Luterilainen identiteetti

Kun tässä taannoin Porvoon sopimuksen kautta lyötiin hynttyyt yhteen Anglikaanien kanssa, niin kaipa tässä nyt läntisen riituksen episkopaalista arktista Roomasta erossa olevaa ulottuvuutta edustetaan.

Meillä ei ole ehtoollisyhteyttä Roomaan, vaan Canterburyyn, mutta heikäläiset ei pomota meitä, eli kai tässä nyt autokefaalisia ollaan.

Tavallaan on niin, että tässä nyt toisaalta ollaan itseriittoisia eli oma kirkko ja piispakunta riittää käytännön elämässä, mutta kun nyt anglikaanien kanssa ollaan kimpassa, niin kaipa olisi syytä miettiä, että maallistuvassa Euroopassa olisi kaikkien kristittyjen etu päästä laajempaankin sovintoon äitikirnonkin kanssa. Mutta kaipa siinä riittää tekemistä vielä.

Suomi on aina ollut pussin pohjalla, joten ei tässä ole tarvinnut kai ajatella kuin olevansa suomalainen kristitty.

Jos puhutaan luterilaisista eikä siis Suomen "ev.lut" "kirkon" johdosta tai monista heidän papeistaan vaan jos siis puhutaan luterilaisista, niin seuraavanlaista tulee mieleen. Teksti "ev.lut" ja "kirkko" ovat lainausmerkeissä, tuo laitos alkaa olla vain nimellisesti "ev.lut" tai "kirkko".

Luterilaiset toteavat, että siellä missä evankeliumia julistetaan, niin siellä voi myös syntyä uskoa. Monissa kirkkokunnissa voi syntyä usko Jeesukseen.

Luterilaiset katsovat kuuluvansa Kristuksen maailmanlaajaan Kirkkoon eli Kristuksen Morsiameen. Kristityllä tulee olla kirkko äitinään, seurakuntayhteys tulee olla ja ehtoollisella tulisi käydä.

Kristuksen Kirkolla ei siis ole silminnähtäviä rajoja. Jokin toinen kirkkokuntakin voi syntyä jossakin puolella maailmaa. Kuitenkin jos he tunnustavat oikein Raamatun oppia ja tahtovat edustaa Kristuksen Kirkkoa, niin heidän oppitunnustuksistaan syntyisi samanlaiset kuin mitä luterilaisessakin kirkossa on. Jos he lukevat Raamattua sellaisena kuin se on, niin silloin heidän tunnustuksestaan pitäisi muodostua samanlainen kuin mikä luterilaisessakin kirkossa on. Eli silloin tuollaisen kirkkokunnan on helppo yhtyä luterilaisiin tunnustuskirjoihin ja ehtoollisyhteys on silloin voimassa heitä koskien. Luterilainen kirkko katsoo opettavansa oikein, Raamatun sanan mukaisesti. Muissa kirkkokunnissa on enemmän tai vähemmän menty harhaan Raamatun sanan suhteen eli Kristuksen Kirkon suhteen. Kristuksen Kirkon tulee opettaa Raamatun oppia.

Ehtoollisyhteyden edellytyksenä on se, että pitää olla samaa mieltä opista. Ehtoollisyhteyttä ei ole esim. niihin, jotka opettavat ehtoollisen olevan pelkkä muistoateria ja poistavat Raamatun opetuksen siitä, että ehtoollisessa syödään Jeesuksen ruumis ja veri.
Jos anglikaanikirkossa opetetaan siten, osittain siellä ilmeisesti voidaan niin opettaa, niin niitä kohtaan, jotka niin opettavat, ei ole ehtoollisyhteyttä.
Ehtoollisyhteyttä ei ole tällä hetkellä mihinkään muuhun kirkkokuntaan.

En siis puhunut Suomen "ev.lut" "kirkon" johdosta yms. vaan luterilaisista eli Raamatun sanaan pitäytyvistä.

tunnustaa äidikseen Raamatun mukaisesti "Taivaallisen Jerusalemin" eli Kristuksen Kirkon eikä se ole yhtä kuin Rooman paavin johtama kirkko. Kristuksen Kirkkoa johtaa nimittäin Kristus sanallaan ja säätämillään sakramenteilla ja siihen kuuluvat vain ja ainoastaan ne, jotka sydämessään turvautuvat Kristukseen syntiensä sovittajana.

Kristuksen sanan tunnistamme Raamatun perusteella, koska Kristus itse puhuu Raamatussa. Raamatun avulla tunnistamme myös ne kristityn ulkokuorella turvin tulevat väärät profeetat, joista Kristus on varoittanut.

Raamatun avulla tunnistamme samoin myös Antikristuksen, joka on asettunut ulkonaisessa kristikunnassa Kristuksen sijaan, anastanut itselleen vallan säätää opinkappaleita Raamatun sijaan ja sen rinnalla ja joka myös vaatii kuuliaisuutta itselleen kiroustuomioiden uhalla. Rooman paaviin ja joukkokuntaansa sopivat Raamatussa 2. Tess 2. luvussa esitetyt Antikristuksen tuntomerkit.