This is actual text from Home Economist magazine in early sixties...
The Good Wife Guide
Have dinner ready. Plan ahead, even the night before, to have a delicious meal ready on time for his return from work. This is a way of letting him know that you have been thinking about him and are concerned about his needs. Most men are hungry when they come home and the prospect of a good meal (especially his favourite dish) is part of the warm welcome needed.
Prepare yourself. Take 15 minutes to rest so you will be refreshed when he arrives. Touch up your make-up, put a ribbon in your hair and be fresh looking. He has just been with a lot of work weary people. Be a little gay and a little more interesting for him. His boring day may need a lift and one of your duties is to provide it.
Clear away the clutter. Make one last trip through the main part of the house just before your husband arrives. Gather up school books, toys, papers, etc. and then run a dust cloth over the tables.
During the colder months of the year you should prepare and light a fire for him to unwind by. Your husband will feel he has reached a haven of rest and order and it will give you a lift too. After all, catering for his comfort will provide you with immense personal satisfaction.
Minimise all noise. At the time of his arrival eliminate all noise of the washer, dryer or vacuum. Try to encourage the children to be quiet. Be happy to see him. Greet him with a warm smile and show sincerity in your desire to please him. Listen to him. You may have a dozen important things to tell him, but the moment of his arrival is not the time. Let him talk first, remember his topics of conversation are more important than yours.
Make the evening his. Never complain if he comes home late, or goes out to dinner or other places of entertainment without you. Instead, try to understand his world of strain and pressure and his very real need to be at home and relax. Try to make sure your home is a place of peace, order and tranquillity where your husband can renew himself in body and spirit.
Don't greet him with complaints and problems. Don't complain if he is late home for dinner, or even stays out all night. Count this as minor compared to what he might have gone through that day.
Make him comfortable. Have him lean back in a comfortable chair or have him lie down in the bedroom. Have a cool or warm drink ready for him. Arrange the pillow and offer to take off his shoes. Speak in a low, soothing and pleasant voice. Don't ask him questions about his actions or question his judgement or integrity. Remember, He is the master of the house and as such will always exercise his will with fairness and truthfulness.
Once he has had a chance to have his evening meal, clear the dishes and wash up promptly. If your husband should offer to help decline his offer as he may feel obliged to repeat this offer and after a long working day he does not need the extra work.
Encourage your husband to pursue his hobbies and interests and be supportive without seeming to encroach.
If you have any little hobbies yourself try not to bore him speaking of these, as women's interests are often rather trivial compared to men's.
At the end of the evening tidy the home ready for the morning and again think ahead to his breakfast needs. Your husband's breakfast is vital if he is to face the outside world in a positive fashion.
Once you have both retired to the bedroom prepare yourself for bed as promptly as possible. Whilst feminine hygiene is of the utmost importance your tired husband does not want to queue for the bathroom as he would have to do for his train. But remember to look your best when going to bed. Try to achieve a look that is welcoming without being obvious. If you need to apply face cream or hair rollers wait until he is asleep as this can be shocking to a man last thing at night.
When it comes to the possibility of intimate relations with your husband it is important to remember your marriage vows and in particular your promise to obey him. If he feels that he needs to sleep immediately then so be it.
In all things be lead by your husband's wishes, do not pressure him in any way to stimulate intimacy. Should your husband suggest congress then accede humbly all the while being mindful that a mans satisfaction is more important than a woman's. When he reaches /his moment of fulfilment a small moan from yourself is encouraging to him and quite sufficient to indicate any enjoyment that you may have had.
Should your husband suggest any more of the more unusual practices be obedient and uncomplaining but registering any reluctance by remaining silent.
It is likely that your husband will then fall promptly asleep so adjust your clothing, freshen up and apply you night time face and hair products. You may then set the alarm so that you can arise shortly before him in the morning. This will enable you to have his morning cup of tea ready when he awakes.
The Good Wife Guide
Have dinner ready. Plan ahead, even the night before, to have a delicious meal ready on time for his return from work. This is a way of letting him know that you have been thinking about him and are concerned about his needs. Most men are hungry when they come home and the prospect of a good meal (especially his favourite dish) is part of the warm welcome needed.
Prepare yourself. Take 15 minutes to rest so you will be refreshed when he arrives. Touch up your make-up, put a ribbon in your hair and be fresh looking. He has just been with a lot of work weary people. Be a little gay and a little more interesting for him. His boring day may need a lift and one of your duties is to provide it.
Clear away the clutter. Make one last trip through the main part of the house just before your husband arrives. Gather up school books, toys, papers, etc. and then run a dust cloth over the tables.
During the colder months of the year you should prepare and light a fire for him to unwind by. Your husband will feel he has reached a haven of rest and order and it will give you a lift too. After all, catering for his comfort will provide you with immense personal satisfaction.
Minimise all noise. At the time of his arrival eliminate all noise of the washer, dryer or vacuum. Try to encourage the children to be quiet. Be happy to see him. Greet him with a warm smile and show sincerity in your desire to please him. Listen to him. You may have a dozen important things to tell him, but the moment of his arrival is not the time. Let him talk first, remember his topics of conversation are more important than yours.
Make the evening his. Never complain if he comes home late, or goes out to dinner or other places of entertainment without you. Instead, try to understand his world of strain and pressure and his very real need to be at home and relax. Try to make sure your home is a place of peace, order and tranquillity where your husband can renew himself in body and spirit.
Don't greet him with complaints and problems. Don't complain if he is late home for dinner, or even stays out all night. Count this as minor compared to what he might have gone through that day.
Make him comfortable. Have him lean back in a comfortable chair or have him lie down in the bedroom. Have a cool or warm drink ready for him. Arrange the pillow and offer to take off his shoes. Speak in a low, soothing and pleasant voice. Don't ask him questions about his actions or question his judgement or integrity. Remember, He is the master of the house and as such will always exercise his will with fairness and truthfulness.
Once he has had a chance to have his evening meal, clear the dishes and wash up promptly. If your husband should offer to help decline his offer as he may feel obliged to repeat this offer and after a long working day he does not need the extra work.
Encourage your husband to pursue his hobbies and interests and be supportive without seeming to encroach.
If you have any little hobbies yourself try not to bore him speaking of these, as women's interests are often rather trivial compared to men's.
At the end of the evening tidy the home ready for the morning and again think ahead to his breakfast needs. Your husband's breakfast is vital if he is to face the outside world in a positive fashion.
Once you have both retired to the bedroom prepare yourself for bed as promptly as possible. Whilst feminine hygiene is of the utmost importance your tired husband does not want to queue for the bathroom as he would have to do for his train. But remember to look your best when going to bed. Try to achieve a look that is welcoming without being obvious. If you need to apply face cream or hair rollers wait until he is asleep as this can be shocking to a man last thing at night.
When it comes to the possibility of intimate relations with your husband it is important to remember your marriage vows and in particular your promise to obey him. If he feels that he needs to sleep immediately then so be it.
In all things be lead by your husband's wishes, do not pressure him in any way to stimulate intimacy. Should your husband suggest congress then accede humbly all the while being mindful that a mans satisfaction is more important than a woman's. When he reaches /his moment of fulfilment a small moan from yourself is encouraging to him and quite sufficient to indicate any enjoyment that you may have had.
Should your husband suggest any more of the more unusual practices be obedient and uncomplaining but registering any reluctance by remaining silent.
It is likely that your husband will then fall promptly asleep so adjust your clothing, freshen up and apply you night time face and hair products. You may then set the alarm so that you can arise shortly before him in the morning. This will enable you to have his morning cup of tea ready when he awakes.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jenkeissä 60-luvulla olla hyvä vaimo, jos mies toi leivän pöytään, oli ainoastaan kohtuullista, että vaimo huolehti perheestä, siivoamisesta, ruoanlaitosta etc.
Ainut ongelma on, että tuollainen vaimo ei tarjoa haasteita miehelle ja mies etsii itselleen rakastajattaren, sekin oli yleistä tuohon aikaan.
Ja tilanne on osin sama edelleen keski-Euroopassa.
Varsinkin Saksassa ja Sveitsissä.
Kannattaako siis täällä länsimaissa vielä ihan hyvällä omallatunnolla naureskella musliminaisten asemalle?
Tuollaiseksi tilanne muuttuu, jos naiset eivät käy töissä ja harva mies edes haluaa alistuvan pikku rouvan, yleensä terveen itsetunnon omaavat ihmiset haluavat tasavertaisen kumppanin.
...kanssasi samaa mieltä. Mutta miehiäkin on erilaisia: Toiset haluavat alistuvan kumppanin, toiset eivät.
En suoraan allekirjoita sitä että naisen kunnoituksen mitta olisi riippuvainen sitä käykö hän ansiotyössä vai ei. Vika ehkä onkin siinä että kotona tehtyä työtä - riippumatta siitä kuka sen tekee - ei juurikaan arvosteta.
Kodin pitäisi "vain olla kunnossa" ja lasten kasvatuksen epäonnistumisesta voi aina viimekädessä syyttää yhteiskuntaa...koska kasvatustyötä ei - edes omien lasten - pidetä kovinkaan korkeassa arvossa.
Ansiotyö sen sijaan on se millä ihmisen arvo ja onnistuminen mitataan...(?)
En näe, että nämä sairaat Eveliinan tappajat ja Heinon murhaajat johtuisivat kotioloista vaan syynä on se, että yhteiskunnassa ei ole auktoriteetteja. Lapset tietävät, että Suomessa saa tappaa ilman rangaistusta.
Esimerkkinä vaikka Thaimaa: murhia ei satu, koska jos murhaat jonkun, saat kuolemantuomion. Esimerkiksi 24-vuotiaan naisen Thaimaassa murhannut taksikuski oli ainut murhaaja varmaan useampaan vuoteen.
Suomessa tuomioistuimet samaistuvat rikoksentekijään, eivät uhriin, jolloin tuomioita ei anneta ja se on luonnollisesti nuorille viesti, että toisen ihmisen saa murhata.
Yhteiskunnassa ei ole auktoriteetteja mutta toisaalta myöskin meiltä puuttuu lähimmäisen Kunnioitus. Kunnioitus on tietynlainen "koodi" joka tekee raamit omalle toiminnalle...ja jotenkin tuntuu siltä ettei tällaista koodia tai moraalia ole enää olemassa.
Thaimaassa moraali - sosiaalinen koodi - on vahvempi. Tiedostetaan - ja kunnioitetaan - mitä toiselle yksilölle saa tehdä. Tämä ei suoraan ole riippuvainen kuolemanrangaistuksesta (vrt. USA jossa kuolemanrangaistusta käytetään ja murhia tehdään enemmän kuin Euroopassa).
Toisaalta USA on hyvin paljon perinteisempi maa Suomeen verrattuna ja siellä äiti jää kotiin lasten kanssa lähes aina. joten on vaikea sanoa, mistä mainitsemasi koodi tulee. Pelkkä äidin kotona olo ei takaa lasten kasvamista kunnollisiksi aikuisiksi.
USA:sa tuomiot ovat oikeassa suhteessa rikoksiin. En itse kannata kuolemantuomiota, mutta kyse on siitä, että Suomessa ei ole enää rangaistuksia ja vankilat ovat loistohotelleihin verrattavia laitoksia. esimerkiksi yksi vankilan ruoka-annos on yli kolme kertaa arvokkaampi kuin yläasteella tarjottava ruoka-annos.
Minun elämäni keskipiste on mieheni ja rakkautemme. Olemme onnellinen pieni perhe. Toivottavasti joskus saamme lapsia, joista tulee elämäni keskipiste.
Toki työ ja urakin on tärkeät, mutta pärjään ilman heitä, ilman mieheni rakkautta en usko pärjääväni.
Onko tämä arvon feministin mielestä jotenkin väärin?
Tiesitkö, että murhat, väkivaltateot, ilkivallat raiskaukset jne. ovat harvinaisemempia suomenruotsalaisten keskuudessa. Tämä sanotaan johtuvan siitä, että suomenruotsalaisten piirit ovat pienemmät kuin suomenkielisten ja sosiaalinen kontrolli siksi voimakkaampi.
Enpä tiedä kuuluuko tämä feministiaiheeseen. Paitsi jos ajatellaan asiaa niin, että suomenruotsalaisten miesten vaimoilla on luultavasti paremmat oltavat kuin suomenkielisten vaimoilla. :)
Samoin!! Elämäni keskipiste(-et) on vaimoni ja puolivuotias poikani. Vaimoni voi onneksi olla kotona ja keskittyä poikaan - joskus myös hiukan mieheensäkin ilman pakkoa mennä (vielä) takaisin töihin.
Joskus kotona on ruoka valmiina, joskus ei. Joskus on jaksettu siivota ja joskus ei. Mutta on siinä tarpeeksi puuhaa ilman kodin ulkopuolisia töitä. Vaimo kuitenkin käy kaupassa ja hoitaa raha-asiat kun on molemmissa parempi ja tarkempi.
Mitä kauemmin mukula voi olla kotona, sitä parempi.
Minä taas olen sitä mieltä, että lapsen olisi hyvää olla perhepäivähoitajalla, tarhassa tai päiväkerhossa edes vuoden ennen kouluun menoa. Pienet lapset (2-3v) ensiksi perhepäivähoitajalle ja sitten vasta tarhaan. Tämä on minun malli :)
Vaikka lapsen äiti olisikin työttömänä, olisi tärkeä, että lapsi jo pienessä iässä oppii miten ryhmässä toimitaan, kuuntelemaan auktoriteettejä (lastentarhanopeja ja aikuisia) sekä muita sosiaalisia taitoja. Näitä oppii todella hyvin tarhassa. Myös esikoulu on mielestäni tärkeä kokemus ennen varsinaiseen kouluun menoa.
Mutta jokainen kasvattaa lapsensa kuten parhaaksi näkee. Pääasia on, että niitä kasvattaa. Vapaasta kasvatuksesta ei seuraa mitään hyvää.
...yksi pulma mielestäni onkin se, että lastaan kotona hoitava äiti tulkitaan / leimataan "työttömäksi". Eikö lapsen hoito ole arvokasta työtä siinä kuin esimerkiksi "tärkeä työ toimistolla"?? Eikö kodin ylläpito ole työtä siinä kuin mikä hyvänsä työ? On väheksyvää - mielestäni - kutsua kotona työstään huolehtivaa ihmistä termillä työtön.
Vaimoni ei todellakaan ole työtön. Hän on kotona omasta tahdostaan eikä vähiten siksi, että kotona puuhaa riittää aivan tarpeeksi.
Lapsen onkin hyvä päästä ympäristöön ikäistensä keskelle mutta ei liian nopeasti.
En kysy tätä ilkeilläkseni - mutta mikset usko pystyväsi "pärjäämään" ilman miehesi rakkautta?
Tekisitkö mitä hyvänsä, jotta välisenne suhteet pysyisivät sellaisena rakkauden tilana, jollaisena ne nyt vahvasti tuntuvat olevan?
Etkö usko, että parisuhteen osapuolet muuttuvat ainakin jollakin tapaa elämämän aikana; molemmat tai ainakin toinen? Ulottuisiko rakkautesi luopuvaan ymmärrykseen, jos toinen sanoisi "Kaipaan elämässäni jotain muuta..."?
Uskotko, että lapsen syntyminen ja hänen hoitamisensa kaikissa tapauksissa tuovat perheen arkeen vain (jopa lisää) rakkautta?
Harmonisella ihmisellä toki on elämässä ns. keskipisteitä. Eikö kuitenkin ajatuksissa tapahtuva varautuminen mahdollisiin/johdonmukaisesti seuraaviin muutoksiin tässä suhteessa ole realistista? Väärin ei suinkaan ole "asettua aloilleen" aikuisen lailla, ottaa vastuu läheisistään ja itsestään. Mutta: "ilman --- en usko pärjääväni" - onko näin?
Tiedän pärjääväni yksin, mutta en halua pärjätä yksin. Pärjäisin varmasti työttömänä, tai ilman uraa, mutta perhe ja rakkaus ovat tärkeitä asioita. Tottakai selviytyisin ilman miestäni ja hänen rakkautaan, mutta en pärjäisi. Olipa sekava selitys, ehkä silti ymmärrsit mitä ajoin takaa? :)
Rakkaus muuttuu ja ihmiset muuttuu. Se kuuluu elämään. Meidän rakkautemme on paljon syvempi nyt verrattuna alkuaikoihin. Osa intohimosta on poistunut ja tilalle on tullut luottamusta ja arvostusta. Villi joki pääsi vihdoin rauhalliseen lampeen lepäämään. (Vau, keksinpä hienon vertauskuvan)
Luopuvasta ymmärryksestä en tiedä, koska uskon, että rakkaus on aina osittain itsekästä. Muut saattavat olla eri mieltä, mutta tätä mieltä minä olen. Rakkaus jossa ei ajattele itseään vähäsen ei voi olla terveellistä. Asioita tapahtuu, myös pahoja asioita, mutta elämän on jatkettava. En tietenkään suunnittele tai mieti meidän mahdollista eroa, olen sentään optimisti, siksi en osaa sanoa miten käyttäytyisin tuossa tilanteessa.
En usko, että lapsen syntyminen ole hyvä asia kaikille pareille. Uskoisin, että tämä johtuu siitä, että pari ei ole tarkoitettu toisilleen. Tai ehkä siitä, että kyseinen pari ei sovellu vanhemmiksi. Alkuaika pienen vauvan kanssa saattaa toki olla rasittava, mutta rakastavassa parisuhteessa tuetaan, autetaan ja helpotetaan toisen oloa. Rakkauden kohde saattaa vaihtua lapsen saannin myötä, sekin saattaa hehtkauttaa vakaankin parisuhteen. Mutta jos rakkautta on, yhdessä kestää kaiken :)
Miksi edes hakeutua parisuhteeseen, jos haluaa olla itsenäinen ja pärjätä ilman toista ihmistä? Miksi ihminen, joka tuntee ettei tarvitse ketään eikä halua ketään elämäänsä edes ryhtyisi parisuhteeseeen? Mielestäni parisuhteessa pitää aina olla ripaus "Ilman --- en pärjää" muuten suhde on tuomittu.
Tämä oli minun mielipiteeni.
Tuolla vaivalla hoitaa jo 2 - 3 lasta, ja heistä on vielä toivoa, että oppivat pitämään huolta itsestään.
Wow, hyvä Hertta.