Uskonto ja uskossa olo on varmasti hyviä asioita, ehkä ne antavat jonkinlaista perusturvallisuuden tunnetta, helpottavat kestämään hankalia aikoja ja niin edelleen...
Itse en USKO jumalaan, tahtoisin kyllä, mutta aina epäilen ja kyseenalaistan... käsittääkseni uskossa olo tarkoittaaa sitä ettei kyseen alaista ja epäile...
Kristinusko tuntuu muutenkin niin.. hmmm.. ihmiskeksinnölle.. Hyvä ja paha, helvetti ja taivas, niin mustavalkoista.. kuoleman jälkeinen ikuinen elämä?
Joskus Jumalan olemassa oloa perustellaan sillä että ihmiskunnalla on aina ollut jumalia ja uskontoja ympäri maapalloa vaikkei heillä olekkaan ollut yhteyttä toisiinsa ja sanotaan näiden kuvastavan Jumalan eripuolia... mutta aina ihmiset ovat myös pohtineet ratkaisua kuoleman pelkoonsa ja eikö jumala kuoleman jälkeinen elämä ole inhimillisen helppo ratkaisu tuohon kysymykseen...?
Joskus minulle perusteltiin kuoleman jälkeistä elämää sillä ettei sielu voi kuolla koska ajatukset ei voi olla mitään kiinteää tai fyysistä, ihmisen ajatukset ei voi kuolla ruumiin mukana.. blaa blaa
Mutta jos sielu = ajatukset mieli niin luonnollisestikkin ne kuolevat ruumiin mukana.. ajatukset mieli ovat fyysisiä miten muuten mm. lääkkeet, huumeet ja alkoholi voisivat niihin vaikuttaa...
AIVOT = AJATUKSET/MIELI = SIELU
Mitenhän moni ihminen todellisuudessa enää uskookaan jumalaan, tuskin kovinkaan moni..?
Voikohan uskoon koskaan tulla, vai täytyykö ihmisen siihen kasvaa... aivopesua, ymmärryskyvyn tulosta asti niin uskoo varmasti mihin tahansa, kyseenalaistamatta...
klo on paljo ja huomenna tentti, prkl!!!
Viesti voi osittain olla sekava järetön...!!!unenpuutetta!
Itse en USKO jumalaan, tahtoisin kyllä, mutta aina epäilen ja kyseenalaistan... käsittääkseni uskossa olo tarkoittaaa sitä ettei kyseen alaista ja epäile...
Kristinusko tuntuu muutenkin niin.. hmmm.. ihmiskeksinnölle.. Hyvä ja paha, helvetti ja taivas, niin mustavalkoista.. kuoleman jälkeinen ikuinen elämä?
Joskus Jumalan olemassa oloa perustellaan sillä että ihmiskunnalla on aina ollut jumalia ja uskontoja ympäri maapalloa vaikkei heillä olekkaan ollut yhteyttä toisiinsa ja sanotaan näiden kuvastavan Jumalan eripuolia... mutta aina ihmiset ovat myös pohtineet ratkaisua kuoleman pelkoonsa ja eikö jumala kuoleman jälkeinen elämä ole inhimillisen helppo ratkaisu tuohon kysymykseen...?
Joskus minulle perusteltiin kuoleman jälkeistä elämää sillä ettei sielu voi kuolla koska ajatukset ei voi olla mitään kiinteää tai fyysistä, ihmisen ajatukset ei voi kuolla ruumiin mukana.. blaa blaa
Mutta jos sielu = ajatukset mieli niin luonnollisestikkin ne kuolevat ruumiin mukana.. ajatukset mieli ovat fyysisiä miten muuten mm. lääkkeet, huumeet ja alkoholi voisivat niihin vaikuttaa...
AIVOT = AJATUKSET/MIELI = SIELU
Mitenhän moni ihminen todellisuudessa enää uskookaan jumalaan, tuskin kovinkaan moni..?
Voikohan uskoon koskaan tulla, vai täytyykö ihmisen siihen kasvaa... aivopesua, ymmärryskyvyn tulosta asti niin uskoo varmasti mihin tahansa, kyseenalaistamatta...
klo on paljo ja huomenna tentti, prkl!!!
Viesti voi osittain olla sekava järetön...!!!unenpuutetta!
Vastaukset 32
Vanhimmat
Käsityksesi ei ole totuudenmukainen. Uskon vastakohta on epäusko, ei epäily. Epäileminen on tärkeää ja välttämätöntä kaikkien asioiden kohdalla, mutta mikäli epäilystä tulee itsetarkoitus, ei silloin enää edes haluta löytää totuutta, vaan epäily on kääntymässä selväksi epäuskoksi. Uskossa on paljon asioita, joita täytyy epäillä ja suhtautua niihin kriittisesti, usko ei ole uskomista mihin tahansa. Jokainen uskova epäilee, kuuntelee ja lukee asioita kriittisesti pohtien, mikä on Jumalasta ja mikä taas ei. Joskus uskova saattaa epäillä jopa Jumalan olemassa olemistakin, vaikka on vaikea epäillä jotain sellaista, mistä on saanut vahvat todisteet. Tällainen epäily on pelkästään hyvä asia, kunhan se ei käänny epäuskoiseksi.
Usko ei etsi todisteita tästä näkyvästä maailmasta, vaan usko kurottaa Jumalan puoleen epäilyksistä huolimatta ja pyytää Jumalaa itseään kertomaan tavalla tai toisella miten asiat on. Usko jättäytyy epäilyistä huolimatta Jumalan varaan ja haluaa ymmärtää Jumalan näkymätöntä todellisuutta. Uskova tunnustaa oman tilansa ja syntinsä Jumalan edessä ja pyytää syntejään anteeksi Jeesuksen Kristuksen tähden. Lisäksi uskova USKOO syntinsä anteeksi jo ennen kuin saa todisteet Jumalasta. Tämä on se uskon askel, joka on otettava. Tällaiselle, joka haluaa luottaa elämänsä Jumalan varaan ja USKOSSA ojentautuu Jumalan tahdon mukaan, tällaiselle Jumala myös ilmaisee itsensä. Silloin epäilyt kaikkoaa, kun saa kohdata todellisen elävän Jumalan. Toki ihminen on epäileväinen ja epäilyjä tulee, mutta mikäli niissäkin etsii totuutta, eikä tee epäilemisestä itselleen elämäntarkoitusta, niin Herra kyllä osoittaa mikä on Totuus. Että se todellakin on Jeesus Kristus.
Se tuntuu siltä niin kauan, kunnes saa itse ymmärtää Jumalan tahtoa ja huomaa, että kristinusko kuitenkin omalla vajavaisella tavallaan toimii Jumalan ilmoitusten pohjalta.
Joo, sitä voi perustella monellakin asialla ja mielestäni on hyvä, että välillä Jumalan olemassa oleminen pyritään osoittamaan ihan rationaalisestikin, mutta Jumalan henkilökohtainen kohtaaminen ja uskoon tuleminen vaatii aina sen uskon askeleen ottamisen. Siksi se portti on ahdas ja vain harvat siitä käyvät sisään, koska monet pitävät Jeesusta niin halpa-arvoisena, etteivät voi kunnioittaa häntä Jumalana. Jos Jeesus olisi tullut maan päälle taivaallisessa loistossaan, kaikki uskoisivat, mutta hän itse haluaa taivaaseen vain ne, joille kelpaavat hänen opetuksensa ja ennen kaikkea hänen sijaiskuolemansa ristillä. Jumala ei ota taivaaseen yhtään sellaista, joka omassa voimassaan on olevinaan niin vahva tai niin älykäs, ettei ollenkaan tarvitse Jumalaa eikä syntien anteeksi saamista. Vain huonoutensa tunnustavat saavat armon ja tulevat Jumalan valtakunnan perillisiksi, Jumalan lapsiksi. Sellaiset ovat syntyneet uudesti Jumalan Hengen vaikutuksesta ja tämän saman Pyhän Hengen kautta he saavat jo tässä ajassa päästä ymmärtämään Jumalan hengellisiä salaisuuksia Raamatun kautta.
Ei Jumala vaadi ihmisiltä uskoa, sehän olisi aivan kohtuutonta!
Ajattele nyt miten erilaisessa asemassa me ihmiset olemme ilosanoman vastaanottamisen kannalta. Vai ovatko seuraavat ihmiset mielestäsi "samalla lähtöviivalla"?
A. Ihminen, joka on elänyt Jeesuksen aikana ja tavannut hänet. Saanut kuulla itse Jumalan pojan puhuvan itselleen! Ja nähnyt vielä muutaman ihmeteonkin!
B. Ihminen, jonka vanhemmat ovat hyviä ihmisiä ja uskovaisia, ja ohjaavat lastaan hellästi kohti Jumalaa.
C. Ihminen, jolle kaikki ympärillä olevat ihmiset ovat koko ajan jankuttaneet, että Jeesus on hölynpölyä, Lenin-setä tietää kaiken paljon paremmin...
D. Ihminen, joka ei ole koskaan kuullutkaan Jeesuksesta.
Jos Jumala odottaa A:lta, B:ltä, C:ltä ja D:ltä yhtä vahvaa uskoa, niin...
Niin, voisiko joku uskovainen selittää minulle tämän?
Jumala vaatii kaikilta monia asioita, jotka ovat ihmiselle mahdottomia, joten ihmisten lähtökohta ei tässä asiassa ole ratkaiseva.
"Kun opetuslapset sen kuulivat, hämmästyivät he kovin ja sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?" Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista." "
Tämä on ymmärrettävä niin, että mitä kaikkea Jumala vaatiikaan, sen hän myös itse antaa.
Eli kun Jumalalle on kaikki mahdollista, niin hän voi myös pelastaa sellaisen ihmisen, joka ei usko Jeesukseen Kristukseen.
Varsinkin niissä tapauksissa, joissa tuon uskon löytäminen on ollut täysi mahdottomuus. (Ajatellaan nyt vaikkapa jotain eskimoa, joka on elänyt joskus 500-470 e.Kr.)
Kyllä kaikki pelastuvat uskon kautta Kristukseen. Vanhan Testamentin aikaan uskottiin Jumalan lupaukset TULEVASTA pelastajasta, Messiaasta, Jeesuksesta. Tänä päivänä uskomme nyt jo maan päällä OLLEEN Messiaan, Jeesuksen kautta saatavaan armoon ja pelastukseen.
Tämän uskon pelastajaan Jumala on voinut synnyttää milloin vain ja kenen tahansa sydämessä, mutta on huomattava, että Jumala itse on kehottanut lähetystyöhön. Se asia, kuinka kiinteästi pelastuminen on sidottu Evankeliumin kuulemiseen tietää yksin Jumala. Hän voi toimia ihmisistä huolimatta, mutta usein hän sitoo toimintansa ihmisten kautta tehtäväksi.
Tästä pelastus aiheesta oli hyvä kirjoitus tuolla toisella foorumilla tällä viikolla, joten kopion sen tähän perään:
Pelastus ei perustu ihmistekoihin, vaan se perustuu yksinomaan Jeesuksen sovitustyöhön evankeliumin sanoman mukaisesti. Jumala tarjoaa meille armosta pelastuksen lahjaksi. Minusta tämä on hienosti kiteytetty juuri Ef. 2-luvussa, erityisesti jakeissa 8-10. Mutta Jumala haluaa, että otamme lahjan vastaan uskossa. Hän jopa lahjottaa meille tämän sydämen uskon, jolla pelastumme. Oma uskottelu ja muut ponnistukset eivät riitä. Mutta Hän näkee sydämemme asenteet ja motiivit, olemmeko todella valmiit ottamaan lahjan vastaan. Ihmisen teot eivät synnytä sydämen pelastava uskoa, mutta Jumalan lahjoittama sydämen usko synnyttää tekoja meissä ja meidän kauttamme muodossa tai toisessa. Siinä on avain tälle näennäiselle ristiriidalle, jota monia vaivaa.
Jos motiivit ovat väärät, ei auta, vaikka kuinka huutaisimme ”Herraa, Herraa”. Itsekkäisiin rukouksiin harvoin saamme vastauksia.
Täytyy myös muistaa, ettei pelastuksemme ole siitä kiinni, miten hyvin ymmärrämme hengellisiä asioita. Kyllä kysymyksiä on ja tulee aina olemaan, mutta vähitellen opimme enemmän ja enemmän.
Kun olemme löytäneet pelastuksen, alkaa uskossa vaeltaminen, joka kestää koko elämämme. Tärkeät ovat tässä Jumalan Sana, rukous ja uskovien yhteys (ihmisten vajavaisuuksista huolimatta). Olemme epätäydellisiä ja usein tottelemattomia Jumalaa ja Sanaa vastaan. Mutta jos pysymme Kristuksessa, hänen verensä puhdistaa meidät. (1Joh.1:7-9). Jos pysymme Kristuksessa, mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta (Room. 8) Lukemiseksi, jotta pääset syvemmälle tähän uuteen uskon elämään, jonka Jumala haluaa synnyttää sinussa:
http://www.nic.fi/~jlindell
monenlaisia hengellisiä aiheita käsitteleviä kirjoituksia
kiteytetty monia vaikeita & tärkeitä asioita!
Kenties olisin kirjoittanut toisin itse, mutta kaiken kaikkiaan minun täytyy nyt myöntää, että olin saanut sinusta & käsityksestäsi kristillisestä uskosta paljon legalistisemman & kapeamman kuvan aiemmista kirjoituksistasi. Nyt siis tahdon näin julkisesti pyytää anteeksi ennakkoluulojani (jotka nyt vasta tunnistan, kun huomaan ne vääriksi - kuinka kiero on ihmisen mieli!).
.. oikeasti olenkin melko liberaali :)
Mielikuvia aina muodostuu, kun lukee toisten tekstejä, ja luulenpa, ettei vielä nykyinenkään mielikuvasi vastaa ihan todellisuutta vaan vielä muuttuu, jos vain kirjoitellaan. Kiitos kuitenkin rohkaisevasta kirjoituksestasi ja siunausta alkavaan viikonloppuusi, kuten myös muille palstan käyttäjille :)
Miksi ihmisen tarvitsee tunnustaa oman huonoutensa miksei jumala luonut ihmistä kerrassaan mainioksi siis täydelliseksi.
..Jumala loi ihmisen täydelliseksi ihmiseksi. Kuitenkaan ihminen ei halunnut pitää kiinni tästä täydellisyydestä, vaan omasta tahdostaan teki väärin ja turmeltui.
Oliko ihmisessä siis vika, kun hän saattoi valita väärin? Ei. Kyse on siitä, että Jumala antoi ihmiselle valinnan vapauden. Jumala ei luonut itseään orjallisesti tottelevia ’robotteja’, vaan antoi ihmiselle valinnan vapauden sen suhteen, tahtooko ihminen seurata Luojansa neuvoja rakkaudesta totuuteen, vai tahtooko hän elää vääryydessä. Ne, jotka haluavat sydämestään toimia oikein ja totuudellisesti, jatkavat elämää Jumalan yhteydessä myös tämän maailman ajan jälkeen. Tämä ajallinen elämä ratkaisee meidän asemamme iankaikkisuudessa.
Kun ihminen tunnustaa oman huonoutensa, hän osoittaa tahtonsa seurata totuutta. Ihminen on todellisesti syntinen ja turmeltunut, itsekäs ja ylpeä. Tämän asian tunnustaminen on ihmiselle vaikeaa, silloin kun tämän asian joutuu syvällä sydämessään ymmärtämään ja myöntämään. Kuitenkin, jos ihmisellä on rakkautta totuuteen, hän myöntää oman vääryytensä ja pyytää sitä anteeksi. Moni ihminen menee mieluummin helvettiin, kuin myöntää olevansa itsekäs ja syntinen ihminen. Ihmisen oma ylpeys tekee hänet tässä suhteessa sokeaksi, eli ihminen ei pysty itse edes ymmärtämään omaa syntisyyttään, vaan tarvitsee Jumalan sanaa, joka tuomitsee hänet ja osoittaa hänet mahdottomaksi Taivaaseen.
Vasta sitten, kun ihminen on ymmärtänyt huonoutensa ja joutuu sen myöntämään Jumalan edessä, vasta sitten hän itsekin käsittää tarvitsevansa armoa. Silloin Jeesuksen sovitustyön merkitys kirkastuu ihmiselle aivan yliluonnollisella tavalla. Jumalan Pyhä Henki antaa ihmiselle ymmärryksen ja uskon syntien anteeksisaamisesta ja uudestisynnyttää ihmisen.
En minä nyt oikein vieläkään saa selkoa tästä pelastumiskysymyksestä...
Voiko siis ihminen jolla on "oikea asenne ja oikeat motiivit" pelastua, vaikka hän ei tietäisi Raamatusta ja Jeesuksesta yhtikäs mitään?
Mitä ylipäätään merkitsee tuo Jeesukseen uskominen? Missä se on määritelty? Miten kukaan voi olla varma siitä, että uskoo juuri sillä tavoin kuin mitä Jumala meiltä odottaa? Mitä jos Jumala sanoo sinullekin, että "Hyvä yritys, mutta valitettavasti et täytä kriteereitä."
Ajatellaanpa vaikka niitä muutamaa miljardia kiinalaista, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan Jeesuksesta.
Ei Jumala ole antanut heille mitään valinnanvapautta. Missään vaiheessa heiltä ei ole kysytty, haluavatko he olla täydellisiä vai syntisiä. Ei, he ovat olleet jo syntyessään syntisiä.
Ei heillä ole ollut myöskään vapautta valita uskon ja epäuskon välillä, sillä he eivät ole koskaan saaneet tietoa Jeesuksesta.
Missä se valinnanvapaus siis näkyy tässä tapauksessa???
Jumalan tuntemisen kautta. Tähän tarvitset Pyhän Hengen ja Raamatun.
Niin, eikö meille, jotka tiedämme asiasta, olekin annettu melkoinen vastuu Evankeliumin eteenpäin viemisestä?
Kuitenkaan ei ole meidän asiamme arvioida sitä, minkä mahdollisuuden Jumala kenellekin antaa, vai luuletko todella pystyväsi oikeudenmukaiseen arvioon?
> "Kuitenkaan ei ole meidän asiamme arvioida sitä, minkä mahdollisuuden Jumala kenellekin antaa, vai luuletko todella pystyväsi oikeudenmukaiseen arvioon? "
En pysty.
Ja koska tämä ei ole meidän asiamme, olisi johdonmukaista lopettaa nuo "vain usko pelastaa" -jutut. Sillä nehän jos jotkin ovat mahdollisuuksien arviointia? Ja vielä erittäin jyrkkää sellaista.
Kyse on eri asioista.
Vain usko Jeesukseen voi pelastaa. Tämä asia on selvä, koska Jumala itse on asettanut uskon Jeesukseen pelastumisen ehdoksi, "kompastuskiveksi" monille, eli eräänlaiseksi "testiksi" ihmisille.
Se, millaiset mahdollisuudet kenelläkin on kuulla Jeesuksesta, ei kuitenkaan ole meidän arvioitavissa. Tiedossa on paljon tapauksia, joissa ihminen on saanut tiedon Jeesuksesta unessa tai ilmestyksen kautta valveilla. Tällaista on tapahtunut keskellä islamilaista maailmaa, missä Evankeliumin julistaminen on mahdotonta. Jumala on ihmeellinen ja hyvä :)
.. vaikka en tiedä, olisiko Jaska kanssani samaa mieltä:
"Miten kukaan voi olla varma siitä, että uskoo juuri sillä tavoin kuin mitä Jumala meiltä odottaa?"
Tiedon tasolla tuo Jaskan vastaus pätee, mutta ainakin itse olen sen asian sillä tavalla ajatellut, että viime kädessä ko. asiaa ei voikaan tietää/olla varma. Uskohan on viime kädessä Jumalan lahja - jos se on Jumalan lahja, se on oikeaa uskoa - olisi hyvin kummallista ajatella, että Jumalan antaisi "väärää uskoa". Kyse onkin siis siitä, onko se usko/luottamus/turvautuminen, mikä minussa on, Jumalan lahjaa vai oma kehitelmä. Minun mielestäni sitä ei voikaan tietämällä tietää, vaan vastaus sisältyy juuri siihen samaan uskoon: usko on luottamusta Jumalaan; se, mihin ihmisen omat voimat & tiedot saattavat riittää on, että luottaa (eli uskoo) siihen, mitä Jumala on luvannut: pelastuksen sille, joka uskoo.
Jaska sanoo oikein siinä, että Jumalan tuntemisen kautta tulee pelastusvarmuus - mutta täydelllistä Jumalan tuntemista ei maan päällä voi ollaa - ei siis myöskään varmaa tietoa oman uskon "aitoudesta" -eikä siis pelastuksesta. Kaikki selviää vasta, kun näemme Totuuden kasvoista kasvoihin. Näin minä uskon. (Ja tästä syystä aina, kun joku kysyy jotain pelastuksesta, minun tekee kyllä mieli kirjoittaa, ja kirjoitankin, mutta samalla minusta tuntuu, että kirjoitan jostain sellaisesta, josta itse en Tiedä. Jumala yksin.)
Suurin virhe mielestäni kuitenkin on, jos uskosta tulee suorittamista tai joidenkin kriteerien mukaan toimimista. Tämä on juuri sitä "lain alla kulkemista", josta vanhat kristityt niin mieluusti varoittavat.
No, keskustelunne innoitti minu ehkä turhankin sekavaan ja henkilökohtaiseen tilitykseen. Toivottavasti tästä oli jollekin apua.
Mutta vielä yksi täsmennys:
Kysymys oli: "Voiko siis ihminen jolla on "oikea asenne ja oikeat motiivit" pelastua, vaikka hän ei tietäisi Raamatusta ja Jeesuksesta yhtikäs mitään?"
Vastaan kuten Jaska jo vastasi: Jumala on Kaikkivaltias. Hän synnyttää uskon kenessä tahtoo. Hän on myös oikeudenmukainen, näkee ihmisen eikä murra särjettyä ruokoa. "Kuinka kiinteästi pelastuminen on sidottu Evankeliumin kuulemiseen tietää yksin Jumala." Niin, kyllä minä uskon, että ihminen voi uskoa Kristukseen ilman että koskaan on kuullut sanaa "Kristus" - ja siis pelastua.
Alkoi kirkastua toivotan hyviä vointeja ja sitä että kaikki hyvin menisi olet oikeassa siinä että jumala loi ihmisen täydelliseksi joten ei kannata kysyä miksei jumala luonut ihmistä täydelliseksi.Siis ihminen oli täydellinen mutta se joutui eroon jumalasta ja lakkasi olemasta täydellinen
ihminen voi olla Kristuksen seuraaja, vaikkei koskaa ole Kristuksesta kuullut.
Lähtökohtana perustelulle "yleisiä kristillisiä totuuksia"
1)Jumala on oikeudenmukainen
2) Kristus tuli maan päälle historiassa, niin tämä oli ihmiskunnalle lahja, ei taakka ("niin on Jumala maailmaa rakastanut...)
3) Jumala on ikuinen ja muuttumaton: hänen mielensä ei muutu
4)Jumala on universaalinen, ei mikään heimojumala.
5) ihminen pelastuu yksin uskosta, Kristuksen kautta
6) usko ei itsessään ole tekoja tai jotakin ulkoista "jonkin asian totena pitämistä", vaan elämän kokonaisvaltainen asenne, luottamus ja suhde Jumalaan.
Näistä seuraa:
1)Jumala ei muuttanut mieltään & "kriteereitä" pelastukselle sinä hetkenä, kun Kristus ristiinnaulittiin ja nousi ylös.
=> 2)Pelastuminen oli mahdollista jo ennen Kristuksen lihaksi tuloa ihmiselle
=> 3)Pelastumiselle ei ole *välttämättömänä* ehtona evankeliumin kuuleminen
=> 4)Ihminen voi siis olla Kristuksen seuraaja ja paradoksaalisesti pelastua vaikkei koskaan ole kuullut sanaa "pelastus", "Kristus" tai "Jeesus".
Mutta, myönnän ilman muuta: tämä on spekulaatiota - kukapa Jumalan tuntee?
ja vielä: mikäpä minä missään tapauksessa olen veljeäni tuomitsemaan?
Tuossa tarkennuksessa oli hyvää asiaa. Vielä tuota lukiessa nousi yksi keskeinen asia mieleen: että Jumala antoi oman Poikansa vakuudeksi rakkaudestaan. Jeesus tuli pelastukseksi meille ja hänen kauttaan meille paljastui se valtava Jumalan rakkaus meitä kohtaan.
Kun Jumala näin paljon meitä rakastaa, niin miksi hän antaisi meidän eksyä, jos olemme valmiit luopumaan kaikesta muusta löytääksemme elämän hänen yhteydessään? Ei varmasti anna kenenkään eksyä, joka häneen turvaa, mutta jos yritämme pelastua jollain muulla keinolla, silloin me halveksimme Jumalan valmistamaa pelastustietä Jeesuksen kautta eikä meillä ole pelastusta.
> "4)Ihminen voi siis olla Kristuksen seuraaja ja paradoksaalisesti pelastua vaikkei koskaan ole kuullut sanaa "pelastus", "Kristus" tai "Jeesus". "
Tämä todellakin todistaa, että kristinusko on peräisin Jumalasta. Sillä kukaan ihminen ei kykenisi luomaan näin paradoksaalisen käsittämätöntä oppirakennelmaa.
Tämä nyt saattaa olla liioiteltua, mutta haluan vielä kuitenkin tähän tarkentaa, ettei yksikään ihminen, joka on kuullut Jeesuksesta, voi pelastua muuten kuin uskon kautta Jeesukseen.
Kun tällaista pohditaan, että voiko joku pelastua jossain viidakossa, vaikka ei olisi kuullut Jeesuksen niemeä, täytyy myös muistaa, että esim. Suomessa ei kukaan pelastu mitenkään muuten, kuin uskomalla Jeesukseen.
Raamatussa on Pietarin kirjeessä lyhyesti, ikään kuin ohimennen mainittu, kuinka jonain tiettynä aikana eläneet, jo kuolleet ihmiset saivat vielä tuonelassa kuulla evankeliumia. Näin voidaan saada aavistus siitä, että Jumala tavalla tai toisella on kaikkina aikoina puhutellut kaikkia ihmisiä, mutta kuinka hän tänä päivänä ehkä toimii, sitä emme voi tietää.
Varmaksi voimme tietää vain sen, että joka ei huoli, vaan pitää halpana Jumalan valmistaman pelastustien uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, ei varmasti pelastu. Tämä on meille selvääkin selvemmin kerrottu. Yhtä selvästi, kuin se, että joka Jeesukseen turvaa, sitä ei hän heitä luotaan pois.
Niin, älä turhaan irvaile, sillä tämä ei ole mikään oppirakennelma. Omia ajatuksia ne ovat. Kristinuskossa ei ole mitään sellaisia oppeja, joptka kertoisivat, miten käy niille, jotka elivät 400-luvulla eKr. - sattuneesta syystä asia ei kuulu lainkaan kristinuskon sisäisiin asioihin. Kuten ei kysymyksesikään. Haluaisin myös huomauttaa, että jos kysyy teologisesti mielenkiintoisen kysymyksen ei tule vaalittaa, jos joku yrittää ratkaista sitä teologisesti.
Kuten itse kysyit: mitä se tarkoittaa, että "uskoo Jeesukseen". Minä yritin väittää, että se ei ainakan lähtökohtaisesti tarkoita, että täytyisi tiedollisesti ymmärtää/tietyää kuka Jeesus oli *välttämättä*. Perusteena tälle hyvin yksinkertaisesti on, että Jumaal on suurempi kuin mikään spekulaatio. Hän pelastaa kenet tahtoo. Olen pahoillani, jos oma pohdiskeluni asian äärellä johti sinut ajattelemaan, että kristinusko on käsittämätöntä ...
(toisaalta en ymmärrä, mikä ajatuksessani on käsittämätöntä - on kai selvä, että Kristus ei ol epikkusielu, joka vaatii, et ähäntä on osattava puhutella oikealla tittelillä, enne kuin hän sen kuulisi)
"Ihminen voi siis olla Kristuksen seuraaja ja paradoksaalisesti pelastua vaikkei koskaan ole kuullut sanaa "pelastus", "Kristus" tai "Jeesus". "
Olen tätä kristinuskon pelastuslogiikkaa miettinyt ja päätynyt samaan tulokseen. Näin on pakko olla jos Jumala on tasa-arvoinen ja kai nyt Jumalalta sellaista odottaisi.
Sitten olen miettinyt myös tätä kuulemisen paradoksia. Keskusteluja seuraamalla voisi saada sen käsityksen että (olettaen yllä olevan oikeaksi), Kristuksesta kuuleminen voi viedä ojasta allikkoon. Jos kuultuaan ei pystykään uskomaan, sitten vasta liemessä on. Mitä mieltä olet tästä?
kas vain, hyväksyit tulkintani!!!
Mutta, täsmennän vielä: kirjoitat:
"Tämä nyt saattaa olla liioiteltua, mutta haluan vielä kuitenkin tähän tarkentaa, ettei yksikään ihminen, joka on kuullut Jeesuksesta, voi pelastua muuten kuin uskon kautta Jeesukseen."
Minä väitän tiukemmin: ei yksikään (oli kuullut tai ei Jeesuksesta), voi pelastua kuin uskon kautta Jeesukseen (mutta tämä oli juuri se väite, jota arvoisa keskustelukumppanimme ei ymmärtänyt - ymmärrätkö sinä, mitä ajan takaa?). Ei ole kahta erilaista kriteeriä... tarkoitan vain sanoa: Kristus tunnistaa omansa, vaikka omat eivät tunnistaisi Kristusta.
kas vain, hyväksyit tulkintani!!!
Mutta, täsmennän vielä: kirjoitat:
"Tämä nyt saattaa olla liioiteltua, mutta haluan vielä kuitenkin tähän tarkentaa, ettei yksikään ihminen, joka on kuullut Jeesuksesta, voi pelastua muuten kuin uskon kautta Jeesukseen."
Minä väitän tiukemmin: ei yksikään (oli kuullut tai ei Jeesuksesta), voi pelastua kuin uskon kautta Jeesukseen (mutta tämä oli juuri se väite, jota arvoisa keskustelukumppanimme ei ymmärtänyt - ymmärrätkö sinä, mitä ajan takaa?). Ei ole kahta erilaista kriteeriä... tarkoitan vain sanoa: Kristus tunnistaa omansa, vaikka omat eivät tunnistaisi Kristusta.
jos lähtökohtana on, että kristus on lahja, ei taakka, niin eihän tuo voi olla näin. Voisiko siinä sitten ajatella, etrtä aivan kuten ihminen, joka ei ole kuullut Jeesuksesta, voi kuitenkin uskoa tähän (eli oleellista ei ole sana "Jeesus", vaan sanoma, asenne, usko!), niin aivan samalla tavalla henkilö, joka kuulee Jeesuksesta mutta hylkää tämän, ei välttämättä hylkää Jeesusta itseään, vaan jonkun toisen muodostaman jeesus-kuvan? Eli toisin sanoen: jos olisin tyyppi, joka ei olisi koskaan kuullut Jeesuksesta (tai olisin kuullut, mutta epäröisin), ja ovelleni tulisi hyökkäävästi käyttätyvä evankeliointikaksikko, joka uhkaisi minua helvetillä, jos en kääntyisi ja ottaisi Jeesusta vastaan nyt heti, ja löisin oven heidän nenänsä edestä kiinni ja miettisin mielessäni, että eihän tuollaisessa hihhuloinnissa ole mitään mieltä ja että koko kristinuskon täytyy olla vain suuri kusetus, niin olisinko hylännyt tuossa hetkessä Herran Jeesusken Kristuksen vai joidenkin yli-innokkaiden joskin viattomien evankelijoiden hänestä tekemän irvikuvan? Tämä tietysti liioitellen.
Tämä siis tietysti pitää myös sisälllään ajatuksen, että kadotus on sama niille, jotka ovat kuulleet aidosti Kristuksesta (ai niin, tähän liittyy ajatus etsikkoajoista) ja hylkäävät tämän, kuin niillekin, jotka eivät koskaan ole Kristuksesta kuulleet ja elävät jumalalttomuudesta - vastaavasti autuus on sama kaikill epelastetuille, tulivatpa he viinitarhaan ensimmäisellä tai yhdennenllätoista hetkellä.
Joo, onhan lupaus Jeesuksesta ollut olemassa jo Aatamista ja Eevasta alkaen, vaikka eivät hekään vielä Jeesuksen nimeä silloin tienneet. Jos Aatami ja Eeva nähdään Taivaassa, ovat hekin siellä vain uskon kautta Jeesukseen (Jumalan lupaukseen pelastajasta). Kaikki, jotka kerran Taivaassa nähdään, ovat siellä vain uskon kautta Jeesukseen, tavalla tai toisella.
Kyllä voi kyseenalaistaa ja epäillä, vaikka uskoisikin Jumalaan. Mä ainakin kyseenalaistan ja epäilen joka päivä :) ja tiedän monta, jotka eivät ole uskonnollisesta kodista, mutta ovat silti tulleet myöhemmin uskoon. Itse olen yksi heistä.
Minua ei ainakaan kuitenkaan pelota se, että olisin väärässä. Olen sitäkin ajatellut miettiessäni vaihtoehtoisia maailmankatsomuksia. Jos ei kuolemanjälkeistä elämää ole, niin ei mua sitten kuoleman jälkeen yhtään ainakaan harmita että uskoin Jumalaan :)
Se, että kasvaa tiettyyn totuuteen, eikä pysy näkemään muita, voi tarkoittaa yhtä hyvin ateistiakin. Tällaisen ihmisen tuntee siitä, että hän torjuu kaikkien muitten ihmisten näkökulmat ja leimaa ne typeriksi ja vääriksi. Niitä on ikävän paljon.
Ja yllättävän moni uskoo Jumalaan... monet eivät sitä mitenkään mainosta. Mielestäni on turha sanoa että Jumalaan uskovien määrä olisi jotenkin rajusti laskenut. Luulen että niitä jotka eivät usko, oli ennen vanhaankin, vaikka silloin olikin tapana käydä aina kirkossa. Eihän se kuitenkaan tarkoita että uskoisi vaikka käykin kirkossa. Samoin ei se, että ei käy kirkossa, tarkoita ettei usko Jumalaan.
Hyviä ajatuksia, ja voin vakuuttaa, että jokainen ihminen pohtii noita samoja... jos etsit uskoa niin kannattaa mennä seurakuntaan sitä etsimään. Sieltä löytyy varmaan tapahtumia kaikille... Maata näkyvissä-festaritkin on pian ;)
Vastaanpa saman tien ennen kuin luen muiden vastaukset. Itse uskon Jumalaan, vaikka koko ajan käyn keskustelua Hänen ja itseni kanssa uskoni perusteista ja mietin, miksi uskon. Mihinkään yhteen oppiin en voi sitoutua, koska läheiseni kuuluvat kuka mihinkin seurakuntaan tai ovat ateisteja. Silti kaikki he elävät enemmän tai vähemmän onnellista elämää tyytyväisinä ja tasapainoisina. Pääasia on sisäinen rauha. Jos ihmisellä on hyvä olla, hän säteilee siitä vähän ympäristöönsäkin ja tuottaa onnea näin muillekin. Joko ihan konkreettisena lähimmäisen apuna, mutta myös yhteyttä pitämällä ja kunnioittamalla toista ihmisenä ja arvostamalla hänen tapaansa elää.
Kuoleman jälkeisestä elämästä en piittaa tuon taivaallista. Itse uskon kuolla kupsahtavani -kaps vain - ja sillä selvä, sitten alkaa matojen työ ja minulla pitkä, pitkä yö. Minusta tärkeintä on se, kuinka elämme täällä tänään. Jos kuoleman jälkeistä elämää on, toivon pahan saavan palkkansa. Pahalla tarkoitan lasten raiskaajia ja pahoinpitelijöitä, tappajia ja vaimojensa hakkaajia, eläinrääkkääjiä ym. En yksinkertaisesti voi ja halua hyväksyä ajatusta siitä, että lapsen tappaja pääsee Jeesusta rukoilemalla taivasosalle ja saa syntinsä anteeksi.
Tietenkin nämä ovat harhaoppisia mutta ajattelen
jokseenkin samoin kuin sinä Vincent
...siten,ettei joskus "jumalan" käskyjä vastaan tehnyt voi missään olosuhteissa kokea parannusta ja jeesuksen pelastusta,kö ?!?
DUH...!?!
;^D
tehdä parannuksen, kaikin mokomin, sehän olisi peräti suotavaa. Mutta mitä uhrit siitä hyötyvät enää? Miten se parantaa hyväksikäytetyn lapsen elämää, vaikka hänen raiskaajansa parantaisi tapansa? Vahinko on jo tapahtunut. Tätä tarkoitan, että mielestäni on tärkeämpää olla huolissaan maallisista epäkohdista kuin taivaallisesta pelastuksesta. Miksi ei voi tehdä parannusta ja toimia moraalisesti oikein jo ennen kuin tekee korjaamattomalla tavalla väärin toista ihmistä tai elämää kohtaan? Silmä silmästä, monesti tuntuu, että maallinen oikeus ei tavoita kaikkia väärintekijöitä (enkä tarkoita mitään karkkipussin näpistelijöitä). Toivon koko sydämestäni, että olisi universaalinen (tai yliluonnollinen, mikä vain) oikeudenmukaisuus, joka antaisi samalla mitalla takaisin. Siksi joskus ihmetyttää, kuinka tärkeää on usko Jeesukseen. Näin todella pahakin saa syntinsä anteeksi, mutta kiltti lähimmäisistään huolehtiva ja työnsä hyvin tekevä harmaahiiri, joka ei usko Raamattuun, saa painua Helvettiin. Ei ihan istu maailmankuvaani. Mikäs siinä? Voinhan olla totaalisesti väärässä ja kitua ikuisuuden Helvetissä näitä sanojani miettien, mutta tällä hetkellä minulla on suurempiakin huolenaiheita.