Kun puhun globalisaatiosta, tarkoitan nimenomaan globaalia kapitalismia. Globalisaatio tarkoittaa maailman valtioiden kauppariippuvuutta toisistaan, eikä kyseessä ole itsestäänselvä asia. Moni sanoo, että globalisaatio vie määräysvallan itsenäisiltä valtioilta. Voi kun toivonkin, että näin olisi! Robert Mugaben aloittama maaseudun sosialisointi ja tullimuurien pystytys on aiheuttanut miljoonille zimbabwelaisille nälänhädän. Valitettavasti globalisaatio on hauras järjestelmä, jonka suojaamiseksi pitäisi kaikkien tehdä parhaansa. Se ei ole itsestäänselvyys.
Globalisaatio on maailmanhistoriassa ainutlaatuinen ilmiö, joka viidessä vuosikymmenessä on nostanut miljoonia absoluuttisesta köyhyydestä ja jopa länsimaihin verrattavasta suhteellisesta köyhyydestä. Hong Kong. Japani. Etelä-Korea. Irlanti. Taiwan. Chile. Botswana. Intia. Kiina. Vietnam. Argentiina. Kuinkakohan moni ihminen on kaupan vapauttamisen jälkeen noussut näissä maissa äärimmäisestä kurjuudesta? Monta kymmentä miljoonaa. Uusimpana paljon puhuttuna asiana Kiinan liki tyhjästä ponkaissut 200 miljoonainen keskiluokka! Viisi ensimmäistä luettelemaani maata olivat 60-luvulla äärimmäisen köyhiä maita, nyt niistä kolmessa on korkeampi BKT/asukas kuin Suomessa.
Samaan aikaan kun köyhät rikastuvat, rikastuvat rikkaatkin. OECD-maiden tulotaso on kasvanut samaan aikaan, eniten niissä maissa joista sijoittaminen ulkomaille on helpoimpaa. Nämä maat ovat USA ja Britannia.
http://www.frihandel.nu/
http://www.johannorberg.net/
http://www.vapaasana.net/
Paljon on vielä tehtävää, kuten USA:n ja EU:n epäoikeudenmukaisten tullimuurien ja agraarisubventioiden poisto. Samaten kehitysmaiden on lähdettävä kehittymään sisältäpäin, demokratisoiduttava ja helpottamalla yksityistä omistusta.
Globalisaation vastustaminen on vaarallista. Se asettaa koko tämän kehityksen hetkessä riskialttiiksi, kuten ennen "Afrikan timantiksi" kutsutun Zimbabwen esimerkki osoittaa.
Globalisaatio on maailmanhistoriassa ainutlaatuinen ilmiö, joka viidessä vuosikymmenessä on nostanut miljoonia absoluuttisesta köyhyydestä ja jopa länsimaihin verrattavasta suhteellisesta köyhyydestä. Hong Kong. Japani. Etelä-Korea. Irlanti. Taiwan. Chile. Botswana. Intia. Kiina. Vietnam. Argentiina. Kuinkakohan moni ihminen on kaupan vapauttamisen jälkeen noussut näissä maissa äärimmäisestä kurjuudesta? Monta kymmentä miljoonaa. Uusimpana paljon puhuttuna asiana Kiinan liki tyhjästä ponkaissut 200 miljoonainen keskiluokka! Viisi ensimmäistä luettelemaani maata olivat 60-luvulla äärimmäisen köyhiä maita, nyt niistä kolmessa on korkeampi BKT/asukas kuin Suomessa.
Samaan aikaan kun köyhät rikastuvat, rikastuvat rikkaatkin. OECD-maiden tulotaso on kasvanut samaan aikaan, eniten niissä maissa joista sijoittaminen ulkomaille on helpoimpaa. Nämä maat ovat USA ja Britannia.
http://www.frihandel.nu/
http://www.johannorberg.net/
http://www.vapaasana.net/
Paljon on vielä tehtävää, kuten USA:n ja EU:n epäoikeudenmukaisten tullimuurien ja agraarisubventioiden poisto. Samaten kehitysmaiden on lähdettävä kehittymään sisältäpäin, demokratisoiduttava ja helpottamalla yksityistä omistusta.
Globalisaation vastustaminen on vaarallista. Se asettaa koko tämän kehityksen hetkessä riskialttiiksi, kuten ennen "Afrikan timantiksi" kutsutun Zimbabwen esimerkki osoittaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
onkin? Määräysvalta tosiaan mennyt valtioilta, tuloksien kanssa vähän...no, miten sen nyt näkee:
"Rakennesopeutusohjelmia on toteutettu miltei kaikissa kehitysmaissa 1980-luvun alusta lähtien. Ohjelmat edellyttävät, että velanhoitoon on hankittava rahaa ennen kaikkea lisäämällä vientiä ja leikkaamalla valtion menoja. Koska kehitysmaat vievät samoja tuotteita, seurauksena on ollut ylitarjonta ja hintojen voimakas lasku. Tuontia taas on helpotettu madaltamalla tulleja.
Valtion menojen leikkaaminen on tarkoittanut mm. maataloustukien lopettamista ja terveydenhuolto- ja koulutusmenojen rajuja leikkauksia (useimmissa maissa koulu- ja terveyskeskusmaksut on palautettu). _Tähän on liittynyt myös laaja yksityistäminen_.
Kehitysmaiden velka on kasvanut nopeimmin juuri rakennesopeutumisohjelmien aikana. Lisäksi ohjelmien toteutuksen sosiaalinen hinta on ollut epäinhimillisen korkea. Nälkäänäkevien määrä on noussut miljardiin, toinen miljardi kärsii laadullisesta nälästä (yksipuolinen ravinto). Suurin osa nälkäänäkevistä on naisia ja lapsia. Lapsikuolleisuus ja synnytyskuolleisuus ovat lähteneet uudelleen nousuun. UNICEF:n tutkimuksen mukaan rakennesopeutusohjelmat tappavat joka vuosi puoli miljoonaa lasta. Ympäristöongelmat ovat kärjistyneet, kun maat myyvät velkojen maksamiseksi kaiken minkä irti saavat."
http://www.sci.fi/~tumakaup/10_VELKA.HTM#Rakennesopeutusohjelmat
"Köyhät joutuvat muuttamaan marginaalisille maille, koska varakkaat valtaavat parhaimmat maat, useimmiten vientiviljelyn tarpeisiin."
http://www.sci.fi/~tumakaup/10_VELKA.HTM#Miksik%F6yhi%E4
Kehitysapu
" Neljännes avusta on sidottu ostoihin antajamaista, samaten neljännes kehitysavusta kuluu velkojen korkojen maksuun.
Kehitysavun tutkijat ovat melko yksimielisiä siitä, että kehitysavulla ei ole ollut köyhyyttä vähentävää vaikutusta.
Raaka-aineiden reaalihinnat ovat jo 1800-luvun lopulta lähtien jatkuvasti laskeneet. Rajuinta hinnanlasku on ollut viime vuosikymmeninä: vuosina 1970-2000 hinnat putosivat miltei kolmannekseen.
Tärkein syy hintojen laskuun on viimeaikoina ollut jatkuva ylitarjonta maailmanmarkkinoilla. Ylitarjonta johtuu siitä, mettä rakennesopeutusohjelmat pakottavat kasvattamaan vientiä. Näin teollisuusmaat käytännössä päättävät raaka-aineiden hinnasta, koska ne hallitsevat sekä tarjontaa että kysyntää. Toinen tärkeä syy hintojen laskuun on ollut se, että kehitysmaat ovat joutuneet purkamaan kaikki tuottajien tuotekohtaiset yhteistyösopimukset, joilla pyrittiin sääntelemään ja vakauttamaan tuotantoa. Kun esimerkiksi kahvisopimus purettiin vuonna 1989, kahvin hinta romahti puoleen lähes yhdessä yössä.
Kehitysmaat eivät jalosta omia raaka-aineitaan, sillä suuret ylikansalliset yritykset hallitsevat kehitysmaaraaka-aineiden kuljetusta, jalostusta ja kauppaa. Köyhien kehitysmaiden on käytännössä mahdotonta kilpailla niiden kanssa markkinoilla."
http://www.sci.fi/~tumakaup/10_VELKA.HTM#Kehitysapu
"Miltei jokaiseen kehitysmaahan on perustettu ulkomaisille yrityksille erityisalue, missä kaupan "vapaus" on viety äärimmilleen: työntekijöillä ei ole minkäänlaisia oikeuksia, ympäristösäädöksiä ei tarvitse noudattaa, voitot saa kotiuttaa kokonaan. Näillä alueilla työskentelee noin 50 miljoonaa työntekijää, pääasiassa nuoria naisia ja lapsia."
_Miltei kaikki kaivannaisalan valtionyritykset kehitysmaissa on viime vuosina yksityistetty; eli käytännössä myyty ylikansallisille yrityksille_. Maatalousraaka-aineiden ulkomaankauppaa hoitaneet valtion organisaatiot on purettu ja viljelijät myyvät tuotantonsa suoraan ylikansallisille."
"Lisäksi WTO-sopimus määrää kehitysmaat kotimaan tuotannosta riippumatta tuomaan osan elintarvikkeistaan."
http://www.sci.fi/~tumakaup/10_VELKA.HTM#Seuraukset
Seuraukset
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000427&posting=22000000010239723
Maailmanpankin "rakennesopeutusohjelmat" olivat fiasko. Ongelmien juurille ei pureuduttu, vaan vaadittiin epäolennaisuuksia. Se on tosin sanottava, että kun velkaa otettiin niin tiedettiin mitkä on ehdot. Ensinnäkin, velka pitää maksaa. Toiseksi, se ei onnistu ilman uudistuksia talouteen joka on jo niin kuralla että on pakko ottaa velkaa hyväksymällä sellaiset ehdot. Turha syyttää lainan antajaa jos asiat on viturallaan.
"Nälkäänäkevien määrä on noussut miljardiin, toinen miljardi kärsii laadullisesta nälästä (yksipuolinen ravinto)."
Tämä on kuitenkin puhdasta propagandaa, nälkäänäkevien ja kroonisesti aliravittujen määrä on laskenut siihen miljardiin. Koska viimeksi kuulit nälänhädästä E-Koreassa? Vietnamissa?
Kehitysapu on toinen fiasko. On laskettu, että mikäli EU ja USA avaisivat tullinsa maatallouskaupalle, köyhiin maihin suuntautuisi vuodessa viiden vuoden kehitysapua vastaava rahavirta. Nykyään se antaa länsimaille hyvän mielen samalla kun se pitää kehitysmaat köyhinä. Koko apu pitäisi lakkauttaa heti.
Kieltämättä globalisaatiolla on myös myönteisiä puolia, etenkin köyhien maiden kansalaisten elinolojen parantamisena. Tässä on kuitenkin ristiriita: kun rikkaimmissa maissa suurtuottaja joutuu sijoittamaan tuotteen hinnasta suuremman osan palkkatuloihin, kehitysmaissa tuo osa on minimaalinen - näin hän saa kasvatettua omaa katettaan, mutta pääsee samalla myös patsastelemaan silti "hyväntekijänä". Entisestään lihonut susi astuu estradille lampaantaljaan käärittynä.
Ongelmalliseksi asian suden suhteen tekee se, että lampaat alkavat lisääntyvän rikkauden vuoksi järjestäytyä ja vaatia parempaa liksaa. Alkaa sama kierre, joka länsimaissa käytiin jo vajaat sata vuotta sitten, ja josta täällä ollaan jo paluulinjalla työmarkkinoilla olijoiden etujen huononnuksissa. Siis maailmassa, jossa rahaa on ennenkuulumattoman paljon.
Kun nyt vaikkapa Kiinassa toiminta ei olekaan enää niin edullista, lakkoillaan ja muuta, minne seuraavaksi? Onko Afrikka uusi Kiina?
Kirjoitin tuon aikaisemman työaikaa koskevaan ketjuun, mutta pätee puheenvuoroksi myös tähän:
Kun käsittelemme työtä toimintana, jonka tarkoituksena on luoda ihmisille toimeentulon edellytykset, nykymaailmassa siihen riittäisi huomattavastikin pienempi työaika. Miksei riittäisi? Onhan viisipäiväinen työviikko pystynyt tuomaan hyvän elintason käytännössä koko kansalle jo 1970-luvullakin. Miksei vähempi riittäisi nyt, kun tuottavuus on noussut räjähdysmäisesti?
Ongelmana näkisin globalisaatiopuolen. Tuottavuuden kasvu menee lähes kokonaisuudessaan juuri (kansainvälisille) suuryrityksille, koska pk-sektorista alkaa yhä etenevässä määrin tulla vain jättien alihankkijoita. Kun Pekka ja Pätkä halusivat töitä, he menivät tekemään joulukuusenjalkoja paikalliselle verstaalle. Verstaan omistaja maksoi heille sovitun liksan ja myi tuotteet sitten paikallisesti.
Nyt asiat ovat toisin. Joulukuusenjalka-alallakin vaikkapa ICTSC (International Christmas Tree Stander Corporation) hallitsisi kauppaa. Se kilpailuttaisi paikallisia ja kansainvälisiä puuverstaita ja valitsisi niistä sen, joka tuottaa halvimmalla - vaikkapa sitten Bangladeshista.
Paikallinen pk-yrittäjä olisi pulassa. Osallistuisi hän sitten tarjouskilpailuun tai kilpailisi ICTSC:n kanssa, suuria vaikeuksia tulisi maan palkkatason vuoksi. Jos paikallisella yrittäjällä olisi varaa, hän voisi toki luistaa noista kustannuksista palkkaamalla ChristmasTreeStander9000AutomaticT-1000 -teollisuusrobotin sähköpalkalla, mutta silti muut oheiskulut nostaisivat hintaa ja leikkaisivat tuottoa.
Olemmekin ajautuneet järjettömään tilanteeseen: tuottavuuden räjähdysmäisestä kohoamisesta huolimatta työtahtia ja -määrää olisi kohotettava yksillä ja toisille annettava kenkää. Valtavasti noussut vauraus liukuu heille, jotka ovat onnistuneet pääsemään globaalille tasolle.
Näin ollen työajan lyhentäminen ja kohonneen tuottavuuden siirto palkkaukseen olisi pk-yrityssektorilla kieltämättä vähän vaikeaa - tuottavuuden kasvusta kun pääsevät nauttimaan lähinnä juuri nuo jätit.
Työttömyyden ja sen kerrannaisvaikutusten poisto työaikoja pienentämällä alentaisi kuitenkin verorasitusta, joka heijastuisi tulotasoon myönteisesti.
Kuten kirjoitin, sekä palkallista työtä että sille tekijöitä on maassa tietty määrä. Tekijöihin voi lukea myös pk-yrittäjät, jotka joutuvat samaan globaaliin kurimukseen.
Me olemme kaikki, työttömät, työntekijät ja paikallisen tason yrittäjät samassa veneessä globaalin kosken pyörteissä, ja tämä pitäisi ymmärtää. Yksisilmäinen ja ymmärtämätön vastakkainasettelu, jossa milloin ketäkin toisistamme mistäkin syytellään, palvelee vain juuri tämän saman epäsuhdan jatkuvuutta ja lisäämistä. Riitely karauttaa paattimme kohta kiveen ja hukumme kaikki, vaikka pitäisi ryhtyä tekemään yhteistyössä ohjausliikkeitä.
Kyseessä on monia peloittava vaurauden uusjako:
"Ongelmalliseksi asian suden suhteen tekee se, että lampaat alkavat lisääntyvän rikkauden vuoksi järjestäytyä ja vaatia parempaa liksaa. Alkaa sama kierre, joka länsimaissa käytiin jo vajaat sata vuotta sitten, ja josta täällä ollaan jo paluulinjalla työmarkkinoilla olijoiden etujen huononnuksissa."
- Kyseessä ei ole ongelma, vaan oikea kehitys. Valinnanvaran lisääntyessä myös palkat lisääntyvät jolloin on varaa järjestäytyä. Jos tämä on jonkun mielestä ongelma niin... Länsimaissahan taloutta ollaan sen johdosta tehty joustavammaksi, että myös paikallinen yrittäminen kannattaisi. Tästä johtuu siis työntekijän aseman heikentyminen täällä, samaan aikaan kun se paranee köyhissä maissa.
Afrikasta ei tule ihan äkkiä uutta Kiinaa. Se olisi ollut sitä jo 60-luvulta lähtien ellei olisi sulkeutunut kuoreensa. Sama "kehitys" jatkuu siellä, eli ei kehitystä lainkaan.
"Valtavasti noussut vauraus liukuu heille, jotka ovat onnistuneet pääsemään globaalille tasolle."
- Totta puhut. On kuitenkin otettava huomioon, että kyseessä ei ole yritykset, vaan ulkomaisille investoinneille ja kaupalle rajansa avanneet valtiot, niiden kansalaiset ja niiden kansalaisten yritykset.
Pari päivää muualla, täällä taas.
Tuossa alussa päivittelet, että jos kolmansien maiden järjestäytymisasteen nousu "jonkun mielestä on ongelma, niin..."
On se joidenkin mielestä ongelma, ja kerroinkin omassa kirjoituksessani, keiden. Juuri näiden susien. Kerropa, millä tavalla parempia etuja ja liksoja tuottava järjestäytyminen EI olisi ongelma globaalilla tasolla toimivalle pääomalle?
Onneksi näytät olevan samaa mieltä, että kehitys on oikea. Muunmuassa tätä tarkoitin alkuperäisellä kirjoituksellani, jossa sanoin globalisaation tuovan myös hyvää. Lue uudestaan myös jatko.
Afrikasta voi tulla nopeastikin uusi Kiina. Manner ei ole "sulkeutunut kuoreensa", vaan se on suljettu. Afrikkaa on pidetty muun maailman raaka-ainevarastona, ja jos siellä on yritetty jalostaa tuotteita rikkaiden maiden markkinoille, kilpailu on ollut mahdotonta valtavien suojatullien vuoksi.
Kun muut halpatyömaat alkavat menettää kilpailuasemiaan kohoavien kustannusten vuoksi, simsalabim tulemme havaitsemaan, että Afrikan rangaistustulleja tullaan alentamaan: juuri silloin, kun globalisaatiofirmat alkavat siirtää tuotantoaan sinne, saadakseen jälleen riittävän halpaa työvoimaa.
Voisimme myös lyödä vetoa siitä, että samaan aikaan sudet taas "havahtuvat" ja alkavat mesota omasta erinomaisuudestaan: "katsokaa, vuosikymmeniä Afrikan suojatulleja on kritisoitu, ja olemme vihdoin kuulleet ja ymmärtäneet. Nyt poistamme ne, olemme siis hyviä ihmisiä".
>"Valtavasti noussut vauraus liukuu heille, jotka ovat onnistuneet pääsemään globaalille tasolle."
>- Totta puhut. On kuitenkin otettava huomioon, että kyseessä ei ole yritykset, vaan ulkomaisille investoinneille ja kaupalle rajansa avanneet valtiot, niiden kansalaiset ja niiden kansalaisten yritykset.
Hmm. Voittajia ovat siis lopulta kansalaiset? Kerrotko, milloin tämä alkaa näkyä? Ainakin 1990-luvun laman jälkeinen aika maassammekaan ei vielä näytä tältä. BKT:mme on puolet suurempi, mutta yhteiskuntasektoria alasajetaan minkä keritään, palkat eivät ole nousseet lähellekään tuottavuuden nousun tasoa, työttömyys on vähintään ennallaan, köyhien tulot pudonneet reippaasti, eriarvoistuminen kasvaa.
Sensijaan yritysvoitot ovat kuusinkertaistuneet, teollisuustuotanto kaksinkertaistunut ja vienti kolminkertaistunut. Rikkaimman prosentin tulot ovat kasvaneet 122%, ja hyvätuloisin kymmenys kansastamme kuittaa tuottavuuden kasvusta 80% kukkaroihinsa.
uskomatonta että täälläkin on asiallisia kekustelijoita. :)
Totta, jotkin uusliberaalit vannovat työväenliikkeen polkemisen nimeen. Herää vain kysymys siitä mitäköhän helvettiä yksilönvapauden polkemisella ja liberalismilla on tekoa keskenään? Idiootit...
>Afrikasta voi tulla nopeastikin uusi Kiina. Manner ei ole "sulkeutunut kuoreensa", vaan se on suljettu. Afrikkaa on pidetty muun maailman raaka-ainevarastona, ja jos siellä on yritetty jalostaa tuotteita rikkaiden maiden markkinoille, kilpailu on ollut mahdotonta valtavien suojatullien vuoksi.
Se on sekä suljettu että sulkeutunut, enemmän jälkimmäistä. Esimerkkinä Kiina, Singapore, Vietnam ja Intia, jotka avasivat talouttaan ja ryhtyivät menestymään 80-luvulta etiepäin. Lisäksi maiden kilpailuvalttina oli hyvät asemat lähellä Japania ja hyvät yhteydet Eurooppaan ja USA:n. Samojen EU-tullien ja rajoitusten takana ne kuitenkin käsittääkseni ovat. Tutustumisen arvoinen linkki sinulle on:
http://www.heritage.org/research/features/index/countries.cfm
Kyseessä on talouden vapautta kuvaava indeksi. Huomioi, mihin suurin osa Afrikkaa sijoittuu. Ko. mantereelle on yleensä ottaen hankala perustaa mitään tehdasta tai myymälää ja mikä toivottominta, vielä hankalampi myydä mitään ulkomaille.
>Hmm. Voittajia ovat siis lopulta kansalaiset? Kerrotko, milloin tämä alkaa näkyä? Ainakin 1990-luvun laman jälkeinen aika maassammekaan ei vielä näytä tältä. BKT:mme on puolet suurempi, mutta yhteiskuntasektoria alasajetaan minkä keritään, palkat eivät ole nousseet lähellekään tuottavuuden nousun tasoa, työttömyys on vähintään ennallaan, köyhien tulot pudonneet reippaasti, eriarvoistuminen kasvaa.
Katso eteesi. Mieti missä tietokoneesi on tehty ja paljon se maksoi. Sitten mietit paljonko se olisi maksanut jos se olisi tehty Suomessa. Samaten lähes kaikki se rompe ja roina sekä elintarpeeet mitä sinun ympärilläsi on. Tulee paljon halvemmaksi kaikille käydä kauppaa muiden kanssa kuin tehdä kaikki itse.
Julkinen sektorimme on ennätyssuuri veronalennuksista huolimatta, mutta niin on byrokratiakin ja ne tahot joille rahaa syydetään. Peruspalveluista leikataan ja syydetään Kiasmaan ja muuhun älyttömyyteen jotka pysyisivät itsekin pystyssä. Tätä en ymmärrä. Kaikkea pyritään miellyttämään.
Koska työttömyys ei niin vaan tipahdakkaan on perin selvää että palkat eivät pääse työvoiman tarjonnan takia nousemaan yhtä kyytiä tuottavuuden kanssa. Tosin Turun telakoilla metalliduunarien palkat nousivat tämän vuoden alussa todella korkeiksi ja sama trendi muuten on metallityöläisten kohdalla jatkunut viimeset pari-kolme vuotta. Samoin putkimiesten. Ja siivoojat! Ainiin, suurin pätkätyöllistäjä on julkinen sektori!
>Sensijaan yritysvoitot ovat kuusinkertaistuneet, teollisuustuotanto kaksinkertaistunut ja vienti kolminkertaistunut. Rikkaimman prosentin tulot ovat kasvaneet 122%, ja hyvätuloisin kymmenys kansastamme kuittaa tuottavuuden kasvusta 80% kukkaroihinsa.
En näe tässä mitään väärää. Se on hyvä jos teollisuudella ja viennillä menee hyvin! Ja onhan sekin positiivista, että joillain pyyhkii loistavasti, itsekin pyrin tuohon prosenttiin kovaa vauhtia!
Kun noin vakuuttavat luvut nyt jostain tempaisit (kuinka suuri aikaväli, btw?), niin kerrotko myös paljonko köyhimmän kymmenyksen tulot ovat nousseet samalla aikavälillä? Tai keskipalkat? ;)
jaaniin:
viron luvut 1998 tuosta jakautumisesta:
lowest 10%: 3%
highest 10%: 29.8%
miten suomessa sitten se 10% saisi nykyään 80%? :)