Amerikkalaisten mieliala.

Olen löytänyt netistä viime aikoina amerikkalaisten leffa-arvosteluja, palveluspaikkakertomuksia, nuorten vapaa-ajanviettofoorumeja ym., ja niissä on kaikissa yhteistä se, että amerikkalaiset puhuvat keskittyen vain siihen aiheeseen mistä on kyse, puhuen siitä tympiintyneesti, pitkästyneesti, yksitoikkoisesti, yksipuolisesti, sekä sen lisäksi äärimmäisen kyynisesti, painottuen jyrkkään väkivaltaiseen tai pornograafiseen ironiaan, pettyneesti ja ikään kuin tarkertuen johonkin menneeseen, jonka on menettänyt. Näyttää siltä kuin amerikkalaiset olisivat yleisesti ahdistuneita, toivottomia ja vailla valinnanvapautta ikävässä tilanteessa, joka on heidän yhteiskuntansa poliittinen ja laillinen tila. Tämä näyttää olevan uusi käänne amerikkalaisten mielialassa verrattuna siihen, kuinka he vielä Irakin sodan aikana olivat avoimempia ja yrittivät tsäteissä puolustaa hallituksensa toimintaa.

Toinen esimerkki on se, kuinka digitallyimported.comin nettimusiikkilähetykset ollen pääosin amerikkalaisten säveltäjien tekemiä myös sisältävät usein pornograafisesti tai väkivaltaisesti orientoitunutta musiikkia. Ne perustuvat jonkinlaiseen taiteelliseen näkemykseen, jossa mässäillään sosiaalisesti epähyväksyttävällä ja epähumaanilla materiaalilla, jonka tarkoituksena lienee säveltäjän pahan olon ilmaiseminen.

Tähän liittyy etäisesti se, kuinka Saksan liittokansleri Angela Merkel ollessaan yhdessä USAn ulkoministerin Condoleeza Ricen kanssa tiedotustilaisuudessa vetäytyi itseensä, piti paussin, näytti vakavaa naamaa ja jatkoi siitä vakavalla naamalla puhuessaan Saksan ja USAn yhteisistä asioista. Hän taitaa kokea omalletunnolleen raskaaksi USAn hallituksen toiminnan ja amerikkalaisten tilanteen.