Kopernikuksen heliosentrisen maailmankuvan syrjäytettyä vähitellen (esim. Lutherin jyrkästä vastustamisesta huolimatta) uuden ajan kuluessa (tosin katolisella kirkolla vasta 1820-luvulla!)
hellenistis-kristillisen käsityksen universumista, nousi kristinuskon piirissä esiin myös kysymys mahdollisesta Maan ulkopuolisesta elämästä.
Vanhassa antiikista periytyneessä, kristillisen muodon saaneessa geosentrisessä maailmankuvassa, maanulkoisen elämän olettaminen ei ollut yhtä lailla relevanttia, sillä olihan Aristoteleen mukaisesti kuun ylinen maailma, jossa planeetat kiersivät kristallisfääreissään täydellisiä, platonisia ympyräratoja enkelten niitä paimentaessa, ikuisen harmonian ja muuttumattomuuden tyyssija, jossa ihmisen kaltainen olio ei saanut elää. Ainoastaan Maa oli ihmisen lankeemuksen vuoksi perisynnin rappeuttama paikka, jossa kuolema, vanheminen, sairaudet ja erilaiset onnettomuudet jylläsivät.
Maan menetettyä asemansa universumin keskuksena ja jouduttuaan näin alennetuksi Aurinkoa kiertäväksi planeetaksi muiden planeettojen rinnalle, syntyi vakavaakin teologista pohdintaa siitä, onko Jumala luonut aurinkokuntamme muille planeetoille älyllistä elämää, eli ihmisiä. Tämä ajatus voisi käsittääkseni kristillisessä kreationismissa olla universumin toisia aurinkokuntia koskevana, periaatteessa vieläkin ajankohtainen!
En tunne tätä kirkkojen sisällä syntynyttä keskustelua aiheesta, mutta mieleen tulee seuraavia kysymyksiä: Onko syntiinlankeaminen tapahtunut ainoastaan Maassa, vai kaikilla asutetuilla planeetoilla? Ja jos vain Maassa niin onko tämä vetänyt koko muun universumin asukkaat perisynnin vallan alle? Onko Jeesus ilmottanut kaikissa maailmoissa sanomansa pelastuksesta ja uhrannut itsensä ehkä lukuisia kertoja syntien hyvittämiseksi? Jne. Modernin tähtieteen avulla tiedämme, että universumi on varsin kaoottinen ja muutoksen alainen. Fysiikka taas kertoo, että maailmankaikkeudessa entropia, epäjärjestys pyrkii kasvamaan. Teologisesti tämä voisi tarkoittaa sitä, että koko universumi on lankeemuksen aiheuttaman rappion tilassa.
Tieteen valossa on hyvinkin mahdollista, että maailmankaikkeudessa on kehittynyt muiden aurinkokuntien planeetoille älyllisiä olentoja, jotka eivät välttämättä muistuta käyttäytymiseltään eivätkä ulkomuodoltaan ihmistä. Miten evoluution kieltävät kreationistit suhtautuvat tällaisten olentojen olemassaolon mahdollisuuteen? Ja miten jo edellä mainitut kristillisen opin kohdat suhteutuisivat heihin? Onko Jeesus vienyt sanomansa heille esim. lonkeroraajaisen avaruusolion hahmossa ja tullut mestatuksi heidän syntiensä tähden, jollakin heille ominaisella tavalla? Eikö näillä avaruusolennoilla, jotka voivat olla ihmistä moninkertaisesti älykkäämpiä, täytyisi kristillisen näkemyksen mukaan olla myös ikuisuussielu? Vai olisivatko he demoneja?
hellenistis-kristillisen käsityksen universumista, nousi kristinuskon piirissä esiin myös kysymys mahdollisesta Maan ulkopuolisesta elämästä.
Vanhassa antiikista periytyneessä, kristillisen muodon saaneessa geosentrisessä maailmankuvassa, maanulkoisen elämän olettaminen ei ollut yhtä lailla relevanttia, sillä olihan Aristoteleen mukaisesti kuun ylinen maailma, jossa planeetat kiersivät kristallisfääreissään täydellisiä, platonisia ympyräratoja enkelten niitä paimentaessa, ikuisen harmonian ja muuttumattomuuden tyyssija, jossa ihmisen kaltainen olio ei saanut elää. Ainoastaan Maa oli ihmisen lankeemuksen vuoksi perisynnin rappeuttama paikka, jossa kuolema, vanheminen, sairaudet ja erilaiset onnettomuudet jylläsivät.
Maan menetettyä asemansa universumin keskuksena ja jouduttuaan näin alennetuksi Aurinkoa kiertäväksi planeetaksi muiden planeettojen rinnalle, syntyi vakavaakin teologista pohdintaa siitä, onko Jumala luonut aurinkokuntamme muille planeetoille älyllistä elämää, eli ihmisiä. Tämä ajatus voisi käsittääkseni kristillisessä kreationismissa olla universumin toisia aurinkokuntia koskevana, periaatteessa vieläkin ajankohtainen!
En tunne tätä kirkkojen sisällä syntynyttä keskustelua aiheesta, mutta mieleen tulee seuraavia kysymyksiä: Onko syntiinlankeaminen tapahtunut ainoastaan Maassa, vai kaikilla asutetuilla planeetoilla? Ja jos vain Maassa niin onko tämä vetänyt koko muun universumin asukkaat perisynnin vallan alle? Onko Jeesus ilmottanut kaikissa maailmoissa sanomansa pelastuksesta ja uhrannut itsensä ehkä lukuisia kertoja syntien hyvittämiseksi? Jne. Modernin tähtieteen avulla tiedämme, että universumi on varsin kaoottinen ja muutoksen alainen. Fysiikka taas kertoo, että maailmankaikkeudessa entropia, epäjärjestys pyrkii kasvamaan. Teologisesti tämä voisi tarkoittaa sitä, että koko universumi on lankeemuksen aiheuttaman rappion tilassa.
Tieteen valossa on hyvinkin mahdollista, että maailmankaikkeudessa on kehittynyt muiden aurinkokuntien planeetoille älyllisiä olentoja, jotka eivät välttämättä muistuta käyttäytymiseltään eivätkä ulkomuodoltaan ihmistä. Miten evoluution kieltävät kreationistit suhtautuvat tällaisten olentojen olemassaolon mahdollisuuteen? Ja miten jo edellä mainitut kristillisen opin kohdat suhteutuisivat heihin? Onko Jeesus vienyt sanomansa heille esim. lonkeroraajaisen avaruusolion hahmossa ja tullut mestatuksi heidän syntiensä tähden, jollakin heille ominaisella tavalla? Eikö näillä avaruusolennoilla, jotka voivat olla ihmistä moninkertaisesti älykkäämpiä, täytyisi kristillisen näkemyksen mukaan olla myös ikuisuussielu? Vai olisivatko he demoneja?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Todennäköisesti ainakin lähdes jokainen kreationisti pitää ihmistä ainoana älyllisenä olentona universumissa. Sen lisäksi että tämä taitaa sopia parhaiten sananmukaiseen raamatun tulkintaan, tällä saadaan kierrettyä epämiellyttäviä kysymyksiä.
Ei liity ihan suoraan aiheeseen mutta onhan edelleen olemassa kristittyjä joiden maailmankuva on geosentrinen. Muutaman tällaisen lahkon kotisivut seuraavassa:
http://www.geocentricity.com/
http://www.geocentricbible.com/
http://www.fixedearth.com/
Huvittavaa ja "äärettömän tieteellistä" lukemista ellei muuta :)
Höpöhöpö.
Enkelit ovat älyllisiä olentoja ja heitä on todellisuuden sisäpuolella oleva olevaisuus pullollaan.
Sitäpaitsei Jeesuskin kaiketi puhui "muusta laumasta" joka hänellä on huolehdittavana muualla. Muitakin langenneita olentoja kuin Sapiensin Homot ehkä on.
Maailmankaikkeus on pullollaan Jumalan luomia olentoja, jotka ehkä tapaavatkin toisiaan joskus, ns. "taivaassa", mitä ulottuvuutta tai muuta se titten merkitseekin... näkee ken kokee...
Oman koekmuksen mukaan lähes jokainen anti-kreationisti pitää itseään ainoana älyllisenä olentona universumissa.
Sori, unohdin "enkeli aspektin" mutta en olekaan ajatellut noin ennen että enkelit asustelevat samassa maailmankaikkeudessa mutta toisella planeetalla. Ja uskoisin että monet ei kristityt anti-kreationistit suhtautuvat avoimesti maan ulkopuoliseen älylliseen elämään
Kaikilla planeetoilla missä on elämätä. Jeesuksen homma tässä mielessä on ihan alussa, maakin oli vasta 984 345 679 982:nen. Mutta mihin loppujen lopuksi Jeesuksen palveluksia tässä mielessä tarvitaan, eikös sen faija ole kaikkivaltias ?
Maassa on tehty havaintoja mm. seuraavista vaeltajista, siis eivät liene muualta kotoisin:
Jeesus
Jokikyttä
Joosef
Jumalaiset Jajasiskot
Jumalan Agnes
Komisario Palmu
Kadonneen aarteen metsästäjä
Kahlitut
Kaikenkarvaiset lemmikit
Kaksi naista
Kaksi polkkypäätä
Kaksi vanhaa tykkijätkää
Kaleidoskooppi
Kalle-Kustaa Korkki
Kaukainen maa
Kaunis Veera
Kauriinmetsästäjä
Keksejä ja konnia
Kellopeliappelsiini
Kenraali
Kiinnisidottu
Kikujiro
King Kong
Kivinen kukka
Knalli ja sateenvarjo
Kohtalon ratsastaja
Koiran keksit
Kolmas kaksonen
Kukuska
Kulkuri ja joutsen
Kultainen lapsi
Kummeli
Mää ja Sää
Rahasi turhuuteen,kun oot ostanu tuommosen kasan videokasetteja,etkä tullu hullua hurskaammaksi,heh.
on lukenut raamatun kannesta kanteen tietää,että vanhassa testamentissä on mainintoja asiasta. Nyky uskonto muoto kahlaa usein uuden testamentin pohjalla,mutta vaikka rippikoulussakin sanottiin,uusi testamentti korvaa ja osin syrjäyttää vanhaa testamenttiä,ovat ne kuitenkin molemmat olemassa. Eikö oman uskon vahvistamiseksi olisi parempi lukea koko raamattu,sillä jopa kristus itse epäili ristillä uskoaan " isä näinkö minut hylkäsit ". Joten jokainen joka on vahva uskossaan,epäilee joskus,eikä se ole synti. Synti on se,ellei edes epäile vaan "unohtaa" pysyä sanassa ja alkaa ehkä huomaamattaan kulkea sivu polkuja,jolloin eksyminen on edessä. Eikä se eksyminen ole enää eksymistä vaan eksyttäytymistä sanasta.
Euroopassa ensimmäisen varsinaisen todisteluyrityksen siitä, että maa kiertää aurinkoa jolloin myös maan on oltava pyöreä (ajatuksia ja epäilyjä toki oli paljonkin aikaisemmin), antoi Nikolaus Kopernikus. Kopernikuksen julkaisu sai jyrkän vastaanoton, se tuomittiin ehdottomasti vääräksi kaikkien johtavien yliopistojen taholta. Usein lainataan Martti Lutheria, kun halutaan osoittaa myös kristittyjen tuominneen Kopernikuksen teoksen, mutta on tärkeää huomata sekin, mihin Luther oman mielipiteensä perustaa. Luther näes ajattelee, että nyt on rovasti Kopernikus lähtenyt väärälle alalle, kun puuttuu maalliseen tieteeseen, Luther perustelee kantaansa: ”Huomattavat sivistyksen tyyssijat, kuten Leipzigin, Jenan ja Pariisin yliopistot, julistivat vastustavansa uutta oppia”.