Hei,
ihan luterilaisiakin herätysliikkeitä seuratessa on mielenkiintoista, että niissä(kin) esiintyy ns. ratkaisukristillisyyttä - eli ihmisen olisi tietoisesti tehtävä parannus, käännyttävä Jumalan puoleen (vaikka se onkin Jumalan teko, ainakin siihen mahdollisuuden antaminen ja myös tahtomisen ja tekemisen vaikuttaminen???)
Näin proseduureja rakastavana ihmisenä kysyisinkin helppoa ohjelmaa kultakin herätysliikkeeltä, miten se tapahtuu? Vai onko se ns "perus"luterilaisilla:
1. Varmista, että olet syntynyt luterilaiseen perheeseen ja tule kastetuksi.
2. Tajua mistä on kysymys ja turvaa "kasteen armoon"
3. Ellei kohdat 1. ja 2. sovellu, tule kastetuksi ja siirry kohtaan 2.
Millä luterilaisilla herätysliikkeillä tuo uskoontulo poikkeaa tuosta, onko se esim. körteillä noin?
(Oma proseduurini on:)
1: Etsi Jumalaa (uskon että Jumala herättää ihmisessä tämän kaipuun)
2: Jos on hätä, huuda Häntä avuksi - jos ei, mutta olet utelias, rukoile ja pyydä päästä Hänen yhteyteensä - jos ei tätäkään eikä kohta 1 kiinnosta, niin pidä hauskaa, kunnes tulee jompi kumpi em. tilanteista??
3: Ole rehellinen Jumalan sinussa herättämälle synnin tunnolle, ja tee parannus - ts. usko syntisi anteeksi Jeesuksen ristintyön tähden (johon siis nojautuen voit uskoa syntisi anteeksi ilman, että ansaitsisit sitä)
4: Etsi seurakunta, jossa korotetaan ja saarnataan Jeesusta Kristusta - keskustele ihmisten kanssa, kuuntele, tutki ja opi... muista myös terve järki, viisauttakin saa Jumalalta kun muistaa pyytää.
5: Muista, että tullet tietoisesti ja tiedostamatta sortuneeksi syntiin vastakin, elä heitä toivoasi vaan turvaa joka päivä Jeesukseen - ylistä ja palvo Häntä ja ota vastaan ne lahjat jotka Hän Pyhän Hengen kautta haluaa juuri sinulle antaa - rukoile niitä ja usko saaneesi ja käytä niitä toisten rakennukseksi ja hyödyksi.
(Itselläni on mennyt näin - en uskalla tätä nyt kuitenkaan aukottomasti ainoaksi oikeaksi proseduuriksi julistaa - esim. ristillä ollut ryöväri taisi jättää joitakin kohtia väliin??)
ihan luterilaisiakin herätysliikkeitä seuratessa on mielenkiintoista, että niissä(kin) esiintyy ns. ratkaisukristillisyyttä - eli ihmisen olisi tietoisesti tehtävä parannus, käännyttävä Jumalan puoleen (vaikka se onkin Jumalan teko, ainakin siihen mahdollisuuden antaminen ja myös tahtomisen ja tekemisen vaikuttaminen???)
Näin proseduureja rakastavana ihmisenä kysyisinkin helppoa ohjelmaa kultakin herätysliikkeeltä, miten se tapahtuu? Vai onko se ns "perus"luterilaisilla:
1. Varmista, että olet syntynyt luterilaiseen perheeseen ja tule kastetuksi.
2. Tajua mistä on kysymys ja turvaa "kasteen armoon"
3. Ellei kohdat 1. ja 2. sovellu, tule kastetuksi ja siirry kohtaan 2.
Millä luterilaisilla herätysliikkeillä tuo uskoontulo poikkeaa tuosta, onko se esim. körteillä noin?
(Oma proseduurini on:)
1: Etsi Jumalaa (uskon että Jumala herättää ihmisessä tämän kaipuun)
2: Jos on hätä, huuda Häntä avuksi - jos ei, mutta olet utelias, rukoile ja pyydä päästä Hänen yhteyteensä - jos ei tätäkään eikä kohta 1 kiinnosta, niin pidä hauskaa, kunnes tulee jompi kumpi em. tilanteista??
3: Ole rehellinen Jumalan sinussa herättämälle synnin tunnolle, ja tee parannus - ts. usko syntisi anteeksi Jeesuksen ristintyön tähden (johon siis nojautuen voit uskoa syntisi anteeksi ilman, että ansaitsisit sitä)
4: Etsi seurakunta, jossa korotetaan ja saarnataan Jeesusta Kristusta - keskustele ihmisten kanssa, kuuntele, tutki ja opi... muista myös terve järki, viisauttakin saa Jumalalta kun muistaa pyytää.
5: Muista, että tullet tietoisesti ja tiedostamatta sortuneeksi syntiin vastakin, elä heitä toivoasi vaan turvaa joka päivä Jeesukseen - ylistä ja palvo Häntä ja ota vastaan ne lahjat jotka Hän Pyhän Hengen kautta haluaa juuri sinulle antaa - rukoile niitä ja usko saaneesi ja käytä niitä toisten rakennukseksi ja hyödyksi.
(Itselläni on mennyt näin - en uskalla tätä nyt kuitenkaan aukottomasti ainoaksi oikeaksi proseduuriksi julistaa - esim. ristillä ollut ryöväri taisi jättää joitakin kohtia väliin??)
Vastaukset 5
Vanhimmat
...jossain välissä tulin uskoon tuloni jälkeen käyneeksi kasteellakin (ns. upotussellaisella), kun koin siihen Raamatun sanan ja Pyhän Hengen sisimmässäni kehottavan.
Jeesuksen esimerkin mukaisesti koin sen ikään kuin varmistuksena itselleni päätöksestäni seurata Häntä (asia, jonka toteuttaminen on joskus niin tai näin, mutta siitä voin muistaa, että olen halunnut Häntä seurata, ja että Hän on luvannut, ettei mua hylkää).
Upotuskastetta en pidä kylläkään pelastumisen ehtona... tai edes Pyhän Hengen toiminnan ehtona - esim. minulle evankeliumia julistanut appeni ei ollut tuolloin käynyt itse kasteella, oli ihan uskossa oleva perusluterilainen. (Tosin hän kävi muutamaa vuotta myöhemmin kasteella, siitä huolimatta, että yritin aikaisemmin saada häntä käymään kasteella itse ;-)
Ratkaisusi oli tyypillinen amrikkailainen ratkaisu. Ehdottamasi luterilainen versio sopii parhaiten evankeelisiin mutta ei oikein sinnekään.
Tuo sinun proseduuris 5.kohta on meille aika vieras. me kohtaamme Taivaan Isän ihan arjessa arkisina hetkinä, emmekä tiedä, että hän kerjäisi kiitosta hyvistä töistään, toki arvostamme ne korkealle. Minusta tuo kuuluu elämyskristillisyyden puolelle. Meidän Jumalamme on hyvin arkinen ja hoitaa meitä vaikka emme jaksaisi koko aikaa olla vinkumassa jotakin. Ajan jälkeen näkee kuinka hyvin on taas hoitanut, vaikka hetken kapinoikin kun ei mennyt niinkuin olin suunnitellut ja luullut hyväksi. Proseduuristasi puutuu nöyrtyminen Jumalan tahtoon ja se tekee sen ihan tyhjäksi ja sinut Jumalaksesi itsellesi. Pohdi hetki niin huomaat.
Siis vastaukseni oli, että körteillä ei ole noin.
...olen samaa mieltä, eiköhän se tuolla proseduurissa ole "sisällä", esim. siinä että saa huomata oman syntisyytensä ja saisi Jumalalta rohkeuden sen myös tunnustaa - ja toisaalta muutoinkin tehdä, kuten kokee Hänen kehottavan.
Nöyrtyminen on myös siitä vaarallinen termi, että jos voit minua tuntematta suoraa päätä todeta olevasi nöyrempi kuin minä, niin mitäs, jos me molemmat kohtaammekin sitten ihmisen, joka tokaisee meille, että "mua nöyrempää ei olekkaan!!!" Se se vasta olisikin elämys tässä edustamassani "elämyskristillisyydessä".
;-)
Siunausta sinulle ja kiitos (osittaisesta) vastauksesta körttiläisten osalta - epäselväksi mulla jäi se, miten se heillä sitten menee, jos ei kummallakaan esittämälläni tavalla?
"Tuo sinun proseduuris 5.kohta on meille aika vieras. me kohtaamme Taivaan Isän ihan arjessa arkisina hetkinä, emmekä tiedä, että hän kerjäisi kiitosta hyvistä töistään, toki arvostamme ne korkealle."
Te ette siis kiitä milloinkaan Jumalaa Hänen hyvyydestään. Vai?
"Meidän Jumalamme on hyvin arkinen ja hoitaa meitä vaikka emme jaksaisi koko aikaa olla vinkumassa jotakin."
Mistä ihmeen vinkumisesta puhut halventavassa sävyssä?
"Proseduuristasi puutuu nöyrtyminen Jumalan tahtoon ja se tekee sen ihan tyhjäksi ja sinut Jumalaksesi itsellesi."
Miten niin se siitä puuttuu? Sinä poika se rohkenet korkealta puhua. Onko tämä tyypillistä körteille?
Proseduuri oli hyvä! Kelpaa myös minulle.
... kuin uskomaan, että armo kattaa kaikki tekemäni vääryydet....muuten en jaksaisi