Mormoninkirjaa lukiessani

en voi olla ihmettelemättä Nefin veljien itsepintaisuutta ja heikkoa uskoa. Jo Jerusalemissa he olivat koko "Jerusalemin maasta" lähtöä vastaan.

Laabanilla Lehin sukulaisella oli hallussaan pyhätkirjoitukset. Nefi lähetettiin niitä hakemaan. Nefi yritti puhua itselleen nuo levyt, mutta joutui palaamaan tyhjin käsin ja tultuaan takaisin leiriin, joka oli muutaman päivän matkan päässä käski Lehi hänen palata veljiensä kanssa takaisin hakemaan ne.

He ottiva kaiken omaisuutensa ja yrittivät ostaa levyt itselleen. Laaban näki siinä oivan tilaisuuden saada molemmat heidän rikkautensa sekä pyhät kirjoituksetja päätti ajaa veljekset pakoon ja tappaaheidät. Kun he vihdoin olivat löytäneet suojan Nefin ja Samin isot veljet olivat kovin vihaisia, sillä Laaban oli otanut heidän kaiken omaisuutensa ja muutenkin heistä matka oli aivan typerä, mitä ne vanhoilla kirjoituksilla teksi.

Mitä tapahtuikaan:
Ja tapahtui, että kun he löivät meitä sauvoillaan, niin katso Herran enkeli tuli ja seisoi heidän edessään ja hän puhui heille sanoen: "Miksi lyötte nuorempaa veljeänne sauvalla? Ettekö tiedä että Herra on valinnut hänet teidän hallitsijaksenne, mikä on tapahtunut teidän pahuutenne tähden? Katso menkää taksin Jerusalemiin niin Herra on antava Laabanin teidä käsiinne."
Ja puhuttauaan meille enkeli meni pois.
Ja enkelin lähdettyä Laaman ja Lemuel alkoivat jälleen napista, sanoen: Kuinka on mahdollista, että Herra toimittaisi Laabanin käsiimme? Katso hän on mahtava mies ja hän voi käskeä viittäkymmentä, jopa surmatakin viisikymmentä, miksi ei siis meitä?

Mitä opimme tästä? Ei edes enkelin näkeminen voi todistaa Jumalallisia asioita.