Evoluutioteoria on kupla

MaxTs

Suvullinen lisääntyminen todistaa evoluution selkeästi harhaksi. Jos kaikki elämä olisi lähtöisin jostakin bakteerista tai yksisoluisesta eliöstä, niin olisi järjenvastaista, että tällaisesta suvuttomasti lisääntyvästä organismista olisi jossain vaiheessa kehittynyt suvullisesti lisääntyvät eliöt, kasvit ja eläimet. Otetaan esimerkiksi ihminen ja ihmisen oletettu kehitys tai jokin nisäkäs.

Kumpi syntyi sattumalta ensin: munasolu vai siittiöt? Ja miksi ne syntyivät? Mitä etua niiden synnystä oli suvuttomaan lisääntymiseen verrattuna? Mihin sukusolut syntyivät ja mitä käyttöä varten? Johonkin epämääräiseen solukasaumaan vai mihin? Niillähän ei ollut mitään käyttöä ennen sukupuoli- ja synnytyselinten kehittymistä. Näillä ei taas ollut mitään syytä kehittyä ellei olisi ollut sukusoluja ja suvullista lisääntymistä jo valmiina olemassa. Huomaamme, että molempien on täytynyt syntyä yhtä aikaa, sekä sukupuolielinten että synnytyksessä tarvittavan elimistön ja sukusolujen. Kuinka todennäköistä tämä olisi sattuman ja luonnonvalinnan kautta? Tuskin maailmankaikkeuteen mahtuisivat kaikki ne desimaalipilkun jälkeiset nollat, joilla kuvattaisiin tätä todennäköisyyttä. (todennäköisyys on asteikolla 0-1)

Siittiöt ja munasolut tarvitsevat oikean ympäristön ja tietyt edellytykset, jossa ne voivat syntyä. Tämä on sukukypsäksi tullut ihminen ja hänen elimistönsä. On siis täysin järjen vastaista, että sukusoluja olisi itsestään kehittynyt ennen sukukypsän yksilön kehittymistä!

Jos löydämme maasta kellon, päättelemme luonnollisesti, että sillä on täytynyt olla tekijä, koska huomaamme sen järjestelmällisen rakenteen. Samalla tavalla, jos tarkastelemme ihmisen silmän rakennetta, voimme todeta suunnattoman monimutkaisen ja hienosäädetyn koneiston, jonka kehittyminen itsestään sokean sattuman tuloksena tuntuu järjettömältä. Viime aikoina teleologinen argumentti on herännyt tiedemiesten piirissä uudelleen henkiin ja sitä puolustavat monet varsin nimekkäät tutkijat. Yksi teleologista argumenttia kannattava ryhmä on Intelligent Design-liike.

Intelligent Design-liike alkoi Charles Thaxtonin, Walter Bradleyn, Michael Dentonin, Dean Kenyonin ja Philip Johnsonin kirjoituksista. Kyseinen liike ei lähtenyt kreationistien tavoin puolustamaan Raamattua, vaan kritisoimaan darwinismia ja sen perusmekanismeja. Heidän mukaansa darwinismi ei riitä biologisen tutkimuksen viitekehykseksi. Viime aikoina sellaiset tutkijat, kuin Michael Behe, Stephen Meyer, Paul Nelson, Jonathan Wells ja William Dembsky ovat ottaneet uuden askeleen Intelligent Design -liikkeen kehityksessä ja alkaneet luoda positiivista tutkimusohjelmaa elämän alkuperän ymmärtämiselle. Tämä ohjelma perustuu älyllisen suunnittelijan olemassaoloon ja sitä pidetään avaimena elämän monimuotoisuuden ymmärtämiselle. Intelligent Design -liike on saanut kannattajia parhaimpien akateemikkojen joukosta.

Intelligent Design -ajattelu lähtee siitä havainnosta, että älylliset aiheuttajat voivat saada aikaan asioita, joita ohjaamattomat luonnolliset aiheuttajat eivät. Ohjaamattomat tekijät voivat "koota" kiven palasia pöydälle, mutta ne eivät voi järjestää niitä siten, että pöydälle muodostuu vaikkapa maammelaulun sanat suomeksi ja ruotsiksi.

Miten päättelemme Designin käytännössä?

Kun väitämme luonnossa nähtävän järjestyksen todistavan Luojan olemassaolon puolesta, oletamme automaattisesti, että tietyt ilmiöt ovat sattuman tulosta ja tietyt eivät. Lisäksi oletamme, että meillä on kyky erottaa, ainakin joissain tapauksissa, nämä aiheuttajat toisistaan. Kun jokin ilmiö täyttää riittävästi suunnitellun tapahtuman tunnusmerkkejä, oletamme ilmiön takana olevan persoonallisen suunnittelijan. Jos lattialla on suuri joukko kirjoja, pystymme mielestämme päättelemään, onko kirjat kaatuneen kirjahyllyn jäljiltä sekaisin vai onko joku lajitellut kirjat lattialle. Jos kirjat ovat pienissä kasoissa kirjoittajan sukunimen ensimmäisen kirjaimen mukaan lajiteltuna, oletamme, että joku on järjestänyt kirjat kyseisellä tavalla. Jos taas kirjat muodostavat mielestämme täysin epäloogisen, sattumanvaraisen ja kaoottisen kasan, päädymme siihen, että kirjahylly on kaatunut tai jokin muu vastaava tapahtuma on heittänyt kirjat lattialle tiettyyn järjestykseen (tai järjestyksettömyyteen). On tietysti mahdollista, että joku valtion apurahalla elävä anarkistitaiteilija on heijastanut mielensä mietteitä asettelemalla kirjat täysin kaoottiseen järjestykseen, jonka logiikkaa ei ymmärrä kukaan muu kuin anarkistiystävämme. Ja hänkin ymmärsi järjestyksen vain amfetamiinipilvessä, jossa luomistyö tapahtui. Yleistä ajattelutapaamme koskien voinemme tehdä seuraavanlaisen päätelmän:

a) Emme voi koskaan väittää ehdottaman varmasti, että jokin ei olisi suunniteltua.
b) Voimme väittää joissakin tilanteissa ehdottoman varmasti, että jokin on suunniteltua.

Käytännön elämän asioissa päättelemme siis tiettyjen asioiden olevan sattumaa ja tiettyjen suunniteltua. Amerikkalainen matemaatikko William Dembski esittää tämän päättelyn tapahtuvan kolmivaiheisen suodattimen kautta. Kun pohdimme, onko jonkin ilmiön taustalla suunnittelija, voimme valita periaatteessa kolmesta vaihtoehdosta sen, joka mielestämme parhaiten selittää kyseisen ilmiön.

Laki
Sattuma
Suunnittelu

Laki

Jos löydämme pihalta ämpärin, jossa on jäätynyttä vettä, emme totea: "Onpa outo sattuma!", vaan ymmärrämme veden jäätyneen ämpärissä, koska lämpötila on ulkona alle nollan. Kysymyksessä on luonnonlaki, joka toimii tietyissä olosuhteissa aina samalla tavalla.

Sattuma

Jatkamme matkaa ja ostamme Marttojen myyjäisistä arvan mielessämme salainen haave voittaa virkattu tuulilasinlämmityspeitto iloisesti tuulessa lepattavilla lampaanvillatupsuilla. Martat ovat myyneet kaiken kaikkiaan 370 arpaa ja kuinka ollakaan voitat päävoiton. Erikoinen sattuma, mutta sattuma kuitenkin.

Suunnittelu (Design)

Maailma on täynnä ihmeellisiä sattumia, mutta jokin meissä tekee eron sattuman ja suunnitellun tapahtuman välillä. Jos naapurimme voittaa kerran lotossa täysosuman, pidämme asiaa ehkä sattuman irvistyksenä meille. Jos sama naapuri voittaa kolme kertaa peräkkäin täysosuman, alamme kiinnittää sähköteleskooppeja makuuhuoneen seinään ja pujottaa valokaapelia parvekkeen kautta rinnakkaiseläjämme edesottamuksia seuraamaan. Olemme varmoja, että naapurilla on systeemi, koska kukaan ei voita kolmea kertaa peräkkäin lotossa täysosumaa vain sattumalta. Jo lottopelin olemassaolon mielekkyys poistaa sen mahdollisuuden, että voittaminen olisi laki. Sattuma menee selityksestä kerran mutta voiton toistuessa useita kertoja peräkkäin tämä selitys ei enää vakuuta. Vaikka naapurin systeemi ei ole tarkoin tiedossa, systeemin olemassaoloa pidetään faktana voittamisen liian pienen todennäköisyyden vuoksi. Joku skeptikko saattaisi tietysti väittää sinun potevan kehityshäiriöstä juontuvaa traumaa, joka ilmenee kateutena naapuriasi kohtaan ja todistaa tämän sillä, että Aku Ankan naapurisotajutut ovat mielilukemistasi. Näin ollen koko päättelysi lähtisi siitä olettamuksesta, että naapurisi on läpeensä kiero ja näin ollen objektiivisuutesi kyseenalaistuu. Kaikesta tilanteeseen liittyvästä tunnelatauksesta huolimatta kolmen perättäisen täysosuman matemaattinen epätodennäköisyys tukee tunnepitoisia väitteitäsi "systeemin" olemassaolon puolesta

Ranskalaisen todennäköisyyslaskentaan erikoistuneen matemaatikon Emile Borelin mukaan tapahtumia, joiden todennäköisyys on pienempi kuin 1:10-50, ei yksinkertaisesti (koskaan) tapahdu. Kolmen perättäisen täysosuman voittaminen lotossa lähentelee tätä todennäköisyyttä.

Tässä "säännössä" on kuitenkin yksi merkittävä sen soveltamiseen liittyvä ongelma. Jos heitän kolikkoa tuhat kertaa, erilaisten sarjojen mahdollisuuksia on noin 10300. Näin ollen voimme periaatteessa pitää mitä tahansa saamaamme sarjan todennäköisyyttä äärettömän pienenä - kuitenkin on varmaa, että saamme jonkun sarjan ja pidämme tätä puhtaasti sattumana. Jos kirjoittaisin sarjan etukäteen ja sen jälkeen heittäisin kolikkoa tuhat kertaa ja saisin juuri täsmälleen kirjoittamani sarjan, tämä ei enää menisi sattuman tiliin.

Todennäköisyyslaskentaan perustuvaa Design-argumenttia on kritisoitu viittaamalla edellä mainitun kaltaiseen tilanteeseen. Suosittu esimerkki on korttipelissä silloin tällöin saatava sarja, jonka todennäköisyys on äärettömän pieni. Kuitenkin tällaisia sarjoja saadaan aika ajoin. Tämä kritiikki on kuitenkin ongelmallista, koska käytännön ajattelussa teemme intuitiivisesti eron sattuman ja suunnittelun välillä.

Vuonna 1985 Nicolas Caputo joutui New Jersey korkeimman oikeuden eteen syytettynä vilpistä. On yleisesti tiedettyä, että äänestäjät äänestävät todennäköisimmin listan ensimmäistä ehdokasta ja Caputo oli arponut 40 tapauksessa 41:stä demokraatit ennen republikaaneja. Caputo kielsi syyllistyneensä tahalliseen valikointiin, eikä kukaan voinut osoittaa, miten Caputo mahdollisen huijauksensa suoritti. Oikeus tuomitsi Caputon kuitenkin syylliseksi, koska todennäköisyys sille, että sama puolue olisi voittanut arvonnan 40:ssä tapauksessa 41:stä oli oikeuden mielestä liian pieni. Oikeus totesi seuraavasti:
Näiden todennäköisyyksien edessä harva järkevä ihminen hyväksyisi sokeaa sattumaa selitykseksi."

Kosmiset vakiot

Epävireisellä kitaralla soittaminen on ahdistava kokemus. Jos kyseinen instrumentti on tarpeeksi epävireessä, soittaminen on itse asiassa mahdotonta. Jokainen kitaristi tietää, että kitaran vireessä oleminen ei ole itsestään selvyys. Kun tehtaalla tehdään kitara, pelkkä sattumanvarainen ja mielivaltainen kielten kiristäminen ei saa kitaraa vireeseen. Vaikka tämä on teoreettisesti mahdollista, kukaan artisti ei menisi suoraan TV-lähetykseen soittamaan testaamatta kyseisen kitaran virettä ennalta käsin. Jos soitin on vireessä, oletamme automaattisesti, että joku on virittänyt kyseisen kitaran.

Maailmankaikkeuskin vaikuttaa olevan viritetty juuri sitä varten, että elämää voi esiintyä. Elämän esiintyminen ei ole missään tapauksessa fysiikan lakien mukainen välttämättömyys, vaan edellyttää tarkkaa "hienosäätöä". 1600-luvulla elänyt Spinoza pohti kysymystä siitä, miksi ylipäätään on olemassa yhtään mitään. Spinozan "riittävän syyn" -periaatetta soveltamalla voimme, esittää kysymyksen, miksi on olemassa luonnonlakeja ja ns. kosmisia vakioita, jotka mahdollistavat elämän esiintymisen.

Tiedemaailmassa on lisääntyvissä määrin tunnustettu maailmankaikkeuden takana oleva suunnitelmallisuus. Muun muassa Nobel palkinnon fysiikassa saanut Arno Penzias toteaa:
Astronomia johtaa meidät yhteen ainutlaatuiseen tapahtumaan, universumiin, joka luotiin tyhjästä ja joka on tarkkaan tasapainossa tarjotakseen tarkalleen ne olosuhteet, jotka elämän ylläpitämiseen tarvitaan ja jonka takana on (joku voisi sanoa yliluonnollinen) suunnitelma.7

Voimme päätellä jotakin Ensimmäisen aiheuttajan, eli Luojan luonteesta ja ominaisuuksista tarkastelemalla hänen luomaansa maailmaa. Maailmankaikkeus näyttää, niin narsistiselta kuin se kuulostaakin, viritetyltä ihmisen elämän mahdollistamiseksi. Ensimmäisellä aiheuttajalla näyttää siis olevan intressejä ihmisen hyvinvoinnin suhteen. Penziaksen sanoja lainaten maailmankaikkeuden takana on "suunnitelma". Genesiksen luomiskertomuksien keskeinen idea on ihmisen "valta-asemasta" luomakunnan kruununa. Vaikka tämä näkökulma voidaan luonnollisesti selittää sillä, että ihminen on kirjoittanut luomiskertomuksen ja katsoo luomakuntaa omasta näkökulmastaan, myös luonnontieteistä näyttäisi löytyvän tukea tämänkaltaiselle ajattelulle. Astronomi John O´Keefe toteaakin:
"Jos maailmankaikkeutta ei olisi tehty äärettömän tarkasti emme olisi koskaan voineet olla olemassa. Minun näkemykseni on, että nämä olosuhteet antavat ymmärtää, että maailmankaikkeus on luotu sitä varten, että ihminen voi elää siellä."

Matemaattisen fysiikan professori Frank Tipler kirjoittaa siitä, miten hän päätyi Jumala-käsitykseen luonnontieteiden pohjalta:
"Kun aloitin urani avaruustutkijana noin kaksikymmentä vuotta sitten, olin vakaa ateisti. En olisi villeimmissä kuvitelmissanikaan voinut ajatella, että eräänä päivänä olisin kirjoittamassa kirjaa, jossa yritetään näyttää, että juutalais-kristillisen teologian keskeisimmät väitteet ovat itse asiassa totta, ja että nämä väitteet ovat suoria deduktioita fysiikan laeista sellaisina kuin me ne nyt ymmärrämme. Minut on ajanut näihin johtopäätöksiin oman fysiikan erikoisalani kiertämätön logiikka."

Astronomi Hugh Ross on viime vuosien kuluessa laskenut erilaisten kosmisten vakioiden arvoja ja arvioinut niiden pohjalta mahdollisuuksia elämän sattumanvaraiselle syntymiselle. Rossin mukaan uusia havaintoja uusista "kielistä" tulee niin nopeasti, että hän päivittää listan neljännesvuosittain. Jos vaikkapa vahvan ydinvoiman (Strong nuclear force) voimakkuus olisi 0,3 % suurempi tai 2 % heikompi, koko universumia ei olisi olemassa.

Ross esittää mm. 55 parametriä, joiden pienetkin muutokset ehkäisisivät elämän syntymisen mahdollisuuden maapallolta. Osa näistä arvoista koskee koko universumin olemassaoloa. Muutostoleranssien suuruutta on monissa tapauksissa tietysti vaikea arvioida tarkasti. Ross arvioi kuitenkin näille 55 parametrille muuttumisrajat ja sai kaikkien näiden olosuhteiden yhteensattumiselle todennäköisyydeksi 1/1069.10 Tulos on sikälikin mielenkiintoinen, että maailmankaikkeudessa arvioidaan olevan 1022 planeettaa. Näin ollen todennäköisyys näiden arvojen yhteen osumiselle jollakin maailmankaikkeuden planeetalla on häviävän pieni.

Luoja on selvästi joutunut virittämään. Vaikka uskoisimme darwinistiseen evoluutioteoriaan, joutuisimme silti tunnustamaan "ohjaavan voiman tai älyn" tarpeellisuuden.

Alussa oli...informaatio

Ateistisen evoluutioteorian kannalta informaation syntyminen on varsin ongelmallista. Vaikka luonnossa tapahtuu puhtaasti fysiikan lakien mukaista järjestymistä matemaattiseen säännönmukaisuuteen, kysymys informaation synnystä jää selittämättä. Esimerkiksi lumihiutaleen muodostumista on usein käytetty esimerkkinä luonnossa tapahtuvasta spontaanista järjestäytymisestä. Kyseinen ilmiö on kuitenkin termodynamiikan toisen pääsäännön mukainen tapahtuma, jossa vesi vaihtaa muotoaan alemman energiatason mukaiseen tilaan. Biologit Lane Lester ja Raymond Bohlin erottavat järjestyksen informaatiota sisältävästä järjestyksestä eli kompleksisuudesta (order vs. complexity). Järjestys (order) käsittää luonnossa toistuvan järjestyksen, joka sisältää vähän informaatiota. Tällaisia ovat esimerkiksi edellä mainittu lumihiutale tai vaikka kristalli. Informaatioteoreetikot käyttävät usein kirjaimia esimerkkinä ja kuvaavat tätä järjestystä toistuvana kirjainyhdistelmänä LSXT LSXT LSXT. Kirjaimet noudattavat tiettyä järjestystä ja kaavaa, mutta eivät sisällä informaatiota. Jos kirjaimet muodostuvat järjestykseen AVATAAN TÄSTÄ, kyseessä on kompleksinen järjestys, joka siis sisältää informaatiota, sikäli kun on olemassa jokin, joka pystyy sitä lukemaan. Kyseinen lausehan ei ranskalaiselle ummikolle sano mitään. DNA on esimerkki tällaisesta kompleksisesta järjestyksestä, joka sisältää suunnattoman määrän informaatiota, joka ohjaa mm. elintoimintojen kehittymistä. Sen yhteydessä voidaan käyttää kirjaimellisesti sellaisia termejä kuten "koodi" tai "lukea".

Evoluutioteorian kannalta DNA:n kehittyminen on ongelmallista, koska kemialliselta koostumukseltaan nämä "kirjaimet" ovat samanlaisia ja niiden järjestäminen tarkoituksellisiin ketjuihin vaatii edeltävää informaatiota. Tällaisen prosessin pitäminen sattumanvaraisena on epätoivoista.

Proteiinin muodostuminen

Tyypillinen proteiini koostuu 300 aminohapon ketjusta ja monien proteiinien "ketjut" ovat huomattavasti tätä pitempiä. Jos oletamme, että 100 aminohapon proteiinin pitäisi muodostua sattumalta, jotta hyvin yksinkertainen elämän muoto voisi tämän ja lukemattomien muiden sattumien yhteensattumana syntyä, oletamme paljon.
Aminohappojen tulee kiinnittyä toisiinsa peptidisidoksin. Luonnossa mahdollisuuksia on kuitenkin monia muitakin ja todennäköisyys peptidisidoksen syntymiselle on noin 0,5. Todennäköisyys sadan aminohapon kiinnittymiselle toisiinsa peptidisidoksin on 1/1030.
Jokaisella aminohapolla on luonnossa itsestään peilikuva. Puhutaan optisista isomeereistä: L-muodosta ja D-muodosta. Näitä esiintyy luonnossa yhtä paljon, mutta toimivissa proteiineissa esiintyy oikeastaan vain L-muotoisia. Todennäköisyys sadan L-muodon yhteen sattumiselle on 1/1030.
Jos oletamme, että yhteen paikkaan sopii vain yksi aminohappo, joita luonnossa esiintyy kaikkiaan 20, mahdollisuus saada sadan oikean aminohapon ketju on noin 1/10130. On totta, että monet ketjut voivat hyväksyä eri aminohappoja samaan paikkaan. Toisaalta joissakin proteiineissa vain yhden aminohapon väärä korvautuminen voi aiheuttaa sellaisia sairauksia kuten sirppisoluanemia. Robert Sauer tutki proteiinien aminohappojen mahdollista korvautumista toisilla hapoilla ja päätyi todennäköisyyteen 1/1065. (Maailmankaikkeudessa arvioidaan olevan noin 1065 atomia)

Bradley ja Thaxton esittävät mielenkiintoisen huomion proteiinien sattumanvaraisen syntymisen suhteen. Jos olettaisimme, että kaikki hiili maapallolla olisi nimenomaan aminohapoissa ja että aminohappojen annettaisiin reagoida niiden maksimireagointinopeudella (1012/s) miljardi vuotta (pisin mahdollinen aika maapallon jäähtymisen ja elämän syntymisen välillä), joutuisimme silti pitämään tätä yhden proteiinin syntymistä äärimmäisen epätodennäköisenä (1/1065)

Kun kyseessä on vasta yhden suhteellisen yksinkertaisen proteiinin syntyminen sattumalta, niin ajatus kokonaisten eliöiden sattumanvaraisesta syntymisestä tuntuu järjettömältä. Harold Morowitz laski termodynamiikan perusteella todennäköisyyden ehkä yksinkertaisimman olemassaolevan eliön, Escherichia coli -mikrobin spontaanille syntymiselle. Morowitzin mukaan mikrobin sattumanvaraisen syntymisen todennäköisyys on 1:10100 000 000 000

Hubert Yockey esitti Journal of Theoretical Biology -lehdessä laskelmansa sytokromi c -nimisen proteiinin sattumanvaraisen syntymisen todennäköisyydestä. Yockey päätyi tulokseen 1:1094. Vaikka jokaisella maailmankaikkeuden tähdellä olisi maapallon kaltainen planeetta ja sadan aminohapon ketjuja kokeiltaisiin joka planeetalla triljoona kertaa sekunnissa 20 miljardin vuoden ajan, todennäköisyys sytokromi c:n syntymiselle olisi edelleen häviävän pieni (1: 2x1043). Tämänkin toteutuessa olemassa olisi vasta yksinäinen sytokromi c -proteiini.

Käytännön johtopäätös on karussa ja latteassa yksinkertaisuudessaan se, että elämää ei synny sattumalta.

Liian monimutkaista luonnonvalinnalle

Luonnonvalinta valitsee jo toimivista järjestelmistä parhaimman, jonka "omistaja" saa keskimäärin eniten jälkeläisiä. Näin luonnonvalinnan kriteerit täyttävä etu leviää seuraavaan sukupolveen ja tätä myöten pikkuhiljaa laajemmin populaatioon. Tässä mielessä evoluutiota tapahtuu jatkuvasti. Klassinen esimerkki on sairaalabakteerit, jotka ovat "kehittäneet" vastustuskyvyn antibiooteille. Ne bakteeriyksilöt, joihin antibiootti ei tehoa, saavat luonnollisesti enemmän jälkeläisiä kuin antibioottisessa massamurhassa kuolleet lajitoverinsa. Uusi bakteerisukupolvi kantaa "selviytyjien" geenejä ja ovat näin ollen sopeutuneet antibioottien luomiin olosuhteisiin.

Edelläkuvattua prosessia kutsutaan usein mikroevoluutioksi, joka tapahtuu lajin sisällä tai muuttaa lajia siinä määrin, että voi olla perusteltua puhua uudesta lajista. Myös darwinistisen evoluutioteorian kriitikot tunnustavat mikroevoluution, joten sen todistelemista voidaan pitää turhana. Monien tiedemiesten mukaan tämä evoluutiomekanismi on kuitenkin riittämätön selittämään elämän kehittymistä yksinkertaisesta aminohaposta ihmiseksi. Jos ystäväsi Urpo kertoo pyöräilleensä keskellä kesää Lappeenrannasta Maarianhaminaan ilman veneen käyttämistä, hänen kertomuksensa todenperäisyyttä ei vielä todista että helikopterista on videoitu pikataival Helsingistä Turkuun. Varsinainen ongelma kertomuksessa on nimittäin vesiosuudet, vaikka ne kilometreissä laskettuna muodostavatkin vain pienehkön prosentin koko matkasta. Miten Urpo suoriutui saarien välisistä matkoista? Voidaan tietysti teoreettisesti olettaa, että polkupyörällä on mahdollista liikkua veden pinnalla, jos pyörät vain pyörivät riittävän nopeasti. Käytännössä tämä selitys ei kuitenkaan vakuuta, koska ihminen ei pysty pyöräilemään niin nopeasti.

Evoluutioteoria rakentui alun perin voimakkaasti fossiiliaineiston varaan ja suuri osa evoluutioteoriaa koskevasta kisailusta on ollutkin tanssia näiden luiden kanssa. On kiistelty välimuotojen olemassaolosta ja olemassaolemattomuudesta, fossiiliaineiston aukoista ja kehityssarjoista sekä maapallon iästä. Evoluutioteorian todisteet ovat kuitenkin pääasiallisesti kuvauksia "maantiepätkistä", eikä vedenylitysmekanismia ikinä selitetä. Evoluutioteorian isänä pidetty Charles Darwin epäili teoriansa kykyä pyöräillä vesiosuuksia kuuluisassa teoksessaan Lajien synty:
"Jos pystytään osoittamaan, että on olemassa jokin monimutkainen elin, joka ei ole voinut kehittyä lukuisten, peräkkäisten ja pienten muutoksien kautta, minun teoriani tuhoutuisi ehdottomasti."

Darwinin elinaikana ei mikroskooppisen maailman monimutkaisuudesta ollut pienintäkään käsitystä. Oikeastaan vasta elektronimikroskooppien kehittämisen myötä esimerkiksi solun sisäisen maailman suunnaton monimutkaisuus on alkanut paljastua. Viimeisten vuosikymmenien aikana tietomäärä solusta ja sen toimintaperiaatteesta on lisääntynyt räjähdysmäisesti ja nykyään voidaankin sanoa, että solun toimintaperiaatteet tunnetaan varsin hyvin.

Purkamaton monimutkaisuus - "Vesiosuudet"

Koska luonnonvalinta voi valita vain jo toimivista systeemeistä, biologinen järjestelmä ei voi syntyä asteittain. Sen pitäisi siis syntyä kokonaan ja kerralla toimivana kokonaisuutena.Yhtenä merkittävänä "vesiosuutena" evoluutioprosessissa on Darwinin mainitsemien kompleksisten järjestelmien syntyminen. Amerikkalainen biokemisti Michael Behe, joka toimii biokemian apulaisprofessorina Lehighn yliopistossa julkaisi vuonna 1996 paljon kohua herättäneen kirjan Darwin´s Black Box, jossa hän osoitti, että tällaisia Darwinin mainitsemia monimutkaisia elimiä todellakin on lukuisia. Kirja sai osakseen huomattavaa julkisuutta ja se pääsi mm. Science- ja Nature -lehtien, New York Timesin ja Wall Street Journalin kirja-arvosteluihin. Evankelikaalisten kristittyjen merkittävä kuukausilehti Christianity Today valitsi Behen teoksen vuoden kirjaksi. Kirjan takakannessa suositteluina on maailmankuulun biokemisti Robert Shapiron myönteinen kommentti kirjasta.

Behe käytti hiirenräpsää (=hiirenloukku, toim.huom.) esimerkkinä tällaisesta monimutkaisesta rakenteesta, josta hän käyttää nimeä irreducible complexity. Hiiren räpsä ei voi pyydystää hiiriä ennenkuin sen kaikki osat toimivat. Hiiren räpsän kaltainen rakenne ei siis voi kehittyä pikku hiljaa luonnonvalinnan avulla, koska puolivalmis hiiren räpsä ei toimi hiukkaakaan sen paremmin kuin juuri paketista otetut räpsän osat. Monimutkaisempana esimerkkinä voidaan mainita esim. sähkömoottorit, joista on hyötyä vasta kun ne toimivat.

Bakteeritason moottorit

Solutasolla esimerkkinä monimutkaisesta rakenteesta on esimerkiksi eräiden bakteerien liikkumisen mahdollistavat moottorit, jotka ovat pienempiä kuin mitkään ihmisen tekemät rakennelmat. Moottori koostuu monesta osasta, joiden on toimittava yhdessä, jotta siitä voi olla mitään hyötyä. Näin ollen kaikkien osien pitäisi ilmestyä yhtäkkiä ja samanaikaisesti oikeille paikoilleen ja alkaa toimia välittömästi. Kun otetaan huomioon, että bakteerin flagellum-moottorin toimintaa ohjailevat kymmenet erityisproteiinit, laitteen sattumanvarainen syntyminen tuntuu mielettömältä. Luonnossa esiintyviä monimutkaisia järjestelmiä (irreducible complexity) on lukuisia myös makrotasolla. Yhtenä esimerkkinä ihmisen polvinivelten toiminta, jonka kehittyminen asteittain vaikuttaa mahdottomalta.

Huolellista tutkimusta

Michael Behen esittämä ongelma on todellinen, eikä tällaisten monimutkaisten rakenteiden kehittymiselle ole osoitettu toimivaa mekanismia.Behe kuvaa kirjassaan tutkimusprosessia, joka omalta osaltaan vahvistaa hänen väitteensä varteenotettavuutta. Vuonna 1971 perustettu Journal of Molecular Evolution edustaa varsin hyvin tiedemaailman tilannetta molekyylitason evoluutiotutkimuksen suhteen. Kyseisessä kuukausittain ilmestyvässä tieteellisessä aikakauslehdessä julkaistaan kymmenen vuoden aikana noin tuhat artikkelia. Behen mukaan tuhannen artikkelin tutkiminen tietyltä tieteenalalta antaa melko hyvän kuvan siitä, mitä ongelmia on ratkaistu, mitä ongelmia käsitellään ja mitkä "ohitetaan". Yksikään Behen läpikäymistä tuhannesta artikkelista ei käsitelty kompleksisten järjestelmien syntymistä asteittain darwinistisen käsityksen mukaan. Alaan erikoistuneessa tiedelehdessä ei siis edes yritetty esittää ratkaisua ongelmaan.

Toinen arvostettu tiedelehti Proceedings of the National Academy of Sciences julkaisi vuosien 1984 ja 1994 välisenä aikana noin kaksikymmentätuhatta artikkelia, joista noin 400 käsitteli molekyylitason evoluutiota. Yksikään näistä artikkeleista ei käsitellyt kompleksisten järjestelmien syntymistä. Myös muiden biokemiaa käsittelevien lehtien tutkiminen antoi saman tuloksen. Behen tutkimuksista kävi ilmi myös se mielenkiintoinen seikka, että biokemian yliopistotason oppikirjoissa evoluutiota käsiteltiin häviävän vähän. Behe tekee tutkimuksistaan yhteenvedon, jonka mukaan "koskaan ei ole ollut tapaamista tai kirjaa tai artikkelia monimutkaisten biokemiallisten järjestelmien evoluution yksityiskohdista".

Johtopäätös

Darwinistinen evoluutioteoria ei selitä monimutkaisten järjestelmien syntymistä. Nämä rakenteet vaikuttavat älyllisen olennon suunnittelemilta ja sopivat näin ollen teistiseen käsitykseen persoonallisesta Luojasta. On syytä huomauttaa, että Design -argumenttia ei voida kumota vetoamalla "aukkojen jumala -virheeseen", joka selittää kaiken tuntemattoman Jumalan kädenjäljeksi. Designistit eivät pyri selittämään luonnon supermekanismin toimintaa Jumalan jatkuvan korjailun avulla. Design -argumentti käsittelee nimenomaan elämän ja kaikkeuden alkuperää, eikä luomakunnan toimintaa varsinaista toimintaa. Vaikka tietokoneohjelma toimisi itsekseen, se ei tarkoita, että ohjelmalla ei olisi tekijää, tai että ohjelma olisi kehittynyt itsestään ja aivan sattumalta!

18

1106

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Tavoitteeton

      Olihan tuossa paljon tavaraa. Joitain kommentteja:

      Suvullinen lisääntymisen:

      Aluksi kaikki elävät olennot lisääntyivät jakautumalla. Tämän jälkeen kehittyi ominaisuus kasvattaa "nuppu" (kuten esim Hydrozoa nykyään) eliön ulkopulelle, sitten suojassa sisäpuolella (Porifera). Tämän jälkeen kehittyi kyky tuottaa sukusoluja, mikä mahdollisti sen, että uusi "nuppu" kasvoi kahden eliön yhdistetystä perimästä.

      Kyky lisääntyä seksuaalisesti kumppanin kanssa geenejä vaihtamalla on syntynyt jossain vaiheessa joidenkin mutaatioiden tuloksena, ja on pitkään ollut (ja on edelleenkin monilla eliöillä) jakautumisen kanssa rinnakkainen lisääntymistapa.

      Koska seksuaalinen lisääntyminen johtaa muuntautumiskykyisempään populaatioon, on sillä etulyöntiasema, paitsi tilanteissa, missä kumppania ei ole saatavilla.

      Bakteerimoottorin evoluutio: http://www.talkdesign.org/faqs/flagellum.html

      Informaation muodostuminen:

      Rekursiiviset prosessit kasvattavat informaation määrää. Hyvä esimerkki tällaisesta on vaikkapa lumihiutaleen sisältämä rakenneinformaatio. Kun rekursio pohjautuu sattumaan ja valintaan (kuten vaikkapa evoluutiossa), kasvaa valintatilanteen kannalta relevantin informaation määrä.

      Geneettiset algoritmit osoittavat mainiosti miten evoluution kaltaiset prosessit sopeutuvat ja ongelman ratkaisemiseksi tarvittava informaatio lisääntyy: http://www.talkorigins.org/faqs/genalg/genalg.html

      Tai jos sinua kiinnosta lukea vain miten kreationistien yritykset kumota tämä ovat epäonnistuneet, niin: http://www.talkorigins.org/faqs/genalg/genalg.html#creationists

      Proteiinin muodostuminen:

      >>Tyypillinen proteiini koostuu 300 aminohapon ketjusta ja monien proteiinien "ketjut" ovat huomattavasti tätä pitempiä.

    • AntiHihhuli

      Koko sepustuksesi kaatuu helposti. Vertaat keskänään sattumaa ja suunnittelua. Tämä on paha olkiukko koska evoluutio ei ole mikään sattuma. Ainoastaan variaatiota tuottavat muutaatiot ovat satunnaisia mutta itse luonnonvalinta joka evoluutiota ohjaa on ihan kaikkea muuta kuin sattumanvarainen prosessi.

      Suvullisella lisääntymisellä ei ole muuta merkitystä kuin evoluution tehostaminen joten se on lähinnä todiste evon puolesta.

      Lisäksi evoluutio teoria on edelleen ainoa teoria joka selittää sekä määritetynkompleksisuuden että redusoimattomankompleksisuuden. ID-huuhaa itse ei kyseisiä ominaisuuksia selitä. ID-sepustus sisältää kyllä tarkat määritelmät ID-kriteereille mutta jättää kokonaan perustelematta miksi kyseisiet kriteerit edellyttävät ID:n.

      • sekoilet pahasti

        Evoluutio ei ole sitä, mitä saattoi tapahtua, vaan sitä mikä tapahtui.
        Evoluutioteoria kertoo juuri siitä ,mitä saattoi tapahtua ja on näinollen tapahtuneista tosiasioista riippumaton teoria.
        Evoluutioteoria perustuu olettamukseen että nykyisillä eliöillä pitää olla kehittyviä esimuotoja vaikka me emme voi havaita eliömuotojen lisääntyvän vaan päinvastoin näemme niiden vähenevän.
        Evoluutioteoria ei siis perustu meidän nykyisin havaitsemaamme, vaan olettaa joskus olleen toisin.


      • Tavoitteeton
        sekoilet pahasti kirjoitti:

        Evoluutio ei ole sitä, mitä saattoi tapahtua, vaan sitä mikä tapahtui.
        Evoluutioteoria kertoo juuri siitä ,mitä saattoi tapahtua ja on näinollen tapahtuneista tosiasioista riippumaton teoria.
        Evoluutioteoria perustuu olettamukseen että nykyisillä eliöillä pitää olla kehittyviä esimuotoja vaikka me emme voi havaita eliömuotojen lisääntyvän vaan päinvastoin näemme niiden vähenevän.
        Evoluutioteoria ei siis perustu meidän nykyisin havaitsemaamme, vaan olettaa joskus olleen toisin.

        >>Evoluutio ei ole sitä, mitä saattoi tapahtua, vaan sitä mikä tapahtui.>Evoluutioteoria kertoo juuri siitä ,mitä saattoi tapahtua ja on näinollen tapahtuneista tosiasioista riippumaton teoria.>Evoluutioteoria perustuu olettamukseen että nykyisillä eliöillä pitää olla kehittyviä esimuotoja vaikka me emme voi havaita eliömuotojen lisääntyvän vaan päinvastoin näemme niiden vähenevän.>Evoluutioteoria ei siis perustu meidän nykyisin havaitsemaamme, vaan olettaa joskus olleen toisin.


      • huastaja
        Tavoitteeton kirjoitti:

        >>Evoluutio ei ole sitä, mitä saattoi tapahtua, vaan sitä mikä tapahtui.>Evoluutioteoria kertoo juuri siitä ,mitä saattoi tapahtua ja on näinollen tapahtuneista tosiasioista riippumaton teoria.>Evoluutioteoria perustuu olettamukseen että nykyisillä eliöillä pitää olla kehittyviä esimuotoja vaikka me emme voi havaita eliömuotojen lisääntyvän vaan päinvastoin näemme niiden vähenevän.>Evoluutioteoria ei siis perustu meidän nykyisin havaitsemaamme, vaan olettaa joskus olleen toisin.

        ===Siinä mielessä totta, että evoluutioteorian mukaan eliöt eivät aina ole olleet sellaisia kuin ne nyt ovat. Fossiilievidenssi todistaa tämän aspektin tapahtuneesta evoluutiosta.===

        Älykäs teoriako?
        Kilin kulkuset!
        Jokainen tuon tietää ilman evoteoriaakin!
        Ethän ole isäsi etkä äitisi näköinen ja niin on myös muiden sisarusten kohdalla.
        Ei siihen teoriaa tarvita selittäjäksi.
        Jokainen yksilö on ilman evoteoriaakin todettu erilaiseksi kuin kukaan aikaisemmin olemassaollut.
        Evoteoria ei siis olekaan tuonut mitään ennen tuntematonta tietoa!
        Evoluutio ei edellytä mitään näkyvää muutosta lajin olemassaolon aikana.Silti sekin on evoluutiota.

        Esityksesi on vain mielipiteesi puolustamista eikä tiedettä.


      • Tavoitteeton
        huastaja kirjoitti:

        ===Siinä mielessä totta, että evoluutioteorian mukaan eliöt eivät aina ole olleet sellaisia kuin ne nyt ovat. Fossiilievidenssi todistaa tämän aspektin tapahtuneesta evoluutiosta.===

        Älykäs teoriako?
        Kilin kulkuset!
        Jokainen tuon tietää ilman evoteoriaakin!
        Ethän ole isäsi etkä äitisi näköinen ja niin on myös muiden sisarusten kohdalla.
        Ei siihen teoriaa tarvita selittäjäksi.
        Jokainen yksilö on ilman evoteoriaakin todettu erilaiseksi kuin kukaan aikaisemmin olemassaollut.
        Evoteoria ei siis olekaan tuonut mitään ennen tuntematonta tietoa!
        Evoluutio ei edellytä mitään näkyvää muutosta lajin olemassaolon aikana.Silti sekin on evoluutiota.

        Esityksesi on vain mielipiteesi puolustamista eikä tiedettä.

        >>Jokainen tuon tietää ilman evoteoriaakin!>Jokainen yksilö on ilman evoteoriaakin todettu erilaiseksi kuin kukaan aikaisemmin olemassaollut.
        Evoteoria ei siis olekaan tuonut mitään ennen tuntematonta tietoa!


      • tietysti selittää
        Tavoitteeton kirjoitti:

        >>Jokainen tuon tietää ilman evoteoriaakin!>Jokainen yksilö on ilman evoteoriaakin todettu erilaiseksi kuin kukaan aikaisemmin olemassaollut.
        Evoteoria ei siis olekaan tuonut mitään ennen tuntematonta tietoa!

        Ongelma yleensä onkin kaikenlaisissa selittäjissä.
        Niitä selittäjiä varten on jopa tehty turhia virkojakin.
        Täällä näyttää olevan varsinaisten selittäjien markkinat.
        Hölmöintä selittämistä on juuri selittäminen ennenkuin tiedetään varmasti.


      • Sir Smokealot
        sekoilet pahasti kirjoitti:

        Evoluutio ei ole sitä, mitä saattoi tapahtua, vaan sitä mikä tapahtui.
        Evoluutioteoria kertoo juuri siitä ,mitä saattoi tapahtua ja on näinollen tapahtuneista tosiasioista riippumaton teoria.
        Evoluutioteoria perustuu olettamukseen että nykyisillä eliöillä pitää olla kehittyviä esimuotoja vaikka me emme voi havaita eliömuotojen lisääntyvän vaan päinvastoin näemme niiden vähenevän.
        Evoluutioteoria ei siis perustu meidän nykyisin havaitsemaamme, vaan olettaa joskus olleen toisin.

        Tarkastellaan Behen edesottamuksia ja teoriaa puhtaasti loogisista teorianhahmottelun näkökulmista.
        Darvinin hahmotellessa teoriaansa hänellä oli tukenaan ainoastaan havainnot, hän ei miettinyt mitään matemaattisia tai fysikaalisia raameja hahmottelussaan.

        Toisin kuin Behe joka tukeutuu matematiikkaan perusteluissaan ID:stä.
        Heti ensimmäinen P E R U S O L E T T A M U S on falski:

        "IC has no evolution" (kuvitelkaa mikä möhläys Beheltä)

        Teorian testaaminen käy mahdottomaksi koska ensimmäisenä on rajoitus jolla pyritään sulkemaan pois mahdollisesti esiintyvää evoluutiota.
        Kysynkin mitä tälläinen teorian hahmottelu on. Jos Behellä olisi vähänkin järkeä, hän olisi jättänyt ainakin tuollaisen oletuksen sanomatta ja kätkenyt sen jonkin muun mystisen tuntemattoman (ehkä evoluution :) sattumanvaraiseksi esiintymiseksi.

        Toinen P E R U S O L E T T A M U S on ottaa todennäköisyysmatematiikka todisteeksi. (taas ollaan olettamuksessa testattavan teorian pätevyysalueen ulkopuolisessa hetteikössä).
        Tätäkö on Behen ID-teorian H U O L E L L I N E N T U T K I M U S niinkuin väitit.

        Matematiikka elää omaa elämäänsä vailla kiinnekohtia mihinkään luonnontieteisiin.
        Mainittakoon että Riemann kehitti epäeuklidisen kaareutuvan geometrian tarkastellessaan Gaussin ja Eulerin ja edeltäjiensä matemaattisien postulaattien sisältymistä ko. formulointiin ja löysikin yhden turhan postulaatin viiden joukosta.
        Mitään tarvetta ei tuohon aikaan ollut ko. tseta ja gamma-funtkioille.

        Tähän dilemmaan Behen ajaa halu löytää komleksisia monimutkaisuuksia, mutta myös halu sulkea pois vaihtoehto, että evoluutio voisi myös niitä synnyttää.

        Eiköhän Behe ole niin monta kertaa käsitelty tälläkin foorumilla että hajusta alkaa olla haittaa., älkää hyvät kressut enää viitsikö :)


    • raindog

      "Kun jokin ilmiö täyttää riittävästi suunnitellun tapahtuman tunnusmerkkejä, oletamme ilmiön takana olevan persoonallisen suunnittelijan."
      -Malliesimerkki antroposentrisestä virheestä. Ei se, että tapahtuma vaikuttaa käsittämättömältä ihmisestä, todista suunnittelun tai luojaentiteetin puolesta tai sitä vastaan. Eikö ole mahdollista, että jollain laajemmalla tajunnan tasolla voisimme ymmärtää tajuntaa olevan myös ns. elottomissa esineissä, kuten tähdissä tai planeetoissa? Animistinen maailmankuva on yleinen varsinkin ns. alkuperäiskansojen keskuudessa, ja se, että tuomitsemme heidän ajattelunsa alkeelliseksi kertoo ainoastaan länsimaisen käsityskyvyn köyhyydestä ja vieraantuneisuudesta.

      Mutta mielenkiintoista tekstiä silti.

    • IDiootti
      • ounou..

        Jos Lentävä Spagettihirviö olisi Luoja, me olisimme spagetteja, lihapullia tai jauhelihaa, mausteita, tomaatteja tai jauhelihakastiketta.

        Ihminen on nerokkaasti suunniteltu kokonaisuus, Se viittaa nerokkaaseen suunniittelijaan


      • Tavoitteeton
        ounou.. kirjoitti:

        Jos Lentävä Spagettihirviö olisi Luoja, me olisimme spagetteja, lihapullia tai jauhelihaa, mausteita, tomaatteja tai jauhelihakastiketta.

        Ihminen on nerokkaasti suunniteltu kokonaisuus, Se viittaa nerokkaaseen suunniittelijaan

        Miksi meillä nerokkaasti suunnitelluilla ihmisillä on:

        - umpisuoli
        - häntäluu
        - ihokarvoitus
        - pystyasentoon nostettua riippusiltaa muistuttava tukirakennelma (kun paljon parempiakin rakenteita kahdella jalalla käveleville voisi konstruoida)
        - hengityskanava ja ruuansulatuskanava, jotka kulkevat osan matkaa yhdessä varmistaen, että ilmma/ruokaa joutuu kiusallisen usein väärään paikkaan


      • raindog
        Tavoitteeton kirjoitti:

        Miksi meillä nerokkaasti suunnitelluilla ihmisillä on:

        - umpisuoli
        - häntäluu
        - ihokarvoitus
        - pystyasentoon nostettua riippusiltaa muistuttava tukirakennelma (kun paljon parempiakin rakenteita kahdella jalalla käveleville voisi konstruoida)
        - hengityskanava ja ruuansulatuskanava, jotka kulkevat osan matkaa yhdessä varmistaen, että ilmma/ruokaa joutuu kiusallisen usein väärään paikkaan

        Kaiken lisäksi valtavat aivot hölskyvät korkealla päänupissa jossa ne ovat eniten alttiina iskuille ja veren puutteelle. Jos ihminen olisi nerokas, olisivat keuhkot päässä ja aivot rintakehän sisällä.


      • Mr.K.A.T.
        ounou.. kirjoitti:

        Jos Lentävä Spagettihirviö olisi Luoja, me olisimme spagetteja, lihapullia tai jauhelihaa, mausteita, tomaatteja tai jauhelihakastiketta.

        Ihminen on nerokkaasti suunniteltu kokonaisuus, Se viittaa nerokkaaseen suunniittelijaan

        Wintoosa vai minä ?
        Minussa, sekä DNA:ssani että kehossani, on enemmän uinuvia viruksia ja viruksenhylkyjä kuin edessäni olevassa Windowsissa.


    • Ant1Ev0
      • Saatanan kätyri

        Sain Saatanaan spiritistisen yhteyden ja Hän lupasi tulla uniisi tulevina talviöinä. Sovimme myös yhteistyöstä jolla saamme sinun henkesi kaapattua kun olet nousemassa Taivaaseen


      • Ant1Ev0
        Saatanan kätyri kirjoitti:

        Sain Saatanaan spiritistisen yhteyden ja Hän lupasi tulla uniisi tulevina talviöinä. Sovimme myös yhteistyöstä jolla saamme sinun henkesi kaapattua kun olet nousemassa Taivaaseen

        hoitoon hakeutumista. Ota yhteys vaikka Riku Rinteeseen ja vaihda vihasi Jumalan tarjoamaan rakkauteen.

        http://gamma.nic.fi/~shn/tekstit/paivi.htm


    • turhin Nobelisti

      >Tiedemaailmassa on lisääntyvissä määrin tunnustettu maailmankaikkeuden takana oleva suunnitelmallisuus. Muun muassa Nobel palkinnon fysiikassa saanut Arno Penzias<

      Arno Penzias on turhin fysiikan Nobel-palkinnon saajista.
      Oli vähällä ettei hän huitaissut kosmista mikroaaltotaustaa pulunpaskojen ja antennin myötä tunkiolle.

      Hän ja hänen ystävänsä tuskailivat jokapuolelta tulevan kosmisen säteilyn kanssa poistivat pulunpesät ja taas yrittivät, pesivät pulunpaskat antennistaan mutta häiriö ei vain poistunut. Viimein hän kysyi eräältä tuntemaltaan fyysikolta neuvoa.
      Onneksi tämä fyysikko ymmärsi mitä Penzias oli löytänyt.
      Joskus tomppeliakin onnistaa.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1935
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      850
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      845
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      259
      728
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      710
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      677
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      671
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      644
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      642
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      200
      635
    Aihe