Onko täällä palstaa mikä olisi yhteis kristillinen?
Mua niin ärsyttää se, että sinä kuulut hellareihin ja mä luteriin ja sä vapikseen ja sinä taas lestoihin ynm... niin meillä on taatusti taivaassakin eri kopit missä saamme elää ilosina erossa toisistamme!
Näin ei opeta raamattu, eikä jeesus sanonut mitään tuollaista, vaan keskenäisestä rakkaudesta teidät tunnetaan!
*murjottaa*
Jumalan siunausta joka ikiselle puljun nimestä riippumatta!
Mua niin ärsyttää se, että sinä kuulut hellareihin ja mä luteriin ja sä vapikseen ja sinä taas lestoihin ynm... niin meillä on taatusti taivaassakin eri kopit missä saamme elää ilosina erossa toisistamme!
Näin ei opeta raamattu, eikä jeesus sanonut mitään tuollaista, vaan keskenäisestä rakkaudesta teidät tunnetaan!
*murjottaa*
Jumalan siunausta joka ikiselle puljun nimestä riippumatta!
Vastaukset 7
Vanhimmat
siunausta kaikille Uudestisyntyneille Kristityille, Jeesuksen rakkaus meitä yhdistäköön. Aamen.
Olen samaa mieltä ja olisikin ihanaa
jos vaikka kerran kuussa kaupungin srk:nat
pitäisivätkin sunnuntai-kokouksen kaikki yhdessä.
Lokeroituminen voi viedä ahtaalle
mutta avoimuus ja rakkaus toisiamme kohtaan
avaralle ja ulospäin.
ensi vuoden alkupuolella naapurin kirkkoherra on mukana aamu-jumalanpalveluksessamme.
eikä ole ensimmäinen kerta, kun luterilaiset hilluvat lavallamme. vast´ikään pekka simojoki hehkutteli yhteistyöstä, jota harrastamme hyvin tiiviisti.
vaikka itse olen tekemisissä muiden kirkkokuntien uskovien kanssa, oma seurakunta on se ykköspaikka, jota haluan olla rakentamassa. niin se tuntuu olevan noilla muutamilla luterilaisillakin. ovat hyvin kiintyneitä omaan puljuunsa, mutta tilaisuuden tullen piipahtavat "kilpailijan kentällä". ihan vain virkistymässä ja toisia uskovia tapaamassa.
olen sitä mieltä, että lokeroituminen ei ole nykypäivän ongelma, vaan sitä on nimenomaan kiertolaisuus. seurakunnalla ei ole enää merkitystä yksilöuskovalle. ruohoa haetaan mieluimmin sieltä aidan toiselta puolelta, kun luullaan, että omat ruokailupaikat ovat kuihtuneet olemattomiin.
ei ymmärretä, että ollaan itse niitä, joiden pitäisi kastella maata, jotta kasvatttajalla olisi mitä kasvattaa. käy jopa niin, että juuriston päälle kaadetaan mieluumin myrkkyä, kuin vettä ja ravinteita, jottaa saataisiin aikaiseksi mahdollisimman huono tulos.
sinä olet mielestäsi hyvinkin avoin. yhteiskristillisyys ei tule koskaan onnistumaan koska kaste jakaa ihmiset.
Nyt kannattaa luopua lokeroista. On olemassa vain yksi, pyhä, apostolien jam katolinen kirkko, tosi Kristuksen ruumis ja Pelastuksen yhteisö. Lahkot ja lohkot hajaantuvat, mutta Yksi pysyy.
Tärkeää on, että jokainen "lapsi" löytää oikean kodin,jossa kokee kodin "hengen".
"Älä unohda omaa seurakunta kokousta", sanoo sanakin.
Ikävää on,että tänä päivänä on "kodittomia orpoja" liian paljon.
Toisaalta myös nämä yhä useammat uudet ryhmittymät ,synnyttävät ihmetystä jopa itselleni,saatikka uskosta osattomille.
Ei nyt kyetä yhdessä hengessä rakkautta Vapahtajaamme osoittamaan,saatikka sisaruksiin.
Raamattu kyllä mainitsee,että meidät tunnistetaan yhteisestä rakkaudesta,mutta miksi pitää uusia seurakuntia ja eri nimitysten alla kokoontuvia ryhmittymiä perustaa.
Kyllä alkuun pitää oman "kodin" asiat olla kunnossa,ennenkuin naapuria opettaa.
Luultavasti siellä yhteiskristillisellä palstallakin olisi joku vähemmän miellyttävä lähimmäinen.
Onkohan totta että kun pyytää Jumalalta rakkautta, niin Hän järjestää lähietäisyydelle jonkun erityisen vastenmielisen henkilön? Tulee testattua tuo rakkaudellisuuden määrä ja laatu :)