itseään:
Kirja jonka kantsii lukea!
Löytyy hakusanalla: Kohti vuotta 1929
Risto Isomäki:
Kohti vuotta 1929? - Vapaakauppa, työttömyys ja ääriliikkeiden nousu
Kohti vuotta 1929? kysyy onko maailma juoksemassa kohti uutta taloudellista romahdusta. Samalla kirja pohtii sitä, millä tavoin taloudellisen kriisin vakavimmat seuraukset voitaisiin tällä kertaa välttää.
1920-luvulla työvoimaa vähentävä teknologia ja kansainvälisen kaupan vapauttaminen kasvattivat työttömyyttä Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Suuri osa väestöstä menetti ostovoimansa ja syrjäytyi. Taloustieteilijät uskoivat, että työpaikkansa säilyttäneet ihmiset olisivat pitäneet talouden pystyssä.
Taloustieteilijät olivat väärässä.
1990-luvulla pysyvää rakenteellista työttömyyttä oli Euroopassa enemmän kuin 1920-luvulla. Työntekijöitä vähentävän teknologian kehitys on ollut ennätysmäisen nopeaa. Robotit, tietokoneet ja tietoverkot uhkaavat lopettaa kokonaisia ammattikuntia.
Valtiontaloudet ovat syöksykierteessä verotulojen vähenemisen, työttömyyden kasvun ja valtionvelkojen
hoitokulujen takia.
Kirja jonka kantsii lukea!
Löytyy hakusanalla: Kohti vuotta 1929
Risto Isomäki:
Kohti vuotta 1929? - Vapaakauppa, työttömyys ja ääriliikkeiden nousu
Kohti vuotta 1929? kysyy onko maailma juoksemassa kohti uutta taloudellista romahdusta. Samalla kirja pohtii sitä, millä tavoin taloudellisen kriisin vakavimmat seuraukset voitaisiin tällä kertaa välttää.
1920-luvulla työvoimaa vähentävä teknologia ja kansainvälisen kaupan vapauttaminen kasvattivat työttömyyttä Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Suuri osa väestöstä menetti ostovoimansa ja syrjäytyi. Taloustieteilijät uskoivat, että työpaikkansa säilyttäneet ihmiset olisivat pitäneet talouden pystyssä.
Taloustieteilijät olivat väärässä.
1990-luvulla pysyvää rakenteellista työttömyyttä oli Euroopassa enemmän kuin 1920-luvulla. Työntekijöitä vähentävän teknologian kehitys on ollut ennätysmäisen nopeaa. Robotit, tietokoneet ja tietoverkot uhkaavat lopettaa kokonaisia ammattikuntia.
Valtiontaloudet ovat syöksykierteessä verotulojen vähenemisen, työttömyyden kasvun ja valtionvelkojen
hoitokulujen takia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"24.06.2002:
Natsien valtaannousun syitä, joita ei eilisessä dokumentissa pohdittu, Risto Isomäki kirjassaan 'Kohti vuotta 1929?' pohtii ja kiteyttää:
Euroopan historia tällä vuosisadalla muodostaa pelottavan varoituksen siitä, minkälaisia seurauksia liian pitkälle viedyillä vapaakauppafundamentalismilla voi olla. "
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1000000000000008&posting=22000000012401295
&
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1000000000000008&posting=22000000012456593
Esimerkkinä tietotekniikan työllisyyttä vähentävästä vaikutuksesta graafisen alan reprohommat. Nehän ovat siis se vaihe, jossa teksti ja kuvat muokataan valmiiksi painoja varten.
Työskentelin alalla 1990-luvun alkupuolella. Silloin tietokoneet tekivät vasta tuloaan. Homma meni näin:
-(1) Lähetti toi valokuvat, tekstit ja leiskat reproon.
-(2) Värierottelija lämäsi fotot skanneriin, joka suolsi ulos neljä mustavalkofilmiä (ennen tämäkin vaihe tehtiin nk. käsityönä).
-(3) Firman lähetti kiikutti tekstit ja leiskat (4) latomoon, jossa sen alan asiantuntijat muokkasivat tekstin halutulla fontilla haluttuun muotoon. Tämän jälkeen lähetti (3) haki ne takaisin reproon.
-Reprokuvaaja (5) kuvasi reprokameralla tekstit ja logot tarvittaviin kokoihin (ilmoituksia tehtiin yleensä monessa eri koossa).
-Asemoijat (6) saivat kasan näitä filmejä pöydälleen, ja asemoivat ne ulanokalvoja käyttäen jellulleen. Sitten tuotokset valotettiin "raamissa" ziljahtavan tarkoiksi painofilmeiksi. Oli myös henkilö (7) jonka virallista nimikettä en edes muista, mutta joka jälkikäsitteli usein filmejä sävyjen muuttamiseksi.
-Tuli vedostamon vuoro (8). Filmeistä valotettiin näytevedokset, joista lopputulosta voitiin ennakkoon tarkastella. Lähetti (1 tai 3)toimitti ne asiakkaalle. Yleistä oli, että muutoksia tehtiin, ja ruljanssia jatkettiin kunnes lopputulos oli hyväksytty, ja filmit voitiin toimittaa painoon.
Tämä noin yleensäottaen... lisäksi oli uskomaton määrä erilaisia asiaa tukevia pikkutöitä, kuten leikkaamista, filmien kääntämistä (nega-posa), koneiden huoltoa, puhumattakaan tarvittavan materiaalin kuten ulanokalvojen, filmien ja sensellaisten valmistamisen työllistävästä vaikutuksesta.
Duunipaikassani oli parhaimmillaan noin 25 henkeä kokopäivätöissä.
Nyt tähän kaikkeen tarvitaan yksi (1) osaava henkilö. Hän länttää ahterinsa tuoliin ja naputtelee ja klikkailee. Taittoon menee toki jonkin aikaa, mutta korjaukset kestävät ehkä sekuntteja. Lähetin virkaa toimittaa sähköposti ja pdf.
Hurraa, ihmiskunta on vapautumassa työn ikeestä! Kuinka tämä riemunaika meille esittäytyy?
Kurjistumisena, köyhyytenä, työttömyytenä, eriarvoistumisena, yhteiskunnan alasajona, tuloerojen kasvuna ja rikkaiden rikastumisena.
Hurraa, sinä ihmiskunta. Jos universumissa on toinen kaltaisesi sivilisaatio, ole hyvä ja pysy planeetallasi.
helkutin hyvä esimerkki....automatiikan tuomasta "autuudesta"!Me teemme itse, itsemme/toisemme työttömäksi ja pidämme sitä hyvänä asiana, jota se ei itseasiassa todellakaan ole.Paitsi jotkut todella raskaat hommat(fyysisesti)on hyvä ,että kone hoitaa!
Toisaalta ei ole mitään järkeä olla käyttämättä koneita vain siksi, että ihmisillä olisi työtä. Silloinhan työnteko on oikeastaan täysin turhaa.
Näkisin asian siten, että työstä vapautuminen on kehitys, joka pitäisi ottaa hallintaan ihmisten hyväksi. Pohjimmiltaanhan se on hyvä asia.
Nyt - kun työ on sidoksissa porukoiden toimeentuloon - työn katoaminen merkitsee monille myös toimeentulon katoamista/heikkenemistä.
On tärkeää ymmärtää, että se TULO, josta nuo 25 ihmistä ennen saivat palkkansa, ei juuri ole kadonnut minnekään. Vaikka reprotyön hinta onkin laskenut, myös sen kulut ovat. Näin ollen, kuvitteellisessa tilanteessa, tuo yksi nykytyöntekijä voisi saada työn tuotosta saman verran kuin aikaisemmin 25 tekijää.
Nyt olemme asian ytimessä, sanoi Pulkkinen. Kun nykytekniikka on vähentänyt tuostakin firmasta 24 paikkaa ja toiminnan tulos on kuitenkin kutakuinkin ennallaan - mihin menevät rahat?
Lopulta ne päätyvät kuitenkin globaaleille pääomapiireille - niitä ei enää kierrätetä työntekijöiden palkkojen kautta, vaan ne menevät nyt suoraan.
Kun ihmiskunta vapautuu yhä lisääntyvästi koneiden ansiosta tylsästä työstä, on kaikkein tärkein kysymys: kuinka voimme tässä tilanteessa siirtyä pikkuhiljaa maailmaan, jossa tämä hyöty jakautuisi kansalaisille eikä vain muutamille rikkaille.
hieman, tiedä sitten, kuinka oikeaan osuu, mutta näillä näkymin vaikutta aika todelliselta:
http://www.tieh.fi/eofw1.htm#14
myös;
http://www.tieh.fi/tn/tn596.htm#oja
Siinäpä mietimistä tulevaisuuden tulonjakoon? Omassa ammatissa(raskas metalli)ilmiö oli aivan samanlainen, kuin Reprotyöntekijä kuvaili, väkeä vähennettiin lujasti ja työtä siirrettiin ympäri maailmaa.
julkinen talous vei kohta kaikki ne eurot joita yksityissektori tuottaa, eli kohta ei voida mitään jättää työntekijöille. Sehän on jo melkein niin nyt:
saat palkka 2000€ työnantajalle maksat 3500€ itsellesi saat 1400€ eliyhteiskunta nappa jo heti kättelyssä työsi tuloksista enemmän kuin sinä saat.
Tämän jälkeen alkaa riistäminen. Lähes kaikissa hyödykkeissä alv, joissakin ensin erillinen vero ja siihen päälle alv. Riippuen elintavoista tuosta 1400 € yhteiskunta varmasti nappaa ainakin puolet. eli 3500 € maksoi yritys ja sinulle jäi satasia jotka suurimmaksi osaksi monella vieä pankki.
Paineet kasvavat tulevaisuudessa koko ajan nostaa tuota yhteiskunnan osuutta. Tarviiko olla tohtorismies tai vastaava että tajuaa miten tässä vielä käy? varsinkin kun yritysten voitot yhä enenevässä määrin valuu ulkomailla ohi verottajan ja kotimaisten investointien.
Taitaa olla aika tehrä yks terävä...
Risto Isomäki on kuitenkin väärässä, sillä 1920-luvulla ei tavallinen työläinen saanut palkallaan edes polkupyörää. Nykyään jopa työttömät päästelevät autolla. Ostovoiman kasvu on ollut huikeaa. Yhä pienempi osa ihmisen ansioista menee välttämättömyyksiin kuten ruokaan.
Kuitenkin 20-luvulla se työläinen yleensä söi ja kulutti, ei ehkä niin monipuolisesti kuin nyt mutta energiansa sekin tarvitsi. Ja elätti akan ja kakarat.
Ihan oikeasti, tämän päivän perhe ei kyllä yhden tai edes kahden palkalla meinaa saada paljoa muuta kuin sen ihan välttämättömimmän eli ruuan.
Isoisäni oli 40-luvulla tehdastyöläinen ja hänellä oli vaimo ja kaksi lasta. Kyllä hänellä oli varaa vastarakennettuun uuteen taloon ilman pitkää velkaa. Perintöä tai muuta omaisuutta ei ollut. Ei onnistuisi tänä päivänä kovin helposti koulutetultakaan pariskunnalta. Nyt ne samat talot maksavat moninkertaisesti nykypolven perheille, tarvitaan monenkymmenen vuoden asuntolaina.
* Tulovero köyhällä = 16%
* Kunnallisvero = 18,5%
* ALV ruoka = 17%
* ALV tavarat = 22%
* ALV kirjat = 8%
* Bensavero = 70%
* Ajoneuvovero = paljon
* Julkisen liikenteen verot = 22%
* Sähköäkin verotetaan!
* Älä unohda kiinteistöveroa!
* Palveluvero 22%
Verot ovat järjettömät, tietääkseni silloin 20-luvulla ei ollut laillista ryöstöä nykyisessä mittakaavassa. Ihmekkös tuo jos käteen ei jää mitään kun jopa elintarvikkeista liki viidennes on veroa?!