halventavilla, loukkaavilla sanoilla on verrattavissa tappamiseen.

      Entä sotatilanteessa tapahtuva tappaminen? Voiko kunnioittaa elämän pyhyyttä, suhtautua lähimmäiseen kristillisen etiikan mukaisesti ja kuitenkin osallistua tappamiseen sodassa? Ilmeisesti voi, mutta kysymys on vaikea ja saattaa johtaa vaarallisiin tulkintoihin. Jokainen miettiköön asiaa kohdallaan.
      Henkilökohtaisesti ajattelen että kristitty voi olla vakaumukseltaan yhtä hyvin totaalikieltäytyjä tai sotilas. Kumpikaan vaihtoehto ei välttämättä ole toista kristillisempi. Kyse on motiiveista ja asenteesta.
      Jos sotilas tappaa puolustaakseen kotiaan ja maataan hyökkääjää vastaan hän voi olla kristitty. Jos hän tappaa pelkän vihan tähden ja näkee vihollisen ja hänen elämänsä eettisesti epäpyhempänä kuin omansa - silloin hän ei enää ole kristitty tai ei ainakaan toimi kristillisessä hengessä.

      2. MUITA "PYHÄN" MERKITYKSIÄ.

      Sitten sanaa "pyhä" voidaan käyttää omien, henkilökohtaisisten kokemusten mukaan. Eri ihmisille eri asiat ovat pyhiä. Tällöin pyhyydessä on kyse yksilöllisistä arvostuksista.
      Asiaan liittyy vahva tunnesisältö.
      Ihminen ei välttämättä pysty eikä ehkä haluakaan ryhtyä määrittelemään miksi jokin asia on hänelle pyhä, mutta tuo asia on koskematon, ikäänkuin arvostelun yläpuolella. Tällaiset pyhinä pidetyt asiat saattavat olla aivan arkisia ja vailla hengellistä merkitystä.
      Jollekin ihmiselle kalastus on pyhää, jollekin raviurheilu. Jos puhut kalastamisesta tai raviurheilusta halveksivasti hän kokee sen henkilökohtaisena loukkauksena.

      Usein sanoja "pyhä" ja "pyhyys" käytetään hengellisistä tai sielullisista kokemuksista. Tällöin pyhyys samaistetaan yliluonnollisen tai muuten arkikokemuksen ulkopuolella olevaan kokemiseen.
      Ihminen saattaa kokea voimakasta pyhyyttä soutaessaan aamu-usvaisella järvellä tai hän saattaa kokea pyhyyttä esimerkiksi joulukirkon hartaudessa. Kummassakin tapauksessa kyse voi olla samasta: ihmisen omasta tunnekokemuksesta.
      Tässä mielessä "pyhyys" on vain termi tietynlaiselle kokemiselle. Välttämättä kyse ei ollenkaan ole Jumalan pyhyydestä - kyse on pelkästään yksilön kokemuksesta, jolle hän antaa pyhyyden ja ehkä jopa jumalallisuuden arvon, koska tuo kokemus on ns. arkikokemuksia voimakkaampi ja herättää hänessä normaalia syvällisempiä tuntemuksia.

      3. KRISTILLISEN PYHYYSKÄSITYKSEN LÄHTÖKOHTA: JUMALA.

      Nuo nopeasti hahmottelemani esimerkit eivät vielä ole sitä pyhyyttä josta Raamattu puhuu.
      En tiedä kuinka suomenkielen sanakirja pyhyyttä määrittelee mutta on ikävä puute jos määritelmien joukosta puuttuu raamatullinen merkitys!

      Lähdetään liikkeelle siitä että Jumala on jotakin aivan erikoislaatuista ihmiseen nähden. Hän ei ole tätä luomakuntaa.
      Kristillisen näkökulman mukaan Jumala on salatulla tavalla läsnä kaikkialla ja kuitenkin kaiken yläpuolella. Kristillinen näkemys eroaa panteismista esimerkiksi siinä että Jumala ei ole luonnossa. Jumala on Luoja ja Hänet voidaan kokea Hänen luomisteoissaan, mutta luomisteot eivät itsessään ole Jumalaa eikä niitä voida palvoa Jumalana tai jumalina. Hänen tekoinaan ne kuitenkin kertovat tekijästään.
      Koska Jumala siis on jotakin aivan erikoislaatuista ja sellaisena kaikkien muiden kategorioiden ulkopuolella, tarvitsemme sanoja joilla viitataan Jumalaan ja kuvataan yksinomaan Häntä ja/tai asioita jotka liittyvät persoonallisesti, olemuksellisesti Häneen.
      Tämä on raamatullisen kielenkäytön syy. Kyse on teologisista eli Jumalaan ja Hänen yhteydessä elettävään elämään liittyvistä ilmauksista ja käsitteistä. Ja juuri tästä on kyse raamatullisessa "pyhän" määritelmässä. Ennen kaikkea juuri siinä. Onhan kyseessä koko Raamatun olennaisin sana, kristillisen elämänkatsomuksen ydin, jota ilman kaikki muu menettää merkityksensä.
      Kristinusko perustuu nimittäin Jumalan armoon, anteeksiantamukseen Jeesuksen sovintotyössä - mutta miksi tuo sovitus tarvittiin ja tarvitaan?
      Sen voimme ymmärtää vain hyväksymällä pyhyyden.

      Vaikka hahmottelemani pyhän ja pyhyyden tulkinnat (1. kristillisen etiikan mukainen ihmisarvon ja elämän pyhyys, 2. muita asioita arvokkaammat arkiasiat, jotka ihminen arvostaa pyhiksi, koska ne ovat hänelle kallisarvoisia, 3. arkikokemusta syvällisemmät elämykset, joissa harras tunne ja pyhyys samaistetaan) ovat mielestäni käyttökelpoisia omassa yhteydessään, kristittyinä meidän tulee muistaa että on pyhyyttä joka on täysin riippumatonta näistä.

      Todellinen pyhyys ei ole kiinni mielipiteistämme tai hartaudenkokemuksistamme.
      Todellinen pyhyys liittyy Jumalaan. Sanan syvimmässä merkityksessä vain Jumala on pyhä. Siksi Jumalan kohdalla pyhästä voidaan käyttää isoa alkukirjainta. Jumala on Pyhä.
      Itse käytän yleensä sanoja "pyhä" ja "pyhyys" vain tässä merkityksessä.
      Kyse on raamatullisesta terminologiasta.

      Kuten kaikessa ammattikielessä näiden sanojen oikea merkitys voidaan löytää vain omassa viitekehyksessään. Raamatullinen terminologia saa merkityksensä Raamatun sisällöstä käsin.

      Mitä "pyhällä" tarkoitetaan teologiassa?

      Raamatussa sanotaan esimerkiksi:
      Olkaa pyhät, sillä minä (Jumala) olen pyhä.
      Saastainen saastukoon, ja pyhä pyhittyköön edelleen.
      Ymmärrämme että emme voi käyttää kolmea luettelemaani vaihtoehtoa tässä. Käsittääksemme mistä Jumalan sana pyhyydessä ja pyhityksessä puhuu, meidän on tunnettava Raamattua.
      Asioiden merkitys löytyy tekstiyhteydestä ja Raamatun kokonaisilmoituksesta käsin.

      4. MITÄ RAAMATUSSA TARKOITETAAN PYHYYDELLÄ JA PYHITYKSELLÄ.

      Jumala on Pyhä. Hän on juuri se joka Hän on: Minä Olen. Meidän uskonnoistamme ja määritelmistämme täysin riippumaton. Itsessään oleva.
      Jumalan pyhyys merkitsee paitsi riippumattomuutta ja kaiken yläpuolella olemista myös ehdotonta puhtautta, totuudellisuutta, oikeudenmukaisuutta. Jumalan pyhyys ei ole pelkkä abstrakti käsite vaan olemuksellista kirkkautta.
      Ihminen on syntinen.
      Jumalan valossa joudun näkemään (saan nähdä) etten ole kokonaan puhdas, totuudellinen enkä oikeudenmukainen. En ole pyhä.
      Jumalan pyhyys - Hänen luonnollinen olemuksensa - tuomitsee ihmisen, minut.

      Juuri Jumalan pyhyyden tähden tarvitaan sovitus. Ei ole olemassa syntiä tai syntisyyttä ilman pyhyyttä. Jos Jumala ei olisi pyhä, ei ihminenkään olisi syntinen.
      Synti saa merkityksensä pyhyydestä käsin: asiat jotka ovat syntiä ovat sitä koska ne sotivat Jumalan olemusta (ja todellisuuden perimmäistä luonnetta) vastaan.

      Syntisenä ihminen on vailla Jumalan kirkkautta eikä kestä Hänen pyhyydessään. Ihminen pakenee ja väistää pyhyyttä. Hän saattaa korvata Jumalan pyhyyden esimerkiksi uskonnolla, jopa (näennäisesti) kristillisellä uskonnolla. Tuollaisten korvikkeiden pääpaino on ihmisessä vaikka hän käyttääkin termiä "Jumala". Ihmisen uskonnollisuudelle on hyvin kuvaavaa lause: "Uskon omalla tavallani".
      Jos otamme huomioon Jumalan pyhyyden ymmärrämme että mikään muu kuin Jumalan ratkaisumalli ei riitä, ehdottomasti tarvitaan Jumalan itsensä valmistama tapa. On pakko kysyä mikä todellisesti on totta, mitä todella on, kuka on Jumala ja kuinka Hänet löydän?
      Silloin lähestymme sovitusta, joka on Jumalan armoteko ihmisen hyväksi.

      Koska pyhä Jumala ei voi ottaa ihmistä luokseen ihmisen syntisyyden tähden ja koska Hän rakkaudessaan kuitenkin tahtoo pelastaa kadotuksesta ihmisen, joka syvimmältä olemukseltaan on iankaikkisuusolento, tarvitaan Jumalan aloite ja Jumalan teko.
      Ainoastaan ihminen voi sovittaa omat syntinsä. Tämä on lähtökohta. Olemme yksilökohtaisesti vastuussa. Mutta juuri syntisyytemme tähden emme kykene sovittamaan syntejämme. Vastuumme on suurempi kuin voimme kestää.
      Siksi Jumala tulee ihmiseksi Kristuksessa. Jumalan Poika (osa Jumalaa) riisuutui kirkkaudestaan ja syntyi ihmiseksi. Vaikka hän oli kokonaan ihminen hän oli myös pyhä. Hänen pyhyytensä oli Jumalan pyhyyttä. Käsittämättömässä rakkaudessaan Jeesus samaistui ihmiseen ja otti päälleen ihmisen (koko ihmiskunnan) synnit.
      Kristinuskon avainkäsite on armo. Meidän on syytä muistaa että raamatullisessa mielessä armoa ei ole missään Jeesuksen ulkopuolella. Jumala voi armahtaa ihmisen vain Jeesuksessa Kristuksessa.
      Armo merkitsee ansaitsematonta lahjaa ja suosionosoitusta. Kysymys on TOISEN TEON PERUSTEELLA saatavasta lahjasta. Jumala antaa ihmiselle anteeksi Jeesuksen tähden. Se on armoa.

      Jeesuksen vastaanottamiseen liittyy toinen keskeinen UT:n termi eli uudestisyntyminen.
      JOKAINEN KRISTILLINEN KIRKKOKUNTA JA HERÄTYSLIIKE on yhtä mieltä tästä: ihminen ei ole luonnostaan Jumalan lapsi, vaan on kadotuksenalainen, erossa Hänen pyhyydestään.
      Jumalan lapseksi tuleminen perustuu armoon eli anteeksiantamukseen joka on juridinen toimenpide eli vanhurskauttaminen, koska Jeesus on ottanut rangaistuksemme päälleen ja kuollut syntiemme tähden, mutta siinä on myös olemuksellinen puoli:

      Kukaan ei voi olla Jumalan lapsi epäpyhässä tilassa.
      Uudestisyntymisen kokemuksessa ihminen saa sisimpäänsä Pyhän Hengen osallisuuden. Pyhä Henki on olemuksellisesti Jumalaa ja yhdistää ihmisen hänen hengessään Jumalaan.
      Olemme Jumalan lapsia koska meissä on jotakin samaa kuin Jumalassa. Olemme tulleet osalliseksi Hänen pyhyydestään.
      Jumalan Henki uskovassa on todistus että tämä ihminen on Jumalan lapsi.
      Kaikki muu kristillisyys on täysin ulkokohtaista ja vailla iankaikkisuusarvoa.
      Siksi Raamattu sanoo uskoville että nämä ovat Jeesuksen uhrin kautta kerta kaikkiaan (olemuksellisesti) pyhitetyt.

      Kun VT:n aikana pyhitettiin jotakin Jumalalle, se EROTETTIIN rukouksen ja siunaamisen kautta kaikesta muusta. Tämä oli Jumalan käsky. Näin Hän opettaa ihmisen ymmärtämään pyhyyden luonnetta. Ainoastaan Jumalalle erotetut ja Hänelle luovutetut asiat jotka Jumala itse otti vastaan ihmisen lahjoina ja tunnusti omikseen, olivat pyhiä.
      Jumalan taivaallista todellisuutta edusti Israelin keskellä liiton arkki ja Kaikkeinpyhin. Temppelin sisimpään osaan sai mennä ainoastaan ylimmäinen pappi tarkasti säädettynä ajankohtana uhraamaan uhrin koko kansan syntien edestä. Tuo uhri oli Jeesuksen esikuva.
      Juutalaisten kirjoitukset kertovat että ylimmäisen papin jalkaan sidottiin köysi hänen mennessään suorittamaan uhritoimitusta, jotta hänet saataisiin vedettyä ulos jos Jumalan pyhyys olisi liian murskaava ja koituisi hänelle kuolemaksi. Kaikkeinpyhimpään sai siis mennä ainoastaan ylimmäinen pappi.
      Ja mitä sanoo hebrealaiskirje?
      Jeesus on meidän ylimmäisenä pappinamme mennyt oman verensä kautta kaikkein pyhimpään, ei siihen näkyvään temppeliin joka oli tulevaisen kuva, esikuva, vaan todelliseen kaikkeinpyhimpään. Hän on saanut Isän edessä aikaan sovituksen. Siksi mekin voimme Jumalan armon turvin Jeesuksessa Kristuksessa mennä Jumalan lapsina täysin luottavaisesti ja uskonvarmuudessa Pyhän Jumalan eteen tietäen että meillä on luovuttamaton oikeus seurustella Hänen kanssaan ja että Hänen pyhyytensä ei lyö meitä kuoliaiksi.

      Jeesuksessa Kristuksessa olemme "erotetut" Jumalalle.
      Siksi kristitty on sekä syntinen että pyhä. Emme edelleenkään ole jumalia mutta meissä on jotakin jumalallista. Jumala itse on tullut asumaan uskovan ihmisen sisimpään: olemme osalliset Hänen kirkkaudestaan.
      Tuskin voimme käsittää saamamme lahjan suuruutta, sen täyttä arvoa, mutta voimme käsittää kylliksi tullaksemme oikeisiin johtopäätöksiin itseämme koskevien kristillisten velvoitteiden suhteen. Siis...

      5. PELASTUSTA SEURAA KÄYTÄNNÖLLINEN PYHITYSELÄMÄ, ANTAUTUMINEN JUMALAN PARANNETTAVAKSI.

      Ainoa looginen seuraus pelastuksesta on luovuttaa itsensä ja koko elämänsä ehdoitta Jumalalle, päättää että Kristus on minulle kaikkea muuta arvokkaampi ja tahdon kasvaa Hänen tuntemisensa kautta, elääkseni sopusoinnussa Jumalan kanssa, kuuliaisuudessa Hänen tahtoaan kohtaan.
      Tämä ei ole ulkokohtaista suorittamista vaan perustuu sisälliseen suhteeseen jossa Pyhä Henki hoitaa, eheyttää ja kasvattaa kristittyä.
      UT julistaa että koko elämänsä, ruumiinsa ja jäsentensä antaminen Jumalalle niin ettemme enää elä itsekkäiden mieltymystemme mukaan on järjellinen jumalanpalveluksemme. Se on ainoa looginen seuraus Jumalan lapseksi tulemisesta.
      Jeesus puhui ristin ottamisesta.
      Asia ei ole kielteinen vaan siinä on ennen kaikkea myönteinen puolensa. Ristinkantajaa kantaa risti. Luovuttaessani itseni käytännöllisesti Jumalalle - vaikka se merkitsee kipeää prosessia jossa joudun huomaamaan itsessäni asioita joissa minun täytyy luopua omista mieltymyksistä ja antaa sydämeni Jumalan työpöydälle - myös Hän luovuttaa itsensä käytännöllisesti minulle.
      Jeesuksen kautta uskovalle avautuu rauhan ja totuuden runsaus, sisällisen Jeesuksen tuntemisen rikkaus, pelastuksen autuus.

      Näin ollen pyhitys on sitä että elämämme käytännössä tulee yhä enemmän erotetuksi Jumalalle. Se on Pyhän Hengen uudistavan armotyön seurausta niissä jotka ovat ottaneet ristin todesta ja lähteneet tähän prosessiin ja seikkailuun jossa saadaan kokea Jumalan ylivertaiset mahdollisuudet ihmisen mahdottomuudessa.
      Asemamme perusteella olemme jo pyhiä. Jeesuksessa Kristuksessa meidät on nostettu taivaallisiin. Se on hengellinen asemamme ja sen perusteella meillä on auktoriteetti sielunvihollista kohtaan.
      UT:n mukaan meidän uskomme on voitto tästä maailmasta. Uskon alkaja, sen synnyttäjä ja ylläpitäjä on Jeesus. Syvimmältään usko - siis toimivana, elävänä kristillisenä uskona - on yhteyttä Jumalaan. Se ei ole ainoastaan joidenkin asioiden totena pitämistä ja niihin uskomista vaan suhdetta, elämää rakkaussuhteessa.
      Koska olemme asemamme puolesta pyhiä meidän tulee pyhittyä myös vaelluksemme osalta. Toisin ei voi olla. Jos kieltäydymme ottamasta vastaan Pyhän Hengen uudistavaa työtä jossa meitä irrotetaan syntitottumuksista ja maailmallisesta saastaisuudesta elääksemme otollisesti Hänelle, silloinhan kieltäydymme olemasta Jumalalle erotettuja ja toimimme pelastuksen todellisuuden vastaisesti, siis kiellämme käytännössä Jeesuksen.

      Jos tunnustamme uskovamme Jeesukseen ja sanomme että Jumala pelastaa meidät armon tähden - ja kuitenkin kieltäydymme pyhityksestä, jossa tahdotaan elää Jumalalle erotettuina Hänen tahtonsa ja tarkoituksensa mukaan, todellisuudessa kiellämme Jeesuksen ja joudumme armon ulkopuolelle.
      Ilman pyhitystä ei kukaan voi nähdä Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa.

      On siis aika tärkeästä asiasta kyse kun pyhyydestä puhutaan.
      Sanoilla on monia eri merkityksiä riippuen yhteydestä missä niitä käytetään. Samallakin sanalla voidaan siis kuvata erilaisia asioita. Siksi on olemassa monenlaista pyhää ja monenlaista pyhyyttä - mutta emme saa sekoittaa niitä teologisiin määritelmiin ja kristilliseen pelastuskäsitykseen.
      Kun Raamattu puhuu pyhyydestä on kyse aina lähtökohtaisesti Jumalasta ja sen myötä Jumalalle kuulumisesta, olemisesta Hänelle erotettu Jeesuksen Kristuksen sovintotyön kautta Pyhän Hengen osallisuudessa.

      * * *

      Tämä ei varmaan ollut tyhjentävä selitys, olipa vaan tällaista aivojumppaa uuden päivän alkajaisiksi. Enkä minä nyt ihan lämpimikseni puhunut... Kyllä sydämeni suree kun Jumalan pyhyyttä halveksitaan, ja tänä päivänä me kristitytkin monta kertaa niin kovin keveästi käytämme Raamatun käsitteitä. Kuitenkin Jumalan tahto on, ei ainoastaan kiinnittää meitä joihinkin sanoihin ja niiden oikeaan teologiseen ymmärtämiseen, vaan - että tahtoisimme koko sydämestämme elää todeksi sanojen varsinaisen sisällön, sen mihin käsitteet viittavat: Jumalan armon valloittaman elämän yhteydessä Häneen.

      Hyvää päivänjatkoa poikalapselle ja kaikille.

    • sydämmen.usko.pelastaa

      sanoit ettet sano ja sanoit kuitenkin tuossa todiste
      Jos noin on, voisin vaikka minä sanoa, että saman sanakirjan määritelmä helluntailaisesta on puutteellinen. En sano, mutta voisin. Voisin sanoa, että siitä puuttuu määriitteet: helluntailaine on tahallaan sokea, tiedosta kieltäytyvä ja jääräpäinen sekä itsekkäästi omiin tarkoituksiinsa Raamattua soveltava. Sikäli hän siis eroaa kristityistä ja on lahkolainen
      väitätkö ettet sanonut

      • poikalapsi

        Et taida ymmärtää suomen kielen sävyjä. Kerroin esimerkin, miten VOISI sanoa, mutta en ole tuota mieltä, joten panin asian konditionaaliin. Valhetelet, että minä muka valehtelen. Sinä et vain osaa kunnolla äidinkieltäsi, jos se on suomi.


    • saivari

      väitätkö, että itse käytät suomen kielen sanoja vain ja ainoastaan siinä merkityksessä, minkä sanakirja niille antaa? Varmasti sinulle on tuttuja sanat denotaatio ja konnotaatio, joten älä viitsi esittää tyhmempää kuin olet! Tai sitten oma kielenkäyttösi on hyvin absurdia!

    • järki menee

      minä en edes viitsi enää vaivautua lukemaan enää poikalapsen juttuja. olen itse kristitty lesbo ja sinä et kyllä koroita asiaa yhtään etkä kristusta millään lailla kirkasta. viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen avaudut täällä katkerana ja vihamielisenä luullen olevasi joku "yksi kaikkien puolesta marttyyri". keksisit itsellesi jotain kehittävämpää tekemistä...

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1910
    2. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      834
    3. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      787
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      258
      717
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      698
    6. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      669
    7. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      653
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      633
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      633
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      200
      626
    Aihe