Henkilöhistoriaa

Kirjoittelen niin kauan kuin vielä pystyn. Tuo eläke päätös ennakoi että joudun kuusen juurelle. Saapi nähdä.
Ne ovatten kaivaneet kaikki työsuhteeni esiin, eikä siinä ole juuri ylpeilyn aihetta. Kaikki työsuhteeni ovat lyhyitä.
Omasta mielestäni olen toiminut johdonmukaisesti, sivusta katsoen varmaankin mielettömästi. Niinpäs selitänkin yhden tapauksen omasta näkökulmastani.

Väsäsin jonkinlaisen työtä helpottavan värkin. Pomo kysyi että kuka tuon on tehnyt?
Minä kuvittelin että ne tietää, mutta ei. Vieressäni seisova tyhjäntoimittaja sanoi että hän sen on tehnyt. Luulin että pomokin pitää sitä vitsinä, mutta täydestä meni. Miten perkeleessä joku voi olla niin törkeä? Ja millä vitulla semmonen voi vielä mennä läpi?

Sain semmosen raivarin että haukuin molemmat ”pystyyn”. Juttu ei jäänyt siihen, vaan isompi pomo otti minut puhutteluun ja haukkui siitä, että minä olin jonkinlainen nokkamies ja käyttäydyin huonosti.
Pyysin heti palkankorotusta vaan en saanut. Pitemmittä selityksittä se johti siihen että otin lopputilin. Olihan siinä monia humoristisiakin vaiheita ja vaikka ne ei oikeastaan asiaan kuulukaan, lyhentelen sen viimeisen tähän.

Huomasin että minähän olen nokkamies. Päätin ruveta määräilemään: sinä haet kaljaa ja sinä makkaraa, sinä teet nuotion, sinä teet makkaratikkuja jne.
Pari viikkoa meni ettei kukaan tullut sinne päinkään, mutta lopulta niiden hermo petti. Istuttiin lankkupinon päällä kuin kanat orrella ja maisteltiin kaljaa ja makkaraa. Isopomo käveli siihen ja minä sanoin että tuletko sinäkin tänne, kyllä tänne vielä mahtuu, ja olin tekevinäni tilaa. Isopomo sanoi että tulisitko toimistoon.

No, tämä oli minulle kaikkein edullisin kerrottava, mutta jotenkin samaa logiikkaa ne kaikki muutkin tapaukset noudatteli. Kyllä minä olen sitten hyvä vaikka kuusen juurelle joudunkin.