Hallitusasia ei minulle selvinnyt, mutta se lieneekin niitä asioita, joita ei voi tietää eikä pidä spekuloida. Muutenhan saattaisi käydä niin, että huomaisi opissa olevan jotain hämärää.
Käsittääkseni tämänhetkisen jt-opin mukaan Jeesus on ollut läsnä vuodesta 1914 lähtien, tämä lienee selvä. Hieman epäselväksi on jäänyt koska Jeesus lakkasi olemasta seuraajiensa kanssa (Mt 28:20) mikäli asiainjärjestelmän päättyminen ei ole vielä tullut? Tai onko Jeesus pettänyt lupauksensa olla niiden keskellä, jotka ovat koolla hänen nimessään (Mt 18:20)?
Miten nämä voidaan sovittaa yhteen, eikö kanssaolo tai keskellä olo olekaan samaa kuin läsnäolo? Pääseekö tästä ristiriidasta eroon semantiikalla?
Jos halutaan pitää kiinni siitä, että Jeesuksen läsnäolo alkoi vuonna 1914, niin mielestäni olisi oletettava että hän jossain vaiheessa lakkasi olemasta seuraajiensa keskellä tai kanssa. Tämän voitaisiin ajatella tapahtuneen Jerusalemin tuhon aikaan, olihan sekin erään (juutalaisen) asiainjärjestelmän loppu, eikö vain? Voitaisiin ajatella olevan ihan loogista, että Jeesus ei enää ollut kristittyjen keskellä, sillä harhaopit alkoivat jossain vaiheessa levitä kristittyjen keskuudessa, ja mikäli Jeesus vielä olisi ollut heidän keskellään, niin silloinhan harhaopeilla voitaisiin ajatella olevan hänen hyväksyntänsä.
Tällä tavalla avautuisi siis tilaisuus siihen, että Jeesuksella olisi looginen mahdollisuus toiseen läsnäoloon tulevaisuudessa. Toki samalla näyttäisi siltä, ettei lähetyskäsky koskisikaan muita kuin hänen aikalaisiaan sillä luvattu asiainjärjestelmän päättyminenhän tuli vuonna 70.
Jos taas ajatellaan että Jeesuksen lupaus Mt 28:20 on ollut voimassa keskeytyksettä aina meidän aikaamme saakka ja on edelleen, niin opetus läsnäolon alkamisesta vuonna 1914 joutuu mielestäni hieman ikävään valoon, koskapa Jeesus ei ole lakannut olemasta kritittyjen kanssa lainkaan. Tässä tapauksessa tuo oppi olisi mielestäni harhaoppi, eikä sen perustelemiseksi tarvittaisi edes 607/2520 opetuksen kritisointia.
Palstalla kirjoittaa ainakin yksi ihminen, jonka mielestä minä vainoan jehovantodistajia. Kutsutaanko sitäkin vainoksi kun jehovantodistajat kehottavat kiinnostuneita kysymään joitain vaikkapa ev.lut. kirkon oppeja kyseenalaistavia kysymyksiä papeiltaan? Jehovantodistajat kehottavat kiinnostuneita olemaan beroialaisten kaltaisia ja tutkimaan onko asiat niin kuin sanotaan (Ap. 17:11) mutta eivätkö he enää jehovantodistajiksi tultuaan saa niin tehdä?
Jehovantodistajat kyllä lainaavat 1. Pi 3:15, mutta kun heidän opetuksiaan täällä palstalla kyseenalaistaa, niin harva antaa vastausta mihin heidän toivonsa perustuu. Miksi näin?
Mikäli esityksessäni on mielestäsi selkeitä loogisia virheitä, niin pyydän esittämään ne perusteluineen. Olen valmis muuttamaan käsityksiäni mikäli aihetta löytyy.
Käsittääkseni tämänhetkisen jt-opin mukaan Jeesus on ollut läsnä vuodesta 1914 lähtien, tämä lienee selvä. Hieman epäselväksi on jäänyt koska Jeesus lakkasi olemasta seuraajiensa kanssa (Mt 28:20) mikäli asiainjärjestelmän päättyminen ei ole vielä tullut? Tai onko Jeesus pettänyt lupauksensa olla niiden keskellä, jotka ovat koolla hänen nimessään (Mt 18:20)?
Miten nämä voidaan sovittaa yhteen, eikö kanssaolo tai keskellä olo olekaan samaa kuin läsnäolo? Pääseekö tästä ristiriidasta eroon semantiikalla?
Jos halutaan pitää kiinni siitä, että Jeesuksen läsnäolo alkoi vuonna 1914, niin mielestäni olisi oletettava että hän jossain vaiheessa lakkasi olemasta seuraajiensa keskellä tai kanssa. Tämän voitaisiin ajatella tapahtuneen Jerusalemin tuhon aikaan, olihan sekin erään (juutalaisen) asiainjärjestelmän loppu, eikö vain? Voitaisiin ajatella olevan ihan loogista, että Jeesus ei enää ollut kristittyjen keskellä, sillä harhaopit alkoivat jossain vaiheessa levitä kristittyjen keskuudessa, ja mikäli Jeesus vielä olisi ollut heidän keskellään, niin silloinhan harhaopeilla voitaisiin ajatella olevan hänen hyväksyntänsä.
Tällä tavalla avautuisi siis tilaisuus siihen, että Jeesuksella olisi looginen mahdollisuus toiseen läsnäoloon tulevaisuudessa. Toki samalla näyttäisi siltä, ettei lähetyskäsky koskisikaan muita kuin hänen aikalaisiaan sillä luvattu asiainjärjestelmän päättyminenhän tuli vuonna 70.
Jos taas ajatellaan että Jeesuksen lupaus Mt 28:20 on ollut voimassa keskeytyksettä aina meidän aikaamme saakka ja on edelleen, niin opetus läsnäolon alkamisesta vuonna 1914 joutuu mielestäni hieman ikävään valoon, koskapa Jeesus ei ole lakannut olemasta kritittyjen kanssa lainkaan. Tässä tapauksessa tuo oppi olisi mielestäni harhaoppi, eikä sen perustelemiseksi tarvittaisi edes 607/2520 opetuksen kritisointia.
Palstalla kirjoittaa ainakin yksi ihminen, jonka mielestä minä vainoan jehovantodistajia. Kutsutaanko sitäkin vainoksi kun jehovantodistajat kehottavat kiinnostuneita kysymään joitain vaikkapa ev.lut. kirkon oppeja kyseenalaistavia kysymyksiä papeiltaan? Jehovantodistajat kehottavat kiinnostuneita olemaan beroialaisten kaltaisia ja tutkimaan onko asiat niin kuin sanotaan (Ap. 17:11) mutta eivätkö he enää jehovantodistajiksi tultuaan saa niin tehdä?
Jehovantodistajat kyllä lainaavat 1. Pi 3:15, mutta kun heidän opetuksiaan täällä palstalla kyseenalaistaa, niin harva antaa vastausta mihin heidän toivonsa perustuu. Miksi näin?
Mikäli esityksessäni on mielestäsi selkeitä loogisia virheitä, niin pyydän esittämään ne perusteluineen. Olen valmis muuttamaan käsityksiäni mikäli aihetta löytyy.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...päättyi todellisuudessa siihen, kun hän heitti henkensä ristillä.
Tuo läsnäolo lakkasi silloin pysyvästi, ikuisiksi ajoiksi.
Siitä olemme eri mieltä. Vaikka en JT olekaan.
...asiasta eriävää mieltä.
Kiinnostaisi kuitenkin kuulla, mitä todisteita sinulla on oman näkemyksesi puolesta?
Jeesushan on luvannut olla seuraajiensa kanssa läsnä aina kun kaksi tai kolme kokoontuu hänen nimeensä. Se millon hän alkoi hallita taivaassa kuninkaana on eri asia.
Jeesus lakkasi olemasta kun hän kuoli? Raamattu itse toteaa, ettei kuolleet "tiedä yhtään mitään" eikä kuolemassa ole viisautta tai tietoa. Tästä ei puhu vain saarnaajan kirja (9. luku), vaan myös psalmit (146:4) tukevat ajatusta erittäin selkeäsanaisesti. Kuolleet "palaavat maaperään", "tomua olet, tomuksi palaat" (Ps146, 1.Mo). Kuolleet hajoavat atomeiksi, that is it.
Raamattu on hauska myös siinä, että se tunnustaa vastaväitteiden olemassa olon. Paavali kirjoitti, et jos Kristusta ei ole herätetty kuolleista, on uskomme turhaa. Ja vieläpä että silloin olisimme ihmisistä surkeimpia, jotka valehtelisivat Jumalasta, jos hän ei kuolleita herätä. Tällöin usko on hyödytön (Ks. 1.Kor 15:12)
Kovaa tekstiä, eikö totta?
Otetaanpa todisteeksi, nyt esim eduskunnantapainen laitos.
Eduskunta (kuv. kieltä) asetti sotilaita vartioimaan Jeesuksen hautaa, aseet ( konekiväriit. kranatiit jne) valmiina.
Eikö Theos käsitä, ettei vartiointipaikalla saa nukkua!!
Kun Sunnuntai aamu koitti, hauta oli tyhjä. Sotamiehet menivät ilmoittamaan mitä oli tapahtunut ja ottamaan vastaan teloituksen vartiopaikalla nukkumisesta.
Papit ja muut pelastivat sotamiehet teloitukselta.
Eduskunta oli hiljaa!!
Sen jälkeen Jeesus ilmestyi sadoille ja jutteli vaikka kuinka monen ihmisen kanssa.
Jeesuksesta sanotaan että hän on elävä Jumala Joh. 1:1,2,3,14
" Ja hullu sanoo sydämessään Jumalaa ei ole" Jumala on ja voi hyvin.
Mutta kuinka hullu voi hyvin, kun hänellä on lääkitys ja on pakkohoidossa...
Kun useimmille järkeville ihmisille väitetään jotain esim. että hänen aviopuolisonsa pettää häntä, haluaa hän todisteita.
Mutta kun mennään uskoviin ja uskonasioihin, niin kaikki sonta niellään kakistelematta.
Surullista, hyvin.
Odotin, että ainakin JuhaniP olisi esittänyt perustellun näkemyksensä siitä että Jeesuksen oleminen seuraajiensa tukena tarkoittaa jotain muuta kuin hänen läsnäolonsa, mutta näköjään turhaan.