Toivon tuhoajat

niin lisätään siihen keijukaisuskoon vielä joitakin seikkoja:

Ne jotka eivät usko keijukaisiin tulevat saamaan ansaitun rangaistuksen.
Keijukaisten tahto tulee ottaa huomioon mm. lainsäädännössä.
Keijukaisiin uskovilla ihmisillä on korkeampi moraali kuin uskomattomilla.

Toivoa, eikä toiveita tulekkaan romuttaa ja kun puhutaan uskonnollisista toivoista ja toiveista niitä ei ulkopuolisen ole ihan helppo torbedoida.

Realistien[mitä se nyt sitten tarkoittaakaan?]on kuitenkin oikeus ja myös eettinen ja moraalinen velvollisuus huomauttaa mielestään "haihattelijoille" tai "suuruuden-hulluille" niistä mahdollisista muista asiaan liittyvistä vahtoehdoista ja näkökulmista joista ihmisen on hyvä päätellä mikä niistä on oman lähtökohdan ja kokemuksen mukaan se realistisin vaihtoehto.
Toisaalta, jos uskomus tai toivo johtaa tekoihin tai systeemeihin joiden tarkoitus on negatiivinen ja hajoittava ihmisten yhteyden, yhtäläisten mahdollisuuksien tai muun ihmisten välisten positiivisten asioiden suhteen on ainakin hyvä huomauttaa onko uskomus tai toiveesi aivan oikealla pohjalla.

>Joillekin ihmisille on sitten tullut tehtäväksi tuhota ihmisten toiveita, unelmia, uskoa jne. Mitä se nyt ketään oikeastaan haittaa, jos joku uskoo vaikka keijukaisiin ja on iloinen? Mutta eiköpä vaan tässäkin tapauksessa joku synkkäilmeinen realisti tulisi sönkkäämään ja pilkaamaan? >Usko, varsinkin kristillinen usko, antaa ihmisille epärealistista toivoa.>Tämä toivo auttaa kestämään vaikeuksia ja kohtaamaan kuolemankin toiveikkaasti. >Kateellisella realistilla ei ole tätä, mutta voihan hän yrittää tuhota sitä, miin eipä sitten hänenkään tarvitse olla kateellinen. Järkevääkö?<

Miksi realisti olisi kateellinen sinu epäreallistisesta uskostasi ja toivostasi?
Sinulla ei taida olla edes sen vertaa järkeä, että osaisit erotaa omat pelkosi, joita et pysty millään projosoimaan niihin jotka ovat järkevästi realisteja, vaikka epätoivoisesti sitä yritätkin?
Peloistasiko minun pitäisi olla sinulle kateellinen, vai niistä epäreallistisista toiveistasi?
Koitahan nyt vähän käyttää sitä jäkeäsi, jos sellaista viellä löytyy.

>

Mikä on hihhulin vastuu, kun ihminen tappaa itsensä päästäkseen pian taivaaseen läheistensä luo?

Mikä on hihhulin vastuu, kun lestadilaisen saarnaajan vaimo tappaa itsensä, kun ei enää jaksa uskonnon ikeen alla?

Mikä on hihhulin vastuu, kun hän kertoo kolmivuotiaana uskovaisen isänsä hyväksikäyttämälle tytölle, että vika on sinun, et rukoillut oikein tai riittävästi?

Mikä on hihhulin vastuu, kun hän keskustelupalstalla kiihottaa toista uskontoa tai sukupuolista suuntautumista vastaan?

Onneksi kukaan meistä ei nojaa puhtaaseen järkeen, sillä sitä ei kestäisi kukaan, paitsi ehkä juuri jokunen ahdasmielinen ateisti, jolle järki on liian vaikea elementti hallittavaksi.

unelmista maksaa veroa?

Kannattaako unelmien takia tappaa niitä joilla on toisenlaiset unelmat?

Kannattako unelmaa opettaa kouluissa ainoana virallisena unelmana ja vähätellä tuhansia toisenlaisia unelmia?

Mikä tekee sinun unelmastasi paremman kuin mitä jonkun toisen ihmisen unelma on?

Jokainen voi sitten itse mielessään arvoida, missä määrin eri viestit tässä keskustelussa kuvastastavat ylikriittisyyttä, kielteisyyttä ja toisaalta kannustusta unelmoimaan, uskomaan ja toivomaan.

Omalta osaltani tunnustan syyllistyväni usein ylikriittisyyteen ja kielteisyyteen. Enkä ole hyvä kannustamaan.

Olisiko se myllynkiven ripustaminen kaulaan voinut tarkoittaa näitä toivon tuhoajiakin?

"Itseasiassa, jos moraalis-eettisillä perusteilla voitaisiin laatia laki, niin kyllä toivottumuuden kylvämisestä muihin ihmisiin tulisi rangaistava rikos."

Ja pahuutta ei voida kieltää niin kauan kun on olemassa ihmisiä jotka ovat vapaaehtois-saatanoita, ja valmiita oman logiikkansa perusteella taistelemaan vaikka tuulimyllyjä vastaan jotta saisivat muutkin yhtä toivottomiksi.

Eivät kaikki vampyyrit ime verta.