Ajattelin altistaa viimeaikaiset pohdintani tänne palsalle yleisesti raadeltavaksi ja arvosteltavaksi.
Muinainen ihminen oli tottunut asumaan matalissa hentorakenteisissa majoissaan. Nähdessään vallan ja uskon valtavat monumentit (pyramidit - kölnin tuomiokirkko...), hän koki kenties ne yliluonnollisina ilmentyminä. Tämä yliluonnollisuuden kokeminen taas edesauttoi uskomista kulloiseenkin oppirakennelmaan. Kun hän vielä astui sisään vaikkapa tuohon kölnin tuomiokirkkoon, ja kuuli yliasitilliset uruista lähtevät infra-äänet ja rakennuksessa sopivalla tavalla kaikuvan musiikin, tunsi hän yhä voimakkaampaa yhteyttä johonkin yliluonnolliseen.
Tämä heräättää erittäin mielenkiintoisen yhteyden uskontoa vallakäytön välineenä käyttän tahon ja tekniikan ammattilaisten (esim. arkkitehtien) välille. Uskon oppimestarit eivät itse kyenneet suunnittelemaan valtavia monumentaalisia kirkkoja ym. pyhiä rakennuksia, vaan tarvittiin asiantuntijoita. Näiden asiantuntijoiden rooli on mielestäni sivuutettu, kun on tarkasteltu ihmisten uskon kokemuksiin johtaneita syitä.
Olisi mielenkiintoista saada selville, jokin valtavan kirkon rakennushakkeen vaiheet. Se varmasti lähtee oppimestareiden ajatuksesta, jotka sitten kertovat arkkitehdeille, millaisen lopputuloksen haluavat. Ehkä he nimeävät, että rakennus tulee olla vaikuttava, tunteisiin vetoava ja että sen sisätilojen akustiikka pitää vastata tiettyä ihmisten tunteisiin vetoavaa mallia. Tähän ehkä arkkitehdit esittävät parannusehdotuksia ja lopputuoskesta muodostuu optimaalinen, jonka äärellä ihminen voi tuntea pienuutensa ja olla altis manipuloinnille.
Nykyään valtavat rakennelmat ovat arkipäivää, eivätkä nykyajan kirkot juuri erotu edukseen. Sen sijaan taluoselämän monumentit ovat nykyään valtavia yhä suurempien pilvenpiirtäjien kohotessa eri puolilla maapalloa.
Muinainen ihminen oli tottunut asumaan matalissa hentorakenteisissa majoissaan. Nähdessään vallan ja uskon valtavat monumentit (pyramidit - kölnin tuomiokirkko...), hän koki kenties ne yliluonnollisina ilmentyminä. Tämä yliluonnollisuuden kokeminen taas edesauttoi uskomista kulloiseenkin oppirakennelmaan. Kun hän vielä astui sisään vaikkapa tuohon kölnin tuomiokirkkoon, ja kuuli yliasitilliset uruista lähtevät infra-äänet ja rakennuksessa sopivalla tavalla kaikuvan musiikin, tunsi hän yhä voimakkaampaa yhteyttä johonkin yliluonnolliseen.
Tämä heräättää erittäin mielenkiintoisen yhteyden uskontoa vallakäytön välineenä käyttän tahon ja tekniikan ammattilaisten (esim. arkkitehtien) välille. Uskon oppimestarit eivät itse kyenneet suunnittelemaan valtavia monumentaalisia kirkkoja ym. pyhiä rakennuksia, vaan tarvittiin asiantuntijoita. Näiden asiantuntijoiden rooli on mielestäni sivuutettu, kun on tarkasteltu ihmisten uskon kokemuksiin johtaneita syitä.
Olisi mielenkiintoista saada selville, jokin valtavan kirkon rakennushakkeen vaiheet. Se varmasti lähtee oppimestareiden ajatuksesta, jotka sitten kertovat arkkitehdeille, millaisen lopputuloksen haluavat. Ehkä he nimeävät, että rakennus tulee olla vaikuttava, tunteisiin vetoava ja että sen sisätilojen akustiikka pitää vastata tiettyä ihmisten tunteisiin vetoavaa mallia. Tähän ehkä arkkitehdit esittävät parannusehdotuksia ja lopputuoskesta muodostuu optimaalinen, jonka äärellä ihminen voi tuntea pienuutensa ja olla altis manipuloinnille.
Nykyään valtavat rakennelmat ovat arkipäivää, eivätkä nykyajan kirkot juuri erotu edukseen. Sen sijaan taluoselämän monumentit ovat nykyään valtavia yhä suurempien pilvenpiirtäjien kohotessa eri puolilla maapalloa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Antonio Gaudi oli uskovainen ja arkkitehti; varmaan suunnitteli työnsä pitkälle itse.
Ei Jumala asu käsillä tehdyissä rakennuksissa, ja Häntä ei voi manipuloida rakennuksien koolla tai millään muullakaan tavoin. Musiikkikeskukset ja studiot ovat myös manipiloinnin välineitä, niin kuin kaikki muukin mitä ihminen välittää toiselle ihmiselle.