Hätä alkoholista, raittiudestani vaivasi mieltäni. Tuntui, että kaikki keinot oli käytetty. Apua ei tule. Olinhan käynyt lääkärillä, soittanut AA:han, yrittänyt vaimollekin puhua. Tyhjää kaikki. Toivotonta alkoi olla koko elämäni. Kotiini näkyi kirkontorni eteisen käytävältä. Kirkontorni tervehti minua joka aamu, siinäpäs apu. Jumalansanassa. Aloin lukemaan Raamattua, vanha testamentti oli tylsää, ei siihen jaksanut keskittyä. Uusi testamentti menetteli, mutta en saanut siitä mitään järjellistä ajatusta. Kaikki oli niin sekasta, en jaksanut lukea tarpeeksi pitkiä pätkiä vaan pätkän sieltä täältä. Kirkossa kävin nyt hieman paremmassa kunnossa, mutta ne papin puheet. Eivät ne antaneet minulle mitään erikoista. Puhuttiin Jeesuksesta ja Jeesuksen kärsimyksestä meidän puolesta, minunkin. Jumalan armahtavaisuudesta. Anteeksiannosta. Ei mitään koskettavaa, kaipasin semmosta että tuntuu. Muistelin lapsuuteni ajan maallikkopuhujia, niissä oli mielestäni ytyä. He kun paahtoivat syntisille Jumalan sanaa siinä menivät heikompihermoiset pitkin seiniä. Huusivat suoraa huutoa armoa ja Jumalan rakkautta. Sitä kaipasi minun alkoholistin sielu. Ei mitään silottelua ei mitään pelkää armoa. Vaan kärsimystä ja sitten armahdusta. Mutta sitä ei tullut ja Raamatun lukuni, hoiperteli niinkuin vastasyntynyt vasikka tietämättä minkä jalan nostaa ja mihin suuntaan. Näin oli lukuni en tiennyt mistä aloittaa ja mihin jatkaa.
Kunnes eräänä kauniina päivänä kolahti, kolahti postilaatikosta kortti; olet voittannut. Katselin sitä korttia ihmeissäni, mitä tämä on. Siinä tarjottiin ilmaiseksi Raamatun kirjekurssia. Katselin korttia ja innostuin. Mietin pari päivää kaljaa nauttien, mitä teen. Ilmaiseksi, mitä tänään saa ilmaiseksi, murhetta. Ei tässä on jokin juju mietin, mutta täytin lapun. Mieltäni vaivasi ajatus; ilmaiseksi ja muutaman kerran kävelin jo postilaatikollekin ja olin pudottamassa kirjeen laatikkoon kun taas tuli mieleen, että ilmaiseksi, mitä tänään saa ilmaiseksi. Ei mitään. Aikaa kului kunnes päätin, että kokeilen ja jos sieltä alkavat jotakin minulle vaatimaan niin palauttelen ne sitten ja panen kirjeeseen, että ”muuttanut, osoite tuntematon”. Ja näin pudotin kirjeen laatikkoon. Meni viikko ja kotona työstä tullessani odotti Raamattuopiston kirje. Jännittyneenä avasin sen. Olin sitä ennen jo kaljat ottanut. Siinä oli Raamatun kirjekurssi, tutkin ja luin, voi että tuntui vaikealta. Mutta pääsin jotenkin alkuun ja luin tekstin ja vastailin kysymyksiin. Kirjekurssi kesti minulla pitkän aikaa vaikkei siinä ollut kuin 25 kirjettä, sillä tein tämän kurssin vaimoltani salaa. Vasta kun toditus tuli, näytin sen ja kerroin mitä nämä uskonnoliset kirjeet olivat olleet ja tilasin uudet kurssit. Suoritetusta kurssista olin ylpeä. Mielenkiintoni uskontoon kasvoi kun opin ymmärtämään ja lukemaan, tutkimaan. Odotin jännittyneenä aina uusia kurssikirjettä. Hieman minua oudoksutti kirjekurssissa kun niissä puhuttiin sapatista, mutta ajattelin että se on heidän tapa puhua pyhitetystä päivästä niinkuin me pyhästä. En tuolloin tuntenut kuin helluntailaisen ja luterilaisen uskon. Mielestäni ei muita uskontoja ollut. No Jehovalaiset tiesin. Mutta mitään adventisteja, Rauhan Sanalaisia, lesdaatiolaisia ja mitä kaikkia niitä onkaan, ei mulla ollut niistä käsitystä. Kunhan lukivat samaa Raamattua olivat silloin samoja uskovaisia näin kuvittelin. Raamatullisia kirjekursseja tuli lisää sitä mukaa kuin sain niitä suoritettua. Suoritin niitä suurella mielenkiinnolla, odotin kirjeitä, kärsimättömänä odottelin kurssitodistuksia ja olin iloinen. Viinapullo tai kaljapullo Raamatun rinnalla pöydällä, tein tehtäviäni. Ajan mennessä aloin ymmärtämään uskosta paljonkin Jeesuksen ristintyöstä, Jumalan armosta. Aloin tajuamaan jotakin Raamatusta. Minulle tuli paha olo siitä, että teen tehtäviä humalassa. Omaatuntoani soimasi jo niin paljon, että viinapullon pidin piilossa ja kävin aina välissä ryypyillä, ettei nyt sentään enää pullo ja Raamattu samalla pöydällä. Näin petin itseäni, vai luulinko saavani paremmin Jumalalta anteeksi kun hän ei ”huomaa” minun kaksinaisuutta.
Raamattu ja usko saivat minusta jo otteen ja aloin tarvita jotain muutakin. Tällöin jos minulle olisi tullut kuka vain uskovainen puhumaan uskosta niin se uskonsuunta olisi saanut yhden jäsenen lisää. Tietämättäni mitään eri uskonnoista. Mutta ei tullut ja kirjeissä joissa tämä kurssi kulki eivät saaneet minua riittävästi vakuuttuneeksi. Mutta mikä minussa oli,oli se että kaipasin yksinäisyttä. Olla yksin, silloin en tiennyt, että Jumala on suuresti jo ottanut minut hoitoonsa. Tuli työttömyysaika, joka tuntui kauhealta, mutta lopulta siitä tulikin minun elämään siunaus ja elämäni uudistui.
saanko kertoa omasta
11
378
Vastaukset
- sopusointu
Pääsitkö eroon alkoholista? Sehän on todella hieno asia. Onneksi olkoon!
Oletko nyt uskossa Jumalaan? Ainakin kirjoituksestasi päätellen olet pitkään tutkinut Raamattua. Onko pelastusasia tullut ajankohtaiseksi? Oliko kyseinen Raamattukurssi Adventtikirkon vai minkä uskonsuunnan? - Kaatis
keinot, yritit puhua, soitit AA-han, mun mielestäni pitäs puhua, eikä yrittää puhua, ja käydä AA-ssa eikä soittaa sinne...toisin sanoen et ole tehnyt vielä mitään.
- olipa törkeää
Mutta juuri tuollaista voi tästä paikasta odottaakkin, luin itsekkin kirjoituksen eikä ole mitään syytä naljailuun.
- parantumisesta
Kuten luit,tein mielestäni kaiken...siis mielestäni.Mutta huomaamme kuinka asiat eteni omaa tahtia ja kuten huomaat ja itse tunnustit ei minun teot ja yritykset olleet mitään lopputulokseen nähden.
- eräs jehu
Ei ihminen voinut - Jumala teki
- uskostaan
mutta loppu hyvin kaikki hyvin
- mie vain
Oikea uskovainen kulkee pelastuksen tiellä, iloitsipa hän siitä niin että toisetkin kuulevat taikka salasi asian, yksi lysti, kuitenkin on hienoa asia että asiat selviävät ja ihmisiä tulee uskoon.
- harrat
Olen tullut uskoon v-72.Oli ihanaa aikaa uskoontulon jälkeen, mutta uskoon tulon jälkeen minun uskoni hiljaa alkoi sammua.Sanoisin että syynä siihen oli nyt jälkeenpäin sisäinen rikkinäisyys. Lankesin käyttämään myös alkoholia paetakseni todellisuutta.Minulle tuli avioero.Menin uusiin naimisiin ja elämäni oli silti ahdistavaa,ja tuntui kuin ei löytyisi ulospääsyä sisäisestä pahoinvoinnista,kunnes n.4 vuotta kuulin että ruotsissa on raamattukoulu , joka uskoo siihen että pelastukseen kuuluu myös sisäisten haavojen parantuminen (ikävät muistot,sattuneet tapaukset jotka ovat haavoittaneet).Kiinnostuin kovasti ja sitten muutimme ruotsiin ja menin Arken seurakuntaan Jeesus parantaa ja eheyttää raamattukouluun.Janosin ja halusin tämän sisäisen parantumisen hinnalla millä hyvänsä.Kävin kaksi vuotta eheytymislinjaa ja sitten kaksi vuotta muita valmentautumis linjoja.Tänä aikana Jumala vapautti minut vuosia kestäneestä henkisestä vankilasta ja masennuksesta,itsevihasta sekä demonisesta painostuksesta.Olen tänään niin tasapainoinen ja sisäisesti vapaa että ihmettelen vaan koko ajan mitä minulle on tapahtunut. Nyt tiedän että Jumala ei vain halua pelastaa ihmisen sielua, vaan myös Hän haluaa parantaa ihmisen sisäiset haavat.Minä suostuin työskentelemään 4 vuotta ja etsimään sisäistä parantumista Jeesukselta,ja Herra tuli minua vastaan,hän ei pettänyt.Suosittelisin sinulle esim Nokia missionin tilaisuuksia,siellä on ihana parantumisen ilmapiiri.Elä myöskään jää kuolleisiin seurakuntiin jotka eivät usko sisäiseen parantumiseen tai armolahjoihin.LÄHDE POIS SELLAISISTA HAUTAUSMAISTA.Siellä voi usko kuolla.Elävistä seurakunnista minä suosittelen sinulle mm. Arken seurakuntaa Helsingissä ja Nokia missiota Tampereella.Lisää löydät tietoa niistä www.arken.org tai googlen kautta: nokia missio.Siunausta sinulle ja kiitos ihanasta kirjoituksestasi.
- Mirka ....*
Tiesithän että se raamatun jeesus on vain keksittyä satua ja höpötystä. Ei se oikeasti ole edes elänyt. Pepsi purkkiin uskomalla olisit päässyt yhtä pitkälle.
HEH HEH HEH ... Onneksi en ole vainoharhainen uskis ...- parantumisesta
Älä ole ehdoton, sillä kerran uskomme, niin Sinun kuin minunkin tulevat muuttumaan näkemiseksi, silloin tiedetään - nyt uskotaan.
Minä sain itselleni rauhan ja levon, voiman voittaa se rauhattomuus, levottomuus jonka kossu ja pepsi olivat aiheuttaneet - kysyä tätä.
"tiesithän että se raamatun jeesus on vain keksittyä satua ja höpötystä. Ei se oikeasti edes elänyt. Pepsi purkkiin uskomalla olisi päässyt yhtä pitkälle. HEH HEH HEH... Onneksi en ole vainoharhainen uskis..."
Eikös tuo jo ala olla aika vainoharhaista suhtautumista tuokin, kun tulet alvariinsa uskontopalstalle littaamaan mitä hyvänsä uskontoihin liittyvää, vaikka et voi sietää uskontoja etkä uskiksia? Eikö olisi helpompaa pysyä poissa? Vai onko sinulla tällainen kutsumus, että täytyy käydä uskontopalstoilla naureskelemassa?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331925- 69842
Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28812Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?259724Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64703Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132670- 10664
- 26639
- 77637
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.200627