Tässä taas kristityille muistutukseksi, mitä juhlaa kohti tässä taas pikkuhiljaa ollaan menossa.
http://www.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/juhlat/joulu/historia.html
Vastaa
http://www.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/juhlat/joulu/historia.html
Vastaa
Joulun historia
theos
13296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei,
ajattelin laittaa tähän lisäksi ajatuksiani eräästä joulumme "kohokohdasta" joulupukista (vaikka olenkin niillä joskus saanut tiukkapipon mainetta ;-), joka tuntuu olevan tosi tärkeä asia useille vanhemmille ja isovanhemmille nykyisinkin.
Omassa perheessämme olemme kertoneet heti lapsillemme, että joulupukki on satua, jolla usein lapsia narrataan, ja että me emme harrasta lasten kanssa sellaista leikkiä.
Syy moiseen on, etten halua opettaa lapsille epäraamatullista eettistä ajatusta siitä, että lahjat olisi jotenkin ansaittava (joka on siinä ajatuksena - että "tonttu se saattaa nähdä - Itä-Saksassa oli aikoinaan Stasi, Neukuissa KGB jne. jotka toimivat vähän saman hengen mukaan...)
Toinen syy on se, että miten lapseni voisivat pieninä ollessaan sitten luottaa minuun, että milloin puhun heille totta, jos harrastan joskus tuommoista narrailevaa (= valehtelevaa) hevosenleikkiä heidän kanssaan. Olen lapsilleni luvannut, että yritän puhua heille totta ja olla mahdollisimman vilpitön kaikissa keskusteluisssamme (eri asia on sitten, että joitakin asioita en selosta tietenkään juurta jaksain kun ovat pieniä, vaan sitten kun niiden aika on, ja he saavat tyytyä, että tämä asia kerrotaan myöhemmin sitten).
Tiedän, etteivät useimmat suomalaisperheet varmaankaan "koe" näin, mutta jotenkin itse olen havahtunut ajattelemaan tätä. Saatana on kaiken valheen isä, ja ainakaan tarpeettomasti en siis aio lapsilleni välittää perintöä, että "isä heille silloin tällöin narrailee" - Taivaan Isä ei narraa meitä, miksi narraisin omia lapsiani?
Mitä mieltä muuten eri herätysliikkeissä ollaan joulupukista??
Itse en ole koskaan uskonut joulupukkiin. Lapsena siitä ei koskaan puhuttu sillä tavalla, että se olisi oikeasti olemassa. Eikä meillä tavallisesti edes käynyt joulupukki, joskus muutaman kerran muistan kyllä sellaistakin tapahtuneen, mutta silloinkin oli selvää, että joku perheenjäsenistä se siellä vain oli naamioituneena. Lähinnä siis leikkiä.
Luulisin, että esikoislestadiolaisuudessa ei perinteisesti ole hyväksytty joulupukkia ollenkaan, koska sen ei ole katsottu liittyvän jouluun Jeesuksen syntymäjuhlana mitenkään, ja sen on katsottu vievän päähuomion pois maailman Vapahtajan syntymästä maailmaan ja ihmisten sydämiin. Jossain vaiheessa joulupukki kuitenkin alkoi tulla enemmän "hovikelpoiseksi" ja nykyään kai aika monissa esikoislestadiolaiskodeissa joulupukki jollain tavalla liittyy jouluun. En tosin usko, että lapsille juurikaan uskoteltaisiin, että joulupukki on oikeasti olemassa.
Toisaalta olen kuullut voimakkaitakin joulupukin vastaisia saarnoja ihan viime aikoinakin, ja joulupukkia on sanottu paholaisen vertauskuvaksi ja täysin sopimattomaksi kristittyjen joulunviettoon.
Ajattelisinkin, ettei uskovaisten kotien varmaan ole kovinkaan mielekästä juuri mainostaa joulupukkia lapsille sen paremmin kuin muillekaan. Kyllä siihen kuitenkin kodin ulkopuolellakin törmää enemmän kuin tarpeeksi. Jotkut lapset kuuleman mukaan luulevat nykyään jo joulua joulupukin syntymäjuhlaksi (siis epäuskovaisten kotien lapset).
En tiedä onko kyseessä urbaanilegenda, mutta jossain Kauko-idässä oli joskus rakennettu kauppakeskukseen tämän suuren länsimaisen juhlan joulun kunniaksi asetelma, johon sisältyi ristiinnaulittu joulupukki... Vähän sekaannusta...
...myös sen verran, että sehän toimi murhanhimoisen Herodeksen lähettämien vakoojien (lue tietäjien) oppaana. Sen ohjauksen seurauksena murhattiin tuhansia vauvoja.
Oliko se tähti siis Jumalan ohjausta ?
Miksi sitä palvotaan joulukuusen latvassa ?
Pikku oikaisu: tietäjät eivät olleet Herodeksen vakoojia, menivätpähän kysymään maalliselta hallitusinstanssilta, kun ajattelivat ensin, että sieltä se oikea kuningas löytyy. Tietäjät tulivat kunnioittamaan Jeesus-lasta ja tuomaan hänelle lahjoja (mua on aina askarruttanut, että käsittääkseni nuo tietäjät olivat tähtien tarkkailijoita, eli astrologeja - ehkäpä he vilpittömästi kuvittelivat etsivänsä sieltä totuutta ja Jumala palkitsi heidän etsintänsä johdattaen heidät Jeesuksen luokse?? - Raamattuhan sanoo, että etsivä löytää).
Miksi sitten Herodes tappoi noita vauvoja. Ihmiselle on annettu tahdon vapaus - Herodeksella oli maallisessa mielessä valtaa ja vapaus käyttää sitä tuohonkin tarkoitukseen. Sitä en aina itsekään ymmärrä, miksi rakastava Jumala sallii Saatanan voimien yhä riehua maapallolla, että ihmiset tappavat ja tuhoavat toisiaan, varsinkin viattomia.
Onko sinulla, kun et käsittääkseni usko Jeesukseen, Raamattuun jne. jotain omaa teoriaa siitä, mikä on ihmiselämän tarkoitus, miksi me olemme täällä? Mua kiinnostaisi kuulla se, mihin sinä uskot? Ja miten se näkyy elämässäsi? (se ei tule ilmi siitä, että yrittää osoittaa toisten uskoa vääräksi).
Puolestasi rukoillen (eli siunausta ts. kaikkea hyvää toivottaen)
...lukenut huonosti Raamattunsa ;)
7. Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät tykönsä ja tutkiskeli heiltä tarkoin, mihin aikaan tähti oli ilmestynyt.
8. Ja hän lähetti heidät Beetlehemiin sanoen: "Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen löydätte, niin ilmoittakaa minulle, että minäkin tulisin häntä kumartamaan".
9. Kuultuaan kuninkaan sanat he lähtivät matkalle; ja katso, tähti, jonka he olivat itäisillä mailla nähneet, kulki heidän edellään, kunnes se tuli sen paikan päälle, jossa lapsi oli, ja pysähtyi siihen.
Elämänkäsitykseni lienee hieman "eläimellinen" :)
Elämme aikamme ja koitamme lisääntyä siinä välillä. Toki on hyvä, jos tässä elämässämme ehtisi hieman nauttiakin mukavista asioista.
... kun ne tietäjät ei sitten kuitenkaan lopulta ilmoittaneet herodekselle missä se lapsi on - eli vaikka Herodes yritti saada heidät vakoojikseen, niin he eivät lopulta sitten suorittaneet hommaansa (jonka johdosta Herodes sitten päätti yrittää ns. "haravajärjestelmää").
Muuten, sisältääkö elämänkatsomuksesi mitään vastuuta / velvoitteita toisia ihmisiä kohtaan?
Jos sisältää, niin mistä tämmöiset ajatukset ovat juolahtaneet omatuntoosi, että niitä noudatat?
Kykenetkö noudattamaan elämänkatsomustasi aina täysin loogistesti ja johdonmukaisesti? (Itse en kykene, vaan teen ns. syntiä, vaikka tiedän ettei sitä pitäisi tehdä - mulla tuntuu olevan taipumus ja vietit elää eri lailla kuin joskus haluaisin - ja sitä ilmeisesti on synti mun kohdallani.. ja siksi itse tarvitsen Jeesusta).
Haittaako sinua koskaan, jos et kykene elämään loogisesti elämänkatsomuksesi mukaisesti? (Esim. jos "elämän tarkoitus on ikävän karkoitus", niin miksi vaivautuisit koskaan tekemään mitään jonkun toisen hyväksi? Vai teetkö koskaan mitään toisten hyväksi muuten kuin tavoittelemalla heistä hyötyä myöhemmin?)
Kyselen näitä, kun mulla oli tuollainen elämänkatsomus prikulleen, kuin sinulla, ennen uskoontuloani. Ja nuo yllä olevat kysymykset ovat sellaisia, joiden kanssa sitten tulin painiskelleeksi (siis sen jälkeen, kun alkoi ns. kyllästyttämään - ¨pitkän aikaa mulla oli kyllä silloin enimmäkseen ns. hauskaa). Ja jos viitsit vastata noihin kysymyksiin, niin arvostan vastaustasi.
...no koitan jotain laittaa vielä ennenkuin on taas mentävä :)
Ensinnäkin vielä tuosta tähdestä ja tietäjistä.
Tietäjät eivät eivät pettäneet Herodesta omasta halustaan vaan tekivät sen Jumalan estetyä heitä palaamasta Herodeksen luo.
12. Ja Jumala kielsi heitä unessa Herodeksen tykö palaamasta, ja he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.
Eli tietäjät OLIVAT vakoilemassa Jeesusta Herodeksen murhanhimon täyttämiseksi. Ja TÄHTI johdatti heitä tässä tehtävässä. Missä kohtaa Raamatussa tähdelle sitten annetaan jokin Jumalallinen merkitys ?
Ihmisen älykkyys synnyttää vastuuntuntoa niin toisista ihmisistäkin kuin elinympäristöstä. (Vaikka se ei aina näy).
Ei ole olemassa mitään omaatuntoa, vaan henkilökohtainen oikeudenmukaisuus. Toki kautta hitorian on uskonnot tehneet erilaisia moraalioppeja pyrkien muokkaamaan sitäkautta ihmisen oikeustajua.
Eläimilläkin on kehittynyt vastuuntunto poikasiaan ja monilla laumaeläimillä myös laumaa kohtaan. Se ei niillä perustu niinkään älykkyyteen, vaan perittyyn vaistoon, joka niille on kehittynyt.
Elämä ei aina toimi loogisesti ja niin, kuin itse toivoisi sen toimivan. Sellaisesta on kuitenkin aivan turha ottaa paineita, vaan nauttia päivä kerrallaan siitä, mitä huominen tuo tullessaan.
>>Ja nuo yllä olevat kysymykset ovat sellaisia, joiden kanssa sitten tulin painiskelleeksi (siis sen jälkeen, kun alkoi ns. kyllästyttämään - ¨pitkän aikaa mulla oli kyllä silloin enimmäkseen ns. hauskaa).
--Ei elämä ole pelkkää hauskaa eikä se liene tarkoituskaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että lahkolaisuudessa ja siihen liittyvissä ikävissä lieveilmiöissä, on varsin vähän tuota "hauskaa".
... noh - olen itse käsittänyt tietäjien suhteen, ettei heidän tarkoituksensa ollut vakoilu (siis pahanteko Jeesusta kohtaan), vaan Herodes harhautti heidät siihen.... mutta liekö tämä nyt kirjaimellisesti tärkeä asia.
Toinen juttu
"Olen kuitenkin sitä mieltä, että lahkolaisuudessa ja siihen liittyvissä ikävissä lieveilmiöissä, on varsin vähän tuota "hauskaa"." (Theos)
Tästä olen tismalleen samaa mieltä. Raamattu ei hauskanpitoa sinänsä kiellä - eri juttu on sitten ovatko asiat kuten juopottelu, huoraaminen, varastaminen tms. hauskoja (huom. itse nautin pari lasia viiniä, pidän seksistä vaimoni kanssa tms... ). Minkä sisällön nyt sitten itse kukin meistä haluaa sanalle "hauska" antaa.
Itse siis tarkoitin, että koin pitäväni ihan vilpittömästi hauskaa irrallisissa seksisuhteissa tms.... mutta jossain vaiheessa se rupesi tökkimään - ja nyt olen ymmärtänyt lähinnä huijanneenikin itseäni.
Mutta jos sinulla on erilainen hauskakäsitys kuin mulla - niin pidä vain hauskaa niin kauan kuin sitä kestää. Uskon, että jossain vaiheessa alkaa olo tuntua rikkinäiseltä ja onnettomalta. Mutta jos ei ala, niin minkäs minä sille voin... :-) Jos olet aidosti onnellinen, niin eihän sinulla silloin ole syytä etsiä mitään muuta - mutta jollet ole, niin silloin varmaan Totuuden etsintäkin maistuu.
Ehkäpä se on sitä, että ihmiselämässä tosiaankin on ns. "etsikkoaikoja", jolloin pelkkä hauskanpito ei tarjoa sisältöä - mutta jos sinulla juuri nyt ei sellaista ole, niin ei se mun kommenteistakaan varmaan päälle pamahda...
kuuluvat lapsuuteen. Olet siis varastanut lapsiltasi lapsuuden.
Olen samaa mieltä, että sadut kuuluvat lapsuuteen - eri asia on tarvitseeko lapsen pitää satuja totena?
Kuulitko sinä Nalle Puhista lapsena? Uskoitko, että Nalle on totta?
(OK tietenki voit väittää, että Kristinusko on satua jne..) - uskominen johonkin on kuitenkin eri asia kuin sadut - pointtini oli juuri, että lapsi erottaisi ainakin sen, mitä itse pidän totena eli mihin uskon ja mitä pidän satuna - enkä hämärtäisi häntä omalla epäjohdonmukaisella käytökselläni.
Olenhan toki kertonut lapsille Joulupukista ja tontuista. Tällä hetkellä luemme esim karhuherra Paddingtonia, Nalle Puhia, Peppi pitkätossua jne. Mutta eivät lapset niitä usko, eivätkä odota heiltä lahjoja ;-)
Eli, lukekaa hyvät ihmiset lapsillenne mahdollisimman paljon satuja - se on kehittävää ja hyödyllistä heille monessa suhteessa!!! (mutta kertokaa hyvät, ihmiset lapsillenne myös, mikä on mielestänne totta ja mihin uskotte, ja opettakaa, että sitä on luvallista koetellakin!)
Joitakinvuosia sitten kirjoitin vastineen Ivor Boc.n Saagasta.Istuin päivän puhelimessa ja sain seuraavaa tietoa.1927 Markus-Setä kirjoitti joulunäytelmän missä hän sioitti Joulu-Pukin korvatunturille.Koska sinne ei kukaan päässyt ja korva kuulee kaiken.Soittakaa Coka Colan arkistoon sieltä saatte tietää kuka milloin(1899)piirsi mainos tarkoituksessa jenkki pukin.
-On kauheaa riistää lapsilta mielikuvituksen lahja,vedoten omaan uskoonsa.
Sellainen on jo minun silmissäni synti.
Ulkokultaisuus oikein häikäisee,lyö sokeaksi näkemättä lapsen lapsuuteen kuuluvia juttuja.
Aivan yhtä julmaa on pakoittaa oma alle 5v lapsi suorittamaan tunteja pitkää polvirukousta.Näin tehdään Nokia herätyksessä.
Katso ulos ja huomaa kuinka hyvä maa meillä on elää,tämä elämä.
Että silleen.
"-On kauheaa riistää lapsilta mielikuvituksen lahja,vedoten omaan uskoonsa.
Sellainen on jo minun silmissäni synti.
Ulkokultaisuus oikein häikäisee,lyö sokeaksi näkemättä lapsen lapsuuteen kuuluvia juttuja."
--- olen samaa mieltä - jostain kumman syystä lapsillani on vilkas mielikuvitus, kun vain heidän leikkejänsäkin seuraa, vaikka eivät Joulupukkiin uskokaan :-)
"Aivan yhtä julmaa on pakoittaa oma alle 5v lapsi suorittamaan tunteja pitkää polvirukousta.Näin tehdään Nokia herätyksessä."
--- on äärettömän julmaa pakottaa kuka tahansa tähän, joka ei itse halua (mulla ei kyllä taitais polvet kestää? - Mistäs olet tuon Nokia-viittauksen kuullut / tai itse todennut? Uutta minulle.
"Katso ulos ja huomaa kuinka hyvä maa meillä on elää,tämä elämä."
-- heille, jotka suomessa ovat menestyneet, on siellä hyvä elää - on paljon heitä, jotka ovat pudonneet jo syntymästään saakka ulos, ja voivat pahoin - muutenkin kuin hengellisesti. Itseni on kyllä syytä kiittää hyvästä lapsuudesta (vaikka vanhempani eivät uskon asioita tuoneetkaan esille), ja vielä paremmasta aikuisiästä, jonka olen saanut - ja siitä että olen saanut paljon rakkautta osakseni tässä ajassa.
Itse Riku Rinteen suusta.
Köyhänä sairaana ja yksinäisenä,voi elää hyvän elämän.Kunhan on henkisestii tasapainossa ja tyytyy vähään.
Se on vain sopeutumis kysymys.
Ja tämän tiedän omasta tiestäni.
Aina jotenkin olen selvinnyt taloudellisesti.