Joulun ennustus juutalaisuudessa

siivooja: "kirjoitit:"...luomistyössä mukana ollut Isän Poika, Jeesus Kristus..." Onko siis Jumala ja Jeesus Kristus kaksi eri persoonaa, vai ovatko he yksi ja sama ja mitä tarkoitetaan esim. uskontunnustuksissa?"

**Uskontunnustuksessa sanomme: "uskon...Jeesukseen Kristukseen...syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä."

Tunnustuksen lause sulkee ns.adoptionismin pois eli sen että Jumala olisi adoptoinut pelkän ihmisen - Galilealaisen puusepän omakseen. Kyseessä on -kuten tunnustus sanoo, Jeesus on "tosi Jumala." Näin uskontunnustus on samassa linjassa apostoli Tuomaksen tunnustuksen kanssa: "minun Herrani ja minun Jumalani." Se mikä suomalaisesta tunnustuksen käännöksessä on jäänyt kapeaksi näkyy tunnustuksen alkuperäisessä asussa. Siinä todetaan, että Jeesus ei ole luotu, vaan "Jumalasta siitetty." Näin Hän on samaa olemusta Isän kanssa. "Siittäjänä" on siis Jumala ja siksi perillinen on samaa olemusta eli Jumala Jumalasta. Jeesus on eri persoona kuin Isä, ja Pyhä Henki on eri persoona kuin edellä mainitut, mutta silti ei ole kolmea eri Jumalaa - vaan he ovat yksi. Puhutaan Jumalan ykseydestä. Jeesus on, kuten uskontunnustus toteaa "valo valosta" , sillä Jeesus on Jumala ja Hän sanookin itse: "minä olen maailman valo." Kolminaisuus pitää sisällään yhden ainoan Jumalan, jotka kukin ovat eri persoonia - kuten mainitsin - ykseydessä. Näin sulkeutuu pois polyteismi, monijumalaisuus. Emme puhu siis kolmesta iankaikkisesta Jumalasta vaan yhdestä vaan yhdestä luomattomasta Jumalasta. Itsensä Hän on pelastajana ilmoittanut Poikansa Jeesuksen kautta ja vain Jeesuksen nimessä on pelastus. Alusta lähtien, kirkko on pitänyt kiinni Raamatun ilmoittamasta lähtökohdata: "Herra meidän Jumalalmme, Herra on yksi." Kolminaisuus on sulassa sopusoinnussa edellämainitun Raamatun kohdan kanssa. Olemme tekemisissä Kolminaisuudessa salaisuuden kanssa. Hänestä voimme jotain tietää, mutta emme kaikkea.

Jukka Mäntymäki
ort.teol.yo
Joensuun yliopisto

Jukka Mäntymäki kirjoitti:

siivooja: "kirjoitit:"...luomistyössä mukana ollut Isän Poika, Jeesus Kristus..." Onko siis Jumala ja Jeesus Kristus kaksi eri persoonaa, vai ovatko he yksi ja sama ja mitä tarkoitetaan esim. uskontunnustuksissa?"

**Uskontunnustuksessa sanomme: "uskon...Jeesukseen Kristukseen...syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä."

Tunnustuksen lause sulkee ns.adoptionismin pois eli sen että Jumala olisi adoptoinut pelkän ihmisen - Galilealaisen puusepän omakseen. Kyseessä on -kuten tunnustus sanoo, Jeesus on "tosi Jumala." Näin uskontunnustus on samassa linjassa apostoli Tuomaksen tunnustuksen kanssa: "minun Herrani ja minun Jumalani." Se mikä suomalaisesta tunnustuksen käännöksessä on jäänyt kapeaksi näkyy tunnustuksen alkuperäisessä asussa. Siinä todetaan, että Jeesus ei ole luotu, vaan "Jumalasta siitetty." Näin Hän on samaa olemusta Isän kanssa. "Siittäjänä" on siis Jumala ja siksi perillinen on samaa olemusta eli Jumala Jumalasta. Jeesus on eri persoona kuin Isä, ja Pyhä Henki on eri persoona kuin edellä mainitut, mutta silti ei ole kolmea eri Jumalaa - vaan he ovat yksi. Puhutaan Jumalan ykseydestä. Jeesus on, kuten uskontunnustus toteaa "valo valosta" , sillä Jeesus on Jumala ja Hän sanookin itse: "minä olen maailman valo." Kolminaisuus pitää sisällään yhden ainoan Jumalan, jotka kukin ovat eri persoonia - kuten mainitsin - ykseydessä. Näin sulkeutuu pois polyteismi, monijumalaisuus. Emme puhu siis kolmesta iankaikkisesta Jumalasta vaan yhdestä vaan yhdestä luomattomasta Jumalasta. Itsensä Hän on pelastajana ilmoittanut Poikansa Jeesuksen kautta ja vain Jeesuksen nimessä on pelastus. Alusta lähtien, kirkko on pitänyt kiinni Raamatun ilmoittamasta lähtökohdata: "Herra meidän Jumalalmme, Herra on yksi." Kolminaisuus on sulassa sopusoinnussa edellämainitun Raamatun kohdan kanssa. Olemme tekemisissä Kolminaisuudessa salaisuuden kanssa. Hänestä voimme jotain tietää, mutta emme kaikkea.

Jukka Mäntymäki
ort.teol.yo
Joensuun yliopisto

Lue lisää

kiitos Jukalle vastauksesta! Tämä on kyllä vaikea asia (kolme eri persoonaa, mutta kuitenkin yksi)...mutta parasta oli tuo viimeinen lauseesi: olemme tekemisissä salaisuuden kanssa ja että voimme jotakin tietää, mutta emme kaikkea.
Se, että Jumala on jotakin suurta, ääretöntä ja käsittämätöntä, herättää jotenkin oikeanlaista kunnioitusta ja myös turvallisuuden tunnetta. Sekä tämä, että Hän jää myös salaisuudeksi. Että ihminen on pieni eikä voi AINA ymmärtää KAIKKEA.

En oikein osaa tätä selittää. Aika usein törmään sellaiseen "saarnaamiseen" jossa Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta puhutaan tuttavalliseen sävyyn, ikään kuin tämä helpottaisi ihmisiä tulemaan Hänen luokseen, mutta se tuntuu jotenkin halventavalta ja siitä puuttuu sellainen pyhyyden tuntu.

siivooja kirjoitti:

kiitos Jukalle vastauksesta! Tämä on kyllä vaikea asia (kolme eri persoonaa, mutta kuitenkin yksi)...mutta parasta oli tuo viimeinen lauseesi: olemme tekemisissä salaisuuden kanssa ja että voimme jotakin tietää, mutta emme kaikkea.
Se, että Jumala on jotakin suurta, ääretöntä ja käsittämätöntä, herättää jotenkin oikeanlaista kunnioitusta ja myös turvallisuuden tunnetta. Sekä tämä, että Hän jää myös salaisuudeksi. Että ihminen on pieni eikä voi AINA ymmärtää KAIKKEA.

En oikein osaa tätä selittää. Aika usein törmään sellaiseen "saarnaamiseen" jossa Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta puhutaan tuttavalliseen sävyyn, ikään kuin tämä helpottaisi ihmisiä tulemaan Hänen luokseen, mutta se tuntuu jotenkin halventavalta ja siitä puuttuu sellainen pyhyyden tuntu.

Lue lisää

jos aina sanotaan, että emme voi ymmärtää kaikkea tai että tämä ja tuo asia selviää joskus aikanaan (kuoleman jälkeen...)tai että jotkut asiat jäävät salaisuudeksi, niin eikö siinä ole sellainen vaara, että voidaan opettaa mitä tahansa ja sitten vain sanoa, ettei sitä voikaan ymmärtää nyt...???
Olen melko varma, tai oikeastaan aivan varma, että joissakin uskonnollisissa piireissä on tällaista.


Ajattelen niin, että Jumalan olemukseen tai maailmankaikkeuteen tai vaikkapa Jeesuksen syntymään liittyy asioita, joita ei voi ymmärtää. Hyväksyn sen. Mutta missä menee raja, kuinka paljon ihmisen tulee tietää, mikä on hyvä ja suotavaa ja mikä kaikki jää uskon varaan?

Kiitos tiedosta ja saivareista. Harras toiveeni joulupukille ja kaikille tontuille on, että opettelemme puhumaan enemmän asioista kuin henkilöistä. Sormella osoittaminen on paitsi huonoa käytöstä, myös osoitus siitä että kilvoitus on keskeneräistä. Kas, isien opetuksen mukaan rukouksen parhaita hedelmiä on se, että opimme näkemään kaikki lähimmäisemme kauniina ja hyvinä. Katumus ei ole ikinä myöhäistä, ei etenkään nyt kun on EDELLEEN menossa joulupaasto.

Nyt on sillä viisiin, että kristinusko PERUSTUU juutalaiselle pohjalle. Katsopas kristittyjen pyhää kirjaa Raamattua. Siitä 3/4 (=Vanha testamentti) on myös juutalaisten pyhää tekstiä. Loppuosakin (kutsumme sitä Uudeksi testamentiksi) on suuressa määrin VT:n tekstien tulkintaa. Oppiakseen ymmärtämään Raamatun maailmaa kristitty (ja ortodoksi) ei voi eikä saa
väheksyä seemiläisen kulttuurin tuntemusta. Jos minä jotakin eksegetiikan luennoilla opin niin ainakin tämän asian. Olisi sitäpaitsi naiivia olettaa, että kristinusko olisi syntynyt aivan tyhjästä ?!?

Jos mennään vielä takaisin k750jne kommenttiin, sen logiikalla kommentin olemassaolo täällä ei ole perusteltu. Kas, se kun ei käsittele ortodoksisuutta ollenkaan : ). Mutta minä en sanonut tätä asiaa, koska se on saivartelua.

Hyvää joulua ja kiitos joululahjasta! Ihmisiä ilahduttaa aina, kun he saavat jotakin.

t. Johannes (kahdella ännällä)

"kun nyt tutkit näitä ennustuksia omasta näkökulmasta ja muidenki... niin voitko kertoa milloin tarkkaanottaen oli se konjuktio... kuukaus/päivä ja jos mahdolista vuosi?
Mutta jos päädyt 25.12... sanoisinko että olet eksyksissä?"

***Tähtitieteilijät tietävät että v.7ekr oli maasta katsottuna peräti kolme Jupiterin ja Saturnuksen konjuktiota - touko-, syys- ja joulukuussa. Se näkyi erikoisena ilmiönä ja herätti huomiota. Mutta...mikä niistä konjuktioista oli se jonka itämaan tietäjät näkivät?? Vai oliko kenties olemassa joku em. täysin riippumaton luonnonilmiö? Pyhän Evankeliumin mukaanhan tähti kulki tietäjien edellä ja pysähtyi Kristuksen synnyinpaikan ylle. Voi olla siis joku ihan speciaalijuttukin?!

Konjuktioiden tarkoista päivistä minulla ei ole tietoa. Olen joskus nähnyt eräällä tähtitiedettä harrastavalla tietokoneohjelman, jolla voi tarkistella hyvinkin kauas tähtitaivaan liikkeitä. Taisin joskus hänen opastamanaan katsella Jerusalemin tähtitaivasnäkymiä 7.ekr. Muistan että siellä oli nähtävissä konjuktioita. Sen verran monta vuotta tuosta simulaatiotilanteesta on, että en jaksa muistaa näyttikö ohjelma tarkkoja päiviä. Kuukaudet se näytti kyllä. Itse en uskaisi tarkkaa konjuktiopäivää lähteä veikkaamaan. Itselleni riittää Kirkon määrittämä 25.12.! Onko tuo päivä juuri se oikea ja heittääkö Kristuksen syntymän ajankohta myös vuosissa?? Mielestäni ne ovat kehällisiä kysymyksiä. Pelastuksen kannalta niillä ei ole merkitystä. Kristus on syntynyt, kärsinyt ja noussut ylös - tämä on totta, vaikkei juhlien viettopäivämme ihan eksakteja olisikaan. Sinällään näiden asioiden ihmettely on mielenkiintoista.

Jukka Mäntymäki