Maailma on niin lavea...

Meillehän opetetaan, että kaikki ovat syntisiä syntyessään.
Ainoastaan ostamalla uskonto-nimisen tuotteen voimme pelastua helvetin tulelta.
En muista poikkeuksia!

"..yks' syntyy iloon, toinen murheeseen,
ja kullakin on kellons' pohjass' sydämen,
kun se seisahtaa, niin kuolon aika alkaa..."

Minua huvitti eilen tuolla 60 palstalla se "Ympäri pyöreätä"-ketju, kirjoitinkin siihen viestin :Elämäkertani!!!

Mutkien kautta on varmaan monien meidän elämäntiemme käynyt, niin luulen.

oli itselläni eilen lenkkipolulla.

Tuli mieleen oman isäni sisarukset, kuinka erilaista näiden kolmen suuresta sisarusparvesta eloon jääneen sisaruksen elämä oli ja kuinka osat voivat vaihtua ennenkuin heidän päivänsä päättyivät.
Loisteliasta elämää viettäneistä tuli aivan tavallisia, köyhiä kuolevaisia, ja sisaruksista vähiten arvostetulla oli "paras" loppu.

Historia toistaa itseään ja näen jotakin samanlaista oman sisarusparveni elämänkaarten kehityksessä: mustista lampaista taitaa tulla valkoisia!

elämä on suuri lahja, voiha se olla lottovoittokin jos se tuntuu suurimmalta lahjalta;))

se on ihmiselle salaisuus miksi hää syntyy juuri siihen paikkaan ja aikaan elämään. myö on saatu lahjana myös vappaa tahto.

vappaalla tahdolla sitä voip muuttaa elämäänsä aikuisena, ihminen voip tehhä valintoja joista seuraa hyvvää ja onnellinen elämä.

monast väärät valinnat tullee siitä että ihminen ei ole perillä siitä ,mikä tekkee hänet onnelliseksi.

mie synnyin äitillein yksinäiseksi lapseksi. lapsuutdessain siihe ol monta nimitystä, olin äpärä, huoran pentu, milloin mikäkin sikiö ja kauniimmin jotkuu sano lehtolapsi.

totuin pienest pitäen nimityksii etten mie niistä kärsinny. tukkapöllyy ja läpsäyksii sai ko luvalla jokkainen ohimänijä antaa.:))

äitin oli vaikiaa saaha joskus töitä ko ol laps muassaa. siitä mie äitiäin arvostankin et hää ei jättänt minnuu mihinkää ,vaan piti matkassaa.

äitiin oli karjalssa taloissa karjakkona ja mie pyörin jaloissa;))ja heti ko kykenin tein pikku askareita.

sairastin lapsena neljän ikäsee mennessä paljon.
erään talon emäntä pisti minut lääkärii ko meinasin näkemisen menettää. minulle määrättii voita ja maitoo, mistä ei saant kermaa kuorii.

siitä mie aloinkii paranemmaa ja voimaa hyvin ko äitin ymmärsi että sairasteluin johtu laihasta ruuasta.

mie olin kuitenki iloinen ja onnellinen lapsi.tykkäsin kovasti eläimistä, tallissa ja navetassa päiväni kulutinkin.

sodan loputtuu suomen puolella olin äitin kanssa eelleenkin töissä ja sitä kautta äitin tutustui jalmariin ja jolle hää minut naitti tähän taloon, missä nyt leskenä elän.
tykkäsin elämästä ja myö elettii onnellisena jalmarin kuolemaan 1990 asti. siinä luulin miun elämän tarinain lyhykäisyyessää olevan.

mutta ei se ihan siin oltkaa vaik mie niin luulin. minulle tapahtu suurii mullistuksii, järisyttävämpii ko koko 50 vuuen aikana jalmarin kanssa, tai koko elämäin aikan.

sain uuven perheen. mummin ja kummin paikan ,saan ellää oikeaa perhe elämää .
päivät on aika vilskettä, jehu poika huutaa, miun autot miun auto ,ko garbo vettää hänen lelulaatikot nurin lattialle.

bargo on mahottoman villi ,hää saap huushollin sekasii hetkessä, kisut katselee metakkaa uunin päällä turvassa.
toivo koputtaa seinää että ruoka on valmista.

ja mie tunnen syömmessä suunnatonta mielihyvvää tästä kaikesta. kaupunkin melu ja liian kovat äänet häiritsee minnuu, muttei koskaa rakkaitteni mekastus, sillo sanon vaa että kyllä maailmaan ääntä mahtuu.

niin voi elämä muttuu vanhoilla päivillä. nyt yritän tehhä valintoja jotka on oikein meille perheenä.

siihe kiperää kysymyksee, mikä on elämän tarkoitus olen saant vastauksen. minunkin elämällä on olt tarkoitus, en tullu äitillein sittenkää vahinkossa.
mutta parasta on se ,että tulin sen tietämään elläissä.
terveisin lyyli

Varmasti vaihtaisin. Paljon on mennyt pieleen.
Toki olisi voinut elää huonomminkin.

On joutunut kantapään kautta opettelemaan kohtuuden välttämättämyyttä.

Elämä on kuin menolippu yhteen suuntaan. Syntyneen lapsenkin laiva
on jo irronnut rannasta. On navigoitava vallitsevia olosuhteita hyväksi käyttäen.