Kirkollinen opetus lapsikasteesta on selvä eksytys, luvatessaan, pelastuksen synnistä, vapautuksen perkeleen vallasta ja jossa tullaan Jumalan lapseksi!.
Raamatun opetus on, että kun tunnustamme syntimme ja uskossa vastaanotamme Jeesuksen vapahtajanamme, saamme syntimme anteeksi ja meistä tulee Jumalan lapsia, Kristuksen seurakunnan jäseniä ja vasta sitten otamme kasteen Herran Jeesuksen nimeen ja saamme uskossa luvatun Pyhän Hengen.
Jumalan Sanan ilmoitus on se mikä määrittelee kuka kastetaan, miksi kastetaan ja miten kastetaan. Lapsikasteopettajat hakevat tukea näkemyksilleen Apostolien jälkeisestä kirkkoseurakunta historiasta, jossa heidän mukaansa on kastettu lapsia.
Tällainen oppirakennelman muodostaminen on Raamatun selvän ilmoituksen ulkopuolista tarkoitushakuista todistelua lapsi kasteen raamatullisuudesta. Raamatullinen yksi kaste löytyy vain ja ainoastaan Raamatusta, joka on kaikille sukupolville ainoa Raamatullinen Jumalan sanan ilmoitus.
Raamatunmukaisia opetusperusteita ei ole lainkaan viisasta etsiä kirkkohistorioista, koska sillä tiellä ajautuu helposti umpioon jota Raamattu ei omana opetuksenaan tunnista. Ainoa tapa todistaa Raamatullinen opetus on osoittaa se suoraan Jumalan sanasta, sillä siellä on tuore ja selvä Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle. Lapsikaste on kirkollista ja väärä opetusta, jonka jokaisen uskovan tulisi hylätä pois lihan tekona!.
Raamattu ei opeta mitään ns. kirkollisesta "kaste sakramentista", eikä mistään muistakaan sakramenteista joita kirkko jäsenilleen opettaa. Sakramentin syntyjuuret ovat vanhoissa pakanallisissa mysteeri uskonnoissa. Kirkkolatinan sana "sacramentum" -(salaisuus) ja kreikan kielen - "mysterion" ovat samaa asiaa tarkoittavat ilmaisut!.
Sacramentum sana tarkoitti roomalaisen sotilaallista "lippuvalaa", joka oli tarkoitukseltaan uskollisuudenvala Rooman keisarille ja armeijalle!. Vala oli luonteeltaan salaisuus-(sacramentum), johon liitettiin maagisia voimia. Alkuperältään sakramentti on kuitenkin siis pakanauskonnollinen rituaali. Ja myös vanhoihin "mysteeriuskontoihin" käytiin sisälle näiden salaisten sakramenttien kautta.
Mysteeri, eli sakramentti yhdisti sakramentissa mysteiksi vihityt toisiinsa ja "jumaluuteen". Olennaisinta oli elämän täydellinen uudistuminen, jonka sai aikaan sakramentin vaikuttama "lihallinen" kuolema ja hengen ylösnousemus.
Sakramentti kuljetti "valavihityn" pimeyden läpi valoon!, ja sen kautta tultiin sisälle kaikkien maailmanvaltojen valta-uskontoihin, ja kaikkien niiden ytimenä oli eri nimillä vaikuttama muinaisen Baabelin/Babylonian uskonnon Taivaan kuningatar-Äiti-lapsikultti!. Ja sellaisena se oli myös viimeisessä, Uuden Liiton alkuseurakunnan aikana vaikuttaneessa Rooman maailman valtakunnassa, josta se sekoitettiin kristinuskon kanssa seurakunnan turmeltuessa ja enemmistön luodessa seurakunnan rinnalle kirkkolaitoksen, lopullisesti 300-luvulla jKr.
Siitä lähtien valtionkirkkoihin on tultu sisälle sakramenttipapin toimittama.
Käsite "sakramentti" ei siis nouse lainkaan Raamatun opetuksesta, vaan pakanallisista mysteeriuskonnoista. Katolinen kirkko, joka syntyi pakanallisen Rooman valtakunnan sisälle, oli jo omaksunut sakramenttiuskonnon harjoittamisen. Katolinen kirkko siirsi pakanallisen sakramentti- käsitteen kirkkonsa jumalanpalvelus menoihin, jättäen sakramentit oleviksi ja suoritettaviksi kirkonmenoiksi! Kuitenkin sillä tavalla, että se vaihtoi pakanallisille sakramentti käsitteille ns. kristilliset nimet, esim, "äiti-lapsi" käsite vaihtui "Maria-Jeesuslapsi" käsitteeksi.
Opetus pakanalliseen sakramenttiin osallistumisesta, joka pelasti ihmisen pimeydestä valoon, vaihdettiin kirkkoisien toimesta lapsikasteen ja ehtoollisen sakramentiin, jotka antavat pelastuksen jokaiselle, joka osallistuu näihin sakramentteihin.
Näin siis pakanallinen epäjumalanpalvelus istutettiin katoliseen kirkkoon. Katolinen kirkko ei ole Raamatun opettama Jumalan seurakunta, koska Jumalan seurakuntaan ei tulla sisälle pakanallisten sakramenttien kautta. Vaan Jumalan seurakuntaan tullaan sisälle sen jälkeen, kun on kuultu pelastuksen evankeliumin sanoma ja tehty parannus ja sydämen uskolla ja suun tunnustuksella julkisesti uskotaan Jeesukseen Kristukseen ja Jumalan sanaan.
Tällaiset pakanalliset sakramentti-riitit, joita katolinen kirkko harjoittaa siirtyivät perintönä myös ortodoksiseen ja luterilaiseen kirkkoon!.
Etymologia eli se, mistä joku sana on muodostunut, ei tietysti ole sama asia, kuin sanan merkitys tänä päivänä, mutta kiistaton tosiasia on, että Sakramentti sanan alkumerkitys on syvästi pakanallinen "salaoppi"!. Sakramentti-käsite on Raamatulle täysin tuntematon käsite, eikä tämän sakramentti käsitteen sisältö tänäkään päivänä ole irrallaan sen pakanallisesta alkumerkityksestä, vaan se on yhä edelleenkin, hämmästyttävänkin suorassa, yhteydessä alkuperäänsä.
Vuosituhannetkin ovat vierineet, mutta merkillisen uskollisesti sakramentti käsitteen sisältö on pysynyt alkuperälleen uskollisena ja pakanallisena. Asia ei muutu sillä, että noita valjaita on enemmän taikka vähemmän vetämässä myös Jumalan Hengestä syntynyttä kansaa.
Lut.kirkon pappeja, työntekijöitä ja heidän alaisiaan on käynyt salaa kasteella täällä kotisuomessa ja myös Israelissa.
"Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa, Matt 5:11-16.
Gal 5:27; Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
Sinä joka olet uskova Jumalan lapsi ja salaa käynyt kasteella, julkista tekosi, sillä ne ovat Herrassa tehdyt. Pukeudu Jeesukseen Kristukseen, äläkä pidä ylläsi valheen vaatteita. Älä sinä Jumalan oma, joka tiedät totuuden, verhoa totuutta valheeseen.
Pidetään kiinni ennemmin rakkaudesta ja totuudesta kuin valheesta. Sinä Jumalan lapsi, joka et vielä ole käynyt uskovien kasteella, mene Raamatun turvallisen ja selkeän opetuksen mukaisesti kasteelle.-(EF 4:5; "Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste").
Kun Jumala vaikuttaa sinuun sanallaan ja Pyhällä Hengellään USKON JEESUKSEEN, niin sinulla on silloin "yksi Herra ja yksi usko", ja kun seuraat Raamatun kehoitusta ottaa senjälkeen uskovien upotuskasteen, niin silloin sinulla on myös tuo "yksi kaste"!
Efesolaiskirjeen opetus on hyvin selkeä, on vain yksi usko ja sen jälkeen vain yksi kaste. Ja tämä yksi kaste otetaan vasta uskoontulon jälkeen, ei ennen uskoontuloa. Tämä on Raamatun opettama kastekäytäntö. Se on se "yksi kaste"!
Raamatun opetus on, että kun tunnustamme syntimme ja uskossa vastaanotamme Jeesuksen vapahtajanamme, saamme syntimme anteeksi ja meistä tulee Jumalan lapsia, Kristuksen seurakunnan jäseniä ja vasta sitten otamme kasteen Herran Jeesuksen nimeen ja saamme uskossa luvatun Pyhän Hengen.
Jumalan Sanan ilmoitus on se mikä määrittelee kuka kastetaan, miksi kastetaan ja miten kastetaan. Lapsikasteopettajat hakevat tukea näkemyksilleen Apostolien jälkeisestä kirkkoseurakunta historiasta, jossa heidän mukaansa on kastettu lapsia.
Tällainen oppirakennelman muodostaminen on Raamatun selvän ilmoituksen ulkopuolista tarkoitushakuista todistelua lapsi kasteen raamatullisuudesta. Raamatullinen yksi kaste löytyy vain ja ainoastaan Raamatusta, joka on kaikille sukupolville ainoa Raamatullinen Jumalan sanan ilmoitus.
Raamatunmukaisia opetusperusteita ei ole lainkaan viisasta etsiä kirkkohistorioista, koska sillä tiellä ajautuu helposti umpioon jota Raamattu ei omana opetuksenaan tunnista. Ainoa tapa todistaa Raamatullinen opetus on osoittaa se suoraan Jumalan sanasta, sillä siellä on tuore ja selvä Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle. Lapsikaste on kirkollista ja väärä opetusta, jonka jokaisen uskovan tulisi hylätä pois lihan tekona!.
Raamattu ei opeta mitään ns. kirkollisesta "kaste sakramentista", eikä mistään muistakaan sakramenteista joita kirkko jäsenilleen opettaa. Sakramentin syntyjuuret ovat vanhoissa pakanallisissa mysteeri uskonnoissa. Kirkkolatinan sana "sacramentum" -(salaisuus) ja kreikan kielen - "mysterion" ovat samaa asiaa tarkoittavat ilmaisut!.
Sacramentum sana tarkoitti roomalaisen sotilaallista "lippuvalaa", joka oli tarkoitukseltaan uskollisuudenvala Rooman keisarille ja armeijalle!. Vala oli luonteeltaan salaisuus-(sacramentum), johon liitettiin maagisia voimia. Alkuperältään sakramentti on kuitenkin siis pakanauskonnollinen rituaali. Ja myös vanhoihin "mysteeriuskontoihin" käytiin sisälle näiden salaisten sakramenttien kautta.
Mysteeri, eli sakramentti yhdisti sakramentissa mysteiksi vihityt toisiinsa ja "jumaluuteen". Olennaisinta oli elämän täydellinen uudistuminen, jonka sai aikaan sakramentin vaikuttama "lihallinen" kuolema ja hengen ylösnousemus.
Sakramentti kuljetti "valavihityn" pimeyden läpi valoon!, ja sen kautta tultiin sisälle kaikkien maailmanvaltojen valta-uskontoihin, ja kaikkien niiden ytimenä oli eri nimillä vaikuttama muinaisen Baabelin/Babylonian uskonnon Taivaan kuningatar-Äiti-lapsikultti!. Ja sellaisena se oli myös viimeisessä, Uuden Liiton alkuseurakunnan aikana vaikuttaneessa Rooman maailman valtakunnassa, josta se sekoitettiin kristinuskon kanssa seurakunnan turmeltuessa ja enemmistön luodessa seurakunnan rinnalle kirkkolaitoksen, lopullisesti 300-luvulla jKr.
Siitä lähtien valtionkirkkoihin on tultu sisälle sakramenttipapin toimittama.
Käsite "sakramentti" ei siis nouse lainkaan Raamatun opetuksesta, vaan pakanallisista mysteeriuskonnoista. Katolinen kirkko, joka syntyi pakanallisen Rooman valtakunnan sisälle, oli jo omaksunut sakramenttiuskonnon harjoittamisen. Katolinen kirkko siirsi pakanallisen sakramentti- käsitteen kirkkonsa jumalanpalvelus menoihin, jättäen sakramentit oleviksi ja suoritettaviksi kirkonmenoiksi! Kuitenkin sillä tavalla, että se vaihtoi pakanallisille sakramentti käsitteille ns. kristilliset nimet, esim, "äiti-lapsi" käsite vaihtui "Maria-Jeesuslapsi" käsitteeksi.
Opetus pakanalliseen sakramenttiin osallistumisesta, joka pelasti ihmisen pimeydestä valoon, vaihdettiin kirkkoisien toimesta lapsikasteen ja ehtoollisen sakramentiin, jotka antavat pelastuksen jokaiselle, joka osallistuu näihin sakramentteihin.
Näin siis pakanallinen epäjumalanpalvelus istutettiin katoliseen kirkkoon. Katolinen kirkko ei ole Raamatun opettama Jumalan seurakunta, koska Jumalan seurakuntaan ei tulla sisälle pakanallisten sakramenttien kautta. Vaan Jumalan seurakuntaan tullaan sisälle sen jälkeen, kun on kuultu pelastuksen evankeliumin sanoma ja tehty parannus ja sydämen uskolla ja suun tunnustuksella julkisesti uskotaan Jeesukseen Kristukseen ja Jumalan sanaan.
Tällaiset pakanalliset sakramentti-riitit, joita katolinen kirkko harjoittaa siirtyivät perintönä myös ortodoksiseen ja luterilaiseen kirkkoon!.
Etymologia eli se, mistä joku sana on muodostunut, ei tietysti ole sama asia, kuin sanan merkitys tänä päivänä, mutta kiistaton tosiasia on, että Sakramentti sanan alkumerkitys on syvästi pakanallinen "salaoppi"!. Sakramentti-käsite on Raamatulle täysin tuntematon käsite, eikä tämän sakramentti käsitteen sisältö tänäkään päivänä ole irrallaan sen pakanallisesta alkumerkityksestä, vaan se on yhä edelleenkin, hämmästyttävänkin suorassa, yhteydessä alkuperäänsä.
Vuosituhannetkin ovat vierineet, mutta merkillisen uskollisesti sakramentti käsitteen sisältö on pysynyt alkuperälleen uskollisena ja pakanallisena. Asia ei muutu sillä, että noita valjaita on enemmän taikka vähemmän vetämässä myös Jumalan Hengestä syntynyttä kansaa.
Lut.kirkon pappeja, työntekijöitä ja heidän alaisiaan on käynyt salaa kasteella täällä kotisuomessa ja myös Israelissa.
"Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa, Matt 5:11-16.
Gal 5:27; Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
Sinä joka olet uskova Jumalan lapsi ja salaa käynyt kasteella, julkista tekosi, sillä ne ovat Herrassa tehdyt. Pukeudu Jeesukseen Kristukseen, äläkä pidä ylläsi valheen vaatteita. Älä sinä Jumalan oma, joka tiedät totuuden, verhoa totuutta valheeseen.
Pidetään kiinni ennemmin rakkaudesta ja totuudesta kuin valheesta. Sinä Jumalan lapsi, joka et vielä ole käynyt uskovien kasteella, mene Raamatun turvallisen ja selkeän opetuksen mukaisesti kasteelle.-(EF 4:5; "Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste").
Kun Jumala vaikuttaa sinuun sanallaan ja Pyhällä Hengellään USKON JEESUKSEEN, niin sinulla on silloin "yksi Herra ja yksi usko", ja kun seuraat Raamatun kehoitusta ottaa senjälkeen uskovien upotuskasteen, niin silloin sinulla on myös tuo "yksi kaste"!
Efesolaiskirjeen opetus on hyvin selkeä, on vain yksi usko ja sen jälkeen vain yksi kaste. Ja tämä yksi kaste otetaan vasta uskoontulon jälkeen, ei ennen uskoontuloa. Tämä on Raamatun opettama kastekäytäntö. Se on se "yksi kaste"!
Vastaukset 11
Vanhimmat
tapahtuu? Kuka kastaa? Nainen vai mies? Uskovainen vai uskomaton? Itse kastettu vai kastamaton? Mitä hän sanoo kastaessaan? Kuinka paljon vettä? Mikä on usko, eli kenet voi kastaa? Eli kun vastaat, laitathan sen Raamatun kohdan, joka antaa selvät ohjeet näihin kysymyksiin. Kiitos!
Osoittaa, jollei `järjen köyhyyttä´ niin ainakin
´järjen käyttököyhyyttä´
kysyä tuollaista mitä edellä on, koska Raamattu
Uudestisyntyminen sanan kuulemisen kautta on Raamatun
mukainen, koska se
edellyttää sanan kuulijalta ymmärtävää ikää.
Evankeliumin kuulija on tässä
tapauksessa oppinut äidinkielensä sanojen merkitykset
pikku hiljaa, lapsuutensa
ensimmäisinä vuosina, mutta useita vuosia kuluu siihen
hetkeen, jolloin hänen
ymmärryksensä kykenee käsittämään evankeliumin
sisällön merkitykset äidin-
kielellään, jolla kielellä ymmärtävässä iässä oleville
yleensä evankeliumia
julistetaan.
Kyllä kuulija, jopa siis lapsikin, jos on tullut
ymmärtävään ikään, kykenee
evankeliumin sanoman kuultuaan uudestisyntymään, jos
hän ottaa kuulemansa
sanoman vastaan.
Aivan toisesta tilanteesta on kyse silloin, kun
puhutaan uudestisyntymisestä
vesikastelussa, tällä kun nykyään tarkoitetaan melkein
poikkeuksetta kuukauden
ikäisten sylilasten uudestisyntymistä, joka muka
tapahtuu, heidän otsalleen
vettä valeltaessa.
On tiedossa, että kuukauden ikäinen sylivauva kyllä
kuulee ympäristönsä äänet,
muttei silti ymmärrä kuulemiensa äänten mwrkityksistä
paljon mitään. Mitä nyt
äitinsä kasvot nähdessään kykenee hymyilemään, ja
itkullaan ilmaisemaan maidon-
tai vaipanvaihtotarpeensa. Sanoista, mitä hänelle
puhutaan, hän ei ymmärrä
tavuakaan, vaan oppiakseen ymmärtämään, hänen tulee
kehittyä ensin siihen
ikään että kykenee oppimaan äidinkielensä sanoja ja
ilmeisuja, ja tämä vie
aikaa vuosia.
Edellä sanotuista faktoista välittämättä eräät muutkin kuin
´kirkkojen uskonnolliset huijarit´
ovat keksineet varsinaisia `satuja´, joilla he
yrittävät todistaa oikeaksi
omaksumansa sylilapsien kastelemisen käytännön.
He ovat näet keksineet opin "sylilapsien omasta
uskosta", joka noille sylilapsille
muka heitä kasteltaessa lahjoitetaan, joko (Lutherin
mukaan) kummien esirukouksen
kautta, tai (joidenkin muiden mukaan) julistamalla
noille vauvoille evankeliumia,
jonka sisällön nuo vauvelit muka sitten kykenevät
ymmärtämään ja muka omaksi
uskokseen omaksumaan.
Kun Herran sana kertoo meille uskoville, että "Jumalan
Poika on tullut ja antanut
meille `ymmärryksen´, tunteaksemme sen Totisen", ja
kun apostolin sana kehoittaa
meitä "olemaan ymmärrykseltä täysi-ikäisiä (ei
lapsia)", eikö näitä kohtia pidä
soveltaa myös sanalliseen peitsentaittoon ja
kanssakäymiseen paikkansa pitämättömiä
harhaoppeja suosivien suhteen?
Eli, kuten joku jossakin nasevasti joskus ilmaisi:
"Älylliset ja älyttönät keskustelijat eivät sovi
keskustelemaan samalla palstalla."
Ainakaan sellaisesta keskustelusta ei ole mitään
hyötyä.
Voi voi lapsikastelijat, olette matkalla helvettiin!
Mutta kun Luoja on luonut jo uskovan ihmisen ja Hän kutsuu äänellään ihmisiä ja odottaa vain, jotta kuka uskovista itse vastaa. Ja siitä Hän voi sitten hyvin päätellä, ketkä vielä uskossaan ovat ja luottavat Häneen, ovat siis uskollisia Hänelle. Ja silloin tuo "usko" on kaikille ihmisille samanarvoinen lahja, jonka osaa joko säilyttää tai sitten vaan hukata sen jossakin vaiheessa elämäänsä. Eikä sitä näin ollen tarvitse tienata tai anoa erikseen, siis jos ei sitä joku hukkaa ja hävitä tai joku myy pois.
>>Kirjoitit-
>>Mutta kun Luoja on luonut jo uskovan ihmisen ja Hän kutsuu äänellään ihmisiä ja odottaa vain, jotta kuka uskovista itse vastaa. Ja siitä Hän voi sitten hyvin päätellä, ketkä vielä uskossaan ovat ja luottavat Häneen, ovat siis uskollisia Hänelle.
Vai, oisko sittenkin näin. Toisaalta, he eivät halua vastata Kaikkivaltiaan kutsuun, koska se häiritsisi raadollista elämää, eli sotkisi kaikkia maallisien menojen ja rientojen aikatauluja ja vaikeuttaisi harkinnanvaraisia valintojen tekemistä. Ja myös ehkä lisäksi näin, he haluavat elää unohduksen tilassa, ikään kuin syvässä unessa, jotta omatunto ei vaivaisi heitä alinomaa ja muistuttaisi näin Luojan ihmiselle asettamista vaateista. Toki tuohon voisi lisätä myös paljon enemmänkin seikkoja, jotka varmasti vaikeuttavat vastaamista tuohon kutsuun. Mutta se voi sitten olla, toisen keskustelun arvoinen asia se.
Ja sitten lopuksi, vain vähän vanhan kertausta asiaan liittyen.
Kirkastettu ja voideltu ihmisen Poika, Kristus tuli nimenomaa kutsumaan ihmisiä laumaansa ja siihen kutsuun sisältyi myös kaikki jo eksyneet lampaat, siis ihan kaikki Luojan luomat uskovat ihmiset, joista hän halusi ensin koota laumansa
perustan, joka sitten kartuttaa kokoansa maailman hamaan loppuun saakka, tähän nykyaikaan.
Eli, tehdä ja koota Luojalle sellaisen suuren lammastarhan ja yhden lammaskatraan, jota johtaa vain yksi Paimen, alusta hamaan loppuun asti.
Ja sitten lopulta, viimeisellä tuomiolla lampaat jaetaan kahteen eri laumaan ja toinen lauma lähetetään "teuraaksi", näin rumasti ilmaistuna.
Siis sitten siirrytään ajasta ikuisuuteen, jos kaikki menee niin kuin pitääkin.
Kyllä ne fariseukset ovat siellä suunnalla missä ennenkin.
Toimintaperiaatteetkin ovat aivan samat.
Jeesus oli kansan suosiossa mutta kirjanoppineiden vihaamana.
Näin kävisi tänäkin päivänä.
Vuorisaarnassa on selkeästi ymmärrettävissä, että hengellisyys on taitolaji jossa innostus yleensä vie väärään suuntaan lakihenkisyyteen ja muiden tuomitsemiseen.
Profeettojen sanasta voi nähdä itsensä hurskainapitävien olevan heidän nuhtelujensa ja tuomionsa kohteena.
Yleensä aktiivisuus johtaa lahkoutumiseen ja vallankäyttöön johon ei ole mitään perusteita.
Ei tarvitse hakea kaukaa sellaistakaan tapausta että ensin on saarnattu ihminen "uskoon" ja muutaman vuoden kuluttua on tämä toisen miehen vaimo päätynyt saarnaajan uudeksi vaimoksi.
Molemmilla puolilla avioero syynä.
Hedelmistään puu tunnetaan.
Ulkoisesti ei olisi voinut kuvitellakaan etukäteen asian olevan mahdollista.
Näin se menee! ~
Näin on, kaikenlaista tapahtuu, niin "uskoville" kuin uskomattomillekin!
Jokainen kuitenkin vastaa vain omista tekemisistään Jumalan edessä! Nyt ja myös iankaikisuudessa! Uskonsuhde Jeesukseen on jokaisella aina henkilökohtainen suhde!
Jumala ei ole tunteittemme kokoinen!
Eli tänään pieni kun "mieli on maassa" ja velat maksamatta, ja huomenna suuri kun postilaatikosta kolahtaa tilillepanokortti suuresta rahasummasta!
Jumala on sama aina, niin eilen, tänään, kuin iankaikkisestikin! Jumalan suuruus ei määräydy meidän tunnevaikutuksiemme mukaan!
Me ihmiset olemme se osapuoli joiden on nöyrryttävä tässä asiassa Jumalan edessä!
Kun niin teemme, niin silloin myös Jumalalta voimme jotain saada!
Siunausta! ;)
2.Kor.11
13 Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi.
14 Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.
15 Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.
Matt.7
22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
Lapsikasteluriitti on kirkossa se peruspilari, jonka varassa
lepää koko valtiokirkkojärjestelmä. Sen poistaminen
käytöstä kaataisi koko järjestelmän.
Tämän vuoksi kirkon on pakko puolustaa lapsikastelua
ja yrittää epätoivoisesti etsiä sille tukea myös
Raamatun sanan ulkopuolelta.
Lapsikastelu on kirkossa historiallisen kehityksen
tulos. Lapsikasteluoppi on luterilaisen kirkon
työntekijän ja kirkon kannalta myös arvovaltakysymys,
on vaikea myöntää ainakin julkisesti, että oppi, jota
julistaa, ei ole totuus asiasta.
Lapsikasteluoppi on jäänne roomalaiskatolisesta
kirkosta, jossa on edelleen vielä paljon muutakin
raamatunvastaista, mm. sakramenttiopeissa, Marian
palvonnassa, ym.
Lapsikasteluopille kirkon työntekijät eivät voi mitään,
se on tullut jäädäkseen, mutta se ei merkitse sitä,
että opetuksen pääpaino tarvitsisi olla siinä.
Vaikka ei hyväksyisi lapsikastetelua ja pitäisi sitä
raamatunmukaisena oppina, siitä ei ole hyödyllistä
puhua. Puhuminen tästä, ei poista kirkosta tätä
käytäntöä.
Luterilaisen kirkon työntekijöiltä odottaisi myös
korrektimpaa suhtautumista tässä asiassa niitä
uskontokuntia ja kirkkokuntia kohtaan, joilla on
käytössään Raamatun alkuperäinen kastekäytäntö ja jotka eivät ole harhaoppisessa lahkossa niin kuin he.
Kaikki on tapahtunut sillä tavalla, jolla Jumala on asian suunnitellut tapahtuvankin.
Näin meille on johdatettu Jumalan sana lopun aikaan asti.
Helluntailaisten ja uudelleenkastajien kautta ei Raamattu ole meidän käytössämme.
Loppuun asti maailman tapahtumat kulkevat suunnitelman mukaan.