Kohdunpoistoleikkaus

vuoto on ihan normaalia, mutta varmaan on sellaisiakin joilla sitä ei ole.

tässä ketjussa ketään, jolla kohtu on poistettu laskeuman vuoksi? Kysyn siksi, kun olen pähkäillyt, että voisiko alaselän kuputila SI-nivelalueella olla yksi oire laskeumasta. Minulla on todettu laskeuma, jolle ei toistaiseksi ole mitään suunnitelmia, mutta itse mietin, kun jostain luin, että yliliikkuvat nivelet ja sidekudos vois aiheuttaa näitä laskeumiakin? Oisko perää?

leikattiin ja siks kai sitten vuotoa on. Kiinnostaa vain että miten muilla.

leikattu kirjoitti:

leikattiin ja siks kai sitten vuotoa on. Kiinnostaa vain että miten muilla.

vuotoa, sanoisinko alta viikon. Leikkauksesta nyt vuoden verran aikaa etten muista tarkkaan, paitsi että sitä oli vain vähän muutaman päivän ajan.

vastauksesta. Minun leikkauksestani ei ole vielä noin paljon aikaa. Vuotoa on, mutta se ei ole pahanhajuista. Jälkitarkastuksessa varmasti sitten selviää onko vuoto normaalia vai ei.

Oletko kohdannut leikkauksen jälkeen ongelmia vatsasi toiminnan kanssa ja miten olet niistä selvinnyt? Leikkauksesta on pari viikkoa. Vatsa turpoaa päivän mittaan, niin että on hankala olla, vaikka muuten toimiikin. Toisinaan tuntuu kuin koko suolisto olisi kipeä ja ilma ei osaisi ulos.

vuoto oli ja millainen oli ensimmäinen yhdyntä leikkauksen jälkeen?

leikattu kirjoitti:

vuoto oli ja millainen oli ensimmäinen yhdyntä leikkauksen jälkeen?

Vuoto oli pääosin sellaista "verensekaista valkovuotoa", välillä ihan puhdasta verta. Yhdyntä tuntui aluksi oudolta, ja toisinaan edelleen. Tuntuu selvästä, että emättimen pohja tulee vastaan ja aivan kuin ilmaa olisi siellä. Moni tosin sanoo, että tuntuu paljon paremmalta kohdun poiston jälkeen. Minusta ei. :(

Sanna kirjoitti:

Vuoto oli pääosin sellaista "verensekaista valkovuotoa", välillä ihan puhdasta verta. Yhdyntä tuntui aluksi oudolta, ja toisinaan edelleen. Tuntuu selvästä, että emättimen pohja tulee vastaan ja aivan kuin ilmaa olisi siellä. Moni tosin sanoo, että tuntuu paljon paremmalta kohdun poiston jälkeen. Minusta ei. :(

Lue lisää

ehkä aika tekee tehtävänsä ja asia muuttuu hyväksi. Minäkin "toivon parasta ja pelkään pahinta".
Minun vuotoni on kutakuinkin kuvaavasilaista ja kai sitten ihan normaalia. Loppuukin kai sitten aikanaan.

leikattu kirjoitti:

ehkä aika tekee tehtävänsä ja asia muuttuu hyväksi. Minäkin "toivon parasta ja pelkään pahinta".
Minun vuotoni on kutakuinkin kuvaavasilaista ja kai sitten ihan normaalia. Loppuukin kai sitten aikanaan.

Lue lisää

Mulla on vajaa vko kohdunpoistosta, joka tehtiin spinaalissa alateitse. Vuotoa ei ole juurikaan ollut. Siitä asti ollut huono olo, alavatsa hieman kipee koko ajan vaikka syön särkylääk. ja ylävatsa kipee niinkuin oksennustaudissa. Heti kun laittaa jotain suuhun rupee ramppaan maha. Kuinka kauan alavatsakipua muilla on ollut?

P-CR kirjoitti:

Mulla on vajaa vko kohdunpoistosta, joka tehtiin spinaalissa alateitse. Vuotoa ei ole juurikaan ollut. Siitä asti ollut huono olo, alavatsa hieman kipee koko ajan vaikka syön särkylääk. ja ylävatsa kipee niinkuin oksennustaudissa. Heti kun laittaa jotain suuhun rupee ramppaan maha. Kuinka kauan alavatsakipua muilla on ollut?

Lue lisää

minulta poistettiin kohtu kolme viikkoa sitten, olen tosin odottanut milloin tämä vuoto oikein loppuu, mitän suurta se ei ole ja pikkuhousunsuojalla pärjään, mutta vuoto on sellaista ruskeaa. Huono olo minulla oli leikkauksesta seuraava päivä jolloin huomattiin että saamani lääkkeet panacod ja burana 600 mg eivät sopineetkaan minulle, kävelin pitkin seiniä ja oksensin, mutta olo kohentui kun sain toiset lääkkeet. Olen nyt yrittänyt lukea milloin voisi jo ryhtyä sukupuoliyhdyntään mutta tuntuu että niin erilaisia kommentteja lukee täältä....kertokaahan nyt minulle!!! Minulle kerrottiin ettei ole jälkitarkastusta ollenkaan....ihme homma..

samurai71 kirjoitti:

minulta poistettiin kohtu kolme viikkoa sitten, olen tosin odottanut milloin tämä vuoto oikein loppuu, mitän suurta se ei ole ja pikkuhousunsuojalla pärjään, mutta vuoto on sellaista ruskeaa. Huono olo minulla oli leikkauksesta seuraava päivä jolloin huomattiin että saamani lääkkeet panacod ja burana 600 mg eivät sopineetkaan minulle, kävelin pitkin seiniä ja oksensin, mutta olo kohentui kun sain toiset lääkkeet. Olen nyt yrittänyt lukea milloin voisi jo ryhtyä sukupuoliyhdyntään mutta tuntuu että niin erilaisia kommentteja lukee täältä....kertokaahan nyt minulle!!! Minulle kerrottiin ettei ole jälkitarkastusta ollenkaan....ihme homma..

Lue lisää

Kyllä jälkitarkastus kuuluu olla, joko kunnallisella tai yksityisellä puolella. Etsin itse netistä muiden kokemuksia ennen omaa leikkaustani enkä niitä paljon löytänyt, joten päätin jo silloin laittaa oman kokemukseni tänne. Minulle suositeltiin kohdunpoistoa ekan kerran jo 10 v ennen itse toimenpidettä. Olin silloin n. 30-vuotias enkä suostunut. Samaa hoettiin moneen kertaan eri lääkärien toimesta ennen kuin lopulta suostuin, koska uhkana olivat alkavat/pahenevat vaivat. Henkisen puolen olin ehtinyt jo työstää enkä koe että olisin mitenkään vähemmän naisellinen nyt. Ongelmanani olivat isot myoomat, jotka lopulta kasvoivat nopeasti vielä isommiksi. Suurin oli kai hiukan yli 10 cm halkaisijaltaan. Tosin se sijaitsi "hyvässä" kohdassa eli ei vielä aiheuttanut kauheasti mitään tuntemuksia. Leikkaus tehtiin tähystyksellä viime syksynä. Leikkaus meni hyvin enkä tuntenut juurikaan kipua jälkikäteen. Sairaalassa olin seuraavaan päivään ja siellä tietysti sain jotain kipulääkitystä (en muista mitä). Kotona pärjäsin hyvin parilla-kolmella Burana 400 mg:lla muutaman päivän ja sitten jätin nekin pois. Pelkäsin etukäteen eniten tuota kipua, mutta se oli siis turhaa ainakin mun tapauksessa. Virtsatietulehdus iski, johtuen kai katetrista joka sairaalassa laitettiin. Varoin aluksi rasitusta ja se rassasi, kun joutui olemaan 4 seinän sisällä. Oli kiva päästä lopulta kunnon kävelylle. Ehkä n. 1,5 viikon kuluttua tein puolen tunnin kävelylenkin, mutta ekalla kerralla alkoi hiukan huipata ja odotin vielä n. viikon ennen seuraavaa lenkkiä. Jos olisin etukäteen tiennyt miten nopeasti toivun leikkauksesta niin en olisi jännittänyt yhtä paljon. Ainoa haitta näin 1/2 v myöhemmin on se, että seksi ei tunnu samalta. Osa tunnosta vaan yksinkertaisesti jäi leikkauspöydälle. Kipua, vuotoa, turvotusta tms, niitä ei ole ollut. Tsemppiä kaikille !

pippuri kirjoitti:

Kyllä jälkitarkastus kuuluu olla, joko kunnallisella tai yksityisellä puolella. Etsin itse netistä muiden kokemuksia ennen omaa leikkaustani enkä niitä paljon löytänyt, joten päätin jo silloin laittaa oman kokemukseni tänne. Minulle suositeltiin kohdunpoistoa ekan kerran jo 10 v ennen itse toimenpidettä. Olin silloin n. 30-vuotias enkä suostunut. Samaa hoettiin moneen kertaan eri lääkärien toimesta ennen kuin lopulta suostuin, koska uhkana olivat alkavat/pahenevat vaivat. Henkisen puolen olin ehtinyt jo työstää enkä koe että olisin mitenkään vähemmän naisellinen nyt. Ongelmanani olivat isot myoomat, jotka lopulta kasvoivat nopeasti vielä isommiksi. Suurin oli kai hiukan yli 10 cm halkaisijaltaan. Tosin se sijaitsi "hyvässä" kohdassa eli ei vielä aiheuttanut kauheasti mitään tuntemuksia. Leikkaus tehtiin tähystyksellä viime syksynä. Leikkaus meni hyvin enkä tuntenut juurikaan kipua jälkikäteen. Sairaalassa olin seuraavaan päivään ja siellä tietysti sain jotain kipulääkitystä (en muista mitä). Kotona pärjäsin hyvin parilla-kolmella Burana 400 mg:lla muutaman päivän ja sitten jätin nekin pois. Pelkäsin etukäteen eniten tuota kipua, mutta se oli siis turhaa ainakin mun tapauksessa. Virtsatietulehdus iski, johtuen kai katetrista joka sairaalassa laitettiin. Varoin aluksi rasitusta ja se rassasi, kun joutui olemaan 4 seinän sisällä. Oli kiva päästä lopulta kunnon kävelylle. Ehkä n. 1,5 viikon kuluttua tein puolen tunnin kävelylenkin, mutta ekalla kerralla alkoi hiukan huipata ja odotin vielä n. viikon ennen seuraavaa lenkkiä. Jos olisin etukäteen tiennyt miten nopeasti toivun leikkauksesta niin en olisi jännittänyt yhtä paljon. Ainoa haitta näin 1/2 v myöhemmin on se, että seksi ei tunnu samalta. Osa tunnosta vaan yksinkertaisesti jäi leikkauspöydälle. Kipua, vuotoa, turvotusta tms, niitä ei ole ollut. Tsemppiä kaikille !

Lue lisää

Multa leikattiin 9.11 tähystyksellä ja alapäänkautta ulos elikkä emättimenppojha on tikattu kiinni,kertokaa millo ekaakertaa uskalsitte yhdyntään?Tuntuuko orgasmi samalta?
Tuntuko kipua missään?
pelottaa ihan kamalasti toi eka yhdyntä tän leikkauksen jälkeen!
mulla tuli kans tulehdus pääsin kotiin 12.11 ja takas sairaalaan 13.11josta pääsin kotiin vasta 17.11.tulehdusarvot nousivat ja vatsaan koski ylävatsalla sellanen kova kipu kun söi jotakin niin koveni,sain kahdet antibiotin ,jälkitarkastukseen menen yleislääkärille 16.12.
Pitääkö sit käydä viel myöhemmin jossain tarkistelussa vai?

oosa kirjoitti:

Multa leikattiin 9.11 tähystyksellä ja alapäänkautta ulos elikkä emättimenppojha on tikattu kiinni,kertokaa millo ekaakertaa uskalsitte yhdyntään?Tuntuuko orgasmi samalta?
Tuntuko kipua missään?
pelottaa ihan kamalasti toi eka yhdyntä tän leikkauksen jälkeen!
mulla tuli kans tulehdus pääsin kotiin 12.11 ja takas sairaalaan 13.11josta pääsin kotiin vasta 17.11.tulehdusarvot nousivat ja vatsaan koski ylävatsalla sellanen kova kipu kun söi jotakin niin koveni,sain kahdet antibiotin ,jälkitarkastukseen menen yleislääkärille 16.12.
Pitääkö sit käydä viel myöhemmin jossain tarkistelussa vai?

Lue lisää

Todellakin, kertokaa hyvät naiset näistä yhdyntäasoista! tuntuu että asiaa vähätellään ja seksielämän merkitystä ei haluttaisi edes myöntää.hehkutetaan kuinka kaikki on hienoa sitten kun on kohduton. Itsellä laskeumavaivaa, joka ei nimenomaan yhdynnässä vaivaa muutoin kuin pissaa joskus lirahtaa rakon huonon tyhjentymisen vuoksi.
eniten kauhistuttaakin se, että jos koko seksitouhut muuttuu surkeaksi räpellykseksi tai kuten sanna tula aiemmin kirjoitti: kuin olisi ilmaa sisällä. Tai kuin seinä olisi vastassa.
Jostakin keskusteluketjusta jäi lause: "kuin tulpatonta mopoa polkisi" (mieskommentti)
Minä olen lähes paniikissa jo, kun ajattelenkin, että nykyään tyytyttävä sänkyily muuttuisi ja makaisin ilman orgasmin häivää kuin lahna.
sekin pelottaa, että jos kohdunpoiston jälkeen muut sisälmykset rupeaa tursuamaan ulos.
Perunko koko jonossa olon ja kestän kaikki liikuntaa haittaavat vaivat kuin nainen isolla N:llä

Surkimus kirjoitti:

Todellakin, kertokaa hyvät naiset näistä yhdyntäasoista! tuntuu että asiaa vähätellään ja seksielämän merkitystä ei haluttaisi edes myöntää.hehkutetaan kuinka kaikki on hienoa sitten kun on kohduton. Itsellä laskeumavaivaa, joka ei nimenomaan yhdynnässä vaivaa muutoin kuin pissaa joskus lirahtaa rakon huonon tyhjentymisen vuoksi.
eniten kauhistuttaakin se, että jos koko seksitouhut muuttuu surkeaksi räpellykseksi tai kuten sanna tula aiemmin kirjoitti: kuin olisi ilmaa sisällä. Tai kuin seinä olisi vastassa.
Jostakin keskusteluketjusta jäi lause: "kuin tulpatonta mopoa polkisi" (mieskommentti)
Minä olen lähes paniikissa jo, kun ajattelenkin, että nykyään tyytyttävä sänkyily muuttuisi ja makaisin ilman orgasmin häivää kuin lahna.
sekin pelottaa, että jos kohdunpoiston jälkeen muut sisälmykset rupeaa tursuamaan ulos.
Perunko koko jonossa olon ja kestän kaikki liikuntaa haittaavat vaivat kuin nainen isolla N:llä

Lue lisää

aiheutti kummallisen mielleyhtymän; näin nimittäin miehet jonossa odottamassa vastaavien ruumiinosien poistamista. Jotenkin on hullua kun naisilta vain napataan kohtu pois ja väitetään, ettei toimenpide pahemmin haittaa tai oikeastaan päinvastoin. Minä ainakin pystyn tuntemaan oman kohtuni, enkä luovu siitä ennen kuin on tosi kyseessä. Millaista seksiä kokee mies, jolta on kivekset poistettu tai puolet siittimestä? Tuo "tulpaton mopo" - vertaus on kyllä kamala.

Elämän kehto kirjoitti:

aiheutti kummallisen mielleyhtymän; näin nimittäin miehet jonossa odottamassa vastaavien ruumiinosien poistamista. Jotenkin on hullua kun naisilta vain napataan kohtu pois ja väitetään, ettei toimenpide pahemmin haittaa tai oikeastaan päinvastoin. Minä ainakin pystyn tuntemaan oman kohtuni, enkä luovu siitä ennen kuin on tosi kyseessä. Millaista seksiä kokee mies, jolta on kivekset poistettu tai puolet siittimestä? Tuo "tulpaton mopo" - vertaus on kyllä kamala.

Lue lisää

sattumoisin löysinkin tuon vertauksen tulpattomasta moposta. Itse en kyllä ainakaan suostu mopon osaan. sitä minä ihmettelen myös näiden kohdunpoistoa hehkuttavien kirjoituksista, että MITEN he rakastelun kokevat? sanotaan, että asia on hyvin paljon päänsisäistä. Totta sekin on, mutta kyllä, jos rakastelu muuttuu kuin kepillä kaivoon koittelisi eikä pohjaa tunnu tai se tuntuu kuin seinään hakkaisi niin EI KIITOS.
Minäkin olen vasta lasetn syntymän jälkeen oppinut tunnistamaan sisäiset tuntemukseni ja jos nekatoavat kohdun poiston myötä on se aika radikaali juttu seksielämää ajatellen.
Terveydenhoitopuolella lääkärien suhtautuminen asiaan on turhan kliininen. NS lapsentekoiän yleensä ohittanut vaihtareita lähestyvä asiakas pitää saada pois tieltä mahdollisimman nopeasti ja vaivatta. Kohdunpoisto on heille se nopein ja helpoin tapa. Mitään muuta ei edes suostuta ajattelemaankaan. Nuoremmille kyllä kerrotaan mahdollisuuksista ripustaa kohtu takasin paikalleeen. Miksi ei kaikille naisille. Ihmettelen

Surkimus kirjoitti:

sattumoisin löysinkin tuon vertauksen tulpattomasta moposta. Itse en kyllä ainakaan suostu mopon osaan. sitä minä ihmettelen myös näiden kohdunpoistoa hehkuttavien kirjoituksista, että MITEN he rakastelun kokevat? sanotaan, että asia on hyvin paljon päänsisäistä. Totta sekin on, mutta kyllä, jos rakastelu muuttuu kuin kepillä kaivoon koittelisi eikä pohjaa tunnu tai se tuntuu kuin seinään hakkaisi niin EI KIITOS.
Minäkin olen vasta lasetn syntymän jälkeen oppinut tunnistamaan sisäiset tuntemukseni ja jos nekatoavat kohdun poiston myötä on se aika radikaali juttu seksielämää ajatellen.
Terveydenhoitopuolella lääkärien suhtautuminen asiaan on turhan kliininen. NS lapsentekoiän yleensä ohittanut vaihtareita lähestyvä asiakas pitää saada pois tieltä mahdollisimman nopeasti ja vaivatta. Kohdunpoisto on heille se nopein ja helpoin tapa. Mitään muuta ei edes suostuta ajattelemaankaan. Nuoremmille kyllä kerrotaan mahdollisuuksista ripustaa kohtu takasin paikalleeen. Miksi ei kaikille naisille. Ihmettelen

Lue lisää

ei ole pakko suostua. Ei ole olemassa yhtäkään toimenpidettä johon olisi lain puitteissa pakko suostua, tervejärkisen ihmisen. Itsenäinen ihminen pitää oman päänsä, omalla vastuullaan, menkööt sitten syteen tai saveen. Pitää aina muistaa, ettei kukaan ole niin tärkeä kuin luulee olevansa, valittavaa ihmistä kohdellaan usein terveydenhuollossa kuin vähäjärkistä lasta joka pitää saada nopeasti pois jaloista, keinolla millä hyvänsä. Ihmiset ihmisiä hoitavat.

Elämän kehto kirjoitti:

ei ole pakko suostua. Ei ole olemassa yhtäkään toimenpidettä johon olisi lain puitteissa pakko suostua, tervejärkisen ihmisen. Itsenäinen ihminen pitää oman päänsä, omalla vastuullaan, menkööt sitten syteen tai saveen. Pitää aina muistaa, ettei kukaan ole niin tärkeä kuin luulee olevansa, valittavaa ihmistä kohdellaan usein terveydenhuollossa kuin vähäjärkistä lasta joka pitää saada nopeasti pois jaloista, keinolla millä hyvänsä. Ihmiset ihmisiä hoitavat.

Lue lisää

olen yrittänyt tosiaan "järkevinä hetkinäni" listata kohdunpoiston positiivisia ja negatiivisia asioita. puntit on aika tasan eli olen edelleen pattitilanteessa. Leikkauksesta mahdollisesti aiheutuvien komplikaatioiden pelkoni on kuitenkin aivan kauheaa. Puolenvuoden päähän menee mandollinen leikkaus, enkä ole ollenkaan varma, menenkö edes siihen. Saattaahan olla että pääsen nykyisistä vaivoista mutta tulee toisia tilalle Hirvittää vain tämä epätietoisuus. Tuntuu että pää räjähtää

surkimus kirjoitti:

olen yrittänyt tosiaan "järkevinä hetkinäni" listata kohdunpoiston positiivisia ja negatiivisia asioita. puntit on aika tasan eli olen edelleen pattitilanteessa. Leikkauksesta mahdollisesti aiheutuvien komplikaatioiden pelkoni on kuitenkin aivan kauheaa. Puolenvuoden päähän menee mandollinen leikkaus, enkä ole ollenkaan varma, menenkö edes siihen. Saattaahan olla että pääsen nykyisistä vaivoista mutta tulee toisia tilalle Hirvittää vain tämä epätietoisuus. Tuntuu että pää räjähtää

Lue lisää

Minulta on kohtu poistettu reilu vuosi sitten alateitse.Toipuminen sujui ok.kunhan otin säännöllisesti särkylääkettä noin 2 viikon ajan.Vuoto oli kuten niukkaa kuukautisvuotoa joka ajan oloon muuttui kuin verensekaiseksi valkovuodoksi-kunnes loppui noin 3 viikon sisällä leikkauksesta. Kävelyllä aloin käymään 4 päivää leikkauksen jälkeen ja aloitin ihan maltilla.Kaupassa kävin jo 3pvä kun mies oli töissä ja lapset kantoivat kassit...Elämä on mallillaan ja seksi tuntuu paremmalta-ei ikäviä runsaita vuotoja-eikä laskeuman aih.verenvuotoa tai kipuja.Kohtuhan on tarpeellinen kun ollaan lapsentekoiässä mutta minä en sitä enää tarvinnut koska lapsiluku täynnä ja terveys tärkeää. Jälkitarkastus oli 6vkoa toimenpiteen jälkeen.

Onnekas rva kirjoitti:

Minulta on kohtu poistettu reilu vuosi sitten alateitse.Toipuminen sujui ok.kunhan otin säännöllisesti särkylääkettä noin 2 viikon ajan.Vuoto oli kuten niukkaa kuukautisvuotoa joka ajan oloon muuttui kuin verensekaiseksi valkovuodoksi-kunnes loppui noin 3 viikon sisällä leikkauksesta. Kävelyllä aloin käymään 4 päivää leikkauksen jälkeen ja aloitin ihan maltilla.Kaupassa kävin jo 3pvä kun mies oli töissä ja lapset kantoivat kassit...Elämä on mallillaan ja seksi tuntuu paremmalta-ei ikäviä runsaita vuotoja-eikä laskeuman aih.verenvuotoa tai kipuja.Kohtuhan on tarpeellinen kun ollaan lapsentekoiässä mutta minä en sitä enää tarvinnut koska lapsiluku täynnä ja terveys tärkeää. Jälkitarkastus oli 6vkoa toimenpiteen jälkeen.

Lue lisää

Kiitos kovasti kun vaivauduit kertomaan oman kokemuksesi. Yleisin kohdun poiston syyhän on runsaat vuodot ja myoomat. Omalla kohdallani kun noita ei ole niin olen ollut vaivani takia vähän hukassa. ei ole ollut mitään vetailukohdetta.
Kertoisitko vielä mitenkauan menee ennenkuin petipuuhat tuntuvat normaaleilta vai tuntuvatko edes. Tämäkin on suuri huolenaiheeni sillä lasten syntymän jälkeen meni pitkään ennenkuin oma elämäni oli siltä osin kunnossa. En mistään hinnasta luopuisi nykyisestä antoisasta seksistä. Pelottaa semmoinen tuppelo, mikä jää jäljelle. voiko semmoisen kanssa enää harrastaa mitään, tuleeko asentorajoitteita tms. Miten pian leikkauksen jälkeen uskalsit alkaa haraastaa liikuntaa, siis muuta kuin kävelyä? Tai uskaltaakohan sitä edes jonkun "pyhän hengen varassa" roikkuvan putkenpätkän kanssa mennä edes kuntosalille ikinä.

surkimus kirjoitti:

Kiitos kovasti kun vaivauduit kertomaan oman kokemuksesi. Yleisin kohdun poiston syyhän on runsaat vuodot ja myoomat. Omalla kohdallani kun noita ei ole niin olen ollut vaivani takia vähän hukassa. ei ole ollut mitään vetailukohdetta.
Kertoisitko vielä mitenkauan menee ennenkuin petipuuhat tuntuvat normaaleilta vai tuntuvatko edes. Tämäkin on suuri huolenaiheeni sillä lasten syntymän jälkeen meni pitkään ennenkuin oma elämäni oli siltä osin kunnossa. En mistään hinnasta luopuisi nykyisestä antoisasta seksistä. Pelottaa semmoinen tuppelo, mikä jää jäljelle. voiko semmoisen kanssa enää harrastaa mitään, tuleeko asentorajoitteita tms. Miten pian leikkauksen jälkeen uskalsit alkaa haraastaa liikuntaa, siis muuta kuin kävelyä? Tai uskaltaakohan sitä edes jonkun "pyhän hengen varassa" roikkuvan putkenpätkän kanssa mennä edes kuntosalille ikinä.

Lue lisää

Onnekas rouva kertoi oman tarinansa, se mikä häiritsee tällä palstalla on yleistäminen, jokaisen sairauskertomus on omanlaisensa. Kohdunpoistossa saa enemmän tai vähemmän komplikaatioita kolmasosa, kyseessä on suuri leikkaus, ei pieni. Kohtu ei ole hyödytön lihas, ja kohdunpoisto aikaistaa vaihdevuosien alkamista muutamalla vuodella. Vielä ikävää faktaa, kohdunpoiston jälkeen emättimestä tulee umpipussi, ja kaikilla ei suju edes seksielämä. Itse olen reilusti yli nelikymppinen enkä edes harkitsisi moista kuin erittäin painavasta syystä, gynekologinen syöpä taitaisi olla ainoa syy.

Ei riskitön kirjoitti:

Onnekas rouva kertoi oman tarinansa, se mikä häiritsee tällä palstalla on yleistäminen, jokaisen sairauskertomus on omanlaisensa. Kohdunpoistossa saa enemmän tai vähemmän komplikaatioita kolmasosa, kyseessä on suuri leikkaus, ei pieni. Kohtu ei ole hyödytön lihas, ja kohdunpoisto aikaistaa vaihdevuosien alkamista muutamalla vuodella. Vielä ikävää faktaa, kohdunpoiston jälkeen emättimestä tulee umpipussi, ja kaikilla ei suju edes seksielämä. Itse olen reilusti yli nelikymppinen enkä edes harkitsisi moista kuin erittäin painavasta syystä, gynekologinen syöpä taitaisi olla ainoa syy.

Lue lisää

että kun kohtu lukuunottamatta kohdunkaulaa, lepää lantionpohjanlihasten päällä, se on kuin tukeva katto emättimessä. Kun se poistetaaan, emättimestä tulee kummallinen pussukka, joka on kinni "ei missään". Se kiinnitetään vasta siinä vaiheessa, kun tapahtuu ulospursuaminen. tämän kysyin nyt lääkäriltä, kun sain langanpäähän fiksun NAIS-lääkärin. Lääkäri, joka kohdunpoistoa oli suositellut oli MIES. Mitähän hän olisi mieltä kastraatiosta= vieläkö pelittäisi? vieläkö haluttaisi?
Tunttu kyllä siltä, että näitä kohdunpoistoja tehdään kuin liukuhihnalta sen kummemmin miettimättä, mitä ko toimenpide vaikuttaa asiakkaan myöhempään elämään. On selvää, että jos kyseessä on syöpä tai vaivat niin pahoja, ettei normaalielämästä selviä, kohdunpoisto on järkevää tehdä.
Tämä umpinainen emätintuppelo kuullostaa tosi yököttävältä. sen kestävyyskin "käytössä" epäilyttää. Miten se voi olla hyvä, kun pohjana on arpinen ohut kerros ja takana suolet lilluu. sehän voi mennä vaikka puhki! Olis kyllä karme loppu rakkauden aktille.

Surkimus kirjoitti:

että kun kohtu lukuunottamatta kohdunkaulaa, lepää lantionpohjanlihasten päällä, se on kuin tukeva katto emättimessä. Kun se poistetaaan, emättimestä tulee kummallinen pussukka, joka on kinni "ei missään". Se kiinnitetään vasta siinä vaiheessa, kun tapahtuu ulospursuaminen. tämän kysyin nyt lääkäriltä, kun sain langanpäähän fiksun NAIS-lääkärin. Lääkäri, joka kohdunpoistoa oli suositellut oli MIES. Mitähän hän olisi mieltä kastraatiosta= vieläkö pelittäisi? vieläkö haluttaisi?
Tunttu kyllä siltä, että näitä kohdunpoistoja tehdään kuin liukuhihnalta sen kummemmin miettimättä, mitä ko toimenpide vaikuttaa asiakkaan myöhempään elämään. On selvää, että jos kyseessä on syöpä tai vaivat niin pahoja, ettei normaalielämästä selviä, kohdunpoisto on järkevää tehdä.
Tämä umpinainen emätintuppelo kuullostaa tosi yököttävältä. sen kestävyyskin "käytössä" epäilyttää. Miten se voi olla hyvä, kun pohjana on arpinen ohut kerros ja takana suolet lilluu. sehän voi mennä vaikka puhki! Olis kyllä karme loppu rakkauden aktille.

Lue lisää

että kun näitä kohdunpoistoja tehdään ja suositaan niin miksei kaikille ehdoteta ns säästävää toimenpidettä, jossa kohtu jää ja se jotenkin sidotaaan paikalleen? vaikka lapset olisi tehtykin, eikö tähän korjaukseen pitäisi olla oikeus kaikilla naisilla halutessaan? alkaa vaikuttaa tosiaan siltä, että kaikki "vanhemmat rouvat" vaan pois jonosta madollisimman äkkiä mahdollisimman helpolla ja halvalla.

Surkimus kirjoitti:

että kun näitä kohdunpoistoja tehdään ja suositaan niin miksei kaikille ehdoteta ns säästävää toimenpidettä, jossa kohtu jää ja se jotenkin sidotaaan paikalleen? vaikka lapset olisi tehtykin, eikö tähän korjaukseen pitäisi olla oikeus kaikilla naisilla halutessaan? alkaa vaikuttaa tosiaan siltä, että kaikki "vanhemmat rouvat" vaan pois jonosta madollisimman äkkiä mahdollisimman helpolla ja halvalla.

Lue lisää

Moikka taasen.Kohdunpoisto tehdään yleensä käypä hoito-suositusten mukaisesti-ei tietenkään kevyin perustein.Omalla kohdallani terveyteni oli vaarassa ja minulla myös sukurasitus gynekologiseen syöpään.(äitini menehtyi gynekologiseen syöpään keski-ikäisenä). Kohdun limalkalvon runsas paksuuntuminen altistaa kohdun limalakvon syöville-näinhän monelle käy kun vaihdevuosioireet ja runsaat vuodot alkavat.Hormonikierukkahan olisi siihen hyvä hoito mutta minulle se ei sopinut.Leikkauksessa on mahdollista pienentää isoa emätintä jolloin tuki on ja pysyy "siellä".Seksielämän aloitin kuukauden kuluttua ja tunne sama kuin eka kerta synnytyksen jälkeen-liukuvoide oiva apu silloin.Minulla ainakin on tunto tallella ja seksuaalisuus syntyy monesta asiasta.No jokainen tekee omat ratkaisunsa ja tsemmppiä kaikille asian kanssa pohtiville!

Surkimus kirjoitti:

että kun näitä kohdunpoistoja tehdään ja suositaan niin miksei kaikille ehdoteta ns säästävää toimenpidettä, jossa kohtu jää ja se jotenkin sidotaaan paikalleen? vaikka lapset olisi tehtykin, eikö tähän korjaukseen pitäisi olla oikeus kaikilla naisilla halutessaan? alkaa vaikuttaa tosiaan siltä, että kaikki "vanhemmat rouvat" vaan pois jonosta madollisimman äkkiä mahdollisimman helpolla ja halvalla.

Lue lisää

Sinulle vielä, että eihän kohdunpoisto ole AINOA hoitokeino laskeuman vuoksi. Itse en suosittelisi kyseisen vaivan vuoksi. On totta, että osa lääkäreistä poistaa etenkin vanhemman naisen kohdun rutiininomaisesti. Ota siis selvää laskeuman hoidosta.

Ei riskitöntä kirjoitti:

Sinulle vielä, että eihän kohdunpoisto ole AINOA hoitokeino laskeuman vuoksi. Itse en suosittelisi kyseisen vaivan vuoksi. On totta, että osa lääkäreistä poistaa etenkin vanhemman naisen kohdun rutiininomaisesti. Ota siis selvää laskeuman hoidosta.

Lue lisää

Vielä surkimukselle, oletko tietoinen tästä hoitomuodosta:
Mikäli oireet ovat hyvin kiusalliset, voidaan tehdä leikkaus, jossa laitetaan tukiompeleet kannattamaan kohtua. Leikkauksen voi tehdä hyvin niin, ettei kohtua poisteta.

Surkimukselle kirjoitti:

Vielä surkimukselle, oletko tietoinen tästä hoitomuodosta:
Mikäli oireet ovat hyvin kiusalliset, voidaan tehdä leikkaus, jossa laitetaan tukiompeleet kannattamaan kohtua. Leikkauksen voi tehdä hyvin niin, ettei kohtua poisteta.

Lue lisää

Tosiasia on että kaikkiin toimenpiteisiin liittyy komplikaatioriskit-näin aina kun ihon alle ja kudokseen mennään.Leikkauksiin ei ole pakko kenenkään mennä vaan kannattaa yhdessä gynekologin kanssa miettiä sen toimenpiteen haitat ja hyödyt ja miksi siinä tilanteessa ollaan.Tuntuu vaan että monilla naisilla onn kovin tunnepitoinen suhtautuminen kohtuun ja siitä pidettäisiin kiinni viimeiseen saakka vaikka oma terveys olisi vaarassa. Noita ns kohdun ripustusleikkauksia ei enää suosita koska sen tulos saattaa jäädä heikoksi ja kohtuun voi todella tulla myomia.solumuutoksia,vuotohäiriöitä yms ja sitten myöhemmin jouduttasiin poistamaan kohtu-siis kaksi leikkausta ja riskiä yhden leikkauksen sijaan Tätäkin kannattaa miettiä ennkuin 70luvun ripustusleikkausta edes tosissaan pohtii....Nainen päättää ja elää sitten sen mukaan.

järki ja tunteet kirjoitti:

Tosiasia on että kaikkiin toimenpiteisiin liittyy komplikaatioriskit-näin aina kun ihon alle ja kudokseen mennään.Leikkauksiin ei ole pakko kenenkään mennä vaan kannattaa yhdessä gynekologin kanssa miettiä sen toimenpiteen haitat ja hyödyt ja miksi siinä tilanteessa ollaan.Tuntuu vaan että monilla naisilla onn kovin tunnepitoinen suhtautuminen kohtuun ja siitä pidettäisiin kiinni viimeiseen saakka vaikka oma terveys olisi vaarassa. Noita ns kohdun ripustusleikkauksia ei enää suosita koska sen tulos saattaa jäädä heikoksi ja kohtuun voi todella tulla myomia.solumuutoksia,vuotohäiriöitä yms ja sitten myöhemmin jouduttasiin poistamaan kohtu-siis kaksi leikkausta ja riskiä yhden leikkauksen sijaan Tätäkin kannattaa miettiä ennkuin 70luvun ripustusleikkausta edes tosissaan pohtii....Nainen päättää ja elää sitten sen mukaan.

Lue lisää

Vielä surkimukselle, keskustele siis perusteellisesti gynekologin kanssa, muistakin hoitomuodoista. Vaikuttaa että sinun tilanteessasi leikkauksen haitat ovat suuremmat kuin saatu hyöty. Sinä voit päättää, että et anna lupaa kohdun poistoon, kai tuon tiesit, vai tiesitkö?

Kaikki pöytään kirjoitti:

Vielä surkimukselle, keskustele siis perusteellisesti gynekologin kanssa, muistakin hoitomuodoista. Vaikuttaa että sinun tilanteessasi leikkauksen haitat ovat suuremmat kuin saatu hyöty. Sinä voit päättää, että et anna lupaa kohdun poistoon, kai tuon tiesit, vai tiesitkö?

Lue lisää

Surkimus, oletko edes kokeillut asiantuntevan fysioterapeutin opastuksella vaivaasi fysikaalista hoitoa, tiettyjä jumppaliikkeitä? Oletko tietoinen, että kun poistetaan kohtu laskeuman vuoksi, on mahdollista saada uusi laskeuma.

Vaginocele (emättimen pohjan laskeuma kohdun poiston jälkeen) ...
Pahoittelen suoria sanoja, mutta ensin tulee koettaa konservatiivista hoitoa.

Ensin konservat. kirjoitti:

Surkimus, oletko edes kokeillut asiantuntevan fysioterapeutin opastuksella vaivaasi fysikaalista hoitoa, tiettyjä jumppaliikkeitä? Oletko tietoinen, että kun poistetaan kohtu laskeuman vuoksi, on mahdollista saada uusi laskeuma.

Vaginocele (emättimen pohjan laskeuma kohdun poiston jälkeen) ...
Pahoittelen suoria sanoja, mutta ensin tulee koettaa konservatiivista hoitoa.

Lue lisää

Olen hyvin tietoinen näistä konservatiivisista hoidoista. Olen jumppaillut säännöllisesti, en edes muista kuinka kauan.Toimin itsekin fysioterapia-alalla, joten kyllä tiedän ko hoidoista, mutta niihinkin tarvitaan se lääkärin lähete. Tämä on myös se asia, joka kummastuttaa. Lähete tulee nuoremmille naisille kyllä lähes automaattisesti, mutta itselleni sitä ei ainakaan vielä ole edes tarjottu. Ajattelinkin sitä kysyä heti kun seuraavan kerran olen lääkärin kanssa silmätysten.
Minulla laskeuma ei ole vaivannut aikaisemmin. Tilanne vain nyt meni vaihtarien kynnyksellä huonommaksi ja kun asiasta gynekologilleni mainitsin, hän lähetti minut yliopistosairaalaan jatkotutkimuksiin.
siitä lähtien alkoi paniikki iskeä oikein toden teolla. Tutkin kaiken mahdollisen laskeumista.
Kun sitten kävin sairaalassa, tuntui tosiaan siltä, että vanhat akat vaan äkkiä poistoleikkaukseen ja pois jonosta. Aika kalseaa kohtelua. Muka ollaan keskustelevinaan, mutta taustalta kyllä paistaa todellinen asenne.
Meidän suvussa ei syöpää ole ilmennyt, joten senkään vuoksi en pidä tarpeellisena kohtuni poistoa. Jälkeenpäin tulevat vaivat ne kammottavatkin. ei juuri houkuta ajatus siitä, että koko värkki turahtaa ulos tai joutuu siirtymään Tenakerhoon.
Joku kirjoitti, kuinka osa naisista suhtautuu tunteella kohtuunsa. voi olla näinkin, mutta ollaanhan me fyysisestikin hyvin erilaisia. Minusta ainakin rakastelu on sen varran kokonaisvaltainen toimitus, että suuresti epäilen sen enää ikinä tuntuan samalta kuin enen, jos osa elimistä kiskotaan irti ja loput kurotaan joksikin tumpiksi, jonka pitäisi pystyä huolehtimaan siitä, että viestit aivoihin menevät. No, ehkä vielä se, mutta entäs sitten, kun vietit aivoista menevät kohtuun, jonka pitäisi alkaa supistella, eikä kohtua enää olekaan. Mitä sitten tapahtuu?
Kaikkia mahdollisia asioita pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, että pidän kohtuni - ainakin toistaiseksi. Siirsin mahd. leikkausaikaa vuoden päähän. Varmaan vuodessa näkee jo senkin, auttaako jumppaaminen. Jos ei asiat parane niin kai sitä sitten täytyy jotakin muuta ratkaisua harkita.
Olisi muuten hauska tietää, miten ne ripustusleikkaukset ei muka ole olleet hyviä tuloksiltaan? Johtuisiko kenties asiakkaiden iästä, jatkohoidon huonoudesta ts ei jumppaohjeita. Itse en ainakan ole törmännyt lantionpohjan jumppaan ennen 80-lukua.

surkimus kirjoitti:

Olen hyvin tietoinen näistä konservatiivisista hoidoista. Olen jumppaillut säännöllisesti, en edes muista kuinka kauan.Toimin itsekin fysioterapia-alalla, joten kyllä tiedän ko hoidoista, mutta niihinkin tarvitaan se lääkärin lähete. Tämä on myös se asia, joka kummastuttaa. Lähete tulee nuoremmille naisille kyllä lähes automaattisesti, mutta itselleni sitä ei ainakaan vielä ole edes tarjottu. Ajattelinkin sitä kysyä heti kun seuraavan kerran olen lääkärin kanssa silmätysten.
Minulla laskeuma ei ole vaivannut aikaisemmin. Tilanne vain nyt meni vaihtarien kynnyksellä huonommaksi ja kun asiasta gynekologilleni mainitsin, hän lähetti minut yliopistosairaalaan jatkotutkimuksiin.
siitä lähtien alkoi paniikki iskeä oikein toden teolla. Tutkin kaiken mahdollisen laskeumista.
Kun sitten kävin sairaalassa, tuntui tosiaan siltä, että vanhat akat vaan äkkiä poistoleikkaukseen ja pois jonosta. Aika kalseaa kohtelua. Muka ollaan keskustelevinaan, mutta taustalta kyllä paistaa todellinen asenne.
Meidän suvussa ei syöpää ole ilmennyt, joten senkään vuoksi en pidä tarpeellisena kohtuni poistoa. Jälkeenpäin tulevat vaivat ne kammottavatkin. ei juuri houkuta ajatus siitä, että koko värkki turahtaa ulos tai joutuu siirtymään Tenakerhoon.
Joku kirjoitti, kuinka osa naisista suhtautuu tunteella kohtuunsa. voi olla näinkin, mutta ollaanhan me fyysisestikin hyvin erilaisia. Minusta ainakin rakastelu on sen varran kokonaisvaltainen toimitus, että suuresti epäilen sen enää ikinä tuntuan samalta kuin enen, jos osa elimistä kiskotaan irti ja loput kurotaan joksikin tumpiksi, jonka pitäisi pystyä huolehtimaan siitä, että viestit aivoihin menevät. No, ehkä vielä se, mutta entäs sitten, kun vietit aivoista menevät kohtuun, jonka pitäisi alkaa supistella, eikä kohtua enää olekaan. Mitä sitten tapahtuu?
Kaikkia mahdollisia asioita pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, että pidän kohtuni - ainakin toistaiseksi. Siirsin mahd. leikkausaikaa vuoden päähän. Varmaan vuodessa näkee jo senkin, auttaako jumppaaminen. Jos ei asiat parane niin kai sitä sitten täytyy jotakin muuta ratkaisua harkita.
Olisi muuten hauska tietää, miten ne ripustusleikkaukset ei muka ole olleet hyviä tuloksiltaan? Johtuisiko kenties asiakkaiden iästä, jatkohoidon huonoudesta ts ei jumppaohjeita. Itse en ainakan ole törmännyt lantionpohjan jumppaan ennen 80-lukua.

Lue lisää

Eli, fysioterapia on sinulle alan ammattilaisena tuttua, teit oikean päätöksen ja sinulla on keskivertoa enemmän tietoa, kuin maija meikäläisellä, osaat katsoa asiaa monesta suunnasta. Tuota en ole edes lukenut, etteivät tukiompeleet auttaisi, taitaa tuokin olla kirjoittajan mututietoa. Pidetään me aikuiset naiset yhtä.
T: Lähes viisikymppinen

Ei riskitöntä kirjoitti:

Eli, fysioterapia on sinulle alan ammattilaisena tuttua, teit oikean päätöksen ja sinulla on keskivertoa enemmän tietoa, kuin maija meikäläisellä, osaat katsoa asiaa monesta suunnasta. Tuota en ole edes lukenut, etteivät tukiompeleet auttaisi, taitaa tuokin olla kirjoittajan mututietoa. Pidetään me aikuiset naiset yhtä.
T: Lähes viisikymppinen

Lue lisää

en oikeasti tiedä alunperin miten tämä mun juttuni pääsi edes näin paisumaan. Kaikki tosiaan toitottavat vaan sitä, että kyseessä on "pieni leikkaus" ei mitään haittaa missään elämän alueella. Joillakin voi olla asiat noin hyvin onnistunut ja tottakai, jos vetaa tilannetta siihen että vuotaa lähes kuiviin tai on syöpä. Kyllä minäkin sitten varmaan menisin leikkaukseen.
Minä vaan olen niin hirveän sairaalakammoinen, että jo ajatuskin siitä, että olen täysin toisten armoilla siinä leikkauspöydällä, tuntuu pahalta. Vaikka olisi vain puudutettu, onko siinä enää tolkussaan, pystyykö sanomaan mielipidettään, jos meinataan jotakin muuta mitä on suunniteltu.
Vaan pieniltä alkaa vaikutta nämä omat vaivat. Elän näiden kanssa, jos eivät parane. Jos panenee niin sitten katsotaan.Pitää olla juoksematta silloin kun ei pysty, opettaa mies "pissaleikkeihin" jne.

surkimus kirjoitti:

en oikeasti tiedä alunperin miten tämä mun juttuni pääsi edes näin paisumaan. Kaikki tosiaan toitottavat vaan sitä, että kyseessä on "pieni leikkaus" ei mitään haittaa missään elämän alueella. Joillakin voi olla asiat noin hyvin onnistunut ja tottakai, jos vetaa tilannetta siihen että vuotaa lähes kuiviin tai on syöpä. Kyllä minäkin sitten varmaan menisin leikkaukseen.
Minä vaan olen niin hirveän sairaalakammoinen, että jo ajatuskin siitä, että olen täysin toisten armoilla siinä leikkauspöydällä, tuntuu pahalta. Vaikka olisi vain puudutettu, onko siinä enää tolkussaan, pystyykö sanomaan mielipidettään, jos meinataan jotakin muuta mitä on suunniteltu.
Vaan pieniltä alkaa vaikutta nämä omat vaivat. Elän näiden kanssa, jos eivät parane. Jos panenee niin sitten katsotaan.Pitää olla juoksematta silloin kun ei pysty, opettaa mies "pissaleikkeihin" jne.

Lue lisää

Tuo että kyseessä olisi pieni leikkaus ei pidä paikkaansa, kyseessä on iso leikkaus, ja tilanne on täysin toinen, jos on esim. gynekologinen syöpä, runsaat kuukautisetkin pysytään hoitamaan kevyemmillä hoidoilla.Osa naisista taas vaatii kohdunpoistoa vähäisilläkin vaivoilla. Kohtu ei ole turha lihas, sellaista ei ole ihmiskehossa, ja tuntuu että osalle myös kuukautiset ovat välttämätön paha, sitäkään en ymmärrä. Lääkärien kanssa joutuu toisinaan sanomaan hyvin suoraan, että asia menee perille. Kun olet gynekologin luona, kysy ihmeessä, miksi et ole saanut lähetettä fysioterapiaan, meillä vanhemmilla on täysin samat oikeudet, kuin on nuoremmillakin. Itse asioin yksityissektorilla, koska sieltä olen saanut oikean diagnoosin, en naistentauteihin vaan polven vaivoihin, huomenna menen kuulemaan, mitä on edessä. Tässä iässä uskaltaa sanoa, mitä ajattelee, eikä edes halua mielistellä ketään, ellei kuunnella, niin korotetaan ääntä. Tsemppiä

Ei riskitöntä kirjoitti:

Tuo että kyseessä olisi pieni leikkaus ei pidä paikkaansa, kyseessä on iso leikkaus, ja tilanne on täysin toinen, jos on esim. gynekologinen syöpä, runsaat kuukautisetkin pysytään hoitamaan kevyemmillä hoidoilla.Osa naisista taas vaatii kohdunpoistoa vähäisilläkin vaivoilla. Kohtu ei ole turha lihas, sellaista ei ole ihmiskehossa, ja tuntuu että osalle myös kuukautiset ovat välttämätön paha, sitäkään en ymmärrä. Lääkärien kanssa joutuu toisinaan sanomaan hyvin suoraan, että asia menee perille. Kun olet gynekologin luona, kysy ihmeessä, miksi et ole saanut lähetettä fysioterapiaan, meillä vanhemmilla on täysin samat oikeudet, kuin on nuoremmillakin. Itse asioin yksityissektorilla, koska sieltä olen saanut oikean diagnoosin, en naistentauteihin vaan polven vaivoihin, huomenna menen kuulemaan, mitä on edessä. Tässä iässä uskaltaa sanoa, mitä ajattelee, eikä edes halua mielistellä ketään, ellei kuunnella, niin korotetaan ääntä. Tsemppiä

Lue lisää

Yksityisellä itsekin asioin, koska asiat ei yleensä gynekologiassa edes kuulu tereyskeskukselle. En haluaisikaan, että siellä kuka lääkäri tahansa vatvoisi asioitani ja työntelisi toisilleen, kuin kuumaa perunaa.
Odottelen nyt yliopistolliselta epikriisiä ja kunhan se tulee, menen omalle lääkärilleni. ei minua enää hirvitä koko asia. Oli vain niin shokeeraavaa saada kuulla koko asiasta, kun se tuntuu jotenkin väärältä, kun olen kaiken ikää harrastanut jos jonkinlaista liikuntaa. Varmaan on niin, että kun ihminen on keksinyt jatkaa elinikää niin fysiikka alkaa rapistua teki mitä teki.

Surkimus kirjoitti:

Yksityisellä itsekin asioin, koska asiat ei yleensä gynekologiassa edes kuulu tereyskeskukselle. En haluaisikaan, että siellä kuka lääkäri tahansa vatvoisi asioitani ja työntelisi toisilleen, kuin kuumaa perunaa.
Odottelen nyt yliopistolliselta epikriisiä ja kunhan se tulee, menen omalle lääkärilleni. ei minua enää hirvitä koko asia. Oli vain niin shokeeraavaa saada kuulla koko asiasta, kun se tuntuu jotenkin väärältä, kun olen kaiken ikää harrastanut jos jonkinlaista liikuntaa. Varmaan on niin, että kun ihminen on keksinyt jatkaa elinikää niin fysiikka alkaa rapistua teki mitä teki.

Lue lisää

ai että emätintä pienennetään kohdunpoistoleikkauksen yhteydessä. No siinä vielä lisäongelma! Miten sitä vielä entisestään pienennetään? Sittenhän siitä vasta "tumppi" tuleekin! Ja jos vielä emättimen limakalvoltakin leikellään osa pois niin siinä menee taas liuta tarpeellisia hermotuksia, rakkovaivojen mahdollisuus kasvaa samoin kuin muidenkin alapään ihasten kontrolli. Kyllä pitää mielestäni olla aika paljon vaivoja, että lähtee noin radikaaleihin toimenpiteisiin.
On varmaan aika yleistä, että lääkärit, jotka kohdunpoistoja ovat päätyneet suosittelemaan, ovat joko miehiä, joilla ei kohtua ole tai sitten naisia, jotka eivät ikinä ole huomanneet, miten alapää oikeasti toimii.
Joku tuolla kirjoittikin aika osuvasti, ettei ihmisessä tarpeettomia lihaksia ole. eihän jalkaa tai kättäkään amputoida ilman syytä.

Kohtuko muka tarpeet kirjoitti:

ai että emätintä pienennetään kohdunpoistoleikkauksen yhteydessä. No siinä vielä lisäongelma! Miten sitä vielä entisestään pienennetään? Sittenhän siitä vasta "tumppi" tuleekin! Ja jos vielä emättimen limakalvoltakin leikellään osa pois niin siinä menee taas liuta tarpeellisia hermotuksia, rakkovaivojen mahdollisuus kasvaa samoin kuin muidenkin alapään ihasten kontrolli. Kyllä pitää mielestäni olla aika paljon vaivoja, että lähtee noin radikaaleihin toimenpiteisiin.
On varmaan aika yleistä, että lääkärit, jotka kohdunpoistoja ovat päätyneet suosittelemaan, ovat joko miehiä, joilla ei kohtua ole tai sitten naisia, jotka eivät ikinä ole huomanneet, miten alapää oikeasti toimii.
Joku tuolla kirjoittikin aika osuvasti, ettei ihmisessä tarpeettomia lihaksia ole. eihän jalkaa tai kättäkään amputoida ilman syytä.

Lue lisää

Minulta on kohtu poistettu ja emättimen etu ja takaseinää korjattu.En ole mikään tyhjä tumppi eikä minun "tuntohermoni" ole alapäästä mihinkään kadonneet.Homma toimii mieheni kanssa kuten ennekin.Jumpat olivat sitä ennen kokeiltu vuosien ajan mutta eivät auttaneet.Nyt olen erittäin tyytyväinen.Olen täydellinen nainen vaikka minut on leikattu.Seksuaalisuus ja sen olemassaolo ei riipu yksittäisestä kohtulihaksesta eikä vaikuta orgasmien laatuun mitenkään-ei ainakaan minulla. Suosittelisin naisia lukemaan seksuaalisuudesta tai käymään seksuaaliterapeutilla juttelemassa jotka näitä asioita pohtivat ennen leikkausta.

nainen aina kirjoitti:

Minulta on kohtu poistettu ja emättimen etu ja takaseinää korjattu.En ole mikään tyhjä tumppi eikä minun "tuntohermoni" ole alapäästä mihinkään kadonneet.Homma toimii mieheni kanssa kuten ennekin.Jumpat olivat sitä ennen kokeiltu vuosien ajan mutta eivät auttaneet.Nyt olen erittäin tyytyväinen.Olen täydellinen nainen vaikka minut on leikattu.Seksuaalisuus ja sen olemassaolo ei riipu yksittäisestä kohtulihaksesta eikä vaikuta orgasmien laatuun mitenkään-ei ainakaan minulla. Suosittelisin naisia lukemaan seksuaalisuudesta tai käymään seksuaaliterapeutilla juttelemassa jotka näitä asioita pohtivat ennen leikkausta.

Lue lisää

Hyvä jos tilanne on tuo vielä leikkauksen jälkeen. Kuitenkin on kyse isosta leikkauksesta, jossa komplikaatioiden riski ON olemassa. Kyllä on kauheaa jos loppuelämä menee joko kaienlaisten vikojen korjailussa tai jos vaikka mikään ei enää toimi kuten ennen.
Tottakai seksi on pään sisäistäkin toimintaa, onneksi näin. Mutta kyllä orgasmi osittain on hermotusten viestitystäkin, jossa kohdullakin on oma roolinsa Kohtukin supistelee orgasmissa. Joillakin naisilla orgasmit katoaa kohdunpoiston myötä, eikä aina edes munasarjoja ole poistettu

kohtuko muka tarpeet kirjoitti:

Hyvä jos tilanne on tuo vielä leikkauksen jälkeen. Kuitenkin on kyse isosta leikkauksesta, jossa komplikaatioiden riski ON olemassa. Kyllä on kauheaa jos loppuelämä menee joko kaienlaisten vikojen korjailussa tai jos vaikka mikään ei enää toimi kuten ennen.
Tottakai seksi on pään sisäistäkin toimintaa, onneksi näin. Mutta kyllä orgasmi osittain on hermotusten viestitystäkin, jossa kohdullakin on oma roolinsa Kohtukin supistelee orgasmissa. Joillakin naisilla orgasmit katoaa kohdunpoiston myötä, eikä aina edes munasarjoja ole poistettu

Lue lisää

Kohtu on tarpeellinen mutta sitten kun siitä on haittaa terveydelle(eikä vaihotehtoja ole,syöpä yms) ja lapset on synnytetty-joutaa minun puolestani poistaa ja patologin kuppiin syyniin.Mielipiteitä puoleen jos toiseen-nainen päättää! Muistakaamme myös vanha sanonta :Jokainen uskollaan autuaaksi tulloo...

ei ahdista kirjoitti:

Kohtu on tarpeellinen mutta sitten kun siitä on haittaa terveydelle(eikä vaihotehtoja ole,syöpä yms) ja lapset on synnytetty-joutaa minun puolestani poistaa ja patologin kuppiin syyniin.Mielipiteitä puoleen jos toiseen-nainen päättää! Muistakaamme myös vanha sanonta :Jokainen uskollaan autuaaksi tulloo...

Lue lisää

jos hengestä on kyse tai vaivat niin karmeita, niin tottakai kohdusta voi luopua.mutta ei innosta jäädä kitumaan jonkinlaisena kävelevänä muumionakaan. Vaihtareita lähestyessä ei innosta semmoinen elämäkään, jossa makkarissakin käydään vain nukkumassa eikä vällyjen välissä ole mitään vipinää. Sekin että joutuisi esittämään jotain orgastisia kohokohtia tuntuu aika hullulle. ei semmoistakaan varmaan loun ikää jaksa.

Höh höh kirjoitti:

jos hengestä on kyse tai vaivat niin karmeita, niin tottakai kohdusta voi luopua.mutta ei innosta jäädä kitumaan jonkinlaisena kävelevänä muumionakaan. Vaihtareita lähestyessä ei innosta semmoinen elämäkään, jossa makkarissakin käydään vain nukkumassa eikä vällyjen välissä ole mitään vipinää. Sekin että joutuisi esittämään jotain orgastisia kohokohtia tuntuu aika hullulle. ei semmoistakaan varmaan loun ikää jaksa.

Lue lisää

vaihda sukupuolta...

nainen aina kirjoitti:

Minulta on kohtu poistettu ja emättimen etu ja takaseinää korjattu.En ole mikään tyhjä tumppi eikä minun "tuntohermoni" ole alapäästä mihinkään kadonneet.Homma toimii mieheni kanssa kuten ennekin.Jumpat olivat sitä ennen kokeiltu vuosien ajan mutta eivät auttaneet.Nyt olen erittäin tyytyväinen.Olen täydellinen nainen vaikka minut on leikattu.Seksuaalisuus ja sen olemassaolo ei riipu yksittäisestä kohtulihaksesta eikä vaikuta orgasmien laatuun mitenkään-ei ainakaan minulla. Suosittelisin naisia lukemaan seksuaalisuudesta tai käymään seksuaaliterapeutilla juttelemassa jotka näitä asioita pohtivat ennen leikkausta.

Lue lisää

lohduttavaa luettavaa, jos kuitenkin leikkaukseen jossain vaiheessa joudun. On vain ollut tosi kauheaa kun itetoa on puoleen jos toiseen. ei oikein tiedä mitä ja ketä uskoa.
Parasta kai työntää asia piironginlootaan siihen asti kunnes seuraavan kerran jotain jostain päin kuuluu.
Varmaan tarvisin jonkinlaista päälääkäriä, kun on tämä sairaalakammo ja kaikki muu kakka

greatlover kirjoitti:

vaihda sukupuolta...

Minäkään en ole valmis luopumaan kohdusta, kuin gynekologisen syövän vuoksi. Ei kiinnosta, olla tyhjän umpipussin omistaja, ennenaikaisene vaihdevuosineen. Yksikään lihas ei ole tarpeeton. Vaihda sinä aloittaja sukupuoltasi, ellet kestä naisen elämään kuuluvia kuukautisia.

Suuri leikkaus kirjoitti:

Minäkään en ole valmis luopumaan kohdusta, kuin gynekologisen syövän vuoksi. Ei kiinnosta, olla tyhjän umpipussin omistaja, ennenaikaisene vaihdevuosineen. Yksikään lihas ei ole tarpeeton. Vaihda sinä aloittaja sukupuoltasi, ellet kestä naisen elämään kuuluvia kuukautisia.

Lue lisää

Edellinen heitto sukupuolen vaihdoksesta oli tarkoitettu "tjäh greatlover" kirjoittajalle.

surkimus kirjoitti:

lohduttavaa luettavaa, jos kuitenkin leikkaukseen jossain vaiheessa joudun. On vain ollut tosi kauheaa kun itetoa on puoleen jos toiseen. ei oikein tiedä mitä ja ketä uskoa.
Parasta kai työntää asia piironginlootaan siihen asti kunnes seuraavan kerran jotain jostain päin kuuluu.
Varmaan tarvisin jonkinlaista päälääkäriä, kun on tämä sairaalakammo ja kaikki muu kakka

Lue lisää

teillä on kestänyt, ennenkuin olette saaneet epikriisin sairaalasta sen jälkeen kun olette siellä asioineet? Viikkoja? Kuukausia? itse odottelen papereita, että pääsen käymään lääkärilläni juttelemassa.
luulin jo että sain tarkempaa selostusta asiastani, mutta tulikin vain tuo vuoden päähän siirtämäni leikkausaika ja sen mukana hirveitä lappuja, joissa oli kaikkea nukuttamisesta yms toimenpidekuvausta. Alkoi taas oksettamaan koko homma.

surkimus kirjoitti:

teillä on kestänyt, ennenkuin olette saaneet epikriisin sairaalasta sen jälkeen kun olette siellä asioineet? Viikkoja? Kuukausia? itse odottelen papereita, että pääsen käymään lääkärilläni juttelemassa.
luulin jo että sain tarkempaa selostusta asiastani, mutta tulikin vain tuo vuoden päähän siirtämäni leikkausaika ja sen mukana hirveitä lappuja, joissa oli kaikkea nukuttamisesta yms toimenpidekuvausta. Alkoi taas oksettamaan koko homma.

Lue lisää

Voin ehkä auttaa sinua, epikriisin saat kotiisi, kun se on kirjoitettu lääkärin sanelusta ja lääkäri on lukenut sen kertaalleen läpi, ettei siinä ole tekstinkäsittelijän virheitä tms. Luulisi parissa viikossa tulevan kotiin.

surkimus kirjoitti:

teillä on kestänyt, ennenkuin olette saaneet epikriisin sairaalasta sen jälkeen kun olette siellä asioineet? Viikkoja? Kuukausia? itse odottelen papereita, että pääsen käymään lääkärilläni juttelemassa.
luulin jo että sain tarkempaa selostusta asiastani, mutta tulikin vain tuo vuoden päähän siirtämäni leikkausaika ja sen mukana hirveitä lappuja, joissa oli kaikkea nukuttamisesta yms toimenpidekuvausta. Alkoi taas oksettamaan koko homma.

Lue lisää

Mielestäni jokaisen tulisi saada samanlainen informaatiopaketti, minkä itse sait, siinä saa realistisen kuvan, mitä toimenpiteessä tapahtuu, kyseessä ei ole pieni leikkaus, vaikka joku niin väittäisikin, eikä verrattavissa luomen tai muun vastaavan poistoon.

Kokemusta alalta kirjoitti:

Mielestäni jokaisen tulisi saada samanlainen informaatiopaketti, minkä itse sait, siinä saa realistisen kuvan, mitä toimenpiteessä tapahtuu, kyseessä ei ole pieni leikkaus, vaikka joku niin väittäisikin, eikä verrattavissa luomen tai muun vastaavan poistoon.

Lue lisää

voiko kohdunpoistosta jäädä ns "aavekupua"? Juolahti vain mieleen, kun esim raajan amputaatiossa saattaa olematonta jalkaa tai kättä särkeä. Tällainenkin kai on mahdollista, koska jollainhan se kohtukin on siellä sisällä kiinni. Hermoja joudutaan katkomaan kun se irrotetaan.
Aina vaan tuntuu siltä, että näitä asioita kun lääkäreiltä kyselin, he suhtautuivat hirvän vähätellen koko leikkaukseen. Tuntuu että asiakaskin aivopestään uskomaan, että kyseessä on pikku juttu puntahaava -meininki.
Säästösyistä on menty siihen, ettei hautakaan varman hoitaa ihmistä kokonaisuutena vaan mennään siitä, mistä aita on matalin, olkoon tulos millainen tahansa.

surkimus kirjoitti:

voiko kohdunpoistosta jäädä ns "aavekupua"? Juolahti vain mieleen, kun esim raajan amputaatiossa saattaa olematonta jalkaa tai kättä särkeä. Tällainenkin kai on mahdollista, koska jollainhan se kohtukin on siellä sisällä kiinni. Hermoja joudutaan katkomaan kun se irrotetaan.
Aina vaan tuntuu siltä, että näitä asioita kun lääkäreiltä kyselin, he suhtautuivat hirvän vähätellen koko leikkaukseen. Tuntuu että asiakaskin aivopestään uskomaan, että kyseessä on pikku juttu puntahaava -meininki.
Säästösyistä on menty siihen, ettei hautakaan varman hoitaa ihmistä kokonaisuutena vaan mennään siitä, mistä aita on matalin, olkoon tulos millainen tahansa.

Lue lisää

Sopivasti istun koneella, eli on mahdollista että kohdunpoiston jälkeen tuntee kipua, kyseessä on kajoava toimenpide, ja on myöskin mahdollista että kehittyy arpikudosta, joka sekin aiheuttaa kipua. Lääkäreitä on joka lähtöön, etenkin toisia joutuu joskus opettamaan palvelemaan potilaita. Kohtua irrotettaessa väistämättä kärsivät pehmytkudokset ja osa hermoradoista katkeaa, kuten yleensä leikkauksissa.

Et ole surkimus kirjoitti:

Sopivasti istun koneella, eli on mahdollista että kohdunpoiston jälkeen tuntee kipua, kyseessä on kajoava toimenpide, ja on myöskin mahdollista että kehittyy arpikudosta, joka sekin aiheuttaa kipua. Lääkäreitä on joka lähtöön, etenkin toisia joutuu joskus opettamaan palvelemaan potilaita. Kohtua irrotettaessa väistämättä kärsivät pehmytkudokset ja osa hermoradoista katkeaa, kuten yleensä leikkauksissa.

Lue lisää

Vielä tuli mieleeni, että mitä pienempää vaivaa lähdetään korjaamaan leikkauksella, lopputuloksena on lähes poikkeuksetta, että potilas on tyytymätön saavutettuun lopputulokseen. Olet varmaan tietoinen, että virtsan karkailua esiintyy myös muissa sairauksissa,ovatko nämä poissuljetut erotusdiagnosoidut?

Et ole surkimus kirjoitti:

Vielä tuli mieleeni, että mitä pienempää vaivaa lähdetään korjaamaan leikkauksella, lopputuloksena on lähes poikkeuksetta, että potilas on tyytymätön saavutettuun lopputulokseen. Olet varmaan tietoinen, että virtsan karkailua esiintyy myös muissa sairauksissa,ovatko nämä poissuljetut erotusdiagnosoidut?

Lue lisää

No sen varran olen näitä oireitani puntaroinut, että kohdunlaskeuma on varmaan ainut syy. Virtsaa ei karkaa muulloin kuin yhdynnässä ja silloinkin vain, kun se paras hetki tulee. Juostessa ja joskus väsyneenä on se "jokin" joka tuntuu liikkuessa häiritsevästi. Kipua ja muuta painetta ei ole. Olen kuntoillut ja nyt varsinkin lähes paniikinomaisesti tehnyt lantionpohjan jumppaa - jos vaikka ei leikkaukseen tarviskaan mennä. Tarpeenkin olen ajatellut niin, että jos vaivat pehenevat....vasta sitten.
että tuskin tämmöisiä vaivoja muussa sairaudessa on.

Surkimus kirjoitti:

No sen varran olen näitä oireitani puntaroinut, että kohdunlaskeuma on varmaan ainut syy. Virtsaa ei karkaa muulloin kuin yhdynnässä ja silloinkin vain, kun se paras hetki tulee. Juostessa ja joskus väsyneenä on se "jokin" joka tuntuu liikkuessa häiritsevästi. Kipua ja muuta painetta ei ole. Olen kuntoillut ja nyt varsinkin lähes paniikinomaisesti tehnyt lantionpohjan jumppaa - jos vaikka ei leikkaukseen tarviskaan mennä. Tarpeenkin olen ajatellut niin, että jos vaivat pehenevat....vasta sitten.
että tuskin tämmöisiä vaivoja muussa sairaudessa on.

Lue lisää

mitä muita sairauksia voisi olla...?

surkimus kirjoitti:

mitä muita sairauksia voisi olla...?

Luehan käypähoito.fi

Virtsankarkailun syyt

Virtsan varastoiminen ja rakon tyhjentäminen tapahtuu monimutkaisen neurologisen säätelyn ohjaamana, Virtsankarkailu voi siis johtua ongelmista tämän säätelyn eri vaiheissa ja ne myös hoidetaan eri tavoin.

Ylipaino lisää virtsankarkailun vaaraa suuresti ja riski kasvaa ylipainon lisääntyessä. Raskaus ja alatiesynnytys lisäävät ponnistus- ja sekamuotoisen inkontinenssin riskiä. Nesteiden runsas juominen ja tupakointi saattavat myös altistaa virtsankarkailulle.

Virtsankarkailu voi olla myös seurausta ikääntymisen mukanaan tuomista muista taudeista, kuten sydän- ja verisuonisairauksista, tuki- ja liikuntaelinsairauksista, keskushermoston eli neurologisista sairauksista, suolisto- ja keuhkosairauksista sekä depressiosta tai dementioista.
Yleinen vaiva

Joka viides aikuinen nainen kärsii virtsankarkaulusta ja virtsankarkailu lisääntyy iän myötä. Lievä virtsankarkailu, josta ei ole naiselle suurta haittaa, on kaksi kertaa yleisempää kuin haittaa aiheuttava. Alle 60-vuotiailla ponnistusinkontinenssi on yleisintä, yli 70-vuotiailla pakko- tai sekamuotoinen inkontinenssi.
www.kaypahoito.fi/

Et ole surkimus kirjoitti:

Luehan käypähoito.fi

Virtsankarkailun syyt

Virtsan varastoiminen ja rakon tyhjentäminen tapahtuu monimutkaisen neurologisen säätelyn ohjaamana, Virtsankarkailu voi siis johtua ongelmista tämän säätelyn eri vaiheissa ja ne myös hoidetaan eri tavoin.

Ylipaino lisää virtsankarkailun vaaraa suuresti ja riski kasvaa ylipainon lisääntyessä. Raskaus ja alatiesynnytys lisäävät ponnistus- ja sekamuotoisen inkontinenssin riskiä. Nesteiden runsas juominen ja tupakointi saattavat myös altistaa virtsankarkailulle.

Virtsankarkailu voi olla myös seurausta ikääntymisen mukanaan tuomista muista taudeista, kuten sydän- ja verisuonisairauksista, tuki- ja liikuntaelinsairauksista, keskushermoston eli neurologisista sairauksista, suolisto- ja keuhkosairauksista sekä depressiosta tai dementioista.
Yleinen vaiva

Joka viides aikuinen nainen kärsii virtsankarkaulusta ja virtsankarkailu lisääntyy iän myötä. Lievä virtsankarkailu, josta ei ole naiselle suurta haittaa, on kaksi kertaa yleisempää kuin haittaa aiheuttava. Alle 60-vuotiailla ponnistusinkontinenssi on yleisintä, yli 70-vuotiailla pakko- tai sekamuotoinen inkontinenssi.
www.kaypahoito.fi/

Lue lisää

kai se sitten on vain sopeuduttava ja opetettava mieheni "pissaleikkeihin" Itseä kai se eniten häiritsee, kun juuri h-hetkellä tirahtaa kun ei enää kontrolli pelaa. Tai voi varmaan johtua siitäkin, että penis painaa jäännösvirtsan jotenkin ulos. Aika noloa se kumminkin on, vaikka mies sanookin ettei se haittaa. Itse vain ei oikein meinaa jaksaa sulattaa kaikkea kurjaa mitä iän myötä ilmaantuu.
Kaikissa kaaviokuvissa näyttää myös siltä, että kun kohtu poistetaan ja munasarjat jätetään, yhteydet muuhun kroppaan katkeaa myös niiltä osin. Mistähän ne munasarjat saa verta ja mihin ne hormonit erittyy, kun ei ole enää mitään yhteyksiä elimistön muihin osiin. Voi kai ola jotain suonia, muttei niitä kuvissa näy. absorboituukohan ne jotenkin kudosten läpi verenkiertoon?
tätä pohtii edelleen

surkimus kirjoitti:

kai se sitten on vain sopeuduttava ja opetettava mieheni "pissaleikkeihin" Itseä kai se eniten häiritsee, kun juuri h-hetkellä tirahtaa kun ei enää kontrolli pelaa. Tai voi varmaan johtua siitäkin, että penis painaa jäännösvirtsan jotenkin ulos. Aika noloa se kumminkin on, vaikka mies sanookin ettei se haittaa. Itse vain ei oikein meinaa jaksaa sulattaa kaikkea kurjaa mitä iän myötä ilmaantuu.
Kaikissa kaaviokuvissa näyttää myös siltä, että kun kohtu poistetaan ja munasarjat jätetään, yhteydet muuhun kroppaan katkeaa myös niiltä osin. Mistähän ne munasarjat saa verta ja mihin ne hormonit erittyy, kun ei ole enää mitään yhteyksiä elimistön muihin osiin. Voi kai ola jotain suonia, muttei niitä kuvissa näy. absorboituukohan ne jotenkin kudosten läpi verenkiertoon?
tätä pohtii edelleen

Lue lisää

Vanha hyvä keino, rakastele rakko tyhjänä, mitäs tuo pieni määrä haittaa, ei tuosta kannata kehittää suurempaa ongelmaa.

surkimus kirjoitti:

kai se sitten on vain sopeuduttava ja opetettava mieheni "pissaleikkeihin" Itseä kai se eniten häiritsee, kun juuri h-hetkellä tirahtaa kun ei enää kontrolli pelaa. Tai voi varmaan johtua siitäkin, että penis painaa jäännösvirtsan jotenkin ulos. Aika noloa se kumminkin on, vaikka mies sanookin ettei se haittaa. Itse vain ei oikein meinaa jaksaa sulattaa kaikkea kurjaa mitä iän myötä ilmaantuu.
Kaikissa kaaviokuvissa näyttää myös siltä, että kun kohtu poistetaan ja munasarjat jätetään, yhteydet muuhun kroppaan katkeaa myös niiltä osin. Mistähän ne munasarjat saa verta ja mihin ne hormonit erittyy, kun ei ole enää mitään yhteyksiä elimistön muihin osiin. Voi kai ola jotain suonia, muttei niitä kuvissa näy. absorboituukohan ne jotenkin kudosten läpi verenkiertoon?
tätä pohtii edelleen

Lue lisää

Kohdunpoisto heikentää munasarjojen toimintaa ja altistaa osteoporoosille

Kierukkaa käyttävät naiset olivat keskimäärin hieman painavampia kuin naiset, joiden kohtu oli poistettu. Naisia seurattiin puoli vuotta, vuosi ja viisi vuotta hoidon jälkeen. Kohdunpoisto -ryhmässä vaihdevuosiin liittyvät kuumat aallot ilmaantuivat aikaisemmin kuin kierukka -ryhmässä. Vastaavasti munasarjojen toimintaa kuvaavat seerumin merkkiaineet muuttuivat naisilla, joiden kohtu oli poistettu. Ilmiön saattaa selittää munasarjojen muuttunut verenkierto kohdunpoiston jälkeen. Koska munasarjatoiminnan hiipuessa luuntiheys alenee nopeasti, löydösten terveydellistä merkitystä arvioitiin mittaamalla myös tutkittavien luuntiheys.

Lannerangan luuntiheyden havaittiin alentuneen kohdunpoisto-ryhmässä toisin kuin kierukkaryhmässä. Sukupuolitoimintojen suhteen ryhmät eivät eronneet toisistaan viisi vuotta hoidon jälkeen, vaan molemmat ryhmät olivat yhtä tyytyväisiä sukupuolielämäänsä ja kokivat saman verran sukupuolielämään liittyviä ongelmia. Vastaavasti yhdyntöjen lukumäärä oli keskimäärin sama. Tästä huolimatta hormonikierukkaa käyttävät naiset olivat tyytymättömämpiä kumppaniinsa kuin naiset, joiden kohtu oli poistettu. Havaintoa selitti hieman yllättäen tupakointi, eikä hormonikierukan käyttö. Kaiken kaikkiaan tutkimuksen valossa vaikuttaa siltä, että kohdunpoisto saattaa heikentää munasarjatoimintaa.

Hormonikierukalla vastaavaa vaikutusta ei todettu.

Tutkimusta kirjoitti:

Kohdunpoisto heikentää munasarjojen toimintaa ja altistaa osteoporoosille

Kierukkaa käyttävät naiset olivat keskimäärin hieman painavampia kuin naiset, joiden kohtu oli poistettu. Naisia seurattiin puoli vuotta, vuosi ja viisi vuotta hoidon jälkeen. Kohdunpoisto -ryhmässä vaihdevuosiin liittyvät kuumat aallot ilmaantuivat aikaisemmin kuin kierukka -ryhmässä. Vastaavasti munasarjojen toimintaa kuvaavat seerumin merkkiaineet muuttuivat naisilla, joiden kohtu oli poistettu. Ilmiön saattaa selittää munasarjojen muuttunut verenkierto kohdunpoiston jälkeen. Koska munasarjatoiminnan hiipuessa luuntiheys alenee nopeasti, löydösten terveydellistä merkitystä arvioitiin mittaamalla myös tutkittavien luuntiheys.

Lannerangan luuntiheyden havaittiin alentuneen kohdunpoisto-ryhmässä toisin kuin kierukkaryhmässä. Sukupuolitoimintojen suhteen ryhmät eivät eronneet toisistaan viisi vuotta hoidon jälkeen, vaan molemmat ryhmät olivat yhtä tyytyväisiä sukupuolielämäänsä ja kokivat saman verran sukupuolielämään liittyviä ongelmia. Vastaavasti yhdyntöjen lukumäärä oli keskimäärin sama. Tästä huolimatta hormonikierukkaa käyttävät naiset olivat tyytymättömämpiä kumppaniinsa kuin naiset, joiden kohtu oli poistettu. Havaintoa selitti hieman yllättäen tupakointi, eikä hormonikierukan käyttö. Kaiken kaikkiaan tutkimuksen valossa vaikuttaa siltä, että kohdunpoisto saattaa heikentää munasarjatoimintaa.

Hormonikierukalla vastaavaa vaikutusta ei todettu.

Lue lisää

HY: Hormonikierukka saattaa luuston kannalta olla kohdunpoistoa parempi ratkaisu runsaisiin kuukautisiin

Lähettäjä: Paivi Lehtinen/halvi/Helsingin yliopisto 22.05.2007 07:35

Helsingin yliopisto
Viestintä

22.5.2007

Hormonikierukka kohtelee naisen luustoa lempeämmin kuin kohdunpoisto

-tämä edelliseen viestiin liittyen

- hän on tehnyt väitöskirjan kohdunpoistosta

Et ole surkimus kirjoitti:

HY: Hormonikierukka saattaa luuston kannalta olla kohdunpoistoa parempi ratkaisu runsaisiin kuukautisiin

Lähettäjä: Paivi Lehtinen/halvi/Helsingin yliopisto 22.05.2007 07:35

Helsingin yliopisto
Viestintä

22.5.2007

Hormonikierukka kohtelee naisen luustoa lempeämmin kuin kohdunpoisto

-tämä edelliseen viestiin liittyen

- hän on tehnyt väitöskirjan kohdunpoistosta

Lue lisää

Apua virtsankarkailuun
Keski-ikäisellä naisella tavallinen vaiva on virtsan karkaaminen ja myös laskeuma-ongelmat. Virtsan karkaamista on kahta laatua: ponnistus- ja pakkokarkaamista. Lievään ponnistuskarkailuun auttavat lantionpohjan lihasharjoittelu ja myös lääkitys. Hankalana se yleensä vaatii leikkauksen, ns. TVT - leikkauksen, joka tehdään päiväkirurgisena toimenpiteenä.

Miltei kaikkien potilaiden vaiva häviää tai ainakin helpottuu ja leikkauksen pitkäaikaistuloksetkin ovat hyvät. Pakkovirtsan karkaamiseen auttaa usein yksilöllisesti valittu lääkitys. Laskeumissa on valittavana useita erilaisia leikkausmenetelmiä yksilöllisesti, ongelman mukaan.
www.eiransairaala.fi

Vaihtoehtoja löytyy kirjoitti:

Apua virtsankarkailuun
Keski-ikäisellä naisella tavallinen vaiva on virtsan karkaaminen ja myös laskeuma-ongelmat. Virtsan karkaamista on kahta laatua: ponnistus- ja pakkokarkaamista. Lievään ponnistuskarkailuun auttavat lantionpohjan lihasharjoittelu ja myös lääkitys. Hankalana se yleensä vaatii leikkauksen, ns. TVT - leikkauksen, joka tehdään päiväkirurgisena toimenpiteenä.

Miltei kaikkien potilaiden vaiva häviää tai ainakin helpottuu ja leikkauksen pitkäaikaistuloksetkin ovat hyvät. Pakkovirtsan karkaamiseen auttaa usein yksilöllisesti valittu lääkitys. Laskeumissa on valittavana useita erilaisia leikkausmenetelmiä yksilöllisesti, ongelman mukaan.
www.eiransairaala.fi

Lue lisää

Hei
Olen tällä hetkellä viiskymppinen nainen, jolta kohtu poistettiin 2003. Se on parasta mitä elämässäni on tapahtunut. Kärsin runsaista vuodoista ja kovista kivuista kuukautisten aikana ja diagnoosi oli adenomyosis. Hormonikierukkaa yritettiin ja se poistui kaksi kertaa itsestään eivätkä e-pillerit sopineet. Nyt 7 vuotta myöhemmin voin sanoa, että ehkä kuulun niihin onnekkaisiin, ettei mitään puhutuista/kerrotuista viavoista ole koskettanut minua.
Mietin myös lääkärin osuutta leikkauksen onnistumiselle. Itselläni oli naisgynegologi, joka oli tehnyt leikkauksia satoja. Leikkaus tehtiin yksityisellä puolella. Kävin viime viikolla gynegologilla ja hän totesi, että alapääni on "napakka" eli ei ole virtsankarkailua eikä tunnottomuutta alapäässä. Seksikin on oK.Toivuin leikkauksesta kahdessa viikossa työkuntoiseksi ja seksi onnistui 4 viikon kuluttua. Ensimmäisellä kerralla oli vähän kuivuutta, mutta sen jälkeen ei. Vaihdevuosivaivojakaan ei vielä ole ollut, joten minun kohdallani meni kaikki hyvin. Olen tuntenut itseni terveemmäksi ja pirteämmäksi kohdun poiston jälkeen. Kuukautiskierto kyllä toimii, mm. rinnat aristavat joka kuukausi ns. kuukautisten aikaan. Ainoa negatiivinen asia on 5 kilon painon nousu, joka on tavallista kohdun poiston jälkeen, minulla varmaan siksi, että jatkuvan anemian jälkeen alkoi ruokakin maistua. Voin suositella kaikille leikkausta, toki jos mahdollista jutelkaan eri gynegologien kanssa, minulle miesgynegologi ei olisi tehnyt leikkausta, mutta naislääkäri teki.
Tähän asiaan ei ole yhtä oikeaa vastausta.

Et ole surkimus kirjoitti:

Vanha hyvä keino, rakastele rakko tyhjänä, mitäs tuo pieni määrä haittaa, ei tuosta kannata kehittää suurempaa ongelmaa.

Ei kai sitä muuten kehtaakaan rakastella ku tyhällä rakolla. Vaan ilmeisesti rakko ei tyhjene kunnolla ja se loppu tirahtaa.
Minulla ei ole edes mitään perussairauksia jotka vois pissavaivoja aiheuttaa, en tupakoi tms. Pitää varmaan vaan opetella olemaan vanhus. :(

Ei riskitön kirjoitti:

Onnekas rouva kertoi oman tarinansa, se mikä häiritsee tällä palstalla on yleistäminen, jokaisen sairauskertomus on omanlaisensa. Kohdunpoistossa saa enemmän tai vähemmän komplikaatioita kolmasosa, kyseessä on suuri leikkaus, ei pieni. Kohtu ei ole hyödytön lihas, ja kohdunpoisto aikaistaa vaihdevuosien alkamista muutamalla vuodella. Vielä ikävää faktaa, kohdunpoiston jälkeen emättimestä tulee umpipussi, ja kaikilla ei suju edes seksielämä. Itse olen reilusti yli nelikymppinen enkä edes harkitsisi moista kuin erittäin painavasta syystä, gynekologinen syöpä taitaisi olla ainoa syy.

Lue lisää

seksielämän muuttumisesta kohdunpoistoleikkauksen jälkeen

Ilmoitettu ylläpidolle, vastasit hyvin asialliseen viestiin!

ei ahdista kirjoitti:

Kohtu on tarpeellinen mutta sitten kun siitä on haittaa terveydelle(eikä vaihotehtoja ole,syöpä yms) ja lapset on synnytetty-joutaa minun puolestani poistaa ja patologin kuppiin syyniin.Mielipiteitä puoleen jos toiseen-nainen päättää! Muistakaamme myös vanha sanonta :Jokainen uskollaan autuaaksi tulloo...

Lue lisää

Ja aina ei voi todellakaan itse päättää leikataanko vai eikö. Joskus joutuu vain tilanteeseen, että kohtu poistetaan.
Elämässä ei aina asiat mene siten kuin toivoisi. Niihin on vain jotenkin sopeuduttava ajan kanssa, kun se sattuu omalle kohdalle.
Itselläni kohtu poistettiin isohkojen myoomien takia, jotka vaivasivat painaen ainakin rakkoa. Jännitin leikkausta ( tähystys) aika tavalla. Se sujui kuitenkin hyvin, ja sain hyvän hoidon. Ja aina kannattaa kysyä, mikä mietityttä, mutta ei ehkä tällä palstalla. Täällä on aika paljon ollut asiattoman oloisia kommentteja asiasta. Hyvää Vointia kaikille teille, jotka toipuvat ko. leikkauksesta ja onnea heille, joilla se edessä !

Pandol kirjoitti:

Ja aina ei voi todellakaan itse päättää leikataanko vai eikö. Joskus joutuu vain tilanteeseen, että kohtu poistetaan.
Elämässä ei aina asiat mene siten kuin toivoisi. Niihin on vain jotenkin sopeuduttava ajan kanssa, kun se sattuu omalle kohdalle.
Itselläni kohtu poistettiin isohkojen myoomien takia, jotka vaivasivat painaen ainakin rakkoa. Jännitin leikkausta ( tähystys) aika tavalla. Se sujui kuitenkin hyvin, ja sain hyvän hoidon. Ja aina kannattaa kysyä, mikä mietityttä, mutta ei ehkä tällä palstalla. Täällä on aika paljon ollut asiattoman oloisia kommentteja asiasta. Hyvää Vointia kaikille teille, jotka toipuvat ko. leikkauksesta ja onnea heille, joilla se edessä !

Lue lisää

I) Synnyin ja siellä kastettiin. Siitä en tosin muista, mutta olen kuullut siellä suoritetusta kastetilaisuudesta ja elämäni alusta.
2) 27 vuotta myöhemmin poistuin sieltä elmää sykkivän käärön kanssa. Synnytys ei ollut niin helppo tapahtuma mutta yksi onnellisimmista.
3) Kohtu poistettiin pari viikkoa sitten. Tähystysleikkaus sujui niin kuin edeltäkäsin oli kerrottu. Seuraavana aamuna istuskelin jo sängynreunalla aamiaista nauttimassa. Lääkäri ja hoitohenkilökunta olivat ystävällisiä ja auttavaisia. Kotiuduin seuraavana päivänä.
Henkisesti kohdunpoisto oli luopimista jostain!?
Nyt kun viime lauvantaina jo kiersin golfkentän, tosin vain putterin kanssa tuntuu helpottavan.

Ei riskitön kirjoitti:

Onnekas rouva kertoi oman tarinansa, se mikä häiritsee tällä palstalla on yleistäminen, jokaisen sairauskertomus on omanlaisensa. Kohdunpoistossa saa enemmän tai vähemmän komplikaatioita kolmasosa, kyseessä on suuri leikkaus, ei pieni. Kohtu ei ole hyödytön lihas, ja kohdunpoisto aikaistaa vaihdevuosien alkamista muutamalla vuodella. Vielä ikävää faktaa, kohdunpoiston jälkeen emättimestä tulee umpipussi, ja kaikilla ei suju edes seksielämä. Itse olen reilusti yli nelikymppinen enkä edes harkitsisi moista kuin erittäin painavasta syystä, gynekologinen syöpä taitaisi olla ainoa syy.

Lue lisää

"Kohdun myomaa ja ovarioita seurattu. Nyt myooman ympärille tullut poikkeavaa kudosmassaa, lisäksi vasen ovario turpea ja tämä vaikuttaa olevan kiinni kudoksessa. Maligniteetti ei täysin poissuljettu, vaikka munasarjasyövän merkkiaineet ovatkin normaali alueella"

Onko tämä "erittäin painava syy" poistaa kohtu ja leikkauksen aikana tapahtuvan patologin analyysin jälkeen mahdollisesti munasarjatkin ?

järki ja tunteet kirjoitti:

Tosiasia on että kaikkiin toimenpiteisiin liittyy komplikaatioriskit-näin aina kun ihon alle ja kudokseen mennään.Leikkauksiin ei ole pakko kenenkään mennä vaan kannattaa yhdessä gynekologin kanssa miettiä sen toimenpiteen haitat ja hyödyt ja miksi siinä tilanteessa ollaan.Tuntuu vaan että monilla naisilla onn kovin tunnepitoinen suhtautuminen kohtuun ja siitä pidettäisiin kiinni viimeiseen saakka vaikka oma terveys olisi vaarassa. Noita ns kohdun ripustusleikkauksia ei enää suosita koska sen tulos saattaa jäädä heikoksi ja kohtuun voi todella tulla myomia.solumuutoksia,vuotohäiriöitä yms ja sitten myöhemmin jouduttasiin poistamaan kohtu-siis kaksi leikkausta ja riskiä yhden leikkauksen sijaan Tätäkin kannattaa miettiä ennkuin 70luvun ripustusleikkausta edes tosissaan pohtii....Nainen päättää ja elää sitten sen mukaan.

Lue lisää

minulla paha kohdunlaskeuma oli .halusin eroon kohdusta mahd.pian ,mutta sain oikeen väätää kättä sairaalas et suostuivat ripustamaan =/ noh ripusteltiin ,mut petti liitokset. vaadin et poistetaan ja jonkin ajan kuluttua poistivat ....kyllä helpotti =) ihanaa yks vaiva vähemmän ...ikinä en ole sellasta miestä löytänyt jonka kanssa yhdyntä tuntus miltään ,niin ei oo senkään asian kans ongelmaa ku on miel.ilman =)

samurai71 kirjoitti:

minulta poistettiin kohtu kolme viikkoa sitten, olen tosin odottanut milloin tämä vuoto oikein loppuu, mitän suurta se ei ole ja pikkuhousunsuojalla pärjään, mutta vuoto on sellaista ruskeaa. Huono olo minulla oli leikkauksesta seuraava päivä jolloin huomattiin että saamani lääkkeet panacod ja burana 600 mg eivät sopineetkaan minulle, kävelin pitkin seiniä ja oksensin, mutta olo kohentui kun sain toiset lääkkeet. Olen nyt yrittänyt lukea milloin voisi jo ryhtyä sukupuoliyhdyntään mutta tuntuu että niin erilaisia kommentteja lukee täältä....kertokaahan nyt minulle!!! Minulle kerrottiin ettei ole jälkitarkastusta ollenkaan....ihme homma..

Lue lisää

Minultakin poistettiin tähystyksellä kohtu noi kaksi viikkoa sitten ja sanottiin ettei mitään jälkitarkastusta ole ihmettelen sitä itsekin vähän sentään oli aika iso leikkaus.
Vuotoa on hiukan mutta pikkuhuosunsuojilla pärjään kyllä en ole kovin kipeö ollutkaana se on hyvä se.
Millonhan tuo vuoto mahtaa loppua ja milloinvoi aloittaa seksin mieheni kanssa?

nainen aina kirjoitti:

Minulta on kohtu poistettu ja emättimen etu ja takaseinää korjattu.En ole mikään tyhjä tumppi eikä minun "tuntohermoni" ole alapäästä mihinkään kadonneet.Homma toimii mieheni kanssa kuten ennekin.Jumpat olivat sitä ennen kokeiltu vuosien ajan mutta eivät auttaneet.Nyt olen erittäin tyytyväinen.Olen täydellinen nainen vaikka minut on leikattu.Seksuaalisuus ja sen olemassaolo ei riipu yksittäisestä kohtulihaksesta eikä vaikuta orgasmien laatuun mitenkään-ei ainakaan minulla. Suosittelisin naisia lukemaan seksuaalisuudesta tai käymään seksuaaliterapeutilla juttelemassa jotka näitä asioita pohtivat ennen leikkausta.

Lue lisää

Aivan samaa mieltä "nainen aina" kanssa. Kohtu poistettu, emätintä korjattu ja takaseinää vahvistettu. Seksi toimii moitteettomasti.

Kohtua ei tarvita, jos lapsiluku on täynnä. Myös luonnollisen vanhenemisen seurauksena, vaihdevuosien aikana kohtu surkastuu eikä enää jää toimimaan lihasten tavoin.

Kyse ei ole pelottelusta vaan TOSIASIOIDEN kirjoittamisesta. Sinäkään et voi yleistää. Surkimukselle suosittelen vierailua Ellien keskusteluissa Naistentaudit, siellä on pitkä ketju kohdunpoiston komplikaatiot tms.

Faktat esiin kirjoitti:

Kyse ei ole pelottelusta vaan TOSIASIOIDEN kirjoittamisesta. Sinäkään et voi yleistää. Surkimukselle suosittelen vierailua Ellien keskusteluissa Naistentaudit, siellä on pitkä ketju kohdunpoiston komplikaatiot tms.

Lue lisää

varmaan kaikilla näillä keskustelufoorumeilla, missä vain voisin saada lisää tietoa asiasta. Näyttää vain siltä, että joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. Olen ihan yhtä ymmällä kuin aikaisemminkin. luin vasta erään artikkelin siitäkin, miten MIEHILLE tehdään eturauhasleikkauksia robottiavusteisesti, jolloin kompikaatioiden määrä vähenee. Ks kummaa taas, miten MIEHISTÄ pidtään hyvää huolta ja naiset saa prjätä vanhanaikaisemmilla systeemeillä.
aina sen huomaa, mettä mihet näitä juttuja enimmäkseen sompailee. Jos olis heidän elimistään kuse, niin jo olisi tarjolla jos jnkinlaist hoitoa. Meille vain radikaalia raastamista

Surkimus kirjoitti:

varmaan kaikilla näillä keskustelufoorumeilla, missä vain voisin saada lisää tietoa asiasta. Näyttää vain siltä, että joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. Olen ihan yhtä ymmällä kuin aikaisemminkin. luin vasta erään artikkelin siitäkin, miten MIEHILLE tehdään eturauhasleikkauksia robottiavusteisesti, jolloin kompikaatioiden määrä vähenee. Ks kummaa taas, miten MIEHISTÄ pidtään hyvää huolta ja naiset saa prjätä vanhanaikaisemmilla systeemeillä.
aina sen huomaa, mettä mihet näitä juttuja enimmäkseen sompailee. Jos olis heidän elimistään kuse, niin jo olisi tarjolla jos jnkinlaist hoitoa. Meille vain radikaalia raastamista

Lue lisää

Olen samaa mieltä, että jos miehet kärsisivät vastaavista vaivoista lääketiede olisi vielä kehittyneempää. Potilas tekee viime kädessä päätöksen, lääkäri siis suosittelee jotain hoitoa, ja vielä lääkäreidenkin hoitolinjaukset vaihtelevat, yksi suosii yhtä toinen toista. Aina kannattaa kysyä toinenkin mielipide, etenkin leikkaushoidon ollessa kyseessä. Itse jätin menemättä erääseen toisen alan leikkaukseen(polvi) asiantuntijan mielipide oli viime käynnillä, että se leikkaus ei olisi auttanut tässä vaivassa, ja silti useampi sitä tyrkytti, mutta pidin pääni ja se kannatti, sama pääte myös naistentaudeissa.

Et ole surkimus kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että jos miehet kärsisivät vastaavista vaivoista lääketiede olisi vielä kehittyneempää. Potilas tekee viime kädessä päätöksen, lääkäri siis suosittelee jotain hoitoa, ja vielä lääkäreidenkin hoitolinjaukset vaihtelevat, yksi suosii yhtä toinen toista. Aina kannattaa kysyä toinenkin mielipide, etenkin leikkaushoidon ollessa kyseessä. Itse jätin menemättä erääseen toisen alan leikkaukseen(polvi) asiantuntijan mielipide oli viime käynnillä, että se leikkaus ei olisi auttanut tässä vaivassa, ja silti useampi sitä tyrkytti, mutta pidin pääni ja se kannatti, sama pääte myös naistentaudeissa.

Lue lisää

Miehille siis kehitellään jos jonkinlaista potenssia ja pissavaivoja vähentävää kirurgiaa ja naisilta vaan kohtu vex ja sex. Miehet siis edelleen kuvittelee, etä naien vain makaa lahnana alla ja mies tekee työt.aika hullua hommaa, että amputointi on naisille tarjottu ainut käypähoito suositus.
On se väärin. meille kans parempaa hoitoa

Niinpä niin kirjoitti:

Miehille siis kehitellään jos jonkinlaista potenssia ja pissavaivoja vähentävää kirurgiaa ja naisilta vaan kohtu vex ja sex. Miehet siis edelleen kuvittelee, etä naien vain makaa lahnana alla ja mies tekee työt.aika hullua hommaa, että amputointi on naisille tarjottu ainut käypähoito suositus.
On se väärin. meille kans parempaa hoitoa

Lue lisää

kohdunpoistoleikkaus mulla alateitse, sen jälkeen seksi täysin normaalia, ei mitään lahna efektiä tai orgasmiongelmia. olen nelikymppinen, poisto paransi elämänlaatua myös seksin saralla. suosittelen, suosittelen ja vielä kerran suosittelen.

hyvin meni kirjoitti:

kohdunpoistoleikkaus mulla alateitse, sen jälkeen seksi täysin normaalia, ei mitään lahna efektiä tai orgasmiongelmia. olen nelikymppinen, poisto paransi elämänlaatua myös seksin saralla. suosittelen, suosittelen ja vielä kerran suosittelen.

Lue lisää

Kertokaapa hyvät naiset vielä siitäkin, millaien tilanne on 15-20 vuoden kuluttua kohdunpoistosta. Miten sitten sisäelimet makaa? Tuleeko emättimen tai vitrsarakon tai muiden elinten ulospursuamisia? Olis aika ällöä, jos koko värkki tursuaa ulos jonkun vuoden kuluttua.
Voihan se olla, ettei näistä jutuista sitten puhutakaan enää mitään, kun ensin on vuosia hehkutettu kuinka hienoa olla kohduton ja elämänlaatu paranee jne. Sitten kun tuleekin nää yllättävät "kivat" ongelmat, ollaan hiljaa, ettei tule nolo loppu jutulle.
Lääketieteessähän tällaiset n 15 vuoden päästä tapahtuat uudet laskeumat ei kuulu enää ns leikkauskomplikaatioihin, vaan ne käsitellään uutena tapauksena. Tosi on kuitenkin se, että kun kohtu on pois, on muiden elinten laskeumat yleisempiä.

Kirjoitanpa minäkin omasta kokemuksestani; kohdunpoisto alateitse tehtiin tammikuussa, munasarjat säästettiin. Leikkauksen syy suuri myooma joka kasvoi tasaisesti. Lääkärit löysi vasta kun oli 5 cm mutta olen itse varma että se oli siellä kasvanut jo muutamia vuosia. Yhdyntäkivut pahenivat pikku hiljaa vuosi vuodelta, seurauksena lähes täydellinen haluttomuus - miten sellaista voisi haluta, jonka tietää tekevän kipeää, oli asento mikä tahansa?! Pissa karkaili, lenkille oli turha viimeisen puolen vuoden aikana lähteä ilman Tenaa, 2 km jälkeen jo alkoi lirahdella. Lääkäri kyllä "varoitteli" ettei virtsankarkailu helpota kohdunpoistolla, siihen on omat syynsä (laskeumajuttua tms.). Leikkaus sujui hyvin, spinaalipuudutuksella, toivuin normaalisti, sairaslomaa 5 viikkoa. Lääkärin mukaan kohtu oli vauvan pään kokoinen. Yhdyntä alkoi varoen sujua sairasloman lopulla; kipuilua hiukan, mutta johtui myös varmaan jännittämisestäkin. Nyt olen pari kuukautta nauttinut siitä touhusta - moneen vuoteen! Umpipussi ei häiritse yhtään meistä kumpaakaan. Olen onnellinen, kun kolmen- neljän viikon välein tulleet kuukautiset jäivät pois. Pissa ei karkaile enää yhtään - kymmenen kilometrin lenkki sujuu ilman Tenaa. Mitään negatiivista en ole vielä keksinyt... tässä minun tarinani, vaikea sanoa mitä on vuosien päästä, mutta vaihdevuodet on joka tapauksessa pian tulossa, ei ole enää montaa vuotta viiteenkymppiin matkaa, joten niitä odotellessa ; )

raeli kirjoitti:

Kirjoitanpa minäkin omasta kokemuksestani; kohdunpoisto alateitse tehtiin tammikuussa, munasarjat säästettiin. Leikkauksen syy suuri myooma joka kasvoi tasaisesti. Lääkärit löysi vasta kun oli 5 cm mutta olen itse varma että se oli siellä kasvanut jo muutamia vuosia. Yhdyntäkivut pahenivat pikku hiljaa vuosi vuodelta, seurauksena lähes täydellinen haluttomuus - miten sellaista voisi haluta, jonka tietää tekevän kipeää, oli asento mikä tahansa?! Pissa karkaili, lenkille oli turha viimeisen puolen vuoden aikana lähteä ilman Tenaa, 2 km jälkeen jo alkoi lirahdella. Lääkäri kyllä "varoitteli" ettei virtsankarkailu helpota kohdunpoistolla, siihen on omat syynsä (laskeumajuttua tms.). Leikkaus sujui hyvin, spinaalipuudutuksella, toivuin normaalisti, sairaslomaa 5 viikkoa. Lääkärin mukaan kohtu oli vauvan pään kokoinen. Yhdyntä alkoi varoen sujua sairasloman lopulla; kipuilua hiukan, mutta johtui myös varmaan jännittämisestäkin. Nyt olen pari kuukautta nauttinut siitä touhusta - moneen vuoteen! Umpipussi ei häiritse yhtään meistä kumpaakaan. Olen onnellinen, kun kolmen- neljän viikon välein tulleet kuukautiset jäivät pois. Pissa ei karkaile enää yhtään - kymmenen kilometrin lenkki sujuu ilman Tenaa. Mitään negatiivista en ole vielä keksinyt... tässä minun tarinani, vaikea sanoa mitä on vuosien päästä, mutta vaihdevuodet on joka tapauksessa pian tulossa, ei ole enää montaa vuotta viiteenkymppiin matkaa, joten niitä odotellessa ; )

Lue lisää

Kiitos raeli kun vaivauduit vielä tähän ketjuun kirjoittelemaan. Itsellä on edelleen tilanne niin kiikun kaakun, etten tiedä mitä tehdä. Vaivoja on, muttei sellaisia, että niiden kanssa ei pärjää. Tosin enhän enää muista millaista elämä ilman vaivoja on, kun ne on tulleetkin niin hiljalleen. Kipua ei ole missään tilanteessa, ei painon tunnetta. se "tamponitunne" on ainut, joka juostessa ja hölkätessä haittaa ja joskus aivastaessa, kun ei ehdi jännittää vastaan.
vaivat ovat siis vielä suht hallinnassa. Näillä vaivoilla en usko, että lähden niin suureen operaatioon kuin kohdunpoistoon. asia on kyllä aivan toinen, jos esim kuvaamiasi yhdyntäkipuja olisi. Sitä mietin myös, että jos kudostyyppi on semmoista, että laskeumia tulee, niin eikö silloin ole ne myöhemmät laskeumatkin mitä todennäköisimpiä? Kertokaa nyt hyvät "vanhat" leikatut, mitä teille kuuluu ja onko muita vuosien päästä ilmaantuvia vaivoja tullut! tähän en edelleenkään ole saanut perusteellista vastausta keneltäkään. Onko siis niin, että kn myöhemmin vaivoja tulee, niistä ollaan hissun kissun, koska alkuun on hehkutettu niin kohduttomuuden autuutta?

Surkimus kirjoitti:

Kiitos raeli kun vaivauduit vielä tähän ketjuun kirjoittelemaan. Itsellä on edelleen tilanne niin kiikun kaakun, etten tiedä mitä tehdä. Vaivoja on, muttei sellaisia, että niiden kanssa ei pärjää. Tosin enhän enää muista millaista elämä ilman vaivoja on, kun ne on tulleetkin niin hiljalleen. Kipua ei ole missään tilanteessa, ei painon tunnetta. se "tamponitunne" on ainut, joka juostessa ja hölkätessä haittaa ja joskus aivastaessa, kun ei ehdi jännittää vastaan.
vaivat ovat siis vielä suht hallinnassa. Näillä vaivoilla en usko, että lähden niin suureen operaatioon kuin kohdunpoistoon. asia on kyllä aivan toinen, jos esim kuvaamiasi yhdyntäkipuja olisi. Sitä mietin myös, että jos kudostyyppi on semmoista, että laskeumia tulee, niin eikö silloin ole ne myöhemmät laskeumatkin mitä todennäköisimpiä? Kertokaa nyt hyvät "vanhat" leikatut, mitä teille kuuluu ja onko muita vuosien päästä ilmaantuvia vaivoja tullut! tähän en edelleenkään ole saanut perusteellista vastausta keneltäkään. Onko siis niin, että kn myöhemmin vaivoja tulee, niistä ollaan hissun kissun, koska alkuun on hehkutettu niin kohduttomuuden autuutta?

Lue lisää

No jopas on hurjat jutut täällä! Itse toivun tähystyksellä tehdystä myooma- ja kohdunpoistosta. Operoitiin 29.3. ja eka viikon olin tosi kipeä, mies autteli kotona nousemaan sängystä ja pisti sukkaa ja housua jalkaan, jne. Köpöttelemään lähdin pihaan 4. päivänä ja nyt jo sujuu pieni hiipivä kävelylenkki. Ei juurikaan vuotoa ja haavat on parantuneet hyvin ja nopeasti. Heikko olo ja väsyttää.

Itselläni ainakin niin hirveät kuukautiset viime vuosina, eikä enää mistään sopivistakaan pillereistä mitään lievennystä, viimenen tikki oli cerazette- kokeilu, joka sekoitti lopunkin järjen kuukautisista. Lopulta kun pääsin ihanalle miesgynelle, oli myoomakin kasvanut isoksi, painoi virtsarakkoa ja aiheutti vielä lisää kk- vaivoja.
Kun myooma- leikkauksesta alettiin puhua ja mahdollisuudesta kohdunpoistoon, en paljon enää miettinyt. Keskusteltiin pitkään ja sain kyllä mielestäni tyhjentävän vastauksen kaikkiin kysymyksiini. Lisää kyselin kahdelta eri gyneltä polilla, eikä tuollaiset kauhuskenaariot kylläkään tulleet millääntavalla esille. Minulle sanottiin myös, että leikkaus on oma päätökseni, pakko ei ole mennä.

Pitäisiköhän naiset rakkaat tutkia hieman naisen fysiologiaa tarkemmin? Ei sinne sisään mitään irtonaista nahkahanskaa jää leijumaan!
Sitäpaitsi, kohtu on tarkoitettu sikiölle kasvupaikaksi, muuta tehtävää sillä ei ole (gynen sanat). Enkä minä kyllä ole saanut yhtään kohtuorgasmia :oD eiköhän se stimuloidu hieman eri paikoista...
Enkä suitsuta mitään, mutta minusta on hienoa mm. saada virtsarakkoni vanha alkuperäinen tilavuus takaisin käyttöön, kun myooma ei enää sitä häiritse! Enkä todellakaan tarvitse kramppikipuja ja verisiä rättejä joka kuukausi muistuttamaan minua, että olen nainen! Minä tiedän sen muutenkin!

Äidiltäni on poistettu myoomien yhteydessä myös kohtu alle 5-kymppisenä (itse olen nyt 42) en muista tarkkaan, mutta n.15 vuotta sitten, eikä äidillä ole mitään vaivoja tullut, eikä mikään tursua myöskään ulos! :oD Äitini seksielämän laadusta en osaa sanoa ;oD
Työkaveriltani on poistettu kohtu n. 10 vuotta sitten, eikä vaivoja ole tullut, päinvastoin on kehunut kovin elämänlaadun paranemista ja seksi maistuu kuulemma. On nyt 5-kymppinen.
Molemmat naiset ovat punnertaneet viime aikoina fyysisiä hommia, toinen rakennusprojektia ja toinen pihatöitä ja puutarhaa, en ole kuullut mitään pullahtaneen ulos tai mistään kivuista tai vaikeuksista tehdä jotain tiettyä.

toipilaana kirjoitti:

No jopas on hurjat jutut täällä! Itse toivun tähystyksellä tehdystä myooma- ja kohdunpoistosta. Operoitiin 29.3. ja eka viikon olin tosi kipeä, mies autteli kotona nousemaan sängystä ja pisti sukkaa ja housua jalkaan, jne. Köpöttelemään lähdin pihaan 4. päivänä ja nyt jo sujuu pieni hiipivä kävelylenkki. Ei juurikaan vuotoa ja haavat on parantuneet hyvin ja nopeasti. Heikko olo ja väsyttää.

Itselläni ainakin niin hirveät kuukautiset viime vuosina, eikä enää mistään sopivistakaan pillereistä mitään lievennystä, viimenen tikki oli cerazette- kokeilu, joka sekoitti lopunkin järjen kuukautisista. Lopulta kun pääsin ihanalle miesgynelle, oli myoomakin kasvanut isoksi, painoi virtsarakkoa ja aiheutti vielä lisää kk- vaivoja.
Kun myooma- leikkauksesta alettiin puhua ja mahdollisuudesta kohdunpoistoon, en paljon enää miettinyt. Keskusteltiin pitkään ja sain kyllä mielestäni tyhjentävän vastauksen kaikkiin kysymyksiini. Lisää kyselin kahdelta eri gyneltä polilla, eikä tuollaiset kauhuskenaariot kylläkään tulleet millääntavalla esille. Minulle sanottiin myös, että leikkaus on oma päätökseni, pakko ei ole mennä.

Pitäisiköhän naiset rakkaat tutkia hieman naisen fysiologiaa tarkemmin? Ei sinne sisään mitään irtonaista nahkahanskaa jää leijumaan!
Sitäpaitsi, kohtu on tarkoitettu sikiölle kasvupaikaksi, muuta tehtävää sillä ei ole (gynen sanat). Enkä minä kyllä ole saanut yhtään kohtuorgasmia :oD eiköhän se stimuloidu hieman eri paikoista...
Enkä suitsuta mitään, mutta minusta on hienoa mm. saada virtsarakkoni vanha alkuperäinen tilavuus takaisin käyttöön, kun myooma ei enää sitä häiritse! Enkä todellakaan tarvitse kramppikipuja ja verisiä rättejä joka kuukausi muistuttamaan minua, että olen nainen! Minä tiedän sen muutenkin!

Äidiltäni on poistettu myoomien yhteydessä myös kohtu alle 5-kymppisenä (itse olen nyt 42) en muista tarkkaan, mutta n.15 vuotta sitten, eikä äidillä ole mitään vaivoja tullut, eikä mikään tursua myöskään ulos! :oD Äitini seksielämän laadusta en osaa sanoa ;oD
Työkaveriltani on poistettu kohtu n. 10 vuotta sitten, eikä vaivoja ole tullut, päinvastoin on kehunut kovin elämänlaadun paranemista ja seksi maistuu kuulemma. On nyt 5-kymppinen.
Molemmat naiset ovat punnertaneet viime aikoina fyysisiä hommia, toinen rakennusprojektia ja toinen pihatöitä ja puutarhaa, en ole kuullut mitään pullahtaneen ulos tai mistään kivuista tai vaikeuksista tehdä jotain tiettyä.

Lue lisää

kohdunpoisto myomien vuoksi onkin varmaan se yleisin. Silloinhan kyse ei olekaan kudostyypin vuoksi tapahtuneesta "repsahduksesta". Tuossa tapauksessa varmaan ei olekaan kovin todennäköistä, että mikään myöhemmminkään repsahtaisi.
Laskeumat ovat ihan toinen juttu. Kun viimeinenkin tulppa poistetaan lantionpohjan tukirakenteista, jäljellejäävät kudokset joutuvat vielä lujemmalle. Eiikö silloin ole juuri mitä todennäköisintä, että muutakin pian pyrkii ulos.
Kukaan tässä ketjussa ei ole todellakaan puhunut mistään "kohtuorgasmista" niinkuin toipilaana oleva asian ilmaisi. On vain totisinta totta, että orgasmiin vaikuttaa myös emättimen pohjarakenteiden läpi paine muihin ns lisääntymiselimiin. sielläkin on aika paljon hermoja. Sellainen orgasmi kyllä tuntuu luisa ja ytimissä. mutta ehkä sellainen ei ole kaikille tuttua. On kurjaa, jos tuo alue tuhotaan, eikä tuntoaisti ole enää entisensä. Vai käykö siinä niinku halvaantuneelle, että kun ruumis ei tunne niin kaula herkistyy.?
Miltä se seksi tuntuu kun tikataan sitä umpipussia pohjaa myöten? eikö tunnu liian lyhyeltä? Mulla ei ole varaa lyhentyä senttiäkäänRatkeaako sauma=

surkimus kirjoitti:

kohdunpoisto myomien vuoksi onkin varmaan se yleisin. Silloinhan kyse ei olekaan kudostyypin vuoksi tapahtuneesta "repsahduksesta". Tuossa tapauksessa varmaan ei olekaan kovin todennäköistä, että mikään myöhemmminkään repsahtaisi.
Laskeumat ovat ihan toinen juttu. Kun viimeinenkin tulppa poistetaan lantionpohjan tukirakenteista, jäljellejäävät kudokset joutuvat vielä lujemmalle. Eiikö silloin ole juuri mitä todennäköisintä, että muutakin pian pyrkii ulos.
Kukaan tässä ketjussa ei ole todellakaan puhunut mistään "kohtuorgasmista" niinkuin toipilaana oleva asian ilmaisi. On vain totisinta totta, että orgasmiin vaikuttaa myös emättimen pohjarakenteiden läpi paine muihin ns lisääntymiselimiin. sielläkin on aika paljon hermoja. Sellainen orgasmi kyllä tuntuu luisa ja ytimissä. mutta ehkä sellainen ei ole kaikille tuttua. On kurjaa, jos tuo alue tuhotaan, eikä tuntoaisti ole enää entisensä. Vai käykö siinä niinku halvaantuneelle, että kun ruumis ei tunne niin kaula herkistyy.?
Miltä se seksi tuntuu kun tikataan sitä umpipussia pohjaa myöten? eikö tunnu liian lyhyeltä? Mulla ei ole varaa lyhentyä senttiäkäänRatkeaako sauma=

Lue lisää

Saanko sanoa rehellisen mielipiteeni, laskeuman tulee olla vaikea, että siihen olisi paras hoitomuoto kohdunpoisto, olen kirjoittanut myös muista hoitomuodoista aiemmin. Minulle sanottiin, että mitä pienempää vaivaa korjataan leikkauksella sen tyytymättömämpi potilas, tämä pätee ihan kaikkeen kirurgiaan. Et ole valmis leikkaukseen, tiedät kun olet, silloin olet asiasta varma.

Et ole valmis kirjoitti:

Saanko sanoa rehellisen mielipiteeni, laskeuman tulee olla vaikea, että siihen olisi paras hoitomuoto kohdunpoisto, olen kirjoittanut myös muista hoitomuodoista aiemmin. Minulle sanottiin, että mitä pienempää vaivaa korjataan leikkauksella sen tyytymättömämpi potilas, tämä pätee ihan kaikkeen kirurgiaan. Et ole valmis leikkaukseen, tiedät kun olet, silloin olet asiasta varma.

Lue lisää

tätä olen itsekin pähkäillyt. Tuntuu vain siltä, että lääkärit heti tyrkyttävät leikkausta ja sanovat sen olevan ainut hoitomuoto. Onhan sanontakin, että kun on vasara, niin kaikkialla näkee nauloja hakattavaksi. Sama varmaan pätee lääkäreihinkin. Kaikki ovat leikattavia potilaita.
tähän päälle kun vielä laskee sen, että inhoan sairaaloita, en halua menettää kontrollia, nukutus on hirivtys, jne.... en varmaan tosiaan ole kypsä mihinkään toimenpiteeseen. On varmaan paras perua koko ensitalven leikkausaika - oman mielenrauhan vuoksi.
Kai sitä pääsee uudelleen jonoon, jos oireet menee pahemmiksi. Vai joutuukohan sitä johonkin vaikeiden potilaiden ö-mappiin, jota ei sitten enää noteerata ollenkaan.

surkimus kirjoitti:

tätä olen itsekin pähkäillyt. Tuntuu vain siltä, että lääkärit heti tyrkyttävät leikkausta ja sanovat sen olevan ainut hoitomuoto. Onhan sanontakin, että kun on vasara, niin kaikkialla näkee nauloja hakattavaksi. Sama varmaan pätee lääkäreihinkin. Kaikki ovat leikattavia potilaita.
tähän päälle kun vielä laskee sen, että inhoan sairaaloita, en halua menettää kontrollia, nukutus on hirivtys, jne.... en varmaan tosiaan ole kypsä mihinkään toimenpiteeseen. On varmaan paras perua koko ensitalven leikkausaika - oman mielenrauhan vuoksi.
Kai sitä pääsee uudelleen jonoon, jos oireet menee pahemmiksi. Vai joutuukohan sitä johonkin vaikeiden potilaiden ö-mappiin, jota ei sitten enää noteerata ollenkaan.

Lue lisää

Jos oireesi selkeästi pahenevat, niin menet ja hankit uuden lähetteen, se ei ole sen kummempaa. Riippuu lääkäreistä, etenkin vaihdevuosia lähestyvä nainen, hänelle ei kerrota niistä kaikista hoitomuodoista. Itse olen asioinut toisen alan eli ortopedien kanssa, ja sillä puolella ei helposti laiteta leikkaukseen, uskon kokenutta lääkäriä, joka kertoi että mitä pienempää vaivaa korjataan sitä tyytymättömämpi on potilas. On noita muitakin hoitomuotoja, kyllä gynekologien tulisi kertoa ihan kaikki hoitomuodot.

Et ole valmis kirjoitti:

Jos oireesi selkeästi pahenevat, niin menet ja hankit uuden lähetteen, se ei ole sen kummempaa. Riippuu lääkäreistä, etenkin vaihdevuosia lähestyvä nainen, hänelle ei kerrota niistä kaikista hoitomuodoista. Itse olen asioinut toisen alan eli ortopedien kanssa, ja sillä puolella ei helposti laiteta leikkaukseen, uskon kokenutta lääkäriä, joka kertoi että mitä pienempää vaivaa korjataan sitä tyytymättömämpi on potilas. On noita muitakin hoitomuotoja, kyllä gynekologien tulisi kertoa ihan kaikki hoitomuodot.

Lue lisää

saman olen pannut merkille. että kun nainen lähestyy vaihdevuosia niin sitä on kuin jätetavaraa. Ihan sama mitä tehdään. Leikellään vaan pois kaikki ns turha. Tuskin ihmisessä kuitenkaan turhia osia on. Itse en ainakaan haluaisi vielä invalidisoitua kun muuten olen terve ja hyväkuntoinen. ei innosta mahdolliset jopa puolen vuoden toipumiset tai tenakerhoon liittymnen, kun semmoisia vaivoja ei nyt ole.
Mitä otopedipuolella on sitten tarjolla? Gynepuolella ainakin ontuo leikkausboomi täysin vallalla.

surkimus kirjoitti:

saman olen pannut merkille. että kun nainen lähestyy vaihdevuosia niin sitä on kuin jätetavaraa. Ihan sama mitä tehdään. Leikellään vaan pois kaikki ns turha. Tuskin ihmisessä kuitenkaan turhia osia on. Itse en ainakaan haluaisi vielä invalidisoitua kun muuten olen terve ja hyväkuntoinen. ei innosta mahdolliset jopa puolen vuoden toipumiset tai tenakerhoon liittymnen, kun semmoisia vaivoja ei nyt ole.
Mitä otopedipuolella on sitten tarjolla? Gynepuolella ainakin ontuo leikkausboomi täysin vallalla.

Lue lisää

Ortopedi ei vaivassasi auta, kerroin miten siellä yleensä suhtaudutaan. Vaivaasi hoidetaan esim. TVT-leikkauksella, joka on pieni operaatio, ei peruuttamaton. Vaadi vastauksia gynekologilta, heilläkin mielipiteet eroavat.

Et ole valmis vielä kirjoitti:

Ortopedi ei vaivassasi auta, kerroin miten siellä yleensä suhtaudutaan. Vaivaasi hoidetaan esim. TVT-leikkauksella, joka on pieni operaatio, ei peruuttamaton. Vaadi vastauksia gynekologilta, heilläkin mielipiteet eroavat.

Lue lisää

Ortopedithan on tukirankaihmisiä. :)
eikös TVT-keikkaus ole korjaus virtsankarkailuongelmissa? sellaista vaivaa ei ole kuin joskus yhdynnässä, kun jäännösvitrsaa tirahtaa.

surkimus kirjoitti:

Ortopedithan on tukirankaihmisiä. :)
eikös TVT-keikkaus ole korjaus virtsankarkailuongelmissa? sellaista vaivaa ei ole kuin joskus yhdynnässä, kun jäännösvitrsaa tirahtaa.

Lue lisää

Muistanko oikein, että sinulla oli laskeumavaiva, lievä? Silloin hoito on konservatiivinen, mitä tähän muuta osaa enää sanoa, kuin että teet päätöksesi itse.

surkimus kirjoitti:

Ortopedithan on tukirankaihmisiä. :)
eikös TVT-keikkaus ole korjaus virtsankarkailuongelmissa? sellaista vaivaa ei ole kuin joskus yhdynnässä, kun jäännösvitrsaa tirahtaa.

Lue lisää

Keskusteluketju on ollut niin kauan aikaa, enkä tiedä oletko näistä tietoinen:

Laskeuma leikkaukset

Laskeumaleikkaukset voidaan tehtä joko spinaali tai epiduraalipuudutuksessa. Tällöin voidaan leikata melko huonokuntoisiakin vanhuksia. Ennen leikkausta annetaan estrogeenihoito, esim. voiteena paikallisesti, vahvistaa emättimen limakalvoa ja helpottaa leikkausta. Emättimen kautta leikattaessa kyseessä ei ole ns. puhdasleikkaus. Tämän vuoksi antibioottiprofylaksia on tavallinen tulehdusten estämiseksi. Tyypillisessä leikkauksessa korjataan samanaikaisesti kohdun laskeuma, kystosele ja rektosele. Jos kohdunlaskeuma on osittainen tai kaulaosa on venyttynyt, voidaan tehdä Manchesterin leikkaus. Tämä menetelmä tarkoittaa porttio ambutaatiota, täkeimpien ligamenttien katkaisua ja niiden kiinnittämistä jäljellejäävän kohdun kaulaosan etupinnalle. Samalla tehdään etu kolporrafia (colporraphia anterior, KA) kystoseeleen korjaamiseksi. Vaginan etuseinämä avataan, tyrämäisesti pullistuva virtsarakko preparoidaan irti limakalvosta ja upotetaan tukevin ompelein. Mikäli potilaalla on virtsainkontinenssia, asetetaan virtsaputken alle tukiompeleet (ns. Kellyn plasia). Limakalvosta poistetaan ylimäärä ja limakalvo suljetaan ompelein.

Takakolporrafia (colpoperineurraphia, KP) on rektoseelen korjausleikkaus. Emättimen takaseinämä avataan, pullistuva peräsuoli preparoidaan vapaaksi ja upotetaan tukevin ompelein. Kohottajalihaksia lähennetään toisiinsa, jolloin perineum tulee tukevammaksi.

Täydellinen kohdunlaskeuma korjataan poistamalla kohtu kokonaan (hysterectomia per vaginam). Kohtu irrotetaan sivusiteistään kuten abdominaalisessa kohdunpoistossa, mutta päinvastaisessa järjestyksessä. Adneksit eli sivuelimet voidaan poistaa samalla, mikäli ne laskeutuvat leikkausalueelle. Mahdollinen enterosele korjataan sulkemalla peritoneum ylhäältä. Samalla tehdään usein etu- ja takakolporrafia kysto- ja rektoselen korjaamiseksi. Virtsatietulehdukset ja leikkausalueen tulehdukset ovat yleisimpiä laskeumaleikkausten komplikaatioita.

Kaikki täältä

http://www.lshp.fi/6b/laskeumat.html

Et ole vielä valmis? kirjoitti:

Keskusteluketju on ollut niin kauan aikaa, enkä tiedä oletko näistä tietoinen:

Laskeuma leikkaukset

Laskeumaleikkaukset voidaan tehtä joko spinaali tai epiduraalipuudutuksessa. Tällöin voidaan leikata melko huonokuntoisiakin vanhuksia. Ennen leikkausta annetaan estrogeenihoito, esim. voiteena paikallisesti, vahvistaa emättimen limakalvoa ja helpottaa leikkausta. Emättimen kautta leikattaessa kyseessä ei ole ns. puhdasleikkaus. Tämän vuoksi antibioottiprofylaksia on tavallinen tulehdusten estämiseksi. Tyypillisessä leikkauksessa korjataan samanaikaisesti kohdun laskeuma, kystosele ja rektosele. Jos kohdunlaskeuma on osittainen tai kaulaosa on venyttynyt, voidaan tehdä Manchesterin leikkaus. Tämä menetelmä tarkoittaa porttio ambutaatiota, täkeimpien ligamenttien katkaisua ja niiden kiinnittämistä jäljellejäävän kohdun kaulaosan etupinnalle. Samalla tehdään etu kolporrafia (colporraphia anterior, KA) kystoseeleen korjaamiseksi. Vaginan etuseinämä avataan, tyrämäisesti pullistuva virtsarakko preparoidaan irti limakalvosta ja upotetaan tukevin ompelein. Mikäli potilaalla on virtsainkontinenssia, asetetaan virtsaputken alle tukiompeleet (ns. Kellyn plasia). Limakalvosta poistetaan ylimäärä ja limakalvo suljetaan ompelein.

Takakolporrafia (colpoperineurraphia, KP) on rektoseelen korjausleikkaus. Emättimen takaseinämä avataan, pullistuva peräsuoli preparoidaan vapaaksi ja upotetaan tukevin ompelein. Kohottajalihaksia lähennetään toisiinsa, jolloin perineum tulee tukevammaksi.

Täydellinen kohdunlaskeuma korjataan poistamalla kohtu kokonaan (hysterectomia per vaginam). Kohtu irrotetaan sivusiteistään kuten abdominaalisessa kohdunpoistossa, mutta päinvastaisessa järjestyksessä. Adneksit eli sivuelimet voidaan poistaa samalla, mikäli ne laskeutuvat leikkausalueelle. Mahdollinen enterosele korjataan sulkemalla peritoneum ylhäältä. Samalla tehdään usein etu- ja takakolporrafia kysto- ja rektoselen korjaamiseksi. Virtsatietulehdukset ja leikkausalueen tulehdukset ovat yleisimpiä laskeumaleikkausten komplikaatioita.

Kaikki täältä

http://www.lshp.fi/6b/laskeumat.html

Lue lisää

kaiken tuon olen kyllä lukenut, mutta lääkäreillä on nyt sellainen käsitys, että tuo manchesterinleikkaus ei auta, eli he haluavat asiakkaan kohdun pistaa kaikissa laskeumatapauksissa. Olen tätä nimenomaan kysynyt ja ainakin keskussairaaalan johtava naistenpolin lekuri oli sitä mieltä ettei tämmöistä leikkausta kannata tehdä. Hyvähän hänen on leikellä kun itsellään ei kohtua ole vaan munat kiikkuu. Mitähän se tuumaisi, jos itseltään munat leikattaisiin tai penistä typistettäisiin. Vieläköhän haluttais?
Leikkaukset ovat kaikenkaikkiaan niin isoja juttuja, että pitää tosiaan olla jo aika sairas, että semmoisiin alkaa. Voihan se olla, että valtaosalla leikkaus menee ilman komplikaatioita, mutta aika karseeta on, jos sattuukin kuulumaan siihen vähemmistöön, jolle tulee ongelmia ongelmien jälkeen. 1/3 osalle tulee kohdunpoistossa enemmän tai vähemmän komlikaatioita. On se aika paljon....

toipilaana kirjoitti:

No jopas on hurjat jutut täällä! Itse toivun tähystyksellä tehdystä myooma- ja kohdunpoistosta. Operoitiin 29.3. ja eka viikon olin tosi kipeä, mies autteli kotona nousemaan sängystä ja pisti sukkaa ja housua jalkaan, jne. Köpöttelemään lähdin pihaan 4. päivänä ja nyt jo sujuu pieni hiipivä kävelylenkki. Ei juurikaan vuotoa ja haavat on parantuneet hyvin ja nopeasti. Heikko olo ja väsyttää.

Itselläni ainakin niin hirveät kuukautiset viime vuosina, eikä enää mistään sopivistakaan pillereistä mitään lievennystä, viimenen tikki oli cerazette- kokeilu, joka sekoitti lopunkin järjen kuukautisista. Lopulta kun pääsin ihanalle miesgynelle, oli myoomakin kasvanut isoksi, painoi virtsarakkoa ja aiheutti vielä lisää kk- vaivoja.
Kun myooma- leikkauksesta alettiin puhua ja mahdollisuudesta kohdunpoistoon, en paljon enää miettinyt. Keskusteltiin pitkään ja sain kyllä mielestäni tyhjentävän vastauksen kaikkiin kysymyksiini. Lisää kyselin kahdelta eri gyneltä polilla, eikä tuollaiset kauhuskenaariot kylläkään tulleet millääntavalla esille. Minulle sanottiin myös, että leikkaus on oma päätökseni, pakko ei ole mennä.

Pitäisiköhän naiset rakkaat tutkia hieman naisen fysiologiaa tarkemmin? Ei sinne sisään mitään irtonaista nahkahanskaa jää leijumaan!
Sitäpaitsi, kohtu on tarkoitettu sikiölle kasvupaikaksi, muuta tehtävää sillä ei ole (gynen sanat). Enkä minä kyllä ole saanut yhtään kohtuorgasmia :oD eiköhän se stimuloidu hieman eri paikoista...
Enkä suitsuta mitään, mutta minusta on hienoa mm. saada virtsarakkoni vanha alkuperäinen tilavuus takaisin käyttöön, kun myooma ei enää sitä häiritse! Enkä todellakaan tarvitse kramppikipuja ja verisiä rättejä joka kuukausi muistuttamaan minua, että olen nainen! Minä tiedän sen muutenkin!

Äidiltäni on poistettu myoomien yhteydessä myös kohtu alle 5-kymppisenä (itse olen nyt 42) en muista tarkkaan, mutta n.15 vuotta sitten, eikä äidillä ole mitään vaivoja tullut, eikä mikään tursua myöskään ulos! :oD Äitini seksielämän laadusta en osaa sanoa ;oD
Työkaveriltani on poistettu kohtu n. 10 vuotta sitten, eikä vaivoja ole tullut, päinvastoin on kehunut kovin elämänlaadun paranemista ja seksi maistuu kuulemma. On nyt 5-kymppinen.
Molemmat naiset ovat punnertaneet viime aikoina fyysisiä hommia, toinen rakennusprojektia ja toinen pihatöitä ja puutarhaa, en ole kuullut mitään pullahtaneen ulos tai mistään kivuista tai vaikeuksista tehdä jotain tiettyä.

Lue lisää

Ajattelin ottaa osaa keskusteluun, kun täälläkin on ollut puhetta myoomista ja esim. kohdunpoistoon liittyvistä ajatuksista.

Mä oon työni puolesta mukana tekemässä tässä ja ens kuussa haastattelututkimusta, jossa selvitetään, millasesta tiedosta olisi myoomapotilaille tai ylipäätään asiasta infoa hakeville eniten hyötyä. Siispä "toipilaana" ja muut, ottakaa yhteyttä, jos teitä kiinnostais jakaa kokemuksia ja auttaa kehittämään tiedonvälitystä myoomien hoidosta!

Tästä linkistä pääsee jättämään omat yhteystietonsa: https://digiumenterprise.com/answer/?sid=492153&chk=Y3KXU73Z

Palkkiottakaan ei haastatteluun mukaan tulleet jää ;)

Tsemppiä kaikille! Ja aurinkoista kesän odotusta... :)

Soita sinne sairaalaan missä leikkaus tehtiin, ja mene tarvittaessa käymään.

Soita ja kysy kirjoitti:

Soita sinne sairaalaan missä leikkaus tehtiin, ja mene tarvittaessa käymään.

Tätä just meinaan, kun melkein joka naisella leikkauksen jälkeen jotain kremppaa tulee. sen vuoksi tuntuu, että taidan pitää nämä vähäiset joskin kiusalliset vaivani, kun leikkauksen onnistumistakeita ei kuitenkaan oikeasti ole. sairaslomaa sanovat tulevan 4-6 viikkoa. on senyt aika eri asia kuin 3 - 6 kuukautta, mikä näyttää kuitenkin olevan keskimääräinen toipumisaika normaalikuntoiseksi.

Soita ja kysy kirjoitti:

Soita sinne sairaalaan missä leikkaus tehtiin, ja mene tarvittaessa käymään.

Luulin, että keskustellaan kohdunpoistosta yleisesti ja nyt onkin jostain kudos.... jotain ja laskeumat ja umpipussit...? Olen tipahtanut kärryiltä. Mutta rakkaat kanssasisaret ja epäilijät: lupaan tiedottaa teitä orgasmeistani, kunhan sellaisia päästään tekemään ;oD ;oD ;oD
Tota, ei kai se miehen pippeli kohtuun asti töki? Te puhutte ihan outoja..tai sitten mä oon tyhmä...? Vai ei vissiin ole ollut riittävästi kamalaa vaivaa teillä, että kohdunpoisto tuntuisi vapauttavalta veressäkylpemisen jälkeen, vai mistä moinen meuhkaaminen?!

Toiseksi, melkein voisin loukkaantua. Ei minusta mitään transsukupuolista leikattu! Eikä minulla ole ollut varaa käydä missään yksityisillä, kyllä on köyhä saanut ihan kunnalliselta puolelta hyvää ja ammattimaista palvelua. Ja luotan sairaalani ammattilaisiin ja omaan gyneeni, joka vanhempi mies ja intohimoisesti ajaa naisten asiaa ja vastustaa turhaa kärsimystä ja elämänlaadun heikkenemistä. Jaksaa selittää juurta jaksain ja joka kantilta asioita ja KESKUSTELEE ja KUUNTELEE.

toipilaana kirjoitti:

Luulin, että keskustellaan kohdunpoistosta yleisesti ja nyt onkin jostain kudos.... jotain ja laskeumat ja umpipussit...? Olen tipahtanut kärryiltä. Mutta rakkaat kanssasisaret ja epäilijät: lupaan tiedottaa teitä orgasmeistani, kunhan sellaisia päästään tekemään ;oD ;oD ;oD
Tota, ei kai se miehen pippeli kohtuun asti töki? Te puhutte ihan outoja..tai sitten mä oon tyhmä...? Vai ei vissiin ole ollut riittävästi kamalaa vaivaa teillä, että kohdunpoisto tuntuisi vapauttavalta veressäkylpemisen jälkeen, vai mistä moinen meuhkaaminen?!

Toiseksi, melkein voisin loukkaantua. Ei minusta mitään transsukupuolista leikattu! Eikä minulla ole ollut varaa käydä missään yksityisillä, kyllä on köyhä saanut ihan kunnalliselta puolelta hyvää ja ammattimaista palvelua. Ja luotan sairaalani ammattilaisiin ja omaan gyneeni, joka vanhempi mies ja intohimoisesti ajaa naisten asiaa ja vastustaa turhaa kärsimystä ja elämänlaadun heikkenemistä. Jaksaa selittää juurta jaksain ja joka kantilta asioita ja KESKUSTELEE ja KUUNTELEE.

Lue lisää

että jos vaivat eivät ole maatakaatavat tai elämää mielettömästi rajoittavat, ei varmaan ole kohdunpoisto se ensimmäinen hoitomuot, jota mm minulle on suositeltu. Itse en siihen ole mitenkään innolla suhtautunut juuri sikis, että olisi kurjaa lkaa opettelemaan vaikkapa seksihommia ihan alusta pitäen uudestaan, kun nyt ei sillä saralla ole mitään muuta vaivaa kuin tuo satunnainen tirauttelu.
Miksi meille vaihtareita lähestyville naisille ei ole muuta hoitoa tajolla kuin kohdunpoistoja? Tätä minä ihmettelen kovasti, enkä ole siihen mitään selitystä saanut tuolta th-puolen ihmisiltäkään. Minä olen edelleen sitä mieltä, että ihmisellä ei turhia elimiä olekaan, vaikka kohtu pääosin on lapsentekoa varten, kyllä se silti on osa lantionpohjaa. ei lantionpohja voi olla kunnossa, jos sieltä rakenteita poistellaan. Tukea kai se tarvii jos meinaa pettää.
kyllä jos ei kohdunpoistokeskusteluketjussa voi tällaisia asioita pohtia niin missä sitten? Mihin ketjuun tämä kuuluu?

surkimus kirjoitti:

että jos vaivat eivät ole maatakaatavat tai elämää mielettömästi rajoittavat, ei varmaan ole kohdunpoisto se ensimmäinen hoitomuot, jota mm minulle on suositeltu. Itse en siihen ole mitenkään innolla suhtautunut juuri sikis, että olisi kurjaa lkaa opettelemaan vaikkapa seksihommia ihan alusta pitäen uudestaan, kun nyt ei sillä saralla ole mitään muuta vaivaa kuin tuo satunnainen tirauttelu.
Miksi meille vaihtareita lähestyville naisille ei ole muuta hoitoa tajolla kuin kohdunpoistoja? Tätä minä ihmettelen kovasti, enkä ole siihen mitään selitystä saanut tuolta th-puolen ihmisiltäkään. Minä olen edelleen sitä mieltä, että ihmisellä ei turhia elimiä olekaan, vaikka kohtu pääosin on lapsentekoa varten, kyllä se silti on osa lantionpohjaa. ei lantionpohja voi olla kunnossa, jos sieltä rakenteita poistellaan. Tukea kai se tarvii jos meinaa pettää.
kyllä jos ei kohdunpoistokeskusteluketjussa voi tällaisia asioita pohtia niin missä sitten? Mihin ketjuun tämä kuuluu?

Lue lisää

Tämä kuuluu surkimus juuri tähän ketjuun, huomaatko minkälainen asenne täällä on toisilla kirjoittajilla, me ollaan niin ärsyttäviä, kun on varaa käydä yksityisillä lääkäriasemilla, itse en muita käytäkään, julkinen jää kauaksi taakse. Pientä vaivaa ei kannata hoitaa noin radikaalilla operaatiolla, pidetään me kaikki elimemme, pärjäilkää umpipussienne kanssa.

toipilaana kirjoitti:

Luulin, että keskustellaan kohdunpoistosta yleisesti ja nyt onkin jostain kudos.... jotain ja laskeumat ja umpipussit...? Olen tipahtanut kärryiltä. Mutta rakkaat kanssasisaret ja epäilijät: lupaan tiedottaa teitä orgasmeistani, kunhan sellaisia päästään tekemään ;oD ;oD ;oD
Tota, ei kai se miehen pippeli kohtuun asti töki? Te puhutte ihan outoja..tai sitten mä oon tyhmä...? Vai ei vissiin ole ollut riittävästi kamalaa vaivaa teillä, että kohdunpoisto tuntuisi vapauttavalta veressäkylpemisen jälkeen, vai mistä moinen meuhkaaminen?!

Toiseksi, melkein voisin loukkaantua. Ei minusta mitään transsukupuolista leikattu! Eikä minulla ole ollut varaa käydä missään yksityisillä, kyllä on köyhä saanut ihan kunnalliselta puolelta hyvää ja ammattimaista palvelua. Ja luotan sairaalani ammattilaisiin ja omaan gyneeni, joka vanhempi mies ja intohimoisesti ajaa naisten asiaa ja vastustaa turhaa kärsimystä ja elämänlaadun heikkenemistä. Jaksaa selittää juurta jaksain ja joka kantilta asioita ja KESKUSTELEE ja KUUNTELEE.

Lue lisää

niin, kyllä se pippeli kohdunkaulaan koputtelee yhdynnässä. tätä jos ei naisihminen tiedä niin en tiedä millaista yhdyntää on harrastettu. Kevyttä luukuttelua kai sitten. Kyllä itse ainakin saan parhat orgasmit päällä ratsastaen. tämä taitaa käydä uhkarohkeaksi kohdunpoiston jälkeen vai miten on? eikö siinä se pussinpohja voi ratketa? ja jos tulee arpeutumia, niin kai siinä tuntoaisikin kärsii. kohtu kun poistetaan niin siellä ei ole enää mitään emättimenpohjan ja suolten välissä. voi tulla tuntopuutoksia ja hermovaurioita, kroonista kipua yms yms... näistä vähemmän kukaan puhuu. Onnistumisia vain kehutaan. On se tietenkin hyvä että onnistuneet leikkaukset on enemmän esillä, mutta kyllä silti pelottaa mitä kaikkea voi sattua.

Ylläolevalle kirjoitti:

Tämä kuuluu surkimus juuri tähän ketjuun, huomaatko minkälainen asenne täällä on toisilla kirjoittajilla, me ollaan niin ärsyttäviä, kun on varaa käydä yksityisillä lääkäriasemilla, itse en muita käytäkään, julkinen jää kauaksi taakse. Pientä vaivaa ei kannata hoitaa noin radikaalilla operaatiolla, pidetään me kaikki elimemme, pärjäilkää umpipussienne kanssa.

Lue lisää

Vielä sinulle HÄH Toipilaana, on faktaa että emättimen pituus lyhenee kun se ensin avataan ja irrotetaan ja ommellaan kiinni, se on kuin tupakkapussi, umpipussi, ja kyllä sen mies tuntee.

Tiedonjanoinen leikk kirjoitti:

niin, kyllä se pippeli kohdunkaulaan koputtelee yhdynnässä. tätä jos ei naisihminen tiedä niin en tiedä millaista yhdyntää on harrastettu. Kevyttä luukuttelua kai sitten. Kyllä itse ainakin saan parhat orgasmit päällä ratsastaen. tämä taitaa käydä uhkarohkeaksi kohdunpoiston jälkeen vai miten on? eikö siinä se pussinpohja voi ratketa? ja jos tulee arpeutumia, niin kai siinä tuntoaisikin kärsii. kohtu kun poistetaan niin siellä ei ole enää mitään emättimenpohjan ja suolten välissä. voi tulla tuntopuutoksia ja hermovaurioita, kroonista kipua yms yms... näistä vähemmän kukaan puhuu. Onnistumisia vain kehutaan. On se tietenkin hyvä että onnistuneet leikkaukset on enemmän esillä, mutta kyllä silti pelottaa mitä kaikkea voi sattua.

Lue lisää

Tällaistakin tietoa olen hankkinut sien jälkeen kun viimeksi olen alkuvuodesta tänne kirjoitellut. Kohtu kun poistetaan ja kohdunkaula, niin emättimen bakteeritasapainojärkkyyja kaikenmaailman tulehdukset iskevät herkemmin. Kohdunkaulan lumassa on mikrobeja, jotka pitävät yllä normaaliflooraa. Mitä tapahtuu kun tuppeloon iskee joku tulehdus? Onko edessä jatkuvat antibioottikkurit?
sinä "sinulle häh toipilas otsikolla kirjoittaja: onko sulla faktaa siitä, että mieskin nämä fyysiset muutokset huomaa? kaikki tässä ketjussa on aiemmin kirjoitelleet, että yhdyntä on entistä parempaa. Hiukan epäilen tuotakin...

Tied.janoi..jonossa kirjoitti:

Tällaistakin tietoa olen hankkinut sien jälkeen kun viimeksi olen alkuvuodesta tänne kirjoitellut. Kohtu kun poistetaan ja kohdunkaula, niin emättimen bakteeritasapainojärkkyyja kaikenmaailman tulehdukset iskevät herkemmin. Kohdunkaulan lumassa on mikrobeja, jotka pitävät yllä normaaliflooraa. Mitä tapahtuu kun tuppeloon iskee joku tulehdus? Onko edessä jatkuvat antibioottikkurit?
sinä "sinulle häh toipilas otsikolla kirjoittaja: onko sulla faktaa siitä, että mieskin nämä fyysiset muutokset huomaa? kaikki tässä ketjussa on aiemmin kirjoitelleet, että yhdyntä on entistä parempaa. Hiukan epäilen tuotakin...

Lue lisää

No jaa - kyllähän tämä nyt on mennyt kummalliseksi puolesta ja vastaan -politiikaksi?! Sehän on siis edelleen vapaaehtoinen se leikkaus, enkä puhu leikkauksen puolesta enkä vastaan. Oma kokemukseni vain on (kaiken sen leikkauspelon ja seurausten jännittämisen jälkeen) että leikkaus minun kohdallani oli hyvä juttu. Mun umpipussi ei oo pienempi kuin ennenkään (sanoo isäntä) vaan just sopiva ja mukavan tuntuinen ; ) Ja kyllä uskallan istua päälläkin, en oo enää pelännyt ratkeamista, leikkauksesta on sentään aikaa jo 3 kuukautta. Ja kyllä siellä umpipussin pohjassa on paljon parempi tuntuma nyt kuin ennen leikkausta, kun silloin ei voinut isäntää edes pohjaan asti päästää, kun sattui niin helevetisti! Nyt siellä pohjassa tuntuu erinomaisen mukavalta ; ) Enkäs oo vielä saanut yhtään tulehdusta - kaikki ärsyttävät valko- ym. tippuvuodot loppui kuin seinään - tai kuin umpipussiin?!!

Tied.janoi..jonossa kirjoitti:

Tällaistakin tietoa olen hankkinut sien jälkeen kun viimeksi olen alkuvuodesta tänne kirjoitellut. Kohtu kun poistetaan ja kohdunkaula, niin emättimen bakteeritasapainojärkkyyja kaikenmaailman tulehdukset iskevät herkemmin. Kohdunkaulan lumassa on mikrobeja, jotka pitävät yllä normaaliflooraa. Mitä tapahtuu kun tuppeloon iskee joku tulehdus? Onko edessä jatkuvat antibioottikkurit?
sinä "sinulle häh toipilas otsikolla kirjoittaja: onko sulla faktaa siitä, että mieskin nämä fyysiset muutokset huomaa? kaikki tässä ketjussa on aiemmin kirjoitelleet, että yhdyntä on entistä parempaa. Hiukan epäilen tuotakin...

Lue lisää

Kyllä tuo on faktaa, että emättimen pituus lyhenee tuossa operaatiossa, en viitsi kuvailla enempää, noita irrottamisia, avauksia ja uudelleen ripustamista, pituus ei säily, tuskin mieskään haluaa pahoittaa toisen mieltä, ei tuota miehet halua kertoa, mutta totuus on toinen.

raeli kirjoitti:

No jaa - kyllähän tämä nyt on mennyt kummalliseksi puolesta ja vastaan -politiikaksi?! Sehän on siis edelleen vapaaehtoinen se leikkaus, enkä puhu leikkauksen puolesta enkä vastaan. Oma kokemukseni vain on (kaiken sen leikkauspelon ja seurausten jännittämisen jälkeen) että leikkaus minun kohdallani oli hyvä juttu. Mun umpipussi ei oo pienempi kuin ennenkään (sanoo isäntä) vaan just sopiva ja mukavan tuntuinen ; ) Ja kyllä uskallan istua päälläkin, en oo enää pelännyt ratkeamista, leikkauksesta on sentään aikaa jo 3 kuukautta. Ja kyllä siellä umpipussin pohjassa on paljon parempi tuntuma nyt kuin ennen leikkausta, kun silloin ei voinut isäntää edes pohjaan asti päästää, kun sattui niin helevetisti! Nyt siellä pohjassa tuntuu erinomaisen mukavalta ; ) Enkäs oo vielä saanut yhtään tulehdusta - kaikki ärsyttävät valko- ym. tippuvuodot loppui kuin seinään - tai kuin umpipussiin?!!

Lue lisää

Ai voiko se emättimen pohja revetä ratsastaessa? Tätä on tullut harrastettua kun vihdoin viimein leikkeihin uskaltautui. Vuoto mitä sen jälkeen on tullut on vaaleanpunaista ei tummaa kuten ainakin minun vereni on....onko syytä pelkoon, odotanko sen loppuvan vai menenkö lääkäriin ja kerron että tuli vähän ratsasteltua menikö alapääni rikki vaikka leikattu on tammikuussa....

Faktaa,kyllä kirjoitti:

Kyllä tuo on faktaa, että emättimen pituus lyhenee tuossa operaatiossa, en viitsi kuvailla enempää, noita irrottamisia, avauksia ja uudelleen ripustamista, pituus ei säily, tuskin mieskään haluaa pahoittaa toisen mieltä, ei tuota miehet halua kertoa, mutta totuus on toinen.

Lue lisää

eikö juuri mun nimimerkki osoita sen, että tiedon perässä täällä ns juoksentelen. Olen epätietoinen leikkauksen suhteen. en pidä oireistani, en halua lisää mutta entiedä jaksanko tämmöisenä raakkinakaan.
sekö on ns onnistuneille tapauksille liikaa, jos kyseenalaistaa ko operaation? Kritiikkiä ei saaa esittää missään muodossa tai kysellä ns tyhmiä.
Tähän ketjuun ei varmaan sitten uskallakaan tulla minulle totuuksia kertomaan kukaan kellä on jotain ogelmaa tullut?
Sen vuoksihan minä tietoani asiasta yritän lisätä, että JOS leikkaukseen joudun, tiedän itä on parhaimmillaan tai pahimmillaan edessä.
Missä foorumissa minä näitä voin kysellä jollen täällä, jossa ne kirjoittaa, joille on ko operaatio tehty.

surkimus kirjoitti:

eikö juuri mun nimimerkki osoita sen, että tiedon perässä täällä ns juoksentelen. Olen epätietoinen leikkauksen suhteen. en pidä oireistani, en halua lisää mutta entiedä jaksanko tämmöisenä raakkinakaan.
sekö on ns onnistuneille tapauksille liikaa, jos kyseenalaistaa ko operaation? Kritiikkiä ei saaa esittää missään muodossa tai kysellä ns tyhmiä.
Tähän ketjuun ei varmaan sitten uskallakaan tulla minulle totuuksia kertomaan kukaan kellä on jotain ogelmaa tullut?
Sen vuoksihan minä tietoani asiasta yritän lisätä, että JOS leikkaukseen joudun, tiedän itä on parhaimmillaan tai pahimmillaan edessä.
Missä foorumissa minä näitä voin kysellä jollen täällä, jossa ne kirjoittaa, joille on ko operaatio tehty.

Lue lisää

Riehukaa ihan rauhassa täällä mun puolestani. Aika agressiiviselta ja fundamentalistiselta jotkut kommentit vaan kuulostaa.....
Te jotka riehutte, niin onko teiltä siis itseltänne kaikilta poistettu kohtu ja olette pettyneitä lopputulokseen vai onko tiellä vaan mielipide asiasta? Niin ja sitä faktaa anteeksi.

Faktaa on jokaisen naisen oma henkilökohtainen kokemus, ei niitä voi yleistää.
Ja mies minun kanssani myös useasta muustakin syystä naimissa ollut näin pitkään, ei vain siitä, että miltä mun emättimeni tuntuu...

toipilaana kirjoitti:

Riehukaa ihan rauhassa täällä mun puolestani. Aika agressiiviselta ja fundamentalistiselta jotkut kommentit vaan kuulostaa.....
Te jotka riehutte, niin onko teiltä siis itseltänne kaikilta poistettu kohtu ja olette pettyneitä lopputulokseen vai onko tiellä vaan mielipide asiasta? Niin ja sitä faktaa anteeksi.

Faktaa on jokaisen naisen oma henkilökohtainen kokemus, ei niitä voi yleistää.
Ja mies minun kanssani myös useasta muustakin syystä naimissa ollut näin pitkään, ei vain siitä, että miltä mun emättimeni tuntuu...

Lue lisää

Kuka täällä riehuu, myös meillä muilla on oikeus kommentoida, ja itse kiteytän että kohdunpoisto on radikaali ja järeä operaatio, johon on syytä lähteä, kun ei muuta hoitomuotoa/keinoa ole. Osa meistä haluaa pitää kaikki elimet, ne eivät ole turhia, itse en ole moista operaatiota käynyt läpi, enkä siihen menisi kuin syöpäkasvamen ollessa kyseessä, en kuukautisten vuoksi, olivatpa kuinka runsaat tahansa, niihin on hoitoa saatavilla. Minä siis suosin yksityisiä, pidä sinä "köyhä" kuten kirjoitit julkista hyvänä, kun et paremmasta tiedä, onnea pussillesi.

En menisi kirjoitti:

Kuka täällä riehuu, myös meillä muilla on oikeus kommentoida, ja itse kiteytän että kohdunpoisto on radikaali ja järeä operaatio, johon on syytä lähteä, kun ei muuta hoitomuotoa/keinoa ole. Osa meistä haluaa pitää kaikki elimet, ne eivät ole turhia, itse en ole moista operaatiota käynyt läpi, enkä siihen menisi kuin syöpäkasvamen ollessa kyseessä, en kuukautisten vuoksi, olivatpa kuinka runsaat tahansa, niihin on hoitoa saatavilla. Minä siis suosin yksityisiä, pidä sinä "köyhä" kuten kirjoitit julkista hyvänä, kun et paremmasta tiedä, onnea pussillesi.

Lue lisää

Toipilaalle, älä myöskään kiistä lääketieteellistä faktaa, että kolmasosa saa eriasteisia komplikaatioita kohdunpoiston jälkeen. Tiedäthän, että kohdunpoisto aikaistaa myös tulevia vaihdevuosia, kohdun sivukannattimet katkaistaan ja munasarjojen heikentynyt verenkierto aikaistaa vaihdevuosien alkamista.
Findamentalismista ei ole kyse vaan asioiden katsomisesta kokonaisuutena.

Toipilaalle kirjoitti:

Toipilaalle, älä myöskään kiistä lääketieteellistä faktaa, että kolmasosa saa eriasteisia komplikaatioita kohdunpoiston jälkeen. Tiedäthän, että kohdunpoisto aikaistaa myös tulevia vaihdevuosia, kohdun sivukannattimet katkaistaan ja munasarjojen heikentynyt verenkierto aikaistaa vaihdevuosien alkamista.
Findamentalismista ei ole kyse vaan asioiden katsomisesta kokonaisuutena.

Lue lisää

hormonitoiminnan ja bakteeikannan muuttuessa sitä varmaan alkaa haistakin "mummolle" Tätäkään ei varmaan kukaan lääkäri tule sanomaan mahdolliselle kohdunpoistattajalle.

Minä en tällä foorumilla halua mitenkään vaahdota. Olenpahan vain etsinyt tietoa kohdunpoistosta ja sen vaikutuksista elämään monista eri lähteistä. Tutkimuksia tehdään kaiken aikaa ja tulokset tuntuvat olevan aina sen mukaiset, kenen rahoista on kyse. Lääkärit haluavat leikattavia, lääkefirmat lääkkeensyöjiä jne..
joissakin tapauksisshan poisto on ainut vaihtoehto. Itse en millään haluaisi veitsen alle joutua. Leikkauksessa katkotaan niin tuhottomasti verisuonia ja hermoja ja lihaksia, että ei voi olla varmaa pelaako kroppa enää semmoisen rumban jälkeen.
Olo vain on kuin löysässä hirressä roikkuisi. ei voi tietää mikä on tilanne ensi talvena.
edelleenkin hmettelen sitä, että minkä kumman vuoksi olemassaolevaa elintä ei voi muka kiinnittää takaisin omalle paikalleen. Voihan sitä muitakin elimiä kiinnitellä.

surkimus kirjoitti:

hormonitoiminnan ja bakteeikannan muuttuessa sitä varmaan alkaa haistakin "mummolle" Tätäkään ei varmaan kukaan lääkäri tule sanomaan mahdolliselle kohdunpoistattajalle.

Minä en tällä foorumilla halua mitenkään vaahdota. Olenpahan vain etsinyt tietoa kohdunpoistosta ja sen vaikutuksista elämään monista eri lähteistä. Tutkimuksia tehdään kaiken aikaa ja tulokset tuntuvat olevan aina sen mukaiset, kenen rahoista on kyse. Lääkärit haluavat leikattavia, lääkefirmat lääkkeensyöjiä jne..
joissakin tapauksisshan poisto on ainut vaihtoehto. Itse en millään haluaisi veitsen alle joutua. Leikkauksessa katkotaan niin tuhottomasti verisuonia ja hermoja ja lihaksia, että ei voi olla varmaa pelaako kroppa enää semmoisen rumban jälkeen.
Olo vain on kuin löysässä hirressä roikkuisi. ei voi tietää mikä on tilanne ensi talvena.
edelleenkin hmettelen sitä, että minkä kumman vuoksi olemassaolevaa elintä ei voi muka kiinnittää takaisin omalle paikalleen. Voihan sitä muitakin elimiä kiinnitellä.

Lue lisää

Niille jotka ymmartavat englantia, ja ovat olleet kohdunpoisto leikkauksessa tai sunnittelevat sellaista, suosittelen seuraavaa nettisivua:
Hystersisters com. Minulle tehtiin kohdunpoisto leikkaus 3 viikkoa sitten ja olen saanut paljon hyvaa tietoa ja tukea Hystersistereilta! Suosittelen!

Huolestunut3 kirjoitti:

Niille jotka ymmartavat englantia, ja ovat olleet kohdunpoisto leikkauksessa tai sunnittelevat sellaista, suosittelen seuraavaa nettisivua:
Hystersisters com. Minulle tehtiin kohdunpoisto leikkaus 3 viikkoa sitten ja olen saanut paljon hyvaa tietoa ja tukea Hystersistereilta! Suosittelen!

Lue lisää

joo.
Taas vaan tuota samaa hehkutusta sisterseiltä. kuin nuo kaikki onnistuneet potilaat. Pelottaa se silti. Menettäätäysin kontrollin jossain leikkaussalissa ja on aivan toisten armoilla. ei tiedä mitä tehdään ja muuttuuko koko suunnitelmat. voihan olla ettei enää herääkään tai herää kesken leikkauksen. semmoistakin voi sattua. voi jäädä kipuja loppuiäksi. tai joku tunnotomuus, ei pelkästään alapäähän vaan vaikka jalkoihin tai selkään. kuka tietää. Lääkärithän kyllä sitten osaa kiertääasiat niin, ettei kyse kuitenkaan ole leikkauksen aiheuttamista vaurioista. semmoinenhan se potilasturva on nykyään.

surkimus kirjoitti:

joo.
Taas vaan tuota samaa hehkutusta sisterseiltä. kuin nuo kaikki onnistuneet potilaat. Pelottaa se silti. Menettäätäysin kontrollin jossain leikkaussalissa ja on aivan toisten armoilla. ei tiedä mitä tehdään ja muuttuuko koko suunnitelmat. voihan olla ettei enää herääkään tai herää kesken leikkauksen. semmoistakin voi sattua. voi jäädä kipuja loppuiäksi. tai joku tunnotomuus, ei pelkästään alapäähän vaan vaikka jalkoihin tai selkään. kuka tietää. Lääkärithän kyllä sitten osaa kiertääasiat niin, ettei kyse kuitenkaan ole leikkauksen aiheuttamista vaurioista. semmoinenhan se potilasturva on nykyään.

Lue lisää

Hei Surkimus. Tiedät varmasti, että jokaisessa laikkauksessa on sama tilanne, eli sitä on toisten "armoilla". Tilanteen voi kääntää niinkin, että silloin on toisten ihmisten, ammattilaisten autettavana. He tekevät parhaansa. Komplikaatioita ei halua kukaan. Potilaaksi ei ole pakko ryhtyä ja leikkauksesta voi kieltäytyä.

Sinun on mietittävä tilanne omalta kannaltasi. Miten teet yleensä päätöksiä tiukassa tilanteessa? Muiden mielipiteiden mollaaminen voi olla sinun tapasi käsitellä vaikeaa asiaa. Plussien ja miinusten tekeminen oli hyvä idea. Joku toinen saa avun mietteisiinsä vaikka Hystersistersistä tms. Toivottavasti saat asioihin selkeyttä ja pystyt tekemään päätöksesi puoleen tai toiseen.
Kiitos kaikille kirjoittajille asiallisista kommenteista ja kokemusten jakamisesta.

surkimus kirjoitti:

joo.
Taas vaan tuota samaa hehkutusta sisterseiltä. kuin nuo kaikki onnistuneet potilaat. Pelottaa se silti. Menettäätäysin kontrollin jossain leikkaussalissa ja on aivan toisten armoilla. ei tiedä mitä tehdään ja muuttuuko koko suunnitelmat. voihan olla ettei enää herääkään tai herää kesken leikkauksen. semmoistakin voi sattua. voi jäädä kipuja loppuiäksi. tai joku tunnotomuus, ei pelkästään alapäähän vaan vaikka jalkoihin tai selkään. kuka tietää. Lääkärithän kyllä sitten osaa kiertääasiat niin, ettei kyse kuitenkaan ole leikkauksen aiheuttamista vaurioista. semmoinenhan se potilasturva on nykyään.

Lue lisää

ei sita koskaan tiedä mitä tapahtuu, voi vaikka jäädä auton alle kauppareisulla ja siihen se elämä loppuu.

ihan totta kirjoitti:

ei sita koskaan tiedä mitä tapahtuu, voi vaikka jäädä auton alle kauppareisulla ja siihen se elämä loppuu.

että olis sama jäädäkin auton alle. eipä tarvis miettä ja pähkäillä näitä asioita. ei tarvis miettiä leikkaukseen vaiko ei kun olis kuollut.
Hysterectomy Alternatives and Aftereffects, hysterectomy consequences, support, HERS Foundation, hersfoundation.org sivuilta löytyy aivan toisenlaistakin tietoa. On myös ei aupalliset sivut. Mistä sitä tietää mihin uskoa, kun on niin monenlaista tietoa tarjolla. Kuten jo aiemmin olen sanonut, se jolla on vasara, näkee kaikkialla nauloja, tämä siis koskee lääkäreitä, jotka tahtoo potilaita että tulee liksaa.

surkimus kirjoitti:

että olis sama jäädäkin auton alle. eipä tarvis miettä ja pähkäillä näitä asioita. ei tarvis miettiä leikkaukseen vaiko ei kun olis kuollut.
Hysterectomy Alternatives and Aftereffects, hysterectomy consequences, support, HERS Foundation, hersfoundation.org sivuilta löytyy aivan toisenlaistakin tietoa. On myös ei aupalliset sivut. Mistä sitä tietää mihin uskoa, kun on niin monenlaista tietoa tarjolla. Kuten jo aiemmin olen sanonut, se jolla on vasara, näkee kaikkialla nauloja, tämä siis koskee lääkäreitä, jotka tahtoo potilaita että tulee liksaa.

Lue lisää

Ei jää suomalaisessa sairaalassa lääkäriltä palkka saamatta, jos joku potilas ei leikkaukseen tule. Lisää palkkaa ei myöskään saa, jos leikkaa muutaman potilaan enemmän. Lääkäri ei leikkaa turhanpäiten ainakaan julkisella puolella, sen verran kallista se meininki on ja sielläkin on kovat säästöpaineet olemassa.
Kohdunpoistojen määrä on Suomessa laskenut koko ajan, eli muita apukeinoja käytetäään enenevässä määrin. Komplikaatioiden määrää ei peitellä, ne luvuthan löytyvät vaikka netistä ihan suomeksikin. Leikkauksessa on aina riskinsä, joillakin ei vain ole muita vaihtoehtoja, eikä voi jäädä jonoon veivaamaan tilannetta pitkäksi aikaa.

Elämä taitaa olla yhtä riskinottoa, kotona tapahtuu eniten onnettomuuksia ja kaikkea voi sattua, pussi päässä ei kannata elellä. Sairastumistaan ei voi ennalta valita. Jokainen yksilö kokee sairastumisen, hoidot ja toipumisen omalla yksilöllisellä tavallaan sanoivat ns. faktat mitä tahansa.

Eräs asiantuntija sanoi, että lähes jokainen suomalainen aikuinen taantuu, kun kuulee sairastuneensa vakavasti, se on luonnollinen reaktio. Ihminen kokee itsensä avuttomaksi. Tuttu ja turvallinen arki säröilee. Jatkosuhtautumistapa tässä tilanteessa on sitten aina yksilöllinen. Jotkut meuhkaa ja mellastaa ja joku toinen vetäytyy itseensä ja miettii asioita jne. Kaikki tavat ovat ok, kunhan muistaa, että muillakin ihmisillä on oma elämä ja tunteet.

Selvität eri vaihtoehdot ja puntaroit niitä ja teet päätöksen miten toimit.

sippe.. kirjoitti:

Ei jää suomalaisessa sairaalassa lääkäriltä palkka saamatta, jos joku potilas ei leikkaukseen tule. Lisää palkkaa ei myöskään saa, jos leikkaa muutaman potilaan enemmän. Lääkäri ei leikkaa turhanpäiten ainakaan julkisella puolella, sen verran kallista se meininki on ja sielläkin on kovat säästöpaineet olemassa.
Kohdunpoistojen määrä on Suomessa laskenut koko ajan, eli muita apukeinoja käytetäään enenevässä määrin. Komplikaatioiden määrää ei peitellä, ne luvuthan löytyvät vaikka netistä ihan suomeksikin. Leikkauksessa on aina riskinsä, joillakin ei vain ole muita vaihtoehtoja, eikä voi jäädä jonoon veivaamaan tilannetta pitkäksi aikaa.

Elämä taitaa olla yhtä riskinottoa, kotona tapahtuu eniten onnettomuuksia ja kaikkea voi sattua, pussi päässä ei kannata elellä. Sairastumistaan ei voi ennalta valita. Jokainen yksilö kokee sairastumisen, hoidot ja toipumisen omalla yksilöllisellä tavallaan sanoivat ns. faktat mitä tahansa.

Eräs asiantuntija sanoi, että lähes jokainen suomalainen aikuinen taantuu, kun kuulee sairastuneensa vakavasti, se on luonnollinen reaktio. Ihminen kokee itsensä avuttomaksi. Tuttu ja turvallinen arki säröilee. Jatkosuhtautumistapa tässä tilanteessa on sitten aina yksilöllinen. Jotkut meuhkaa ja mellastaa ja joku toinen vetäytyy itseensä ja miettii asioita jne. Kaikki tavat ovat ok, kunhan muistaa, että muillakin ihmisillä on oma elämä ja tunteet.

Selvität eri vaihtoehdot ja puntaroit niitä ja teet päätöksen miten toimit.

Lue lisää

Taantumisen ja toivottomuuden huomaan kyllä itsekin. Sille ei vain voi mitään.Oon tosissaan yrittänyt järkeillä ja kuntoilla ja vaikka mitä, mutta löysässä hirressä roikkumista tämä on silti koko oleminen.
paras keino olisikin se että juoksee auton alle ja kuolee. sittenpähän ei perheenkään tarvi enää kestää murjottavaa, itkevää ja kiukkuilevaa paskiasita, jonka elämä pyörii roikkuvien elinten ympärillä.

Surkimus kirjoitti:

Taantumisen ja toivottomuuden huomaan kyllä itsekin. Sille ei vain voi mitään.Oon tosissaan yrittänyt järkeillä ja kuntoilla ja vaikka mitä, mutta löysässä hirressä roikkumista tämä on silti koko oleminen.
paras keino olisikin se että juoksee auton alle ja kuolee. sittenpähän ei perheenkään tarvi enää kestää murjottavaa, itkevää ja kiukkuilevaa paskiasita, jonka elämä pyörii roikkuvien elinten ympärillä.

Lue lisää

minulta poistettiin kohtu ja munasarjat 9.4.10 eli vajaa viikko sitten. Syynä oli munasarjoissa esiintyvät rakkulat jotka löytyivät viime syksynä, niistä ei oikein päästy selvyyteen mitä ne olivat. Lisäksi merkkiaineverikokeen arvo oli 88, eli koholla. Silloin voi epäillä myös syöpää, mutta muutkin asiat esim. endometrioosi nostavat sitä. Koska rakkuloista ei saatu varmuutta, minulle ehdotettiin kohdun ja munasarjojen poistoa. Minut laitettiin leikkausjonoon, ja sen muutaman kuukauden aikana minut tutki monta eri lääkäriä, juuri siitä syystä että halusin enemmän mielipiteitä. Lääkäreitä oli yksityiseltä ja julkiselta puolelta. Jokainen heistä oli leikkauksen kannalla, koska pieni epäilys syövästä oli olemassa. Ja kun tässä olen lukenut näitä mielipiteitä puolesta ja vastaan, niin jos minulle annetaan vaihtoehdoksi syövän epäily tai sentin-pari lyhyempi emätin, niin arvatkaa kummanko valitsen. Asiat loksahtaa ikäänkuin oikeisiin mittasuhteisiin.
Leikkaukseni tehtiin tähystyksellä, nukutuksessa. Ja minulla oli myös todella pelkoja ja epätietoisuutta leikkauksesta, koska minulle ei ollut aikaisemmin tehty mitään toimenpiteitä. Mielestäni sain kuitenkin hyvää ja asiallista tietoa ja tähystysleikkaus menikin todella hyvin, siinä ei ole mitään pelkäämistä. Seuraavana päivänä pääsin kotiin, ja nyt vajaa viikko toimenpiteen jälkeen olo on suht hyvä. Teen kevyesti kotitöiä ja kävelen pieniä lenkkejä, vatsa on ajoittain lähes normaali, usein illasta tulee jonkin verran kipua, mutta lievää. Siksi otankin illalla särkylääkkeen että nukun hyvin, muuten en enää lääkettä tarvi.
Ja sitä syöpää ei luojan kiitos löytynyt, kyse oli endometrioosista jota oli munasarjoissa ja kohdun ulkopuolella ja myös peräsuolessä muutama pieni pilkku.
Olen tyytyväinen että menin leikkaukseen koska minulla oli jo pariin otteeseen todella kovia vatsakipuja endometrioosn takia, pääsiäisenkin vietin sairaalassa niiden vuoksi.
Uteliaisuudella odotan kuinka jatko lähtee sujumaan, kirjoittelen lisää jos aihetta ilmaantuu. Paljon on keskustelua myös seksihaluista, ja itselläni olisi haluja nyt jo, että ainakaan eivät ole mihinkään kadonneet. Seksi ei tietenkään tule kysymukseen ennenkuin lääkäri antaa luvan. Mutta muitakin konsteja löytyy kuin perinteinen yhdyntä, ja minulla ainakin on mieheni kanssa niin hyvä suhde että selviämme tälläisistä asioista puhumalla ja huumorilla.
p.s. ensimmäisen orgasmini sain neljä päivää leikkauksen jälkeen, mieheni käsin aikaansaatu, eikä se ainakaan miksikään ollut muuttunut, yhtä hyvältä tuntui kuin ennenkin ;-)

tyytyväinen 49v. kirjoitti:

minulta poistettiin kohtu ja munasarjat 9.4.10 eli vajaa viikko sitten. Syynä oli munasarjoissa esiintyvät rakkulat jotka löytyivät viime syksynä, niistä ei oikein päästy selvyyteen mitä ne olivat. Lisäksi merkkiaineverikokeen arvo oli 88, eli koholla. Silloin voi epäillä myös syöpää, mutta muutkin asiat esim. endometrioosi nostavat sitä. Koska rakkuloista ei saatu varmuutta, minulle ehdotettiin kohdun ja munasarjojen poistoa. Minut laitettiin leikkausjonoon, ja sen muutaman kuukauden aikana minut tutki monta eri lääkäriä, juuri siitä syystä että halusin enemmän mielipiteitä. Lääkäreitä oli yksityiseltä ja julkiselta puolelta. Jokainen heistä oli leikkauksen kannalla, koska pieni epäilys syövästä oli olemassa. Ja kun tässä olen lukenut näitä mielipiteitä puolesta ja vastaan, niin jos minulle annetaan vaihtoehdoksi syövän epäily tai sentin-pari lyhyempi emätin, niin arvatkaa kummanko valitsen. Asiat loksahtaa ikäänkuin oikeisiin mittasuhteisiin.
Leikkaukseni tehtiin tähystyksellä, nukutuksessa. Ja minulla oli myös todella pelkoja ja epätietoisuutta leikkauksesta, koska minulle ei ollut aikaisemmin tehty mitään toimenpiteitä. Mielestäni sain kuitenkin hyvää ja asiallista tietoa ja tähystysleikkaus menikin todella hyvin, siinä ei ole mitään pelkäämistä. Seuraavana päivänä pääsin kotiin, ja nyt vajaa viikko toimenpiteen jälkeen olo on suht hyvä. Teen kevyesti kotitöiä ja kävelen pieniä lenkkejä, vatsa on ajoittain lähes normaali, usein illasta tulee jonkin verran kipua, mutta lievää. Siksi otankin illalla särkylääkkeen että nukun hyvin, muuten en enää lääkettä tarvi.
Ja sitä syöpää ei luojan kiitos löytynyt, kyse oli endometrioosista jota oli munasarjoissa ja kohdun ulkopuolella ja myös peräsuolessä muutama pieni pilkku.
Olen tyytyväinen että menin leikkaukseen koska minulla oli jo pariin otteeseen todella kovia vatsakipuja endometrioosn takia, pääsiäisenkin vietin sairaalassa niiden vuoksi.
Uteliaisuudella odotan kuinka jatko lähtee sujumaan, kirjoittelen lisää jos aihetta ilmaantuu. Paljon on keskustelua myös seksihaluista, ja itselläni olisi haluja nyt jo, että ainakaan eivät ole mihinkään kadonneet. Seksi ei tietenkään tule kysymukseen ennenkuin lääkäri antaa luvan. Mutta muitakin konsteja löytyy kuin perinteinen yhdyntä, ja minulla ainakin on mieheni kanssa niin hyvä suhde että selviämme tälläisistä asioista puhumalla ja huumorilla.
p.s. ensimmäisen orgasmini sain neljä päivää leikkauksen jälkeen, mieheni käsin aikaansaatu, eikä se ainakaan miksikään ollut muuttunut, yhtä hyvältä tuntui kuin ennenkin ;-)

Lue lisää

no sun tilanne onkin ihan eri juttu kun mun, joka olen alkanut sisältä päin ränsistymään. Tuntuu että aivan sama vaikka tosiaan jo kuolisin, kun ei kerran kroppa kestä sitä mitä haluais. Ei ole kipuja missään, mutta joinakin päivinä tuntuu siltä, että tamponi tippuu, vaikkei niitä käytäkään.
Vaiva ei ole iso, mutta tosi kiusallinen. Seksielämässä ei ole mitään vikaa, enkä tiedä tosiaan millaiseksi se muodostuisi kohdunpoiston jälkeen. Sehän riippuu varmaan paljolti siitäkin, millaisia orgasmeja on tottunut saamaan. Kyllä varmaan ksäsin onnistuisikin, mutta entä muuten? kuka tietää.elämä on siis aivan perseellään.

surkimus kirjoitti:

no sun tilanne onkin ihan eri juttu kun mun, joka olen alkanut sisältä päin ränsistymään. Tuntuu että aivan sama vaikka tosiaan jo kuolisin, kun ei kerran kroppa kestä sitä mitä haluais. Ei ole kipuja missään, mutta joinakin päivinä tuntuu siltä, että tamponi tippuu, vaikkei niitä käytäkään.
Vaiva ei ole iso, mutta tosi kiusallinen. Seksielämässä ei ole mitään vikaa, enkä tiedä tosiaan millaiseksi se muodostuisi kohdunpoiston jälkeen. Sehän riippuu varmaan paljolti siitäkin, millaisia orgasmeja on tottunut saamaan. Kyllä varmaan ksäsin onnistuisikin, mutta entä muuten? kuka tietää.elämä on siis aivan perseellään.

Lue lisää

vielä kirjoitan nimimerkille "surkimus". Joo, minun tapaukseni on erilainen kuin sinun, minulta saa syövän epäilyn perusteella vielä lähes minkä elimen hyvänsä.
Korostan kuitenkin että vaikka itse olen tyytyväinen kohdun ja munasarjojen poistoon, niin olen silti sitä mieltä että eivät ne ole turhia eilimiä ihmiselle, kyllä luoja kaikille on jonkin tarkoituksen antanut.
Sinun on vain punnittava poiston hyödyt ja haitat, että onko vaivasi todella sellainen että haluat sen leikkauksella poistaa. Etkö itsekkin ole sitä mieltä että sen kanssa voisi elää, vai ymmärsinkö oikein. Joku jo kirjoittikin että kyllä itse tiedät kun olet valmis leikkaukseen, silloin vaivat ovat yleensä niin pahat että kohdun poisto tuntuu pienemmältä ongelmalta.
Minusta on hyvä että otit "aikalisän" ja siirsit leikkaustasi. Saat selvittää ajatuksiasi ja kenties tutkia voiko vaivaasi muilla tavoin auttaa.
Suoraan sanottuna vaikutat siltä että sinulla olisi muitakin ongelmia itsesi kanssa, puhuit siitä että olisi parempi kun kuolisit. Et sinä ole mikään turha ihminen maailmassa, ei sellaisia ole olemassakaan (kuten ei turhia elimiäkään ihmisissä) :)
Toivon sinulle hyvää kevättä, mieti asioita rauhassa ja ilman suurta dramatiikkaa. Ja jos vielä päädyt leikkauksen kannalle niin elämä jatkuu senkin jälkeen aivan hyvänä.
Kirjoittele kuulumisiasi!

tyytyväinen49v. kirjoitti:

vielä kirjoitan nimimerkille "surkimus". Joo, minun tapaukseni on erilainen kuin sinun, minulta saa syövän epäilyn perusteella vielä lähes minkä elimen hyvänsä.
Korostan kuitenkin että vaikka itse olen tyytyväinen kohdun ja munasarjojen poistoon, niin olen silti sitä mieltä että eivät ne ole turhia eilimiä ihmiselle, kyllä luoja kaikille on jonkin tarkoituksen antanut.
Sinun on vain punnittava poiston hyödyt ja haitat, että onko vaivasi todella sellainen että haluat sen leikkauksella poistaa. Etkö itsekkin ole sitä mieltä että sen kanssa voisi elää, vai ymmärsinkö oikein. Joku jo kirjoittikin että kyllä itse tiedät kun olet valmis leikkaukseen, silloin vaivat ovat yleensä niin pahat että kohdun poisto tuntuu pienemmältä ongelmalta.
Minusta on hyvä että otit "aikalisän" ja siirsit leikkaustasi. Saat selvittää ajatuksiasi ja kenties tutkia voiko vaivaasi muilla tavoin auttaa.
Suoraan sanottuna vaikutat siltä että sinulla olisi muitakin ongelmia itsesi kanssa, puhuit siitä että olisi parempi kun kuolisit. Et sinä ole mikään turha ihminen maailmassa, ei sellaisia ole olemassakaan (kuten ei turhia elimiäkään ihmisissä) :)
Toivon sinulle hyvää kevättä, mieti asioita rauhassa ja ilman suurta dramatiikkaa. Ja jos vielä päädyt leikkauksen kannalle niin elämä jatkuu senkin jälkeen aivan hyvänä.
Kirjoittele kuulumisiasi!

Lue lisää

kaikilta niiltä onnellisilta kohduttomilta, joilla jutut on menneet hienosti. Tarkoitukseni ei ole missään nimessä väittää että kenenkään valinta leikkaukseen menossa olisi väärin. Asiat ovat yksilöllisiä.
Itse olen kuitenkin niin hankalassa tilanteessa, että ei ole ketään kenen kanssa asioista voisi puhua ja miestä ei viitsi jatkuvasti rassata ns naisten asioilla, vaikka hän ymmärtääkin tilanteeni. Ei ole perhettä kohtaan oikein, että keskustelut pyörisivät vain ms minun "tavarani" ympärillä. kyllä siinä varmaan viimeinenkin pinna lopulta katkeaisi.
Olen saanut paljon tietoa tästäkin ketjusta ja muilta nettisivuilta. Täällä on tietenkin nimettömänä helpompikin puhua hankalista asioista. Kiitos siis vielä kaikille, jotka ovat vastailleeet minulle.
Kuten tyytyväinen 49v arveleekin. on minulla kakenlaista muutakin kurjaa tässä vaiheessa, kun kroppa alkaa piiputtaa, lähinnä varmaan yläpäästä, kuten huomaatte. On vain niin hemmetin vaikeaa, kun mieli ei kulje samaa tahtia ruumiin kanssa. Yritän nyt siis saada tämän pönttöni kuntoon, enenkuin mitään muuta aletaan kursimaan kasaan.
ajoittain nämä kauheat "paniikinomaiset" kohtaukset, jolloin maailma tuntuu kaatuvan päälle, toistuvat. Saatan silloin taas joidenkin mielestä meuhkata turhaan, mutta antakkee armoa. ei ole helppoa olla vanheneva nainen nyky-yhteiskunnassa. Mieluitenhan sitä vetäytyisi autiolle saarelle, mutta kun on työ, perhe jne...
minkäs teet

Surkimus kirjoitti:

kaikilta niiltä onnellisilta kohduttomilta, joilla jutut on menneet hienosti. Tarkoitukseni ei ole missään nimessä väittää että kenenkään valinta leikkaukseen menossa olisi väärin. Asiat ovat yksilöllisiä.
Itse olen kuitenkin niin hankalassa tilanteessa, että ei ole ketään kenen kanssa asioista voisi puhua ja miestä ei viitsi jatkuvasti rassata ns naisten asioilla, vaikka hän ymmärtääkin tilanteeni. Ei ole perhettä kohtaan oikein, että keskustelut pyörisivät vain ms minun "tavarani" ympärillä. kyllä siinä varmaan viimeinenkin pinna lopulta katkeaisi.
Olen saanut paljon tietoa tästäkin ketjusta ja muilta nettisivuilta. Täällä on tietenkin nimettömänä helpompikin puhua hankalista asioista. Kiitos siis vielä kaikille, jotka ovat vastailleeet minulle.
Kuten tyytyväinen 49v arveleekin. on minulla kakenlaista muutakin kurjaa tässä vaiheessa, kun kroppa alkaa piiputtaa, lähinnä varmaan yläpäästä, kuten huomaatte. On vain niin hemmetin vaikeaa, kun mieli ei kulje samaa tahtia ruumiin kanssa. Yritän nyt siis saada tämän pönttöni kuntoon, enenkuin mitään muuta aletaan kursimaan kasaan.
ajoittain nämä kauheat "paniikinomaiset" kohtaukset, jolloin maailma tuntuu kaatuvan päälle, toistuvat. Saatan silloin taas joidenkin mielestä meuhkata turhaan, mutta antakkee armoa. ei ole helppoa olla vanheneva nainen nyky-yhteiskunnassa. Mieluitenhan sitä vetäytyisi autiolle saarelle, mutta kun on työ, perhe jne...
minkäs teet

Lue lisää

eipäs taas ole kovin mieltä ylentävää luettavaa kun viime vuoden Duodecimissa eräässä artikkelissa sanotaan, että jos on taipumusta näihin laskeumiin niin n 40 %:lla tulee uusia kun entisiä korjataan.
Kyllä sitä tosiaankin joutais kuolla kun ei enää kerran kasassa pysy.
Iljettää aivan ajatellakin, että kun jotain mukamas korjataan niin muutaman vuoden päästä tippuu suolet ja kaikki roinat pellolle. Iskeekö muuten siihen tuppeloon tulehdukset herkemmin, kun siellä normibakteerikanta muuttuu elinten poiston jälkeen. Vai pitääkö bakteerikantaa syöttää joillakin täsmärohdoilla, että pysyy paikat kunnossa - siis ne jäljelläolevat jämät.
Tämään taas ahdistaa niin hemmetisti.Enkä tosiaan tiedä kumpi on parempi: sekö että etsin tietoa laidasta laitaan vai se, että en selvitä asioita ja yritän elää kuin mitään ei oliskaan, vaikka aina huomaa, ettei kaikki ole kunnossa.

Surkimus kirjoitti:

eipäs taas ole kovin mieltä ylentävää luettavaa kun viime vuoden Duodecimissa eräässä artikkelissa sanotaan, että jos on taipumusta näihin laskeumiin niin n 40 %:lla tulee uusia kun entisiä korjataan.
Kyllä sitä tosiaankin joutais kuolla kun ei enää kerran kasassa pysy.
Iljettää aivan ajatellakin, että kun jotain mukamas korjataan niin muutaman vuoden päästä tippuu suolet ja kaikki roinat pellolle. Iskeekö muuten siihen tuppeloon tulehdukset herkemmin, kun siellä normibakteerikanta muuttuu elinten poiston jälkeen. Vai pitääkö bakteerikantaa syöttää joillakin täsmärohdoilla, että pysyy paikat kunnossa - siis ne jäljelläolevat jämät.
Tämään taas ahdistaa niin hemmetisti.Enkä tosiaan tiedä kumpi on parempi: sekö että etsin tietoa laidasta laitaan vai se, että en selvitä asioita ja yritän elää kuin mitään ei oliskaan, vaikka aina huomaa, ettei kaikki ole kunnossa.

Lue lisää

Kaiken järjen mukaan teidän pitäisi nyt olla taas kunnossa kaikin puolin. Kirjoitelkaa kuulumisia. Onko elämä palannut ennalleen ja kaikki pelittää kuten aiemmin?
Minä edelleen kärvistelen epätietoisuudessa...Paska juttu.

Oliko sinulla kuinka pahoja oireita kun leikkaukseen päädyit? Jonotitko kauan ja saitko miten paljon tietoa ennen leikkausta? Itsellä on aivan hirveä sairaalakammo, eikä leikkauskaan pahimmillaan mikään pikkujuttu ole.
eniten kammottaaa, että jos minulla kudostyyppi on ns ränsistyvää lajia, niin ei varmaan ole takeita edes leikkauksen onnistumisesta.
Lähinnä kaipailenkin niiden naisten kuulumisia, jotka alkuvuodesta kävivät prosessin läpi. Miten heillä menee nyt ja onko elämä palannut normaaliksi vai parantunut/pahentunut. Sen ymmärrän minäkin, että jos on kovasti kipuja, hirveitä vuotoja tai kasvaimia, on leikkaus ainoa vaihtoehto ja silloin varmaan elämänlaatukin on aina parempi leikkauksen jälkeen kuin ennen sitä.
vaan entä jos tilanne on sellainen ollako vai eikö olla -tilanne. Vaivoja on ja jatkuvaa pientä kiusaa.... mutta entä jos leikkaus huonontaakin tilannetta. Sitten joutuu ojasta allikkoon.

Surkimus kirjoitti:

Oliko sinulla kuinka pahoja oireita kun leikkaukseen päädyit? Jonotitko kauan ja saitko miten paljon tietoa ennen leikkausta? Itsellä on aivan hirveä sairaalakammo, eikä leikkauskaan pahimmillaan mikään pikkujuttu ole.
eniten kammottaaa, että jos minulla kudostyyppi on ns ränsistyvää lajia, niin ei varmaan ole takeita edes leikkauksen onnistumisesta.
Lähinnä kaipailenkin niiden naisten kuulumisia, jotka alkuvuodesta kävivät prosessin läpi. Miten heillä menee nyt ja onko elämä palannut normaaliksi vai parantunut/pahentunut. Sen ymmärrän minäkin, että jos on kovasti kipuja, hirveitä vuotoja tai kasvaimia, on leikkaus ainoa vaihtoehto ja silloin varmaan elämänlaatukin on aina parempi leikkauksen jälkeen kuin ennen sitä.
vaan entä jos tilanne on sellainen ollako vai eikö olla -tilanne. Vaivoja on ja jatkuvaa pientä kiusaa.... mutta entä jos leikkaus huonontaakin tilannetta. Sitten joutuu ojasta allikkoon.

Lue lisää

Ensin tiedoksi sille julkisen terveydenhuollon arvostelijalle, että gynegologini toimii sekä yksityisellä puolella että julkisella ja on naistentautien ja synnytyksen erikoislääkäri kolmenkymmenen vuoden kokemuksella. Suosittu ja arvostettu naisten keskuudessa, siksi hänellä käynkin.

Olen toipunut hyvin. Ei kummempaa, tähystysreikien kohdissa tuntuu nipistelyä jonkinverran sillointällöin ja yleiskunto tuntuu olevan vielä vähän vajeessa. Jälkitarkastuksessa 5- viikolla kaikki hyvin. Kyselin näitä asioita gyneltäni ja selitti mm. että lantionalueen verenkierto elpyy, jonka myötä munasarjojen toiminta palautuu ennalleen n. 3 kuukaudessa, maksimissaan 6 kuukaudessa. Mitään pysyvää toimintahäiriötä ei terveisiin munasarjoihin kohdunpoistoleikkauksen jälkeen jää. Emätin ei lyhene leikkauksessa, gyne jäi miettimään asiaa ja totesi että teknisesti ottaen jopa pitenee. Lisäksi kertoi esimerkin, että niissä tapauksissa, joissa on on jouduttu muusta syystä lyhentämään emätintä, se venyy käytössä vanhoihin mittoihinsa nopeasti miehen suosiollisella avustuksella. Myöskään virtsankarkailua ei saa liittää suoraan kohdunpoistoon. Virtsankarkailu on oma erillinen vaivansa. Pms- vaivat taasen häviävät kohdunpoiston myötä, vaikka munasarjat jäävät. Normaalia on myös leikkauksen jälkeinen alakulo tai masennusoireet jonkinaikaa. Tulehdusherkkyys leikkauksen jälkeen on suuri, koska paikat on klanssattu putipuhtaiksi, eikä oma floora ole vielä suojelemassa. Suositteli maitohappobakteerin syömistä jonkin aikaa.

Itselläni myooma painoi virtsarakkoa ja leikkauksen jälkeen piti kuulostella hieman virtsatessa ja olla maltillinen, kun tuppasi lirahtamaan viimeiset tipat housuun. Tuota kesti n. 2 viikkoa, nyt vessassakäynti ok, eikä mitään tiputtele enää. Huomaan myös vessassakäyntivälini harventuneen, eli rakko on siis paikkansa löytänyt ja saanut maksimitilavuutensa takaisin ja (kuulemma) hieman uuden asennon. Pystyn myös pidättelemään normaalisti, eikä ala sattumaan, eli se jatkuva vessantarve ja kipu on pois.

Petihommat on alkaneet sujua vanhaan malliin, aluksi outoja tuntemuksia,pistelyitä ja nipistyksiä, mutta hermopäätteet ym. varmasti alussa vielä paranemistilassa. Mies ei tuntenut mitään eroa aikaisempaan, ainoastaa kumpaakin jännitti ekat kerrat ja mies oli aika varovainen.

Painoni on myös laskemaan päin ja sellainen turvotuspöhö on pois, eli sopimattomien mini-pillereiden syönnin lopettaminen varmaan teki sen tai ties mikä tila, koska lihoin muutamassa kuukaudessa useamman kilon. Nyt alan olemaan taas oma vanha itseni. Myös alavatsasta tuli tiukka ja timmi, pömppä hävivi.
Hämmentää, kun kuukautisia ei tule ja tajuankin nyt, kuinka "kuukautiskeskeistä" elämä on ollut, myös ympäristöni on joutunut elämään sen kierron mukaan. Pms- oireiden häipyminen on mahtavaa, koska siitä se elämänlaatu itsellä ainakin nimenomaan on parantunut! Voin huomattavasti paremmin, kun tunteet ei vedä vuoristorataa joka kuukausi, pinna ei pala, ei itketä, ei psykopaatin elkeitä enää. Kuinka kuluttavaa onkaan ollut itselle koko kuukautisrumba, tämä varmaan lienee se "elämänlaadun" juttu, mitä kaikki toitottavat. Elimistökin voi varmasti paremmin, kun joka kuukausi ei tarvitse enää syödä vahvoja särkylääkkeitä, munuaiset ja maksa kiittää.

Patologin lausunnossa oli myös maininta alkavasta adenomyosiasta, joten tulevaisuudessa olisi vaivat vain pahentuneet ja leikkaukseen olisi päädytty joka tapauksessa. Leikkauksen jälkeen muuten kommentit hoitohenkilökunnalta, että on onnekas, kun pääsee kohdunpoistoleikkaukseen, koska kriteerit siihen ovat todella tiukat, eikä turhiin leikkauksiin ole resursseja, eikä sellaisia tehdä. Myoomien kohdalla, kun osoittavat aktiivista kasvua kontrolliaikana, on turha odotella, että niitä tulee lisää ja suurenevat, sitä vaikeammaksi vain leikkaus menee, mitä pidemmälle annetaan tilanteen edetä.

Laskeumat ovat taas oma lukunsa, eikä ole korjausleikkauksen epäonnistumista, jos laskeumat vaivaavat uudestaan, vaan kudostyypistä johtuvaa. Ne asiat ovat paljon kimurantimpia, en halua väheksyä kenenkään laskeumavaivoja, vaan puhun vain omasta puolestani ja myooma- asioista.

Surkimus kirjoitti:

Oliko sinulla kuinka pahoja oireita kun leikkaukseen päädyit? Jonotitko kauan ja saitko miten paljon tietoa ennen leikkausta? Itsellä on aivan hirveä sairaalakammo, eikä leikkauskaan pahimmillaan mikään pikkujuttu ole.
eniten kammottaaa, että jos minulla kudostyyppi on ns ränsistyvää lajia, niin ei varmaan ole takeita edes leikkauksen onnistumisesta.
Lähinnä kaipailenkin niiden naisten kuulumisia, jotka alkuvuodesta kävivät prosessin läpi. Miten heillä menee nyt ja onko elämä palannut normaaliksi vai parantunut/pahentunut. Sen ymmärrän minäkin, että jos on kovasti kipuja, hirveitä vuotoja tai kasvaimia, on leikkaus ainoa vaihtoehto ja silloin varmaan elämänlaatukin on aina parempi leikkauksen jälkeen kuin ennen sitä.
vaan entä jos tilanne on sellainen ollako vai eikö olla -tilanne. Vaivoja on ja jatkuvaa pientä kiusaa.... mutta entä jos leikkaus huonontaakin tilannetta. Sitten joutuu ojasta allikkoon.

Lue lisää

Minulla oli myooma 4 cm joka vuoti, melkein kolme kuukautta vuodin päivittäin, välillä isoja hyytymiä joukossa, ja vuoto ei ollut todellakaan mitään pientä, ajoittain olin myös kipeä ja rauta-arvot romahti tyystin mikä vaikutti yleisvointiin. Elämä pyöri melkein wc:n ja sängyn väliä, se aika oli invalidisoivaa. Kuukauden päästä kun vuoto alkoi hakeuduin päivystykseen kun hyytymiä tuli " tuutin täydeltä". Minut laitettiin kiireellisenä leikkausjonoon jossa meni n 1,5 kk. Munasarjat säästettiin ja iältäni olen 48 v eli kohtuni on tehnyt tehtävänsä, olen synnyttänyt kaksi lasta. Minua ei kohdunpoisto sureta mitenkään, se on tehtävänsä tehnyt ja naiseuteeni se ei todellakaan vaikuta.
Pelko kuuluu asiaan, mutta suomalainen terveydenhuolto pitää sinusta hyvää huolta, voit luottaa siihen täysin, ovat ammattilaisia. Särkylääkettä saa riittävästi sairaalassa. Nyt kaksi viikkoa leikkauksesta ja voin jo istua, lenkkeillä ja elää paljon paljon laadukkaampaa elämää, rautavarastot paranee ja mieliala on hyvä. Tsemppiä!

Naaris kirjoitti:

Minulla oli myooma 4 cm joka vuoti, melkein kolme kuukautta vuodin päivittäin, välillä isoja hyytymiä joukossa, ja vuoto ei ollut todellakaan mitään pientä, ajoittain olin myös kipeä ja rauta-arvot romahti tyystin mikä vaikutti yleisvointiin. Elämä pyöri melkein wc:n ja sängyn väliä, se aika oli invalidisoivaa. Kuukauden päästä kun vuoto alkoi hakeuduin päivystykseen kun hyytymiä tuli " tuutin täydeltä". Minut laitettiin kiireellisenä leikkausjonoon jossa meni n 1,5 kk. Munasarjat säästettiin ja iältäni olen 48 v eli kohtuni on tehnyt tehtävänsä, olen synnyttänyt kaksi lasta. Minua ei kohdunpoisto sureta mitenkään, se on tehtävänsä tehnyt ja naiseuteeni se ei todellakaan vaikuta.
Pelko kuuluu asiaan, mutta suomalainen terveydenhuolto pitää sinusta hyvää huolta, voit luottaa siihen täysin, ovat ammattilaisia. Särkylääkettä saa riittävästi sairaalassa. Nyt kaksi viikkoa leikkauksesta ja voin jo istua, lenkkeillä ja elää paljon paljon laadukkaampaa elämää, rautavarastot paranee ja mieliala on hyvä. Tsemppiä!

Lue lisää

näyttää siltä, että ne, joilla laskeumien vuoksi leikkauksia tehdään, eivät tohdi vastata minulle ollenkaan. Tästä voi vetää johtopäätöksiä, että sillä osastolla onnistumismahdollisuudet ovat huonommat ja leikkaukseta kun aikaa kuluu, roinat roikkuu taas polvissa.
Elämäni ja tilanteeni ei siis selkiydy yhtään, vaikka suuri kiitos ex-toipilaalle erittäin kannustavasta ja valaisevasta kirjoituksesta. Toipuminen kokonaan ko leikkauksista on kuitenkin aika pitkä. Tämäkin mietityttää, kun itse toimii semmoisella alalla, jossa ei pitkiä sairauslomia voi pitää.

surkimus kirjoitti:

näyttää siltä, että ne, joilla laskeumien vuoksi leikkauksia tehdään, eivät tohdi vastata minulle ollenkaan. Tästä voi vetää johtopäätöksiä, että sillä osastolla onnistumismahdollisuudet ovat huonommat ja leikkaukseta kun aikaa kuluu, roinat roikkuu taas polvissa.
Elämäni ja tilanteeni ei siis selkiydy yhtään, vaikka suuri kiitos ex-toipilaalle erittäin kannustavasta ja valaisevasta kirjoituksesta. Toipuminen kokonaan ko leikkauksista on kuitenkin aika pitkä. Tämäkin mietityttää, kun itse toimii semmoisella alalla, jossa ei pitkiä sairauslomia voi pitää.

Lue lisää

Olen 44v. synnyttämätön nainen. Olin hakeutunut vuosien laiminlyönnin jälkeen gynekologin tarkastukseen koska aikaisemmin pienet kuukautiseni olivat muuttuneet valtavan suuriksi. Kohdustani löytyi 3 myoomaa. Minulle tehtiin 2 viikkoa sitten kohdunpoisto avoleikkauksena, kohtu painoi 800g ja samalla poistettiin toinen munasarja koska siitä löytyi kysta. Kohdunkaula jätettiin. Leikkaus sujui normaalisti ja pääsin kotiin 3. päivänä kuten oli tarkoituskin.
Tähänastiset kokemukseni: viimeisen Buranan söin 5. päivänä, tikit pois 10. päivänä, alavatsassa valtava vaakasuora arpi joka on sentään parantunut hyvin vaikkei mikään silmänilo olekaan. Olen pyöräillyt lyhyitä matkoja ja eilen kävin meressä uimassa. Yhdyntää en ole voinut kokeilla sopivan koehenkilön puutteessa mutta niin pitkälle kuin omat sormet riittävät tuntuu samalta kuin ennenkin. Ei vuotoa mutta toisinaan tuntuu vihlaisu joka on kuin kuukautiskipu (ei paha). Olo on normaali. Helpostihan kaikki meni, loppujen lopuksi. Vanhempi työkaverini jolle kerroin että menen kohdunpoistoleikkaukseen sanoi minulle: "siitä alkaa uusi elämä". Kohtahan se nähdään : )

sairas(?)lomalainen kirjoitti:

Olen 44v. synnyttämätön nainen. Olin hakeutunut vuosien laiminlyönnin jälkeen gynekologin tarkastukseen koska aikaisemmin pienet kuukautiseni olivat muuttuneet valtavan suuriksi. Kohdustani löytyi 3 myoomaa. Minulle tehtiin 2 viikkoa sitten kohdunpoisto avoleikkauksena, kohtu painoi 800g ja samalla poistettiin toinen munasarja koska siitä löytyi kysta. Kohdunkaula jätettiin. Leikkaus sujui normaalisti ja pääsin kotiin 3. päivänä kuten oli tarkoituskin.
Tähänastiset kokemukseni: viimeisen Buranan söin 5. päivänä, tikit pois 10. päivänä, alavatsassa valtava vaakasuora arpi joka on sentään parantunut hyvin vaikkei mikään silmänilo olekaan. Olen pyöräillyt lyhyitä matkoja ja eilen kävin meressä uimassa. Yhdyntää en ole voinut kokeilla sopivan koehenkilön puutteessa mutta niin pitkälle kuin omat sormet riittävät tuntuu samalta kuin ennenkin. Ei vuotoa mutta toisinaan tuntuu vihlaisu joka on kuin kuukautiskipu (ei paha). Olo on normaali. Helpostihan kaikki meni, loppujen lopuksi. Vanhempi työkaverini jolle kerroin että menen kohdunpoistoleikkaukseen sanoi minulle: "siitä alkaa uusi elämä". Kohtahan se nähdään : )

Lue lisää

Luin uudestaan surkimus viestejäsi, enkä löytänyt tarkempaa juttua, että mistä laskeumasta on kysymys? Siis tarkoitatko "roinalla" kohdun laskeumaa ;oD vai? Ei sieltä nyt varmaan kaikki sisäkalut ulos ala tipahtelemaan.... Kohdunpoistohan "antaa tilaa" myös muille elimille ja suolet kuulemma täyttävät tyhjän tilan :oD sanoi leikannut lääkäri.
Kun olet paljon lueskellut noita tutkimustuloksia naisista joille poisto on tehty, niin ota huomioon myös, että kohdunpoiston leikkaustekniikat on uusimmillaan nyt olleet vasta muutaman vuoden, joten ei ole vanhaa tietoa vielä olemassa leikatuista potilaista. Itse luin jotain juttua, jossa nimenomaan puhuttiin leikkaustekniikoiden kehittymisestä, sekä niiden rutinoituminen, joka taas on vähentänyt mahdollisia komplikaatioita, sekä tutkimustuloksista sillä tavalla, että potilailta oireistosta pitäisi erotella vaivat ja niihin johtaneet syyt, eikä justiinsa siis voida vaan niputtaa yhteen suoraan, että "kohdunpoisto=virtsankarkailu"- tyyliin. Kun leikkauspotilaat ovat keski- ikäisiä naisia suurimmaksi osaksi, niin iän tuomia vaivoja pitäisi tutkia erillisinä, ettei tehdä virheellisiä johtopäätelmiä. Samoin potilaat tutkimusryhmänä, vaikkapa monisynnyttäjät/synnyttämättömät, tai vaikuttaako synnytysikä, jne.
Sitten taas seksiin ja seksuaalisuuteen, elämänlaatuu, ym. kysymyksiin taas pitäisi olla mittari, jolla voi mitata jokaisen potilaan henkilökohtaisen kokemuksen ennen ja jälkeen. Koska luin myös sellaista haastattelutulosta, että naiset jotka olivat keskimääräisesti tyytymättömämpiä seksiin/elämäänsä yleensä ennen leikkausta, olivat tyytymättömiä myös leikkauksen jälkeen. Ne naiset taas vastaavasti, jotka olivat suht tyytyväisiä eloonsa ennen leikkausta, olivat tyytyväisiä jälkeenkin. Eli varmaan olisi hyvä miettiä ja käydä vakavaa vuoropuhelua itsensä kanssa itsestä. Koska todellakin, ehkä me naiset myös totutaan sietämään pahaa oloa ja pidetään sitä normaalina olotilana vaan. Samalla kuitenkin rasitetaan itseämme ja ympäristöämme sellaisella elämänasenteella ja huomaamattamme. Kyllä minä ainakin pidän sitä äärimmäisen tärkeänä asiana. Ja miksi ihmeessä mun mieheni esim. pitäisi "kakkuansa istua" väsyneen känisiän kanssa, niinkuin olen ollut? Luulenpa että kaikki lähipiirissä tulevat voimaan paremmin, kun minä itse voin paremmin. Mum is happy, everybody is happy! :oD :oD

ei enää toipilaana kirjoitti:

Luin uudestaan surkimus viestejäsi, enkä löytänyt tarkempaa juttua, että mistä laskeumasta on kysymys? Siis tarkoitatko "roinalla" kohdun laskeumaa ;oD vai? Ei sieltä nyt varmaan kaikki sisäkalut ulos ala tipahtelemaan.... Kohdunpoistohan "antaa tilaa" myös muille elimille ja suolet kuulemma täyttävät tyhjän tilan :oD sanoi leikannut lääkäri.
Kun olet paljon lueskellut noita tutkimustuloksia naisista joille poisto on tehty, niin ota huomioon myös, että kohdunpoiston leikkaustekniikat on uusimmillaan nyt olleet vasta muutaman vuoden, joten ei ole vanhaa tietoa vielä olemassa leikatuista potilaista. Itse luin jotain juttua, jossa nimenomaan puhuttiin leikkaustekniikoiden kehittymisestä, sekä niiden rutinoituminen, joka taas on vähentänyt mahdollisia komplikaatioita, sekä tutkimustuloksista sillä tavalla, että potilailta oireistosta pitäisi erotella vaivat ja niihin johtaneet syyt, eikä justiinsa siis voida vaan niputtaa yhteen suoraan, että "kohdunpoisto=virtsankarkailu"- tyyliin. Kun leikkauspotilaat ovat keski- ikäisiä naisia suurimmaksi osaksi, niin iän tuomia vaivoja pitäisi tutkia erillisinä, ettei tehdä virheellisiä johtopäätelmiä. Samoin potilaat tutkimusryhmänä, vaikkapa monisynnyttäjät/synnyttämättömät, tai vaikuttaako synnytysikä, jne.
Sitten taas seksiin ja seksuaalisuuteen, elämänlaatuu, ym. kysymyksiin taas pitäisi olla mittari, jolla voi mitata jokaisen potilaan henkilökohtaisen kokemuksen ennen ja jälkeen. Koska luin myös sellaista haastattelutulosta, että naiset jotka olivat keskimääräisesti tyytymättömämpiä seksiin/elämäänsä yleensä ennen leikkausta, olivat tyytymättömiä myös leikkauksen jälkeen. Ne naiset taas vastaavasti, jotka olivat suht tyytyväisiä eloonsa ennen leikkausta, olivat tyytyväisiä jälkeenkin. Eli varmaan olisi hyvä miettiä ja käydä vakavaa vuoropuhelua itsensä kanssa itsestä. Koska todellakin, ehkä me naiset myös totutaan sietämään pahaa oloa ja pidetään sitä normaalina olotilana vaan. Samalla kuitenkin rasitetaan itseämme ja ympäristöämme sellaisella elämänasenteella ja huomaamattamme. Kyllä minä ainakin pidän sitä äärimmäisen tärkeänä asiana. Ja miksi ihmeessä mun mieheni esim. pitäisi "kakkuansa istua" väsyneen känisiän kanssa, niinkuin olen ollut? Luulenpa että kaikki lähipiirissä tulevat voimaan paremmin, kun minä itse voin paremmin. Mum is happy, everybody is happy! :oD :oD

Lue lisää

on siis kyse. mutta kun senkin sanotaan olevan kudostyypistä kiinni, niin tottakai mielelläni kuulisin nimenomaan laskeumien vuoksi leikattujen kuulumisia. Omalla kohdallani ei ole edes kovin iso laskeuma vaan kohdunkaula on normia pitempi. se häiritsee. Sitä ei kuitenkan muka voida leikata, mikä olisi pienempi leikkaus. :(
Jos siis kudostyyppi jo on semmoista "romahtavaa" tyyppiä, niin ei ole ollenkaan varmaa, montako vuotta koduokset sen suuren leikkauksen jälkeen pysyvät kohdallaan. Kyllä ne sisälmykset tunkee alaspäin, jos niille tilaa annetaan poistamalla kohtu, joka on myös eräänlainen tulppa lantionpohjan lihaksistossa. Kohtu jos poistetaan, joutuvat muut lantion alueen lihakset vielä kovemmalle koetukselle. Lantionpohjan lihakset sitäpaitsi ovat lähinnä sidekudosta, jota on muutenkin vaikea elvyttää. Verenkierto tällaisessa kudoksessa on vähäisempää kuin normaalilihaksissa. Estrogeenin väheneminen iän myötä huonontaa myös verenkiertoa lantion alueella, joten ei ole todellakaan kovin lupaavia nämä onnistumismahdollisuudet.
Kuten aiemmin olen todennut, jos minullakin olisi kyse kasvaimista tai kovista vuodoista, luopuisin ilman muuta kohdustani. Nyt on vain ajoittain sellainen tamponitunne ja juokseminen on inhottavan tuntuista. Seksi on parempaa kuin nuorempana ja siitä en missään nimeeä halua tinkiä. se voi oikeasti huonontuakin. ei ole mitään takeita, ettei tule hermovaurioita tai jotain tunnottomuutta tai kuroutumia. Liian paljon pelkään sairaalaan joutumista, että tässä vaiheessa sinne itse työntyisin.
Minusta leikkaustekniikka on sitten vasta tarpeeksi hyvä, jos saan pitää terveen elimeni ja se pystytäään kursimaan takaisin kohdalleen. tätä ei lääkärit kuitenkaan nyt halua tehdä lienekö syynä sitten säästölinja, joka teveydenhoitoalalla pureee. Omat ongelmani kyllä varmaan helpottavat, kunhan saan pääkoppani siihen kuntoon, että alan muutenkin paremmin sietämään iän tuomia kremppoja, sikäli mikäli niitä lisää tulee. Tämä nyt vaan on eka kerta kun vuosiin olen joutunut lääkärissä käymään muun kuin rutiinitarkastuksen vuoksi. Roikun leikkausjonossa, mutta jos vähänkään tuntuu, että pärjään vaivoineni, en kyllä lähde ns sutta karkuun kun karhu voi tulla vastaan. kuullostaa nuo puolen vuoden ja jopa vuodenkin toipumiset aika karseilta. Minun elämääni ei mahdu niin pitkää sairastelua.

ei enää toipilaana kirjoitti:

Luin uudestaan surkimus viestejäsi, enkä löytänyt tarkempaa juttua, että mistä laskeumasta on kysymys? Siis tarkoitatko "roinalla" kohdun laskeumaa ;oD vai? Ei sieltä nyt varmaan kaikki sisäkalut ulos ala tipahtelemaan.... Kohdunpoistohan "antaa tilaa" myös muille elimille ja suolet kuulemma täyttävät tyhjän tilan :oD sanoi leikannut lääkäri.
Kun olet paljon lueskellut noita tutkimustuloksia naisista joille poisto on tehty, niin ota huomioon myös, että kohdunpoiston leikkaustekniikat on uusimmillaan nyt olleet vasta muutaman vuoden, joten ei ole vanhaa tietoa vielä olemassa leikatuista potilaista. Itse luin jotain juttua, jossa nimenomaan puhuttiin leikkaustekniikoiden kehittymisestä, sekä niiden rutinoituminen, joka taas on vähentänyt mahdollisia komplikaatioita, sekä tutkimustuloksista sillä tavalla, että potilailta oireistosta pitäisi erotella vaivat ja niihin johtaneet syyt, eikä justiinsa siis voida vaan niputtaa yhteen suoraan, että "kohdunpoisto=virtsankarkailu"- tyyliin. Kun leikkauspotilaat ovat keski- ikäisiä naisia suurimmaksi osaksi, niin iän tuomia vaivoja pitäisi tutkia erillisinä, ettei tehdä virheellisiä johtopäätelmiä. Samoin potilaat tutkimusryhmänä, vaikkapa monisynnyttäjät/synnyttämättömät, tai vaikuttaako synnytysikä, jne.
Sitten taas seksiin ja seksuaalisuuteen, elämänlaatuu, ym. kysymyksiin taas pitäisi olla mittari, jolla voi mitata jokaisen potilaan henkilökohtaisen kokemuksen ennen ja jälkeen. Koska luin myös sellaista haastattelutulosta, että naiset jotka olivat keskimääräisesti tyytymättömämpiä seksiin/elämäänsä yleensä ennen leikkausta, olivat tyytymättömiä myös leikkauksen jälkeen. Ne naiset taas vastaavasti, jotka olivat suht tyytyväisiä eloonsa ennen leikkausta, olivat tyytyväisiä jälkeenkin. Eli varmaan olisi hyvä miettiä ja käydä vakavaa vuoropuhelua itsensä kanssa itsestä. Koska todellakin, ehkä me naiset myös totutaan sietämään pahaa oloa ja pidetään sitä normaalina olotilana vaan. Samalla kuitenkin rasitetaan itseämme ja ympäristöämme sellaisella elämänasenteella ja huomaamattamme. Kyllä minä ainakin pidän sitä äärimmäisen tärkeänä asiana. Ja miksi ihmeessä mun mieheni esim. pitäisi "kakkuansa istua" väsyneen känisiän kanssa, niinkuin olen ollut? Luulenpa että kaikki lähipiirissä tulevat voimaan paremmin, kun minä itse voin paremmin. Mum is happy, everybody is happy! :oD :oD

Lue lisää

kirjoittelenkin tänne, ettei minun tarvi kotiväkeä rasittaa "käninöillä" niinkuin ex-toipilas asian ilmaisi. Ja käninöistäni huolimatta olen saanut hyvin paljon tietoa asioista. Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet känisijälle vastata.
Hyvää kesää kaikille

Surkimus kirjoitti:

kirjoittelenkin tänne, ettei minun tarvi kotiväkeä rasittaa "käninöillä" niinkuin ex-toipilas asian ilmaisi. Ja käninöistäni huolimatta olen saanut hyvin paljon tietoa asioista. Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet känisijälle vastata.
Hyvää kesää kaikille

Lue lisää

Olen ollut laajassa laskeumaleikkauksessa 2 kk sitten. Kohtu pois ja paikkojen kiristys. Jos jotain kiinnostaa enemmän,voin kertoa kokemuksestani. Ikää puolessa välissä 60.

kokenut. kirjoitti:

Olen ollut laajassa laskeumaleikkauksessa 2 kk sitten. Kohtu pois ja paikkojen kiristys. Jos jotain kiinnostaa enemmän,voin kertoa kokemuksestani. Ikää puolessa välissä 60.

Lue lisää

Juuri sinunlaistasi olen tänne odotellutkin. Noita myoma- ja vuotojuttuja kyllä riittää. sillä nämä kudostyypistä johtuvat laskeumat on kuitenkin vähemmistönä.
eniten minua hirvittääkin se, että kun ja jos jotain lähdetään korjaamaan, niin tulee tilalle muita vaivoja, tai sitten rakenteet pettää uudemman kerran ja taas ollaan lähtötilanteessa.
Oliko sinulla paljon ja kuinka vaikeita vaivoja, kun päädyit leikkaukseen.
Sitä minun pääni ei möskään meinaa ymmärtää, miksi terve elin pitää poistaa. Miksei sitä voi korjata takaisin omalle kohdalleen, koska se kumminkin on osana lantionpohjan tukea. rakenteista tulee kohdun poiston jälkeen kumminkin heikommat kuin elunperin on tarkoitettu Miten sinulle näitä asioita perusteltiin.

Surkimus kirjoitti:

Juuri sinunlaistasi olen tänne odotellutkin. Noita myoma- ja vuotojuttuja kyllä riittää. sillä nämä kudostyypistä johtuvat laskeumat on kuitenkin vähemmistönä.
eniten minua hirvittääkin se, että kun ja jos jotain lähdetään korjaamaan, niin tulee tilalle muita vaivoja, tai sitten rakenteet pettää uudemman kerran ja taas ollaan lähtötilanteessa.
Oliko sinulla paljon ja kuinka vaikeita vaivoja, kun päädyit leikkaukseen.
Sitä minun pääni ei möskään meinaa ymmärtää, miksi terve elin pitää poistaa. Miksei sitä voi korjata takaisin omalle kohdalleen, koska se kumminkin on osana lantionpohjan tukea. rakenteista tulee kohdun poiston jälkeen kumminkin heikommat kuin elunperin on tarkoitettu Miten sinulle näitä asioita perusteltiin.

Lue lisää

Minulla oli niin paha virtsarakon laskeuma,että se oli korjattava. Samalla ne sanoi,että poistetaan kohtu,joka ei ollut vielä haittaavasti laskeutunut ja rektoseele korjattiin.Siis kaikki samalla. Eihän sitä sen kummemmin perusteltu. Mutta ajattelen itsekin,että paras kaikki korjata samalla,koska laskeumaa oli joka puolella. Se on tosi,että laskeuma voi uusia. Niin sanottiin jälkitarkastuksessa. Oli erikoistuva gyne ja uskalsin kysellä kaikki asiat juurta jaksain.
Se on kudostyyppi,joka nämä laskeumat aiheuttaa joillekin.Eihän ne kaikille tule. ja sama kudostyyppi aiheuttaa mahdollisen uudenkin laskeuman. Mutta eihän enään ole ainakaan synnytyksiä. Luulisi sen vähän jarruttavan asiaa.

Kuulin juuri 35 vuotiaasta,jolla oli kohotettu kohtu laskeuman takia. Nuorille se on näköjään mahdollista,mutta en ainakaan osannut edes sellaisesta mitään puhua (en siis tiennyt)

Munasarjatkin ne kyllä poistaa,jos haluaa,mutta sitä ei pidä tehdä edes tässä iässä. Ei ihmisessä ole mitään turhia elimiä. Nekin tuottaa pieniä määriä esim. mieshormonia.

Ja vielä tuohon leikkaukseen täytyy olla henkisesti valmistautunut. Itselläni valmistautuminen kesti vuoden. Että jaksaa ottaa vastaan mahdolliset takapakitkin.

kokenut. kirjoitti:

Minulla oli niin paha virtsarakon laskeuma,että se oli korjattava. Samalla ne sanoi,että poistetaan kohtu,joka ei ollut vielä haittaavasti laskeutunut ja rektoseele korjattiin.Siis kaikki samalla. Eihän sitä sen kummemmin perusteltu. Mutta ajattelen itsekin,että paras kaikki korjata samalla,koska laskeumaa oli joka puolella. Se on tosi,että laskeuma voi uusia. Niin sanottiin jälkitarkastuksessa. Oli erikoistuva gyne ja uskalsin kysellä kaikki asiat juurta jaksain.
Se on kudostyyppi,joka nämä laskeumat aiheuttaa joillekin.Eihän ne kaikille tule. ja sama kudostyyppi aiheuttaa mahdollisen uudenkin laskeuman. Mutta eihän enään ole ainakaan synnytyksiä. Luulisi sen vähän jarruttavan asiaa.

Kuulin juuri 35 vuotiaasta,jolla oli kohotettu kohtu laskeuman takia. Nuorille se on näköjään mahdollista,mutta en ainakaan osannut edes sellaisesta mitään puhua (en siis tiennyt)

Munasarjatkin ne kyllä poistaa,jos haluaa,mutta sitä ei pidä tehdä edes tässä iässä. Ei ihmisessä ole mitään turhia elimiä. Nekin tuottaa pieniä määriä esim. mieshormonia.

Ja vielä tuohon leikkaukseen täytyy olla henkisesti valmistautunut. Itselläni valmistautuminen kesti vuoden. Että jaksaa ottaa vastaan mahdolliset takapakitkin.

Lue lisää

Sinun kohdallasi ymmärränkin sen että tosiaan jotain oli tehtävä. Omalla kohdallani ei ole muita laskeumia kuin kohtu, jonka taas tiedän johtuvan eräästä muutaman vuoden tkaisesta onnettomuudesta, jossa maha oli jälkeenpäin kauan kipeä. Silloin en ymmärtänyt heti hakea asiaan mitään apua, vaan kitkuttelin monta viikkoa. Myöhemmin sitten vain todettiin laskeuma. Leikkausjonossa olen, mutta en ole ollenkaan varma auttaisiko tuo kohdallani yhtään mitään.
Jos oireita tulee lisää, voi olla että itsekin leikkaukseen suostun, mutta nyt ei ollenkaan innosta ajatus että seksielämä menee pilalle ( nyt ei ole), mahdollisesti koko alapään toiminnat häiriintyy , kuntosaliharjoittelu päättyy, mahdollisesti monen kuukauden sairausloma, johon yrittäjällä ei ole kertakaikkiaan nykyaikana mahdollisuutta.
Nää on semmoisia asioita, jotka ei tietenkään kaikkien kohdalla käy edes mielessä. Toisen palkkalaisenahan se on sama kuinka kauan sairaslomalla on.Kaikki eivät ole liikunnallisesti aktiivisia, jolloin liikuntaharrastusten poistuminenkaan ei käy mielessä. Joku kävely ei minusta ole liikuntaa, jkoska sitä teen joka päivä, koska minulla ei ole autoa.

surkimus kirjoitti:

Sinun kohdallasi ymmärränkin sen että tosiaan jotain oli tehtävä. Omalla kohdallani ei ole muita laskeumia kuin kohtu, jonka taas tiedän johtuvan eräästä muutaman vuoden tkaisesta onnettomuudesta, jossa maha oli jälkeenpäin kauan kipeä. Silloin en ymmärtänyt heti hakea asiaan mitään apua, vaan kitkuttelin monta viikkoa. Myöhemmin sitten vain todettiin laskeuma. Leikkausjonossa olen, mutta en ole ollenkaan varma auttaisiko tuo kohdallani yhtään mitään.
Jos oireita tulee lisää, voi olla että itsekin leikkaukseen suostun, mutta nyt ei ollenkaan innosta ajatus että seksielämä menee pilalle ( nyt ei ole), mahdollisesti koko alapään toiminnat häiriintyy , kuntosaliharjoittelu päättyy, mahdollisesti monen kuukauden sairausloma, johon yrittäjällä ei ole kertakaikkiaan nykyaikana mahdollisuutta.
Nää on semmoisia asioita, jotka ei tietenkään kaikkien kohdalla käy edes mielessä. Toisen palkkalaisenahan se on sama kuinka kauan sairaslomalla on.Kaikki eivät ole liikunnallisesti aktiivisia, jolloin liikuntaharrastusten poistuminenkaan ei käy mielessä. Joku kävely ei minusta ole liikuntaa, jkoska sitä teen joka päivä, koska minulla ei ole autoa.

Lue lisää

Eikö ne suostu vain nostamaan sitä kohtua?
Seksielämä ei taida siitä kyllä miksikään mennä,vaikka kohtu poistetaan. Eihän mies tunne ainakaan mitään sen kummempaa.

Hermothan sijaitsee muualla. Esim. emättimen 2/3 ,siis syvin osa on tunnoton. Niin olen lukenut.

Yleensä laskeuma pahenee ajan kanssa,eikä leikkaukselta voi välttyä. Jos se on seurausta jostain tapahtumasta.Sitä en sitten tiedä. Mutta jatketaan juttua,jos kiinnostaa...

kokenut. kirjoitti:

Eikö ne suostu vain nostamaan sitä kohtua?
Seksielämä ei taida siitä kyllä miksikään mennä,vaikka kohtu poistetaan. Eihän mies tunne ainakaan mitään sen kummempaa.

Hermothan sijaitsee muualla. Esim. emättimen 2/3 ,siis syvin osa on tunnoton. Niin olen lukenut.

Yleensä laskeuma pahenee ajan kanssa,eikä leikkaukselta voi välttyä. Jos se on seurausta jostain tapahtumasta.Sitä en sitten tiedä. Mutta jatketaan juttua,jos kiinnostaa...

Lue lisää

johtuneeko sitten iästä, etä ei mulle ainakaan mitään varsinaista korjausta ole ehdotettu. Viisikymppiselle varmaan automaattisesti ehdotetaan kohdunpoistoa, mikä ei ainakaan minusta ole mitään korjausta.
Tuosta emättimen tunnottomuudesta en osaaa oikein mitään sanoa, kun itsestä ainakin tuntuu, että jos sieltä jotain poistetaan niin väkisinkinhän hermotukseen tulee vikaa. Tuntuuhan se tietynlaisena paineena, kun yhdynnässä kohtu ym elimet ovat vastassa. en minä ainakaan ole tottunut sellaisiin yhdyntöihin, että vähän vain "kurkkaillaan". Orgasmihan nimenomaan tuntuu kaikkialla muualla paitsi just emättimessä.
Toisaalta, mitä kaaviokuvia naisen elimistöstä katselee, on kohdun osuus siinä aika merkittävä. Huolehtii osaltaan munasarjojen verenkierrosta, kannattelee osaltaan muita sisäelimiä kuten suolistoa, joidenkin tutkimusten mukaan jopa huolehtii emättimen sopivasta floorasta, ettei tule tulehduksia nin herkästi...
kaiken tämän vuoksi tuntuu kummalta, että aina vain ehdotellaan muka nopeinta ja varmaan lääkärien kannalta yksinkertaisinta toimenpidettä. Pitää päästä potilaasta eroon mahdollisimman pian. semmoinen on minulle tullut tunne, kun olen pian vuoden näissä asioissa lääkäreitä tapaillut. Jotenkin hyväksyisin kodhunpoiston, jos suvussamme olisi syöpää tai muita sairauksia, jotka olisivat uhkana. Nyt vain pidetään selviönä, että jos jotain kohotetaan niin ei muka olisi hyötyä. en tiedä miten joku MIESPUOLINEN lääkäri voi mennä tämmöidiä väittämään näkemättä edes potilasta.

Surkimus kirjoitti:

johtuneeko sitten iästä, etä ei mulle ainakaan mitään varsinaista korjausta ole ehdotettu. Viisikymppiselle varmaan automaattisesti ehdotetaan kohdunpoistoa, mikä ei ainakaan minusta ole mitään korjausta.
Tuosta emättimen tunnottomuudesta en osaaa oikein mitään sanoa, kun itsestä ainakin tuntuu, että jos sieltä jotain poistetaan niin väkisinkinhän hermotukseen tulee vikaa. Tuntuuhan se tietynlaisena paineena, kun yhdynnässä kohtu ym elimet ovat vastassa. en minä ainakaan ole tottunut sellaisiin yhdyntöihin, että vähän vain "kurkkaillaan". Orgasmihan nimenomaan tuntuu kaikkialla muualla paitsi just emättimessä.
Toisaalta, mitä kaaviokuvia naisen elimistöstä katselee, on kohdun osuus siinä aika merkittävä. Huolehtii osaltaan munasarjojen verenkierrosta, kannattelee osaltaan muita sisäelimiä kuten suolistoa, joidenkin tutkimusten mukaan jopa huolehtii emättimen sopivasta floorasta, ettei tule tulehduksia nin herkästi...
kaiken tämän vuoksi tuntuu kummalta, että aina vain ehdotellaan muka nopeinta ja varmaan lääkärien kannalta yksinkertaisinta toimenpidettä. Pitää päästä potilaasta eroon mahdollisimman pian. semmoinen on minulle tullut tunne, kun olen pian vuoden näissä asioissa lääkäreitä tapaillut. Jotenkin hyväksyisin kodhunpoiston, jos suvussamme olisi syöpää tai muita sairauksia, jotka olisivat uhkana. Nyt vain pidetään selviönä, että jos jotain kohotetaan niin ei muka olisi hyötyä. en tiedä miten joku MIESPUOLINEN lääkäri voi mennä tämmöidiä väittämään näkemättä edes potilasta.

Lue lisää

Miten se emättimen svyin osa on tunnoton, kun kumminkin esim irtosolukoekin tuntuu ellei puuduta?

surkimus kirjoitti:

Miten se emättimen svyin osa on tunnoton, kun kumminkin esim irtosolukoekin tuntuu ellei puuduta?

Surkimus, pidä vain oikeuksistasi kiinni, kyllä se kohotus auttaa aivan yhtä lailla ikäistäsi. Itse täytän kohta 50, enkä luopuisi yhdestäkään kehon osasta noin vain, en ainakaan iän vuoksi. Olettaisin, että tuon kohotuksen saa helpoimmin yksityisellä esim. Terveystaloketju tekee myös gynekologisia toimenpiteitä.

Sinulla on oikeuksia kirjoitti:

Surkimus, pidä vain oikeuksistasi kiinni, kyllä se kohotus auttaa aivan yhtä lailla ikäistäsi. Itse täytän kohta 50, enkä luopuisi yhdestäkään kehon osasta noin vain, en ainakaan iän vuoksi. Olettaisin, että tuon kohotuksen saa helpoimmin yksityisellä esim. Terveystaloketju tekee myös gynekologisia toimenpiteitä.

Lue lisää

Naistentaudit

Teemme Terveystalossa laajasti erilaisia naistentautien kirurgisia toimenpiteitä. Monet leikkaustoimenpiteistä tehdään nykyisin vaivattomasti vastaanotolla, mutta myös päiväkirurgisesti, jolloin potilas yleensä kotiutuu leikkauspäivänä.

Yleisimpiä toimenpiteitä ovat:
kohduntähystyksessä tehtävät kohdun sisätoimenpiteet kuten kohtupolyyppien, myoomien, kohdun väliseinien ja kohtuonteloiden kiinnikkeiden poisto
sterilisaatio, myös kohduntähystysmenetelmällä
virtsankarkailukirurgia
laskeumakirurgia ja lantionpohjan ongelmat
kohdunsuun tutkimukset ja hoidot (kolposkopia)
kohdun poisto ja munasarjojen poisto
rintasyöpäleikkaukset

Nainen&Terveys-osaamiskeskuksesta kokonaisvaltaista hoitoa

Terveystalon Nainen&Terveys-osaamiskeskuksissa moni ennen leikkaussalissa tehty operaatio on mahdollista tehdä lääkärin vastaanotolla. Näin hoitokokonaisuus on potilaalle helpompi ja nopeampi. Myös kokonaiskustannukset laskevat, kun tutkimus ja hoito tapahtuvat yhdellä vastaanottokerralla.

Tutustu osaamiskeskuksen palveluihin »
www.terveystalo.com/

surkimus kirjoitti:

Miten se emättimen svyin osa on tunnoton, kun kumminkin esim irtosolukoekin tuntuu ellei puuduta?

Näyte otetaan kohdunkaulasta ja se voi vähän nipistää.

surkimus kirjoitti:

Sinun kohdallasi ymmärränkin sen että tosiaan jotain oli tehtävä. Omalla kohdallani ei ole muita laskeumia kuin kohtu, jonka taas tiedän johtuvan eräästä muutaman vuoden tkaisesta onnettomuudesta, jossa maha oli jälkeenpäin kauan kipeä. Silloin en ymmärtänyt heti hakea asiaan mitään apua, vaan kitkuttelin monta viikkoa. Myöhemmin sitten vain todettiin laskeuma. Leikkausjonossa olen, mutta en ole ollenkaan varma auttaisiko tuo kohdallani yhtään mitään.
Jos oireita tulee lisää, voi olla että itsekin leikkaukseen suostun, mutta nyt ei ollenkaan innosta ajatus että seksielämä menee pilalle ( nyt ei ole), mahdollisesti koko alapään toiminnat häiriintyy , kuntosaliharjoittelu päättyy, mahdollisesti monen kuukauden sairausloma, johon yrittäjällä ei ole kertakaikkiaan nykyaikana mahdollisuutta.
Nää on semmoisia asioita, jotka ei tietenkään kaikkien kohdalla käy edes mielessä. Toisen palkkalaisenahan se on sama kuinka kauan sairaslomalla on.Kaikki eivät ole liikunnallisesti aktiivisia, jolloin liikuntaharrastusten poistuminenkaan ei käy mielessä. Joku kävely ei minusta ole liikuntaa, jkoska sitä teen joka päivä, koska minulla ei ole autoa.

Lue lisää

Hei surkimus. Minulta poistettin kohtu reilu neljä vuotta sitten, syinä laskeuma ja kohdun limakalvon liikakasvu. Lääkärit suosittelivat kohdunpoistoa, mutta sinnittelin vaivojen kanssa useamman vuoden ajan. Taivuin sitten lopulta leikkaukseen.

Kohtu poistettiin alakautta puudutuksessa, munasarjat jätettiin, ja homma kesti puolitoista tuntia. Parina ensimmäisenä päivänä tuli muutama tippa vuotoa, sen jälkeen ei mitään.
Sairauslomaa oli neljä viikkoa. Lomalla otin rauhallisesti, söin loman alkupuolella tarvittaessa särkylääkkeitä, muistin välttää maitopurkkia painavampien esineiden kantamista, liikuin rauhallisesti, annoin villakoirien rauhassa pesiytyä huonekalujen alle, nautin hiljaiselosta.

Rakastelun aloitin vasta sairausloma loputtua. Jälkitarkastusta mulla ei ollut ollenkaan.
Seksielämä parani. Ei tarvitse hävetä kohdunkaulaa, joka kurkisti emättimestä kuin terska kun jalat levitti. Ei alavatsakipuja rakastelun jälkeen. Ei ongelmia kiihottumisen, liukkauden tai orgasmin suhteen. Päinvastoin varmempi ja aktiivisempi ote asiaan.

Kohdunpoiston jälkeen ei ole ollut tulehduksia tai vuotoja tai kipuja. Eikä tietenkään paineen tunnetta tai kipuja laskeumasta, ehkäisyhuolia eikä runsaita pitkiä kuukautisia. Pystyn tekemään asioita, joita en voinut tehdä ennen kohdunpoistoa: käyn jumpassa ja kuntosalilla, tanssin, voin nostaa raskaita taakkoja jne. Etukäteen mietin ja surin ihan turhan paljon kohdunpoiston kaikkia mahdollisia kuviteltavissa olevia haittoja. Se ettei enää voi saada lapsia kannatti työstää etukäteen, muuten liika ajatustyö oli minulle turhaa ajanhukkaa.

Eihän sitä tietenkään tiedä, tuleeko tulevaisuudessa emättimen laskeuma ja jos tulee niin milloin. Tai tuleeko jotain muuta vaivaa. Ja johtuvatko ne tulevat mahdolliset vaivat kohdunpoistosta vai jostain muusta.

Minulle kohdunpoisto oli varmasti oikea ja hyvä ratkaisu. Tsemppiä sinulle, mitä päätätkin tehdä. Jos kohdunpoistoon päädyt ja olet yksityisyrittäjä, kannattaa kuitenkin pitää tarpeeksi pitkä sairausloma ja parannella itsensä kunnolla. Minustakin tuntui jo kahden viikon jälkeen että kyllä kai sitä töihin olisi voinut jo palata, mutta sitten ei asiat ehkä saattaisi olla niin loistavasti kuin ne nyt ovat.

minun ratkaisu kirjoitti:

Hei surkimus. Minulta poistettin kohtu reilu neljä vuotta sitten, syinä laskeuma ja kohdun limakalvon liikakasvu. Lääkärit suosittelivat kohdunpoistoa, mutta sinnittelin vaivojen kanssa useamman vuoden ajan. Taivuin sitten lopulta leikkaukseen.

Kohtu poistettiin alakautta puudutuksessa, munasarjat jätettiin, ja homma kesti puolitoista tuntia. Parina ensimmäisenä päivänä tuli muutama tippa vuotoa, sen jälkeen ei mitään.
Sairauslomaa oli neljä viikkoa. Lomalla otin rauhallisesti, söin loman alkupuolella tarvittaessa särkylääkkeitä, muistin välttää maitopurkkia painavampien esineiden kantamista, liikuin rauhallisesti, annoin villakoirien rauhassa pesiytyä huonekalujen alle, nautin hiljaiselosta.

Rakastelun aloitin vasta sairausloma loputtua. Jälkitarkastusta mulla ei ollut ollenkaan.
Seksielämä parani. Ei tarvitse hävetä kohdunkaulaa, joka kurkisti emättimestä kuin terska kun jalat levitti. Ei alavatsakipuja rakastelun jälkeen. Ei ongelmia kiihottumisen, liukkauden tai orgasmin suhteen. Päinvastoin varmempi ja aktiivisempi ote asiaan.

Kohdunpoiston jälkeen ei ole ollut tulehduksia tai vuotoja tai kipuja. Eikä tietenkään paineen tunnetta tai kipuja laskeumasta, ehkäisyhuolia eikä runsaita pitkiä kuukautisia. Pystyn tekemään asioita, joita en voinut tehdä ennen kohdunpoistoa: käyn jumpassa ja kuntosalilla, tanssin, voin nostaa raskaita taakkoja jne. Etukäteen mietin ja surin ihan turhan paljon kohdunpoiston kaikkia mahdollisia kuviteltavissa olevia haittoja. Se ettei enää voi saada lapsia kannatti työstää etukäteen, muuten liika ajatustyö oli minulle turhaa ajanhukkaa.

Eihän sitä tietenkään tiedä, tuleeko tulevaisuudessa emättimen laskeuma ja jos tulee niin milloin. Tai tuleeko jotain muuta vaivaa. Ja johtuvatko ne tulevat mahdolliset vaivat kohdunpoistosta vai jostain muusta.

Minulle kohdunpoisto oli varmasti oikea ja hyvä ratkaisu. Tsemppiä sinulle, mitä päätätkin tehdä. Jos kohdunpoistoon päädyt ja olet yksityisyrittäjä, kannattaa kuitenkin pitää tarpeeksi pitkä sairausloma ja parannella itsensä kunnolla. Minustakin tuntui jo kahden viikon jälkeen että kyllä kai sitä töihin olisi voinut jo palata, mutta sitten ei asiat ehkä saattaisi olla niin loistavasti kuin ne nyt ovat.

Lue lisää

Älä ole surkimus, onhan olemassa laskeumakirurgiaa, joka ei edellytä kohdunpoistoa. Tekniikka on kehittynyttä ja ainakin yksityispuolella yleensä kuunnellaan. Olen 49-vuotias ja tyytyväinen Terveystaloketjun asiakas. Olenko lähes ainoita, joilla on kohtu tallella kohta viisikymppisenä, ilmeisesti??

Apua saatavilla kirjoitti:

Älä ole surkimus, onhan olemassa laskeumakirurgiaa, joka ei edellytä kohdunpoistoa. Tekniikka on kehittynyttä ja ainakin yksityispuolella yleensä kuunnellaan. Olen 49-vuotias ja tyytyväinen Terveystaloketjun asiakas. Olenko lähes ainoita, joilla on kohtu tallella kohta viisikymppisenä, ilmeisesti??

Lue lisää

Gynekologiset laskeumat

Duodecim
2009;125(2):199-206
Pentti Kiilholma ja Kari Nieminen
Teema: Lantionpohjan sairaudet
English summary: Gynaecological prolapses
Laskeumien yleisyys
Laskeumien etiologia
Laskeumapotilaan tutkiminen
Laskeumien luokittelu
Konservatiiviset hoitomenetelmät
Leikkaushoito
Laskeumat ja virtsankarkailu
Lopuksi
Kirjallisuutta

Lantionpohjan laskeumat ovat yleisiä synnyttäneillä naisilla, ja ne lisääntyvät edelleen vaihdevuosi-iän jälkeen. Laskeumaleikkaus on kohdunpoiston jälkeen toiseksi yleisin gynekologinen leikkaus. Oireettomien tai vähäoireisten laskeumien hoidoksi riittää seuranta. Myös lantionpohjan lihasten kuntoutuksesta saattaa olla hyötyä ainakin laskeumien ehkäisyn kannalta. Laskeumien leikkaushoidossa vaginaaliset menetelmät ovat ensisijaisia. Kaikki laskeuman osatekijät on syytä korjata samalla kertaa. Emättimen pohjukanprolapsi voidaan korjata myös abdominaalisesti tai laparoskooppisesti tehtävällä sakrokolpopeksialla.

Kohdun poisto ei ole laskeumia korjattaessa välttämätöntä.

Verkkojen ja implanttien käyttö on lisääntymässä nopeasti laskeumien korjauksissa, koska laskeumien uusiutuminen tavanomaisten vaginaalisten korjausleikkausten jälkeen on melko yleistä. Virtsainkontinenssin korjausleikkaus voidaan tehdä laskeumaleikkauksen yhteydessä.
duodecim.lehti.fi

Surkimukselle faktaa kirjoitti:

Gynekologiset laskeumat

Duodecim
2009;125(2):199-206
Pentti Kiilholma ja Kari Nieminen
Teema: Lantionpohjan sairaudet
English summary: Gynaecological prolapses
Laskeumien yleisyys
Laskeumien etiologia
Laskeumapotilaan tutkiminen
Laskeumien luokittelu
Konservatiiviset hoitomenetelmät
Leikkaushoito
Laskeumat ja virtsankarkailu
Lopuksi
Kirjallisuutta

Lantionpohjan laskeumat ovat yleisiä synnyttäneillä naisilla, ja ne lisääntyvät edelleen vaihdevuosi-iän jälkeen. Laskeumaleikkaus on kohdunpoiston jälkeen toiseksi yleisin gynekologinen leikkaus. Oireettomien tai vähäoireisten laskeumien hoidoksi riittää seuranta. Myös lantionpohjan lihasten kuntoutuksesta saattaa olla hyötyä ainakin laskeumien ehkäisyn kannalta. Laskeumien leikkaushoidossa vaginaaliset menetelmät ovat ensisijaisia. Kaikki laskeuman osatekijät on syytä korjata samalla kertaa. Emättimen pohjukanprolapsi voidaan korjata myös abdominaalisesti tai laparoskooppisesti tehtävällä sakrokolpopeksialla.

Kohdun poisto ei ole laskeumia korjattaessa välttämätöntä.

Verkkojen ja implanttien käyttö on lisääntymässä nopeasti laskeumien korjauksissa, koska laskeumien uusiutuminen tavanomaisten vaginaalisten korjausleikkausten jälkeen on melko yleistä. Virtsainkontinenssin korjausleikkaus voidaan tehdä laskeumaleikkauksen yhteydessä.
duodecim.lehti.fi

Lue lisää

Kylläpä se täällä Pohjois-suomessa on hoito sitä, että esim yksityiset lääkäriasematkin käyttävät yliopistoaairaalan palveluja. en tiedä, kuinka paljon sitten voi vaikuttaa itse hoitoonsa. Itse olen juuri yksityisen lähetteellä käynyt naistentautien polilla kuulemassa, että poisto on mukamas ainut vaihtoehto. sitä en kuitenkaan usko, koska mitään ei vielä ulos tipu. Ainoastaan se tunne on, että kaikki ei ole kunnossa.
Alkaa vain pikkuhiljaa nyppiä, kun tuntuu että kun viiskymmentä tulee täyteen niin kohdellaan kuin jotain jätettä. pian vain pois jonosta. hoito mahdollisimman nopeasti ja jos ei suostu niin pidetään melkein hulluna. Hulluksihan sitä tulee jos ei saa mielestään oikeaa hoitoa.
Nuo Duodecimin artikkelit olen jo moneen kertaan kahlannut läpi ja väitellyt puhelimessa monen lääkärin kanssa. Ehkäpä ne hoitomenetelmät ehtivät vielä nykyisestäänkin parantua, ennenkuin leikkausta tarvitsen. Nyt olen sitä siis vuoden jo siirtänyt eteenpäin alkuperäisestä ajasta. Oma gyneni kyllä sanoi, että voisin vieläkin siirtää. en sitten tieä laittavatko sitten jo ö-mappiin.

Kokenut, siis tottakai koepalan otossa kohdunkaulassa on tuntoa. Eikö silloin sitä tuntoa tarvita myös yhdynnässä? Jos emättimen pohjaan jää joku arpikurouma, ei kai siinä mitään varmaan enää tunnukaan.

Surkimus kirjoitti:

Kylläpä se täällä Pohjois-suomessa on hoito sitä, että esim yksityiset lääkäriasematkin käyttävät yliopistoaairaalan palveluja. en tiedä, kuinka paljon sitten voi vaikuttaa itse hoitoonsa. Itse olen juuri yksityisen lähetteellä käynyt naistentautien polilla kuulemassa, että poisto on mukamas ainut vaihtoehto. sitä en kuitenkaan usko, koska mitään ei vielä ulos tipu. Ainoastaan se tunne on, että kaikki ei ole kunnossa.
Alkaa vain pikkuhiljaa nyppiä, kun tuntuu että kun viiskymmentä tulee täyteen niin kohdellaan kuin jotain jätettä. pian vain pois jonosta. hoito mahdollisimman nopeasti ja jos ei suostu niin pidetään melkein hulluna. Hulluksihan sitä tulee jos ei saa mielestään oikeaa hoitoa.
Nuo Duodecimin artikkelit olen jo moneen kertaan kahlannut läpi ja väitellyt puhelimessa monen lääkärin kanssa. Ehkäpä ne hoitomenetelmät ehtivät vielä nykyisestäänkin parantua, ennenkuin leikkausta tarvitsen. Nyt olen sitä siis vuoden jo siirtänyt eteenpäin alkuperäisestä ajasta. Oma gyneni kyllä sanoi, että voisin vieläkin siirtää. en sitten tieä laittavatko sitten jo ö-mappiin.

Kokenut, siis tottakai koepalan otossa kohdunkaulassa on tuntoa. Eikö silloin sitä tuntoa tarvita myös yhdynnässä? Jos emättimen pohjaan jää joku arpikurouma, ei kai siinä mitään varmaan enää tunnukaan.

Lue lisää

En sano pahalla,mutta eihän sinne leikkaukseen ole pakko mennä,jos kaikki tulokset tuntuu olevan noin päin prinkkalaa... jo etukäteen tiedettynä....

Kuitenkaan et voi tätä terveydenhuollon systeemiä muuttaa...

kokenut. kirjoitti:

En sano pahalla,mutta eihän sinne leikkaukseen ole pakko mennä,jos kaikki tulokset tuntuu olevan noin päin prinkkalaa... jo etukäteen tiedettynä....

Kuitenkaan et voi tätä terveydenhuollon systeemiä muuttaa...

Lue lisää

...kuitenkin tehtävä, se on selvä, mutta:
tuntuu vain kummalta, että mikä takia ei voida oikeasti KORJATA elimiä niiden oikeile paikoille vaan ehdotetaan AMPUTAATIOTA. eihän muitakaan terveitä elimiä poisteta ensisijaisena hoitona.

surkimus kirjoitti:

...kuitenkin tehtävä, se on selvä, mutta:
tuntuu vain kummalta, että mikä takia ei voida oikeasti KORJATA elimiä niiden oikeile paikoille vaan ehdotetaan AMPUTAATIOTA. eihän muitakaan terveitä elimiä poisteta ensisijaisena hoitona.

Lue lisää

Niin,mutta mitäs tälle systeemille saa. Ei multakaan sitä kohtua välttämättä olisi tarvinnut poistaa varmaankaan. Sen laskeuma ei ollut mikään ongelma. Olis vain kohotettu ja muut laskeumat korjattu ja kohotettu kohtu.

En ainakaan tiennytkään mitään sellaisesta,kun jätin tarkoituksella kaikki palstat lukematta,että uskalsin mennä sinne. Onneksi oli kerennyt munasarja-asian ajatella.Ensimmäinen lääkäri sanoi polilla,että voidaan samalla poistaa munasarjat.Sanoin,että en halua. Sitten se sanoi,että jos niissä jotain on,ne poistetaan.Ne tarkastetaan aina leikkauksen yhteydessä. Siinäkin vielä tehdään turhaa haavaa.

Sitten menin 2 vk ennen leikkausta esikäynnille,niin munasarjassa oli rakkula.Lääkäri sanoi,ettei se mitään haittaa. Ja tämä taas sanoi,että ei poisteta hormonitoiminnan takia,vaikka ikää 55v.
Siis niissä oli elämää kuitenkin. Rakkulaa ei ollut enää leikkauksen aikana. Niin ainakin ymmärrin.

Kai siinä terveydenhoitomenojen säästö on kyseessä.Näihin elimiin ei tule enään sairauksia,kun ne poistetaan.

Jotkut kyllä antaa ottaa ne pois.Ei ihminen voi vakuuttaa itseään elimiä poistattamalla mielestäni

kokenut. kirjoitti:

Niin,mutta mitäs tälle systeemille saa. Ei multakaan sitä kohtua välttämättä olisi tarvinnut poistaa varmaankaan. Sen laskeuma ei ollut mikään ongelma. Olis vain kohotettu ja muut laskeumat korjattu ja kohotettu kohtu.

En ainakaan tiennytkään mitään sellaisesta,kun jätin tarkoituksella kaikki palstat lukematta,että uskalsin mennä sinne. Onneksi oli kerennyt munasarja-asian ajatella.Ensimmäinen lääkäri sanoi polilla,että voidaan samalla poistaa munasarjat.Sanoin,että en halua. Sitten se sanoi,että jos niissä jotain on,ne poistetaan.Ne tarkastetaan aina leikkauksen yhteydessä. Siinäkin vielä tehdään turhaa haavaa.

Sitten menin 2 vk ennen leikkausta esikäynnille,niin munasarjassa oli rakkula.Lääkäri sanoi,ettei se mitään haittaa. Ja tämä taas sanoi,että ei poisteta hormonitoiminnan takia,vaikka ikää 55v.
Siis niissä oli elämää kuitenkin. Rakkulaa ei ollut enää leikkauksen aikana. Niin ainakin ymmärrin.

Kai siinä terveydenhoitomenojen säästö on kyseessä.Näihin elimiin ei tule enään sairauksia,kun ne poistetaan.

Jotkut kyllä antaa ottaa ne pois.Ei ihminen voi vakuuttaa itseään elimiä poistattamalla mielestäni

Lue lisää

haluan nostaa kissan pöydälle. en voi olla selvittämättä asioita etukäteen, koska on jo tarpeeksi hirveää muutenkin, jos joutuu leikkaukseen täysin toisten armoille.
Stikäkin ole koko ajan miettinyt, että jos vain oppii elämään vaivoineen, ei leikkaukseen kannata edes mennä. Siksi sitä leikkausta siirsinkin heti vuoden päähän.

Surkimus kirjoitti:

haluan nostaa kissan pöydälle. en voi olla selvittämättä asioita etukäteen, koska on jo tarpeeksi hirveää muutenkin, jos joutuu leikkaukseen täysin toisten armoille.
Stikäkin ole koko ajan miettinyt, että jos vain oppii elämään vaivoineen, ei leikkaukseen kannata edes mennä. Siksi sitä leikkausta siirsinkin heti vuoden päähän.

Lue lisää

Hei taas! Kirjoittelin pari kertaa huhtikuussa tänne, kun minulta poistettiin kohtu ja munasarjat. Siitä on nyt neljä kuukautta. Syy oli se että minulla epäiltiin munasarjasyöpää, jota ONNEKSI kuitenkaan ei ollut, vaan oli paha endometrioosi. Eli siitä on nyt kulunut neljä kuukautta, ja hyvin on mennyt. Leikkauksesta kahden viikon kuluttua menin töihin, olin täysin työkunnossa.
Muutaman viikon kuluttua tähystyksestä alkoivat vaihdevuosioireet, melko pahat yöhikoilut (myös päivisin kyllä) sekä yöheräilyt. Muita oireita ei tullut, sain niihin Estrenageeliä. Se auttaa hyvin hikoiluun, mutta yöheräilyä jäi jonkin verran, ei kuitenkaan häiritsevästi.
Jälkitarkastuksessa kävin kuuden viikon kuluttua, kävin yksityisellä puolella omalla gynelläni. Hän mittasi emättimeni ja sanoi että se on yhtä pitkä kuin ennenkin, lyhenemistä ei siis automaattisesti tapahdu. Seksielämästä täällä on paljon puhuttu. Meillä se jatkuu yhtä hyvänä kuin ennenkin, en huomaa mitään eroa. Ehkä se onkin juuri siinä että meillä on aina ollut hyvä seksielämä, ei leikkaus siihen mitään vaikutusta tehnyt. Tietysti tuli kuukauden katkos, ja ensimmäiset yhdeynnät oltiin tosi varovaisia, mutta kun vauhtiin päästiin niin ei mitään ongelmaa. Halut eivät hävinneet mihinkään. Itse etukäteen ajattelin että miten sitä kostuu kiihottuessa, mutta samalla lailla kuin ennenkin. Myös orgasmit ovat samanlaisia. Sen olen huomannut että saan orgasmin paremmin hieman erilaisissa asennoissa kuin ennen.
Tulehduksia ei ole ollut yhtä hiivatulehdusta lukuunottamatta, myöskään virtsatulehduksia tai virtsankarkailua ei ole ollut.
Yksi huono puoli kuitenkin on tullut poistojen jälkeen. Se on lievä peräsuolen laskeuma. Huomasin jo parin viikon kuluttua leikkauksesta että ulostaminen on muuttunut. Kun käy vessassa, niin tulee tunne että suoleen jää jotain, että kaikki uloste ei tule ulos. Ja hetken päästä pitää taas mennä vessaan ja taas tulee vähän lisää. En oikein tiennyt mitä se on ennenkuin kysyin lääkäriltä. Hän kertoi että juuri siksi koska kohtu on pois paikaltaan, peräsuoleen tulee pieni laajentuma tai pussi johon jää ulostetta mikä ei tule kerralla ulos.
Vaiva on kuitenkin lievä ja pysyy aisoissa siten että pidän vatsan kunnossa. Syön leseitä ja kuitupitoista ruokaa säännöllisesti, silloin menee pitkiä aikoja että mitään oireita ei ole ja vatsa pelaa normaalisti. Mutta joskus vatsa pääsee "kovalle" ja silloin ulostaminen on hetkellisesti vaikeampaa.
Ei tätä laskeumaa tietenkään kaikille tule, ja toistaiseksi se on sen verran lievä että en koe sitä häiritsevänä, toivottavasti se ei siitä pahene mutta se jää nähtäväksi.
Kun sain leikkauksen jälkeen tietää että minulla ei ole syöpää, kaikki muu on silloin toisarvoista. Kaikki vaivat tuntuvat pikkuasioilta.
Hyvää kesän jatkoa kaikille :)

tyytyväinen49v. kirjoitti:

Hei taas! Kirjoittelin pari kertaa huhtikuussa tänne, kun minulta poistettiin kohtu ja munasarjat. Siitä on nyt neljä kuukautta. Syy oli se että minulla epäiltiin munasarjasyöpää, jota ONNEKSI kuitenkaan ei ollut, vaan oli paha endometrioosi. Eli siitä on nyt kulunut neljä kuukautta, ja hyvin on mennyt. Leikkauksesta kahden viikon kuluttua menin töihin, olin täysin työkunnossa.
Muutaman viikon kuluttua tähystyksestä alkoivat vaihdevuosioireet, melko pahat yöhikoilut (myös päivisin kyllä) sekä yöheräilyt. Muita oireita ei tullut, sain niihin Estrenageeliä. Se auttaa hyvin hikoiluun, mutta yöheräilyä jäi jonkin verran, ei kuitenkaan häiritsevästi.
Jälkitarkastuksessa kävin kuuden viikon kuluttua, kävin yksityisellä puolella omalla gynelläni. Hän mittasi emättimeni ja sanoi että se on yhtä pitkä kuin ennenkin, lyhenemistä ei siis automaattisesti tapahdu. Seksielämästä täällä on paljon puhuttu. Meillä se jatkuu yhtä hyvänä kuin ennenkin, en huomaa mitään eroa. Ehkä se onkin juuri siinä että meillä on aina ollut hyvä seksielämä, ei leikkaus siihen mitään vaikutusta tehnyt. Tietysti tuli kuukauden katkos, ja ensimmäiset yhdeynnät oltiin tosi varovaisia, mutta kun vauhtiin päästiin niin ei mitään ongelmaa. Halut eivät hävinneet mihinkään. Itse etukäteen ajattelin että miten sitä kostuu kiihottuessa, mutta samalla lailla kuin ennenkin. Myös orgasmit ovat samanlaisia. Sen olen huomannut että saan orgasmin paremmin hieman erilaisissa asennoissa kuin ennen.
Tulehduksia ei ole ollut yhtä hiivatulehdusta lukuunottamatta, myöskään virtsatulehduksia tai virtsankarkailua ei ole ollut.
Yksi huono puoli kuitenkin on tullut poistojen jälkeen. Se on lievä peräsuolen laskeuma. Huomasin jo parin viikon kuluttua leikkauksesta että ulostaminen on muuttunut. Kun käy vessassa, niin tulee tunne että suoleen jää jotain, että kaikki uloste ei tule ulos. Ja hetken päästä pitää taas mennä vessaan ja taas tulee vähän lisää. En oikein tiennyt mitä se on ennenkuin kysyin lääkäriltä. Hän kertoi että juuri siksi koska kohtu on pois paikaltaan, peräsuoleen tulee pieni laajentuma tai pussi johon jää ulostetta mikä ei tule kerralla ulos.
Vaiva on kuitenkin lievä ja pysyy aisoissa siten että pidän vatsan kunnossa. Syön leseitä ja kuitupitoista ruokaa säännöllisesti, silloin menee pitkiä aikoja että mitään oireita ei ole ja vatsa pelaa normaalisti. Mutta joskus vatsa pääsee "kovalle" ja silloin ulostaminen on hetkellisesti vaikeampaa.
Ei tätä laskeumaa tietenkään kaikille tule, ja toistaiseksi se on sen verran lievä että en koe sitä häiritsevänä, toivottavasti se ei siitä pahene mutta se jää nähtäväksi.
Kun sain leikkauksen jälkeen tietää että minulla ei ole syöpää, kaikki muu on silloin toisarvoista. Kaikki vaivat tuntuvat pikkuasioilta.
Hyvää kesän jatkoa kaikille :)

Lue lisää

Hupsis, tuli virhe äskeiseen viestiin. Menin töihin KOLMEN eikä kahden viikon kuluttua leikkauksesta.

tyytyväinen49v. kirjoitti:

Hupsis, tuli virhe äskeiseen viestiin. Menin töihin KOLMEN eikä kahden viikon kuluttua leikkauksesta.

no niin, siinä se nyt taas tulee: jos siis on jo valmiiksi taipumusta laskeumiin, niin tilanne ei välttämättä tule sen kummemmaksi leikkauksella. poistetaan jotain ja jotain muuta tursuu ulos.
Jos siis kudostyyppi on jo laskeumiin taipuvaista niin ei varmaan edes ole erikseen tutkittu kuinka yleisiä jälkeenpäin tulevat laskeumat ovat.
tyytyväinen49 kirjoitti että hänen lääkärinsäkin oli myöntänyt kohdun puuttumisen aiheuttavan tuon peräsuolen romahduksen. Itseä alkaa jo taas hirittää, että mitä kaikkea siltä sitten kohdunpoiston jälkeen alkaakaan roikkua ulos.

Surkimus kirjoitti:

no niin, siinä se nyt taas tulee: jos siis on jo valmiiksi taipumusta laskeumiin, niin tilanne ei välttämättä tule sen kummemmaksi leikkauksella. poistetaan jotain ja jotain muuta tursuu ulos.
Jos siis kudostyyppi on jo laskeumiin taipuvaista niin ei varmaan edes ole erikseen tutkittu kuinka yleisiä jälkeenpäin tulevat laskeumat ovat.
tyytyväinen49 kirjoitti että hänen lääkärinsäkin oli myöntänyt kohdun puuttumisen aiheuttavan tuon peräsuolen romahduksen. Itseä alkaa jo taas hirittää, että mitä kaikkea siltä sitten kohdunpoiston jälkeen alkaakaan roikkua ulos.

Lue lisää

poistettiin kohtu 3kk sitten. Tähystyksellä leikattiin, ja "rojut" otettiin ulos emättimen kautta. Leikkauksen jälkeen olin todella kipeä, ja kärsin pari viikkoa rajuista ylävatsakivuista, joiden takia juoksin lääkärissäkin. Tulehdusarvot olivat koholla ja antibiootti aloitettiin.
Minulla siis rajummat kivut ylävatsalla, kuin alavatsalla..outoa.
No, kivut lakkasivat parin-kolme viikon sisällä, mutta vuotoa kesti 6vko!!
Vuoto oli sellaista tuhru vuotoa, ruskeaa, ja välillä veriviiruja paperissa ja pahan hajuista. Pikkuhousunsuojalla pärjäilin. Mulla ei tikit sulaneet itsestään pois, ja siitä johtui pitkä jälkivuoto ja paha haju vuodossa. 6vko:n kohdalla lekuri poisti tikit, ja sit vuoto ja hajut loppui.
Ensimmäistä yhdyntää kokeiltiin 7vko leikkauksesta, ja kyllä pelotti ja jännitti. Olen aina nauttinut ns. miehen syvistä rauhallisista työnnöistä, sekun tekee niin hyvää kun osuu sinne "g-pisteeseen". Vaan nyt leikkauksen jälkeen en sitä mielihyvää kokenut. Tunto oli jotenkin kadoksissa. Enkä kyennyt orgasmiin.Ja miehen nopea "jyystäminen" sattui hemmetisti ja en pystynyt nauttimaan koko touhusta. Mies pääsi loppuun asti ja sitten purskahdin itkuun. Pelkään että olen menettänyt kyvyn nauttia rakastelusta.
Vuoto myös alkoi uudestaan yhdynnän jälkeen ja vuoto muuttui taas pahanhajuiseksi. Taas määräsivät antibiootin. Vuoto ja haju taas rauhoittui, mutta pävittäin alavatsalla kipuilua ja nipistelyä. Ollut leikkauksesta asti. En tiedä onko kaikki ok, vai onko mulla nyt tehty leikkauksessa jotain väärin ym.
Pyysin kohdunpoistoleikkaukseen, kun lapsia jo neljä, ikää 35v. Viimeiset kolme vuotta jatkuvaa anemiaa, kun polyypit kasvaa puolen vuoden välein uudestaan ja muutenkin vuoto aivan hirveää. Lämpöpallohoitokaan ei auttanut.

Nyt kaduttaa koko leikkaus. Pelkään eniten just sitä jos en pysty enää nauttimaan yhdynnästä tai jos nää alavatsakipuilut jää pysyviksi. Ainoa positiivinen seuraus leikkauksesta on se, että runsas valkovuoto väheni todella paljon.
Viikko sitten sain myös rajun hiivatulehduksen ja näin rajuna se ei ole koskaan ollutkaan. Ei meinaa parantua millään.

Eli, tässä vaiheessa mulla ei mitään hyvää sanottavaa kohdunpoistosta!
Ehkä aika parantaa , ja olen vielä joskus tyytyväinen että kohtu poistettiin..saas nähdä.

pettynyt aneeminen n kirjoitti:

poistettiin kohtu 3kk sitten. Tähystyksellä leikattiin, ja "rojut" otettiin ulos emättimen kautta. Leikkauksen jälkeen olin todella kipeä, ja kärsin pari viikkoa rajuista ylävatsakivuista, joiden takia juoksin lääkärissäkin. Tulehdusarvot olivat koholla ja antibiootti aloitettiin.
Minulla siis rajummat kivut ylävatsalla, kuin alavatsalla..outoa.
No, kivut lakkasivat parin-kolme viikon sisällä, mutta vuotoa kesti 6vko!!
Vuoto oli sellaista tuhru vuotoa, ruskeaa, ja välillä veriviiruja paperissa ja pahan hajuista. Pikkuhousunsuojalla pärjäilin. Mulla ei tikit sulaneet itsestään pois, ja siitä johtui pitkä jälkivuoto ja paha haju vuodossa. 6vko:n kohdalla lekuri poisti tikit, ja sit vuoto ja hajut loppui.
Ensimmäistä yhdyntää kokeiltiin 7vko leikkauksesta, ja kyllä pelotti ja jännitti. Olen aina nauttinut ns. miehen syvistä rauhallisista työnnöistä, sekun tekee niin hyvää kun osuu sinne "g-pisteeseen". Vaan nyt leikkauksen jälkeen en sitä mielihyvää kokenut. Tunto oli jotenkin kadoksissa. Enkä kyennyt orgasmiin.Ja miehen nopea "jyystäminen" sattui hemmetisti ja en pystynyt nauttimaan koko touhusta. Mies pääsi loppuun asti ja sitten purskahdin itkuun. Pelkään että olen menettänyt kyvyn nauttia rakastelusta.
Vuoto myös alkoi uudestaan yhdynnän jälkeen ja vuoto muuttui taas pahanhajuiseksi. Taas määräsivät antibiootin. Vuoto ja haju taas rauhoittui, mutta pävittäin alavatsalla kipuilua ja nipistelyä. Ollut leikkauksesta asti. En tiedä onko kaikki ok, vai onko mulla nyt tehty leikkauksessa jotain väärin ym.
Pyysin kohdunpoistoleikkaukseen, kun lapsia jo neljä, ikää 35v. Viimeiset kolme vuotta jatkuvaa anemiaa, kun polyypit kasvaa puolen vuoden välein uudestaan ja muutenkin vuoto aivan hirveää. Lämpöpallohoitokaan ei auttanut.

Nyt kaduttaa koko leikkaus. Pelkään eniten just sitä jos en pysty enää nauttimaan yhdynnästä tai jos nää alavatsakipuilut jää pysyviksi. Ainoa positiivinen seuraus leikkauksesta on se, että runsas valkovuoto väheni todella paljon.
Viikko sitten sain myös rajun hiivatulehduksen ja näin rajuna se ei ole koskaan ollutkaan. Ei meinaa parantua millään.

Eli, tässä vaiheessa mulla ei mitään hyvää sanottavaa kohdunpoistosta!
Ehkä aika parantaa , ja olen vielä joskus tyytyväinen että kohtu poistettiin..saas nähdä.

Lue lisää

Kävin tänään gynellä, kun leikkauksesta melkein 3 kk.

Mutta aloitetaan alusta. Potuttaa sen verran,että puran tänne itseäni.

Olin siis laskeumaleikkauksessa,jossa poistettiin kohtu ja kohotettiin virtsarakko,ja rectocele leikattiin. No hyvä. Siitä tuli kuin uusi ;-)

Muuta hyvää ei sitten vielä ole ollutkaan.

No niin; viikko leikkauksesta polille,kun kuukautismaiset kivut vielä jatkuvia.Tramdolin ibusalin yhdistelmä vei ne pois. Todettiin hematooma. Ja virtsatulehdus.

Sitten 3 vk leikkauksesta taas polille spontaanien punaisten verivuotojen takia. Penslattiin vuotokohta ja se loppu.

oranssin-ruskea niukka vuoto kesti n. 6 vk.

Sitten jälkitarkastus 7 vk kohdalla.Ei muuta vikaa kuin kohdunpoistohaavassa oli vielä granulaatiota.

Tänään se oli hävinnyt,mutta kiinnike oli kasvanut suolen ja emättimen pohjan väliin. Johtui tästä hematoomasta,joka oli 3.5 cm kertaa 2.

2 kk on pistänyt aina vasemmalle puolelle virtsaamisen jälkeen. Nyt ollut poissa 3 pv. Mutta pistosta vasemmalle emättimeen ollut pari kertaa yhdynnännän aikana.

Nyt odotellaan ajan kulumista.Mitään irroituksia ei pidä tehdä,jos ei kovia vaivoja.Aina uusien kiinnikkeiden riski.

Ja sokerina pohjalla: olen nukkunut elämäni aina hyvin 55 v ja ajattelin että kuulun niihin onnekkaisiin,joille ei tule mitään vaihdevuosioireita.
Heräilen yöllä ja hikoan. Lääkäri ultrasi ja sanoi,että toimimattomat munasarjat. Siis nämä verisuonten katkomiset tuhosi ne.
Vielä leikkaukseen mennessä näkyi toimiva rakkula.

Lääkäri sanoi: ehkä puolen vuoden päästä oireet olisi tulleet kuitenkin. Lohtu sekin.

Oikeastaan potuttaa aikalailla. Jos ei tästä tasoitu,niin hormonilaastari kuulemma.
Onneksi ei olekaan työpaikkaa,koska tunnen olevani työkyvytön,eikä tarvi ainakaan stressata kykeneekö töihin.

Tämä on minun stoorini tähän asti. Saa nähdä mitä tuleman pitää..... Täytyy yrittää ajatella positiivisesti. Eiköhän se siitä pikkuhiljaa.

kokenut. kirjoitti:

Kävin tänään gynellä, kun leikkauksesta melkein 3 kk.

Mutta aloitetaan alusta. Potuttaa sen verran,että puran tänne itseäni.

Olin siis laskeumaleikkauksessa,jossa poistettiin kohtu ja kohotettiin virtsarakko,ja rectocele leikattiin. No hyvä. Siitä tuli kuin uusi ;-)

Muuta hyvää ei sitten vielä ole ollutkaan.

No niin; viikko leikkauksesta polille,kun kuukautismaiset kivut vielä jatkuvia.Tramdolin ibusalin yhdistelmä vei ne pois. Todettiin hematooma. Ja virtsatulehdus.

Sitten 3 vk leikkauksesta taas polille spontaanien punaisten verivuotojen takia. Penslattiin vuotokohta ja se loppu.

oranssin-ruskea niukka vuoto kesti n. 6 vk.

Sitten jälkitarkastus 7 vk kohdalla.Ei muuta vikaa kuin kohdunpoistohaavassa oli vielä granulaatiota.

Tänään se oli hävinnyt,mutta kiinnike oli kasvanut suolen ja emättimen pohjan väliin. Johtui tästä hematoomasta,joka oli 3.5 cm kertaa 2.

2 kk on pistänyt aina vasemmalle puolelle virtsaamisen jälkeen. Nyt ollut poissa 3 pv. Mutta pistosta vasemmalle emättimeen ollut pari kertaa yhdynnännän aikana.

Nyt odotellaan ajan kulumista.Mitään irroituksia ei pidä tehdä,jos ei kovia vaivoja.Aina uusien kiinnikkeiden riski.

Ja sokerina pohjalla: olen nukkunut elämäni aina hyvin 55 v ja ajattelin että kuulun niihin onnekkaisiin,joille ei tule mitään vaihdevuosioireita.
Heräilen yöllä ja hikoan. Lääkäri ultrasi ja sanoi,että toimimattomat munasarjat. Siis nämä verisuonten katkomiset tuhosi ne.
Vielä leikkaukseen mennessä näkyi toimiva rakkula.

Lääkäri sanoi: ehkä puolen vuoden päästä oireet olisi tulleet kuitenkin. Lohtu sekin.

Oikeastaan potuttaa aikalailla. Jos ei tästä tasoitu,niin hormonilaastari kuulemma.
Onneksi ei olekaan työpaikkaa,koska tunnen olevani työkyvytön,eikä tarvi ainakaan stressata kykeneekö töihin.

Tämä on minun stoorini tähän asti. Saa nähdä mitä tuleman pitää..... Täytyy yrittää ajatella positiivisesti. Eiköhän se siitä pikkuhiljaa.

Lue lisää

Edelliselle kirjoittajalle sanoisin,että mene vähän vanhemmalle gynelle (itse menin naiselle. Mieluiten vaikka keskussairaalalääkärin vast.otolle (yksityisvast.otolle). Minulla ainakin tuntui lääkärin käteen tämä kiinnike.
Kannattaa selvittää asia ja kysyä kaikki juurtajaksain.

kokenut. kirjoitti:

Edelliselle kirjoittajalle sanoisin,että mene vähän vanhemmalle gynelle (itse menin naiselle. Mieluiten vaikka keskussairaalalääkärin vast.otolle (yksityisvast.otolle). Minulla ainakin tuntui lääkärin käteen tämä kiinnike.
Kannattaa selvittää asia ja kysyä kaikki juurtajaksain.

Lue lisää

löysin vielä tällaista tietoa

Kohdunpoiston vaikutus munasarjojen toimintaan
Näytönastekatsaukset
28.10.2009
Ritva Hurskainen
Näytön aste = C
Kohdunpoisto saattaa aikaistaa vaihdevuosioireita.

Suomalainen satunnaistettu tutkimus «Halmesmäki K, Hurskainen R, Tiitinen A ym. A randomized controlled trial of hysterectomy or levonorgestrel-releasing intrauterine system in the treatment of menorrhagia-effect on FSH levels and menopa»1 vuosilta 1994–97. Tutkimukseen osallistui 236 naista, jotka randomisoitiin LNG-IUS-ryhmään 119 ja kohdunpoistoryhmään 117. Keskeyttäneitä 8. Tutkimukseen otettiin runsaista kuukautisvuodoista kärsiviä naisia, joilla kohdunpoiston kriteerit täyttyivät, ikä 35–49 vuotta, säännöllinen runsas kuukautisvuoto lähettämisen syynä eikä suunnitelmissa ollut munasarjojen poistoa. Poissulkukriteereinä olivat submukoottiset tai paineoireita aiheuttavat myoomat, endometriumpolyypit, maligniteetit, ovariokystat yli 5 cm, kohdun tai ovarioiden patologia. Seurannat olivat 6 ja 12 kuukautta hoidosta. Päätulokset: 6 kuukauden kuluttua hysterektomiaryhmässä FSH nousi 8.4 IU/ml:sta 9.2 IU/ml:iin ja13.8 IU/ml:iin 12 kuukauden kuluttua. Vastaavat luvut olivat kierukkaryhmässä 8.7 IU/ml:stä 8.4 IU/ml:iin ja 9.2 IU/ml:iin LNG-IUS-ryhmässä. Kohdunpoiston jälkeen plasman FSH-tasot ilmeisesti nousevat normaalia enemmän tai vaihdevuosioireet ilmaantuvat normaalia aiemmin.

* Tutkimuksen laatu: tasokas
* Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tämä näytönastekatsaus on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

* Runsaiden kuukautisvuotojen tutkimukset ja hoito 1

Kirjallisuutta

1. Halmesmäki K, Hurskainen R, Tiitinen A ym. A randomized controlled trial of hysterectomy or levonorgestrel-releasing intrauterine system in the treatment of menorrhagia-effect on FSH levels and menopausal symptoms. Hum Reprod 2004;19:378-82

Artikkelin tunnus: nak04836 (000.000)
© 2010 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

kokenut. kirjoitti:

löysin vielä tällaista tietoa

Kohdunpoiston vaikutus munasarjojen toimintaan
Näytönastekatsaukset
28.10.2009
Ritva Hurskainen
Näytön aste = C
Kohdunpoisto saattaa aikaistaa vaihdevuosioireita.

Suomalainen satunnaistettu tutkimus «Halmesmäki K, Hurskainen R, Tiitinen A ym. A randomized controlled trial of hysterectomy or levonorgestrel-releasing intrauterine system in the treatment of menorrhagia-effect on FSH levels and menopa»1 vuosilta 1994–97. Tutkimukseen osallistui 236 naista, jotka randomisoitiin LNG-IUS-ryhmään 119 ja kohdunpoistoryhmään 117. Keskeyttäneitä 8. Tutkimukseen otettiin runsaista kuukautisvuodoista kärsiviä naisia, joilla kohdunpoiston kriteerit täyttyivät, ikä 35–49 vuotta, säännöllinen runsas kuukautisvuoto lähettämisen syynä eikä suunnitelmissa ollut munasarjojen poistoa. Poissulkukriteereinä olivat submukoottiset tai paineoireita aiheuttavat myoomat, endometriumpolyypit, maligniteetit, ovariokystat yli 5 cm, kohdun tai ovarioiden patologia. Seurannat olivat 6 ja 12 kuukautta hoidosta. Päätulokset: 6 kuukauden kuluttua hysterektomiaryhmässä FSH nousi 8.4 IU/ml:sta 9.2 IU/ml:iin ja13.8 IU/ml:iin 12 kuukauden kuluttua. Vastaavat luvut olivat kierukkaryhmässä 8.7 IU/ml:stä 8.4 IU/ml:iin ja 9.2 IU/ml:iin LNG-IUS-ryhmässä. Kohdunpoiston jälkeen plasman FSH-tasot ilmeisesti nousevat normaalia enemmän tai vaihdevuosioireet ilmaantuvat normaalia aiemmin.

* Tutkimuksen laatu: tasokas
* Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tämä näytönastekatsaus on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

* Runsaiden kuukautisvuotojen tutkimukset ja hoito 1

Kirjallisuutta

1. Halmesmäki K, Hurskainen R, Tiitinen A ym. A randomized controlled trial of hysterectomy or levonorgestrel-releasing intrauterine system in the treatment of menorrhagia-effect on FSH levels and menopausal symptoms. Hum Reprod 2004;19:378-82

Artikkelin tunnus: nak04836 (000.000)
© 2010 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Lue lisää

Hirveää kuinka me naiset SUOSTUMME kaikenlaisiin "reposteluihin". Ihmetyttää minua, kuten joku muukin tässä ketjussa on todennut, että eikö tosiaan muka voi säästävämmin näitäkin vaivoja hoitaa kuin poistamalla KOKONASIA elimiä.
sellainen väite, että kohtu olisi pelkästään lastentekoa varten, on ihan kukkua. Jos niin olisi niin kai se surkastuisi pois, jos ei raskauksia tulisi.Kohtu on jäljellä hautaan asti, ellei sitä poisteta. Sillä on siis muutakin tarkoitusta naisen elämässä kuin pelkkä lisääntyminen. tämä olisi hyvä näiden poistoon lähes liukuhihnamaisesti toimittavien gynekologienkin lopulta tajuta.
Kohtu kun poistetaan niin eikö se ole kuin ottaisi alassuin olevasta pullosta korkin. ei varmaan ole kovin kestävä rakennelma, vaikka kuinka emättimen pohjaa kursisi läjään.

elimet tallella tois kirjoitti:

Hirveää kuinka me naiset SUOSTUMME kaikenlaisiin "reposteluihin". Ihmetyttää minua, kuten joku muukin tässä ketjussa on todennut, että eikö tosiaan muka voi säästävämmin näitäkin vaivoja hoitaa kuin poistamalla KOKONASIA elimiä.
sellainen väite, että kohtu olisi pelkästään lastentekoa varten, on ihan kukkua. Jos niin olisi niin kai se surkastuisi pois, jos ei raskauksia tulisi.Kohtu on jäljellä hautaan asti, ellei sitä poisteta. Sillä on siis muutakin tarkoitusta naisen elämässä kuin pelkkä lisääntyminen. tämä olisi hyvä näiden poistoon lähes liukuhihnamaisesti toimittavien gynekologienkin lopulta tajuta.
Kohtu kun poistetaan niin eikö se ole kuin ottaisi alassuin olevasta pullosta korkin. ei varmaan ole kovin kestävä rakennelma, vaikka kuinka emättimen pohjaa kursisi läjään.

Lue lisää

Heips!
Kun luen näistä vaikeuksista joita kohdunpoistosta on toisille tullut, tuntuu että olen tainnut olla todella onnekas. Minulta leikattiin vajaa viisi kuukautta sitten kohtu ja munasarjat. Kaikki on mennyt niin hyvin että oikein itseänikin jo ihmetyttää. Kertaakaan ei ole tullut mitään vuotoa eikä vatsakipuja ole lainkaan. Kun vertaa aikaa ennen poistoja niin minun elämänlaatuni on parantuntu reippaasti. Endometrioosista johtuvat kivut olivat välillä helvetillistä luokkaa, ihanaa kun kaikki kivut ovat poissa. Vaihdevuodet tietysti alkoivat mutta nehän tulee joka tapauksessa. Niitä en sure, saan korvaushoitoa joka toimii. Ja seksi on ihanaa edelleen vaikka on jo viisikymmentä täynnä :) hmm...joskus tuntuu että toisten mielestä se osa elämää loppuu johonkin viiskymppisen ikään, se on hevon kukkua! Paljon on kiinni korvien välistä ja suhteen laadusta.
Syöpäepäily joka minun kohdallani oli, oli elämä elämäni pelottavimpia asioita. Kun syöpää ei ollutkaan, katson elämää eri silmin kuin ennen.
Tsemppiä kaikille jotka näiden asioiden kanssa pähkäilevät, jokainen tekee omat ratkaisunsa, ei voi antaa mitään yhtä poppaskonstia millä kaikkien asiat kerrasta hoituisivat.

tyytyväinen49v. kirjoitti:

Heips!
Kun luen näistä vaikeuksista joita kohdunpoistosta on toisille tullut, tuntuu että olen tainnut olla todella onnekas. Minulta leikattiin vajaa viisi kuukautta sitten kohtu ja munasarjat. Kaikki on mennyt niin hyvin että oikein itseänikin jo ihmetyttää. Kertaakaan ei ole tullut mitään vuotoa eikä vatsakipuja ole lainkaan. Kun vertaa aikaa ennen poistoja niin minun elämänlaatuni on parantuntu reippaasti. Endometrioosista johtuvat kivut olivat välillä helvetillistä luokkaa, ihanaa kun kaikki kivut ovat poissa. Vaihdevuodet tietysti alkoivat mutta nehän tulee joka tapauksessa. Niitä en sure, saan korvaushoitoa joka toimii. Ja seksi on ihanaa edelleen vaikka on jo viisikymmentä täynnä :) hmm...joskus tuntuu että toisten mielestä se osa elämää loppuu johonkin viiskymppisen ikään, se on hevon kukkua! Paljon on kiinni korvien välistä ja suhteen laadusta.
Syöpäepäily joka minun kohdallani oli, oli elämä elämäni pelottavimpia asioita. Kun syöpää ei ollutkaan, katson elämää eri silmin kuin ennen.
Tsemppiä kaikille jotka näiden asioiden kanssa pähkäilevät, jokainen tekee omat ratkaisunsa, ei voi antaa mitään yhtä poppaskonstia millä kaikkien asiat kerrasta hoituisivat.

Lue lisää

Täytyy vielä yksi viesti kirjoittaa,kun niin kovasti" tilitin" tuossa aiemmin. Kolme kk nyt kulunut leikkauksesta ja tuntuu että fyysinen ja psyykkinen kunto on palautuneet.
Yöhikoilu ja heräily jääneet pois ja normaalit fyysisetkin hommat pystyy tekemään kivuttomasti. (imurointi ym.)
taitaa se päivä vielä paistaa "risukasaankin"

kokenut. kirjoitti:

Täytyy vielä yksi viesti kirjoittaa,kun niin kovasti" tilitin" tuossa aiemmin. Kolme kk nyt kulunut leikkauksesta ja tuntuu että fyysinen ja psyykkinen kunto on palautuneet.
Yöhikoilu ja heräily jääneet pois ja normaalit fyysisetkin hommat pystyy tekemään kivuttomasti. (imurointi ym.)
taitaa se päivä vielä paistaa "risukasaankin"

Lue lisää

Miten ne kehtaa sairaalasta edes sanoa, että toipumisaika on 5-6 viikkoa, kun ihmiset kuitenkin on vasta 3-6 KUUKAUDEN kuluttua lähelläkään normaalikuntoa. eihän nykyään voi dedes olla töistä niin kauaa saikulla. siinähän pian on kengän kuva persuuksissa, jos noin kauan rupea sairastelemaan. Tai jos ei heti lopareita tulekaan niin on ainakin seuraavalla lähtölistalla.

elimet tallella tois kirjoitti:

Miten ne kehtaa sairaalasta edes sanoa, että toipumisaika on 5-6 viikkoa, kun ihmiset kuitenkin on vasta 3-6 KUUKAUDEN kuluttua lähelläkään normaalikuntoa. eihän nykyään voi dedes olla töistä niin kauaa saikulla. siinähän pian on kengän kuva persuuksissa, jos noin kauan rupea sairastelemaan. Tai jos ei heti lopareita tulekaan niin on ainakin seuraavalla lähtölistalla.

Lue lisää

Vuosi on leikkausesta takana. Onnettomuudesta johtuva kohdunlaskeuma. Alateitse tehtiin ja olin todella kipeä. Ei yksikään synnytys ole ollut vastaava. Ja seksi ei edelleenkään tunnu miltään. Olemme välillä jo parisuhdekriisissä. Lapsia on 6, ja nyt alkavat olla sen ikäisiä, että itsekin voisi nauttia elämästä. VAan niin ei käynyt. Olen aina nauttinut yhdynnöistä, nyt kaukainen muisto vain. Tältä tuntuu varmaan eunukista, joka kuohitaan parhaassa iässä ! Eli kannattaa miettiä ja kysellä kaikki mahdollinen tieto etukäteen.

mmamsuli kirjoitti:

Vuosi on leikkausesta takana. Onnettomuudesta johtuva kohdunlaskeuma. Alateitse tehtiin ja olin todella kipeä. Ei yksikään synnytys ole ollut vastaava. Ja seksi ei edelleenkään tunnu miltään. Olemme välillä jo parisuhdekriisissä. Lapsia on 6, ja nyt alkavat olla sen ikäisiä, että itsekin voisi nauttia elämästä. VAan niin ei käynyt. Olen aina nauttinut yhdynnöistä, nyt kaukainen muisto vain. Tältä tuntuu varmaan eunukista, joka kuohitaan parhaassa iässä ! Eli kannattaa miettiä ja kysellä kaikki mahdollinen tieto etukäteen.

Lue lisää

Sun tilanne on vähän sama kuin mun. Mulla kans laskeuma on seurausta pyoräkolarista, jonka jälkeen olin kauan tosi kipeä.Heti tapauksen jälkeen en edes ymmärtänyt mennä valittamaan asiasta, k Mitään hyppyjä eikä aerobiciä voinut harrastaa enää. Juokseminen on kans ollut unohdettujen listalla. Mutta kun ääkäreiltä kyselin aina tilaisuuden tullen mitä voisi tehdä, niin sanottiin aina vain että katsotaan eiköhän se siitä. Tätä hyssyttelyä jatkui sitten n 5 vuotta ja nyt sitten laskeuma on sen verran inhottava, että jotain tarvis tehdä.
viisikymppisen kohtu on kumminkin ilmeisesti jo täysin arvoton elin, samoin kuin viisikymppisen psyyke, koska kohdunpoistoa vain tarjotaan, vaikka on olemassa muitakin mahdollisuuksia korjata tilanne.
Kohdulla on kuitenkin muutakin funktiota, kuin pelkkä vauvankantopussi. se on osa sukupuolielimiä ja osa lantion alueen lihastukea. Tuntuu kummalta, että tallainen elin joutaisi pois ihan tosta vaan. Eihän hammastakaan poisteta, jos siinä on reikä. se paikataan. sehän vaikka istutetaan takas ikeneeseen, jos on irronnut. Aikuinen nainenkin tarvitsee kohtunnsa, jos ei siinä syöpää ole.
Seksin katoaminen minuakin pelottaa. Nyt kun kaikki siltä osin toimii, pelottaa, että orgasmit jää leikkauspöydälle. Mitä se auttaa, jos tunto säilyy vain ulkoisissa elimissä. Niitä sisuskaluja tarvitaan myös jotta tunne ois normaali.

elimet tallella tois kirjoitti:

Miten ne kehtaa sairaalasta edes sanoa, että toipumisaika on 5-6 viikkoa, kun ihmiset kuitenkin on vasta 3-6 KUUKAUDEN kuluttua lähelläkään normaalikuntoa. eihän nykyään voi dedes olla töistä niin kauaa saikulla. siinähän pian on kengän kuva persuuksissa, jos noin kauan rupea sairastelemaan. Tai jos ei heti lopareita tulekaan niin on ainakin seuraavalla lähtölistalla.

Lue lisää

Eikö tällä palstalla ainakin otsikon mukaan keskustella kohdunpoistoista yleensä? Kuitenkin kaikki vähänkään kielteisesti aasiaan suhtautuvat mielipiteet on heti merkitty miinuksella tai jopa useammallakin.
Täälläkö ei saa esittää kuin ainoastaan positiivisia ja kohduttomuuden autuutta tuulettavia mielipiteitä. Kritiikki ei olekaan siis sallittua?

no voihan ... kirjoitti:

Eikö tällä palstalla ainakin otsikon mukaan keskustella kohdunpoistoista yleensä? Kuitenkin kaikki vähänkään kielteisesti aasiaan suhtautuvat mielipiteet on heti merkitty miinuksella tai jopa useammallakin.
Täälläkö ei saa esittää kuin ainoastaan positiivisia ja kohduttomuuden autuutta tuulettavia mielipiteitä. Kritiikki ei olekaan siis sallittua?

Lue lisää

eiköhän kohdunpoistosta kuten monesta muustakin asiasta ole mielipiteitä ja kokemuksia puoleen ja toiseen. Molempia voi vapaasti esittää ihan ääripäästä toiseen ja siltä väliltä. Kritiikkiä ja kiitoksia kehiin ihan vapaasti.

Hienoa, jos toimenpide on onnistunut ja seksihalut palanneet leikkauksen jälkeen. Todella harmi ettei kaikilla onnistu. On hyvä myös muistaa, että kaikilla ei ole mahdollisuutta valita mennäkkö leikkaukseen, se on joskus ainoa vaihtoehto. Jos on vaihtoehtona oma valinta, kannattaa toki miettiä asian kaikki puolet.

Oman mielipiteen asiallinen esittäminen on varmasti jokaisen oikeus oli se sitten mikä tahansa.

jjjuuuuu kirjoitti:

eiköhän kohdunpoistosta kuten monesta muustakin asiasta ole mielipiteitä ja kokemuksia puoleen ja toiseen. Molempia voi vapaasti esittää ihan ääripäästä toiseen ja siltä väliltä. Kritiikkiä ja kiitoksia kehiin ihan vapaasti.

Hienoa, jos toimenpide on onnistunut ja seksihalut palanneet leikkauksen jälkeen. Todella harmi ettei kaikilla onnistu. On hyvä myös muistaa, että kaikilla ei ole mahdollisuutta valita mennäkkö leikkaukseen, se on joskus ainoa vaihtoehto. Jos on vaihtoehtona oma valinta, kannattaa toki miettiä asian kaikki puolet.

Oman mielipiteen asiallinen esittäminen on varmasti jokaisen oikeus oli se sitten mikä tahansa.

Lue lisää

että on monta eri tyyppistä leikkausta, ja myös minulla jouduttiin seinämiä korjaileen. Eli varmaan nappasivat "G-pisteen" siinä samalla. Eniten ottaa päästä, kun Napolla lääkärit pitää mua suurin piirtein "tyhmänä" ja tarjoaa liukuvoidetta ja kallonkutistusta ! Vuoden olen odottanut, että tilanne korjaantuisi, vaan eipä taida enää korjaantua. Onhan se iso asia myös parisuhteelle, kun siitä lohkastaan iso osa pois. Mm. sopuseksi on monen parisuhteen pelastus. Olisin valmis kokeilemaan jo hormoni yms tuotteita, jos vaan tilanne edes vähän korjaantuisi.

mmamsuli kirjoitti:

että on monta eri tyyppistä leikkausta, ja myös minulla jouduttiin seinämiä korjaileen. Eli varmaan nappasivat "G-pisteen" siinä samalla. Eniten ottaa päästä, kun Napolla lääkärit pitää mua suurin piirtein "tyhmänä" ja tarjoaa liukuvoidetta ja kallonkutistusta ! Vuoden olen odottanut, että tilanne korjaantuisi, vaan eipä taida enää korjaantua. Onhan se iso asia myös parisuhteelle, kun siitä lohkastaan iso osa pois. Mm. sopuseksi on monen parisuhteen pelastus. Olisin valmis kokeilemaan jo hormoni yms tuotteita, jos vaan tilanne edes vähän korjaantuisi.

Lue lisää

Surulliselta tuntuu, että lääkärikunta ei edelleenkään halua tunnustaa ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin merkitystä. Monissa tutkimuksissa on todettu että hyvä parisuhde ja tyydyttävä seksielämä vähentää stressiä ja parantaa henkistä hyvinvointia ja sitä myöten myös ns terveyden tuntua.
Näitä asioita vasten on käsittämätöntä, että edelleen ollaan hanakasti silpomassa naisen sukupuolielimiä.
On aivan selvää, että jos kyseessä on pahanlaatuinen kasvain tai muuten niin vaikea tapaus, että kohtu on poistettava. Muussa tapuksessa mielestäni naisella on oikeus pitää elimensä hautaan asti.

no voihan ... kirjoitti:

Surulliselta tuntuu, että lääkärikunta ei edelleenkään halua tunnustaa ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin merkitystä. Monissa tutkimuksissa on todettu että hyvä parisuhde ja tyydyttävä seksielämä vähentää stressiä ja parantaa henkistä hyvinvointia ja sitä myöten myös ns terveyden tuntua.
Näitä asioita vasten on käsittämätöntä, että edelleen ollaan hanakasti silpomassa naisen sukupuolielimiä.
On aivan selvää, että jos kyseessä on pahanlaatuinen kasvain tai muuten niin vaikea tapaus, että kohtu on poistettava. Muussa tapuksessa mielestäni naisella on oikeus pitää elimensä hautaan asti.

Lue lisää

Hei taas!
Sanon teille, jotka paheksutte kohdunpoistoa, että pitäkää sitten kohtunne! Ei sitä teiltä kukaan tule väkisin leikkaamaan. Jos teillä on jotain ongelmia, laskeumia tai muita vastaavia, te elätte sitten niiden asioiden kanssa. Vaatikaa jotain muunlaista korjausleikkausta kuin poistoa jos olette sitä mieltä. Ei vaivat sormia napsauttamalla häviä.
Se on kurjaa jos seksihalut loppuvat, sitä en kiellä. Seksi on suuri osa ihmisen elämää, ja kyllä itsellenikin olisi aikamoinen katastrofi jos seksi jäisi elämästä pois. Mutta kuten aikaisemmin kirjoitin, minulla on luultavasti ollut onnea matkassa kun edelleen olen tyytyväinen elämääni kohduttomana ja seksi maistuu.

tyytyväinen49v. kirjoitti:

Hei taas!
Sanon teille, jotka paheksutte kohdunpoistoa, että pitäkää sitten kohtunne! Ei sitä teiltä kukaan tule väkisin leikkaamaan. Jos teillä on jotain ongelmia, laskeumia tai muita vastaavia, te elätte sitten niiden asioiden kanssa. Vaatikaa jotain muunlaista korjausleikkausta kuin poistoa jos olette sitä mieltä. Ei vaivat sormia napsauttamalla häviä.
Se on kurjaa jos seksihalut loppuvat, sitä en kiellä. Seksi on suuri osa ihmisen elämää, ja kyllä itsellenikin olisi aikamoinen katastrofi jos seksi jäisi elämästä pois. Mutta kuten aikaisemmin kirjoitin, minulla on luultavasti ollut onnea matkassa kun edelleen olen tyytyväinen elämääni kohduttomana ja seksi maistuu.

Lue lisää

No siitähän tässä kyse on koko ajan ollutkin, että minkä takia viisikymppisen naisen terve elin täytyisi poistaa, kun se voitaisiin korjata kohottamalla, kuten nuoremmille naisillekin tehdään? Onko se vanhemman naisen kohtu jotenkin vähäarvoisempi elin, kun sillä ei enää lapsia tehdä?
Kohdulla on tutkimustenkin mukaan muitakin funkitioita, kuin pelkkä lapsenteko. tätä ei nykyinen th halua myöntää ja kohdun merkitystä naisen elämään väheksytään.

Hei haloo kirjoitti:

No siitähän tässä kyse on koko ajan ollutkin, että minkä takia viisikymppisen naisen terve elin täytyisi poistaa, kun se voitaisiin korjata kohottamalla, kuten nuoremmille naisillekin tehdään? Onko se vanhemman naisen kohtu jotenkin vähäarvoisempi elin, kun sillä ei enää lapsia tehdä?
Kohdulla on tutkimustenkin mukaan muitakin funkitioita, kuin pelkkä lapsenteko. tätä ei nykyinen th halua myöntää ja kohdun merkitystä naisen elämään väheksytään.

Lue lisää

Kyllä varmaan osaatte puhua lääkereille tilanteestanne. Vaatikaa jokin muu toimenpide kuin poisto, jos olette sitä mieltä. Jos lääkäri ei kuuntele, niin menette toiselle. Kohdunpoistojen määrä on Suomessa vähentynyt viime vuosina, on vaikea uskoa, että niitä muuten vain tai vähäarvoiseuuden vuoksi poistettaisiin. Eihän muitakaan hoitotoimenpiteitä tehdä huvin tai vähättelyn vuoksi. Kaikki toimenpiteet maksavat maltaita.

Aikuinen ihminen voi päättää mitä itselle tahdään. Joskus ei ole vaihtoehtoja ja silloin poisto voi olla hyvä toimenpide.
Seksihalujen menetys on yksilöllistä, on turha kuulutella, että kaikkien himot katoavat kohdun myötä. Tai että lääkärit vähättelevät kohdun merkitystä. Yleistykset eivät toimi tässä eivätkä monissa muissakaan asioissa varsinkaan terveydenhuollon saralla.

Hei ja huhuu kirjoitti:

Kyllä varmaan osaatte puhua lääkereille tilanteestanne. Vaatikaa jokin muu toimenpide kuin poisto, jos olette sitä mieltä. Jos lääkäri ei kuuntele, niin menette toiselle. Kohdunpoistojen määrä on Suomessa vähentynyt viime vuosina, on vaikea uskoa, että niitä muuten vain tai vähäarvoiseuuden vuoksi poistettaisiin. Eihän muitakaan hoitotoimenpiteitä tehdä huvin tai vähättelyn vuoksi. Kaikki toimenpiteet maksavat maltaita.

Aikuinen ihminen voi päättää mitä itselle tahdään. Joskus ei ole vaihtoehtoja ja silloin poisto voi olla hyvä toimenpide.
Seksihalujen menetys on yksilöllistä, on turha kuulutella, että kaikkien himot katoavat kohdun myötä. Tai että lääkärit vähättelevät kohdun merkitystä. Yleistykset eivät toimi tässä eivätkä monissa muissakaan asioissa varsinkaan terveydenhuollon saralla.

Lue lisää

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Kun minun kohtuani suunniteltiin leikattavaksi, moni lääkäri tutki minut ja kaikki tulivat samaan tulokseen. Ja kun leikkaukseen oli enää muutama päivä, vielä osaston johtava lääkäri pyysi käymään ja sanoi että haluaa vielä tutkia, ettei tule turhaa toimenpidettä. Ilman pätevää syytä ketään ei leikata, sanoi hän. Mielestäni on väärä luulo että viiskymppisiä naisia leikataan ilman sen kummempaa syytä, en tiedä mistä tämä käsitys on saanut vallan. Ja asia on juuri niin että nainen itse viime kädessä päättää mitä hänelle tehdään, ei ole olemassa mitään pakkohoitoa.
Kaikki yleistäminen on turhaa, ihmiset ovat yksilöitä, toiselle voi olla kova kokemus se mikä toiselle ei tunnu miltään.

tyytyväinen49v. kirjoitti:

Hei taas!
Sanon teille, jotka paheksutte kohdunpoistoa, että pitäkää sitten kohtunne! Ei sitä teiltä kukaan tule väkisin leikkaamaan. Jos teillä on jotain ongelmia, laskeumia tai muita vastaavia, te elätte sitten niiden asioiden kanssa. Vaatikaa jotain muunlaista korjausleikkausta kuin poistoa jos olette sitä mieltä. Ei vaivat sormia napsauttamalla häviä.
Se on kurjaa jos seksihalut loppuvat, sitä en kiellä. Seksi on suuri osa ihmisen elämää, ja kyllä itsellenikin olisi aikamoinen katastrofi jos seksi jäisi elämästä pois. Mutta kuten aikaisemmin kirjoitin, minulla on luultavasti ollut onnea matkassa kun edelleen olen tyytyväinen elämääni kohduttomana ja seksi maistuu.

Lue lisää

Ei nämä kirjoittajat mielestäni mitenkään paheksu kohdunpoistoja, kritisoivat kuitenkin. Se ei kai ole aivan sama asia. Jos tarve vaatii, niin tottakai ihminen on valmis luopumaan vaikka mistä elimestään. Siis jos hengestä on kyse tai niin vaikeasta vaivasta, ettei muuten pärjää.
Kutenkin puhutaan aina säästävistä toimenpiteistä. Miksihän tämä säästävä toimenpide ei koske tohtua, joka on terve. Luulisi olevan helpompaa tikata joku tukiommel, kuin riipiä koko elin pois. Tämä minua sangen suuresti ihmetyttää.
Näytää olevan joku muukin, jolla laskeuma on onnettomuuden tai jonkun kolauksen seuraus niinkuin itsellänikin. Minä rakennuksella kompuroin ja kun päätä varoo niin peffa kärsii. Itse kun tämmöisiä lääkäreille esitin, niin ei mitenkään noteerattu. Tuntui kuin olisi seinälle puhunut. Hyssyteltiin vain että kyllä se siitä.
Itse kumminkin huomasi miten kaikki liikuntaharrastukset väheni, kun joka liike teki kipeää. Ja kun liikuntaharrastukset kärsii niin ei siinä kuntokaan parane. Olen yrittänyt löytää semmoisia jumppalajeja, joissa ei olisi hyppyjä eikä juoksua, mutta kyllä on aika hankalaa kun mieli tekisi kumminkin oikeasti liikkeelle eikä pelkästään vaakatason harjoitteita. On toki niistäkin apua.

surkimus kirjoitti:

Ei nämä kirjoittajat mielestäni mitenkään paheksu kohdunpoistoja, kritisoivat kuitenkin. Se ei kai ole aivan sama asia. Jos tarve vaatii, niin tottakai ihminen on valmis luopumaan vaikka mistä elimestään. Siis jos hengestä on kyse tai niin vaikeasta vaivasta, ettei muuten pärjää.
Kutenkin puhutaan aina säästävistä toimenpiteistä. Miksihän tämä säästävä toimenpide ei koske tohtua, joka on terve. Luulisi olevan helpompaa tikata joku tukiommel, kuin riipiä koko elin pois. Tämä minua sangen suuresti ihmetyttää.
Näytää olevan joku muukin, jolla laskeuma on onnettomuuden tai jonkun kolauksen seuraus niinkuin itsellänikin. Minä rakennuksella kompuroin ja kun päätä varoo niin peffa kärsii. Itse kun tämmöisiä lääkäreille esitin, niin ei mitenkään noteerattu. Tuntui kuin olisi seinälle puhunut. Hyssyteltiin vain että kyllä se siitä.
Itse kumminkin huomasi miten kaikki liikuntaharrastukset väheni, kun joka liike teki kipeää. Ja kun liikuntaharrastukset kärsii niin ei siinä kuntokaan parane. Olen yrittänyt löytää semmoisia jumppalajeja, joissa ei olisi hyppyjä eikä juoksua, mutta kyllä on aika hankalaa kun mieli tekisi kumminkin oikeasti liikkeelle eikä pelkästään vaakatason harjoitteita. On toki niistäkin apua.

Lue lisää

Huomasin itsekkin että "paheksuminen" on väärä sana. Vielä haluaisin kysyä seuraavaa teiltä jotka ette halua poistaa kohtuanne mutta kuitenkin haluaisitte että vaivanne paranisi. Mitä lääkäri sanoo kun toivotte jotain muuta keinoa kuin kohdun poistoa? Esitetäänkö teille säästäviä toimenpiteitä, niitä kuitenkin tuntuu olevan, tälläkin palstalla on esitetty että niitä on olemassa.
Sinä "surkimus" sanoit että lääkärisi ei noteeraanut puheitasi juuri mitenkään. Kyllä silloin on lääkärissäkin vikaa, suosittelen kysymään useammalta eri gynekologilta. Lääkäreissä on eroja. Eri lääkäreillä kiertäminen tietysti maksaa, se ei ole halpaa lystiä, mutta varmasti kannattaa lopputuloksen kannalta. Voi hyvinkin olla että löytyisi muutakin apua kuin kohdun poisto jos siihen ei halua mennä.
Kun itse ennen leikkaustani hyppäsin monella läääkärillä, he sanoivat että jos syövän merkkiaineverikoe ei olisi ollut koholla, leikkausta ei luultavasti olisi tehty. Mutta syövän riskiä ei haluttu jättää, enkä itse sitä todellakaan halunnut, olin kohdun ja munasarjojen poiston kannalla. Tilanne oli epäselvä koska tiedetään että myös endometrioosi nostaa verikokeen arvoa. Vielä leikkauspäivän aamunakin kirurgi kävi sänkyni päässä ja kysyi olenko varma asiasta että haluan kohtuni pois. Olin täysin varma, ja varmuuttani lisäsi vielä se että huoneessa oli kaksi naista, toisella oli kohtusyöpä, toisella pitkälle kehittynyt munasarjasyöpä. Siihen tilaan missä he olivat en ikimaailmassa halua.
Minulle jäi ainakin sellainen tunne että lääkärit eivät todellakaan automaattisesti halua kohtuja poistaa.

tyytyväinen49v. kirjoitti:

Huomasin itsekkin että "paheksuminen" on väärä sana. Vielä haluaisin kysyä seuraavaa teiltä jotka ette halua poistaa kohtuanne mutta kuitenkin haluaisitte että vaivanne paranisi. Mitä lääkäri sanoo kun toivotte jotain muuta keinoa kuin kohdun poistoa? Esitetäänkö teille säästäviä toimenpiteitä, niitä kuitenkin tuntuu olevan, tälläkin palstalla on esitetty että niitä on olemassa.
Sinä "surkimus" sanoit että lääkärisi ei noteeraanut puheitasi juuri mitenkään. Kyllä silloin on lääkärissäkin vikaa, suosittelen kysymään useammalta eri gynekologilta. Lääkäreissä on eroja. Eri lääkäreillä kiertäminen tietysti maksaa, se ei ole halpaa lystiä, mutta varmasti kannattaa lopputuloksen kannalta. Voi hyvinkin olla että löytyisi muutakin apua kuin kohdun poisto jos siihen ei halua mennä.
Kun itse ennen leikkaustani hyppäsin monella läääkärillä, he sanoivat että jos syövän merkkiaineverikoe ei olisi ollut koholla, leikkausta ei luultavasti olisi tehty. Mutta syövän riskiä ei haluttu jättää, enkä itse sitä todellakaan halunnut, olin kohdun ja munasarjojen poiston kannalla. Tilanne oli epäselvä koska tiedetään että myös endometrioosi nostaa verikokeen arvoa. Vielä leikkauspäivän aamunakin kirurgi kävi sänkyni päässä ja kysyi olenko varma asiasta että haluan kohtuni pois. Olin täysin varma, ja varmuuttani lisäsi vielä se että huoneessa oli kaksi naista, toisella oli kohtusyöpä, toisella pitkälle kehittynyt munasarjasyöpä. Siihen tilaan missä he olivat en ikimaailmassa halua.
Minulle jäi ainakin sellainen tunne että lääkärit eivät todellakaan automaattisesti halua kohtuja poistaa.

Lue lisää

no ainakin täällä meidän alueella yksityislääkärin asiakkaatkin joutuu käyttämään yliopistosairaalan palveluja ja kun nykyään ei ole erikseen mitään yksityispotilaita, palvelu on kaikille sama. mitän tietoa ei kyllä itse kyselemättä saa sieltä. Oma gyneni kyllä aluksi heti puhui jostain leikkauksesta, jossa venyttynyttä kohdunkaulaa voitais jotenkin lyhentää ja sitten kohtua tukea joillakin omilla kudoksilla. siitä en ole enempää saanut tietoa, kun yliopistosairaalan naistenpolin joku johtava MIEAS lääkäri vain oli minua näkemättä sanonut ettei semmoisia leikkauksia kannata muka tehdä. Ihmettelen kyllä miksi ei kannata. Eivät ole selittäneet ainakaan vielä.

surkimus kirjoitti:

no ainakin täällä meidän alueella yksityislääkärin asiakkaatkin joutuu käyttämään yliopistosairaalan palveluja ja kun nykyään ei ole erikseen mitään yksityispotilaita, palvelu on kaikille sama. mitän tietoa ei kyllä itse kyselemättä saa sieltä. Oma gyneni kyllä aluksi heti puhui jostain leikkauksesta, jossa venyttynyttä kohdunkaulaa voitais jotenkin lyhentää ja sitten kohtua tukea joillakin omilla kudoksilla. siitä en ole enempää saanut tietoa, kun yliopistosairaalan naistenpolin joku johtava MIEAS lääkäri vain oli minua näkemättä sanonut ettei semmoisia leikkauksia kannata muka tehdä. Ihmettelen kyllä miksi ei kannata. Eivät ole selittäneet ainakaan vielä.

Lue lisää

Olihan hyvä ketju, kiitos!

Itselläni kävi rutiini kontrollissa ilmi, että kohdussani on 5 kpl appelsiinia suurempaa myomaa ja pari ulkopuolella. Mitään muita oireita ei ole ollut kuin älyttömät kuukautisvuodot. Olen 49 ja vuodot ovat aina olleet runsaat, joten olin parin viime vuoden aikana ajatellut niiden runsastumisen johtuvan lähinnä lähestyvästä menopaussista.

Eli nyt sitten odotellaan leikkausaikaa. Kuulemma parin kuukauden sisällä, koska gyne katsoi asiani sen verran akuutiksi (Hb 82 ja rautavannot 13). Myomien määrän ja koon vuoksi kyseeseen tulee avoleikkaus.

Minulla olisikin hiukkasen kysyttävää teiltä, joiden kohtu on poistettu avoleikkauksella:

- Kuinka kauan sairaalassa oloa leikkauksen jälkeen?
- Kuinka pitkään mahdollinen dreeni?
- Miten haava on parantunut?
- Oliko vuotoa ja kuinka pitkään?
- Miten pitkä sairausloma (millaista työtä teette - eli kevyttä toimistotyötä/raskaampaa fyysistä työtä)?
- Miten pian leikkauksesta aloititte seksielämän?

sairas(?)lomalainen kirjoitti:

Olen 44v. synnyttämätön nainen. Olin hakeutunut vuosien laiminlyönnin jälkeen gynekologin tarkastukseen koska aikaisemmin pienet kuukautiseni olivat muuttuneet valtavan suuriksi. Kohdustani löytyi 3 myoomaa. Minulle tehtiin 2 viikkoa sitten kohdunpoisto avoleikkauksena, kohtu painoi 800g ja samalla poistettiin toinen munasarja koska siitä löytyi kysta. Kohdunkaula jätettiin. Leikkaus sujui normaalisti ja pääsin kotiin 3. päivänä kuten oli tarkoituskin.
Tähänastiset kokemukseni: viimeisen Buranan söin 5. päivänä, tikit pois 10. päivänä, alavatsassa valtava vaakasuora arpi joka on sentään parantunut hyvin vaikkei mikään silmänilo olekaan. Olen pyöräillyt lyhyitä matkoja ja eilen kävin meressä uimassa. Yhdyntää en ole voinut kokeilla sopivan koehenkilön puutteessa mutta niin pitkälle kuin omat sormet riittävät tuntuu samalta kuin ennenkin. Ei vuotoa mutta toisinaan tuntuu vihlaisu joka on kuin kuukautiskipu (ei paha). Olo on normaali. Helpostihan kaikki meni, loppujen lopuksi. Vanhempi työkaverini jolle kerroin että menen kohdunpoistoleikkaukseen sanoi minulle: "siitä alkaa uusi elämä". Kohtahan se nähdään : )

Lue lisää

siinäpä se onkin homman juju. Kun kohdunkaula jätetään, kaikki tuntuu samalta kuin ennenkin. Se vain ei nykyään ole kuulemani mukaan yleistä jättää kohdunkaulaa. Tilanne, jossa kohdunkaula onkin se ongelmakohta, elikkä se kohdunkaula on laskeutunut emätinkanavaan, niin silloinkin hoito on koko kohdun poisto, vaikka koko kohtua nostamalla se kohdun kaulakin nousisi omalle paikalleen. Kumma etteivät enää näin tee. jos itse kohdussa ei mitään vikaa ole, nii nmiksi terve elin pitäisi poistaa. Jos tulos ei ole lopullinen, niin ei ole koko elämäkään. Voisi edes sen jäljellä olevan elämän elää kokonaisena.

pettynyt aneeminen n kirjoitti:

poistettiin kohtu 3kk sitten. Tähystyksellä leikattiin, ja "rojut" otettiin ulos emättimen kautta. Leikkauksen jälkeen olin todella kipeä, ja kärsin pari viikkoa rajuista ylävatsakivuista, joiden takia juoksin lääkärissäkin. Tulehdusarvot olivat koholla ja antibiootti aloitettiin.
Minulla siis rajummat kivut ylävatsalla, kuin alavatsalla..outoa.
No, kivut lakkasivat parin-kolme viikon sisällä, mutta vuotoa kesti 6vko!!
Vuoto oli sellaista tuhru vuotoa, ruskeaa, ja välillä veriviiruja paperissa ja pahan hajuista. Pikkuhousunsuojalla pärjäilin. Mulla ei tikit sulaneet itsestään pois, ja siitä johtui pitkä jälkivuoto ja paha haju vuodossa. 6vko:n kohdalla lekuri poisti tikit, ja sit vuoto ja hajut loppui.
Ensimmäistä yhdyntää kokeiltiin 7vko leikkauksesta, ja kyllä pelotti ja jännitti. Olen aina nauttinut ns. miehen syvistä rauhallisista työnnöistä, sekun tekee niin hyvää kun osuu sinne "g-pisteeseen". Vaan nyt leikkauksen jälkeen en sitä mielihyvää kokenut. Tunto oli jotenkin kadoksissa. Enkä kyennyt orgasmiin.Ja miehen nopea "jyystäminen" sattui hemmetisti ja en pystynyt nauttimaan koko touhusta. Mies pääsi loppuun asti ja sitten purskahdin itkuun. Pelkään että olen menettänyt kyvyn nauttia rakastelusta.
Vuoto myös alkoi uudestaan yhdynnän jälkeen ja vuoto muuttui taas pahanhajuiseksi. Taas määräsivät antibiootin. Vuoto ja haju taas rauhoittui, mutta pävittäin alavatsalla kipuilua ja nipistelyä. Ollut leikkauksesta asti. En tiedä onko kaikki ok, vai onko mulla nyt tehty leikkauksessa jotain väärin ym.
Pyysin kohdunpoistoleikkaukseen, kun lapsia jo neljä, ikää 35v. Viimeiset kolme vuotta jatkuvaa anemiaa, kun polyypit kasvaa puolen vuoden välein uudestaan ja muutenkin vuoto aivan hirveää. Lämpöpallohoitokaan ei auttanut.

Nyt kaduttaa koko leikkaus. Pelkään eniten just sitä jos en pysty enää nauttimaan yhdynnästä tai jos nää alavatsakipuilut jää pysyviksi. Ainoa positiivinen seuraus leikkauksesta on se, että runsas valkovuoto väheni todella paljon.
Viikko sitten sain myös rajun hiivatulehduksen ja näin rajuna se ei ole koskaan ollutkaan. Ei meinaa parantua millään.

Eli, tässä vaiheessa mulla ei mitään hyvää sanottavaa kohdunpoistosta!
Ehkä aika parantaa , ja olen vielä joskus tyytyväinen että kohtu poistettiin..saas nähdä.

Lue lisää

Minulla on myös alavatsakipuja. Ovatko kivut kohdallasi poistuneet ajan kanssa? Löytyikö niihin syytä?

kivuttomaksi kirjoitti:

Minulla on myös alavatsakipuja. Ovatko kivut kohdallasi poistuneet ajan kanssa? Löytyikö niihin syytä?

Gyne kävi leikkauksen jälkeen tapaamassa osastolla ja kehotti 3 kk:n jälkeen varaamaan ajan lopputarkastukseen. Yksityiseltä tai terkkarista. Pitääkin tilata. Ja selvittää oireilut. Voipi olla myös vatsalihastreeneistä, joita kotosalla olen treenannut. Kun jumpasta on ollut taukoa . Onkos muilla kokemuksia vastaavista alavatsaoireiluista??

"Tekovagina", "kummallinen putki" yms. Onko tää joku provo?

??ihmeee kirjoitti:

"Tekovagina", "kummallinen putki" yms. Onko tää joku provo?

Ei ole provo, perehdy asiaan.

Ei mikään provo kirjoitti:

Ei ole provo, perehdy asiaan.

jos ajattelee itse noin, että "eikö ole kiusallista ajatella, että se emätin on vain semmoinen kummallinen putki tai kuin jokin tekovagina, joka loppuu aivan äkkiä vaan",
niin on syytä varmaan olla menemättä leikkaukseen ja kitua vaan.
Jos koko asia "puistattaa" ja mahdollisesti muuttuvat floorat ja mahdollisesti tulevat tulehdukset pelottavat, sekä mahdollisesti yhdyntään liittyvät asiat hirvittävät, niin miksi mennä leikkaukseen, jos ei ole pakko.
Ketään aikuista ei väkisin leikata.

Kannattaa varmaan listata asiaan liittyvien faktojen (ei luulottelujen tai mutujen) plussat ja miinukset omasta näkökulmasta ja miettiä tarvitseeko leikkausta. Lisäksi on muistettava, että jokainen nainen on yksilö ja kokee leikkauksen ja sen jälkeiset asiat kuitenkin yksilöllisesti. Joillekin leikkaus avaa uuden ihanan elämän ja joillekin tulee komplikaatioita ja kaikki ei mene hyvin.

j,,,,,aaa a kirjoitti:

jos ajattelee itse noin, että "eikö ole kiusallista ajatella, että se emätin on vain semmoinen kummallinen putki tai kuin jokin tekovagina, joka loppuu aivan äkkiä vaan",
niin on syytä varmaan olla menemättä leikkaukseen ja kitua vaan.
Jos koko asia "puistattaa" ja mahdollisesti muuttuvat floorat ja mahdollisesti tulevat tulehdukset pelottavat, sekä mahdollisesti yhdyntään liittyvät asiat hirvittävät, niin miksi mennä leikkaukseen, jos ei ole pakko.
Ketään aikuista ei väkisin leikata.

Kannattaa varmaan listata asiaan liittyvien faktojen (ei luulottelujen tai mutujen) plussat ja miinukset omasta näkökulmasta ja miettiä tarvitseeko leikkausta. Lisäksi on muistettava, että jokainen nainen on yksilö ja kokee leikkauksen ja sen jälkeiset asiat kuitenkin yksilöllisesti. Joillekin leikkaus avaa uuden ihanan elämän ja joillekin tulee komplikaatioita ja kaikki ei mene hyvin.

Lue lisää

Miten voisi ennakolta arvioida, esim. tuleeko kärsimään tulehduksista tai seksivaikeuksista. Miten te, jota olette leikkauksen kokeneet, nyt jälkeenpäin arvioisitte, olisitteko osanneet oman kehonne aiemmasta toiminnasta päätellä, että selviätte ilman tulehduksia ym. vaikeuksia vai joudutteko kärsimään niistä?

miten tunnistaa kirjoitti:

Miten voisi ennakolta arvioida, esim. tuleeko kärsimään tulehduksista tai seksivaikeuksista. Miten te, jota olette leikkauksen kokeneet, nyt jälkeenpäin arvioisitte, olisitteko osanneet oman kehonne aiemmasta toiminnasta päätellä, että selviätte ilman tulehduksia ym. vaikeuksia vai joudutteko kärsimään niistä?

Lue lisää

Miten sitä voisi ennustaa kukaan, miten leikkaus menee ja mitkä ovat seuraukset? Asiaa voi vaivata ja vatvoa vaikka kuinka omassa päässään ja kaikki leikkaukseen menevät tekevät sitä enemmän tai vähemmän. Parhaansa varmaan yrittävät sairaalassa tehdä. Tilastoja voi lukea ja sitten ihmetellä asiaa ihan oikeasti omalla kohdallaan.

Itselläni on leikkauksesta kaksi vuotta ja mitään tulehduksia tai muita vaivoja ei ole ollut. Ei ongelmia minkäänlaisia. Olen ollut tyytyväinen leikkausta edeltävään seksielämään ja sen jälkeiseen elämään. Mies ei ole valittanut. Nyt ovat vain järkyttävät vuodot poissa ja se hirveän isoksi kasvanut möykky, joka painoi loppuaikoina sisuskaluja niin, että normaali elämä oli mahdotonta.
Kaikilla ei varmaan ole mennyt yhtä hyvin, mutta olen itse tyytyväinen saamaani hoitoon. Vaihtoehtoja toimenpiteelle ei ollut. Toivottavasti kaikki menee jatkossakin hyvin.

ei voi tunnistaa... kirjoitti:

Miten sitä voisi ennustaa kukaan, miten leikkaus menee ja mitkä ovat seuraukset? Asiaa voi vaivata ja vatvoa vaikka kuinka omassa päässään ja kaikki leikkaukseen menevät tekevät sitä enemmän tai vähemmän. Parhaansa varmaan yrittävät sairaalassa tehdä. Tilastoja voi lukea ja sitten ihmetellä asiaa ihan oikeasti omalla kohdallaan.

Itselläni on leikkauksesta kaksi vuotta ja mitään tulehduksia tai muita vaivoja ei ole ollut. Ei ongelmia minkäänlaisia. Olen ollut tyytyväinen leikkausta edeltävään seksielämään ja sen jälkeiseen elämään. Mies ei ole valittanut. Nyt ovat vain järkyttävät vuodot poissa ja se hirveän isoksi kasvanut möykky, joka painoi loppuaikoina sisuskaluja niin, että normaali elämä oli mahdotonta.
Kaikilla ei varmaan ole mennyt yhtä hyvin, mutta olen itse tyytyväinen saamaani hoitoon. Vaihtoehtoja toimenpiteelle ei ollut. Toivottavasti kaikki menee jatkossakin hyvin.

Lue lisää

Sinulla nimimerkki Miten ei voi tunnistaa oli selvä tilanne. Aloittajalla ei ole, ei mitään möykkyä tms, tilanne on erilainen.

j,,,,,aaa a kirjoitti:

jos ajattelee itse noin, että "eikö ole kiusallista ajatella, että se emätin on vain semmoinen kummallinen putki tai kuin jokin tekovagina, joka loppuu aivan äkkiä vaan",
niin on syytä varmaan olla menemättä leikkaukseen ja kitua vaan.
Jos koko asia "puistattaa" ja mahdollisesti muuttuvat floorat ja mahdollisesti tulevat tulehdukset pelottavat, sekä mahdollisesti yhdyntään liittyvät asiat hirvittävät, niin miksi mennä leikkaukseen, jos ei ole pakko.
Ketään aikuista ei väkisin leikata.

Kannattaa varmaan listata asiaan liittyvien faktojen (ei luulottelujen tai mutujen) plussat ja miinukset omasta näkökulmasta ja miettiä tarvitseeko leikkausta. Lisäksi on muistettava, että jokainen nainen on yksilö ja kokee leikkauksen ja sen jälkeiset asiat kuitenkin yksilöllisesti. Joillekin leikkaus avaa uuden ihanan elämän ja joillekin tulee komplikaatioita ja kaikki ei mene hyvin.

Lue lisää

ei nämä tiedot mitään mututuntumaa ole vaan aivan tutkittua faktaa. Olen lukenut kohdunpoistoista ja mahdollisista komplikaatioista, jopa eduistakin niin paljon kuin maallikolle on mahdollista. Kohdunpoisto on kuitenkin harmi vain, peruuttamaton juttu. Sitä ei voi vain kokeilla, että sopiiko itselle.
vaivoja on jokaisella joka tähän pisteeseen on päätynyt. on vain kuin eläisi kahden tulen välissä. ei tiedä mikä on paras ratkaisu. Ja ratkaisematon vaihtoehtokin on kurjaa kaikkine pökäleentunteineen.
Kyllä näyttää olevan niin, että ihmisen kroppa on suunniteltu kestämään vaivaiset 50 vuotta ja sitten olisi syytä jo joutua pois, kun ei mikään enää toimi niinku pitäisi. Lääkärien parsiminakaan tuskin elämä välttämättä on minkään laista. se menisi sitten umpiputkea rasvaillessa ja hormooneja ja muita tabuja napsiessa, että pää kestää, kun kroppa piiputtaa. kuinka kauan se kestää leikkauksen jälken, ennenkuin sisuskalut on asettuneet kohdalleen - siis romahtaneet siihen kohdun jättämään tyhjään paikkaan? Kukaan ei vielä vastannut, tuntuuko yhdyntä enää muualla kuin ulkosynnyttimissä, kun sisälmykset on poissa?

Eri tilanne kirjoitti:

Sinulla nimimerkki Miten ei voi tunnistaa oli selvä tilanne. Aloittajalla ei ole, ei mitään möykkyä tms, tilanne on erilainen.

voi vapaasti kirjoittaa mielipiteensä. Kerroin omani kuten moni muukin. Nimimerkki "Eri tilanne" voi kertoa oman kokemuksensa kohdunpoistosta. Alkuperäinen aloitus käsitteli vuotoa kohdunpoiston jälkeen ja juttu on rönsyillyt aiheen tiimoila puoleen ja toiseen, joten kaikki kaiheeseen liittyvä on varmasti ihan asiaa. Hyvä, että ihmiset kirjoittavat asian kaikista puolista. Jokainen joutuu kuitenkin itse tekemään päätöksen omassa asiassaan ja ennen tai jälkeen leikkauksen olevia tuntemuksia on vaikea verrata.

Möykyksi se minulla kasvoi odotellessa ja asiaa tutkaillessa, onneksi kaikille ei käy näin ja jotkut voivat ihan oikeasti miettiä muitakin vaihtoehtoja. Kuka nyt leikkaukseen haluaisi jos ei tarvetta olisi. Tsemppiä vain kaikille erilaisiin elämäntilanteisiin ja niihin liittyviin päätöksiin.

vai kotuuko vain kirjoitti:

ei nämä tiedot mitään mututuntumaa ole vaan aivan tutkittua faktaa. Olen lukenut kohdunpoistoista ja mahdollisista komplikaatioista, jopa eduistakin niin paljon kuin maallikolle on mahdollista. Kohdunpoisto on kuitenkin harmi vain, peruuttamaton juttu. Sitä ei voi vain kokeilla, että sopiiko itselle.
vaivoja on jokaisella joka tähän pisteeseen on päätynyt. on vain kuin eläisi kahden tulen välissä. ei tiedä mikä on paras ratkaisu. Ja ratkaisematon vaihtoehtokin on kurjaa kaikkine pökäleentunteineen.
Kyllä näyttää olevan niin, että ihmisen kroppa on suunniteltu kestämään vaivaiset 50 vuotta ja sitten olisi syytä jo joutua pois, kun ei mikään enää toimi niinku pitäisi. Lääkärien parsiminakaan tuskin elämä välttämättä on minkään laista. se menisi sitten umpiputkea rasvaillessa ja hormooneja ja muita tabuja napsiessa, että pää kestää, kun kroppa piiputtaa. kuinka kauan se kestää leikkauksen jälken, ennenkuin sisuskalut on asettuneet kohdalleen - siis romahtaneet siihen kohdun jättämään tyhjään paikkaan? Kukaan ei vielä vastannut, tuntuuko yhdyntä enää muualla kuin ulkosynnyttimissä, kun sisälmykset on poissa?

Lue lisää

yhdyntä tunnu eniten korvien välissä. Aivot ovat tärkein elin seksissä.
Ihmisiä leikellään eri osista ja kyllä ne sisäelimet paikkansa hyvin löytävät. Eipä siellä suoliston seassa mitään suurta tyhjää tilaa ole. Kohtu on normaalisti pieni, kun siellä ei ole täytettä. En tiedä, miksi pitäisi hormoneja syödä, jos vain kohtu on poistettu ja munasarjat jäljellä, tai miksi pitäisi rasvata itseään, tai ylipäänsä napostella pillereitä, jos ei niitä ole muutenkaan tarvinnut. Monet selviävät erilaisita, jopa suurista, leikkauksista ja jatkavat elämäänsä, eivätkä ajattele, että olisi kaikki lopussa viidenkympin tullessa täyteen.
Kukaan ei tiedä, miten sinä "Uskaltaako poistattaa..." reagoit kohdunpoistoon ja toivut siitä. Oletko puhunut jonkun ammattiauttajan kanssa näistä kaikista leikkaukseen liittyvistä peloistasi? Toivottavasti kaikki menee hyvin, päätät mitä tahansa. Voimia sinulle löytää hyvä ratkaisu omaan tilanteeseesi.

... ei voi tunnistaa kirjoitti:

voi vapaasti kirjoittaa mielipiteensä. Kerroin omani kuten moni muukin. Nimimerkki "Eri tilanne" voi kertoa oman kokemuksensa kohdunpoistosta. Alkuperäinen aloitus käsitteli vuotoa kohdunpoiston jälkeen ja juttu on rönsyillyt aiheen tiimoila puoleen ja toiseen, joten kaikki kaiheeseen liittyvä on varmasti ihan asiaa. Hyvä, että ihmiset kirjoittavat asian kaikista puolista. Jokainen joutuu kuitenkin itse tekemään päätöksen omassa asiassaan ja ennen tai jälkeen leikkauksen olevia tuntemuksia on vaikea verrata.

Möykyksi se minulla kasvoi odotellessa ja asiaa tutkaillessa, onneksi kaikille ei käy näin ja jotkut voivat ihan oikeasti miettiä muitakin vaihtoehtoja. Kuka nyt leikkaukseen haluaisi jos ei tarvetta olisi. Tsemppiä vain kaikille erilaisiin elämäntilanteisiin ja niihin liittyviin päätöksiin.

Lue lisää

Minulla ei ole kokemuksia kohdunpoistosta. Halusin tuoda aloittajan tilanteen selville.

ole totta että kirjoitti:

yhdyntä tunnu eniten korvien välissä. Aivot ovat tärkein elin seksissä.
Ihmisiä leikellään eri osista ja kyllä ne sisäelimet paikkansa hyvin löytävät. Eipä siellä suoliston seassa mitään suurta tyhjää tilaa ole. Kohtu on normaalisti pieni, kun siellä ei ole täytettä. En tiedä, miksi pitäisi hormoneja syödä, jos vain kohtu on poistettu ja munasarjat jäljellä, tai miksi pitäisi rasvata itseään, tai ylipäänsä napostella pillereitä, jos ei niitä ole muutenkaan tarvinnut. Monet selviävät erilaisita, jopa suurista, leikkauksista ja jatkavat elämäänsä, eivätkä ajattele, että olisi kaikki lopussa viidenkympin tullessa täyteen.
Kukaan ei tiedä, miten sinä "Uskaltaako poistattaa..." reagoit kohdunpoistoon ja toivut siitä. Oletko puhunut jonkun ammattiauttajan kanssa näistä kaikista leikkaukseen liittyvistä peloistasi? Toivottavasti kaikki menee hyvin, päätät mitä tahansa. Voimia sinulle löytää hyvä ratkaisu omaan tilanteeseesi.

Lue lisää

On totta, että mitä pienempi vaiva sen tyytymättömämpi potilas leikkauksen jälkeen. Tästä voidaan päätellä, että aloittaja ei tulisi olemaan tyytyväinen, jos kohtu poistetaan. Ajankohta ei ole sopiva.

Voidaan päätellä kirjoitti:

On totta, että mitä pienempi vaiva sen tyytymättömämpi potilas leikkauksen jälkeen. Tästä voidaan päätellä, että aloittaja ei tulisi olemaan tyytyväinen, jos kohtu poistetaan. Ajankohta ei ole sopiva.

Lue lisää

Potuttaa se kumminkin, kun ei tiedä montako vuotta vielä joutuu kituuttamaan tämmöisen roikkuvan perseen kanssa. ei tämäkään mikään hauska tilanne ole, kun joka kerta jotakin vähänkään voimia vaativaa joutuu pinnistelemään, ja silti tuntuu että iljettävä pötkö pyrkii ulos. Sama juttu kun aivastaa, eikä ehdi jännittää vastaan. Mitä ammattiapua tällaisiin asioihin muka on saatavilla. Lääkärit on yleensä semmoisia yhden asian ihmisiä. ei vielä ole tullut vastaan semmoista, joka ymmärtäisi ihmistä kokonaisuutena. Tosin en olekaan juossut lääkärillä kuin vasta aivan viime aikoina juuri tämän vaivan takia.

ole totta että kirjoitti:

yhdyntä tunnu eniten korvien välissä. Aivot ovat tärkein elin seksissä.
Ihmisiä leikellään eri osista ja kyllä ne sisäelimet paikkansa hyvin löytävät. Eipä siellä suoliston seassa mitään suurta tyhjää tilaa ole. Kohtu on normaalisti pieni, kun siellä ei ole täytettä. En tiedä, miksi pitäisi hormoneja syödä, jos vain kohtu on poistettu ja munasarjat jäljellä, tai miksi pitäisi rasvata itseään, tai ylipäänsä napostella pillereitä, jos ei niitä ole muutenkaan tarvinnut. Monet selviävät erilaisita, jopa suurista, leikkauksista ja jatkavat elämäänsä, eivätkä ajattele, että olisi kaikki lopussa viidenkympin tullessa täyteen.
Kukaan ei tiedä, miten sinä "Uskaltaako poistattaa..." reagoit kohdunpoistoon ja toivut siitä. Oletko puhunut jonkun ammattiauttajan kanssa näistä kaikista leikkaukseen liittyvistä peloistasi? Toivottavasti kaikki menee hyvin, päätät mitä tahansa. Voimia sinulle löytää hyvä ratkaisu omaan tilanteeseesi.

Lue lisää

kyllä jos naisille enne lasten syntymää kerottaisiin totuus, millaiseen paskakuntoon elimistö raskauden mytö menee, ei monikaan lapsia rupeaisi väkertämään. Paljon on onneksi korjaantunut tuo synnyttäneiden kuntoon opastus verrattuna parinkymmenen vuoden takaiseen aikaan.

----- kirjoitti:

kyllä jos naisille enne lasten syntymää kerottaisiin totuus, millaiseen paskakuntoon elimistö raskauden mytö menee, ei monikaan lapsia rupeaisi väkertämään. Paljon on onneksi korjaantunut tuo synnyttäneiden kuntoon opastus verrattuna parinkymmenen vuoden takaiseen aikaan.

Lue lisää

Kyllä se niin on että ei kukaan pysty etukäteen kertomaan miten kukakin ihminen tuntee ja kokee asiat kohdunpoiston jälkeen. Mielestäni hyvä motto on se että jos vaivat tuntuvat ylipääsemättömiltä ja elämä on huonoa ilman leikkausta niin silloin on parempi mennä korjauttamaan tilannetta.
Omalla kohdallani leikkauksesta on nyt seitsemän kuukautta, ja kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Yksi ainoa hiivatulehdus oli alussa, mitään muuta ei ole ollut.
Ihmettelin hiukan kun joku sanoi että sormella tuntee että emätin on pussi. Itse en sellaista tunne, eikä mieheni mielestä emättimeni ole erilainen kuin ennen, paitsi siten että se on "tiukempi", mikä ei varmastikaan ole huono asia :)
Kuten olen jo tänne kirjoitellut ennemmin, seksielämäni on pysynyt hyvänä leikkauksen jälkeen. En käytä mitään liukuvoiteita enkä emätinrasvoja, kiihottuessa emättimeni kostuu kuin ennenkin. Joku sanoi että aivot on tärkein elin seksissä, se on NIIN totta. Jos etukäteen miettii että emätin on inhottava pussi ja kaikkea muuta epämiellyttävää omasta kehostaan niin takuulla siinä halut häipyykin. En pidä emätintä mitenkään kummallisena vaikka se on ommeltu päästä kiinni, ei ennen leikkaustakaan mieheni siitin koskaan kohtuun työntynyt.
Mutta kuten moneen kertaan on todettu, niin jokainen tekee omat päätöksensä ja sen mukaan sitten eletään.

tyytyväinen49v. kirjoitti:

Kyllä se niin on että ei kukaan pysty etukäteen kertomaan miten kukakin ihminen tuntee ja kokee asiat kohdunpoiston jälkeen. Mielestäni hyvä motto on se että jos vaivat tuntuvat ylipääsemättömiltä ja elämä on huonoa ilman leikkausta niin silloin on parempi mennä korjauttamaan tilannetta.
Omalla kohdallani leikkauksesta on nyt seitsemän kuukautta, ja kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Yksi ainoa hiivatulehdus oli alussa, mitään muuta ei ole ollut.
Ihmettelin hiukan kun joku sanoi että sormella tuntee että emätin on pussi. Itse en sellaista tunne, eikä mieheni mielestä emättimeni ole erilainen kuin ennen, paitsi siten että se on "tiukempi", mikä ei varmastikaan ole huono asia :)
Kuten olen jo tänne kirjoitellut ennemmin, seksielämäni on pysynyt hyvänä leikkauksen jälkeen. En käytä mitään liukuvoiteita enkä emätinrasvoja, kiihottuessa emättimeni kostuu kuin ennenkin. Joku sanoi että aivot on tärkein elin seksissä, se on NIIN totta. Jos etukäteen miettii että emätin on inhottava pussi ja kaikkea muuta epämiellyttävää omasta kehostaan niin takuulla siinä halut häipyykin. En pidä emätintä mitenkään kummallisena vaikka se on ommeltu päästä kiinni, ei ennen leikkaustakaan mieheni siitin koskaan kohtuun työntynyt.
Mutta kuten moneen kertaan on todettu, niin jokainen tekee omat päätöksensä ja sen mukaan sitten eletään.

Lue lisää

en kyllä ymmärrä, millaista yhdyntää ihmiset harrastavat, ellei siitin jokaisella työnnöllä osu nimenomaan kohdunnapukkaan samalla aiheuttaen painetta kohdun sivuelimiinkin. Tämä tuntemus jää varmasti pois, kun kohtu poistetaan. Vai tuntuuko yhdyntä kohdunpoistonjälkeen suolissa, jotka poiston jälkeen ovat heti emättimenpussukan jälkeen.
Ei mahda mitään sille, että tilannetta yrittää kuvitella mahdollisen poiston jälkeen, jolloin jäljelle jäävä pussukka on ainut, mitä alapään elimistä jää jäljelle. Siksi tämä onkin niin totaalinen juttu, kun kohdunpoistoa ei voi kokeilla eikä matkia mitenkään, jotta tietäisi kannattaako jo olevien vaivojen kanssa lähteä asioita muka korjaamaan. Sanontakin on: kun menee sutta pakoon niin karhu tulee vastaan. Joku jo kirjoittikin, että pieniä vaivoja ei kannata korjauttaa. Mitkä teidän mielestänne ovat niitä pieniä, joita ei kannata korjata?

yksi kituuttja kirjoitti:

en kyllä ymmärrä, millaista yhdyntää ihmiset harrastavat, ellei siitin jokaisella työnnöllä osu nimenomaan kohdunnapukkaan samalla aiheuttaen painetta kohdun sivuelimiinkin. Tämä tuntemus jää varmasti pois, kun kohtu poistetaan. Vai tuntuuko yhdyntä kohdunpoistonjälkeen suolissa, jotka poiston jälkeen ovat heti emättimenpussukan jälkeen.
Ei mahda mitään sille, että tilannetta yrittää kuvitella mahdollisen poiston jälkeen, jolloin jäljelle jäävä pussukka on ainut, mitä alapään elimistä jää jäljelle. Siksi tämä onkin niin totaalinen juttu, kun kohdunpoistoa ei voi kokeilla eikä matkia mitenkään, jotta tietäisi kannattaako jo olevien vaivojen kanssa lähteä asioita muka korjaamaan. Sanontakin on: kun menee sutta pakoon niin karhu tulee vastaan. Joku jo kirjoittikin, että pieniä vaivoja ei kannata korjauttaa. Mitkä teidän mielestänne ovat niitä pieniä, joita ei kannata korjata?

Lue lisää

Se mikä on pieni juttu toiselle, on iso toiselle. Kukaan ei voi tietää sinun tilannettasi ja tuntemuksiasi ja yhdyntätuntojasi ja fiilistäsi ja sinä et voi tietää muiden ajatuksia ja tuntemuksia. Kuvitella ja haluta voi ihan mitä vaan ja jotkut teettävät kauneusleikkauksia ja kiristyksiä alapäähänsä vaikka mitään selvää vaivaa ei olisi.
On se yhdyntä niin kokonaisvaltaista hommaa, että taitaa monelta onnistua ihan hyvin ilman kohtua ja jotkut kirjoittavat, että jopa paremmin kuin ennen vaivoja, esim. kun ei tarvitse välittää ehkäisystä. Joiltakin se ei sitten enää samalla tavalla onnistu. Joillakin ei siitä ole iloa, vaikka olisi kaikki tallessa sisuskaluissa. Ilman aivoja se ei onnistu missään tapauksessa, niin kuin joku totesi. Osa on kertonut palstoilla, että seksi paranee ja osa, että ei ole enää samanlaista. Taitaa koko homma olla yksilöllistä kaikin puolin.
Jos apua katsoo tarvitsevansa, niin on hienoa, että on mahdollisuus päästä vaivoistaan. Jokainen tekee itse päätökset oman tilanteensa pohjalta ja sopivaan ajankohtaakin pääsee jossain tapauksessa joskus vaikuttamaan, jos ei ole kiirus toimenpiteelle.

joopsjoops kirjoitti:

Se mikä on pieni juttu toiselle, on iso toiselle. Kukaan ei voi tietää sinun tilannettasi ja tuntemuksiasi ja yhdyntätuntojasi ja fiilistäsi ja sinä et voi tietää muiden ajatuksia ja tuntemuksia. Kuvitella ja haluta voi ihan mitä vaan ja jotkut teettävät kauneusleikkauksia ja kiristyksiä alapäähänsä vaikka mitään selvää vaivaa ei olisi.
On se yhdyntä niin kokonaisvaltaista hommaa, että taitaa monelta onnistua ihan hyvin ilman kohtua ja jotkut kirjoittavat, että jopa paremmin kuin ennen vaivoja, esim. kun ei tarvitse välittää ehkäisystä. Joiltakin se ei sitten enää samalla tavalla onnistu. Joillakin ei siitä ole iloa, vaikka olisi kaikki tallessa sisuskaluissa. Ilman aivoja se ei onnistu missään tapauksessa, niin kuin joku totesi. Osa on kertonut palstoilla, että seksi paranee ja osa, että ei ole enää samanlaista. Taitaa koko homma olla yksilöllistä kaikin puolin.
Jos apua katsoo tarvitsevansa, niin on hienoa, että on mahdollisuus päästä vaivoistaan. Jokainen tekee itse päätökset oman tilanteensa pohjalta ja sopivaan ajankohtaakin pääsee jossain tapauksessa joskus vaikuttamaan, jos ei ole kiirus toimenpiteelle.

Lue lisää

Eilisen sadepäivän ilo ja piristys oli saamani kirje loppuarviosta. Siinä kerrotiin , että kolme viikkoa sitten poistetut munasarjojenkystät ja kohdusta löydetty pieni myoma olivat hyvänlaatuisia.
Nyt mieli on kevyempi ja hyvin helpottunut ja että leikkaus on vain kokemus ja tehty.

tyytyväinen49v. kirjoitti:

Kyllä se niin on että ei kukaan pysty etukäteen kertomaan miten kukakin ihminen tuntee ja kokee asiat kohdunpoiston jälkeen. Mielestäni hyvä motto on se että jos vaivat tuntuvat ylipääsemättömiltä ja elämä on huonoa ilman leikkausta niin silloin on parempi mennä korjauttamaan tilannetta.
Omalla kohdallani leikkauksesta on nyt seitsemän kuukautta, ja kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Yksi ainoa hiivatulehdus oli alussa, mitään muuta ei ole ollut.
Ihmettelin hiukan kun joku sanoi että sormella tuntee että emätin on pussi. Itse en sellaista tunne, eikä mieheni mielestä emättimeni ole erilainen kuin ennen, paitsi siten että se on "tiukempi", mikä ei varmastikaan ole huono asia :)
Kuten olen jo tänne kirjoitellut ennemmin, seksielämäni on pysynyt hyvänä leikkauksen jälkeen. En käytä mitään liukuvoiteita enkä emätinrasvoja, kiihottuessa emättimeni kostuu kuin ennenkin. Joku sanoi että aivot on tärkein elin seksissä, se on NIIN totta. Jos etukäteen miettii että emätin on inhottava pussi ja kaikkea muuta epämiellyttävää omasta kehostaan niin takuulla siinä halut häipyykin. En pidä emätintä mitenkään kummallisena vaikka se on ommeltu päästä kiinni, ei ennen leikkaustakaan mieheni siitin koskaan kohtuun työntynyt.
Mutta kuten moneen kertaan on todettu, niin jokainen tekee omat päätöksensä ja sen mukaan sitten eletään.

Lue lisää

anatomian tuntemus on täällä näillä naisilla. Kyllä yhdynnässä siitin nimenomaan kohdunnapukkaan painautuu joka työnnöllä ja se puolestaan aiheuttaa painetta kohtuun ja sivuelimiin. On kumma, jos tuon tunteen puuttuminen ei vaikuta seksin laatuun.
totta on tietenkin se, että seksi on pään sisiäistä elämää, mutta kyllä fyysiset edellytyksetkin vaikuttavat tuntemuksiin ja orgasmikykyyn.

52vee kirjoitti:

anatomian tuntemus on täällä näillä naisilla. Kyllä yhdynnässä siitin nimenomaan kohdunnapukkaan painautuu joka työnnöllä ja se puolestaan aiheuttaa painetta kohtuun ja sivuelimiin. On kumma, jos tuon tunteen puuttuminen ei vaikuta seksin laatuun.
totta on tietenkin se, että seksi on pään sisiäistä elämää, mutta kyllä fyysiset edellytyksetkin vaikuttavat tuntemuksiin ja orgasmikykyyn.

Lue lisää

Ehkä tuota ei haluta myöntää, kai nyt jokainen anatomiaa tuntee.

Ei myönnetä kirjoitti:

Ehkä tuota ei haluta myöntää, kai nyt jokainen anatomiaa tuntee.

sitä kannata harmitella, jos naiset voivat nauttia seksistä ilman kohtua. Eikös se ole hienoa, että rakkauselämä voi kukoistaa leikkauksen jälkeen?

Ei taida olla tämä homma vain anatomian tuntemisesta tai tiedoista kiinni, vaan ihan omista fiiliksistä. Ihanaa, että ihminen ei ole kone ja mene epäkuntoon heti, kun joku osa ei toimi. Upeaa, että elämästä, siis myös seksistä, voi nauttia niinkin ison operaation kuin kohdunpoiston jälkeen! Ja erittäin hienoa, että ihmiset jaksavat tukea toisiaan näissä asioissa ja jakaa mielipiteitä.

iiiiih kirjoitti:

sitä kannata harmitella, jos naiset voivat nauttia seksistä ilman kohtua. Eikös se ole hienoa, että rakkauselämä voi kukoistaa leikkauksen jälkeen?

Ei taida olla tämä homma vain anatomian tuntemisesta tai tiedoista kiinni, vaan ihan omista fiiliksistä. Ihanaa, että ihminen ei ole kone ja mene epäkuntoon heti, kun joku osa ei toimi. Upeaa, että elämästä, siis myös seksistä, voi nauttia niinkin ison operaation kuin kohdunpoiston jälkeen! Ja erittäin hienoa, että ihmiset jaksavat tukea toisiaan näissä asioissa ja jakaa mielipiteitä.

Lue lisää

Ei ole tuosta kysymys, että rakkauselämä voi kukoistaa, vaan fysiologian faktoista, jotain puuttuu, ilmeiseti faktatietoa ei ymmärretä. Kohtu puuttuu, mihin se penis koputtelee???

52vee kirjoitti:

anatomian tuntemus on täällä näillä naisilla. Kyllä yhdynnässä siitin nimenomaan kohdunnapukkaan painautuu joka työnnöllä ja se puolestaan aiheuttaa painetta kohtuun ja sivuelimiin. On kumma, jos tuon tunteen puuttuminen ei vaikuta seksin laatuun.
totta on tietenkin se, että seksi on pään sisiäistä elämää, mutta kyllä fyysiset edellytyksetkin vaikuttavat tuntemuksiin ja orgasmikykyyn.

Lue lisää

Missä ne tuntemukset sitten tuntuvat, jos ei ole kohtua, kyllä itselläni kohdussa supistelee jo esileikistä alkaen.

Supistelee kirjoitti:

Missä ne tuntemukset sitten tuntuvat, jos ei ole kohtua, kyllä itselläni kohdussa supistelee jo esileikistä alkaen.

yritän selvittää, mutta aivan kuin tahallaan kaikki vain vääntävät asian siihen, että seksi sujuu ilman kohtuakin. Tottakai sujuu, mutta miltä se tosiaan tuntuu, kun ei ole sitä kohtua, jossa ne tuntemukset yleensä onvat. Miten se yhdyntä tuntuu sitten, kun ei voi sanoa sen tuntuvan ns munaskuissa asti. Sitähän se on, kun ne tuntemukset ovat tuolla sisuskaluissa asti eivätkä pelkästään emättimen aukolla.

52vee kirjoitti:

yritän selvittää, mutta aivan kuin tahallaan kaikki vain vääntävät asian siihen, että seksi sujuu ilman kohtuakin. Tottakai sujuu, mutta miltä se tosiaan tuntuu, kun ei ole sitä kohtua, jossa ne tuntemukset yleensä onvat. Miten se yhdyntä tuntuu sitten, kun ei voi sanoa sen tuntuvan ns munaskuissa asti. Sitähän se on, kun ne tuntemukset ovat tuolla sisuskaluissa asti eivätkä pelkästään emättimen aukolla.

Lue lisää

ei ne kyllä ne parhaat orhasmit synny pelkästä klotoriksen lirputtelusta... kyllä siinä tarvitaan "syvällisempää" toimintaa.

tantraa.... kirjoitti:

ei ne kyllä ne parhaat orhasmit synny pelkästä klotoriksen lirputtelusta... kyllä siinä tarvitaan "syvällisempää" toimintaa.

on se vaan tuo seksi ja tuntemukset ihmeellisiä. Vaikka ihmisillä olisi kaikki värkit paikallaan, niin eipä kaikki saa mitään voimakkaita tuntemuksia vaikka kuinka koputeltaisiin syvemmälle. Eli eipä se seksi taida olla kiinni vain kohdusta tms. vaan hyvän seksin osatekijöitä on monta. Ja miten sen kukin tuntee ja kokee on varsin yksilöllistä.
Ja näköjään ihmiset, jolta ei ole kohtua poistettu, voi vain arvuutella, miten seksi kohduttomalta sujuu. Yksi kohduton voi kertoa nauttivansa seksistä entistä enemmän ja toinen taas ei. Yksilöllistä siis tämäkin eikä mitään asian vääntelyä.

iiiiih kirjoitti:

sitä kannata harmitella, jos naiset voivat nauttia seksistä ilman kohtua. Eikös se ole hienoa, että rakkauselämä voi kukoistaa leikkauksen jälkeen?

Ei taida olla tämä homma vain anatomian tuntemisesta tai tiedoista kiinni, vaan ihan omista fiiliksistä. Ihanaa, että ihminen ei ole kone ja mene epäkuntoon heti, kun joku osa ei toimi. Upeaa, että elämästä, siis myös seksistä, voi nauttia niinkin ison operaation kuin kohdunpoiston jälkeen! Ja erittäin hienoa, että ihmiset jaksavat tukea toisiaan näissä asioissa ja jakaa mielipiteitä.

Lue lisää

Kohduttomana olen kokenut ihan kaiken samalaisena kuin ennen sen poistoa. Tähystysleikkauksesta toivuttuani. Noin 2 kk. Nyt leikkauksesta kertoo vain kolme pienen pientä jälkeä. Minulla on niin paljon luomia vatsalla, joista niitä ei juuri erota! Eipä tarvitse enään mietiskellä mitä siellä sisuksissa kasvaa. Ja miten henkinenpuoli kestää.
Osaavalle gynelle kiitos!

Anatomiaa kirjoitti:

Ei ole tuosta kysymys, että rakkauselämä voi kukoistaa, vaan fysiologian faktoista, jotain puuttuu, ilmeiseti faktatietoa ei ymmärretä. Kohtu puuttuu, mihin se penis koputtelee???

Lue lisää

koko ajan selvittää! Tuntuu tosiaan ettei kukaan halua YMMÄRTÄÄ mitä minä tarkoitan. siis nimenomaan sitä, että tuntuuko yhdyntä erilaiselta kuin ennen kohdunpoistoa? Onko lantionpohjassa enää mitään tuontoa kohdun poiston jälkeen, sillä siellähän se kunnon orgasmi oikein tuntuukin. Sieltähän juuri elimiä poistellaan ja ommellaan ja kursitaan. jääkö sinne tuntoaistia niin paljoa, että semmoinen varpaankynsiä irrottava orgasmi on edes mahdollinen?
Kyllä totta on että näitä ei edes kaikki saa, mutta silti haluaisin tietää, meneekö tuntemukset jotenkin latteammiksi laikkauksen jälkeen. eikä mitään löpinoitä pään sisäisestä toiminnasta. tottakai seksi on pään sisäistä, muttta kyllä fysiologiallakin on osuutensa.

52vee kirjoitti:

koko ajan selvittää! Tuntuu tosiaan ettei kukaan halua YMMÄRTÄÄ mitä minä tarkoitan. siis nimenomaan sitä, että tuntuuko yhdyntä erilaiselta kuin ennen kohdunpoistoa? Onko lantionpohjassa enää mitään tuontoa kohdun poiston jälkeen, sillä siellähän se kunnon orgasmi oikein tuntuukin. Sieltähän juuri elimiä poistellaan ja ommellaan ja kursitaan. jääkö sinne tuntoaistia niin paljoa, että semmoinen varpaankynsiä irrottava orgasmi on edes mahdollinen?
Kyllä totta on että näitä ei edes kaikki saa, mutta silti haluaisin tietää, meneekö tuntemukset jotenkin latteammiksi laikkauksen jälkeen. eikä mitään löpinoitä pään sisäisestä toiminnasta. tottakai seksi on pään sisäistä, muttta kyllä fysiologiallakin on osuutensa.

Lue lisää

Jos ei ole edes kokenut sitä oikeaa orgasmia, niin tuskin sellaiselle kohdunpoisto vaikuttaa, mutta jos on kokenut, niin ilman muuta on eroa, ellei kohtua ole.

Tottakai on eroa kirjoitti:

Jos ei ole edes kokenut sitä oikeaa orgasmia, niin tuskin sellaiselle kohdunpoisto vaikuttaa, mutta jos on kokenut, niin ilman muuta on eroa, ellei kohtua ole.

nimimerkki "Tottakai on eroa" ehkä kertoo omast akokemuksestaan ennen ja jälkeen kohdunpoiston. Hänellä sitten kävi noin.

Vaikuttaa siltä, että jos tänne kirjoittaa, että seksi on hyvää kohdunpoiston jälkeen, tulee vastakirjoitus että ei voi olla niin. Ja jos kirjoittaa, että seksi ei voi olla hyvää kohdunpoiston jälkeen, niin sitten vastataan, että voi olla.

Jokainen päättäköön itse tuntemuksensa.

Ja ei sille mitään voi, että ihminen on kokonaisvaltainen olento ja seksissä on mukana paljon muutakin kuin ne varsinainset sukupuolielimet. Eli siksi varmaan keskustelussa on mainittu mm. aivot.

Eiköhän täällä ole ollut jo asiasta puoleen ja toiseen keskustelua. Mitään lopullista totuutta toisen ihmisen tuntemuksista ei voi tietää.

Jos joku on sellaisessa tilenteessa, että voi valita poistattaako vai ei, niin kannattaa harkita. Miksi kukaan menisi omalta kohdaltaan turhaan toimenpiteeseen, joka tapauksessa on aina riskejä olemassa. Monilla ei ole valinnanvaraa ja siksi on hienoa, että apua, leikkaus, löytyy kun sitä tarvitaan.

siis jaaa kirjoitti:

nimimerkki "Tottakai on eroa" ehkä kertoo omast akokemuksestaan ennen ja jälkeen kohdunpoiston. Hänellä sitten kävi noin.

Vaikuttaa siltä, että jos tänne kirjoittaa, että seksi on hyvää kohdunpoiston jälkeen, tulee vastakirjoitus että ei voi olla niin. Ja jos kirjoittaa, että seksi ei voi olla hyvää kohdunpoiston jälkeen, niin sitten vastataan, että voi olla.

Jokainen päättäköön itse tuntemuksensa.

Ja ei sille mitään voi, että ihminen on kokonaisvaltainen olento ja seksissä on mukana paljon muutakin kuin ne varsinainset sukupuolielimet. Eli siksi varmaan keskustelussa on mainittu mm. aivot.

Eiköhän täällä ole ollut jo asiasta puoleen ja toiseen keskustelua. Mitään lopullista totuutta toisen ihmisen tuntemuksista ei voi tietää.

Jos joku on sellaisessa tilenteessa, että voi valita poistattaako vai ei, niin kannattaa harkita. Miksi kukaan menisi omalta kohdaltaan turhaan toimenpiteeseen, joka tapauksessa on aina riskejä olemassa. Monilla ei ole valinnanvaraa ja siksi on hienoa, että apua, leikkaus, löytyy kun sitä tarvitaan.

Lue lisää

En todellakaan ole kohdunpoistoa kokenut, vaikka olen juuri täyttänyt 50 vuotta. En siis puhu omasta kokemuksesta, vaan siitä että kaikki eivät saa "oikeita" orgasmeja, ja jollei kohtua ole, eihän se voi tuntua lantionpohjan lihaksissa. Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia naistenvaivoja.

Tottakai on eroa kirjoitti:

En todellakaan ole kohdunpoistoa kokenut, vaikka olen juuri täyttänyt 50 vuotta. En siis puhu omasta kokemuksesta, vaan siitä että kaikki eivät saa "oikeita" orgasmeja, ja jollei kohtua ole, eihän se voi tuntua lantionpohjan lihaksissa. Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia naistenvaivoja.

Lue lisää

Onnea vaan, ettet ole joutunut vaivojen takia leikkaukseen. Ja olet oikeassa siinä, että kaikki eivät varmaan orgasmeja saa, oli sitten kyseessä mies tai nainen. Kaikki eivät edes harrasta seksiä.

Kohduton nainen ei mitenkään automaattisesti menetä seksi-iloja. Miksi menettäisi? Toisilla kuulostaa olevan jopa mukavampaa sillä saralla kuin ennen vaivoja. Sehän on vain hienoa. Eihän seksi ole vain kohdusta riippuvainen asia.

Tiedoksi, että kun kohtu poistetaan ei sieltä kaikkia lihaksia poisteta. Tarvitaanhan niitä lantionpohjan lihaksia muuhunkin kuin kohdun kannattelemiseen. Lisäksi leikkauksessa toisille jätetään munasarjat/munasarja. Leikkaustarve riippuu vaivasta. Nainen voi nauttia seksistä myös vaihdevuosien jälkeen ja eihän siinäkään ole mitään ihmeellistä. Moilla vanhuksilla on virkeä seksielämä, mutta näitä asioita ei yleensä levitellä julkisesti ympäriinsä, kuten ei varmaan kokemuksia seksistä ennen ja jälkeen kohdunpoiston.
Toisilla näyttää seksielämä voivan hyvin ja toisilla ei. Mitään yhtä totuutta ei taida asiassa olla, kun tuossa seksielämässä ollaan muutekin niin yksilöllisiä.

Esim. tässa olisi yksi kiva asiallinen linkki näihin seksuaaliasioihin ja siinä puhutaan siitä kuuluisasta g-pisteestäkin.

http://www.mtv3.fi/helmi/ihmissuhteet/artikkeli.shtml/741707?ihmissuhteet-seksi

Tottakai on eroa kirjoitti:

En todellakaan ole kohdunpoistoa kokenut, vaikka olen juuri täyttänyt 50 vuotta. En siis puhu omasta kokemuksesta, vaan siitä että kaikki eivät saa "oikeita" orgasmeja, ja jollei kohtua ole, eihän se voi tuntua lantionpohjan lihaksissa. Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia naistenvaivoja.

Lue lisää

on muuallakin kuin kohdun luona ja lantionpohjan lihaksia ei poisteta. Jos kyseessä on kohdunpoisto, nin poistetaan vain kohtu ei muuta.

seikku42 kirjoitti:

on muuallakin kuin kohdun luona ja lantionpohjan lihaksia ei poisteta. Jos kyseessä on kohdunpoisto, nin poistetaan vain kohtu ei muuta.

mutta kun niitä lihaksia kuitenkin kursitaan enemmän ja vähemmän tuollaisissa leikkauksissa, syntyy väkisinkin arpia, joissa tunto on tai sitten ei. Mitäs sitten jos ei ole hermotukset korjaantuneet? ei varmaan tunnu miltään? ja jos ei tunnu niin ei varmaan yhdyntäkään voi olla kovin antoisaa. Joutuu kuvittelemaan tai jopa näyttelemään.
Itse olen tässä näitä plussia ja miinuksia koittanut ynnäillä, mutta on tosiaan vaikea tehdä mitään ratkaisua, kun tuntuu siltä, että jos haluaa vaivoistaan päästä, voi tulla toisia tilalle. Yritä siinä sitten olla ennustaja ja tietää mikä olisi lopputulos omalla kohdalla.

on ilmestynyt uusi tutkimus (joulukuu 2010) kohdunpoiston kokemuksista, "Kohdunpoiston vaikutus naisen seksuaalisuuteen". Tässä linkki:

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/23186/Anttonen_Ada.pdf?sequence=2

Toivottavasti siitä on apua, ei tieto ainakaan haitaksi ole.

Itselläni ei ole kuin hyviä kokemuksia kohdunpoiston seurauksista. Välitön operaation jälkeinen aika ei ollut helppoa, mutta olen ollut aiemminkin leikkauksissa, joten tiesin, että haavakivusta yms. selviää kyllä.

pari vuotta sitten kirjoitti:

on ilmestynyt uusi tutkimus (joulukuu 2010) kohdunpoiston kokemuksista, "Kohdunpoiston vaikutus naisen seksuaalisuuteen". Tässä linkki:

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/23186/Anttonen_Ada.pdf?sequence=2

Toivottavasti siitä on apua, ei tieto ainakaan haitaksi ole.

Itselläni ei ole kuin hyviä kokemuksia kohdunpoiston seurauksista. Välitön operaation jälkeinen aika ei ollut helppoa, mutta olen ollut aiemminkin leikkauksissa, joten tiesin, että haavakivusta yms. selviää kyllä.

Lue lisää

Kyseessä on opinnäytetyö, ei tutkimus.

Opiskelijan työnäyte kirjoitti:

Kyseessä on opinnäytetyö, ei tutkimus.

opinnäytetyö, jossa vertaillaan mm. eri tutkimuksia.

hiutale, kirjoitti:

opinnäytetyö, jossa vertaillaan mm. eri tutkimuksia.

löytyy samasta aiheesta eli kohdunpoistosta myös linkistä:

"Kohdunpoiston vaikutus naisen seksuaalisuuteen"

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=/portlet_action/dlehtihakuartikkeli/viewarticle/action&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo95979&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero

Opiskelijan työnäyte kirjoitti:

Kyseessä on opinnäytetyö, ei tutkimus.

löytyy ymmärrettävässä muodossa. Opiskelija mainitsee työnsä pohdintaosassa, että huomasi naistentautien osastoilla, että joihinkin potilaitten kysymyksiin jäi eri syistä (kiire) saamatta vastaus. Hyvä, että on tällainen palsta jossa voi asista keskustella. Kaikki kysymykset eivät tule potilaillekaan mieleen sairalassaoloaikana.

pari vuotta sitten kirjoitti:

on ilmestynyt uusi tutkimus (joulukuu 2010) kohdunpoiston kokemuksista, "Kohdunpoiston vaikutus naisen seksuaalisuuteen". Tässä linkki:

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/23186/Anttonen_Ada.pdf?sequence=2

Toivottavasti siitä on apua, ei tieto ainakaan haitaksi ole.

Itselläni ei ole kuin hyviä kokemuksia kohdunpoiston seurauksista. Välitön operaation jälkeinen aika ei ollut helppoa, mutta olen ollut aiemminkin leikkauksissa, joten tiesin, että haavakivusta yms. selviää kyllä.

Lue lisää

linkeistä!

suht nopee kirjoitti:

linkeistä!

Tiedotan toipumiseni vaiheista vielä. Jonkin aikaa leikkauksen jälkeen minulle ilmestyi munasarjoihin kysta, joka oli hormoonitoiminnan sekoamisesta johtuvaa, eli verenkiertosysteemi sillä alueella pökissä. Muutama kuukausi jälkeenpäin kysta oli hävinnyt, kuten gyneni arvioi, eli verenkierto elpynyt ja hormoonitoiminta sen myötä. Jokin aika sitten viimeisessä kontrollissa kaikki ok ja hormoonituotanto normaalia, ei vaihdevuosia siis alkamassa. Olo mainio kaikinpuolin.

Kommentoin vielä tuota seksiasiaa, että ei kai elämän pääkohta ole seksi ja tyydyttyminen? Eikö oma kokonaisterveys ja arjen hyvä olo makuuhuoneen ulkopuolella ole kuitenkin arvokasta? Jos terveytensä ja päivittäisen hyvän olonsa ja TOIMINTAKYKYNSÄ saa takaisin, niin eikö voida ajatella, että vaikka seksielämä muuttuisikin, niin sille voi löytää uusia tapoja, reittejä ja keinoja tulla tyydytetyksi. Monet ihmiset menettävät vaikkapa onnettomuuden takia mahdollisuuden perinteiseen seksiin kokonaan ja löytävät silti uusia tapoja tyydyttyä, jos nyt noin pitkälle halutaan ajatuksessa mennä.

Minä koen nämä ajatukset hieman vieraana ja raadollisena, välillä nuo tekstit kuulostaa aika yksioikoisilta, että tärkeintä on saada orgasmi säännöllisesti ja tyydyttää miehensä poikkeuksetta ja aina ja täydellisesti. Kyllä minun mieheni on ollut enemmän huolissaan terveydestäni, kuin seksin saantinsa katkoksista tai laadusta. Hyvänen aika sentään! Elämässä tulee kohdalle monenlaisia tilanteita, ettei sitä seksiä ole koko ajan samanlaisena, kuin 20 vuotta sitten säännöllisenä alkaneena.
Jokainen meistä varmasti elämänsä aikana kokee jossain vaiheessa haluttomuutta, väsymystä, on sairaana, stressaantunut, eikä roknroll maistu. Pitkässä suhteessa ja iän myötä seksillä on taipumus muuttua myös, on aktiivisempia kausia ja hiljaisempia kausia. Mielestäni se on ihan normaalia.

Jos muutoksia seksin kokemiseen tulee kohdunpoiston jälkeen, niin eikö voida ajatella, että se on puolison kanssa yhteinen tutkimusmatka uudenlaiseen toimintaan, jotta kaikki olisivat tyytyväisiä. Elämässä tulee muutoksia, joihin pitää sopeutua, sekin on luonnollista.

Onko tuo seksipelko nyt ihan totta asian ydin? Vai onko kyseessä leikkauspelko? Minä en saa edelleenkään tuosta ajatuksenjuoksusta kiinni, tupeista sun muista. Kaikenkaikkiaan minkään leikkauksen ajattelu tavallisena ihmisenä ilman lääketieteellistä näkökantaa ja koulutusta on aika vaarallista, koska siitä saa irti kauhuskenaarioita aivan liikaa ja pelot ja epäilykset vain lisääntyvät. Kun ei kuitenkaan ymmärrä kaikkea, vaikka kuinka lukisi artikkeileita. Minusta kuitenkin on parasta luottaa ammattilaisiin ja hoitohenkilökuntaan, kun itsekkään sitä leikkausta ei oikein voi tehdä. Kuitenkin suomalainen hoitoalan väki siis pyrkii auttamaan potilaita, ei vahingoittamaan tahallaan.

ei enää toipilaana kirjoitti:

Tiedotan toipumiseni vaiheista vielä. Jonkin aikaa leikkauksen jälkeen minulle ilmestyi munasarjoihin kysta, joka oli hormoonitoiminnan sekoamisesta johtuvaa, eli verenkiertosysteemi sillä alueella pökissä. Muutama kuukausi jälkeenpäin kysta oli hävinnyt, kuten gyneni arvioi, eli verenkierto elpynyt ja hormoonitoiminta sen myötä. Jokin aika sitten viimeisessä kontrollissa kaikki ok ja hormoonituotanto normaalia, ei vaihdevuosia siis alkamassa. Olo mainio kaikinpuolin.

Kommentoin vielä tuota seksiasiaa, että ei kai elämän pääkohta ole seksi ja tyydyttyminen? Eikö oma kokonaisterveys ja arjen hyvä olo makuuhuoneen ulkopuolella ole kuitenkin arvokasta? Jos terveytensä ja päivittäisen hyvän olonsa ja TOIMINTAKYKYNSÄ saa takaisin, niin eikö voida ajatella, että vaikka seksielämä muuttuisikin, niin sille voi löytää uusia tapoja, reittejä ja keinoja tulla tyydytetyksi. Monet ihmiset menettävät vaikkapa onnettomuuden takia mahdollisuuden perinteiseen seksiin kokonaan ja löytävät silti uusia tapoja tyydyttyä, jos nyt noin pitkälle halutaan ajatuksessa mennä.

Minä koen nämä ajatukset hieman vieraana ja raadollisena, välillä nuo tekstit kuulostaa aika yksioikoisilta, että tärkeintä on saada orgasmi säännöllisesti ja tyydyttää miehensä poikkeuksetta ja aina ja täydellisesti. Kyllä minun mieheni on ollut enemmän huolissaan terveydestäni, kuin seksin saantinsa katkoksista tai laadusta. Hyvänen aika sentään! Elämässä tulee kohdalle monenlaisia tilanteita, ettei sitä seksiä ole koko ajan samanlaisena, kuin 20 vuotta sitten säännöllisenä alkaneena.
Jokainen meistä varmasti elämänsä aikana kokee jossain vaiheessa haluttomuutta, väsymystä, on sairaana, stressaantunut, eikä roknroll maistu. Pitkässä suhteessa ja iän myötä seksillä on taipumus muuttua myös, on aktiivisempia kausia ja hiljaisempia kausia. Mielestäni se on ihan normaalia.

Jos muutoksia seksin kokemiseen tulee kohdunpoiston jälkeen, niin eikö voida ajatella, että se on puolison kanssa yhteinen tutkimusmatka uudenlaiseen toimintaan, jotta kaikki olisivat tyytyväisiä. Elämässä tulee muutoksia, joihin pitää sopeutua, sekin on luonnollista.

Onko tuo seksipelko nyt ihan totta asian ydin? Vai onko kyseessä leikkauspelko? Minä en saa edelleenkään tuosta ajatuksenjuoksusta kiinni, tupeista sun muista. Kaikenkaikkiaan minkään leikkauksen ajattelu tavallisena ihmisenä ilman lääketieteellistä näkökantaa ja koulutusta on aika vaarallista, koska siitä saa irti kauhuskenaarioita aivan liikaa ja pelot ja epäilykset vain lisääntyvät. Kun ei kuitenkaan ymmärrä kaikkea, vaikka kuinka lukisi artikkeileita. Minusta kuitenkin on parasta luottaa ammattilaisiin ja hoitohenkilökuntaan, kun itsekkään sitä leikkausta ei oikein voi tehdä. Kuitenkin suomalainen hoitoalan väki siis pyrkii auttamaan potilaita, ei vahingoittamaan tahallaan.

Lue lisää

Sinulla on aika sinisilmäinen ellei ruusuinen kuva. On erittäin tavallista, että vaihdevuosi-ikää lähentyvälle naiselle tarjotaan ainoastaan kohdunpoistoa, mitä erilaisempiin vaivoihin, myös pienempiin, jotka ovat hoidettavissa myös kevyemmin. Itselläni on tietoa, ja tiedän että sitä oikeaa tietoa saa toisinaan metsästää ja niitä vaihtoehtoja. Kohdunpoisto ei ole ainoa ratkaisu vanhemmille.

Vaihtoehtoja on kirjoitti:

Sinulla on aika sinisilmäinen ellei ruusuinen kuva. On erittäin tavallista, että vaihdevuosi-ikää lähentyvälle naiselle tarjotaan ainoastaan kohdunpoistoa, mitä erilaisempiin vaivoihin, myös pienempiin, jotka ovat hoidettavissa myös kevyemmin. Itselläni on tietoa, ja tiedän että sitä oikeaa tietoa saa toisinaan metsästää ja niitä vaihtoehtoja. Kohdunpoisto ei ole ainoa ratkaisu vanhemmille.

Lue lisää

tätä vaihtoehtoista tietoa sitten saisi, kun jokapaikassa tosiaan vain toitotetaan kohdunpoiston autuutta. Itse olen melko varma, että kun 50 on lasissa, niin ongelmia tulee varmaan enemmän kuin nuoremmilla, joilla kohtu poistetaan. Itseäni kauhistuttaa se, että vaihtarit on kuitenin lähiaikoina joskus kolkuttelemassa. En missään nimessä haluaisi niiden rysähtävän niskaan kerralla kohdunpoiston seurauksena. Niin varmaan kuitenkin kävisi johtuen ns otollisesta ajankohdasta.
ei enää toipilaalle sen verran myös tuosta seksiasiasta, että sekin on yllä yksilöllistä. Tarkoitus tuskin missään pitkässä suhteessa on pelkästään toista osapuolta tyydyttää. eiköhän siinä ole kyse myös omasta tyydytyksestä. toimiva parisuhde on pitkässäkin suhteessa monesti se perusta, mille rakennetaan muu suhteen toimiminen. En usko, että semmoista suhdetta kovin kauan jaksaa pönkittää, jossa lähes oksentaa, kun toinen tulee lähelle. siinä ei varmaan auta sielujen sympatia. Seksuaalisuuskin on myös hyvin yksilöllistä, toisille hyvin ja toisille vähemmän tärkeää.

Surkimus kirjoitti:

tätä vaihtoehtoista tietoa sitten saisi, kun jokapaikassa tosiaan vain toitotetaan kohdunpoiston autuutta. Itse olen melko varma, että kun 50 on lasissa, niin ongelmia tulee varmaan enemmän kuin nuoremmilla, joilla kohtu poistetaan. Itseäni kauhistuttaa se, että vaihtarit on kuitenin lähiaikoina joskus kolkuttelemassa. En missään nimessä haluaisi niiden rysähtävän niskaan kerralla kohdunpoiston seurauksena. Niin varmaan kuitenkin kävisi johtuen ns otollisesta ajankohdasta.
ei enää toipilaalle sen verran myös tuosta seksiasiasta, että sekin on yllä yksilöllistä. Tarkoitus tuskin missään pitkässä suhteessa on pelkästään toista osapuolta tyydyttää. eiköhän siinä ole kyse myös omasta tyydytyksestä. toimiva parisuhde on pitkässäkin suhteessa monesti se perusta, mille rakennetaan muu suhteen toimiminen. En usko, että semmoista suhdetta kovin kauan jaksaa pönkittää, jossa lähes oksentaa, kun toinen tulee lähelle. siinä ei varmaan auta sielujen sympatia. Seksuaalisuuskin on myös hyvin yksilöllistä, toisille hyvin ja toisille vähemmän tärkeää.

Lue lisää

Surkimus! Miksi jaksat jänkätä ja kysellä toisten mielipiteitä, kun et niihin kuitenkaan usko, vaan omia käsityksiä väkisin vääntelelet. Olisi mukavaa jos tälläkin palstalla voisi uskoa lukemaansa. Ja saisi tukea itselleen, LEIKKAUKSEEN menevä. MillaIsta TYYDYTYSTÄ SAAT TUOLLAISEN oman mielipiteesi JÄNKÄÄMISESTÄ?? Taitaapa olla parempaa kuin seksi? Armahda jo niitä jotka yrittävät saada tältä palstalta tukea leikkaukseen mennessä?
Muissa suuremmissakin leikkaukissa olleena ja niistä toipuneena voin ihmetellä miksi teet asiasta niin suuren? Kyllä onnistuneesta leikkauksesta saa uskoa terveyteen ja mielenrauhaa

Kannatan leikkausta kirjoitti:

Surkimus! Miksi jaksat jänkätä ja kysellä toisten mielipiteitä, kun et niihin kuitenkaan usko, vaan omia käsityksiä väkisin vääntelelet. Olisi mukavaa jos tälläkin palstalla voisi uskoa lukemaansa. Ja saisi tukea itselleen, LEIKKAUKSEEN menevä. MillaIsta TYYDYTYSTÄ SAAT TUOLLAISEN oman mielipiteesi JÄNKÄÄMISESTÄ?? Taitaapa olla parempaa kuin seksi? Armahda jo niitä jotka yrittävät saada tältä palstalta tukea leikkaukseen mennessä?
Muissa suuremmissakin leikkaukissa olleena ja niistä toipuneena voin ihmetellä miksi teet asiasta niin suuren? Kyllä onnistuneesta leikkauksesta saa uskoa terveyteen ja mielenrauhaa

Lue lisää

Tuossa pari kuukautta sitten jo kysyin näitä:

Minulla olisikin hiukkasen kysyttävää teiltä, joiden kohtu on poistettu avoleikkauksella:

- Kuinka kauan sairaalassa oloa leikkauksen jälkeen?
- Kuinka pitkään mahdollinen dreeni?
- Miten haava on parantunut?
- Oliko vuotoa ja kuinka pitkään?
- Miten pitkä sairausloma (millaista työtä teette - eli kevyttä toimistotyötä/raskaampaa fyysistä työtä)?
- Miten pian leikkauksesta aloititte seksielämän?


Kovin kiitollinen olisin asiallisista vastauksista.

Ja vielä tuohon seksiin ja sen nautinnollisuuteen kohdulla varustettuna... Se kohdunkaulan napukkaan koputtelu, se vasta tuntuukin, kun kohtu on täynnä ylimääräistä tavaraa. Siitä on todellakin nautinto kaukana. Viime vuoden aikana salaa olen miltei haaveillut ns. katkarapumiehestä päästäkseni tästä "nautinnosta".

Kannatan leikkausta kirjoitti:

Surkimus! Miksi jaksat jänkätä ja kysellä toisten mielipiteitä, kun et niihin kuitenkaan usko, vaan omia käsityksiä väkisin vääntelelet. Olisi mukavaa jos tälläkin palstalla voisi uskoa lukemaansa. Ja saisi tukea itselleen, LEIKKAUKSEEN menevä. MillaIsta TYYDYTYSTÄ SAAT TUOLLAISEN oman mielipiteesi JÄNKÄÄMISESTÄ?? Taitaapa olla parempaa kuin seksi? Armahda jo niitä jotka yrittävät saada tältä palstalta tukea leikkaukseen mennessä?
Muissa suuremmissakin leikkaukissa olleena ja niistä toipuneena voin ihmetellä miksi teet asiasta niin suuren? Kyllä onnistuneesta leikkauksesta saa uskoa terveyteen ja mielenrauhaa

Lue lisää

SIKISHÄN MINÄ TÄNNE KIRJOITAN JA KYSELEN MAHDOLLISUUDESTA JOHONKIN MUUHUN VAIHTOEHTOON KUIN KOHDUN POISTOON. MINÄ PELKÄÄN LEIKKAUSTA! PELKÄÄN SEN JÄLKISEURAAMUKSIA - NIITÄHÄN ON JOKA TAPAUKSESSA. Minä en huvkikseni ketäään pelottele, kun en itsekään tiedä tarpeeksi asioista. Tiedän vain sen verran, mitä lääkärit ovat omassa ylemmyydentunteessaan suvainneet minulle kertoa ja mitä olen niinä lyhyinä kertoina ehtinyt ja älynnyt kysellä kun heitä olen tavannut. Nyt vasta pari kertaa vuumeisen vuoden sisällä. Ei ole varaa juosta lääkäriltä toiselle kyselemässä useita mielipiteitä. Niitäkin varmaan on. Ovathan lääkäritkin ihmisiä ja yksilöitä yksilöllisine mielipiteineen.
Jos et ole vielä huomannut, olen ollut ihan yhtä kiitollinen noista positiivisistakin kokemuksista. On hyvä, että joillakin leikkaus onnistuukin. sekin riippuu paljolti siitä, minkä vuoksi kohtu joudutaan poistamaan. Oma tilanteeni ei kuitenkaan vaikuta kovin lupaavalta. Vastaavissa tapauksissa tilanne voi olla muutaman vuoden päästä entistä surkeampi.Tavarat roikkuu taas kentällä. Samakai se sitten olis tikata koko persuus kiinni tai vetää ittensä köydenjatkoksi.
Minun pelkoni ei pitäsisi vaikuttaa siihen, jos joku toinen tuntee saaneensa apua ja on onnellinen leikkauksestaan. Se vain ei onnistu kaikilla se leikkaus. Se on totuus.

Kohtuuton kohduton kirjoitti:

Tuossa pari kuukautta sitten jo kysyin näitä:

Minulla olisikin hiukkasen kysyttävää teiltä, joiden kohtu on poistettu avoleikkauksella:

- Kuinka kauan sairaalassa oloa leikkauksen jälkeen?
- Kuinka pitkään mahdollinen dreeni?
- Miten haava on parantunut?
- Oliko vuotoa ja kuinka pitkään?
- Miten pitkä sairausloma (millaista työtä teette - eli kevyttä toimistotyötä/raskaampaa fyysistä työtä)?
- Miten pian leikkauksesta aloititte seksielämän?


Kovin kiitollinen olisin asiallisista vastauksista.

Ja vielä tuohon seksiin ja sen nautinnollisuuteen kohdulla varustettuna... Se kohdunkaulan napukkaan koputtelu, se vasta tuntuukin, kun kohtu on täynnä ylimääräistä tavaraa. Siitä on todellakin nautinto kaukana. Viime vuoden aikana salaa olen miltei haaveillut ns. katkarapumiehestä päästäkseni tästä "nautinnosta".

Lue lisää

vastaan omasta puolestani, "kohtuuton kohduton" avoleikkauksesta mennyt nyt reilut kaksi vuotta.

- Kuinka kauan sairaalassa oloa leikkauksen jälkeen?
Olin yhteensä seitsemän päivää, minulle sanottiin että normaalimpi aika on 4-5 päivää, mutta minulla on toinen sairaus, jonka takia minua haluttiin seurata pitempään.

- Kuinka pitkään mahdollinen dreeni?
Otettiin pois reilun vuorokauden päästä. Laitan lisäksi tämän: Tikit (hakaset) otettiin pois kymmenentenä päivänä terveyskeskuksessa hoitajalla.

- Miten haava on parantunut?
Oikein hyvin, ei haittaa enää elämää. Lääkäri sanoi että vie noin kuukauden kun eri ommelkerrokset paranevat ja sitten ihan kuntoon tulee 3-4 kuukauden sisällä. Näin tapahtuikin oman kokeukseni mukaan. Harrastan nykyään liikuntaa ja käyn työssä kuten ennenkin.

- Oliko vuotoa ja kuinka pitkään?
Oli aivan pientä noin kolme viikkoa ja jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi, että on kyseessä haavan granulaatio, joka laitettiin kuntoon.

- Miten pitkä sairausloma (millaista työtä teette - eli kevyttä toimistotyötä/raskaampaa fyysistä työtä)?
Oli neljän viikon sairausloma, teen hieman raskaampaa työtä kuin toimistotyö ja pystyin olemaan töissä kuukauden päästä. Lepäsin parina ensimmäisenä työpäivänä iltapäivänä kotona.

- Miten pian leikkauksesta aloititte seksielämän?
Jälkitarkastuksen jälkeen lääkäri(t) sanoi(vat), että kannattaisi odotella vielä viikon verran, että hoidettu haava on kunnossa ja neljän viikon jälkeen aloitettiin taas meno:)

Sairaalassa olllessani sain asiallista kohtelua ja kysymyksiini vastattiin niin ennakkokäynneillä (gyne, anestesialääkäri) kuin sairaala-aikana (lääkärit, hoitajat). Kotiin tuli postissa kaikki pyytämäni paperit sairaalakäynnistä.

Kovasti voimia!!

Vaihtoehtoja on kirjoitti:

Sinulla on aika sinisilmäinen ellei ruusuinen kuva. On erittäin tavallista, että vaihdevuosi-ikää lähentyvälle naiselle tarjotaan ainoastaan kohdunpoistoa, mitä erilaisempiin vaivoihin, myös pienempiin, jotka ovat hoidettavissa myös kevyemmin. Itselläni on tietoa, ja tiedän että sitä oikeaa tietoa saa toisinaan metsästää ja niitä vaihtoehtoja. Kohdunpoisto ei ole ainoa ratkaisu vanhemmille.

Lue lisää

kerro ihmeessä "surkimukselle" miten päästä näihin vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin, minne mennä ja keneen ottaa yhteyttä. Älä panttaa tietoa jos sinulla sitä on, vai vihjailetko vain?

seurannut kirjoitti:

kerro ihmeessä "surkimukselle" miten päästä näihin vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin, minne mennä ja keneen ottaa yhteyttä. Älä panttaa tietoa jos sinulla sitä on, vai vihjailetko vain?

Lue lisää

Entäs jos....kuitenkin se leikkaus vaikka onnistuisi ja kaikki vaivasi olisi pois?! Et sellaista vaihtoehtoa ole ajatellut lainkaan vai? Positiivinenkin lopputulos on mahdollinen nimittäin.

Minä en tajua tätä keskustelua enää, tai siis tämä ei ole keskustelu, koska Surkimus tosiaan on kantansa päättänyt, eli kaaiiikkki ooon piilaallla. Edelleen: ihan oma kudostyyppisi on tietynlaista, siihen ei lääkäreiden hyvyys/huonous/tylyys/mukavuus vaikuta milläänlailla! Toiseksi: Jos sinusta lääkärit ovat ylemmyydentuntoisia, niin nyt voisi ajatella myös, että sinä potilaana olet ylemmyydentuntoinen, kun sulle ei kelpaa sama hoito, kuin muille meille, vaan tarvitset jotain speciaalia yhteisistä verorahoista! Eikö? ;oD
Ja ihan totta, mitä pirua 5-kymppinen nainen tekee rämällä kohdulla, joka ei edes toimita enää sitä lihaksenkaan tehtävää eli kannattelua, vaan lörpöttää ja painaa muita elimiä. Miksi kaikki kauhulla välttelevät menopaussia, kun se on jokaisella edessä kuitenkin? Ei se elämä vaihdevuosiin lopu.
Eri sairaaloiden sivuilta löytyi kuuklaamalla ainakin laskeumaleikkauksista ihan hyvästi selitystä, että miten kiristetään ja kursitaan, en ymmärrä, mitä ihmettä vielä tarvitsisi muuta tietää!

Ja vielä, eikö kukaan muu nainen ole elämässään inhonnut ja kironnut kuukautisiaan alimpaan helvettiin? Minä ainakin olen! Pelkästään niistä eroon pääseminen on ihanaa! On ihanaa olla puhdas ja tuhruton ihan koko ajan.

Surkimus on hyvä ja menee yksityiselle vaatimaan erityiskohtelua, kun tavallinen hoito ei riitä! Ihan totta. Raivostuttavaa. Mistä ihmeestä sinä tiedät, että leikkaus ei onnistu ja kaikki menee pilalle? Oletko meedio vai? ;oD

ei enää toipilaana kirjoitti:

Entäs jos....kuitenkin se leikkaus vaikka onnistuisi ja kaikki vaivasi olisi pois?! Et sellaista vaihtoehtoa ole ajatellut lainkaan vai? Positiivinenkin lopputulos on mahdollinen nimittäin.

Minä en tajua tätä keskustelua enää, tai siis tämä ei ole keskustelu, koska Surkimus tosiaan on kantansa päättänyt, eli kaaiiikkki ooon piilaallla. Edelleen: ihan oma kudostyyppisi on tietynlaista, siihen ei lääkäreiden hyvyys/huonous/tylyys/mukavuus vaikuta milläänlailla! Toiseksi: Jos sinusta lääkärit ovat ylemmyydentuntoisia, niin nyt voisi ajatella myös, että sinä potilaana olet ylemmyydentuntoinen, kun sulle ei kelpaa sama hoito, kuin muille meille, vaan tarvitset jotain speciaalia yhteisistä verorahoista! Eikö? ;oD
Ja ihan totta, mitä pirua 5-kymppinen nainen tekee rämällä kohdulla, joka ei edes toimita enää sitä lihaksenkaan tehtävää eli kannattelua, vaan lörpöttää ja painaa muita elimiä. Miksi kaikki kauhulla välttelevät menopaussia, kun se on jokaisella edessä kuitenkin? Ei se elämä vaihdevuosiin lopu.
Eri sairaaloiden sivuilta löytyi kuuklaamalla ainakin laskeumaleikkauksista ihan hyvästi selitystä, että miten kiristetään ja kursitaan, en ymmärrä, mitä ihmettä vielä tarvitsisi muuta tietää!

Ja vielä, eikö kukaan muu nainen ole elämässään inhonnut ja kironnut kuukautisiaan alimpaan helvettiin? Minä ainakin olen! Pelkästään niistä eroon pääseminen on ihanaa! On ihanaa olla puhdas ja tuhruton ihan koko ajan.

Surkimus on hyvä ja menee yksityiselle vaatimaan erityiskohtelua, kun tavallinen hoito ei riitä! Ihan totta. Raivostuttavaa. Mistä ihmeestä sinä tiedät, että leikkaus ei onnistu ja kaikki menee pilalle? Oletko meedio vai? ;oD

Lue lisää

Miksi noin raivoisa viesti. Minä neuvon surkimusta hakeutumaan yksityiselle hyvämaineiselle lääkäriasemalle, ellei kotipaikkakunnalla ole niin kauemmas. Potilaslaki antaa potilaalle tietyt oikeudet, siihen voi vedota, jos julkisella on sanelupolitiikka. Kummasti maksavan asiakkaan sana painaa, ja saa kuuntelemaan. Ellet saa viestiä perille, neuvon kieltäytymään, pakkoa suostua ei ole. Maksaahan se yksityisellä, mutta joskus kannattaa maksaa, julkinen toimii tietyissä puitteissa, määrärahojen sisällä.

Hakeudu yksityiselle kirjoitti:

Miksi noin raivoisa viesti. Minä neuvon surkimusta hakeutumaan yksityiselle hyvämaineiselle lääkäriasemalle, ellei kotipaikkakunnalla ole niin kauemmas. Potilaslaki antaa potilaalle tietyt oikeudet, siihen voi vedota, jos julkisella on sanelupolitiikka. Kummasti maksavan asiakkaan sana painaa, ja saa kuuntelemaan. Ellet saa viestiä perille, neuvon kieltäytymään, pakkoa suostua ei ole. Maksaahan se yksityisellä, mutta joskus kannattaa maksaa, julkinen toimii tietyissä puitteissa, määrärahojen sisällä.

Lue lisää

Vielä lisään otteen potilaslaista. Tiedät mihin suostut ja mihin et, niin lyö faktaa pöytään ellei puhe auta, lyö lakia pöytään.

6 §
Potilaan itsemääräämisoikeus

Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.
finlex.fi

Hakeudu yksityiselle kirjoitti:

Miksi noin raivoisa viesti. Minä neuvon surkimusta hakeutumaan yksityiselle hyvämaineiselle lääkäriasemalle, ellei kotipaikkakunnalla ole niin kauemmas. Potilaslaki antaa potilaalle tietyt oikeudet, siihen voi vedota, jos julkisella on sanelupolitiikka. Kummasti maksavan asiakkaan sana painaa, ja saa kuuntelemaan. Ellet saa viestiä perille, neuvon kieltäytymään, pakkoa suostua ei ole. Maksaahan se yksityisellä, mutta joskus kannattaa maksaa, julkinen toimii tietyissä puitteissa, määrärahojen sisällä.

Lue lisää

kuuleppa kun täällä meidän alueella on semmoinen tilanne, että vaikka käyt yksityisellä lääkäriasemalla, ne leikkaukset tehdään kuitenkin yliopistosairaalassa, eikä nykyään enää ole kuulemani mukaan mitään erikoismaksuluokkia. samalla viivalla ollaan kaikki asiakkaat.
tästä johtuen leikkauspelkoni on teidän mielestänne varmaan liiankin suuri, Mutta kun satun tietämään useitakin ns munauksia tuon sairaalan potilaiden kohdalla, ei laikkaus oikein houkuta. Yliopistosairaalassa vielä keskeneräisetkin lääkärit ronkkivat asiakkaita (pakkohan se on tietty harjoitella, mutta ei oikein innosta olla joku harjoituskappale)
Tämän vuoksi onkin hienoa lukea, että valtaosalla leikkaus on onnistunut ratkaisu.
en kuitenkaan voi sille mitään, etä tässä vaiheessa, kun asiat ovat vielä vaiheessa, enkä tiedä mihin tilanteeni päätyy, asiat tuntuvat kauheilta ja pelko iskee välillä niin, että ahdistaa.
sorry nyt vaan, jos jotakuta haittaa se, että leikkauskomplikaatioistakin puhutaan. On todella ikävää, että nekin jonkun kohdalle kolahtavat.

Surkimus kirjoitti:

kuuleppa kun täällä meidän alueella on semmoinen tilanne, että vaikka käyt yksityisellä lääkäriasemalla, ne leikkaukset tehdään kuitenkin yliopistosairaalassa, eikä nykyään enää ole kuulemani mukaan mitään erikoismaksuluokkia. samalla viivalla ollaan kaikki asiakkaat.
tästä johtuen leikkauspelkoni on teidän mielestänne varmaan liiankin suuri, Mutta kun satun tietämään useitakin ns munauksia tuon sairaalan potilaiden kohdalla, ei laikkaus oikein houkuta. Yliopistosairaalassa vielä keskeneräisetkin lääkärit ronkkivat asiakkaita (pakkohan se on tietty harjoitella, mutta ei oikein innosta olla joku harjoituskappale)
Tämän vuoksi onkin hienoa lukea, että valtaosalla leikkaus on onnistunut ratkaisu.
en kuitenkaan voi sille mitään, etä tässä vaiheessa, kun asiat ovat vielä vaiheessa, enkä tiedä mihin tilanteeni päätyy, asiat tuntuvat kauheilta ja pelko iskee välillä niin, että ahdistaa.
sorry nyt vaan, jos jotakuta haittaa se, että leikkauskomplikaatioistakin puhutaan. On todella ikävää, että nekin jonkun kohdalle kolahtavat.

Lue lisää

En tiedä tarkemmin, missä päin asut, mutta esim. Oulussa on Mehiläisen toimipiste, ja myös Mehiläisessä tehdään gynekologisia operaatioita, ellei omalla paikkakunnalla, niin sitten toisessa kaupungissa. Onhan valtakunnallisia ketjuja, jotka tekevät myös gynekologian toimenpiteitä. Terveystalokin on valtakunnallinen, ei tarvita lähetettä julkiselle välttämättä. Maksaa enemmän, mutta joskus kannattaa.

Mehiläinen, Terveyst kirjoitti:

En tiedä tarkemmin, missä päin asut, mutta esim. Oulussa on Mehiläisen toimipiste, ja myös Mehiläisessä tehdään gynekologisia operaatioita, ellei omalla paikkakunnalla, niin sitten toisessa kaupungissa. Onhan valtakunnallisia ketjuja, jotka tekevät myös gynekologian toimenpiteitä. Terveystalokin on valtakunnallinen, ei tarvita lähetettä julkiselle välttämättä. Maksaa enemmän, mutta joskus kannattaa.

Lue lisää

Jospa surkimus aloittaisit ihan oman keskusteluketjun, aiheeksi kohdunpoiston vaihtoehtoinen hoito, ja lopetat turhan vaahtoamisen vaihtoehdosta, joka sinua ei miellytä.

Käsittääkseni tässä ketjussa nyt lähinnä keskustellaan kohdunpoistosta ja sen seurauksista, ei vaihtoehdoista.

Kiitos vielä Käyty ja koettu asiallisista vastauksista. Kiitos myös muille kokemusten asiallisesta kertomisesta.

Kohtuuton kohduton kirjoitti:

Jospa surkimus aloittaisit ihan oman keskusteluketjun, aiheeksi kohdunpoiston vaihtoehtoinen hoito, ja lopetat turhan vaahtoamisen vaihtoehdosta, joka sinua ei miellytä.

Käsittääkseni tässä ketjussa nyt lähinnä keskustellaan kohdunpoistosta ja sen seurauksista, ei vaihtoehdoista.

Kiitos vielä Käyty ja koettu asiallisista vastauksista. Kiitos myös muille kokemusten asiallisesta kertomisesta.

Lue lisää

Kirjoitin tänne elokuun loppupuolella viimeksi ja "surkimus" näyttää vielä olevan täällä. Voin lohduttaa,että mitään pysyvää kiputilaa ei jäänyt eikä haittaa leikkauksesta,vaikka komplikaatioita riitti. Ainoastaan pään sisällä on tunne vajavaisena olosta (kohduton) .

Mutta ei tämä laskeumaleikkaus sentään elämää isompi asia ole. Onhan kuitenkin kysymys hyvänlaatuisesta taudista.
Itselleni tuli syksyllä uusi yllätysleikkaus eri asiasta,josta en ole vieläkään toipunut.Elämä on tätä. Pitää ajatella positiivisesti,että voisi olla vieläkin huonommin asiat.

kokenut. kirjoitti:

Kirjoitin tänne elokuun loppupuolella viimeksi ja "surkimus" näyttää vielä olevan täällä. Voin lohduttaa,että mitään pysyvää kiputilaa ei jäänyt eikä haittaa leikkauksesta,vaikka komplikaatioita riitti. Ainoastaan pään sisällä on tunne vajavaisena olosta (kohduton) .

Mutta ei tämä laskeumaleikkaus sentään elämää isompi asia ole. Onhan kuitenkin kysymys hyvänlaatuisesta taudista.
Itselleni tuli syksyllä uusi yllätysleikkaus eri asiasta,josta en ole vieläkään toipunut.Elämä on tätä. Pitää ajatella positiivisesti,että voisi olla vieläkin huonommin asiat.

Lue lisää

ette uskokaan, miten paljon lohduttaa ja kannustaa eteenpäin juuri nuo positiiviset kirjoitukset.
Luuletteko tosiaan, te, jotka koko ajan minut melkein pystyyn haukutte, kun peloistani ja epäilyistäni kirjoitan, että tänne kirjoittaisin, jos yksin asioideni kanssa pärjäisin? Ei ole oikein, että jatkuvasti puolisoani asialla kiusaisin. Hän saa kärsiä muutenkin, kun välillä paniikki iskee. Siihen, että voisi lääkärillä juosta jatkuvasti tai valita jonkun yksityissairaalan, pitäisi Suomessa olla lähes lottovoittaja. Sitä en ole.
Luuletteko, että en olisi etsinyt kohdunpoiston vaihtoehtoja? Niitä on nimenomaan niille, joilla vuodot ovat ongelmana. Itselläni se ei ole siis ongelmana. Laskeuma-asiassa en ole vielä löytänyt vaihtoehtoa leikkaukselle.
Eli jos en uskalla leikkauksen, niin vaivoineni saan ilmeisesti kitua hautaan asti. Joku fiksu kirjoittikin jo aiemmin, että sitten on valmis leikkaukseen, kun ei enää jaksa muuten. Kai se niin on.
Täytyy kuitenkin sanoa, että ne, joiden mielestä on väärin, että tälle palstalle kirjoitan, ovat aivan yhtä fanaattisia omassa mielipiteessään. Heidän mielestään ei saa kirjoittaa kuin positiivisista asioista.
Joka tapauksessa, kun joskus luen kirjoituksiani ja teidän vastauksianne, huomaan, miten hiljalleen ennakkoluuloni, pelkoni ja epäilykseni vähenee. Saan aina lisää tietoa asioista. en ole enää läheskään niin järkyttynyt, kuin tämän oman tilanteeni alkumetreillä. Silti ajoittain vieläkin tuo paniikki ja pelko iskee päälle.
Kakesta huolimatta hyvää uutta vuotta

käyty ja koettu kirjoitti:

vastaan omasta puolestani, "kohtuuton kohduton" avoleikkauksesta mennyt nyt reilut kaksi vuotta.

- Kuinka kauan sairaalassa oloa leikkauksen jälkeen?
Olin yhteensä seitsemän päivää, minulle sanottiin että normaalimpi aika on 4-5 päivää, mutta minulla on toinen sairaus, jonka takia minua haluttiin seurata pitempään.

- Kuinka pitkään mahdollinen dreeni?
Otettiin pois reilun vuorokauden päästä. Laitan lisäksi tämän: Tikit (hakaset) otettiin pois kymmenentenä päivänä terveyskeskuksessa hoitajalla.

- Miten haava on parantunut?
Oikein hyvin, ei haittaa enää elämää. Lääkäri sanoi että vie noin kuukauden kun eri ommelkerrokset paranevat ja sitten ihan kuntoon tulee 3-4 kuukauden sisällä. Näin tapahtuikin oman kokeukseni mukaan. Harrastan nykyään liikuntaa ja käyn työssä kuten ennenkin.

- Oliko vuotoa ja kuinka pitkään?
Oli aivan pientä noin kolme viikkoa ja jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi, että on kyseessä haavan granulaatio, joka laitettiin kuntoon.

- Miten pitkä sairausloma (millaista työtä teette - eli kevyttä toimistotyötä/raskaampaa fyysistä työtä)?
Oli neljän viikon sairausloma, teen hieman raskaampaa työtä kuin toimistotyö ja pystyin olemaan töissä kuukauden päästä. Lepäsin parina ensimmäisenä työpäivänä iltapäivänä kotona.

- Miten pian leikkauksesta aloititte seksielämän?
Jälkitarkastuksen jälkeen lääkäri(t) sanoi(vat), että kannattaisi odotella vielä viikon verran, että hoidettu haava on kunnossa ja neljän viikon jälkeen aloitettiin taas meno:)

Sairaalassa olllessani sain asiallista kohtelua ja kysymyksiini vastattiin niin ennakkokäynneillä (gyne, anestesialääkäri) kuin sairaala-aikana (lääkärit, hoitajat). Kotiin tuli postissa kaikki pyytämäni paperit sairaalakäynnistä.

Kovasti voimia!!

Lue lisää

Olen kuntoutunut leikkauksesta muuten hyvin, mutta aivan alhaalla vatsalla on jatkuvaa pientä polttelua, joka levossa aika hyvin katoaa, mutta pienen rasituksen jälkeen palaa. Oletko kokenut samanlaista vaivaa? Saattaisiko kyseessä olla virtsatietulehdus?

"Olen kuntoutunut leikkauksesta muuten hyvin, mutta aivan alhaalla vatsalla on jatkuvaa pientä polttelua, joka levossa aika hyvin katoaa, mutta pienen rasituksen jälkeen palaa. Oletko kokenut samanlaista vaivaa? Saattaisiko kyseessä olla virtsatietulehdus? "
Kolmas kuukausi on minulla menossa kohdunpoistosta. Kaikki on mennyt paremmin kuin osasin edes toivoa. Minullekin kerrottiin, että useasti voi tulla virtsatietulehdus. Olen syönyt koko syksyn aamuisen myslin joukossa karpaloita ja muitakin marjoja, joista saa runsaasti C vitamiinia. hedelmiä. Lisäksi olen vielä ottamut lisä C vitamiini pillein. Ja nestettä juonut reippaasti. Ensimmäisen kuukauden jälkeen kävin labrassa kokeissa ja tulos negatiivinen. Kannattaa varmaan sinunkin käydä tarkistuttamassa virtsa vaikka terveyskeskuksessa. Sillähän se selviää. Enemmän kuvittelin että kohdun poisto vaikuttaa naiseuteeni mutta se oli tunteelista kuvitelmaa. Eipä pidä antaa sellaselle ajatukselle liikaa tilaa mielessä. Kolme leikkausta viime vuonna läpikäyneenä ja kaikista selviytynyt ongelmitta, vaikka ikää on. Viimeisestä vielä rupivaihe menossa. Kyllä Yliopistosairaloissa ainakin pääkaupunkiseudulla on osaavia ja mukavia lääkäreitä ja hoitajia.

Naik` konen kirjoitti:

"Olen kuntoutunut leikkauksesta muuten hyvin, mutta aivan alhaalla vatsalla on jatkuvaa pientä polttelua, joka levossa aika hyvin katoaa, mutta pienen rasituksen jälkeen palaa. Oletko kokenut samanlaista vaivaa? Saattaisiko kyseessä olla virtsatietulehdus? "
Kolmas kuukausi on minulla menossa kohdunpoistosta. Kaikki on mennyt paremmin kuin osasin edes toivoa. Minullekin kerrottiin, että useasti voi tulla virtsatietulehdus. Olen syönyt koko syksyn aamuisen myslin joukossa karpaloita ja muitakin marjoja, joista saa runsaasti C vitamiinia. hedelmiä. Lisäksi olen vielä ottamut lisä C vitamiini pillein. Ja nestettä juonut reippaasti. Ensimmäisen kuukauden jälkeen kävin labrassa kokeissa ja tulos negatiivinen. Kannattaa varmaan sinunkin käydä tarkistuttamassa virtsa vaikka terveyskeskuksessa. Sillähän se selviää. Enemmän kuvittelin että kohdun poisto vaikuttaa naiseuteeni mutta se oli tunteelista kuvitelmaa. Eipä pidä antaa sellaselle ajatukselle liikaa tilaa mielessä. Kolme leikkausta viime vuonna läpikäyneenä ja kaikista selviytynyt ongelmitta, vaikka ikää on. Viimeisestä vielä rupivaihe menossa. Kyllä Yliopistosairaloissa ainakin pääkaupunkiseudulla on osaavia ja mukavia lääkäreitä ja hoitajia.

Lue lisää

Oma gyneni sanoi, että olisin psykopaatti, ellen kokisi jonkinasteista alakuloa kohdunpoistoleikkauksen jälkeen, että on ihan luonnollinen ilmiö ja ohimenevä.

Poltteluun tuli mieleen, että ettei olisi kiristystä ja hermojen ja lihasten ja kudosten toipumista. Itsellä jatkui useamman kuukauden nipistykset ja polttelut ja kiristyksen tunne, tein kesällä toipumisen jälkeen aika fyysisiä työkeikkoja ja ne rasitti aika paljon vatsanseutua. Gyneni sanoi kokemuksen syvällä rintaäänellä, että toipuminen vie kaikenkaikkiaan 3-6 kuukautta kokonaisuudessaan, että kaikenlaiset tuntemukset on pois. Äitini sanoi samaa, on aikoinaan sama homma tehty avoleikkauksella.
Nyt en ole tuntemuksistani ihan varma, kun vaihteeksi olen sairastanut iskista, joten ne lääkkeet vievät varmaan kaikki kivuntunteet elimistöstä, heh. Hilkulla oli, etten joutunut toista kertaa vuoden sisällä leikkuupöydälle. Koitetaan nyt kuntouttaa selkää muuten.
Muuten sitten, virtsaamisessakin voi tulla kaikenlaisia outoja tuntemuksia, katetri on voinut jättää jonkin nirhaman, virtsarakon asento muuttuu leikkauksen jälkeen- kuten minulla, ym. itse sitä pissaamista harjoittelin ensin maltillisesti tosiaan. Kaikkia ihmeellisiä poltteluita ja nippauksia ja nappauksia oli kyllä aikalailla vatsan alueella ekat 3-4 kuukautta (johtui työstänikin), niihin auttoi hetken lepo polvet koukussa ja kevyt vatsan hieronta. Ei mitään ylitsepääsemätöntä kipua, mutta äklöjä tuntemuksia enemmänkin.

ei enää toipilaana kirjoitti:

Oma gyneni sanoi, että olisin psykopaatti, ellen kokisi jonkinasteista alakuloa kohdunpoistoleikkauksen jälkeen, että on ihan luonnollinen ilmiö ja ohimenevä.

Poltteluun tuli mieleen, että ettei olisi kiristystä ja hermojen ja lihasten ja kudosten toipumista. Itsellä jatkui useamman kuukauden nipistykset ja polttelut ja kiristyksen tunne, tein kesällä toipumisen jälkeen aika fyysisiä työkeikkoja ja ne rasitti aika paljon vatsanseutua. Gyneni sanoi kokemuksen syvällä rintaäänellä, että toipuminen vie kaikenkaikkiaan 3-6 kuukautta kokonaisuudessaan, että kaikenlaiset tuntemukset on pois. Äitini sanoi samaa, on aikoinaan sama homma tehty avoleikkauksella.
Nyt en ole tuntemuksistani ihan varma, kun vaihteeksi olen sairastanut iskista, joten ne lääkkeet vievät varmaan kaikki kivuntunteet elimistöstä, heh. Hilkulla oli, etten joutunut toista kertaa vuoden sisällä leikkuupöydälle. Koitetaan nyt kuntouttaa selkää muuten.
Muuten sitten, virtsaamisessakin voi tulla kaikenlaisia outoja tuntemuksia, katetri on voinut jättää jonkin nirhaman, virtsarakon asento muuttuu leikkauksen jälkeen- kuten minulla, ym. itse sitä pissaamista harjoittelin ensin maltillisesti tosiaan. Kaikkia ihmeellisiä poltteluita ja nippauksia ja nappauksia oli kyllä aikalailla vatsan alueella ekat 3-4 kuukautta (johtui työstänikin), niihin auttoi hetken lepo polvet koukussa ja kevyt vatsan hieronta. Ei mitään ylitsepääsemätöntä kipua, mutta äklöjä tuntemuksia enemmänkin.

Lue lisää

Siis oikeest, kestääkö kuntoutumienn noin kauan...siis 3-6 kk että on oireeton. Kellä semmoiseen toipilasaikaan on varaa? Millaista fyysistä työtä sinä "ei enää toipilaana" teet? Minulla on myös fyysinen työ ja kun vielä yrittäjänä toimii, ei kai silti ole varaa olla vaan tipilaana montaa kuukautta. Olen muutenkin tosi huono sairastaja. en kestäisi mitenkään jotain hissutteluelämää. Tosin ei tämä nykyinenkään kohta ole muuta kuin hissuttelua

ei enää toipilaana kirjoitti:

Oma gyneni sanoi, että olisin psykopaatti, ellen kokisi jonkinasteista alakuloa kohdunpoistoleikkauksen jälkeen, että on ihan luonnollinen ilmiö ja ohimenevä.

Poltteluun tuli mieleen, että ettei olisi kiristystä ja hermojen ja lihasten ja kudosten toipumista. Itsellä jatkui useamman kuukauden nipistykset ja polttelut ja kiristyksen tunne, tein kesällä toipumisen jälkeen aika fyysisiä työkeikkoja ja ne rasitti aika paljon vatsanseutua. Gyneni sanoi kokemuksen syvällä rintaäänellä, että toipuminen vie kaikenkaikkiaan 3-6 kuukautta kokonaisuudessaan, että kaikenlaiset tuntemukset on pois. Äitini sanoi samaa, on aikoinaan sama homma tehty avoleikkauksella.
Nyt en ole tuntemuksistani ihan varma, kun vaihteeksi olen sairastanut iskista, joten ne lääkkeet vievät varmaan kaikki kivuntunteet elimistöstä, heh. Hilkulla oli, etten joutunut toista kertaa vuoden sisällä leikkuupöydälle. Koitetaan nyt kuntouttaa selkää muuten.
Muuten sitten, virtsaamisessakin voi tulla kaikenlaisia outoja tuntemuksia, katetri on voinut jättää jonkin nirhaman, virtsarakon asento muuttuu leikkauksen jälkeen- kuten minulla, ym. itse sitä pissaamista harjoittelin ensin maltillisesti tosiaan. Kaikkia ihmeellisiä poltteluita ja nippauksia ja nappauksia oli kyllä aikalailla vatsan alueella ekat 3-4 kuukautta (johtui työstänikin), niihin auttoi hetken lepo polvet koukussa ja kevyt vatsan hieronta. Ei mitään ylitsepääsemätöntä kipua, mutta äklöjä tuntemuksia enemmänkin.

Lue lisää

Kirjoitat, että voi viedä puolikin vuotta kunnes kaikki ylimääräiset tuntemukset ovat kadonneet, joten aikaa, kärsivällisyyttä ja lepoa ilmeisesti tarvitaan. Ehkä sitä on vain liian kiire liikuntaharrastuksiinsa ja ns. normaalin olotilaan. Täytyy vain yrittää antaa elimistölle aikaa toipumiseen ja etsiä sellaisia liikuntamuotoja, jotka sopivat tähän hetkeen. Liian varhaiset odotukset tuntuvat lisäävän vain stressiä ja huonon olon tunteita.

Käyn kuitenkin varmuuden vuoksi vielä teettämässä virtsatutkimuksen ja yritän juoda happamia juomia. Pystyasennossa, erityisesti kävely, ja loivassa makuuasennossa on hvyä olla, mutta pitempiaikainen istuminen rasittaa alavatsaa ja selkääkin, joten ei aina edes tiedä kumpi vaikuttaa kumpaan.

tärkeää kirjoitti:

Kirjoitat, että voi viedä puolikin vuotta kunnes kaikki ylimääräiset tuntemukset ovat kadonneet, joten aikaa, kärsivällisyyttä ja lepoa ilmeisesti tarvitaan. Ehkä sitä on vain liian kiire liikuntaharrastuksiinsa ja ns. normaalin olotilaan. Täytyy vain yrittää antaa elimistölle aikaa toipumiseen ja etsiä sellaisia liikuntamuotoja, jotka sopivat tähän hetkeen. Liian varhaiset odotukset tuntuvat lisäävän vain stressiä ja huonon olon tunteita.

Käyn kuitenkin varmuuden vuoksi vielä teettämässä virtsatutkimuksen ja yritän juoda happamia juomia. Pystyasennossa, erityisesti kävely, ja loivassa makuuasennossa on hvyä olla, mutta pitempiaikainen istuminen rasittaa alavatsaa ja selkääkin, joten ei aina edes tiedä kumpi vaikuttaa kumpaan.

Lue lisää

Älä säikähdä, toimintakykyinen olin siis kuitenkin ihan saikun päätyttyä eli n. 4 viikossa, saikkua olisi saanut lisää ja ehkä tarvinnutkin, mutta mitäpä minä sillä, kun itselleni töitä teen, valmistan ja myyn. Siis pystyin hoitamaan hommat, mutta kumartelu ei onnistunut, eikä nostelu tietenkään, hiukan suunnittelemalla pystyi toimimaan.
Etuna minulla oli toki se, että tuossa kohtaa oli menossa valmistusvaihe, työt teen kotona ja näin siis pystyin rytmittämään päivää pienillä tauoilla. Myöhemmin sitten kesällä, kun oltiin jo myyntivaiheessa, mulla oli kollega mukana myyntireissuilla, joten hieman sain helpotusta kasaamiseen ja purkuun ja kantamiseen. Siinä kohtaa alkoi sitten jo iskias olemaan äkäinen, joten vatsanseudun nipistykset olivat toissijaisia, tosin eivät estäneet tekemistä. Illalla kotona huomasi vatsan hermojen nipistelevän ja polttelevan, mutta sitten pääsikin jo vaaka- asentoon ja helpotti. Mulla ainakin vartin lepo riitti.
Siinä ekojen (2) viikkojen aikana oli kyllä veto pois ja oli aika järkyttävää kokea moinen kunnon romahtaminen niin totaalisesti. Toisaalta, kun liikkeelle lähti heti pikkuhiljaa, niin nopeasti se elimistö sitten kuitenkin alkoi palautuakin. Ensimmäinen ulkoilu oli pihassa töpöttelyä ja rappuja ei meinannut pystyä astumaan. Eka ulkoilu kymmeniä metrejä, seuraava vähän lisää ja siitä sitten kotikatu päästä päähän ja taas pikkusen lisää. Aina oli takki tyhjä kun olin ulkoillut, ja melkein taisin ottaa nokoset joka kerran.
Kuvittelin itsekin aika nopeatahtisena ihmisenä, että kuinka pystyn olemaan toipilaana noin pitkään ja olin jo valmistellut kavereita, että tulevat mua viihdyttämään. Homma menikin niin, että olin niin voimaton, että mitään kavereita ei tarvittu, kaikki energia meni päivärutiineissa, syömiset, välipalat, pukeminen, ulkoilu, riisuminen, suihkutus, lepo, jne. Makuulle asettautuminenkin oli prosessi itsessään tyynytukineen ja systeemeineen. Onneksi mieheni, äitini ja ystävätär pystyivät olemaan apunani tarpeen vaatiessa, enhän alussa saanut itse edes sukkia jalkaan.

Mies puki minut ja ulkoili kanssani, varamiehenä, jos vaikka pyörryttää :oD
Ihmiset tuijotti, kun aloin liikkumaan laajempaa lenkkiä ja kävely oli kuin alkin katkokävelyä :oD Teki mieli laittaa kyltti rintaan, "olen ollut leikkauksessa, toivun kyllä".
Vaatteet osoittautuivat suurimmaksi ongelmaksi, koska vatsa ei sietänyt mitään saumaa, ryppyä, kiristävää. Tosi pehmoista ja korkea vyötärö, alushousut isoäidin mallia, niissä sitä naurua sitten riittikin ;oD (vaikka ei pytynyt nauramaan).
Onneksi oli kesä, niin myöhemminkin sitten pystyi käyttämään kaikkia trikoohousuja tai lörppöjä kesähousuja ja tunikoita. Farkkujen kanssa olo taisi onnistua vasta ...3 kuukauden jälkeen, siis pystyi olemaan toki, mutta illalla tiesi sitten taas vatsastaan.
Nukutus ja niiden aineiden lopullinen poistuminen elimistöstä vie varmaan myös pitkän aikaa, koska koin myös olevani aika pihalla ja pää hitaalla. Ainakin tuli levättyä ja rauhotuttua, tosin nyt tuo vuosi ei ole ollut enää kovin onnekas, kun selästä on jatkettu sairastamista.

Pitää olla lempeä itselleen, antaa elimistön toipua rauhallisesti, se on kuitenkin lopulta lyhyt jakso koko elämänkaaressa ja omaksi parhaakseen siinä tekee. Itse olen lähinnä nyt selän takia käynyt säännöllisesti vesijuoksemassa, ja tuntuu hyvältä lajilta myös vatsalle, vedessä varmaan tulee myös venytystä ilman liikaa rasitusta niille leikatuille kudoksille,ym.

ei enää toipilaana kirjoitti:

Älä säikähdä, toimintakykyinen olin siis kuitenkin ihan saikun päätyttyä eli n. 4 viikossa, saikkua olisi saanut lisää ja ehkä tarvinnutkin, mutta mitäpä minä sillä, kun itselleni töitä teen, valmistan ja myyn. Siis pystyin hoitamaan hommat, mutta kumartelu ei onnistunut, eikä nostelu tietenkään, hiukan suunnittelemalla pystyi toimimaan.
Etuna minulla oli toki se, että tuossa kohtaa oli menossa valmistusvaihe, työt teen kotona ja näin siis pystyin rytmittämään päivää pienillä tauoilla. Myöhemmin sitten kesällä, kun oltiin jo myyntivaiheessa, mulla oli kollega mukana myyntireissuilla, joten hieman sain helpotusta kasaamiseen ja purkuun ja kantamiseen. Siinä kohtaa alkoi sitten jo iskias olemaan äkäinen, joten vatsanseudun nipistykset olivat toissijaisia, tosin eivät estäneet tekemistä. Illalla kotona huomasi vatsan hermojen nipistelevän ja polttelevan, mutta sitten pääsikin jo vaaka- asentoon ja helpotti. Mulla ainakin vartin lepo riitti.
Siinä ekojen (2) viikkojen aikana oli kyllä veto pois ja oli aika järkyttävää kokea moinen kunnon romahtaminen niin totaalisesti. Toisaalta, kun liikkeelle lähti heti pikkuhiljaa, niin nopeasti se elimistö sitten kuitenkin alkoi palautuakin. Ensimmäinen ulkoilu oli pihassa töpöttelyä ja rappuja ei meinannut pystyä astumaan. Eka ulkoilu kymmeniä metrejä, seuraava vähän lisää ja siitä sitten kotikatu päästä päähän ja taas pikkusen lisää. Aina oli takki tyhjä kun olin ulkoillut, ja melkein taisin ottaa nokoset joka kerran.
Kuvittelin itsekin aika nopeatahtisena ihmisenä, että kuinka pystyn olemaan toipilaana noin pitkään ja olin jo valmistellut kavereita, että tulevat mua viihdyttämään. Homma menikin niin, että olin niin voimaton, että mitään kavereita ei tarvittu, kaikki energia meni päivärutiineissa, syömiset, välipalat, pukeminen, ulkoilu, riisuminen, suihkutus, lepo, jne. Makuulle asettautuminenkin oli prosessi itsessään tyynytukineen ja systeemeineen. Onneksi mieheni, äitini ja ystävätär pystyivät olemaan apunani tarpeen vaatiessa, enhän alussa saanut itse edes sukkia jalkaan.

Mies puki minut ja ulkoili kanssani, varamiehenä, jos vaikka pyörryttää :oD
Ihmiset tuijotti, kun aloin liikkumaan laajempaa lenkkiä ja kävely oli kuin alkin katkokävelyä :oD Teki mieli laittaa kyltti rintaan, "olen ollut leikkauksessa, toivun kyllä".
Vaatteet osoittautuivat suurimmaksi ongelmaksi, koska vatsa ei sietänyt mitään saumaa, ryppyä, kiristävää. Tosi pehmoista ja korkea vyötärö, alushousut isoäidin mallia, niissä sitä naurua sitten riittikin ;oD (vaikka ei pytynyt nauramaan).
Onneksi oli kesä, niin myöhemminkin sitten pystyi käyttämään kaikkia trikoohousuja tai lörppöjä kesähousuja ja tunikoita. Farkkujen kanssa olo taisi onnistua vasta ...3 kuukauden jälkeen, siis pystyi olemaan toki, mutta illalla tiesi sitten taas vatsastaan.
Nukutus ja niiden aineiden lopullinen poistuminen elimistöstä vie varmaan myös pitkän aikaa, koska koin myös olevani aika pihalla ja pää hitaalla. Ainakin tuli levättyä ja rauhotuttua, tosin nyt tuo vuosi ei ole ollut enää kovin onnekas, kun selästä on jatkettu sairastamista.

Pitää olla lempeä itselleen, antaa elimistön toipua rauhallisesti, se on kuitenkin lopulta lyhyt jakso koko elämänkaaressa ja omaksi parhaakseen siinä tekee. Itse olen lähinnä nyt selän takia käynyt säännöllisesti vesijuoksemassa, ja tuntuu hyvältä lajilta myös vatsalle, vedessä varmaan tulee myös venytystä ilman liikaa rasitusta niille leikatuille kudoksille,ym.

Lue lisää

ei kuule yhtään helpottanut tuo sinun selostus. Itse olen kans tätä nopeaa sorttia, enkä millään voi kuvitella, että kuukausikaupalla tötöttelisin ymäriinsä. Mun työt loppuu just silloin, kun en enää asiakkaitani pysty hoitamaan. Työhöni kuuluu just tuota kumartelua, jonkin verran nosteluakin....
en kehtaisi varmaan ees ulos mennä, jos olisin kuin haudasta noussut. Menisi totaalisesti asikasuskottavuus. Miten siinä enää ikinä kenellekään voisi opasteita antaa, kun itsekään ei siltä näytä, että kaikki pelittäisi.
En ole siivooja, mutta olisiko ketjussa joku, moka vaikkapa siivoojan työstä tai jostain hoitoalalta olisi ollut kohdunpoistossa? Kuinka kauan hänellä on mennyt toipumisessa työkuntoon? Alkaa vaikuttaa siltä, että hautaan joudan vaivoineni.
Ei enää toipilaan issias, eihän se vain ole joku leikkauksen jälkeinen vaiva...? Samoja reittejä nääs kulkee nekin hermot. Kohtuhan mm on kiinnittynyt takaosastaan selän puolen ligamentteihin..

tärkeää kirjoitti:

Kirjoitat, että voi viedä puolikin vuotta kunnes kaikki ylimääräiset tuntemukset ovat kadonneet, joten aikaa, kärsivällisyyttä ja lepoa ilmeisesti tarvitaan. Ehkä sitä on vain liian kiire liikuntaharrastuksiinsa ja ns. normaalin olotilaan. Täytyy vain yrittää antaa elimistölle aikaa toipumiseen ja etsiä sellaisia liikuntamuotoja, jotka sopivat tähän hetkeen. Liian varhaiset odotukset tuntuvat lisäävän vain stressiä ja huonon olon tunteita.

Käyn kuitenkin varmuuden vuoksi vielä teettämässä virtsatutkimuksen ja yritän juoda happamia juomia. Pystyasennossa, erityisesti kävely, ja loivassa makuuasennossa on hvyä olla, mutta pitempiaikainen istuminen rasittaa alavatsaa ja selkääkin, joten ei aina edes tiedä kumpi vaikuttaa kumpaan.

Lue lisää

Tänään tännre Savoon tuli Meikusta soitto. mitään ei ole tehtävissä. Keuhkoista löytynyt syöpä joka on levinnyt. Lähtölaskenta on alkanut!!

Surkimus kirjoitti:

ei kuule yhtään helpottanut tuo sinun selostus. Itse olen kans tätä nopeaa sorttia, enkä millään voi kuvitella, että kuukausikaupalla tötöttelisin ymäriinsä. Mun työt loppuu just silloin, kun en enää asiakkaitani pysty hoitamaan. Työhöni kuuluu just tuota kumartelua, jonkin verran nosteluakin....
en kehtaisi varmaan ees ulos mennä, jos olisin kuin haudasta noussut. Menisi totaalisesti asikasuskottavuus. Miten siinä enää ikinä kenellekään voisi opasteita antaa, kun itsekään ei siltä näytä, että kaikki pelittäisi.
En ole siivooja, mutta olisiko ketjussa joku, moka vaikkapa siivoojan työstä tai jostain hoitoalalta olisi ollut kohdunpoistossa? Kuinka kauan hänellä on mennyt toipumisessa työkuntoon? Alkaa vaikuttaa siltä, että hautaan joudan vaivoineni.
Ei enää toipilaan issias, eihän se vain ole joku leikkauksen jälkeinen vaiva...? Samoja reittejä nääs kulkee nekin hermot. Kohtuhan mm on kiinnittynyt takaosastaan selän puolen ligamentteihin..

Lue lisää

Iskias- vaivat alkoivat jo edellisenä talvena säären ulkosyrjän kiristyksellä, silloin en sitä selkään osannut yhdistää vielä. Kevättalvella sitten horjahdin liukkailla ja selkä meni aivan sököksi. Tämä kaikki tapahtui ennen leikkausta!
Tosin siis jäin sellaista miettimään tässä, että olisiko sillä yhtäkkiä isoksi kasvaneella myoomalla jotain tekemistä selän hermojen kanssa. Onhan se melkoinen ylimääräinen pallukka ollut ja jos se on painanut ja litistänyt virtsarakkoa, niin olisiko painanut muitakin elimiä, jotka taasen sitten välillisesti painaneet rangan hermoja. Eipä kyllä gyne eikä fysiatri lähteneet arvailemalla yhdistämään näitä kahta asiaa. Leikkauksen jälkeenhän selkä toipui, varmasti levosta johtuen, itse sitten tyhmyyttäni menin sen rasittamalla liian nopeasti taas pilaamaan, oletan.
Ja kyllä sitä pitää kehdata vaan ulos mennä, vaikka olisi minkä näköinen, se juuri nopeuttaa toipumista, liika makaaminen ei ole hyvästä ja raitis ilma tuntuu hyvältä. Kyllähän hoitsutkin tuli tokana päivänä sairaalassa jo käskemään ylös sängystä, heti kun tupot ja dreeni oli otettu pois. Aamupala ensin ja sitten vielä lasillinen ananasmehua, kun olin niin huonossa hapessa(mulla on alhainen verenpaine). Mutta käytävälle lähdettiin ja vessaan ja suihkuun hoitajan kanssa.
Se toipumisen alku menee tosi nopeasti, joka päivä todellakin huomaa olevansa astetta paremmassa kunnossa, ihan totta, toipuminen ON nopeaa siinä alkuvaiheessa eli saikun ajan.
Ne nipistelyt ja polttelut eivät estäneet työntekoa, siksi kutsuin niitä "tuntemuksiksi", kun eivät olleet kipua.
Itsekin varmaan voisit soveltaa hieman työaikojasi, jos olet yrittäjä, esim. ottaa keskelle päivää pidennetty lounastauko ja vetää itsesi vaakaan hetkeksi. Ei tarvitse kokonaan olla töitä tekemättä, mutta ehkä keventää pikkuisen työpäiviä muutaman viikon ajan, jos siltä tuntuu. Siihen ei varmaan firma kaadu.
Mulla kun tuo leikkaus tehtiin tähystämällä, toipuminen oli toki nopeaa.
Jos ihminen on sairas, ei sellaisesta mene asiakasuskottavuus! Meinaatko, että muita hoitava ei itse koskaan sairasta vai?! Varmasti melkein kaikki meistä ihmisistä taitaa kokea elämänsä aikana jonkinlaisen leikkauksen tai sairauden, jolloin on alentunut toimintakyky jonkin aikaa, oli se sitten selkä, polvi, lonkka, suolisto taikka se kohtu. Ihan totta.
Ja tehtiin se sinun korjausleikkauksesi poistamalla tai säästämällä kohtu, se on LEIKKAUS joka tapauksessa ja leikkauksesta vaan toivutaan tietty aika, sellasta se on.

ei enää toipilaana kirjoitti:

Iskias- vaivat alkoivat jo edellisenä talvena säären ulkosyrjän kiristyksellä, silloin en sitä selkään osannut yhdistää vielä. Kevättalvella sitten horjahdin liukkailla ja selkä meni aivan sököksi. Tämä kaikki tapahtui ennen leikkausta!
Tosin siis jäin sellaista miettimään tässä, että olisiko sillä yhtäkkiä isoksi kasvaneella myoomalla jotain tekemistä selän hermojen kanssa. Onhan se melkoinen ylimääräinen pallukka ollut ja jos se on painanut ja litistänyt virtsarakkoa, niin olisiko painanut muitakin elimiä, jotka taasen sitten välillisesti painaneet rangan hermoja. Eipä kyllä gyne eikä fysiatri lähteneet arvailemalla yhdistämään näitä kahta asiaa. Leikkauksen jälkeenhän selkä toipui, varmasti levosta johtuen, itse sitten tyhmyyttäni menin sen rasittamalla liian nopeasti taas pilaamaan, oletan.
Ja kyllä sitä pitää kehdata vaan ulos mennä, vaikka olisi minkä näköinen, se juuri nopeuttaa toipumista, liika makaaminen ei ole hyvästä ja raitis ilma tuntuu hyvältä. Kyllähän hoitsutkin tuli tokana päivänä sairaalassa jo käskemään ylös sängystä, heti kun tupot ja dreeni oli otettu pois. Aamupala ensin ja sitten vielä lasillinen ananasmehua, kun olin niin huonossa hapessa(mulla on alhainen verenpaine). Mutta käytävälle lähdettiin ja vessaan ja suihkuun hoitajan kanssa.
Se toipumisen alku menee tosi nopeasti, joka päivä todellakin huomaa olevansa astetta paremmassa kunnossa, ihan totta, toipuminen ON nopeaa siinä alkuvaiheessa eli saikun ajan.
Ne nipistelyt ja polttelut eivät estäneet työntekoa, siksi kutsuin niitä "tuntemuksiksi", kun eivät olleet kipua.
Itsekin varmaan voisit soveltaa hieman työaikojasi, jos olet yrittäjä, esim. ottaa keskelle päivää pidennetty lounastauko ja vetää itsesi vaakaan hetkeksi. Ei tarvitse kokonaan olla töitä tekemättä, mutta ehkä keventää pikkuisen työpäiviä muutaman viikon ajan, jos siltä tuntuu. Siihen ei varmaan firma kaadu.
Mulla kun tuo leikkaus tehtiin tähystämällä, toipuminen oli toki nopeaa.
Jos ihminen on sairas, ei sellaisesta mene asiakasuskottavuus! Meinaatko, että muita hoitava ei itse koskaan sairasta vai?! Varmasti melkein kaikki meistä ihmisistä taitaa kokea elämänsä aikana jonkinlaisen leikkauksen tai sairauden, jolloin on alentunut toimintakyky jonkin aikaa, oli se sitten selkä, polvi, lonkka, suolisto taikka se kohtu. Ihan totta.
Ja tehtiin se sinun korjausleikkauksesi poistamalla tai säästämällä kohtu, se on LEIKKAUS joka tapauksessa ja leikkauksesta vaan toivutaan tietty aika, sellasta se on.

Lue lisää

aika nöyryytävältä ja raivostuttavalta, että vaikka kuin on yrittänyt itsestään huolta pitää kuntoilemalla ja liikkumalla, ei ole päästänyt itseään hirveästi edes lihomaan niin silti pitää ihmisen kropan ruveta piiputtamaan kun takuuaika menee umpeen. Oikesti ei siis kyllä kannata elää vanhaksi, kun mikään paikka ei kuitenkaan kestä.
sitä vielä ihmetelen, että vielä 90-luvun alussakin sairaalan äitijumppa oli sitä, että kankut yhteen ja se on siinä. Ei ollut mitään kunnollista lantionpohjan jumppaa, jollaisia ohjeita nykyään on jokapaikassa. eikö ne tienneeet vai oliko ne liian häveliäitä puhuakseen asioista oikeilla nimillä. Nyt sitten kun ohjeita on tarjolla, ne on lääkärien mielestä turhaa eikä auta. Kyllä lihaskunto pysyy hyvänä jumppaamalla, mutta onnettomuuden seurauksena tulleita repsahduksia ne ei korjaa.
Eivät meinaa edes sitä uskoa, että vaiva on tullut onnettomuuden seurauksena. Miten muuten olisi selitettävissä, että kun pahasti kaaduin niin sen jälkeen loppui kaikki hypyt ja jopa kävely teki viikkoja kipeää. En vain ymmärtänyt sillloin mennä gynelle valittamaan. enkä kyllä tiedä olisiko se auttanutkaan mitään. No, ehkä olis saanut oikeanlaiset jumppaohjeet.
Välillä olin vuosia täysin oireeton. Gynellä vain aina sanoivat että kohtu on laskeutunut ja kyselivät vaivaako. Kysyin mitä sille voi tehdä ja aina sanottiin, että ei tarvi tehdä mitään. Minusta se ei ole oikein, että ei saa kunnon ohjeita tai mitään hoitoa. Ja tällaista tapahtuu ihan yksityisellä gynelläkin. Miksi ne ei aikoinaan toimita ihmisiä korjaaviin hoitoihin vaan sitten vaan kun vanhuus iskee päälle, ollaan kaikki repimässä pois. Raakaa on elämä.
ei yhtään huvita tällainen elämä, että pikkuhiljaa pala palata joku kohta alkaa mennä epäkuntoon. Mulle riittäis hyvin se, että nyt, kun vielä on jotenkin kasassa, vois vain viheltää pelin poikki ja vetää multaa päälle.

surkimus kirjoitti:

aika nöyryytävältä ja raivostuttavalta, että vaikka kuin on yrittänyt itsestään huolta pitää kuntoilemalla ja liikkumalla, ei ole päästänyt itseään hirveästi edes lihomaan niin silti pitää ihmisen kropan ruveta piiputtamaan kun takuuaika menee umpeen. Oikesti ei siis kyllä kannata elää vanhaksi, kun mikään paikka ei kuitenkaan kestä.
sitä vielä ihmetelen, että vielä 90-luvun alussakin sairaalan äitijumppa oli sitä, että kankut yhteen ja se on siinä. Ei ollut mitään kunnollista lantionpohjan jumppaa, jollaisia ohjeita nykyään on jokapaikassa. eikö ne tienneeet vai oliko ne liian häveliäitä puhuakseen asioista oikeilla nimillä. Nyt sitten kun ohjeita on tarjolla, ne on lääkärien mielestä turhaa eikä auta. Kyllä lihaskunto pysyy hyvänä jumppaamalla, mutta onnettomuuden seurauksena tulleita repsahduksia ne ei korjaa.
Eivät meinaa edes sitä uskoa, että vaiva on tullut onnettomuuden seurauksena. Miten muuten olisi selitettävissä, että kun pahasti kaaduin niin sen jälkeen loppui kaikki hypyt ja jopa kävely teki viikkoja kipeää. En vain ymmärtänyt sillloin mennä gynelle valittamaan. enkä kyllä tiedä olisiko se auttanutkaan mitään. No, ehkä olis saanut oikeanlaiset jumppaohjeet.
Välillä olin vuosia täysin oireeton. Gynellä vain aina sanoivat että kohtu on laskeutunut ja kyselivät vaivaako. Kysyin mitä sille voi tehdä ja aina sanottiin, että ei tarvi tehdä mitään. Minusta se ei ole oikein, että ei saa kunnon ohjeita tai mitään hoitoa. Ja tällaista tapahtuu ihan yksityisellä gynelläkin. Miksi ne ei aikoinaan toimita ihmisiä korjaaviin hoitoihin vaan sitten vaan kun vanhuus iskee päälle, ollaan kaikki repimässä pois. Raakaa on elämä.
ei yhtään huvita tällainen elämä, että pikkuhiljaa pala palata joku kohta alkaa mennä epäkuntoon. Mulle riittäis hyvin se, että nyt, kun vielä on jotenkin kasassa, vois vain viheltää pelin poikki ja vetää multaa päälle.

Lue lisää

Onko sinulla siis lievä kohdunlaskeuma, ilmeisesti. Olen syksyllä täyttänyt viisikymppinen, kohtu on tallella, ja tulee olemaankin. Sinulla on kuitenkin muuten terve kohtu, paitsi laskeuma. Tilanne olisi toinen, jos olisi kyseessä gynekologinen syöpä. Tiedäthän, että potilasta tulee kuunnella ja hoito sopia potilaan kanssa yhteisymmärryksessä. Mielestäni jotkut tyytyvät liian vähään informaatioon, eivätkä osaa esittää omia toiveitaan. Itse kyllä pärjäisin laskeuman kanssa, pärjään nytkin vaikka mulla on polvissa nivelrikot. Aina joku paikka kremppaa. Jotenkin tulee tunne, että sinulla ei olisi mitään sananvaltaa sinua koskevassa asiassa, se ei ole kuitenkaan näin, sinuna pitäisin pääni ja vaatisin korjaavan hoidon ilman kohdunpoistoa. Siihen sinulla on oikeus.

Pienet on kivut kirjoitti:

Tänään tännre Savoon tuli Meikusta soitto. mitään ei ole tehtävissä. Keuhkoista löytynyt syöpä joka on levinnyt. Lähtölaskenta on alkanut!!

eikö tuo nyt ole jo sulle aivan selvä, mitä täällä jahkaat, kun selvästikään et ole kiinnostunut leikkauksen mahdollisuudesta.

Ratkaisu on erittäin yksinkertainen, et mene leikkaukseen. Piste

Kyllästynyt jankkaan kirjoitti:

eikö tuo nyt ole jo sulle aivan selvä, mitä täällä jahkaat, kun selvästikään et ole kiinnostunut leikkauksen mahdollisuudesta.

Ratkaisu on erittäin yksinkertainen, et mene leikkaukseen. Piste

Lue lisää

keskustelemaan asioista, niin älä lue mun viestejä. ei ole pakko lukea.
Vaan ilmeisesti niin utelias olet, että silti luet. Lopeta lukemasta, niin ei kyllästytä.

Sinulla on oikeuksia kirjoitti:

Onko sinulla siis lievä kohdunlaskeuma, ilmeisesti. Olen syksyllä täyttänyt viisikymppinen, kohtu on tallella, ja tulee olemaankin. Sinulla on kuitenkin muuten terve kohtu, paitsi laskeuma. Tilanne olisi toinen, jos olisi kyseessä gynekologinen syöpä. Tiedäthän, että potilasta tulee kuunnella ja hoito sopia potilaan kanssa yhteisymmärryksessä. Mielestäni jotkut tyytyvät liian vähään informaatioon, eivätkä osaa esittää omia toiveitaan. Itse kyllä pärjäisin laskeuman kanssa, pärjään nytkin vaikka mulla on polvissa nivelrikot. Aina joku paikka kremppaa. Jotenkin tulee tunne, että sinulla ei olisi mitään sananvaltaa sinua koskevassa asiassa, se ei ole kuitenkaan näin, sinuna pitäisin pääni ja vaatisin korjaavan hoidon ilman kohdunpoistoa. Siihen sinulla on oikeus.

Lue lisää

vaan 2-3 asteen ja lisäksi vielä joku venynyt kohdunkaula, joka joka päivä muistuttaa olemassaolostaan. Liikunnalla ja jumpalla olen yrittänyt hoitaa asiaa, mutta todennut, kuten lääkärikin sanoi, että mikä on repsahtanut, sille ei mitään enää itse voi.
ei voisanoa lieväksi, jos joka päivä, kävellessä, kumartuessa, yskiessä jne tuntuu kuin paska valuisi emättimestä. eihän siinä kipuja ole,paitsi selän puolella, jota ei lääkäritkään tiedä, johtuuko laskeumasta vai jostain muusta. Fyysistä työtä tekevänä tämä on kyllä raivostuttavaa. Tämän jatkuvan kiusan vuoksi menee hermot. ei ole tosiaan kivaa, kun ei voi harrastaa edes liikuntaa kuten on tottunut.
sen lisäksi yliopistosairaalassa ei korvaa lotkauteta sille, että haluaisin kohdun säästävän toimenpiteen. Sanovat nämä lääkärit, että tulos ei ole kestävä. No mikä sitten on? eihän se varsinaien kohdunpoistokaan välttämättä kestä. Leikkuksen vuoksi voi joutua niin sanotusti ojasta allikkoon. Vai olisko jollakin taas kannustavaa sanottavaa, siis sellaisella, joka ON käynyt leikkauksessa.
Luuletteko, että itsekään nautin tästä päättämättömyydestä? On vain niin vaikeaa tehdä ratkaisua, kun se kuminkin vaikuttaa koko loppuelämään. ei voi kokeilla millään virtuaalitestillä, miltä elämä tuntuu leikkauksen jälkeen.

ei enää toipilaana kirjoitti:

Entäs jos....kuitenkin se leikkaus vaikka onnistuisi ja kaikki vaivasi olisi pois?! Et sellaista vaihtoehtoa ole ajatellut lainkaan vai? Positiivinenkin lopputulos on mahdollinen nimittäin.

Minä en tajua tätä keskustelua enää, tai siis tämä ei ole keskustelu, koska Surkimus tosiaan on kantansa päättänyt, eli kaaiiikkki ooon piilaallla. Edelleen: ihan oma kudostyyppisi on tietynlaista, siihen ei lääkäreiden hyvyys/huonous/tylyys/mukavuus vaikuta milläänlailla! Toiseksi: Jos sinusta lääkärit ovat ylemmyydentuntoisia, niin nyt voisi ajatella myös, että sinä potilaana olet ylemmyydentuntoinen, kun sulle ei kelpaa sama hoito, kuin muille meille, vaan tarvitset jotain speciaalia yhteisistä verorahoista! Eikö? ;oD
Ja ihan totta, mitä pirua 5-kymppinen nainen tekee rämällä kohdulla, joka ei edes toimita enää sitä lihaksenkaan tehtävää eli kannattelua, vaan lörpöttää ja painaa muita elimiä. Miksi kaikki kauhulla välttelevät menopaussia, kun se on jokaisella edessä kuitenkin? Ei se elämä vaihdevuosiin lopu.
Eri sairaaloiden sivuilta löytyi kuuklaamalla ainakin laskeumaleikkauksista ihan hyvästi selitystä, että miten kiristetään ja kursitaan, en ymmärrä, mitä ihmettä vielä tarvitsisi muuta tietää!

Ja vielä, eikö kukaan muu nainen ole elämässään inhonnut ja kironnut kuukautisiaan alimpaan helvettiin? Minä ainakin olen! Pelkästään niistä eroon pääseminen on ihanaa! On ihanaa olla puhdas ja tuhruton ihan koko ajan.

Surkimus on hyvä ja menee yksityiselle vaatimaan erityiskohtelua, kun tavallinen hoito ei riitä! Ihan totta. Raivostuttavaa. Mistä ihmeestä sinä tiedät, että leikkaus ei onnistu ja kaikki menee pilalle? Oletko meedio vai? ;oD

Lue lisää

erityisesti ei enää toipilaalle. Olette kiitettävästi jaksaneet vastailla välillä tosiaan aika paniikinomaisiin kirjoitelmiini. Alan vähitellen päästä sinuksi tämän asiani kanssa.
Sen vain sanon, että ei tosiaan ole helppoa sairaalaan meno, kun tähän asti siellä on vain lapset käynyt tekemässä. Sitten kun vielä omasta mielestään on kaikkensa tehnyt kuntonsa eteen ja sittenkin rupsahtaa ja vielä näin yllättäen. Yllättäen siksi, että en osannut odottaa sen alkavan näin. Kaikki puhuvat vain kuumista aalloista ja rytmihäiriöistä jne. Ei vaihdevuosi-oireissa ensimmäisenä sanota, että pää menee sekaisin mutta niin se näyttää käyvän. Olen kuitenkin tosi kiitollinen teille kaikille, jotka olette asiallisesti korjoitelleet vastauksia välillä varmaan aika absurdeihinkin kysymyksiini.
Toukokuuksi olen soinut meneväni leikkaukseen. Päivää en vielä tiedä. Ilmoittavat sieltä sairaalasta.
En voi sanoa vieläkään olevani rauhallinen. Päinvastoin. Vieläkin ajoittain ahdistaa, enkä tiedä teenkö hyvän vai huonon ratkaisun, mutta näinkään en voi elää, koska tällaisena ruppanana liikuntaharrastukset kärsii kovasti ja väliin työkin tuntuu raskaalta. Pelottaa edelleen koko sairaala-ajatus ja miten käy toipumisen. Siellä pitäisi aina osata niin nopeasti ja johdonmukaisesti tehdä kysymyksiä. Ja kun siinä lääkärin edessä muutenkin on aivan kauhusta kankeana, aina jää jotain kysymättä, vaikka muka paperillekin niitä luetteloi etukäteen.
Söittekö mitään lisävitamiineja ennen ja jälkeen leikkauksen?
Mistä tietää kuntoileeko sopivasti ja entä jos on liikaa treenannut?
Uskaltaako yskiä tai nauraa keikkauksen jälkeen? mitä jos pääsee aivastus?

Surkimus kirjoitti:

erityisesti ei enää toipilaalle. Olette kiitettävästi jaksaneet vastailla välillä tosiaan aika paniikinomaisiin kirjoitelmiini. Alan vähitellen päästä sinuksi tämän asiani kanssa.
Sen vain sanon, että ei tosiaan ole helppoa sairaalaan meno, kun tähän asti siellä on vain lapset käynyt tekemässä. Sitten kun vielä omasta mielestään on kaikkensa tehnyt kuntonsa eteen ja sittenkin rupsahtaa ja vielä näin yllättäen. Yllättäen siksi, että en osannut odottaa sen alkavan näin. Kaikki puhuvat vain kuumista aalloista ja rytmihäiriöistä jne. Ei vaihdevuosi-oireissa ensimmäisenä sanota, että pää menee sekaisin mutta niin se näyttää käyvän. Olen kuitenkin tosi kiitollinen teille kaikille, jotka olette asiallisesti korjoitelleet vastauksia välillä varmaan aika absurdeihinkin kysymyksiini.
Toukokuuksi olen soinut meneväni leikkaukseen. Päivää en vielä tiedä. Ilmoittavat sieltä sairaalasta.
En voi sanoa vieläkään olevani rauhallinen. Päinvastoin. Vieläkin ajoittain ahdistaa, enkä tiedä teenkö hyvän vai huonon ratkaisun, mutta näinkään en voi elää, koska tällaisena ruppanana liikuntaharrastukset kärsii kovasti ja väliin työkin tuntuu raskaalta. Pelottaa edelleen koko sairaala-ajatus ja miten käy toipumisen. Siellä pitäisi aina osata niin nopeasti ja johdonmukaisesti tehdä kysymyksiä. Ja kun siinä lääkärin edessä muutenkin on aivan kauhusta kankeana, aina jää jotain kysymättä, vaikka muka paperillekin niitä luetteloi etukäteen.
Söittekö mitään lisävitamiineja ennen ja jälkeen leikkauksen?
Mistä tietää kuntoileeko sopivasti ja entä jos on liikaa treenannut?
Uskaltaako yskiä tai nauraa keikkauksen jälkeen? mitä jos pääsee aivastus?

Lue lisää

Söittekö mitään lisävitamiineja ennen ja jälkeen leikkauksen? Olen talvisin syönyt silloin tällöin monivitamiinivalmistetta, söin niitä samalla tavalla kuten ennekin. En siis erityisesti leikkausta varten. Leikkauksen jälkeen söin lyhyen rautakuurin, koska menetin paljon verta.

Mistä tietää kuntoileeko sopivasti ja entä jos on liikaa treenannut? Kyllä omat tuntemukset (minkä tahansa leikkauksen jälkeen) kertovat mitä pystyy tekemään. Kävely leikkauksen jälkeen oli hyvä aloitus. Joku kirjoitti aiemmin ketjussa tarvinneensa miehensä apua pukemisessa tms. Itse en tarvinnut kotiin päästyäni pukeutumisessa, haavan suihkuttelussa tms. henkilökohtaisissa asioissa apua. Nämä ovat varmaan yksilöllisiä juttuja.
Kauppakassia en kantanut kuukauteen kaupasta. kaupassa kävin kyllä ja muut kantoivat ostokset. Halusin antaa haavalle ja ompeleille mahdollisimman hyvän mahdollisuuden paranemiseen. Olen harrastanut paljon liikuntaa ja maltoin pitää kuukauden tauon ja aloittelin sen jälkeen varovasti tuntemuksia taas kuunnellen, koska halusin parantua ensin kunnolla, etten tekisi mitään hallaa itselleni.

Uskaltaako yskiä tai nauraa keikkauksen jälkeen? mitä jos pääsee aivastus? Ei minua ainakaan haitannut yskiminen, aivastelu (en aivastellut) tai nauraminen. Kun vitsit lensivät oikein kunnolla, sitä taisi pitää automaattisesti vatsasta kiinni alkuaikana leikkauksen jälkeen.

Kipulääkkeistä: söin tavallisia 500mg panadoleja (tosin sairaalan lääkäri kirjoitti reseptin) ensimmäiset kotiutuspäivät 3xvrk ja vähensin 4-5 päivän päästä kahteen ja sitten vähitellen yhteen. Ihan omaa kuntoa ja oloa kuullostellen.

Annettiin ohje, ettei pidä kantaa ja nostella taakkoja noin kuukauteen. Kävelyä ja liikuntaa suositeltiin oman voinnin mukaan. Ei missään tapauksessa saanut jäädä vain löhöilemaan sohvalle. Lepoa ja sopivaa liikkumista taas itseä kuunnellen. Menin neljän viikon päästä työhön ja tein kaiken kuten ennen. Rankempaa liikuntaa harrastin vasta myöhemmin.

Metalliset poistettiin 10 päivänä terveyskeskuksessa. Hoitaja napsi ne pois sutjakkaasti. Olin soittanut ja varannut ajan, niin ei tarvinnut istuskella pitkiä aikoja kävelyn jälkeen odottelemassa.

Ei mitän tukiliivejä tarjottu. Lääkärit sanoivat, että hyvä kun olen hoikka/normivartaloinen, niin ei pitäisi olla mitään ongelmia. Ohjeena myös, että paino kannattaa pitää kurissa jatkossakin.

Muuta: munasarjoja ei poistettu. Toisessa todettiin ennen leikauksta iso kysta. Gyne kysyi mielipidettä poistosta, sanoin, että ei mitään poisteta mitä ei ole pakko. Kumpaakaan munasarjaa ei poistettu. Lääkäri sanoi, että tuntemuksia niiden toiminnan lopumisesta voisi tulla puolen vuoden jälkeen. Leikkauksesta on nyt reilut yli kaksi vuotta ja ei ole vielä tullut mitään.

avoleikkauksesta kirjoitti:

Kipulääkkeistä: söin tavallisia 500mg panadoleja (tosin sairaalan lääkäri kirjoitti reseptin) ensimmäiset kotiutuspäivät 3xvrk ja vähensin 4-5 päivän päästä kahteen ja sitten vähitellen yhteen. Ihan omaa kuntoa ja oloa kuullostellen.

Annettiin ohje, ettei pidä kantaa ja nostella taakkoja noin kuukauteen. Kävelyä ja liikuntaa suositeltiin oman voinnin mukaan. Ei missään tapauksessa saanut jäädä vain löhöilemaan sohvalle. Lepoa ja sopivaa liikkumista taas itseä kuunnellen. Menin neljän viikon päästä työhön ja tein kaiken kuten ennen. Rankempaa liikuntaa harrastin vasta myöhemmin.

Metalliset poistettiin 10 päivänä terveyskeskuksessa. Hoitaja napsi ne pois sutjakkaasti. Olin soittanut ja varannut ajan, niin ei tarvinnut istuskella pitkiä aikoja kävelyn jälkeen odottelemassa.

Ei mitän tukiliivejä tarjottu. Lääkärit sanoivat, että hyvä kun olen hoikka/normivartaloinen, niin ei pitäisi olla mitään ongelmia. Ohjeena myös, että paino kannattaa pitää kurissa jatkossakin.

Muuta: munasarjoja ei poistettu. Toisessa todettiin ennen leikauksta iso kysta. Gyne kysyi mielipidettä poistosta, sanoin, että ei mitään poisteta mitä ei ole pakko. Kumpaakaan munasarjaa ei poistettu. Lääkäri sanoi, että tuntemuksia niiden toiminnan lopumisesta voisi tulla puolen vuoden jälkeen. Leikkauksesta on nyt reilut yli kaksi vuotta ja ei ole vielä tullut mitään.

Lue lisää

Kiitos vastauksesta.

Kysyin näitä, koska olen hiukkasen hämmentynyt.

Nimittäin itselleni kirjoitettiin kuukaudeksi opiaatteja - ihan siis huumereseptillä.
Nosto rajoitus on kaksi kiloa kuukauden ajaksi. Ja sairausloma 8 viikkoa. Teen tosin sairaanhoitajan hommia kuntoututuslaitoksessa, mikä tarkoittaa raskaitakin nostoja ja tukemista.
Ompeleet ovat sulavat. Ei siis mitään myöhemmin poistettavaa.
Ja vaikka olen hyvin hoikkarakententeinen, niin minulle laitettiin tukiliivi jota täytyisi käyttää vuorokauden ympäri ainakin kaksi viikkoa ja sitten seuraavat kaksi viikkoa päivisin.

En siis odottanut mitään tällaista ja sen vuoksi olen hiukkasen hämmentynyt.

Nyttemmin toipilas kirjoitti:

Kiitos vastauksesta.

Kysyin näitä, koska olen hiukkasen hämmentynyt.

Nimittäin itselleni kirjoitettiin kuukaudeksi opiaatteja - ihan siis huumereseptillä.
Nosto rajoitus on kaksi kiloa kuukauden ajaksi. Ja sairausloma 8 viikkoa. Teen tosin sairaanhoitajan hommia kuntoututuslaitoksessa, mikä tarkoittaa raskaitakin nostoja ja tukemista.
Ompeleet ovat sulavat. Ei siis mitään myöhemmin poistettavaa.
Ja vaikka olen hyvin hoikkarakententeinen, niin minulle laitettiin tukiliivi jota täytyisi käyttää vuorokauden ympäri ainakin kaksi viikkoa ja sitten seuraavat kaksi viikkoa päivisin.

En siis odottanut mitään tällaista ja sen vuoksi olen hiukkasen hämmentynyt.

Lue lisää

Minulle ei kirjoitettu kotiin opiaatteja, sairaalassa sain niitä kyllä kipuihin.

Nostorajoituksesta lääkärit puhuivat vain tuon kuukauden ajaksi. Itse tein sitten kunnon mukaan asioita sen aikana ja sen jälkeen. Sairausloma oli tosiaan 4vk ja työni on keskiraskasta. Siihen ei kyllä kuulu taakkojen nostamista, vain paljon kävelemistä, mikä tuntuikin neljän viikon jälkeen aluksi pari ensi päivää raskaalta.

Metalliset haavaniitit poistettiin siis kymmenen päivän päästä terveyskeskuksessa. Siisti homma ja helposti lähtivät. Ainakin minulla helpommin kuin solmitut, joista on aiempaa kokemusta. Hoitaja laittoi haavateippiä muutaman lappusen ja sanoi, että niitä voisi pitää vielä pari päivää. Muuten ompeleet olivat sulavia.

Mistään tukiliivistä ei ollut puhetta koko aikana, ei ennen eikä jälkeen leikkauksen. Mielenkiintoinen juttu kuulla sellaisesta. En ole kyllä huomannut kaivata sellaista.

avoleikkauksesta kirjoitti:

Minulle ei kirjoitettu kotiin opiaatteja, sairaalassa sain niitä kyllä kipuihin.

Nostorajoituksesta lääkärit puhuivat vain tuon kuukauden ajaksi. Itse tein sitten kunnon mukaan asioita sen aikana ja sen jälkeen. Sairausloma oli tosiaan 4vk ja työni on keskiraskasta. Siihen ei kyllä kuulu taakkojen nostamista, vain paljon kävelemistä, mikä tuntuikin neljän viikon jälkeen aluksi pari ensi päivää raskaalta.

Metalliset haavaniitit poistettiin siis kymmenen päivän päästä terveyskeskuksessa. Siisti homma ja helposti lähtivät. Ainakin minulla helpommin kuin solmitut, joista on aiempaa kokemusta. Hoitaja laittoi haavateippiä muutaman lappusen ja sanoi, että niitä voisi pitää vielä pari päivää. Muuten ompeleet olivat sulavia.

Mistään tukiliivistä ei ollut puhetta koko aikana, ei ennen eikä jälkeen leikkauksen. Mielenkiintoinen juttu kuulla sellaisesta. En ole kyllä huomannut kaivata sellaista.

Lue lisää

Surkimukselle: teit varmasti ihan hyvän päätöksen. Tuskin leikkaus huonommaksi oloasi tekee. Mielenrauhaa ja luottamusta hoitaviin ammattilaisiin vaan, keskity siihen. Leikkauksen jälkeen kyllä tietää, mitä voi tehdä ja mitä ei. Eniten varmaan huolehtisin suolen toiminnasta, nimittäin nukutus ja särkylääkkeet saavat vatsan toiminnan seisahtumaan ja se on kyllä yksi tukalan olon aiheuttaja ensimmäisinä päivinä.
Siihen voi kotikonstein itse yrittää vaikuttaa edes jollain tavalla, eli syömällä ennen leikkausta ehkä kevyempää/helpommin sulavampaa ruokaa ja pidempään jo ennen leikkausta opettaa elimistö runsaaseen vedenjuontiin- jos ei sitä muuten harrasta. Petinaapurini, joka avona leikattiin, sai suolihuuhtelun ennen kotiin lähtöä, että helpotti oloa.
Itse pyrin syömään kotiin päästyäni kaikenlaista mahdollista, mikä saisi suolen toimimaan. Aamuisin Nalle- puuroa, oikeastaa velliä :oD, päärynää, vettä join- janotti kyllä muutenkin ihan pirusti. Muutenkin pieniä ruoka- annoksia ja usein, paljon salaattia ja kevyttä helposti sulavaa, kuitua, no, en muutenkaan syö kuin ruisleipää tai jotain jyvähommelia. Levolacia otin huikkaa. Kyllä se siitä sitten lopulta lähti toimimaan ;oD
Joillekin avoleikatuille näytettiin tarjottavan kipupumppua kotiin, jos siltä tuntui.

Mulle ainakin tarjottiin mahdollisuutta soittaa osastolle niin ennen, kuin jälkeen leikkauksen, jos jotain mieltä painavaa kysyttävää ilmeni.
Aika hyvin tuli viimeiset ohjeet esikäynnillä selväksi ja hyvin selkeää kaikki leikkaukseen liittyvä, miten leikataan ja miksi ja vielä konsultaatio toiselta leikkaavalta lääkäriltä. Kaikki henkilökunta oli mukavia ja huolehtivaisia osastolla. Jotenkin oli aika turvallinen olo sitten leikkauspäivän aamuna mennä sairaalaan. Nukutuslääkäri kävi juttusilla ja sekin rauhoitti. Sitten kun esilääkityksen sai, niin alkoi olemaan loppumaailma aivan yhdentekevää- ja seuraavan kerran sitten heräiltiinkin ja homma oli ohi.

Veriarvoni oli ihan ookoo, kun kokeissa kävin ennen, ihme vaikka olin vuotanut kuin niagara jatkuvasti. Eli en tainnut sen ihmeemmin mitään vitumiineja ottaa, jaa, taisin nappailla muuten vaan monivitamiiniporetta joo. Ei ne varmaan pahitteeksikaan ole. Jälkeenpäin sitten gyneni ehdotti maitohappobakteerikuuria ja hapanmaitotuotteita, että elimistön floora tasapainottuu. Puhtaaksi klanssauksesta siis saattaapi hiivan saada vaivakseen.
Jokainen varmaan toipuu ja tuntee tavallaan, mutta itse tosiaan oli aika kipeä/pönkkö vatsan alueelta, joten naurut ja aivastelut kyllä tuntui ekan 2 viikon aikana ja sitä sitten varoi olevinaan vielä pidempäänkin. Piereskelemään kyllä kannustettiin ihan jo sairaalassa :oD

Itse säikähdin kotona kamalasti, kun kissa hyppäsi suoraan mahan päälle, kun oli kotiin tullut ja sohvalle asettunut, reppana ymmärtänyt ollenkaan. No eipä siitäkään mitään fiaskoa seurannut, ja kissakin oppi kerrasta, että mamman masussa on jotain, pesi sitten kiihkeästi mun otsaa ja nenää, että paranisin nopeammin :oD

Nostelut ja kantaminen tosiaan kannattaa jättää muille muutamaksi viikoksi. Antaa tosiaan rauhassa paikkojen parantua, muutenkaan mistään rehkimisestä ole mitään hyötyä, elimistöllä on oma vauhtinsa parantaa haavat ja muut. Nokoset eli nukkuminen saikun aikana on tarpeellista, joten ei kannata syyllistää itseään vaan ottaa rennosti, rentoutuneena toipuminenkin onnaa paremmin. Itse sippasin kaksikin kertaa päivässä ja sitten vielä yöunet päälle, että aika lahjakkaasti.

Tsemppiä Surkimukselle kaikesta huolimatta, kyllä se hyvin menee, usko vaan. Keskity ajattelemaan vain hyviä puolia nyt kun asia on prosessissa.

ei enää toipilaana kirjoitti:

Surkimukselle: teit varmasti ihan hyvän päätöksen. Tuskin leikkaus huonommaksi oloasi tekee. Mielenrauhaa ja luottamusta hoitaviin ammattilaisiin vaan, keskity siihen. Leikkauksen jälkeen kyllä tietää, mitä voi tehdä ja mitä ei. Eniten varmaan huolehtisin suolen toiminnasta, nimittäin nukutus ja särkylääkkeet saavat vatsan toiminnan seisahtumaan ja se on kyllä yksi tukalan olon aiheuttaja ensimmäisinä päivinä.
Siihen voi kotikonstein itse yrittää vaikuttaa edes jollain tavalla, eli syömällä ennen leikkausta ehkä kevyempää/helpommin sulavampaa ruokaa ja pidempään jo ennen leikkausta opettaa elimistö runsaaseen vedenjuontiin- jos ei sitä muuten harrasta. Petinaapurini, joka avona leikattiin, sai suolihuuhtelun ennen kotiin lähtöä, että helpotti oloa.
Itse pyrin syömään kotiin päästyäni kaikenlaista mahdollista, mikä saisi suolen toimimaan. Aamuisin Nalle- puuroa, oikeastaa velliä :oD, päärynää, vettä join- janotti kyllä muutenkin ihan pirusti. Muutenkin pieniä ruoka- annoksia ja usein, paljon salaattia ja kevyttä helposti sulavaa, kuitua, no, en muutenkaan syö kuin ruisleipää tai jotain jyvähommelia. Levolacia otin huikkaa. Kyllä se siitä sitten lopulta lähti toimimaan ;oD
Joillekin avoleikatuille näytettiin tarjottavan kipupumppua kotiin, jos siltä tuntui.

Mulle ainakin tarjottiin mahdollisuutta soittaa osastolle niin ennen, kuin jälkeen leikkauksen, jos jotain mieltä painavaa kysyttävää ilmeni.
Aika hyvin tuli viimeiset ohjeet esikäynnillä selväksi ja hyvin selkeää kaikki leikkaukseen liittyvä, miten leikataan ja miksi ja vielä konsultaatio toiselta leikkaavalta lääkäriltä. Kaikki henkilökunta oli mukavia ja huolehtivaisia osastolla. Jotenkin oli aika turvallinen olo sitten leikkauspäivän aamuna mennä sairaalaan. Nukutuslääkäri kävi juttusilla ja sekin rauhoitti. Sitten kun esilääkityksen sai, niin alkoi olemaan loppumaailma aivan yhdentekevää- ja seuraavan kerran sitten heräiltiinkin ja homma oli ohi.

Veriarvoni oli ihan ookoo, kun kokeissa kävin ennen, ihme vaikka olin vuotanut kuin niagara jatkuvasti. Eli en tainnut sen ihmeemmin mitään vitumiineja ottaa, jaa, taisin nappailla muuten vaan monivitamiiniporetta joo. Ei ne varmaan pahitteeksikaan ole. Jälkeenpäin sitten gyneni ehdotti maitohappobakteerikuuria ja hapanmaitotuotteita, että elimistön floora tasapainottuu. Puhtaaksi klanssauksesta siis saattaapi hiivan saada vaivakseen.
Jokainen varmaan toipuu ja tuntee tavallaan, mutta itse tosiaan oli aika kipeä/pönkkö vatsan alueelta, joten naurut ja aivastelut kyllä tuntui ekan 2 viikon aikana ja sitä sitten varoi olevinaan vielä pidempäänkin. Piereskelemään kyllä kannustettiin ihan jo sairaalassa :oD

Itse säikähdin kotona kamalasti, kun kissa hyppäsi suoraan mahan päälle, kun oli kotiin tullut ja sohvalle asettunut, reppana ymmärtänyt ollenkaan. No eipä siitäkään mitään fiaskoa seurannut, ja kissakin oppi kerrasta, että mamman masussa on jotain, pesi sitten kiihkeästi mun otsaa ja nenää, että paranisin nopeammin :oD

Nostelut ja kantaminen tosiaan kannattaa jättää muille muutamaksi viikoksi. Antaa tosiaan rauhassa paikkojen parantua, muutenkaan mistään rehkimisestä ole mitään hyötyä, elimistöllä on oma vauhtinsa parantaa haavat ja muut. Nokoset eli nukkuminen saikun aikana on tarpeellista, joten ei kannata syyllistää itseään vaan ottaa rennosti, rentoutuneena toipuminenkin onnaa paremmin. Itse sippasin kaksikin kertaa päivässä ja sitten vielä yöunet päälle, että aika lahjakkaasti.

Tsemppiä Surkimukselle kaikesta huolimatta, kyllä se hyvin menee, usko vaan. Keskity ajattelemaan vain hyviä puolia nyt kun asia on prosessissa.

Lue lisää

kirjoitus. Tuollaista tukea ja realista kertomusta olisin minäkin kaivannut täältä leikkaukseen mennessä. Tosin kyllä keskustelu lääkärien ja hoitajien kanssa oikaisi muutamia virheellisiä käsityksiä joita tänne oli kirjoitettu omista mietteistä.

ei enää toipilaana kirjoitti:

Surkimukselle: teit varmasti ihan hyvän päätöksen. Tuskin leikkaus huonommaksi oloasi tekee. Mielenrauhaa ja luottamusta hoitaviin ammattilaisiin vaan, keskity siihen. Leikkauksen jälkeen kyllä tietää, mitä voi tehdä ja mitä ei. Eniten varmaan huolehtisin suolen toiminnasta, nimittäin nukutus ja särkylääkkeet saavat vatsan toiminnan seisahtumaan ja se on kyllä yksi tukalan olon aiheuttaja ensimmäisinä päivinä.
Siihen voi kotikonstein itse yrittää vaikuttaa edes jollain tavalla, eli syömällä ennen leikkausta ehkä kevyempää/helpommin sulavampaa ruokaa ja pidempään jo ennen leikkausta opettaa elimistö runsaaseen vedenjuontiin- jos ei sitä muuten harrasta. Petinaapurini, joka avona leikattiin, sai suolihuuhtelun ennen kotiin lähtöä, että helpotti oloa.
Itse pyrin syömään kotiin päästyäni kaikenlaista mahdollista, mikä saisi suolen toimimaan. Aamuisin Nalle- puuroa, oikeastaa velliä :oD, päärynää, vettä join- janotti kyllä muutenkin ihan pirusti. Muutenkin pieniä ruoka- annoksia ja usein, paljon salaattia ja kevyttä helposti sulavaa, kuitua, no, en muutenkaan syö kuin ruisleipää tai jotain jyvähommelia. Levolacia otin huikkaa. Kyllä se siitä sitten lopulta lähti toimimaan ;oD
Joillekin avoleikatuille näytettiin tarjottavan kipupumppua kotiin, jos siltä tuntui.

Mulle ainakin tarjottiin mahdollisuutta soittaa osastolle niin ennen, kuin jälkeen leikkauksen, jos jotain mieltä painavaa kysyttävää ilmeni.
Aika hyvin tuli viimeiset ohjeet esikäynnillä selväksi ja hyvin selkeää kaikki leikkaukseen liittyvä, miten leikataan ja miksi ja vielä konsultaatio toiselta leikkaavalta lääkäriltä. Kaikki henkilökunta oli mukavia ja huolehtivaisia osastolla. Jotenkin oli aika turvallinen olo sitten leikkauspäivän aamuna mennä sairaalaan. Nukutuslääkäri kävi juttusilla ja sekin rauhoitti. Sitten kun esilääkityksen sai, niin alkoi olemaan loppumaailma aivan yhdentekevää- ja seuraavan kerran sitten heräiltiinkin ja homma oli ohi.

Veriarvoni oli ihan ookoo, kun kokeissa kävin ennen, ihme vaikka olin vuotanut kuin niagara jatkuvasti. Eli en tainnut sen ihmeemmin mitään vitumiineja ottaa, jaa, taisin nappailla muuten vaan monivitamiiniporetta joo. Ei ne varmaan pahitteeksikaan ole. Jälkeenpäin sitten gyneni ehdotti maitohappobakteerikuuria ja hapanmaitotuotteita, että elimistön floora tasapainottuu. Puhtaaksi klanssauksesta siis saattaapi hiivan saada vaivakseen.
Jokainen varmaan toipuu ja tuntee tavallaan, mutta itse tosiaan oli aika kipeä/pönkkö vatsan alueelta, joten naurut ja aivastelut kyllä tuntui ekan 2 viikon aikana ja sitä sitten varoi olevinaan vielä pidempäänkin. Piereskelemään kyllä kannustettiin ihan jo sairaalassa :oD

Itse säikähdin kotona kamalasti, kun kissa hyppäsi suoraan mahan päälle, kun oli kotiin tullut ja sohvalle asettunut, reppana ymmärtänyt ollenkaan. No eipä siitäkään mitään fiaskoa seurannut, ja kissakin oppi kerrasta, että mamman masussa on jotain, pesi sitten kiihkeästi mun otsaa ja nenää, että paranisin nopeammin :oD

Nostelut ja kantaminen tosiaan kannattaa jättää muille muutamaksi viikoksi. Antaa tosiaan rauhassa paikkojen parantua, muutenkaan mistään rehkimisestä ole mitään hyötyä, elimistöllä on oma vauhtinsa parantaa haavat ja muut. Nokoset eli nukkuminen saikun aikana on tarpeellista, joten ei kannata syyllistää itseään vaan ottaa rennosti, rentoutuneena toipuminenkin onnaa paremmin. Itse sippasin kaksikin kertaa päivässä ja sitten vielä yöunet päälle, että aika lahjakkaasti.

Tsemppiä Surkimukselle kaikesta huolimatta, kyllä se hyvin menee, usko vaan. Keskity ajattelemaan vain hyviä puolia nyt kun asia on prosessissa.

Lue lisää

Ette uskokaan, miten paljon on auttanut, kun olen vuoroin itkenyt ja vuoroin toivonut ja uskonut täällä netissä tämän asian puitteissa. Olen sellainen luonteeltani, että en osaa enkä halua edes ystäviäni näillä asioilla jatkuvasti rasittaa. se on luonnekysyms, toisethan purkaa kaiken läheistensä niskaan. Itse ainakin huomasin, miten puolisokin välillä meinasi tuskastua, kun kävin tätä henkisen puolen prosessia läpil
Ehkä on kuitenkin niin, että kun ei oikeastaan ikinä ole ollut sairaalassa - paitsi synnyttämässä ja muita sairaita katsomassa, sairaalasta on muodostunut itselle aika korkea kynnyskysymys.
sekin turhauttaa ja nöyryyttää, että vaikka ikänsä eri tavalla liikuntaa harrastaneena - aivan laidasta laitaan syviä lihaksia unohtamatta - ei näköjään itse voi vaikuttaa kaikkeen. Repsahdukset alkavat itse kullakin omalla tavallaan.Tällä hetkellä siis työstän syyllisyyttä siitä, että olisinko voinut jotain tehdä toisin. Olenko jotenkin väärin liikkunut tai jotain unohtanut? Ymmärrän kuitenkin, että se kai lie turhaa.
Nyt tosiaan alan keskittymään tulevaan leikkaukseen hoitamalla kuntoani, mahdollisesti tankkaamalla vitamiineja ja hivenaineita. Kuulin tuttavaltani, että sinkki mm edistää haavojen paranemista kuten myps C-vitamiini.
edelleen sairaalaanmeno ja leikkaus ja toipuminen pelottavat. Nyt vain olen yrittämässä muuttaa ajatteluani niin, että poimin kaikesta tiedosta VAIN ne positiiviset asiat ja onnistuneet tapaukset. tämä ei edelleenkään täysin toimi, vaan vieläkin välillä meinaa paniikki iskeä päälle. silloin tekstaan mun parhaalle kaverille. Hän vetää minut taas sieltä kaivosta ylös. Tekin täällä olette vetäneet jo monta kertaa.
Kiitos.

Mielestäni sinun kannataa soittaa ja tiedustella mieltäsi askarruttavasta tunteesta sairaalaan, jossa sinut on leikattu. He opastavat sinua. Minulle lähtiessä annetiin puh. numero, josta voi tiedutella, jos jotain oireilua ilmenee. Kyllä sinulla on tosiaan ollut isot myomat, jos noin paljon painoivat?
Minun tähystysleikkauksesta on kulunut yli 3 kk ja kävin eilen yksityisellä gynellä jälkitarkastuksessa. Ei laskeumia. kaikki ok. Aiemminkin vaivanneeseen virtsankarkailuun lähete sairaalan päivystykseen. Nyt kun olen saanut flunssan ja yskittää, niin oire on oikein korostunut ja kostuttanut.
Sais senkin vielä kuntoon sit.
Vointeja ja kirjoittele miten oireesi kanssa meni

Täh.leikattu kirjoitti:

Mielestäni sinun kannataa soittaa ja tiedustella mieltäsi askarruttavasta tunteesta sairaalaan, jossa sinut on leikattu. He opastavat sinua. Minulle lähtiessä annetiin puh. numero, josta voi tiedutella, jos jotain oireilua ilmenee. Kyllä sinulla on tosiaan ollut isot myomat, jos noin paljon painoivat?
Minun tähystysleikkauksesta on kulunut yli 3 kk ja kävin eilen yksityisellä gynellä jälkitarkastuksessa. Ei laskeumia. kaikki ok. Aiemminkin vaivanneeseen virtsankarkailuun lähete sairaalan päivystykseen. Nyt kun olen saanut flunssan ja yskittää, niin oire on oikein korostunut ja kostuttanut.
Sais senkin vielä kuntoon sit.
Vointeja ja kirjoittele miten oireesi kanssa meni

Lue lisää

Kuten otsikosta kuuluu, pelkään laskeumia nyt leikkauksen jälkeen.

Onko kenelläkään kokemusta esimerkiksi emätinlaskeumasta?
Entä onko VENUS Vagitrim -kuulista mitään apua, onko kukaan kokeillut harjoittelua näillä ehkäisevässä tarkoituksessa?
Millaisia oireita emätinlaskeuma aiheuttaa?

Laskeuman pelkääjä kirjoitti:

Kuten otsikosta kuuluu, pelkään laskeumia nyt leikkauksen jälkeen.

Onko kenelläkään kokemusta esimerkiksi emätinlaskeumasta?
Entä onko VENUS Vagitrim -kuulista mitään apua, onko kukaan kokeillut harjoittelua näillä ehkäisevässä tarkoituksessa?
Millaisia oireita emätinlaskeuma aiheuttaa?

Lue lisää

myös minulle. Itsekin pitkällisen henkisen taistelun jälkeen olen leikkaukseen menosa. Minulla jarruna on just ollut nuo mahdolliset kohdunpoiston jälkeiset MYÖHEMMÄTkomplikaatiot - laskeumat. Lääkärit niistä kysellessäni yleensä jotenkin vähättelevät asiaa, vaikka kyllä se totuus on, että kun joku "tulppa" poistetaan, kudoksia leikellään ja kursitaan kasaan, ei tulos varmaan voi olla mitenkään sataprosenttisen varma. vielä jos kudostyyppi on sitä repsahtavamaa lajia, niin laskeumia varman tulee ellei ennemmin niin sitten myöhemmin. Lääkärit ei kuitenkaan näitä myöhemmin tulleita laskeumia edes noteeraa kohdunpoiston jälkitilaksi, vaikka ne sitä oikeastan ovat.
siis vastauksia kuulatreenin tuloksista ja yleensä mahdollisuudesta semmoiseen sen emätintuppelon kanssa Kiitos
edelleen pelokkaana

Surkimus kirjoitti:

myös minulle. Itsekin pitkällisen henkisen taistelun jälkeen olen leikkaukseen menosa. Minulla jarruna on just ollut nuo mahdolliset kohdunpoiston jälkeiset MYÖHEMMÄTkomplikaatiot - laskeumat. Lääkärit niistä kysellessäni yleensä jotenkin vähättelevät asiaa, vaikka kyllä se totuus on, että kun joku "tulppa" poistetaan, kudoksia leikellään ja kursitaan kasaan, ei tulos varmaan voi olla mitenkään sataprosenttisen varma. vielä jos kudostyyppi on sitä repsahtavamaa lajia, niin laskeumia varman tulee ellei ennemmin niin sitten myöhemmin. Lääkärit ei kuitenkaan näitä myöhemmin tulleita laskeumia edes noteeraa kohdunpoiston jälkitilaksi, vaikka ne sitä oikeastan ovat.
siis vastauksia kuulatreenin tuloksista ja yleensä mahdollisuudesta semmoiseen sen emätintuppelon kanssa Kiitos
edelleen pelokkaana

Lue lisää

Laskeumat johtuvat:

lantionpohjan yleisestä lihasheikkoudesta
vatsaontelon sisäisten painosuhteiden muuttumisesta epäedullisiksi esim. vatsanpeitelihasten veltostuessa tai painon noustessa, lihavuus on merkittävä tekijä paitsi laskeumien kehittymiselle myös mahdollisen korjausleikkauksen tulosten pysyvyydelle
raskas työ altistaa laskeumien kehittymiselle
taaksepäin kallistuva kohtu laskeutuu helpommin kuin eteenpäin nouseva
perinnöllinen kudosheikkous edesauttaa laskeumien kehittymistä
raskaudet ja synnytykset venyttävät kudoksia
vaihdevuosien ja iän myötä tapahtuva kudosten veltostuminen lisää riskiä laskeumien muodostumiselle

Oireet

Laskeumat voivat aiheuttaa painontunnetta lantion pohjassa sekä alavatsa- ja ristiselkäkipua. Pullistava kudos saattaa hankaantua ja tulehtua. Tiheävirtsaisuutta tai rakon tyhjentämisongelmia esiintyy erityisesti emättimen etuseinämän laskeuman yhteydessä, mutta myös pelkkä kohdunlaskeuma voi aiheuttaa ko. vaivoja. Virtsanpidätyskyvyn ongelmat eivät välttämättä liity laskeumiin. Emättimen takaseinämän laskeuma aiheuttaa ulostamisvaikeuksia.

Hoito

Vähäisiä vaivoja aiheuttavia laskeumia ei tarvitse korjata lainkaan. Lantion pohjan lihaksiston jäntevöittämisharjoituksista on useimmiten hyötyä. Jos vaikeat yleissairaudet ja huono yleiskunto sekä korkea ikä muodostavat liian suuria leikkausriskejä, voidaan emättimeen asettaa kudoksia kohottava laskeumarengas.

Leikkauksella pyritään palauttamaan elinten oikea asento ja tukevoittamaan lantion löystyneet kudosalueet. Kohdunlaskeumassa tehdään useimmiten koko kohdun poisto. Lisäksi suoritetaan tarpeen mukaan emättimen etuseinämän ja virtsarakon pohjan kohotus sekä emättimen takaseinämän korjaus. Vaihdevuosi-ikäisille tai vanhemmille suositellaan limakalvojen vahvistamiseksi paikallista estrogeenihormonihoitoa emättimeen n. 2 viikon ajaksi ennen leikkausta. Leikkaus tehdään useimmiten selkäydinpuudutuksessa, mutta nukutuskin on tilanteen mukaan mahdollinen. Leikkaus suoritetaan emättimen kautta. Ompeleet ovat kaikki emättimessä ja ne ovat itsestään sulavia, joten ompeleiden poistoa ei tarvita. Sairaalahoito kestää leikkauksen laajuuden mukaan 2-6 vrk ja sairausloma on 3-5 viikkoa.
ehsp.fi

Laskeumat ja syyt kirjoitti:

Laskeumat johtuvat:

lantionpohjan yleisestä lihasheikkoudesta
vatsaontelon sisäisten painosuhteiden muuttumisesta epäedullisiksi esim. vatsanpeitelihasten veltostuessa tai painon noustessa, lihavuus on merkittävä tekijä paitsi laskeumien kehittymiselle myös mahdollisen korjausleikkauksen tulosten pysyvyydelle
raskas työ altistaa laskeumien kehittymiselle
taaksepäin kallistuva kohtu laskeutuu helpommin kuin eteenpäin nouseva
perinnöllinen kudosheikkous edesauttaa laskeumien kehittymistä
raskaudet ja synnytykset venyttävät kudoksia
vaihdevuosien ja iän myötä tapahtuva kudosten veltostuminen lisää riskiä laskeumien muodostumiselle

Oireet

Laskeumat voivat aiheuttaa painontunnetta lantion pohjassa sekä alavatsa- ja ristiselkäkipua. Pullistava kudos saattaa hankaantua ja tulehtua. Tiheävirtsaisuutta tai rakon tyhjentämisongelmia esiintyy erityisesti emättimen etuseinämän laskeuman yhteydessä, mutta myös pelkkä kohdunlaskeuma voi aiheuttaa ko. vaivoja. Virtsanpidätyskyvyn ongelmat eivät välttämättä liity laskeumiin. Emättimen takaseinämän laskeuma aiheuttaa ulostamisvaikeuksia.

Hoito

Vähäisiä vaivoja aiheuttavia laskeumia ei tarvitse korjata lainkaan. Lantion pohjan lihaksiston jäntevöittämisharjoituksista on useimmiten hyötyä. Jos vaikeat yleissairaudet ja huono yleiskunto sekä korkea ikä muodostavat liian suuria leikkausriskejä, voidaan emättimeen asettaa kudoksia kohottava laskeumarengas.

Leikkauksella pyritään palauttamaan elinten oikea asento ja tukevoittamaan lantion löystyneet kudosalueet. Kohdunlaskeumassa tehdään useimmiten koko kohdun poisto. Lisäksi suoritetaan tarpeen mukaan emättimen etuseinämän ja virtsarakon pohjan kohotus sekä emättimen takaseinämän korjaus. Vaihdevuosi-ikäisille tai vanhemmille suositellaan limakalvojen vahvistamiseksi paikallista estrogeenihormonihoitoa emättimeen n. 2 viikon ajaksi ennen leikkausta. Leikkaus tehdään useimmiten selkäydinpuudutuksessa, mutta nukutuskin on tilanteen mukaan mahdollinen. Leikkaus suoritetaan emättimen kautta. Ompeleet ovat kaikki emättimessä ja ne ovat itsestään sulavia, joten ompeleiden poistoa ei tarvita. Sairaalahoito kestää leikkauksen laajuuden mukaan 2-6 vrk ja sairausloma on 3-5 viikkoa.
ehsp.fi

Lue lisää

tämän minäkin olin jo googlaamalla löytänyt.

Kaipaisin nyt kuitenkin niitä omakohtaisia kokemuksia asiasta, kiitos.

Laskeumat ja syyt kirjoitti:

Laskeumat johtuvat:

lantionpohjan yleisestä lihasheikkoudesta
vatsaontelon sisäisten painosuhteiden muuttumisesta epäedullisiksi esim. vatsanpeitelihasten veltostuessa tai painon noustessa, lihavuus on merkittävä tekijä paitsi laskeumien kehittymiselle myös mahdollisen korjausleikkauksen tulosten pysyvyydelle
raskas työ altistaa laskeumien kehittymiselle
taaksepäin kallistuva kohtu laskeutuu helpommin kuin eteenpäin nouseva
perinnöllinen kudosheikkous edesauttaa laskeumien kehittymistä
raskaudet ja synnytykset venyttävät kudoksia
vaihdevuosien ja iän myötä tapahtuva kudosten veltostuminen lisää riskiä laskeumien muodostumiselle

Oireet

Laskeumat voivat aiheuttaa painontunnetta lantion pohjassa sekä alavatsa- ja ristiselkäkipua. Pullistava kudos saattaa hankaantua ja tulehtua. Tiheävirtsaisuutta tai rakon tyhjentämisongelmia esiintyy erityisesti emättimen etuseinämän laskeuman yhteydessä, mutta myös pelkkä kohdunlaskeuma voi aiheuttaa ko. vaivoja. Virtsanpidätyskyvyn ongelmat eivät välttämättä liity laskeumiin. Emättimen takaseinämän laskeuma aiheuttaa ulostamisvaikeuksia.

Hoito

Vähäisiä vaivoja aiheuttavia laskeumia ei tarvitse korjata lainkaan. Lantion pohjan lihaksiston jäntevöittämisharjoituksista on useimmiten hyötyä. Jos vaikeat yleissairaudet ja huono yleiskunto sekä korkea ikä muodostavat liian suuria leikkausriskejä, voidaan emättimeen asettaa kudoksia kohottava laskeumarengas.

Leikkauksella pyritään palauttamaan elinten oikea asento ja tukevoittamaan lantion löystyneet kudosalueet. Kohdunlaskeumassa tehdään useimmiten koko kohdun poisto. Lisäksi suoritetaan tarpeen mukaan emättimen etuseinämän ja virtsarakon pohjan kohotus sekä emättimen takaseinämän korjaus. Vaihdevuosi-ikäisille tai vanhemmille suositellaan limakalvojen vahvistamiseksi paikallista estrogeenihormonihoitoa emättimeen n. 2 viikon ajaksi ennen leikkausta. Leikkaus tehdään useimmiten selkäydinpuudutuksessa, mutta nukutuskin on tilanteen mukaan mahdollinen. Leikkaus suoritetaan emättimen kautta. Ompeleet ovat kaikki emättimessä ja ne ovat itsestään sulavia, joten ompeleiden poistoa ei tarvita. Sairaalahoito kestää leikkauksen laajuuden mukaan 2-6 vrk ja sairausloma on 3-5 viikkoa.
ehsp.fi

Lue lisää

Näitä googlauksia saa lukea tuon tuostakin. Löytyy jos jonkilaist besserwisseriä copypastaamaan näitä valmiita takstejä. Kertokaa omia kokemuksia kiitos!
Osaan ittsekin googlettaa.

ruohonjuuritietoa ka kirjoitti:

Näitä googlauksia saa lukea tuon tuostakin. Löytyy jos jonkilaist besserwisseriä copypastaamaan näitä valmiita takstejä. Kertokaa omia kokemuksia kiitos!
Osaan ittsekin googlettaa.

Lue lisää

Ei ilmeisesti ole omia kokemuksia, mutta fakta on parempi kuin mutu.

ruohonjuuritietoa ka kirjoitti:

Näitä googlauksia saa lukea tuon tuostakin. Löytyy jos jonkilaist besserwisseriä copypastaamaan näitä valmiita takstejä. Kertokaa omia kokemuksia kiitos!
Osaan ittsekin googlettaa.

Lue lisää

Turhaan täällä tiuskit, kysy asiantuntijalta. Mene muualle kiukuttelemaan, tuota se poisto kai teettää, kun ei hormonitoiminta pelaa.

Turhaan tiuskit kohd kirjoitti:

Turhaan täällä tiuskit, kysy asiantuntijalta. Mene muualle kiukuttelemaan, tuota se poisto kai teettää, kun ei hormonitoiminta pelaa.

en ole minä.
Minä vain mainitsin aikaisemmin, että olin itsekin googlannut sen edellisen asiapläjäyksen. Ja gynekologilta olen kysynyt ja saanut ihan asiallisia vastauksia. Mutta haluaisin kuulla niitä henkilökohtaisia kokemuksia tästä asiasta, sillä ainakaan gynekologini, joka on mies, ei osaa kertoa omaa kokemustaan asiasta.

Yhä näitä mahdollisia kokemuksia siis odotellessa.

Turhaan tiuskit kohd kirjoitti:

Turhaan täällä tiuskit, kysy asiantuntijalta. Mene muualle kiukuttelemaan, tuota se poisto kai teettää, kun ei hormonitoiminta pelaa.

ei tee ihmisestä kiukkuisempaa kuin muistakaan. Miettikääpä vaikka sitä, kuinka paljon esim PMS-oireet kiukuttaa joitakin ihmisiä. Heillähän kohtu ON tallella - yleensä. Ei näitä kiukutteluja voi pistää kohduttomuuden tai kohdullisuuden piikkiin. Yksilöllistä on kiukuttelukin. ei kai se haittaa, jos täällä joku kiukuttelee, kun ei ketään oikeasti satu. Tämähän on keskustelufoormi. Luulisi itse kenelläkin olevan sen verran järkeä, että ei ota nokkiinsa joka kirjoituksesta. Itse ainakaan en loukkaannu, jos joku täällä mesoo. Parempi niin kuin että kaataa kaiken kakan läheistensä päälle.

Kohdullinen kirjoitti:

ei tee ihmisestä kiukkuisempaa kuin muistakaan. Miettikääpä vaikka sitä, kuinka paljon esim PMS-oireet kiukuttaa joitakin ihmisiä. Heillähän kohtu ON tallella - yleensä. Ei näitä kiukutteluja voi pistää kohduttomuuden tai kohdullisuuden piikkiin. Yksilöllistä on kiukuttelukin. ei kai se haittaa, jos täällä joku kiukuttelee, kun ei ketään oikeasti satu. Tämähän on keskustelufoormi. Luulisi itse kenelläkin olevan sen verran järkeä, että ei ota nokkiinsa joka kirjoituksesta. Itse ainakaan en loukkaannu, jos joku täällä mesoo. Parempi niin kuin että kaataa kaiken kakan läheistensä päälle.

Lue lisää

Viikko sitten poistivat minulta (vihdoinkin) kohdun. Laparoskooppisesti ja poisto alateitse.
Tiistaina leikattiin, keskiviikkona pääsin kotiin ja perjantaina olin jo kävelemässä. Pari pvää olen kävellyt jo juoksumatolla punttien kanssa. Toipuminen edistyy hyvin.

Historiaa: 5 vuotta jatkuneet vuoto-ongelmat,

OnnellisestiKohduton kirjoitti:

Viikko sitten poistivat minulta (vihdoinkin) kohdun. Laparoskooppisesti ja poisto alateitse.
Tiistaina leikattiin, keskiviikkona pääsin kotiin ja perjantaina olin jo kävelemässä. Pari pvää olen kävellyt jo juoksumatolla punttien kanssa. Toipuminen edistyy hyvin.

Historiaa: 5 vuotta jatkuneet vuoto-ongelmat,

Lue lisää

Minulla tulee huhtikuussa vuosi kun leikattiin kohtu ja munasarjat pois. Olen jo muutamaan kertaa täällä kirjoittanut että kaikki meni todella hyvin. Ja edelleen ei ongelmia ole ollut, toipuminen sujui hyvin. Kipuja ei ole ollut. Vaihdevuodet aiheuttavat yöhikoilua, mutta minkäänlaisia mielialavaihteluita ei ole. Käytin hormonikorvaushoitoa puoli vuotta eli joulukuun alkuun saakka, mutta sitten tuli sellainen ongelma että sain päähäni laskimotukoksen. Koska siihen ei muuta syytä löytynyt, todettiin että mitä ilmeisemmin sen aiheutti hormonihoito. Joten sitä en voi enää käyttää, mutta pärjään ilman paremmin kuin odotin. Nuo yöhikoilut tosiaan ovat ainoa oire. Muuten tukos on saatu Marevan-hoidolla poistettua.
Muutama viikko leikkauksesta viime keväänä minulla ilmeni peräsuolen laskeuma. Ainakin gynekologini sanoi että se johtuu siitä kun kohtu on poistettu. Se on kuitenkin lievä, ja mielestäni se on lieventynyt viime kesästä. Joskus kun käy "kakalla", niin tulee tunne että suoleen jää jotain ja pitää mennä vähän päästä uudestaan. Suoleen jää ikäänkuin laajentuma johon ulostetta saattaa jäädä. Asia ei todellakaan vaivaa minua, ongelma on niin pieni. Minkänlaiseen leikkaukseen en aio mennä jos vaiva tälläisenä pysyy. Ja kun en päästä vatsaa kovalle, niin se toimii ihan hyvin. Kova vatsa on ainoa mikä joskus vaikeuttaa ulostamista. Syön leseitä ja kuitupitoista ruokaa joten vatsan kyllä saa pidettyä yleensä sopivana.

tyytyväinen49v. kirjoitti:

Minulla tulee huhtikuussa vuosi kun leikattiin kohtu ja munasarjat pois. Olen jo muutamaan kertaa täällä kirjoittanut että kaikki meni todella hyvin. Ja edelleen ei ongelmia ole ollut, toipuminen sujui hyvin. Kipuja ei ole ollut. Vaihdevuodet aiheuttavat yöhikoilua, mutta minkäänlaisia mielialavaihteluita ei ole. Käytin hormonikorvaushoitoa puoli vuotta eli joulukuun alkuun saakka, mutta sitten tuli sellainen ongelma että sain päähäni laskimotukoksen. Koska siihen ei muuta syytä löytynyt, todettiin että mitä ilmeisemmin sen aiheutti hormonihoito. Joten sitä en voi enää käyttää, mutta pärjään ilman paremmin kuin odotin. Nuo yöhikoilut tosiaan ovat ainoa oire. Muuten tukos on saatu Marevan-hoidolla poistettua.
Muutama viikko leikkauksesta viime keväänä minulla ilmeni peräsuolen laskeuma. Ainakin gynekologini sanoi että se johtuu siitä kun kohtu on poistettu. Se on kuitenkin lievä, ja mielestäni se on lieventynyt viime kesästä. Joskus kun käy "kakalla", niin tulee tunne että suoleen jää jotain ja pitää mennä vähän päästä uudestaan. Suoleen jää ikäänkuin laajentuma johon ulostetta saattaa jäädä. Asia ei todellakaan vaivaa minua, ongelma on niin pieni. Minkänlaiseen leikkaukseen en aio mennä jos vaiva tälläisenä pysyy. Ja kun en päästä vatsaa kovalle, niin se toimii ihan hyvin. Kova vatsa on ainoa mikä joskus vaikeuttaa ulostamista. Syön leseitä ja kuitupitoista ruokaa joten vatsan kyllä saa pidettyä yleensä sopivana.

Lue lisää

pelottavat minua hirveästi jo etukäteen. Varsinkin kun minun kohdalla kyse on nimenomaan huonon kudostyypin aiheuttamasta ongelmasta. Alkaa vieläkin välillä epäilyttämään, että jos sittenkin olen tehnyt virheratkaisun, kun leikkaukseen olen menossa. Mitä jos kumminkin tästä alkaa loputon "korjauskierre" Parsitaan parsimasta päästyä ja loppujen lopuski mistään ei tulekaan yhtään parempaa, vaan koko loppuelämä menee lääkäristä lääkäriin juostessa...
Viikonloppuina, kun en joudu olemaan jalkeilla kok päivää, olen miettinytkin, että jos rupeaisin vain suosiolla makailemaan kotona ja odottamaan kuolemaa. Ei kai se kauaa kestä, kun nyt jo pystyyn lahoaa vaikka kuinka koettaa kuntoa ylläpitää. Uskaltaako sitä jo viikonpäästä leikkauksesta muka juoksumatolla punttien kanssa kävellä? eikö siinä just tule painetta alaspäin ja ne laskeumariskit kasvaa..

Surkimus kirjoitti:

pelottavat minua hirveästi jo etukäteen. Varsinkin kun minun kohdalla kyse on nimenomaan huonon kudostyypin aiheuttamasta ongelmasta. Alkaa vieläkin välillä epäilyttämään, että jos sittenkin olen tehnyt virheratkaisun, kun leikkaukseen olen menossa. Mitä jos kumminkin tästä alkaa loputon "korjauskierre" Parsitaan parsimasta päästyä ja loppujen lopuski mistään ei tulekaan yhtään parempaa, vaan koko loppuelämä menee lääkäristä lääkäriin juostessa...
Viikonloppuina, kun en joudu olemaan jalkeilla kok päivää, olen miettinytkin, että jos rupeaisin vain suosiolla makailemaan kotona ja odottamaan kuolemaa. Ei kai se kauaa kestä, kun nyt jo pystyyn lahoaa vaikka kuinka koettaa kuntoa ylläpitää. Uskaltaako sitä jo viikonpäästä leikkauksesta muka juoksumatolla punttien kanssa kävellä? eikö siinä just tule painetta alaspäin ja ne laskeumariskit kasvaa..

Lue lisää

Leikkauksen jälkeen kehotetaan jalkeille ja liikkeelle mahdollisimman nopeasti omien tuntemuksien mukaan.

Hlökohtaisesti olen melko hyvässä kunnossa, ainakin ikäisekseni (45v) ja treenasin melko kovaa ennen leikkausta. Lähdin kolmantena päivänä leikkauksesta puolen tunnin hitaalle kävelylle, samoin siitä seuraavina päivinä. Viikon päästä leikkauksesta toistin saman sisätiloissa juoksumatolla vähän reippaammalla temmolla ja painot käsissä (ei nostoja). Olen siis liikkunut varovaisesti ja ollut nostelematta maitopurkkia isompaa.Nyt on leikkauksesta siis vajaa 2 viikkoa ja maanantaina pääsen aloittamaan jo salitreenin. Parempi onkin, sillä palaan jo loppuviikosta töihin, mikä on ajoittain fyysistäkin.

En osaa sanoa, miten kohdallasi liikuntaohjeet poikkeavat huonon kudostyypin takia. KIrjoittamasi viestin perusteella voisin varovasti arvioida, ettet taida olla henkisesti leikkaukseen valmis? Onko sinun mahdollista olla polille yhteydessä ja pyytää aikaa vastaanotolle uudestaan keskustelua varten? Itse olin odottanut kohdun poistoa jo 5 vuotta, joten nyt osaan vain riemuita asiasta. Toivon, että säilyn ongelmitta tästä eteenpäin.

Toivon sitä lämpimästi myös sinulle!

OnnellisestiKohduton kirjoitti:

Leikkauksen jälkeen kehotetaan jalkeille ja liikkeelle mahdollisimman nopeasti omien tuntemuksien mukaan.

Hlökohtaisesti olen melko hyvässä kunnossa, ainakin ikäisekseni (45v) ja treenasin melko kovaa ennen leikkausta. Lähdin kolmantena päivänä leikkauksesta puolen tunnin hitaalle kävelylle, samoin siitä seuraavina päivinä. Viikon päästä leikkauksesta toistin saman sisätiloissa juoksumatolla vähän reippaammalla temmolla ja painot käsissä (ei nostoja). Olen siis liikkunut varovaisesti ja ollut nostelematta maitopurkkia isompaa.Nyt on leikkauksesta siis vajaa 2 viikkoa ja maanantaina pääsen aloittamaan jo salitreenin. Parempi onkin, sillä palaan jo loppuviikosta töihin, mikä on ajoittain fyysistäkin.

En osaa sanoa, miten kohdallasi liikuntaohjeet poikkeavat huonon kudostyypin takia. KIrjoittamasi viestin perusteella voisin varovasti arvioida, ettet taida olla henkisesti leikkaukseen valmis? Onko sinun mahdollista olla polille yhteydessä ja pyytää aikaa vastaanotolle uudestaan keskustelua varten? Itse olin odottanut kohdun poistoa jo 5 vuotta, joten nyt osaan vain riemuita asiasta. Toivon, että säilyn ongelmitta tästä eteenpäin.

Toivon sitä lämpimästi myös sinulle!

Lue lisää

Mielestäni edellinen kirjoittaja on lähtenyt liikkeelle liian äkkiä. Itsekkin olin leikkauksen jälkeen hyvässä kunnossa, mutta en kyllä lähtenyt parin päivän päästä puolen tunnin kävelylle, enkä parin viikon kuluttua salille. Otin sairasloman (kolme viikkoa) aika rauhallisesti, ja ainakin omalta osaltani työhön meno sujui hyvin. Minun työni on myös ajoittain raskasta. Antakaa itsenne parantua rauhassa, kuntoilla ehtii kyllä vähemmälläkin hosumisella.

OnnellisestiKohduton kirjoitti:

Leikkauksen jälkeen kehotetaan jalkeille ja liikkeelle mahdollisimman nopeasti omien tuntemuksien mukaan.

Hlökohtaisesti olen melko hyvässä kunnossa, ainakin ikäisekseni (45v) ja treenasin melko kovaa ennen leikkausta. Lähdin kolmantena päivänä leikkauksesta puolen tunnin hitaalle kävelylle, samoin siitä seuraavina päivinä. Viikon päästä leikkauksesta toistin saman sisätiloissa juoksumatolla vähän reippaammalla temmolla ja painot käsissä (ei nostoja). Olen siis liikkunut varovaisesti ja ollut nostelematta maitopurkkia isompaa.Nyt on leikkauksesta siis vajaa 2 viikkoa ja maanantaina pääsen aloittamaan jo salitreenin. Parempi onkin, sillä palaan jo loppuviikosta töihin, mikä on ajoittain fyysistäkin.

En osaa sanoa, miten kohdallasi liikuntaohjeet poikkeavat huonon kudostyypin takia. KIrjoittamasi viestin perusteella voisin varovasti arvioida, ettet taida olla henkisesti leikkaukseen valmis? Onko sinun mahdollista olla polille yhteydessä ja pyytää aikaa vastaanotolle uudestaan keskustelua varten? Itse olin odottanut kohdun poistoa jo 5 vuotta, joten nyt osaan vain riemuita asiasta. Toivon, että säilyn ongelmitta tästä eteenpäin.

Toivon sitä lämpimästi myös sinulle!

Lue lisää

valmistautua leikkaukseen, sillä olen jo pian toista vuotta soutanut ja huovannut asian kanssa. Tämän valmiimmaksi ei voi tulla. Asia vain on niin, että välillä iskee paniikki ja pelko kaiken mahdollisen inhottavan johdosta, mitä voi sattua leikkauksessa, sen jälkeen ja jopa vuosien kuluttua leikkauksesta.
Tottakai kaikki voi mennä ihan hyvinkin ja sitä olen nyt jo pian kuukauden yrittänyt itselleni uskotella. Toisinaan paremmin ja toisinaan huonommin tuloksin.
Epäilen, ettei kovin äkkiä kannata esim salillekaan rynnätä, koska lantionpohjan lihakset eivät varsinaisesti ole edes lihasta, vaan eräänlaista sidekudosta, joka ei todellakaan venyttyään palaudu samalla tavalla kuin lihakset. Siis mikä venyy se on sitten venynyt. that`s it. Tämän takia epäilen, että liian nopea salitreeni leikkauksen jälkeen voi altistaa niille uusille laskeumille. Vaan kertokaapa te jo pitempään leikkauksesta toipuneet, miten pian lähditte kuntosalille. Voiko sitä yleensä enää kuntosalilla harrastaa? Meneekö liikuntaharrastukset joksikin eläkeläistepasteluksi tai salilla laitteiden testailuksi viidenkilon vastuksilla? Itse olen salilla harrastanut kuntoilua parikymppisestä asti, joten jos sen joutuu jättämään niin kyllä on sama heittää kintaat siskiin ja alkaa odottaa kuolemaa. On tosiaan inhottavaa, kun vanhuus kaatuu päälle näin konkreettisesti ja jotkut kehtaa hehkuttaa kuinka elämä muka on hienoa viisikymppisenä. Pskan marjat.

Surkimus kirjoitti:

valmistautua leikkaukseen, sillä olen jo pian toista vuotta soutanut ja huovannut asian kanssa. Tämän valmiimmaksi ei voi tulla. Asia vain on niin, että välillä iskee paniikki ja pelko kaiken mahdollisen inhottavan johdosta, mitä voi sattua leikkauksessa, sen jälkeen ja jopa vuosien kuluttua leikkauksesta.
Tottakai kaikki voi mennä ihan hyvinkin ja sitä olen nyt jo pian kuukauden yrittänyt itselleni uskotella. Toisinaan paremmin ja toisinaan huonommin tuloksin.
Epäilen, ettei kovin äkkiä kannata esim salillekaan rynnätä, koska lantionpohjan lihakset eivät varsinaisesti ole edes lihasta, vaan eräänlaista sidekudosta, joka ei todellakaan venyttyään palaudu samalla tavalla kuin lihakset. Siis mikä venyy se on sitten venynyt. that`s it. Tämän takia epäilen, että liian nopea salitreeni leikkauksen jälkeen voi altistaa niille uusille laskeumille. Vaan kertokaapa te jo pitempään leikkauksesta toipuneet, miten pian lähditte kuntosalille. Voiko sitä yleensä enää kuntosalilla harrastaa? Meneekö liikuntaharrastukset joksikin eläkeläistepasteluksi tai salilla laitteiden testailuksi viidenkilon vastuksilla? Itse olen salilla harrastanut kuntoilua parikymppisestä asti, joten jos sen joutuu jättämään niin kyllä on sama heittää kintaat siskiin ja alkaa odottaa kuolemaa. On tosiaan inhottavaa, kun vanhuus kaatuu päälle näin konkreettisesti ja jotkut kehtaa hehkuttaa kuinka elämä muka on hienoa viisikymppisenä. Pskan marjat.

Lue lisää

Leikkauksesta kaksi kuukautta. Aivan f-a-n-t-a-s-t-i-s-t-a ---- Ei Enää Koskaan Kuukautisia!

Hevosen selkään nousin tänään. Olisin voinut vointini puolesta jo aikaisemmin, mutta hevonen on nuori ja rasavilli. Oltuaan pitkään "työttömänä" löytyy siitä potkua sen verran, että katsoin parhaaksi tehdä pari viikkoa töitä ns. maasta käsin sen kanssa, jotta meille kummallekin kommandoketju olisi sitten selvä noustessani selkään. Se kannatti! Kentällä ensin hiukkasen veryttelyä ja kouluvääntöä, sen jälkeen sitten muutaman kilometrin metsälenkille keväiseen metsään. Itkin onnesta.


Eli leikkauksesta olen toipunut mieletöntä kyytiä. Jälkitarkastuksessa sitten kävi ilmi miksi minun piti pitää sitä hiton korsettia niin pitkään ja miksi minulle laitettiin erittäin voimakkaat kipulääkkeet kotiin.Nimittäin leikkaus oli osoittautunut huomattavasti suuremmaksi kuin alunperin olivat ajatelleet. Kasvaimia oli sen verran paljon myös kohdun ulkopuolella, että olivat joutuneet "sorkkimaan" myös suolen seinämiä ja virtsarakkoa. Halusivat sitten varmistaa parhaan mahdollisen toipumisen tuolla korsettisysteemillä. Nyt olen perin kiitollinen. Haava on suuri, suurempi kuin perinteinen bikinileikkaus, juuri tuosta samaisesta syystä. On kuitenkin parantunut hyvin.

Jälkitarkastuksessa kaikki kohdallaan. Ei mitään poikkeavaa. Ja patologilta lausunto, että kyseessä oli hyvälaatuisia kasvaimia. Ja muuten munasarjat toimivat kuin kello, entiseen tahtiin. Nimittäin tunnistan hyvin kropastani munasolun irtoamisajankohdan. Ja itse asiassa jälkitarkastuksessa se nähtiin todistettavasti myös UÄ:ssä.

Jotenkin on vaan niin käsittämätön ajatus, ettei enää kuukautisia ole tulollakaan. Aivan käsittämätön helpotus päästä vuotohelvetistä. Hb:kin on jo noussut. Fantastista voida ostaa kivoja pikkuhousuja ajattelematta milloin niitä voi käyttää.

Noista laskeumista sen verran, että kysyin tästä gynekologiltani. Hän katsoi, että on toistaiseksi liian aikaista päätellä onko minulla riski siihen, mutta hänen mukaan tämä on lähinnä laparoskooppisten leikkausten ongelma, että väistämättä muutama prosentti tulee tästä kärsimään. Samaan hengenvetoon hän tuumasi, että herääkin kysymys, kuinka moni näistä naisista olisi ennenmmin tai myöhemmin kehittänyt kuitenkin laskeuman, leikattiin tai ei. Että jälkikäteen tätä on aina vaikea arvioida. Hänen mukaansa ratsastusharrastus on hyvä suoja tälle. Sen lisäksi hän mainitsi vaginapainot, joilla voi myös harjoitella. Sanoi, että näitä voi ostaa joko apteeksta tai Instrusta. Mainitsi kaksi eri merkkiä, joita suositteli. Mutta enhän minä nyt muista mitä ne merkit oli. Sanoi, ettei osaa sitten sanoa näistä geishakuulina myytävistä, joita voi ostaa seksibutiikeista ym. liikkeistä.

Eli tämmöistä täällä.
Iloista kevään odotusta muillekin!