Raamattuvisa kaikille (myös Theokselle) osa 2

TOINEN KÄSKY
Älä turhaan käytä Jumalasi nimeä
Kun ensimmäinen käsky opastaa sydäntä ja opettaa uskomaan, tämä toinen suuntaa meidät ulospäin ja saattaa suumme ja kielemme puhumaan oikein Jumalasta. Juuri sanat ne ensimmäisinä purkautuvat sydämestä esille ja tulevat julki. Aivan kuten edellä opetin sinua vastaamaan, mitä merkitsee, että ihmisellä on Jumala, samoin sinua on nyt opittava selkeästi käsittämään ja omin sanoin selittämään tämän ja kaikkien muidenkin käskyjen merkitys. Jos siis kysytään, miten ymmärrät toisen käskyn ja mitä tarkoittaa Jumalan nimen turha tai väärä käyttäminen, vastaa aivan lyhyesti näin: "Jumalan nimeä käytetään väärin, kun häntä tavalla tai toisella kutsutaan Herraksi mielessä valhe tai muu paha tako." Näin on käsketty siksi, ettei kukaan vetäisi Jumalan nimeä valheen verhoksi tai päästäisi sitä huulilleen tilanteissa, joissa sydän kyllä tietää tai sen ainakin pitäisi tietää, että asiat ovat toisin. Tällä tavalla tekevät esimerkiksi ne, jotka tuomioistuimen edessä vannovat ja valehtelevat toista vastaan. Jumalan nimeä ei nimittäin voi pahemmin käyttää väärin, kuin käyttämällä sitä valheeseen ja petokseen. Näin kuuluu tämän käskyn yksinkertaisin selitys.

Tämän avulla voi nyt jokainen hyvin itse päätellä, miten usein ja miten monin tavoin Jumalan nimeä käytetään väärin, vaikka kaikkien väärinkäytösten luetteleminen ei olekaan mahdollista. Pohtiaksemme kuitenkin lyhyesti Jumalan nimen moninaista väärinkäyttöä on ensiksi todettava, että sitä tapahtuu maallisissa, rahaa, omaisuutta ja kunniaa koskevissa jutuissa ja asioissa, silloin kun vannotaan vääriä valoja Jumalan nimeen tai pannaan sielu jonkin asian pantiksi, tapahtuipa se sitten julkisesti tuomioistuimen edessä, tai torilla tai muualla. Erityisen tavallista sellainen on avioliittoasioissa. Salaa kahden kesken mennään kihloihin, mutta jälkeenpäin rikotaan uskollisuudenvala. Kaikkein eniten väärinkäyttöä tapahtuu kuitenkin hengellisissä, omaatuntoa koskevissa asioissa, väärien saarnamiesten noustessa esittämään valheitansa Jumalan sanana. Katsohan, se merkitsee aina halua vetää Jumalan nimi pahuutensa verhoksi ja kaunistukseksi ja olla muka oikeassa, tapahtuipa se sitten yksinkertaisissa maallisissa asioissa tai tärkeissä ja vaikeatajuisissa uskoa ja oppia koskevissa asioissa. Valehtelijoihin kuuluvat myös rääväsuut, eivät pelkästään nuo jokaisen tuntemat täysin häpeämättömät, jotka arkailematta herjaavat Jumalan nimeä - heitä ei kuulu meidän, vaan pyövelin opettaa - vaan myös ne, jotka julkisesti pilkkaavat totuutta ja Jumalan sanaa ja jättävät ne Perkeleelle. Heistä ei ole nyt tarpeen puhua enempää.

Meidän on nyt kerta kaikkiaan opittava ja painettava sydämeemme tämän käskyn suuri merkitys, jotta mahdollisimman tarkoin pitäisimme varamme ja karttaisimme kaikkea pyhän nimen väärinkäyttämistä. Se nimittäin on suurin julkisynti, mikä voi tapahtua. Sillä valehteleminen ja pettäminen, jotka jo sellaisenaan ovat suuria syntejä, tulevat vielä monin verroin raskaammiksi, jos niitä sen lisäksi yritetään Jumalan nimen turvin puolustella, vahvistaa ja peittää. Näin valhe kaksinkertaistuu, jopa moninkertaistuu.

Jumala on sen vuoksi liittänyt myös tähän käskyyn vakavan uhkauksen, joka kuuluu näin: "Sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka turhaan käyttää hänen nimeään." Sitä ei toisin sanoen anneta kenellekään anteeksi eikä ketään päästetä siitä rankaisematta. Sillä yhtä varmasti kuin hän rankaisee sydämen luopumisen hänestä, yhtä vähän hän sietää nimensä käyttämistä valheiden kaunisteluun. Koko maailmaan on valitettavasti levinnyt tämä vitsaus: yhtä vähän on niitä, jotka eivät käytä Jumalan nimeä valheisiin ja kaikkeen pahuuteen, kuin niitä, jotka sydämestään luottavat yksin Jumalaan. 10

Meillä jokaisella on nimittäin luonnostaan tämä oiva hyve: Pahaa tehnyt peittää ja kaunistelee kovin mielellään häpeäänsä, ettei kukaan sitä huomaisi eikä tietäisi. Ei niin hävytöntä ihmistä ole olemassakaan, joka kaikille kehuskelisi tekemiään syntejä. Jokainen haluaa mieluummin jättää ne piiloon kuin päästään julkisuuteen. Jos sitten joku joutuu kiinni, pannaan Jumala nimellään kääntämään konnuus kunnollisuudeksi ja häpeä kunniaksi. Sellaista on maailman meno, on kuin mahtava vedenpaisumus olisi levinnyt kaikkiin maihin. Siksi saammekin palkaksemme, mitä olemme etsineet ja ansainneet: ruton, sodan, nälänhädän, tulipalot, tulvat, pahantapaiset vaimot, lapset ja palvelusväen sekä kaikenlaista muuta vahinkoa. 11 Mistä muusta voisi kaikki tämä surkeus olla peräisin? Suurta armoa on, että maa vielä meitä kantaa ja elättää.

Siksi on ennen kaikkea nuorisoa vakavasti vaadittava ja totutettava arvostamaan tätä ja muita käskyjä. Mikäli rikkomuksia ilmenee, heitä on heti kovisteltava piiskalla sekä tähdennettävä tätä käskyä ja päntättävä sitä päähän yhä uudelleen, ettei nuoria kasvatettaisi ainoastaan rangaistuksin, vaan myös herättämällä heissä omantunnon arkuutta ja jumalanpelkoa.

Ymmärrät siis nyt, mitä Jumalan nimen väärinkäyttäminen merkitsee, nimittäin - kerrataksemme asian lyhyesti - että lasketellaan silkkaa valhetta ja väitetään Jumalan nimessä jotain, mikä ei pidä paikkaansa, tai sitten käytetään hänen nimeään kiroiluun, vannomiseen ja noitumiseen. Sanalla sanoen pahuuden harjoittamiseen kukin halunsa mukaan. Tämän ohella sinun on tunnettava myös Jumalan nimen oikea käyttö. Sillä lausuessaan sanat "älä turhaan käytä Jumalan nimeä" Jumala antaa ymmärtää, että hänen nimeään tulee kyllä käyttää. Se on nimittäin ilmoitettu ja annettu meille juuri siksi, että se olisi käytössä ja hyödyksi. Koska tässä on kielletty käyttämästä pyhää nimeä valheisiin tai paheisiin, siitä seuraa itsestään, että sitä on päinvastoin käsketty käyttää totuuteen ja kaikkeen hyvään. Näin tapahtuu esimerkiksi kun vannotaan oikein, jo se on välttämätöntä ja sitä vaaditaan, samoin kun opetetaan oikein, huudetaan tätä nimeä avuksi hädässä, ylistetään ja kiitetään sitä hyvää koettaessa jne. Tämä kaikki on lyhyesti lausuttu psalmissa 50, missä käsketään: "Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä pelastan sinut ja sinä tulet ylistämään minua." Sillä juuri tätä merkitsee, että Jumalan nimeä käytetään totuuteen ja kaikkeen hyvään. Niin tulee myös hänen nimensä pyhitetyksi kuten Isä meidän -rukouksessa pyydetään.

Sinulle on siis näin selitetty koko tämän käskyn pääsisältö. Kun se ymmärretään tällä tavalla, on helppo vastata monia opettajia vaivanneeseen kysymykseen: Miksi Kristus, pyhä Paavali ja monet muut pyhät ovat usein vannoneet, vaikka vannominen on evankeliumissa kielletty? 12 Sen tarkoitus on lyhyesti seuraava: Pahaa eli valhetta ei pidä vannomalla vahvistaa. Vannoa ei saa myöskään silloin, kun se on tarpeetonta tai hyödytöntä. Mutta hyvän edistämiseksi ja lähimmäisen auttamiseksi tulee vannoa. Sellainen on todella hyvä teko. Siten ylistetään Jumalaa, lujitetaan totuutta ja oikeutta, torjutaan valheita, saatetaan ihmiset keskenään sovintoon, osoitetaan kuuliaisuutta ja selvitetään riidat. Sillä Jumala itse tulee siinä välittäjäksi sekä erottaa toisistaan oikean ja väärän, pahan ja hyvän. Jos toinen osapuoli vannoo väärin, tuomiona on väistämätön rangaistus. Ja vaikka se viipyisikin hetken, hän ei kuitenkaan voi missään onnistua, vaan kaikki, minkä hän siten on voittanut, valuu käsistä eikä hän kykene siitä milloinkaan iloiten nauttimaan. Niin olen havainnut tapahtuvan monille, jotka ovat valallaan kiistäneet antamansa aviolupauksen. Heillä ei sen jälkeen ole ollut yhtään onnellista hetkeä eikä tervettä päivää. Heidän ruumiinsa ja sielunsa sekä kaiken lisäksi vielä heidän omaisuutensakin on joutunut surkeasti perikatoon.

Sen vuoksi kehotan ja käsken, kuten aikaisemminkin, ajoissa totuttamaan lapset varoittamalla ja pelottamalla, estämällä ja rankaisemalla pelkäämään valehtelemista ja erityisesti sitä, että valheen vahvistamiseksi vedotaan Jumalan nimeen. Mitään hyvää ei nimittäin seuraa siitä, että heidät päästetään ilman rangaistusta. Onhan ilmiselvää, että maailma on nyt pahempi kuin koskaan aikaisemmin. Minkäänlaista komentoa, kuuliaisuutta, uskollisuutta tai uskoa ei ole, vaan ihmiset ovat röyhkeitä ja hillittömiä eivätkä heihin tehoa mitkään opetukset tai rangaistukset. Kaikki tuo on Jumalan vihaa ja rangaistusta tämän käskyn tahallisesta halveksimisesta. Toisaalta lapsia on kehotettava ja kannustettava kunnioittamaan Jumalan nimeä ja pitämään sitä lakkaamatta huulillaan kaikessa, mikä heitä kohtaa ja heidän osakseen tulee. Oikeaa Jumalan nimen kunnioittamista on se, että kaikkea lohdutusta odotetaan häneltä ja sen vuoksi anotaan häneltä apua, toisin sanoen, että ensiksi sydän kunnioittaa Jumalaa uskollaan, kuten aikaisemmin on sanottu, ja sitten suu tunnustuksellaan.

Tämä on myös autuaallinen ja hyödyllinen tottumus sekä erittäin voimaperäinen keino Perkelettä vastaan, joka on aina kimpussamme ja vaanii tilaisuutta voidakseen langettaa meidät syntiin ja häpeään, kurjuuteen ja hätään, mutta joka ei kärsi kuulla eikä kauan kestä sitä, että Jumalan nimeä sydämen pohjasta lausutaan ja huudetaan avuksi. Joutuisimme moneen pelottavaan ja kauhistavaan onnettomuuteen, ellei Jumala meitä varjelisi, kun huudamme hänen nimeään avuksi. Olen itse kokenut ja oppinut hyvin huomaamaan, että äkillinen, suuri onnettomuus on usein juuri tuollaisen rukouksen aikana väistynyt ja mennyt ohi. Meidän tulisi alinomaan lausua pyhää nimeä Perkeleen kiusaksi, ettei se mielihalustaan huolimatta onnistuisi tekemään vahinkoa.

Samaa asiaa palvelee myös se, että totuttaudumme uskomaan päivittäin sielumme ja ruumiimme, vaimomme ja lapsemme, palvelusväkemme ja omaisuutemme kaiken uhkaavan vaaran varalta Jumalan haltuun. Tästä syystä ovat tulleet pysyvään käyttöön myös ruokasiunaukset ja -kiitokset sekä muut rukoukset, aamu- ja iltasiunaukset samoin kuin lasten totuttaminen siunaamaan itsensä ristinmerkillä, kun he näkevät tai kuulevat jotain kauheaa ja pelottavaa. Heitä opetetaan samalla lausumaan: "Varjele, Herra Jumala", "Auta, rakas Herra Kristus" tai muuta sen kaltaista. Ja kun taas jollekin yllättäen tapahtuu hyvää, vaikka vähäistäkin, lausutaan: "Ylistys ja kiitos Jumalalle", tai "Tämän on Jumala minulle suonut". Samoinhan on lapsia aikaisemmin totutettu paastoin ja rukouksin lähestymään pyhää Nikolausta ja muita pyhimyksiä. Edellä kuvattu harjoitus olisi Jumalalle mieluisampaa ja otollisempaa kuin mikään luostarielämä tai kartusiaanisääntökunnan 13 pyhyys.

Nuorisoa voitaisiin tällä tavoin lapsenomaisesti ja leikin varjolla kasvattaa pelkäämään ja kunnioittamaan Jumalaa, niin että ensimmäinen ja toinen käsky nousisivat suureen suosioon ja että niitä jatkuvasti harjoitettaisiin. Silloin hyvä saattaisi juurtua, varttua ja kantaa hedelmää, niin että kasvaisi ihmisiä, joista koko maa voisi hyötyä ja iloita. Tämä on oikea tapa kasvattaa lapsia niin kauan kuin heitä voi hyvällä totuttaa. Mitään hyvää luonnetta ei saada aikaan pelkästään piiskoin ja lyönnein pakottamalla. Vaikka niin pitkälle mentäisiinkin, he pysyvät kunnolla vain niin kauan kuin heillä on piiska niskassaan. Mutta yllä kuvatulla tavalla käsky juurtuu sydämeen, niin että opitaan pelkäämään enemmän Jumalaa kuin piiskaa ja keppiä.

Sanoin tämän näin yksinkertaisesti nuorten tähden, jotta se kerrankin käsitettäisiin. Sillä saarnatessamme lapsille meidän on myös puheltava heidän kanssaan heidän kielellään. Näin olemme ehkäisseet Jumalan nimen väärinkäyttöä ja opettaneet sen oikeata käyttöä. Siihen eivät kuulu pelkästään sanat, vaan myös elämäntavat. Tiedettäköön, että sellainen miellyttää suuresti Jumalaa ja että hän haluaa sen ylenpalttisesti palkita, samoin kuin hän kauheasti rankaisee nimensä väärinkäytön.

TÄMÄ ON COPYPASTATTU NETISTÄ JONKA JULKISESTI TÄSSÄ TUNNUSTAN.
Tämän pitäisi tyydyttää kaiketikin sinuakin. Nämä "visailusi" eivät vain valitettavsti ole minua kovin paljoa kiinnostavia, mikäli näiden taso on tälläinen.

Matt 22:39 mukaan Jeesus totesi seuraavaa:

"Toinen yhtä tärkeä (käsky) on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Eli ei toinen käsky mitään kiellä, se kehottaa.

Niin Raamatustahan oli kyse. Kieltää muistaakseni patsaiden ja (epä)jumalankuvien tekemisen, siitä mikä on taivaalla, maalla tai maan alla. Ja tietty niitten palvomisen.

Kristinuskossa tästä on luovuttu ja sen sijaan laitettu viimeinen käsky puoliksi, mistä siis muodostuvat kristinuskon 9. ja 10. käsky.

Oli hauska kysymys, vähän niinkuin kompa :) theos meni ainakin lankaan, heh.

Tarkoitin tietenkin käskyn alkuperäisasua.

Kysymyksessä olisi pitänyt viitata Mooseksen saamiin käskyhin tms.
Jumalan luomisanatkin ovat käskyjä.
"Tulkoon taivaanvahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä". Käsky kieltää lähinnä vedenpaisumusveden putoamisen alas ennen aikojaan?

Koska Theos ei suuresta tietämyksestään huolimatta kyennyt vastaamaan - joudun vastaamaan itse.
Nykyisen eksegeettisen tutkimuksen (ja ikivanhan juutalaisen perinteen) mukaan toisen käskyn teksti menee:

"Älä käytä Herran, Jumalasi, nimeä petokseen, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää hänen nimeään petokseen."