"....Niin. Jaksammeko kylmin sydämin ummistaa silmämme keskuudessamme elävien lähimmäisten kärsimyksille ja henkiselle hätätilalle? Eikö juuri meidän ole. otettava se vastuu, joka meille Jeesuksen opetuslapsina kuuluu ja lähdettävä kantamaan taakoitettujen taakkaa? Olemaan vaiteliaana korvana, joka haluaa kuunnella. Olemaan sydämenä, joka haluaa ymmärtää. Olemaan uskon sanana, joka haluaa nostaa, kantaa ja rohkaista niitä, joiden taakka on liian raskas yksin kannettavaksi.
"Jeesus pyhän nimes tähden. Vuoksi kalliin veresi. Valtakuntas työhön lähden, apuun lähimmäisteni. Kerron heille armostasi. Rakkaudes työtä teen. Kärsivien taakkaa kannan. Kuivaan tuskan kyyneleen" sanotaan edelleen tässä suurenmoisessa virressä 673.
"Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa", sanotaan Raamatussa kuvaten Jeesuksen kärsimyksiä täällä kärsimysten maassa. Hän, Jeesus joutui omassa elämässään kokemaan kaiken inhimillisen kärsimyksen suuruuden. Ja sen vuoksi hän pystyi samaistumaan kärsivien ihmisten osaan ja olemaan avuksi ja siunaukseksi lukemattomille ihmisille. Kantamaan taakoitettujen taakkaa ja kuivaamaan tuskan kyyneleet. Hän, Jeesus ei karttanut ahdistettujen ihmisten ahdistuksia ja läheisyyttä. Jeesus pystyi ja tahtoi itkeä itkevien kanssa ja ottaa heidän taakkansa kannettavakseen. Jakaen heidän kärsimyksensä ja osallistuen heidän elämäänsä. Johdattaen heidät todelliseen vapauteen ja rauhaan.
Se, mikä toteutui Jeesuksen elämässä ja toiminnassa, toteutuu myös meidän aikanamme. Vieläkin on niin, että vain me, jotka itse olemme käyneet läpi kärsimysten syvimmät syöverit ja suurimmat tuskat, mitkä ihmistä voivat täällä maanpäällä kohdata, voimme ymmärtää, mitä kärsimys todellisuudessa on ja suhtautua kärsimyksiin oikealla tavalla. Silloin kun ihminen käy läpi surutyötään tai vammautumisesta johtuvaa kärsimystä, niin silloin ihmiselle on turha tulla hallelujaa huutamaan tai oppejaan opettamaan tai omaa uskonsuuntaansa kehumaan. Niissä kärsimysten syvimmissä syvyyksissä ihminen "soittaa omaa surujensa soittoa" ja siinä soitossa sointuu "harpun sävel" ja "murrettu sointu". Ja vain ne, jotka itse pystyvät harpun sävelin ja murretuin soinnuin omaa "sielunsa kannelta" soittamaan, pystyvät samaistumaan kärsivien osaan. Olemaan heidän kanssaan ja viipymään heidän rinnallaan, kunnes vapautuksen ja rauhan uudet sävelet vihdoin sointuvat kärsivän ihmisen sielun sävelissä....."
http://www.aretalogia.com/kirjoittamaton_3.html
"Jeesus pyhän nimes tähden. Vuoksi kalliin veresi. Valtakuntas työhön lähden, apuun lähimmäisteni. Kerron heille armostasi. Rakkaudes työtä teen. Kärsivien taakkaa kannan. Kuivaan tuskan kyyneleen" sanotaan edelleen tässä suurenmoisessa virressä 673.
"Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa", sanotaan Raamatussa kuvaten Jeesuksen kärsimyksiä täällä kärsimysten maassa. Hän, Jeesus joutui omassa elämässään kokemaan kaiken inhimillisen kärsimyksen suuruuden. Ja sen vuoksi hän pystyi samaistumaan kärsivien ihmisten osaan ja olemaan avuksi ja siunaukseksi lukemattomille ihmisille. Kantamaan taakoitettujen taakkaa ja kuivaamaan tuskan kyyneleet. Hän, Jeesus ei karttanut ahdistettujen ihmisten ahdistuksia ja läheisyyttä. Jeesus pystyi ja tahtoi itkeä itkevien kanssa ja ottaa heidän taakkansa kannettavakseen. Jakaen heidän kärsimyksensä ja osallistuen heidän elämäänsä. Johdattaen heidät todelliseen vapauteen ja rauhaan.
Se, mikä toteutui Jeesuksen elämässä ja toiminnassa, toteutuu myös meidän aikanamme. Vieläkin on niin, että vain me, jotka itse olemme käyneet läpi kärsimysten syvimmät syöverit ja suurimmat tuskat, mitkä ihmistä voivat täällä maanpäällä kohdata, voimme ymmärtää, mitä kärsimys todellisuudessa on ja suhtautua kärsimyksiin oikealla tavalla. Silloin kun ihminen käy läpi surutyötään tai vammautumisesta johtuvaa kärsimystä, niin silloin ihmiselle on turha tulla hallelujaa huutamaan tai oppejaan opettamaan tai omaa uskonsuuntaansa kehumaan. Niissä kärsimysten syvimmissä syvyyksissä ihminen "soittaa omaa surujensa soittoa" ja siinä soitossa sointuu "harpun sävel" ja "murrettu sointu". Ja vain ne, jotka itse pystyvät harpun sävelin ja murretuin soinnuin omaa "sielunsa kannelta" soittamaan, pystyvät samaistumaan kärsivien osaan. Olemaan heidän kanssaan ja viipymään heidän rinnallaan, kunnes vapautuksen ja rauhan uudet sävelet vihdoin sointuvat kärsivän ihmisen sielun sävelissä....."
http://www.aretalogia.com/kirjoittamaton_3.html
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suomalaisetko muka Herran kansa? Mistä lähtien. Suomalaiset pakolla käännytettiin kristityiksi vasta alla tuhat vuotta sitten. Eli alle puolet siitä ajasta kuin kristinuskoa on ollut, ovat suomalaiset olleet pakanoita. Nykyäänkään ei kovin iso osa Jeesukseen usko.
Mikä tekee siis suomalaista Herran kansan? Mielestäni ei mikään. Pelkkää hihhulilatinaa!
Nooh, onneksi maailma kehittyi. Muuten meillä ei olisi yhtään sunnuntai-ateistia täällä, kun kaikki olisi poltettu noitina. Niin olisi ehkä ollut parempi.
Onko näistä kommenteista ymmärrettävissä, että ihmiset eivät pidä lähimmäisenrakkautta arvossa? Lähimmäisten auttamista? Kärsivien taakkojen kantamista?
Ala-arvoista typeryyttä. Eikö näillä ateisteiksi itseään tituleeraavilla ole todellakaan parempaa tekemistä?