Päätinpä aikani kuluksi kääntää osan Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen maallikkojen apostolaattia käsittelevästä dekreetistä suomeksi. Tässä siis johdanto ja ensimmäinen luku sekä niiden alaviitteet, jotka olen siirtänyt koko dokumentin lopusta tämän postin loppuun. Pyrin kääntämään loput ajan kanssa.
Saatavilla on paljon parempi käännös, mutta se maksaa ja on tekijänoikeuden alainen. Uskon, ettei tämä ole sääntöjen vastaista, koska kääntämääni Jumalan kansan Credoakaan ei poistettu.
Raamatunlainausten käännökset myötäilevät kirkkomme nykyään käyttämää raamatunkäännöstä. Alaviitteissä mainittu AAS viittaa Acta Apostolicae Sedis -julkaisuun, joka on Vatikaanin virallinen vuosikertomus. Käännös on tehty latinankielisen alkutekstin (julkaistu 18. marraskuuta 1965) ja englanninkielisen käännöksen pohjalta.
------------------------------
Apostolicam Actuositatem
Vatikaanin toinen kirkolliskokous
Piispa Paavali
Jumalan palvelijoiden palvelija
Yksi mitä pyhimmän kirkolliskokouksen isistä
Asian ainaiseksi muistamiseksi
1. Johdanto
1. Voimistaakseen Jumalan kansan apostolista toimintaa (1) puhuu mitä pyhin synodi hartaasti maallikoille, joiden oikea ja korvaamaton tehtävä kirkon lähetystyössä on jo käsitelty muissa dokumenteissa (2). Maallikkojen apostolaatti on peräisin heidän kristillisestä kutsumuksestaan, eikä kirkko voi koskaan olla ilman sitä. Pyhä Raamattu selvästi osoittaa, miten spontaania ja hedelmällistä tällainen toiminta oli jo Kirkon alkuaikoina (vrt. Apt. 11:19-21; 18:26; Room. 16:1-16; Fil. 4:3).
Oma aikamme tarvitsee maallikkoja yhtä kiihkeästi: itse asiassa nykyaikaiset olot edellyttävät, että maallikkojen apostolaattia laajennetaan ja voimistetaan. Yhä kasvavan väestön, jatkuvan tieteellisen ja teknologisen edistyksen ja lähempien ihmissuhteiden vuoksi maallikkojen apostolaatin kentät ovat laajentuneet suunnattomasti erityisesti alueilla, jotka ovat enimmäkseen olleet avoimia vain maallikoille. Nämä tekijät ovat myös aiheuttaneet uusia ongelmia, jotka edellyttävät asiantuntijoiden huomiota ja tutkimusta. Tämä apostolaatti tulee yhä välttämättömämmäksi siitä syystä, että monet ihmiselämän alueet ovat tulleet yhä itsenäisemmiksi. Näin tuleekin olla, mutta joskus siihen liittyy osittaista irrottautumista eettisestä ja uskonnollisesta järjestyksestä ja vakavaa uhkaa kristilliselle elämälle. Lisäksi monissa paikoissa, joissa pappeja on hyvin vähän, tai joissa heiltä on eräissä tapauksissa riistetty pappispalveluksen edellyttämä vapaus, Kirkko tuskin voisi olla olemassa ja toimia ilman maallikkojen toimintaa.
Eräs osoitus tästä moninaisesta ja pakottavasta tarpeesta on työ, jota Pyhä Henki epäilemättä tekee tehdessään maallikot yhä tietoisemmiksi omasta vastuustaan ja rohkaistessaan heitä palvelemaan Kristusta ja Kirkkoa kaikissa olosuhteissa (3).
Tässä dekreetissä kirkolliskokous pyrkii kuvailemaan maallikkojen apostolaatin luonnetta, ominaisuuksia ja monimuotoisuutta, ilmaisemaan sen perusperiaatteet ja antamaan pastoraalisia ohjeita sen tehokkaammasta harjoittamisesta. Näitä kaikkia tulisi pitää sääntöinä, kun kanoninen laki, sikäli kun se käsittelee maallikkojen apostolaattia, uudistetaan.
Luku I
Maallikkojen kutsumus apostolaattiin
2. Kirkko perustettiin Kristuksen valtakunnan levittämiseksi yli maanpiirin Isän Jumalan kunniaksi, jotta kaikki ihmiset tulisivat osallisiksi Hänen pelastavasta vapahduksestaan (1), ja jotta heidän kauttaan koko maailma voisi muodostaa suhteen Kristukseen. Kaikkea Kristuksen Mystisen Ruumiin toimintaa, joka pyrkii tähän tavoitteeseen, kutsutaan apostolaatiksi, jota Kirkko harjoittaa monin tavoin kaikkien jäsentensä kautta. Kristillisen kutsumus nimittäin on ominaisluonteensa kautta kutsumus apostolaattiin. Yksikään elävän ruumiin rakenteen osa ei ole vain passiivinen, vaan kullakin niistä on osuus sekä ruumiin tehtävistä että sen elämästä: niin, että Kristuksen ruumiissa, joka on Kirkko, "kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan -- ruumis kasvaa ja rakentuu" (Ef. 4:16).
Orgaaninen yhteys tässä ruumiissa ja jäsenten rakenne ovat todella niin kompakteja, että jäsenen, joka epäonnistuu itselleen kuuluvan osan tekemisessä Kirkon kehittämiseksi, ei voida sanoa olevan hyödyllinen Kirkolle eikä itselleen.
Kirkossa tehtävät ovat monimuotoisia, mutta päämäärä on yksi. Kristus antoi apostoleille ja heidän seuraajilleen velvollisuuden opettaa, pyhittää ja hallita Hänen nimessään ja voimassaan. Mutta myös maallikoilla on osuus Kristuksen papillisesta, profeetallisesta ja kuninkaallisesta asemasta, ja siksi heillä on oma osuutensa koko Jumalan kansan tehtävässä Kirkossa ja maailmassa (2).
He harjoittavat apostolaattia käytännössä toiminnallaan, joka ohjautuu ihmisten evankeliointiin ja pyhittymiseen ja maallisen järjestyksen läpäisemiseen ja täydellistämiseen evankeliumin hengen avulla. Tällä tavalla heidän maallinen toimintansa todistaa avoimesti Kristuksesta ja edistää ihmisten pelastusta. Koska maallikot elävät elämäntilanteidensa mukaisesti maailman ja sen huolien keskellä, Jumala kutsuu heitä harjoittamaan apostolaattiaan maailmassa hapantaikinan tavoin Kristuksen hengen innostuksella.
3. Maallikoiden oikeus ja velvollisuus apostolaattiin johtuu heidän liitostaan Kristuksen, pään kanssa; Kristuksen Mystiseen Ruumiiseen kasteen kautta liitettyinä ja Pyhän Hengen voiman vahvistuksessa vahvistamina heidät kutsuu apostolaattiin Herra itse. Heitä ei pyhitetä kuninkaalliseen papistoon ja pyhään kansaan (vrt. 1 Piet. 2:4-10) pelkästään siksi, että he voisivat tarjota hengellisiä uhreja kaikissa teoissaan, vaan myös jotta he voisivat todistaa Kristuksesta ympäri maailmaa. Kuitenkin sakramentit, erityisesti mitä pyhin Eukaristia, välittävät ja ruokkivat sitä rakkautta, joka on koko apostolaatin sielu (3).
Apostolaattiin osallistutaan uskon, toivon ja rakkauden kautta, joita Pyhä Henki jakaa Kirkon kaikkien jäsenien sydämiin. Rakkauden ohjenuora, joka on Herran suurin käsky, todellakin velvoittaa kaikki uskovaiset julistamaan Jumalan kunniaa Hänen valtakuntansa tulemisen kautta ja ammentamaan ikuista elämää kaikille ihmisille - että he voisivat tuntea ainoan oikean Jumalan ja Hänet, jonka Hän lähetti, Jeesuksen Kristuksen (vrt. Joh. 17:3). Kaikille kristityille siis kuuluu huomattava vastuu työskentelystä, jotta kaikki ihmiset ympäri maailman tietäisivät ja hyväksyisivät jumalallisen viestin pelastuksesta.
Tämän apostolaatin harjoittamiseksi Pyhä Henki, joka pyhittää Jumalan kansan pappispalveluksen ja sakramenttien kautta, antaa uskovaisille myös erityisiä lahjoja (vrt. 1 Kor. 12:7) "jakaen ne kullekin niin kuin tahtoo" (1 Kor. 12:11) jotta yksilöt, jotka jakavat armoa muille aivan kuten he itse ovat sitä vastaanottaneet, voivat myös olla "Jumalan moninaisen armon hyviä haltijoita" (1 Piet. 4:10) rakentaakseen koko ruumista rakkaudessa (vrt. Ef. 4:16). Näiden, myös alkeellisempien armolahjojen hyväksymisestä seuraa jokaiselle uskovalle oikeus ja velvollisuus käyttää niitä Kirkossa ja maailmassa ihmisten hyväksi ja Kirkon rakennukseksi Pyhän Hengen, joka "puhaltaa missä tahtoo" (Joh. 3:8), vapaudessa. Maallikoiden tulisi tehdä tämä yhteydessä veljiinsä Kristuksessa, erityisesti paimeniinsa, joiden tulee arvioida näiden lahjojen todellinen luonne ja oikea käyttö, muttei siksi, että Henki sammutettaisiin, vaan jotta kaikki asiat koeteltaisiin ja pysyttäisiin siinä, mikä on hyvää (vrt. 1 Tess. 5:12, 19, 21) (4).
4. Koska Isän lähettämä Kristus on Kirkon koko apostolaatin lähde ja alkuperä, maallikkojen apostolaatin onnistuminen riippuu maallikoiden elävästi yhteydestä Kristukseen Herran sanojen mukaisesti: "Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään." (Joh. 15:5) Tätä elämää läheisessä yhteydessä Kristuksen kanssa Kirkossa ruokkivat henkiset apukeinot, jotka ovat tuttuja kaikille uskovaisille, erityisesti aktiivinen osallistuminen pyhään liturgiaan (5). Maallikoiden tulee käyttää näitä siten, että vaikka he täyttävät kunnollisesti maalliset velvollisuutensa elämän normaaleissa oloissa, he eivät erota yhteyttä Kristukseen elämästään, vaan pikemminkin kasvavat siinä yhteydessä täyttäen työnsä Jumalan tahdon mukaisesti. Tällä tavalla maallikoiden tulee edistyä pyhyydessä onnellisessa ja auliissa hengessä yrittäen varovaisesti ja kärsivällisesti voittaa hankaluudet (6). Myöskään perheasioiden tai muiden maallisten toimien ei tulisi olla merkityksettömiä heidän hengellisessä elämässään apostolin sanojen mukaisesti: "Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme." (Kol. 3:17)
Tällainen elämä vaatii jatkuvaa uskon, toivon ja rakkauden harjoittamista. Vain uskon valon ja Jumalan sanan mietiskelyn avulla voi ihminen tunnistaa aina ja kaikkialla Jumalan, jossa "me elämme, liikumme ja olemme" (Apt. 17:28), etsiä Hänen tahtiaan kaikissa tilanteissa, nähdä Kristuksen jokaisessa olipa hän sukulainen tai tuntematon, ja tehdä oikeita arvioita ajallisten asioiden todellisesta merkityksestä ja arvosta sekä itsessään että suhteessa ihmisen lopulliseen päämäärään.
Ne, joilla on tämä usko, elävät Jumalan poikien ilmoituksen toivossa, ja pitävät mielessään Herran ristin ja ylösnousemuksen. Tämän elämän pyhiinvaelluksessa salaisesti Kristuksen kanssa Jumalassa ja vapaina vaurauden orjuudelta he tavoittelevat niitä rikkauksia, jotka pysyvät ikuisesti, ja he anteliaasti omistautuvat kokonaan Jumalan valtakunnan edistämiselle ja maallisen järjestyksen uudistamiselle ja parantamiselle kristillisessä hengessä. Tämän elämän koettelemuksissa he löytävät voimaa uskosta vakuuttuneina siitä, että "etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme" (Room. 8:18).
Jumalallisen rakkauden ajamina he tekevät hyvää kaikille ihmisille, etenkin niille, joita usko yhdistää heihin (vrt. Gal. 6:10), siirtäen syrjään "kaiken pahuuden ja vilpin, kaiken teeskentelyn ja kateuden ja kaiken panettelun" (1 Piet. 2:1), ja siten he vetävät ihmisiä Kristuksen puoleen. Tämä Jumalan rakkaus, jonka Hän on "vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen" (Room. 5:5) mahdollistaa maallikoille hyveellisen hengen todellista ilmentämistä elämässään. Seuraten Jeesusta Hänen köyhyydessään he eivät ole ajallisten hyödykkeiden puutteen vaivaamia tai niiden runsauden paisuttamia; jäljitellen Kristusta Hänen nöyryydessään he eivät kärsi pakkomielteestä turhaa kunniaa kohtaan (vrt. Gal. 5:26), vaan pyrkivät miellyttämään Jumalaa ihmisten sijasta, aina valmiina jättämään kaiken Kristuksen tähden (vrt. Luuk. 14:26) ja kärsimään vainoja oikeuden tähden (vrt. Matt. 5:10), sillä he muistavat Herran sanat: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua." (Matt. 16:24) Edistäen kristillistä ystävyyttä toistensa välillä he auttavat toisiaan kaikissa tarpeissa.
Tämän suunnitelman maallikoiden hengellisestä elämästä tulisi saada erityisluonteensa heidän avioituneisuudestaan tai perheellisyydestään tai heidän naimattomuudestaan tai leskeydestään, heidän terveydentilastaan ja heidän ammatillisesta ja sosiaalisesta toiminnastaan. Heidän ei tulisi lopettaa heille annettujen ominaisuuksien ja lahjojen harrasta kehittämistä elämänolosuhteiden mukaisesti, ja heidän tulisi käyttää näitä lahjoja, jotka he ovat saaneet Pyhältä Hengeltä.
Tämän lisäksi ne maallikot, jotka ovat seuranneet kutsumustaan ja tulleet jäseniksi jossakin Kirkon hyväksymässä järjestössä tai instituutiossa, yrittävät uskollisesti omaksua hengellisen elämän niitä erityispiirteitä, jotka ovat ominaisia näille järjestöille ja instituutioille. Heidän tulisi myös arvostaa korkealle ammattitaitoa, perhe- ja kansalaishenkeä ja sosiaalisiin tapoihin liittyviä hyveitä, nimittäin rehellisyyttä, oikeudenmukaisuutta, vilpittömyyttä, kiltteyttä ja rohkeutta, joita ilman todellista kristillistä elämää ei voi olla.
Täydellinen esimerkki tällaisesta hengellisestä ja apostolisesta elämästä on mitä autuain Neitsyt Maria, apostolien kuningatar, joka eläessään meille kaikille yhteistä perhehuolien ja työn täyttämää elämää täällä maan päällä oli aina läheisessä yhteydessä Poikaansa ja aivan erityisellä tavalla toimi yhteistyössä Pelastajan työn kanssa. Nyt, kun hänet on otettu taivaaseen, hän välittää äidillisellä rakkaudellaan näistä Poikansa veljistä, jotka ovat yhä maallisella pyhiinvaelluksellaan ja kohtaavat edelleen vaaroja ja vaikeuksia, kunnes heidät johdatetaan onnelliseen isänmaahan (7). Kaikkien tulisi hartaasti kunnioittaa häntä ja uskoa elämänsä ja apostolaattinsa hänen äidilliseen hoivaansa.
------------------------------------------------
1. Vrt. Johannes XXIII:
Apostolinen konstituutio, Humani Salutis, 25. joulukuuta 1961: AAS 54 (1962), sivut 7-10.
2. Vrt. Vatikaaniin toinen kirkolliskokous:
Dogmaattinen konstituutio Kirkosta, Lumen Gentium, nrot 33-: AAS 57 (1965), sivut 39-;
Konstituutio pyhästä liturgiasta, Sacrosanctum Concilium, nrot 26-40; AAS 56 (1964), sivut 107-111;
Dekreetti tiedotuksen välineistä, Inter Mirifica: AAS 56 (1964), sivut 145-158;
Dekreetti ekumeniasta, Unitatis redintegratio: AAS 57 (1965), sivut 90-107;
Dekreetti piispojen pastoraalisista velvollisuuksista Kirkossa, Christus Dominus, nrot 16, 17 ja 18;
Julistus kristillisestä koulutuksesta, Gravissimus Educationis, nrot 3, 5 ja 7;
Dekreetti kirkon lähetystyöstä, Ad Gentes, nrot 15, 21 ja 41;
Dekreetti pappiselämästä ja -koulutuksesta, Presbyterorum Ordinis, nro 9. [Kahta viimeistä viittausta ei ole latinankielisessä alkutekstissä.]
3. Vrt. Pius XII:
Puhe kardinaaleille, 18. helmikuuta 1946: AAS 38 (1946), sivut 101-102;
Saarna nuorille katolisille työläisille, 25. elokuuta 1957: AAS 49 (1957), sivu 843.
4. Vrt. Pius XI:
Ensyklika Rerum Ecclesiae: AAS 18 (1926), sivu 65.
5. Vrt. Vatikaanin toinen kirkolliskokous:
Dogmaattinen konstituutio kirkosta, Lumen Gentium, nro 31: AAS 57 (1965), sivu 37.
6. Vrt. sama, nro 33, sivu 39; nro 10, sivu 14.
7. Vrt. sama, nro 12, sivu 16.
---------------------------------------------
Saatavilla on paljon parempi käännös, mutta se maksaa ja on tekijänoikeuden alainen. Uskon, ettei tämä ole sääntöjen vastaista, koska kääntämääni Jumalan kansan Credoakaan ei poistettu.
Raamatunlainausten käännökset myötäilevät kirkkomme nykyään käyttämää raamatunkäännöstä. Alaviitteissä mainittu AAS viittaa Acta Apostolicae Sedis -julkaisuun, joka on Vatikaanin virallinen vuosikertomus. Käännös on tehty latinankielisen alkutekstin (julkaistu 18. marraskuuta 1965) ja englanninkielisen käännöksen pohjalta.
------------------------------
Apostolicam Actuositatem
Vatikaanin toinen kirkolliskokous
Piispa Paavali
Jumalan palvelijoiden palvelija
Yksi mitä pyhimmän kirkolliskokouksen isistä
Asian ainaiseksi muistamiseksi
1. Johdanto
1. Voimistaakseen Jumalan kansan apostolista toimintaa (1) puhuu mitä pyhin synodi hartaasti maallikoille, joiden oikea ja korvaamaton tehtävä kirkon lähetystyössä on jo käsitelty muissa dokumenteissa (2). Maallikkojen apostolaatti on peräisin heidän kristillisestä kutsumuksestaan, eikä kirkko voi koskaan olla ilman sitä. Pyhä Raamattu selvästi osoittaa, miten spontaania ja hedelmällistä tällainen toiminta oli jo Kirkon alkuaikoina (vrt. Apt. 11:19-21; 18:26; Room. 16:1-16; Fil. 4:3).
Oma aikamme tarvitsee maallikkoja yhtä kiihkeästi: itse asiassa nykyaikaiset olot edellyttävät, että maallikkojen apostolaattia laajennetaan ja voimistetaan. Yhä kasvavan väestön, jatkuvan tieteellisen ja teknologisen edistyksen ja lähempien ihmissuhteiden vuoksi maallikkojen apostolaatin kentät ovat laajentuneet suunnattomasti erityisesti alueilla, jotka ovat enimmäkseen olleet avoimia vain maallikoille. Nämä tekijät ovat myös aiheuttaneet uusia ongelmia, jotka edellyttävät asiantuntijoiden huomiota ja tutkimusta. Tämä apostolaatti tulee yhä välttämättömämmäksi siitä syystä, että monet ihmiselämän alueet ovat tulleet yhä itsenäisemmiksi. Näin tuleekin olla, mutta joskus siihen liittyy osittaista irrottautumista eettisestä ja uskonnollisesta järjestyksestä ja vakavaa uhkaa kristilliselle elämälle. Lisäksi monissa paikoissa, joissa pappeja on hyvin vähän, tai joissa heiltä on eräissä tapauksissa riistetty pappispalveluksen edellyttämä vapaus, Kirkko tuskin voisi olla olemassa ja toimia ilman maallikkojen toimintaa.
Eräs osoitus tästä moninaisesta ja pakottavasta tarpeesta on työ, jota Pyhä Henki epäilemättä tekee tehdessään maallikot yhä tietoisemmiksi omasta vastuustaan ja rohkaistessaan heitä palvelemaan Kristusta ja Kirkkoa kaikissa olosuhteissa (3).
Tässä dekreetissä kirkolliskokous pyrkii kuvailemaan maallikkojen apostolaatin luonnetta, ominaisuuksia ja monimuotoisuutta, ilmaisemaan sen perusperiaatteet ja antamaan pastoraalisia ohjeita sen tehokkaammasta harjoittamisesta. Näitä kaikkia tulisi pitää sääntöinä, kun kanoninen laki, sikäli kun se käsittelee maallikkojen apostolaattia, uudistetaan.
Luku I
Maallikkojen kutsumus apostolaattiin
2. Kirkko perustettiin Kristuksen valtakunnan levittämiseksi yli maanpiirin Isän Jumalan kunniaksi, jotta kaikki ihmiset tulisivat osallisiksi Hänen pelastavasta vapahduksestaan (1), ja jotta heidän kauttaan koko maailma voisi muodostaa suhteen Kristukseen. Kaikkea Kristuksen Mystisen Ruumiin toimintaa, joka pyrkii tähän tavoitteeseen, kutsutaan apostolaatiksi, jota Kirkko harjoittaa monin tavoin kaikkien jäsentensä kautta. Kristillisen kutsumus nimittäin on ominaisluonteensa kautta kutsumus apostolaattiin. Yksikään elävän ruumiin rakenteen osa ei ole vain passiivinen, vaan kullakin niistä on osuus sekä ruumiin tehtävistä että sen elämästä: niin, että Kristuksen ruumiissa, joka on Kirkko, "kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan -- ruumis kasvaa ja rakentuu" (Ef. 4:16).
Orgaaninen yhteys tässä ruumiissa ja jäsenten rakenne ovat todella niin kompakteja, että jäsenen, joka epäonnistuu itselleen kuuluvan osan tekemisessä Kirkon kehittämiseksi, ei voida sanoa olevan hyödyllinen Kirkolle eikä itselleen.
Kirkossa tehtävät ovat monimuotoisia, mutta päämäärä on yksi. Kristus antoi apostoleille ja heidän seuraajilleen velvollisuuden opettaa, pyhittää ja hallita Hänen nimessään ja voimassaan. Mutta myös maallikoilla on osuus Kristuksen papillisesta, profeetallisesta ja kuninkaallisesta asemasta, ja siksi heillä on oma osuutensa koko Jumalan kansan tehtävässä Kirkossa ja maailmassa (2).
He harjoittavat apostolaattia käytännössä toiminnallaan, joka ohjautuu ihmisten evankeliointiin ja pyhittymiseen ja maallisen järjestyksen läpäisemiseen ja täydellistämiseen evankeliumin hengen avulla. Tällä tavalla heidän maallinen toimintansa todistaa avoimesti Kristuksesta ja edistää ihmisten pelastusta. Koska maallikot elävät elämäntilanteidensa mukaisesti maailman ja sen huolien keskellä, Jumala kutsuu heitä harjoittamaan apostolaattiaan maailmassa hapantaikinan tavoin Kristuksen hengen innostuksella.
3. Maallikoiden oikeus ja velvollisuus apostolaattiin johtuu heidän liitostaan Kristuksen, pään kanssa; Kristuksen Mystiseen Ruumiiseen kasteen kautta liitettyinä ja Pyhän Hengen voiman vahvistuksessa vahvistamina heidät kutsuu apostolaattiin Herra itse. Heitä ei pyhitetä kuninkaalliseen papistoon ja pyhään kansaan (vrt. 1 Piet. 2:4-10) pelkästään siksi, että he voisivat tarjota hengellisiä uhreja kaikissa teoissaan, vaan myös jotta he voisivat todistaa Kristuksesta ympäri maailmaa. Kuitenkin sakramentit, erityisesti mitä pyhin Eukaristia, välittävät ja ruokkivat sitä rakkautta, joka on koko apostolaatin sielu (3).
Apostolaattiin osallistutaan uskon, toivon ja rakkauden kautta, joita Pyhä Henki jakaa Kirkon kaikkien jäsenien sydämiin. Rakkauden ohjenuora, joka on Herran suurin käsky, todellakin velvoittaa kaikki uskovaiset julistamaan Jumalan kunniaa Hänen valtakuntansa tulemisen kautta ja ammentamaan ikuista elämää kaikille ihmisille - että he voisivat tuntea ainoan oikean Jumalan ja Hänet, jonka Hän lähetti, Jeesuksen Kristuksen (vrt. Joh. 17:3). Kaikille kristityille siis kuuluu huomattava vastuu työskentelystä, jotta kaikki ihmiset ympäri maailman tietäisivät ja hyväksyisivät jumalallisen viestin pelastuksesta.
Tämän apostolaatin harjoittamiseksi Pyhä Henki, joka pyhittää Jumalan kansan pappispalveluksen ja sakramenttien kautta, antaa uskovaisille myös erityisiä lahjoja (vrt. 1 Kor. 12:7) "jakaen ne kullekin niin kuin tahtoo" (1 Kor. 12:11) jotta yksilöt, jotka jakavat armoa muille aivan kuten he itse ovat sitä vastaanottaneet, voivat myös olla "Jumalan moninaisen armon hyviä haltijoita" (1 Piet. 4:10) rakentaakseen koko ruumista rakkaudessa (vrt. Ef. 4:16). Näiden, myös alkeellisempien armolahjojen hyväksymisestä seuraa jokaiselle uskovalle oikeus ja velvollisuus käyttää niitä Kirkossa ja maailmassa ihmisten hyväksi ja Kirkon rakennukseksi Pyhän Hengen, joka "puhaltaa missä tahtoo" (Joh. 3:8), vapaudessa. Maallikoiden tulisi tehdä tämä yhteydessä veljiinsä Kristuksessa, erityisesti paimeniinsa, joiden tulee arvioida näiden lahjojen todellinen luonne ja oikea käyttö, muttei siksi, että Henki sammutettaisiin, vaan jotta kaikki asiat koeteltaisiin ja pysyttäisiin siinä, mikä on hyvää (vrt. 1 Tess. 5:12, 19, 21) (4).
4. Koska Isän lähettämä Kristus on Kirkon koko apostolaatin lähde ja alkuperä, maallikkojen apostolaatin onnistuminen riippuu maallikoiden elävästi yhteydestä Kristukseen Herran sanojen mukaisesti: "Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään." (Joh. 15:5) Tätä elämää läheisessä yhteydessä Kristuksen kanssa Kirkossa ruokkivat henkiset apukeinot, jotka ovat tuttuja kaikille uskovaisille, erityisesti aktiivinen osallistuminen pyhään liturgiaan (5). Maallikoiden tulee käyttää näitä siten, että vaikka he täyttävät kunnollisesti maalliset velvollisuutensa elämän normaaleissa oloissa, he eivät erota yhteyttä Kristukseen elämästään, vaan pikemminkin kasvavat siinä yhteydessä täyttäen työnsä Jumalan tahdon mukaisesti. Tällä tavalla maallikoiden tulee edistyä pyhyydessä onnellisessa ja auliissa hengessä yrittäen varovaisesti ja kärsivällisesti voittaa hankaluudet (6). Myöskään perheasioiden tai muiden maallisten toimien ei tulisi olla merkityksettömiä heidän hengellisessä elämässään apostolin sanojen mukaisesti: "Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme." (Kol. 3:17)
Tällainen elämä vaatii jatkuvaa uskon, toivon ja rakkauden harjoittamista. Vain uskon valon ja Jumalan sanan mietiskelyn avulla voi ihminen tunnistaa aina ja kaikkialla Jumalan, jossa "me elämme, liikumme ja olemme" (Apt. 17:28), etsiä Hänen tahtiaan kaikissa tilanteissa, nähdä Kristuksen jokaisessa olipa hän sukulainen tai tuntematon, ja tehdä oikeita arvioita ajallisten asioiden todellisesta merkityksestä ja arvosta sekä itsessään että suhteessa ihmisen lopulliseen päämäärään.
Ne, joilla on tämä usko, elävät Jumalan poikien ilmoituksen toivossa, ja pitävät mielessään Herran ristin ja ylösnousemuksen. Tämän elämän pyhiinvaelluksessa salaisesti Kristuksen kanssa Jumalassa ja vapaina vaurauden orjuudelta he tavoittelevat niitä rikkauksia, jotka pysyvät ikuisesti, ja he anteliaasti omistautuvat kokonaan Jumalan valtakunnan edistämiselle ja maallisen järjestyksen uudistamiselle ja parantamiselle kristillisessä hengessä. Tämän elämän koettelemuksissa he löytävät voimaa uskosta vakuuttuneina siitä, että "etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme" (Room. 8:18).
Jumalallisen rakkauden ajamina he tekevät hyvää kaikille ihmisille, etenkin niille, joita usko yhdistää heihin (vrt. Gal. 6:10), siirtäen syrjään "kaiken pahuuden ja vilpin, kaiken teeskentelyn ja kateuden ja kaiken panettelun" (1 Piet. 2:1), ja siten he vetävät ihmisiä Kristuksen puoleen. Tämä Jumalan rakkaus, jonka Hän on "vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen" (Room. 5:5) mahdollistaa maallikoille hyveellisen hengen todellista ilmentämistä elämässään. Seuraten Jeesusta Hänen köyhyydessään he eivät ole ajallisten hyödykkeiden puutteen vaivaamia tai niiden runsauden paisuttamia; jäljitellen Kristusta Hänen nöyryydessään he eivät kärsi pakkomielteestä turhaa kunniaa kohtaan (vrt. Gal. 5:26), vaan pyrkivät miellyttämään Jumalaa ihmisten sijasta, aina valmiina jättämään kaiken Kristuksen tähden (vrt. Luuk. 14:26) ja kärsimään vainoja oikeuden tähden (vrt. Matt. 5:10), sillä he muistavat Herran sanat: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua." (Matt. 16:24) Edistäen kristillistä ystävyyttä toistensa välillä he auttavat toisiaan kaikissa tarpeissa.
Tämän suunnitelman maallikoiden hengellisestä elämästä tulisi saada erityisluonteensa heidän avioituneisuudestaan tai perheellisyydestään tai heidän naimattomuudestaan tai leskeydestään, heidän terveydentilastaan ja heidän ammatillisesta ja sosiaalisesta toiminnastaan. Heidän ei tulisi lopettaa heille annettujen ominaisuuksien ja lahjojen harrasta kehittämistä elämänolosuhteiden mukaisesti, ja heidän tulisi käyttää näitä lahjoja, jotka he ovat saaneet Pyhältä Hengeltä.
Tämän lisäksi ne maallikot, jotka ovat seuranneet kutsumustaan ja tulleet jäseniksi jossakin Kirkon hyväksymässä järjestössä tai instituutiossa, yrittävät uskollisesti omaksua hengellisen elämän niitä erityispiirteitä, jotka ovat ominaisia näille järjestöille ja instituutioille. Heidän tulisi myös arvostaa korkealle ammattitaitoa, perhe- ja kansalaishenkeä ja sosiaalisiin tapoihin liittyviä hyveitä, nimittäin rehellisyyttä, oikeudenmukaisuutta, vilpittömyyttä, kiltteyttä ja rohkeutta, joita ilman todellista kristillistä elämää ei voi olla.
Täydellinen esimerkki tällaisesta hengellisestä ja apostolisesta elämästä on mitä autuain Neitsyt Maria, apostolien kuningatar, joka eläessään meille kaikille yhteistä perhehuolien ja työn täyttämää elämää täällä maan päällä oli aina läheisessä yhteydessä Poikaansa ja aivan erityisellä tavalla toimi yhteistyössä Pelastajan työn kanssa. Nyt, kun hänet on otettu taivaaseen, hän välittää äidillisellä rakkaudellaan näistä Poikansa veljistä, jotka ovat yhä maallisella pyhiinvaelluksellaan ja kohtaavat edelleen vaaroja ja vaikeuksia, kunnes heidät johdatetaan onnelliseen isänmaahan (7). Kaikkien tulisi hartaasti kunnioittaa häntä ja uskoa elämänsä ja apostolaattinsa hänen äidilliseen hoivaansa.
------------------------------------------------
1. Vrt. Johannes XXIII:
Apostolinen konstituutio, Humani Salutis, 25. joulukuuta 1961: AAS 54 (1962), sivut 7-10.
2. Vrt. Vatikaaniin toinen kirkolliskokous:
Dogmaattinen konstituutio Kirkosta, Lumen Gentium, nrot 33-: AAS 57 (1965), sivut 39-;
Konstituutio pyhästä liturgiasta, Sacrosanctum Concilium, nrot 26-40; AAS 56 (1964), sivut 107-111;
Dekreetti tiedotuksen välineistä, Inter Mirifica: AAS 56 (1964), sivut 145-158;
Dekreetti ekumeniasta, Unitatis redintegratio: AAS 57 (1965), sivut 90-107;
Dekreetti piispojen pastoraalisista velvollisuuksista Kirkossa, Christus Dominus, nrot 16, 17 ja 18;
Julistus kristillisestä koulutuksesta, Gravissimus Educationis, nrot 3, 5 ja 7;
Dekreetti kirkon lähetystyöstä, Ad Gentes, nrot 15, 21 ja 41;
Dekreetti pappiselämästä ja -koulutuksesta, Presbyterorum Ordinis, nro 9. [Kahta viimeistä viittausta ei ole latinankielisessä alkutekstissä.]
3. Vrt. Pius XII:
Puhe kardinaaleille, 18. helmikuuta 1946: AAS 38 (1946), sivut 101-102;
Saarna nuorille katolisille työläisille, 25. elokuuta 1957: AAS 49 (1957), sivu 843.
4. Vrt. Pius XI:
Ensyklika Rerum Ecclesiae: AAS 18 (1926), sivu 65.
5. Vrt. Vatikaanin toinen kirkolliskokous:
Dogmaattinen konstituutio kirkosta, Lumen Gentium, nro 31: AAS 57 (1965), sivu 37.
6. Vrt. sama, nro 33, sivu 39; nro 10, sivu 14.
7. Vrt. sama, nro 12, sivu 16.
---------------------------------------------
Vastaukset 57
Vanhimmat
Alaviitteissä on pieni virhe: ensimmäisen luvun viitenumeroiden tulisi olla 4-10 eikä 1-7. Lisäksi alaviitteet 8-10 puuttuvat alareunasta kokonaan. Tässä ne ovat:
---------------------------------------------
8. Vrt. Vatikaanin toinen kirkolliskokous:
Konstituutio pyhästä liturgiasta, Sacrosanctum Concilium: luku I, nro II: AAS 56 (1964), sivut 102-103.
9. Vrt. Vatikaanin toinen kirkolliskokous:
Dogmaattinen konstituutio Kirkosta, Lumen Gentium, nro 32: AAS 57 (1965), sivu 38; vrt. myös nrot 40-41, sivut 45-47.
10. Sama, nro 62, sivu 63; vrt. myös nro 65, sivut 64-65.
---------------------------------------------
teoksen, mikä on tekijänoikeuslain alainen, pitää sinulla olla lupa teoksen julkaisemiseen alkuperäisen teoksen oikeuden omistajalta. Tässä tapauksessa olet rikkonut tekijänoikeuslakia siinä vaiheessa, kun olet julkaissut käännöksesi tällä palstalla ilman lupaa.
...mutta kirkolliskokous on osoittanut sanansa koko maailmalle, eikä rajoittanut tekstien levittämistä millään tavalla; päinvastoin, sanan kiirimistä on rohkaistu edistämään monin tavoin. Ne ovat tälläkin hetkellä saatavissa tuhansilla nettisivuilla, koska niistä on tullut samanlaista yleistä omaisuutta kuin Raamatusta.
ja niitä silti suojaa tekijänoikeuslaki. Olet tehnyt rikoksen tekijänoikeuksia vastaan luvattoman käännöksesi julkaisemisella tällä palstalla.
"Saatavilla on paljon parempi käännös, mutta se maksaa ja on tekijänoikeuden alainen. Uskon, ettei tämä ole sääntöjen vastaista, koska kääntämääni Jumalan kansan Credoakaan ei poistettu"
Jos käännös johon viittaat on tekijänoikeuden alainen on silloin myös alkuperäinen teksti tekijänoikeuden alainen.
Koska dekreeteistä on Katolisen tiedotuskeskuksen julkaisemat viralliset käännökset ja kun varmasti sekä katolilaisten että muiden kristittyjen edun mukaista olisi, että dekreetteihin pääsisi helposti tutustumaan, niin eikö Katolinen tiedotuskeskus voisi panna virheettömäksi arvioidut, huolella tehdyt käännökset omille nettisivuilleen?
Tuskin edes vähentäisi dekreettien myyntiä. Mahtaako niitä sitä paitsi olla jäljellä? Ainakaan nettikaupassa (http://www.catholic.fi/kirjamyynti/) ei dekreettejä luetella.
Nuo kaikki Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen asiakirjathan ovat julkisesti luettavissa Vatikaanin sivuilla? Joten tuskin suurta tekijänoikeusrikosta voi olla kääntäminenkään?
En pysty vastaamaan kuin mutu-pohjalta. Tämän dekreetin on laatinut ja julkistanut katolisen kirkon konsiili, jolla ei ole mitään taloudellista intressiä tekstin suhteen vaan ainoastaan se intressi, että dekreetti olisi tunnettu ja sitä noudatettaisiin kaikkialla kirkossa. En siis ensituntumalta uskoisi, että käännöksen julkaiseminen on tekijänoikeusongelma.
Rousku tekee kiitettävän työn tuodessaan tekstin suomalaisten luettavaksi. Hieno ratkaisu minun mielestäni olisi silti se mitä Suomalainen ehdottaa, siis että tiedotuskeskus julkaisisi tarkastetun käännöksen hiippakunnan sivuilla. Niin hyvin ja osaavasti kuin Rousku kääntääkin, hänen käännöksensä on kuitenkin epävirallinen, ja se on lukijan pidettävä mielessä.
Keneltäkähän lähdettäisiin kyselemään dekreetin tekijänoikeuksia? Otettaisiinko yhteyttä herra Vatikaanin II konsiiliin? Tai jäljitettäisiinkö mahdollisimman monta konsiili-isää ja tiedusteltaisiin heiltä, saisiko rousku julkaista omaa käännöstään tällä miljoonien ihmisten seuraamalla nettipalstalla? Teepä kuule rikosilmoitus, niin katsotaan, mihin se johtaa!
"Onhan kirjojakin ja lauluja tehty miljoonia maailmalla ja niitä silti suojaa tekijänoikeuslaki. Olet tehnyt rikoksen tekijänoikeuksia vastaan luvattoman käännöksesi julkaisemisella tällä palstalla."
Kyse ei ollutkaan siitä, onko dokumentteja tehty miljoonia. Sen sijaan niiden yleinen saatavuus on yksi ilmentymä siitä, mikä on perinteinen käytöntö: AAS:ssä julkaistujen dokumenttien levittämistä ei katsota pahalla, ellei niitä levitetä ansaitsemistarkoituksessa. Ne ovat yleistä omaisuutta, viesti koko ihmiskunnalle, ja tekijä (= kirkko) on sitä tyytyväisempi, mitä useampien tiedossa ne ovat.
"Jos käännös johon viittaat on tekijänoikeuden alainen on silloin myös alkuperäinen teksti tekijänoikeuden alainen."
Väärin. Esimerkiksi Raamatun alkuperäinen teksti ei todellakaan ole tekijänoikeuden alainen, mutta evankelis-luterilaisen kirkon teettämä nykykäännös on. Silti sekin on saatavilla esim. Funetista, koska Funet on voittoa tavoittelematon sivusto.
"Tämän dekreetin on laatinut ja julkistanut katolisen kirkon konsiili, jolla ei ole mitään taloudellista intressiä tekstin suhteen vaan ainoastaan se intressi, että dekreetti olisi tunnettu ja sitä noudatettaisiin kaikkialla kirkossa."
Rouskuhan nimeen omaan kirjoitti, että alkuperäinen käännös on tekijänoikeuslain alainen ja siksi kallis, joten hän päätti kääntää tekstin itse. Ei kukaan kiellä rouskua kääntämästä ko. tekstiä itselleen, mutta sen tekstin julkaiseminen on toinen juttu.
Miksi otsikko, koittakaapas joku kirjoittaa kyseinen teos uudelleen ja julkaista se ilman lupia, vaikka kyseistä teosta ei ole tehty tilinteko mielessä.
että aiempi suomenkielinen käännös on tekijänoikeussäädösten alainen.
rouskun syyllistyneen moraalittomaan tekoon ja luultavasti myös rikokseen tässä piraattikäännöksensä levittämisessä. Miksi nämä asialliset kommentit on poistettu? Mitä tämä järjetön puolueellisuus ja rouskun suosiminen oikein on?
Aivan, tätä tarkoitin. Ei kukaan puhuisi alkukielisestä tekstistä "alkuperäisenä käännöksenä".
Katsokaa siitä tekijänoikeussuojalain alaisesta suomalaisesta tekstistä, kenellä on ko. teoksen kustannusoikeudet ja neuvotelkaa hänen kanssaan antaako hän rouskulle oikeudet julkaista uudelleen tekemänsä käännöksen, minkä oikeudet hänellä on ja sen jälkeen menkää Teoston sivuille tutustumaan lakiin tekijänoikeuksista.
Joka tapauksessa aloitus on varkaus, ja rikkoo törkeästi tekijänoikeuksia.
eikä mitään rouskun suosimista muiden kustannuksella. Sikäli kuin minä ymmärrän, ei ole mitään laillista sen paremmin kuin moraalista estettä sille, että rousku kääntää konsiilin dekreettiä palstalaisten luettavaksi. Ei silloin todellakaan ole asiallista, että joku syyttelee jopa rikoksesta.
Päinvastoin monet palstalaiset yli mielipiderajojen ovat kiitollisia rouskulle tästä työstä.
on julkaissut Katolinen tiedotuskeskus. Mistään oikeuksien pidättämisestä ei julkaisun alkulehdillä mainita.
Alkuperäinen latinankielinen dekreetti päättyy sanoihin:
--Ja sen, minkä kirkolliskokous näin on säätänyt, me käskemme saattaa julkisuuteen Jumalan kunniaksi.
Roomassa, pyhän Pietarin istuimen ääressä,
marraskuun 18. päivänä vuonna 1965
Minä Paavali, Katolisen kirkon piispa
(ja muut allekirjoitukset)
Kun tällä hetkellä ei vanhempaa suomennosta liene saatavilla, Rousku tekee hyvän teon uhraamalla aikaansa tuodakseen dekreetin ulottuvillemme. Nämähän ovat katolilaisia velvoittavia tekstejä, ja niiden tunteminen on siis tärkeä asia. En oikein ymmärrä motiiveitasi, K 750 cc.
missä rousku tunnustaa, että alkuperäinen käännös on tekijänoikeuslain alainen, "Saatavilla on paljon parempi käännös, mutta se maksaa ja on tekijänoikeuden alainen. Uskon, ettei tämä ole sääntöjen vastaista, koska kääntämääni Jumalan kansan Credoakaan ei poistettu." Tämä "tietämättömyys" tekijänoikeuksista on ymmärrettävää, sillä olihan aloituksen tekijä rousku, tämähän ainoastaan osoittaa tämän palstan asenteellisuuden.
Tässä esimerkki motiiveihini.
Fibert:" Kun tällä hetkellä ei vanhempaa suomennosta liene saatavilla,"
Rousku:" Saatavilla on paljon parempi käännös, mutta se maksaa ja on tekijänoikeuden alainen."
Amen to that! Mutta katsos eihän se tällä listalla noin ole, kun syyllinen sattuu olemaan rousku!
jaksat. Olen todella pöyristynyt listan asenteellisuudesta ja puolueellisuudesta. Uskomatonta!!!
laillista panna julkiseen levitykseen tekstiä, jonka kääntämiseen ei ole saanut alkutekstin oikeuksien omistajilta lupaa. SE ON tekijänoikeusrikkomus, Filbert hyvä. Vaikka sen tekisi rousku. Jokainen tekijänoikeusrikkomus vahingoittaa niiden asemaa, jotka esim. saavat elantonsa julkaistavia tekstejä tai esim. musiikkia tekemällä. Rousku syyllistyi siihen, mitä monella elämän alueella (musiikki, muoti, muotoilu) nimitetään piratismiksi, ja se on rikos ja valtava ongelma tätä nykyä. Suosikkipoikasi kohdalla siis suljet silmäsi myös piratismilta? Piratismi vahingoittaa aina luovan työn tekijöitä ja jo periaatteessa tässä rouskun teko on väärin, sillä se kuuluu samaan "tuoteperheeseen". Miksi sinun on niin vaikea myöntää että väärä teko on väärä, vaikka sen tekisi rousku?
Rousku saa julkaista käännöksiään, kun hänellä on siihen lupa. Lupaa haettaneen Vatikaanista, niin se nyt vain on. Luulo ei ole tiedon väärti.
Minä en edes tiennyt, ettei virallinen suomennos ole enää myynnissä. Mutta vaikka olisikin, ei ole väärin tehdä omaa suomennosta ja levittää sitä voittoa tavoittelematta. Sen sijaan sellaisen myyminen ansiotarkoituksessa vaatisi luvan.
Älä välitä noista alasampuvista kommenteista, joita sait. Kiitos, että olet nähnyt paljon vaivaa. On tosi kiinnostavaa lukea maallikkojen apostolaatti suomeksi! En usko, että tässä rikotaan tekijänoikeuksia.
Kiitos Rousku käännöstyöstäsi ja sen esille tuomisesta täällä foorumissa. Aihe on hyvä ja se voisi olla myös jonkun retriitin aiheena.
koska saadaan lisää luettavaa? Lumen Gentium kuulostaa mielenkiintoiselta....
Luku II
Päämäärät
5. Vaikka Kristuksen vapahdustyö koskee olennaisesti ihmisten pelastusta, se sisältää myös koko ajallisen järjestyksen uudistamisen. Siksi Kirkon tehtävä ei ole ainoastaan tuoda Kristuksen sanomaa ja armoa ihmisille, vaan myös läpäistä ja täydellistää ajallinen järjestys evankeliumin hengellä. Täyttäessään tämän Kirkon tehtävän kristityt maallikot harjoittavat apostolaattiaan sekä Kirkossa että maailmassa, sekä hengellisessä että ajallisessa järjestyksessä. Vaikka nämä järjestykset ovat erillisiä, ne ovat niin tiiviisti kiinnittyneitä Jumalan kertakaikkisessa suunnitelmassa, että Hän itse tahtoo nostattaa koko maailman jälleen ylös Kristuksessa ja tehdä siitä uuden luomuksen aluksi maan päällä ja lopullisesti viimeisenä päivänä. Kummassakin järjestyksessä maallikon, joka on samanaikaisesti sekä uskovainen että kansalainen, tulisi jatkuvasti kulkea tämän kristillisen omantunnon mukaan.
6. Kirkon tehtävä koskee ihmisten pelastusta, joka saavutetaan uskolla Kristukseen ja Hänen armollaan. Kirkon ja sen kaikkien jäsenten apostolaatti on ensisijaisesti suunniteltu ilmentämään Kristuksen viestiä sanoissa ja teoissa ja välittämään Hänen armoaan maailmalle. Tämä tapahtuu pääasiassa sanan ja sakramenttien palveluksen kautta, joka on erityisellä tavalla uskottu papistolle, kun taas maallikoilla on myös omat erittäin tärkeät roolinsa täyttävänä, jos he tahtovat "osallistua työhön totuuden hyväksi" (3. Joh. 1:8). Tällä tasolla on erityisen tärkeää, että maallikoiden apostolaatti ja pastoraalinen pappispalvelus täydentävät vastavuoroisesti toisiaan.
Maallikoilla on edessään lukemattomia mahdollisuuksia heidän evankeliointi- ja pyhittämisapostolaattinsa harjoittamiseksi. Itse kristillisen elämän todistuksella ja yliluonnollisessa hengessä tehdyillä hyvillä teoilla on voima vetää ihmisiä uskoon ja Jumalaa kohti; sillä Herra sanoo: "Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa." (Matt. 5:16)
Tämänkaltainen apostolaatti ei kuitenkaan koostu vain todistuksesta omassa elämäntavassa; todellinen apostoli etsii mahdollisuuksia julistaa Kristuksesta sanoilla, jotka on tarkoitettu joko epäuskoisille heidän johdattamisekseen uskoon tai uskovaisille heidän ohjeistamisekseen, heidän vahvistamisekseen ja heidän rohkaisemisekseen hartaampaan elämään. "Sillä Kristuksen rakkaus pakottaa meitä." (2. Kor. 5:14) Apostolin sanojen tulisi kaikua kaikissa sydämissä: "Voi minua, ellen evankeliumia julista!" (1. Kor. 9:16) (11)
Koska omina aikoinamme nousee uusia ongelmia, ja todella vakavat virheet, jotka ovat taipuvaisia miinoittamaan uskonnon perusteita, moraalista järjestystä ja ihmisyhteisöä sinänsä, leviävät, tämä pyhä synodi kehottaa hartaasti maallikoita - jokaista omien älynlahjojensa ja oppineisuutensa mukaisesti - olemaan ahkerampia tekemään mitä voivat kristillisten periaatteiden perustelemiseksi, puolustamiseksi ja niiden oikeanlaiseksi soveltamiseksi oman aikakautemme ongelmiin sopusoinnussa Kirkon mielen kanssa.
7. Jumalan suunnitelma maailmalle on, että ihmisten tulisi työskennellä yhdessä ajallisen järjestelmän uudistamiseksi ja jatkuvaksi parantamiseksi.
Kaikki, mistä ajallinen järjestys koostuu, nimittäin sellaiset hyvät asiat kuin elämä, perhe, kulttuuri, ekonomiset asiat, taidot ja ammatit, poliittisen yhteisön lait, kansainväliset suhteet ja muut tällaiset asiat sekä niiden kehittäminen ja edistys paitsi palvelevat ihmisen lopullisen päämäärän saavuttamisessa, myös pitävät sisällään omaa arvoaan. Tämän arvon on niille antanut Jumala, arvioidaanpa niitä sitten kutakin itsessään tai koko ajallisen järjestyksen osina. "Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää." (1. Moos. 1:31) Tämä niiden luonnollinen hyvyys saa erityisen arvon johtuen niiden suhteesta ihmispersoonaan, jonka palvelukseen ne oli luotu. Jumala on katsonut hyväksi yhdistää kaikki asiat, sekä luonnolliset että yliluonnolliset, Kristuksessa Jeesuksessa , "jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen" (Kol. 1:18). Kuitenkin paitsi että tämä päämäärä ei riistä ajalliselta järjestykseltä sen itsenäisyyttä, sen omia päämääriä, lakeja, ylläpitoa ja merkitystä ihmisen hyvinvoinnin kannalta, se lisäksi täydellistää ajallisen järjestyksen sen omassa sisäisessä vahvuudessa ja arvossa ja nostaa sen samalle tasolle ihmisen koko maan päällä kokeman kutsumuksen kanssa.
Historian kulkiessa vakavat paheet ovat varjostaneet ajallisten asioiden käyttöä. Perisynnin vaikutuksen alaisina ihmiset ovat usein sortuneet moniin virheisiin koskien oikeaa Jumalaa, ihmisluontoa ja moraalilain periaatteita. Tämä on johtanut moraalin ja ihmisinstituutioiden rappeutumiseen ja usein itsensä ihmispersoonan halveksimiseen. Lisäksi omalla ajallamme ne, jotka ovat luottaneet liikaa luonnontieteiden ja teknisen taidon kehitykseen, ovat sortuneet epäjumalanpalvontaan ajallisia asioita kohtaan, ja heistä on tullut niiden isäntien sijasta niiden orjia.
Koko Kirkon täytyy toimia tarmokkaasti, jotta ihmiset tulisivat kykeneviksi oikaisemaan ajallisen järjestyksen vääristyneisyyttä ja ohjaamaan sitä Jumalaa kohti Kristuksen kautta. Paimenten tulee selvästi ilmaista luomakunnan tarkoitusta ja ajallisten asioiden käyttöä koskevat periaatteet, ja heidän tulee tarjota moraalisia ja hengellisiä keinoja, joiden avulla ajallista järjestystä voi uudistaa Kristuksessa.
Maallikoiden tulee ottaa ajallisen järjestyksen uudistaminen omaksi erityiseksi velvollisuudekseen. Evankeliumin valon ja Kirkon mielen johtamina ja kristillisen rakkauden ajamina heidän tulee toimia suorasti ja ratkatisevalla tavalla ajallisella alueella. Kansalaisina heidän tulee toimia yhteistyössä muiden kansalaisten kanssa omilla erityistaidoillaan ja omalla vastuullaan. Kaikkialla ja kaikissa asioissa heidän tulee etsiä Jumalan valtakunnan oikeudenmukaisuutta. Ajallinen järjestys tulee uudistaa siten, että vahingoittamatta sen omia lakeja se tuodaan sopusointuun kristillisen elämän korkeampien periaatteiden kanssa ja sopeutetaan ajan, paikan ja kansojen muuttuviin olosuhteisiin. Ensisijainen tällaisen apostolaatin toimista on kristillinen sosiaalitoimi, jonka pyhä synodi tahtoo nähdä laajentuvan koko maalliseen alueeseen kulttuuri mukaanlukien (12).
8. Vaikka rakkauden tulisi motivoida apostolaatin jokaista tekoa, jotkut teot voivat tulla ominaisluontonsa kautta erityisen eläviksi esimerkeiksi tästä rakkaudesta. Herra Kristus halusi näiden tekojen olevan merkkejä Hänen messiaanisesta tehtävästään (vrt. Matt. 11:4-5).
Lain suurin käsky on rakastaa Jumalaa koko sydämestään ja lähimmäistään niin kuin itseään (vrt. Matt. 22:37-40). Kristus teki tästä lähimmäisenrakkauden käskystä omansa ja rikasti sitä uudella merkityksellä. Nimittäin Hän halusi rinnastaa itsensä veljiensä kanssa tämän rakkauden kohteena, kun Hän sanoi: "Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle." (Matt. 25:40). Ottaessaan ihmisluonnon Hän sitoi koko ihmislajin itseensä perheenä eräänlaisen yliluonnollisen yhteenkuuluvuuden kautta ja teki rakkaudesta opetuslastensa merkin sanoessaan: "Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne." (Joh. 13:35).
Hyvin varhaisina aikoinaan pyhä Kirkko lisäsi "agapen" eukaristiseen ehtoolliseen ja siten näytti olevansa täysin yhdistynyt Kristuksen ympärille rakkauden siteellä. Näin ollen myös kaikkina aikoina se tunnustetaan tämän rakkauden merkin kautta, ja vaikka se iloitsee muiden teoista, se katsoo rakkauden teot omaksi luovuttamattomaksi velvollisuudekseen ja oikeudekseen. Tästä syystä sääli tarvitsevia ja sairaita kohtaan ja rakkauden teot ja vastavuoroinen apu kaikenlaisten ihmistarpeiden täyttämiseksi ovat Kirkon silmissä mitä kunniakkaimpia (13).
Tällä hetkellä, kun nopeammat kommunikaatiovälineet kehittyvät, kun ihmisiä erottavat etäisyyksien esteet vähenevät suuresti, ja kun koko maapallon asukkaista tulee yksi suuri perhe, tämä rakkaudentoiminta ja -työ on tullut yhä tärkeämmäksi ja yleismaailmallisemmaksi. Nämä laupeat yritykset voivat ja niiden tulisi kurkottautua kaikkia ihmisiä ja kaikkia tarpeita kohti. Missä ikinä onkaan ihmisiä ruoan ja juoman, vaatteiden, majoituksen, lääkkeiden, työn tai koulutuksen tarpeessa; missä ikinä ihmisiltä puuttuukaan todellisen ihmiselämän elämiseen välttämättömiä puitteita, tai missä heitä vaivaa vakava ahdinko tai sairaus tai missä he joutuvat maanpakoon tai vankeuteen, siellä kristillisen laupeudentyön tulisi etsiä heitä ja löytää heidät, lohduttaa heitä suurella huolehtivaisuudella ja auttaa heitä sopivalla avustuksella. Tämä velvollisuus kuuluu ennen kaikkea jokaiselle vauraalle kansalle ja ihmiselle (14).
Jotta laupeudentyön harjoittaminen tässä mittakaavassa olisi poikkeuksetonta sekä näkyvästi että todellisuudessa, on kaiken kaikkiaan välttämätöntä, että jokaisen tulisi pohtia lähimmäisessään Jumalan kuvaa, joksi hänet on luotu, ja myös Herraa Kristusta, jolle todella annetaan kaikki, mitä annetaan tarpeessa olevalle ihmiselle. On myös välttämätöntä, että autettavan ihmisen vapautta ja arvokkuutta kunnioitetaan äärimmäisellä harkitsevuudella, ettei laupeiden aikomusten puhtautta tahraa oman edun etsiminen tai vallan tavoittelu (15), ja erityisesti, että oikeudenmukaisuuden vaatimukset täytetään, jottei oikeudenmukaisuuden vaatiman asian antamista esitettäisi laupeudentahtoisen lahjan tarjoamisena. Paitsi näiden pahojen seuraukset, myös niiden syyt on poistettava, ja apu on annettava sellaisella tavalla, että sen vastaanottajat voivat asteittaisesti vapautua riippuvaisuudesta ulkopuolisia kohtaan ja tulla omavaraisiksi.
Näin ollen maallikoiden tulisi pitää korkeassa arvossa ja omien kykyjensä mukaan auttaa laupeudentekoja ja sosiaaliapuhankkeita, olivatpa ne julkisia tai yksityisiä, mukaanlukien kansainvälisiä ohjelmia, joissa tehokasta apua annetaan tarvitseville ihmisille ja kansoille. Näin tehdessään heidän tulisi tehdä yhteistyötä kaikkien hyväntahtoisten ihmisten kanssa (16).
----------------------------------------------
11. Vrt. Pius XI:
Ensyklika Ubi arcano, 23. joulukuuta 1922: AAS 14 (1922), sivu 659;
Pius XII:
Ensyklika Summi Pontificatus, 20. lokakuuta 1939: AAS 31 (1939), sivut 442-443.
12. Vrt. Leo XIII:
Ensyklika Rerum Novarum: AAS 23 (1890-91), sivu 647;
Pius XI:
Ensyklika Quadragesimo Anno: AAS 23 (1931), sivu 190;
Pius XII:
Radioviesti, 1. heinäkuuta 1941: AAS 33 (1941), sivu 207.
13. Vrt. Johannes XXIII:
Ensyklika Mater et Magistra: AAS 53 (196l), sivu 402.
14. Vrt. sama, sivut 440-441.
15. Vrt. sama, sivut 442-443.
16 Vrt. Pius XII:
Puhe "Pax Romana M.I.I.C.:lle", 25. huhtikuuta 1957: AAS 49 (1957), sivut 298-299;
Ja erityisesti Johannes XXIII:
Ad Conventum Consilii "Food and Agriculture Organisation" (F.A.O.), 10. marraskuuta 1959: AAS 51 (1959), sivut 856 ja 866.
oikein vahingonilosta kiiltäen rousku jatkaa tätä tuomittavaa toimintaansa sieltä Filbert-äidin esiliinan helmoista. Hävetkää, molemmat!
kanssasi samaa mieltä, samoin tuon Kc 755 (vai miten se nyt meni). Täyttä asiaa kirjoitatte ja tarpeesta!
Minulla on tämä dekreetti suomeksi, ja käännöksen on tehnyt Thea Aulo. Katolisen tiedotuskeskuksen julkaisuja vuodelta 1967.
Vatikaani II päätöksiä pitäisi jälleen saada kunkin omalla kielellä. Kuka menisi tiedotuskeskuksen tai piispan puheille?
rouskun käännösten poistoa, niin antakaa poistolle painavat perusteet! Minä en tiedä syytä, miksi kirkolliskokouksen dekreettiä ei saisi kääntää ja julkaista. Tätä nimenomaista dekreettiä kohtaan on toisessa keskustelussa osoitettu kiinnostusta.
Olen silti sitä mieltä, kuten jossakin yllä totesin, että Suomalainen on esittänyt oikein kannatettavan ehdotuksen. Siis sen, että tiedotuskeskus julkaisisi konsiilin dekreetit hiippakunnan sivuilla virallisina käännöksinä.
asiallisesti huomautettu että piraattikoipioiden ja myös piraattikäännösten julkaiseminen on moraalisesti tuomittavaa ja myös rikoslain sanktioimaa. Rouskun "käännös" on piraattikäännös. Siinä syy selvällä suomen kielellä.
konsiilin asiakirjoja pitää sen luonteisina, että niitä saisi kääntää ja käännöksiä julkaista vain luvalla ja virallisesti? Niiden tekstithän ovat kirkon kaikille tarkoitettua opetusta.
Kysyn ihan sävyisästi, en riidelläkseni, ja toivon, että saan aidosti asiantuntevan vastauksen.
Tekijänoikeuslaissa (§ 9) todetaan, ettei tekijänoikeutta ole mm.
- lakeihin ja asetuksiin
- valtiosopimuksiin ja muihin vastaaviin kansainvälisiä velvoitteita sisältäviin asiakirjoihin
- viranomaisen tai muun julkisen toimielimen päätöksiin ja lausumiin
Mielestäni Vatikaanin II konsiilin dekreetit, konstituutiot ym. kuuluvat samaan sarjaan tai ainakin ne sisältävät samantapaisia elementtejä, vaikkei konsiilia ymmärrettävästi ole voitu huomioida suomalaisessa tekijänoikeuslaissa.
Pallen ja kumppaneiden huoli tekijänoikeuslain rikkomisesta tässä asiassa vaikuttaa kyllä hysteeriseltä.
Minulle nämä antamasi tiedot riittävät. Kiitos, että näit vaivaa!
Rouskun käännökset siis pysyvät palstalla kiinnostuneiden luettavissa.
Jos kirkolliskokous ei ole viranomainen, niin ei sitten mikään. Kirkkomme on sentään maailman vanhin byrokratia. :-)
Finlex locuta est, causa finita est.
Kiitos vaivannäöstäsi, mutta minusta oli turhaa aloittaa tästä uusi keskustelu. Itse aloitin jo keskustelun maallikkoiden vastuusta kirkosta eli maallikkoiden apostolaatista. Lisäksi en ihan luota englannista suomennettuun tekstiin. Kyllä sitä pitäisi verrata ainakin muihin kieliin, jos latina ei kuulu sanavarastoon (ei tosin kuulu minunkaan).
"Kiitos vaivannäöstäsi, mutta minusta oli turhaa aloittaa tästä uusi keskustelu. Itse aloitin jo keskustelun maallikkoiden vastuusta kirkosta eli maallikkoiden apostolaatista."
Apostolaatti on dekreetin mukaan toimintaa kirkon peruspäämäärän eli sielujen pelastuksen hyväksi, mikä ei ole aivan sama asia kuin vastuu kirkosta. Lisäksi uskon, että tämä tulee tällä tavalla useampien ihmisten luettavaksi.
"Lisäksi en ihan luota englannista suomennettuun tekstiin. Kyllä sitä pitäisi verrata ainakin muihin kieliin, jos latina ei kuulu sanavarastoon (ei tosin kuulu minunkaan)."
Kuten mainitsin, käytin lähteenä sekä latinankielistä alkutekstiä että englanninkielistä käännöstä. Huolesi on sinänsä oikeutettu, että usein juuri käännös oli merkitykseltään epäselvä ja alkuteksti yksiselitteinen. Ja parempi tämäkin lienee kuin ei mitään.
rousku käänsi hienosti tekstin, jota useimmat meistä lukijoista ei varmasti muuten koskaan lukisi. se, että dokumentti avaa uuden keskustelun on vain hyvä; onpahan mahdollista puhua kirkon opetuksesta, eikä katkirkkolaisten mutusta. kiusaako sinua uuden otsikon avaaminen, jos se vaikka vie 'omalta' säikeeltäsi lukijoita!?! kerroithan aikaisemmin että omahyväisyytesi vain kasvaa, kun saat lukea oman nimesi top ten-listall.
ikävään sävyyn mielestäni. Ketä ovat "katkirkkolaiset" yksimielisenä ryhmänä kuten kirjoituksesi perustella voisi kuvitella? Sadannen kerran: Katkirkko on keskustelufoorumi! Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta?! Itse en sinne kirjoita, käyn joskus lukemassa, aineistohan on monipuolista ja siellä on erilaisia mielipiteitä, sekä kovaa faktaa ja asia-argumentointia että "mutua" jne. En kannata leimaavaa tyyliä, mitä viestisi edustaa, se tuskin edistää rakentavaa keskustelua.
Minusta Ajatteleva katolilainen saa syystäkin iloita että on tarttunut monille tärkeään aiheeseen ja avannut kiinnostavan keskustelun. Ei se ole mitään omahyväisyyttä. Olen hänelle kiitollinen monista avauksista.
Rouskun idea tuoda esiin Vatikaani II:n aineistoa tällä palstalla on minusta ihan hieno ja hän on tehnyt kelpo työtä. Jos tässä keskustellaan enemmän dokumentista itsestään, niin Ajattelevan katolilaisen otsikon alla "Maallikon vastuu kirkosta" voisi keskittyä enemmän siihen, miten sitä sovelletaan (jos sovelletaan) tänään, tässä ja nyt Katolisessa kirkossa Suomessa.
Luku III
Apostolaatin eri alueet
9. Maallikot toteuttavat monimuotoista apostolaattiaan sekä Kirkossa että maailmassa. Molemmilla alueilla on useita tilaisuuksia apostoliseen toimintaan. Tahdomme tässä luetella tärkeämmät toimintakentät, nimittäin kirkolliset yhteisöt, perheen, nuorison, sosiaalisen ympäristön ja kansalliset ja kansainväliset tasot. Koska omana aikanamme naisilla on yhä tärkeämpi osa yhteisön koko elämässä, on myös hyvin tärkeää, että he osallistuvat laajemmin myös Kirkon apostolaatin eri alueisiin.
10. Osanottajina Kristuksen roolista pappina, profeettana ja kuninkaana on maallikoilla tietyt osansa Kirkon elämässä ja toiminnassa. Heidän toimintansa on niin välttämätöntä kirkollisissa yhteisöissä, että ilman sitä on paimenten apostolaatti usein kykenemätön saavuttamaan täyttä tehokkuuttaan. Niiden miesten ja naisten tapaan, jotka auttoivat Paavalia levittämään evankeliumia (vrt. Apt. 18:18, 26; Room. 16:3), maallikot, joilla on oikea apostolinen asenne, tarjoavat puuttuvat asiat veljilleen ja virkistävät paimenten ja muiden uskovien henkeä (vrt. 1. Kor. 16:17-18). Yhteisönsä liturgiseen elämään aktiivisen osallistumisen voimistamina he ovat kärkkäitä tekemään osansa yhteisön apostolisista töistä. He tuovat Kirkkoon kenties siitä kauas ajautuneita ihmisiä, toimivat yhteistyössä Jumalan sanan välittämisessä etenkin katekeettisen opetuksen keinoin ja tarjoavat erityistaitojaan sielujen hoitamisen ja Kirkon maallisen omaisuuden hallinnoinnin tehostamiseksi.
Seurakunta tarjoaa ilmeisen esimerkin apostolaatista yhteisötasolla, koska se kokoaa yhteen monet inhimilliset erot rajojensa sisällä ja liittää ne Kirkon yleismaailmallisuuteen (17). Maallikoiden tulisi totuttautua työskentelemään seurakunnassa yhteistyössä pappiensa kanssa (18) tuoden kirkolliseen yhteisöön omansa ja maailman ongelmat ja myös ihmisen pelastusta koskevat kysymykset, joita kaikkia heidän tulisi pohtia ja ratkaista punnitsemalla niitä yhdessä. Maallikoiden tulisi mahdollisimman paljon auttaa yhteistyöllään jokaista apostolista ja lähetystyöhanketta, johon paikallisseurakunta ryhtyy.
Heidän tulisi kehittää alati kasvavaa arvostusta omaa hiippakuntaansa kohtaan, jossa seurakunta on ikään kuin solu, niin että he ovat aina valmiit paimenensa kutsusta osallistumaan hiippakunnan projekteihin. Kaupunkien ja maaseutualueiden tarpeiden täyttämiseksi (19) heidän ei todellakaan tulisi rajoittaa osallistumistaan seurakunta- tai hiippakuntarajojen sisälle, vaan pyrkiä laajentamaan sitä seurakuntien välisille, hiippakuntien välisille, kansallisille ja kansainvälisille kentille. Tämä tulee jatkuvasti yhä tarpeellisemmaksi, koska asutuksen liikkuminen, vastavuoroiset suhteet ja kommunikaatiokeinot lisääntyvät jatkuvasti, eivätkä ne enää salli yhteisön yhdenkään osan jäävän suljetuksi itseensä. Näin ollen heidän tulisi huolehtia koko maanpiirin yli levinneen Jumalan kansan tarpeista. Heidän tulisi erityisesti tehdä lähetystoiminnasta omaansa antamalla materiaalia tai jopa henkilökohtaista apua. On kristityille velvollisuus ja kunnia palauttaa Jumalalle osa siitä hyvästä, jonka he saavat Häneltä.
11. Koska kaiken Luoja on asettanut aviosäädyn ihmisyhteisön lähtöpisteeksi ja perustaksi ja armollaan on tehnyt siitä Kristuksessa ja Kirkossa suuren salaisuuden (vrt. Ef. 5:32), naimisissa olevien ja perheiden apostolaatti on ainutlaatuisen tärkeä Kirkolle ja maalliselle yhteiskunnalle.
Kristityt aviomiehet ja vaimot ovat armon työtovereita ja uskon todistajia toisilleen, lapsilleen ja kaikille muille taloudessaan. Ensimmäisinä he välittävät lapsilleen uskon ja opettavat heitä sanalla ja esimerkillä kristittyyn ja apostoliseen elämään. He auttavat heitä kutsumuksen valinnassa ja varovaisesti edesauttavat jokaista pyhää kutsumusta, minkä he heissä havaitsevat.
On aina ollut kristittyjen aviopuolisoiden velvollisuus, mutta erityisesti nykyään on heidän apostolaattinsa suurin osa, että he ilmentävät ja todistavat omalla elämäntavallaan avioliiton siteen purkamattomuutta ja pyhyyttä, uupumattomasti vahvistavat vanhempien ja kaitsijoiden oikeutta ja velvollisuutta kasvattaa lapsia kristillisellä tavalla ja puolustavat perheen arvokkuutta ja laillista itsenäisyyttä. Heidän ja muiden uskovaisten tulisi tämän johdosta toimia yhteistyössä hyväntahtoisten ihmisten kanssa varmistaakseen näiden oikeuksien säilymisen maallisessa lainsäädännössä, sen, että hallitukset huomioivat riittävästi perheen tarpeita majoituksen, lasten koulutuksen, työolojen, sosiaaliturvan ja verojen suhteen, ja sen, että maahanmuuttajiin vaikuttavissa käytäntöpäätöksissä turvataan heidän oikeutensa elää yhdessä perheenä (20).
Tämän tehtävän olla yhteisön ensimmäinen ja elintärkeä solu perhe on saanut Jumalalta. Se täyttää tämän tehtävän, jos se näyttäytyy Kirkon kotipyhäkkönä jäsentensä kaikkinaisen rakkauden ja heidän Jumalalle yhdessä tarjoamansa rukouksen kautta, jos koko perhe tekee itsensä osaksi Kirkon liturgista palvelusta, ja jos se tarjoaa aktiivista vieraanvaraisuutta ja edistää oikeudenmukaisuutta ja muita hyviä tekoja kaikkien tarpeessa olevien veljien hyväksi. Perheapostolaatin monista toimista voidaan luetella seuraavat: hylättyjen lapsien adoptointi, vieraanvaraisuus tuntemattomia kohtaan, koulujen toiminnassa auttaminen, nuorten hyödyllinen neuvonta ja materiaalinen apu, kihlautuneiden parien auttaminen paremmassa valmistautumisessa avioliittoon, katekeettinen työ, materiaalisiin tai moraalisin kriiseihin joutuneiden avioparien ja perheiden tukeminen ja iäkkäiden auttaminen elämän välttämämättömyyksien tarjoamisen lisäksi myös antamalla heille hyvän osan laajentuvan talouden eduista.
Aina ja kaikkialla, mutta erityisesti niillä alueilla, joissa evankeliumin ensimmäisiä siemeniä kylvetään, tai joissa Kirkko on vasta aloittamassa olemassaoloaan tai kärsii jostain vakavasta vaikeudesta, kristityt perheet voivat todistaa tehokkaasti Kristuksesta maailmalle pysymällä uskollisina evankeliumille ja näyttämällä mallia kristillisestä avioliitosta koko elämäntavallaan (21).
Apostolaattinsa päämäärien saavuttamisen helpottamiseksi voi olla käytännöllistä, että perheet kokoontuvat yhteen ryhmiksi (22).
12. Nuoret ihmiset käyttävät hyvin tärkeää vaikutusvaltaa modernissa yhteiskunnassa (23). Heidän elämäntilanteissaan, henkisissä asenteissaan ja suhteissaan omiin perheisiinsä on ollut perusteellinen muutos. Usein he vaihtavat uuteen sosiaaliseen ja ekonomiseen statukseen liian nopeasti. Vaikka heidän sosiaalinen ja jopa poliittinen tärkeytensä kasvavat päivä päivältä, he vaikuttavat kykenemättömiltä suoriutumaan kunnolla uusista velvollisuuksistaan.
Heidän kasvanut vaikutusvaltansa yhteiskunnassa vaatii heiltä vastaavassa suhteessa olevaa apostolista toimintaa, mutta heidän luonnolliset ominaisuutensa myös varustavat heidät tähän toimintaan. Sitä mukaa kuin he tulevat tietoisemmiksi omista persoonallisuuksistaan, he saavat pakottavan halun elämään ja valmiin innostuksen ottaa vastaan oma vastuunsa, ja he haluavat täyttää osansa sosiaalisessa ja kulttuurisessa elämässä. Jos tätä kiihkeyttä täytetään Kristuksen henkellä, ja sitä innostaa tottelevaisuus ja rakkaus Kirkkoa kohtaan, sen voi odottaa olevan hyvin hedelmällistä. Heidän tulisi ensimmäisinä soveltaa apostolaattia suoraan muihin nuoriin keskittäen apostoliset yrityksensä omaan piiriinsä niiden tarpeiden mukaan, joita heidän sosiaalinen elinympäristönsä asettaa (24).
Aikuisten tulisi ystävällisesti keskustella nuorten ihmisten kanssa niin, että molemmat ikäryhmät voivat ikämuurin ylittäen oppia tuntemaan paremmin ne erityiset hyödyt, joita toinen sukupolvi voi tarjota toiselle. Aikuisten tulisi kannustaa nuoria ihmisiä ensinnäkin hyvällä esimerkillä ottamaan osaa apostolaattiin ja tilaisuuden tullen myös antamalla heille tehokkaita neuvoja ja halukasta apua. Samaten nuorten ihmisten tulisi kehittää kunnioitusta ja luottamusta aikuisia kohtaan, ja vaikka heitä luonnollisesti kiinnostavat uutuudet, heidän tulisi asianmukaisesti arvostaa kiitoksenarvoisia perinteitä.
13. Apostolaatti sosiaalisessa ympäristössä, eli yritys valaa kristillistä henkeä elinyhteisönsä mielenlaatuun, tapoihin, lakeihin ja rakenteisiin, on niin selvästi maallikoiden velvollisuus ja heidän vastuullaan, etteivät muut voi koskaan toimittaa sitä kunnolla. Tällä alueella maallikot voivat harjoittaa samanlaisten apostolaattia samanlaisille. Tässä he täydentävät elämän antamaa todistusta sanan antamalla todistuksella (25). Siellä missä he työskentelevät, harjoittavat ammattiaan, opiskelevat, asumavat, viettävät vapaa-aikaa tai harjoittavat toveruutta, he ovat kykenevämpiä auttamaan veljiään.
Maallikot täyttävät tätä Kirkon tehtävää maailmassa erityisesti mukauttamalla elämänsä uskoonsa niin, että heistä tulisi maailman valo, ja myös olemalla rehellisiä kaikissa menettelyissään niin, että he vetävät kaikkia toden ja hyvän rakkauteen ja lopulta Kirkkoon ja Kristukseen. He täyttävät tehtävänsä myös veljellisellä rakkaudella, joka ajaa heidät jakamaan veljiensä elinolosuhteet, työt, surut ja pyrkimykset, mistä tuloksena on, että kaikkien heidän ympärillään olevien sydämet valmistuvat hiljaa pelastavan armon työhön. Toinen edellytys heidän tehtävänsä täyttämiselle on täysi tietoisuus heidän roolistaan yhteiskunnan rakentamisessa, missä he pyrkivät täyttämään kodin sisäiset, sosiaaliset ja ammatilliset velvollisuutensa sellaisella kristillisellä auliudella, että heidän toimintatapansa asteittaisesti läpäisee koko elämän ja työn maailman.
Tämän apostolaatin tulisi ulottua kaikkialle, missä heitä voi kohdata; sen ei tulisi sulkea pois mitään hengellistä tai ajallista hyötyä, mitä heillä on mahdollista olla. Oikeat apostolit eivät kuitenkaan tyydy pelkästään tähän toimintaan, vaan pyrkivät julistamaan Kristusta naapureilleen myös puhutun sanan kautta. Nimittäin on monia ihmisiä, jotka voivat kuulla evankeliumin ja hyväksyä Kristuksen vain lähellään asuvien maallikoiden kautta.
Myös lapsilla on oma apostolinen työnsä. Kykyjensä mukaisesti he ovat oikeita, eläviä Kristuksen todistajia kumppaneidensa joukossa.
14. Laaja alue apostolaatille on avautunut kansallisilla ja kansainvälisillä tasoilla, joilla maallikot erityisesti avustavat kristillisellä viisaudellaan. Lojaaliudessaan maataan kohtaan ja kansalaisvelvollisuutensa uskollisesti täyttäen tulisi katolilaisten tuntea velvollisuutta edistää yleistä, todellista hyvää. Näin ollen heidän tulisi tehdä mielipiteensä tunnetuksi, jotta maalliset viranomaiset voivat toimia oikeudenmukaisuudella, ja jotta lainsäädäntö on sopusoinnussa moraalisten ohjenuorien ja yleisen hyvän kanssa. Julkisissa toimissa taitavien ja riittävästi uskossa ja kristinopissa valistuneiden katolilaisten ei tulisi kieltäytyä hoitamasta julkisia tehtäviä, sillä hoitamalla niitä arvokkaasti he voivat sekä edistää yleistä hyvää ja valmistaa tietä evankeliumille.
Katolilaisten tulisi yrittää toimia yhteistyössä kaikkien hyväntahtoisten ihmisten kanssa edistääkseen mitä vain totta, mitä vain oikeudenmukaista, mitä vain pyhää, mitä vain rakastettavaa (vrt. Fil. 4:8). Heidän tulisi käydä keskusteluja heidän kanssaan, ylittää heidät harkitsevuudessa ja kohteliaisuudessa ja panna alulle tutkimusta sosiaalisista ja julkisista käytännöistä, joita tulisi parantaa evankeliumin hengen mukaisesti.
Aikojemme merkeistä erityisen merkittävä on vastustamattomasti kasvava kaikkien kansojen yhteenkuuluvuuden tunne. On maallikkoapostolaatin yksi tehtävä väsymättä edistää tätä tietoisuutta ja muuttaa se vilpittömäksi ja aidoksi veljesrakkaudeksi. Lisäksi maallikoiden tulisi olla tietoisia kansainvälisestä kentästä ja niin opillisista kuin käytännöllisistäkin kysymyksistä ja ratkaisuista, jotka sillä nousevat erityisesti kehitysmaiden suhteen (26).
Kaikkien, jotka työskentelevät kehitysmaissa tai antavat niille apua, tulee muistaa, että kansojenvälisten suhteiden tulisi olla aitoa veljellistä vaihdantaa, jossa kumpikin osapuoli on yhtäaikaa antaja ja saaja. Matkustajien, olivatpa he sitten kansainvälisten asioiden hoitajia, liikematkalaisia tai lomamatkalaisia, tulisi muistaa kaikkialla, minne he menevät, että he ovat Kristuksen vaeltavia airuita, ja käyttäytyä sen mukaisesti.
---------------------------------------------
17. Vrt. Pyhä Pius X:
Ensyklika Creationis duarum novarum paroeciarum, 1. kesäkuuta 1905: ASS 38 (1905), sivut 65-67;
Pius XII:
Puhe Pyhän Saban seurakunnan uskovaisille, 2. tammikuuta 1953: Hänen pyhyytensä Pius XII:n puheita ja radioviestejä, 14 (1952-1953), sivut 449-454;
Johannes XXIII:
Puhe Albanon lähiöhiippakunnan papistolle ja uskovaisille, Ad Arcem Gandulfi Habita, 26. elokuuta 1962: AAS 54 (1962), sivut 656-660.
18. Vrt. Leo XIII:
Puhe, 28. tammikuuta 1894: Teot, 14 (1894), sivut 424-25.
19. Vrt. Pius XII:
Puhe paimenille ym., 6. helmikuuta 1951: Hänen pyhyytensä Pius XII:n puheita ja radioviestejä, 12 (1950-1951), sivut 437-443;
8. maaliskuuta 1952: sama, 14 (1952-1953), sivut 5-10;
27. maaliskuuta 1953: sama, 15 (1953-1954), sivut 27-35;
28. helmikuuta 1954: sama, sivut 585-590.
20. Vrt. Pius XI:
Ensyklika Casti Connubii: AAS 22 (1930), sivu 554;
Pius XII:
Radioviestejä, 1. kesäkuuta 1941: AAS 33 (1941), sivu 203;
Kansainvälisen perheiden oikeuksien suojeluliiton jäsenkokouksen delegaateille, 20. syyskuuta 1949: AAS 41 (1949), sivu 552;
Ranskasta Roomaan pyhiinvaeltaneille perheidenpäille, 18. syyskuuta 1951: AAS 43 (1951), sivu 731;
Radioitu vuoden 1952 jouluviesti: AAS 45 (1953), sivu 41;
Johannes XXIII:
Ensyklika Mater et Magistra, 15. toukokuuta 1961: AAS 53 (1961), sivut 429-439.
21. Vrt. Pius XII:
Ensyklika Evangelii Praecones, 2. kesäkuuta 1951: AAS 43 (1951), sivu 514.
22. Vrt. Pius XII:
Kansainvälisen perheiden oikeuksien suojeluliiton jäsenkokouksen delegaateille, 20. syyskuuta 1949: AAS 41 (1949), sivu 552;
23. Vrt. Pyhä Pius X:
Puhe hurskaudesta, tiedosta ja toiminnasta Ranskan katoliselle nuorisoliitolle, 25. syyskuuta 1904: AAS 37 (1904-1905), sivut 296-300.
24. Vrt. Pius XII:
Kirje Dans quelques semaines Montrealin arkkipiispalle välitettäväksi Kanadan nuorten kristittyjen työläisten kokoukselle, 24. toukokuuta 1947: AAS 39 (1947), sivu 257;
Radioviesti Nuorille kristityille työläisille, Brysseli, 3. syyskuuta 1950: AAS 42 (1950), sivut 640-641.
25. Vrt. Pius XI:
Ensyklika Quadragesimo Anno, 15. toukokuuta 1931: AAS 23 (1931), sivut 225-226.
26. Vrt. Johannes XXIII:
Ensyklika Mater et Magistra, 15. toukokuuta 1961: AAS 53 (1961), sivut 448-450.
kirkolle Suomessa. kiitos siitä. hyvä vinkki muillekin kielitaitoisille adventtiahertamiseksi.
Kyllä vain! Esim. Lumen Gentium ja muutama muu hyvinkin tärkeä kirkolliskokouksen juttu on suomeksi ollut loppuunmyytynä jo tiedä kuinka pitkään.
Tekijänoikeusjutut (tai jututtomuudet, pikemminkin) lienevät tässäkin ketjussa jo käsitelty.
Katolinen tiedotuskeskus tekisi miehen työn ja palveluksen koko hiippakunnalle, jos kirkon nettisivuille saataisiin olemassaolevat suomennokset konsiilin dokumenteista. Se ei mahtaisi olla kovinkaan vaikea homma. Niillä näyttäisi olevan kysyntää. Kuuleeko Marko Tervaportti?
Kysyntää todellakin on, joten odotan tiedottajan tarttuvan toimeen pikaisesti.
Painoin väärää nappia ja jo 75-prosenttisesti valmis neljäs luku katosi. Mitäpä tuosta, eiköhän koko dekreetti ole käännetty ennen joulua.
Enkö ole monasti tähdentänyt välitallenuksen tärkeyttä? Ensimmäinen talletus on paikallaan tehdä heti kuin otsikko on valmiina.
Terveiset Turust
http://www.vatican.va/faq/index_en.htm
Katso sieltä sivun lopusta Copyright ©, eli ympyrä, minkä sisällä on c kirjain.
Vatikaanin teosten tekijänoikeudet omistaa,
http://www.vatican.va/news_services/liturgy/calendar/ns_lit_doc_20050101_calendar_en.html
Jos olisit vaivautunut avaamaan linkin, olisit huomannut, että se vie kyseiseen kalenteriin. Copyright-merkki sen yläpuolella ei tarkoita ollenkaan sitä, että siinä ilmoitettaisiin Vatikaanin teosten tekijänoikeuksien omistajaksi "liturginen kalenteri"! Alkaa mennä jo aika epätoivoiseksi...
Luku IV
Apostolaatin eri muodot
15. Maallikot voivat harjoittaa apostolista toimintaansa joko yksilöinä tai yhdessä eri ryhmien tai järjestöjen jäseninä.
16. Todellisessa kristillisessä elämässä (vrt. Joh. 4:14) lähteestään vuolaana virtaava yksilöapostolaatti on koko maallikkoapostolaatin, jopa organisoidun sellaisen alkuperä ja sen edellytys, eikä sitä voi korvata millään.
Asemastaan riippumatta kaikki maallikot (myös he, joilla ei ole tilaisuutta tai mahdollisuutta yhteistyöhön järjestöissä) ovat kutsuttuja tällaiseen apostolaattiin, ja heidän velvollisuutensa on harjoittaa sitä. Tällainen apostolaatti on käyttökelpoinen aina ja kaikkialla, mutta tietyissä olosuhteissa se on ainoa sopiva ja toimiva apostolaatin tyyppi.
On monia apostolaatin muotoja, joiden kautta maallikot rakentavat Kirkkoa, pyhittävät maailmaa ja elävöittävät sitä Kristuksessa. Erityinen yksilöapostolaatin muoto ja erityisen hyvin omalle ajallemme annettavaksi sopiva merkki on koko uskosta, toivosta ja rakkaudesta nousevan maallikkoelämän todistus. Se ilmentää Kristusta, joka elää Häneen uskovissa. Tämän lisäksi puhutun ja kirjoitetun sanan apostolaatin kautta, joka on tietyissä olosuhteissa ehdottoman välttämätön, maallikot julistavat Kristusta, selittävät ja levittävät Hänen opetustaan, kukin oman asemansa ja kykyjensä mukaisesti, ja tunnustavat sitä uskollisesti.
Lisäksi toimimalla yhteistyössä tämän maailman kansalaisina kaikessa, mikä liittyy ajallisen järjestyksen rakentamiseen ja ohjaamiseen, tulee maallikoiden etsiä uskon valossa jalompia syitä toiminnalle perheessään sekä ammatillisessa, kulttuurisessa ja sosiaalisessa elämässään, ja kertoa niistä muille tilaisuuden tullen. Näin tehdessään heidän tulisi tiedostaa tekevänsä yhteistyötä Jumalan - luojan, vapahtajan ja pyhittäjän kanssa, ja ylistävänsä Häntä.
Lopuksi maallikkojen tulisi elävöittää elämäänsä rakkaudella ja ilmaista sitä parhaiden kykyjensä mukaan teoissaan.
Heidän kaikkien tulisi muistaa, että he voivat tavoittaa kaikki ihmiset ja edesauttaa koko maailman pelastusta julkisella palveluksella ja rukouksella sekä katumustyöllä ja elämän taakkojen ja vaikeuksien vapaaehtoisella vastaanottamisella, minkä kautta heistä tulee kärsivän Kristuksen kaltaisia (vrt. 2. Kor. 4:10; Kol. 1:24).
Yksilöapostolaatille on hyvin pakottava tarve niillä alueilla, joilla Kirkon vapautta loukataan vakavasti. Näissä vaativissa olosuhteissa maallikot tekevät voitavansa täyttääkseen pappien paikan vaarantaen vapautensa ja joskus elämänsä, jotta he voisivat opettaa kristinoppia ympärillään oleville kasvattaen heitä uskonnolliseen elämäntapaan ja katoliseen ajattelutapaan, johdattaen heitä vastaanottamaan sakramentteja usein ja kehittäen heissä hurskautta, erityisesti eukaristista hartautta (27). Kiittäessään Jumalaa siitä, että Hän on myös meidän aikoinamme nostattanut sankarillisen kestäviä maallikoita vainojen keskellä, se syleilee heitä isällisellä kiintymyksellä ja kiitollisuudella.
Yksilöapostolaatilla on erityinen kenttä alueilla, joilla katolilaisia on lukumäärältään vähän, ja joilla he ovat levinneet laajalle. Näillä alueilla ne maallikot, jotka harjoittavat apostolaattia vain yksilöinä joko mainituista tai erityisistä, kuten ammatillisista syistä, hyödyllisesti kokoontuvat pienempiin ryhmiin keskustellakseen vakavasti ilman muodollisempaa järjestystä tai organisaatiota, niin että merkki Kirkon yhteisöstä on aina muille näkyvillä rakkauden todellisena todistajana. Tällä tavalla antaen hengellistä apua toisilleen ystävyyden ja kokemuksien jakamisen kautta he kasvavat voittamaan liian eristäytyneen elämän ja toiminnan haittapuolet ja tekemään apostolaatistaan hedelmällisempää.
18. Uskovaisia kutsutaan harjoittamaan apostolaattia yksilöinä elämänsä vaihtuvissa olosuhteissa. Heidän tulisi kuitenkin muistaa, että ihminen on luonnostaan sosiaalinen, ja että Jumala on katsonut hyväksy yhdistää Kristukseen uskovat Jumalan kansaan (vrt. 1. Piet. 2:5-10) ja yhteen ruumiiseen (vrt. 1. Kor. 12:12). Kristittyjen uskovien ryhmäapostolaatti vastaa täten inhimilliseen ja kristilliseen tarpeeseen ja samalla merkitsee Kristuksen kirkon yhteyttä ja ykseyttä Kristuksessa, joka sanoi: "Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään." (Matt. 18:20)
Tästä syystä uskovien tulisi osallistua apostolaattiin yhteisellä yrityksellä (28). Heidän tulisi olla apostoleja sekä perheyhteisöissään että seurakunnissaan ja hiippakunnissaan, jotka puolestaan ilmaisevat apostolaatin yhteisöllistä luonnetta, sekä epämuodollisissa ryhmissä, jotka he päättävät muodostaa keskenään.
Ryhmäapostolaatti on hyvin tärkeä myös, koska apostolaattia joudutaan usein harjoittamaan yhteistoiminnan kautta sekä kirkollisissa yhteisöissä että monilla muilla tasoilla. Apostolaatin toimintaa varten perustetut seurat nimittäin ruokkivat jäseniään, kasvattavat heitä apostolaattiin ja oikeutetusti organisoivat ja säännöstelevät apostolista työtään niin, että paljon parempia tuloksia voidaan odottaa kuin silloin, jos jokainen jäsen toimisi yksinään.
Nykyisissä olosuhteissa on aivan välttämätöntä, että maallikkotoiminnan alueella apostolaatin yhdistynyttä ja organisoitunutta muotoa vahvistetaan. Itse asiassa vain kokoamalla voimavaroja yhteen on mahdollista saavuttaa nykyaikaisen apostolaatin kaikki tavoitteet ja puolustaa sille tärkeitä asioita (29). Tässä on tärkeää, että apostolaatti jopa ympäröi sen kohderyhmän yleisiä asenteita ja sosiaalisia oloja. Muutoin apostolaattia harjoittavat eivät usein pysty kestämään julkisen mielipiteen tai sosiaalisten instituutioiden painetta.
19. Apostolaatissa on hyvin erilaisia järjestöjä (30). Jotkut ottavat tehtäväkseen koko Kirkon apostolisen tehtävän; toiset pyrkivät evankelioimaan ja pyhittämään erityisellä tavalla. Eräät pyrkivät uuttamaan kristillisen hengen ajalliseen järjestykseen; toiset todistavat Kristuksesta erityisellä tavalla laupeuden- ja rakkaudentekojen kautta.
Näistä assosiaatioista tulee huomata erityisesti ne, jotka edistävät ja rohkaisevat lähempää ykseyttä jäsentensä konkreettisen elämän ja heidän uskonsa välillä. Järjestöt eivät ole päämääriä itsessään; niiden pikemminkin tulisi palvella Kirkon lähetystä maailmalle. Niiden apostolinen dynamiikka riippuu niiden sopusointuisuudesta Kirkon päämäärien kanssa sekä niiden jokaisen jäsenen ja koko järjestön kristillisestä todistuksesta ja evankelisesta hengestä.
Nykyään, kun sosiaaliset instituutiot ovat päässeet pitkälle, ja kun moderni yhteiskunta liikkuu nopeasti, edellyttää Kirkon lähetyksen maailmanlaajuinen luonne, että katolilaisten apostolisten yritysten tulisi kehittyä yhä organisoituneempia muotoja kansainvälisellä tasolla. Katoliset kansainväliset järjestöt saavuttavat tehokkaammin tarkoituksensa, jos ryhmät, joista ne muodostuvat, sekä jäsenet ovat lähemmässä yhteydessä näihin kansainvälisiin järjestöihin.
Oikean suhteen säilyessä Kirkon viranomaisiin (31) on maallikoilla oikeus perustaa ja ohjata tällaisia jäjrestöjä (32). Silti yritysten hajanaisuutta tulee välttää. Sellaista ilmenee, kun uusia järjestöjä ja projekteja edistetään ilman riittävää syytä, tai jos vanhentuneita järjestöjä tai toimintatapoja säilytetään niiden käyttökelpoisen ajan yli. Ei myöskään ole aina ollut sopivaa siirtää jonkin kansan keskuudessa käytettyjä apostolaattien muotoja valikoimattomasti toisiin kansakuntiin (33).
Useita vuosikymmeniä sitten alkoivat maallikot omistautua useissa maissa yhä enemmän apostolaatille. He ryhmittäytyivät erilaisiin toimintamuotoihin ja yhdistyksiin, jotka edistivät ja edistävät yhä täysin apostolisia päivänä säilyttäen läheisen suhteen hierarkiaan. Näistä ja myös samanlaisista vanhemmista instituutioista tulee huomata erityisesti ne, jotka toimivat eri tavalla ja silti tuottivat Kristuksen kuningaskunnalle loistavia tuloksia. Näitä yhdistyksiä suosittelivat ja niiden puolesta puhuivat paavit ja monet piispat, joilta ne saivat arvonimen "Katolinen toiminta", ja joita usein kuvailtiin maallikoiden yhteistyöstä hierarkian apostolaatin kanssa (34).
Olipa näillä apostolaatin muodoilla "Katolisen toiminnan" nimi tai jokin muu, ne harjoittavat omalle ajallemme hyvin arvokasta apostolaattia, ja niissä yhdistyvät samanaikaisesti seuraavat piirteet:
a) Tällaisten organisaatioiden välitön tavoite on Kirkon apostolinen päämäärä eli ihmisten evankeliointi ja pyhittäminen ja kristillisen omantunnon muovaaminen heissä niin, että he voivat uuttaa evankeliumin hengen elämän eri yhteisöihin ja ryhmiin.
b) Toimien omalla tavallaan yhteistyössä hierarkian kanssa edesauttavat maallikot omaa kokemustaan näiden organisaatioiden ohjaamisesta ja ottavat vastaan vastuuta siitä, Kirkon pastoraalisen toiminnan olosuhteiden harkitsemisesta ja tulevaisuudensuunnitelmien kehityksestä ja toimeenpanosta.
c) Maallikot toimivat yhdessä orgaanisen ruumiin tavoin niin, että Kirkon yhteisöä kuvataan selvemmin ja apostolaattia tehostetaan.
d) Tarjoutuvatpa he sitten spontaanisti tai kutsuttuina toimintaan ja suoraan yhteistyöhön hierarkian apostolaatin kanssa toimivat maallikot hiearkian korkeamman valvonnan alaisuudessa, ja hierarkia voi sallia tämän yhteistyön nimenomaisella luvalla.
Organisaatioita, joissa hierarkian mielestä näiden piirteiden yhteissointi toteutuu, on pidettävä Katolisena toimintana, vaikka niillä on eri muotoja ja nimiä erilaisten alueiden ja kansojen vuoksi.
Mitä pyhin kirkolliskokous suosittelee hartaasti näitä yhdistyksiä, jotka varmasti vastaavat Kirkon apostolaatin tarpeeseen monien kansojen joukossa ja monissa valtioissa, ja haastaa niissä toimivat papiston ja maallikot kehittämään mainittuja piirteitä vielä pidemmälle ja toimimaan aina yhteistyössä kaikkien muiden apostolaatin muotojen kanssa Kirkossa veljellisellä tavalla.
21. Kaikkia apostolaatin yhdistyksiä tulee arvostaa sopivasti. Kuitenkin ne yhdistykset, joita hierarkia on ylistänyt tai suositellut ajan ja paikan tarpeisiin vastaavina, ansaitsevat suurimman ihailun papeilta, sääntökuntalaisilta ja maallikoilta, sekä sen, että niitä tuetaan, kukin oman kykynsä mukaisesti. Lisäksi näistä yhdistyksistä tulee nykyään arvostaa erityisellä tavalla kansainvälisiä yhdistyksiä tai katolisia ryhmiä.
22. Erityistä kunniaa ja kiitosta ansaitsevat Kirkossa ne maallikot, olivatpa he naimattomia tai naimisissa, jotka omistavat ammatillisen harjautuneisuutensa joko pysyvästi tai väliaikaisesti yhdistysten palvelukseen ja toimintaan. Kirkko voi suuresti iloita siitä, että joka päivä lisää maallikoita tarjoaa henkilökohtaista apua apostolisille järjestöille ja toiminnalle joko oman kansakuntansa rajojen sisällä tai kansainvälisellä kentällä tai erityisesti katolisissa lähetysyhteisöissä ja alueilla, joilla Kirkko on vasta hiljattain alkanut toimia.
Kirkon paimenten tulisi iloisesti ja kiitollisina vastaanottaa nämä maallikot ja varmistaa, että oikeus, kohtuus ja rakkaus täyttyisivät heitä kohtaan mitä parhaiten, ja toteuttaa tämä erityisesti tukien heitä ja heidän perheitään sopivalla tavalla. Heidän tulisi myös huolehtia näiden maallikoiden välttämättömästä koulutuksesta, hengellisestä lohdusta ja kannustuksesta.
Kiitos vaivannäöstäsi minununkin puolestani.
Turust
27. Vrt. Pius XII:
Puhe ensimmäiselle apostolaatin edistämistä koskevalle kaikkia kansakuntia edustavien maallikkojen kokoukselle, 15. lokakuuta 1951: AAS 43 (1951), sivu 788.
28. Vrt. Pius XII:
Puhe ensimmäiselle apostolaatin edistämistä koskevalle kaikkia kansakuntia edustavien maallikkojen kokoukselle, 15. lokakuuta 1951: AAS 43 (1951), sivut 787-788.
29. Vrt. Pius XII:
Ensyklika "Le Pelerinage de Lourdes," 2. heinäkuuta 1957: AAS 49 (1957), sivu 615.
30. Vrt. Pius XII:
Puhe Katolisten miesten kansainvälisen liiton kokoukselle, 8. joulukuuta 1956: AAS 49 (1957), sivut 26-27.
31. Vrt. luku V, nro 24.
32. Vrt. Pyhän kirkolliskokouksen kongregaatio:
Päätös argentiinalaisen Corrientes'n hiippakunnan purkautumisesta, 13. marraskuuta 1920: AAS 13 (1921), sivu 139.
33. Vrt. Johannes XXIII:
Ensyklika Princeps Pastorum, 10. joulukuuta 1959: AAS 51 (1959), sivu 856.
34. Vrt. Pius XI:
Kirje Quae Nobis kardinaali Bertramille, 13. marraskuuta 1928: AAS 20 (1928), sivu 385.
Vrt. myös Pius XII:
Puhe Italian katoliselle toiminnalle, 4. syyskuuta 1940: AAS 32 (1940), sivu 362.
Luku V
Ulkoiset suhteet
23. Harjoittavatpa uskovat maallikkoapostolaattia sitten yksilöinä tai järjestöjen jäseninä, se tulisi sisällyttää koko Kirkon apostolaattiin oikean suhdejärjestelmän kautta. Yhteys niihin, jotka Pyhä Henki on asettanut hallitsemaan kirkkoaan (vrt. Apt. 20:28), on todellakin olennainen elementti kristillisessä apostolaatissa. Apostolaatin useiden hankkeiden välinen yhteistyö on myös välttämätöntä, ja hierarkian tulee ohjata sitä sopivalla tavalla.
Yhteyden henkeä on todella edistettävä, jotta veljellinen rakkaus kukoistaisi koko Kirkon apostolaatissa, jotta yhteisiä päämääriä saavutettaisiin ja jotta tuhoisilta vihamielisyyksiltä vältyttäisiin. Tämän vuoksi tarvitaan molemminpuolista arvostusta kaikkien Kirkon apostolaattien välillä ja - kunkin järjestön erityisluonteelle kuuluvalla kunnioituksella varustettuna - sopivaa yhteistyötä. Tämä on mitä sopivinta, koska tietynlainen toiminta Kirkossa vaatii sopusointua ja apostolista yhteistyötä sekä papiston, sääntökuntalaisten että maallikoiden osalta (35).
24. Hierarkian tulisi edistää maallikkojen apostolaattia, antaa sille hengellisiä periaatteita ja hengellistä ohjausta, ohjata tämän apostolaatin harjoittamista Kirkon yhteiseksi hyväksi ja huolehtia opin ja järjestyksen säilymisestä.
Maallikkoapostolaatilla voi todella olla erilaisia suhteita hierarkiaan sen mukaisesti, mitkä ovat tämän apostolaatin eri muodot ja tavoitteet. Nimittäin Kirkossa on erilaisia apostolisia hankkeita, jotka syntyvät maallikkojen vapaan valinnan kautta ja joita heidän varovainen harkintansa ohjaa. Kirkon tehtävä voi tietyissä olosuhteissa täyttyä paremmin tällaisten hankkeiden kautta, ja siksi hierarkia ylistää niitä usein (36). Mikään hanke ei kuitenkaan voi kutsua itseään katoliseksi, ellei se toimi Kirkon lainmukaisen viranomaisen suostumuksella.
Hierarkia tunnustaa eräät maallikoiden apostolaatin muodot erityisen hyviksi monin tavoin.
Kirkon yleisen hyvän tarpeiden vuoksi voi kirkollinen viranomainen lisäksi valikoida ja edistää erityisellä tavalla joitakin apostolisia järjestöjä ja hankkeita, joilla on välitön hengellinen tarkoitus, ja siten antaa niille erityistä vastuuta. Kun hierarkia näin järjestelee eri tavoin apostolaattia olosuhteiden mukaisesti, se liittää osan siitä lähemmin omaan apostoliseen tehtäväänsä. Silti kunkin apostolaatin ominaisluonne ja erityispiirteet on säilytettävä, eikä maallikoilta tule riistää mahdollisuutta toimia omasta aloitteestaan. Useissa kirkollisissa dokumenteissa tätä hierarkian tekoa kutsutaan mandaatiksi.
Lopuksi hierarkia uskoo maallikoille eräitä tehtäviä, jotka liittyvät lähemmin pastoraalisiin velvollisuuksiin, kuten kristinopin opettamista, tiettyjä liturgisia toimia ja sielunhoitoa. Tämän tehtävänannon kautta maallikot ovat maallikot täysin kirkollisen hallinnon alaisia näitä toimia hoitaessaan.
Kirkollisen hierarkian tehtävä ajallisen järjestyksen toimissa ja instituutioissa on opettaa ja tulkita oikein moraaliperiaatteita, joita ajallisissa asioissa tulee seurata. Lisäksi sillä on oikeus arvioida kaikkien asianhaarojen tarkan punninnan ja asiantuntijoiden lausuntojen jälkeen, ovatko nämä toimet ja instituutiot sopusoinnussa moraaliperiaatteiden kanssa, ja oikeus päättää, mikä on välttämätöntä yliluonnollisen järjestyksen suojelemiseksi ja sen arvojen edistämiseksi.
25. Piispojen, seurakuntien paimenten ja papiston kummankin haaran muiden pappien tulisi muistaa, että oikeus ja velvollisuus harjoittaa tätä apostolaattia on kaikkien uskovien, sekä papiston että maallikoiden yhteinen, ja että maallikoilla on myös oma tehtävänsä Kirkon rakentamisessa (37). Tästä syystä heidän tulisi toimia veljellisesti maallikoiden kanssa Kirkossa ja Kirkon hyväksi ja kantaa erityistä huolta maallikoista, jotka toimivat näissä apostolisissa toimissa (38).
Erityistä huolta tulisi kantaa valittaessa niitä pappeja, jotka kykenevät edistämään tiettyjä apostolaatin muotoja ja joilla on asianmukainen koulutus (39). Tähän palvelukseen osallistuvat edustavat hierarkiaa pastoraalisessa toiminnassaan sen tehtävän kautta, jonka he vastaanottavat hierarkialta. Pysyen aina uskollisesti Kirkon opetuksessa ja hengessä heidän tulisi edistää sopivia suhteita maallikoiden ja hierarkian välillä. Heidän tulisi omistautua ruokkimaan hengellistä elämää ja apostolista asennetta katolisissa yhteisöissä, jotka heidän vastuulleen on uskottu; heidän tulisi antaa viisaita neuvojaan näiden järjestöjen apostoliseen toimintaan ja edistää niiden projekteja. Jatkuvan maallikoiden kanssa käytävän dialogin kautta tulisi näiden pappien tutkia tarkkaan, mitkä muodot tekevät apostolisesta toiminnasta hedelmällisempää. Heidän tulisi edistää ykseyden hengeä järjestön sisällä sekä sen ja muiden järjestöjen välillä.
Lopuksi tulisi sääntökuntaveljien ja -sisarten pitää yhteisöjensä hengen ja sääntöjen mukaisesti arvossa maallikoiden apostolista työtä ja vapaaehtoisesti omistautua edistämään maallikkohankkeita (40). Heidän tulisi myös pyrkiä tukemaan, pitämään yllä ja täyttämään papillisia tehtäviä.
26. Sikäli kuin se on mahdollista, tulisi hiippakunnissa olla neuvostoja, jotka avusdtavat Kirkon apostolista työtä joko evankelioinnin ja pyhityksen tai laupeudentyön-, sosiaali- tai muun työn alueilla, ja tämän suhteen on sopivaa, että papiston ja sääntökuntalaisten tulisi toimia yhteistyössä maallikoiden kanssa. Nämä neuvostot pystyvät edistämään eri maallikkojärjestöjen ja -hankkeiden keskinäistä koordinointia silti säilyttäen kunkin järjestön ominaispiirteet ja itsehallinnon (41).
Tällaisia neuvostoja tulisi perustaa mahdollisuuksien mukaisesti myös seurakunnallisella, seurakuntien välisellä ja hiippakuntien välisellä tasolla sekä kansallisella ja kansainvälisellä kentällä (42)
Lisäksi Pyhään Istuimeen tulisi perustaa erityinen sekretariaatti maallikkoapostolaatin palvelukseen ja sen edistämiseen. Se voi palvella hyvinvarustettuna keskuksena, joka välittää tietoja maallikkojen eri apostolisista ohjelmista, edistää tällä kentällä esiintyvien nykyaikaisten ongelmien tutkimusta ja auttaa hierarkiaa ja maallikkoja apostolisissa teoissaan neuvoillaan. Tässä sekretariaatissa tulisi olla edustettuina myös maallikkojen apostolaatin eri liikkeiden ja projektien ympäri maailmaa, ja siinä myös papiston ja sääntökuntalaisten tulee toimia yhteistyössä maallikkojen kanssa.
27. Yhteisenkaltainen evankeliumin perintö ja siitä johtuva yhteinen kristillisen todistuksen velvollisuus puoltavat ja usein edellyttävät, että katolilaiset toimivat yhteistyössä muiden kristittyjen kanssa niin Kirkossa toimivien yksilöiden kuin yhteisöjen osalta, joko toiminnassa tai järjestöissä, joko kansallisella tai kansainvälisellä kentällä (43).
Samaten vaativat yhteiset inhimilliset arvot usein yhteistyötä apostolisiin päämääriin pyrkivien kristittyjen ja niiden välillä, jotka eivät tunnusta Kristuksen nimeä, mutta tunnustavat nämä arvot.
Tämän dynaamisen ja varovaisen yhteistyön (44) kautta, joka on erityisen tärkeää ajallisessa toiminnassa, todistavat maallikot Kristuksesta, maailman Pelastajasta, ja myös ihmisperheen ykseydestä.
-------------------------------------------------
35. Vrt. Pius XI:
Ensyklika Quamvis Nostra, 30. maaliskuuta 1936: AAS 28 (1936), sivut 160-161.
36. 32. Vrt. Pyhän kirkolliskokouksen kongregaatio:
Päätös argentiinalaisen Corrientes'n hiippakunnan purkautumisesta, 13. marraskuuta 1920: AAS 13 (1921), sivut 137-140.
37. Vrt. Pius XII:
Puhe toiselle apostolaatin edistämistä koskevalle kaikkia kansakuntia edustavien maallikkojen kokoukselle, 5. marraskuuta 1957: AAS 49 (1957), sivu 927.
38. Vrt. Vatikaanin II kirkolliskokous:
Dogmaattinen konstituutio Kirkosta, Lumen Gentium, nro 37: AAS 57 (1965), sivut 42-43.
39. Vrt. Pius XII:
Apostolinen vetoomus Menti Nostrae, 23. syyskuuta 1950: AAS 42 (1950), sivu 660.
40. Vrt. Vatikaanin II kirkolliskokous:
Dekreetti sääntökuntaelämän uudistamisesta, nro 8.
41. Vrt. Benedictus XIV:
Koskien hiippakuntasynodia, 1. III, luku IX, nrot VII-VIII.
42. Vrt. Pius XI:
Ensyklika Quamvis Nostra, 30. maaliskuuta 1936: AAS 28 (1936), sivut 160-161.
43. Vrt. Johannes XXIII:
Ensyklika Mater et Magistra, 15. toukokuuta 1961: AAS 53 (1961), sivut 456-457.
Vrt. Vatikaanin II kirkolliskokous:
Dekreetti ekumeniasta, Unitatis redintegratio, nro 12: AAS 57 (1965), sivut 99-100.
44. Vrt. Vatikaanin II kirkolliskokous:
Dekreetti ekumeniasta, Unitatis redintegratio, nro 12: AAS 57 (1965), sivu 100.
Vrt. myös Dogmaattinen konstituutio Kirkosta, Lumen Gentium, nro 15: AAS 57 (1965), sivut 19-20.
Luku VI
Koulutus apostolaattiin
28. Apostolaatti voi saavuttaa suurimman tehokkuutensa vain monipuolisen ja perusteellisen koulutuksen avulla. Tätä edellyttää paitsi maallikon itsensä jatkuva hengellinen edistys, myös hänen toimiensa sopeuttaminen olosuhteisiin, jotka vaihtelevat asiaan liittyvien toimien, ihmisten ja velvollisuuksien mukaan. Tämän apostolaattikoulutuksen tulisi toimia sillä perustalla, minkä tämä mitä pyhin kirkolliskokous on todennut ja julistanut muissa dokumenteissa (45). Kaikille kristityille yhteisen koulutuksen lisäksi vaativat monet apostolaatin muodot myös erityistä ja tietynlaista koulutusta erilaisten ihmisten ja olosuhteiden vuoksi.
29. Koska maallikot jakavat Kirkon tehtävän omalla tavallaan, heidän apostolista koulutustaan leimaa erityisesti ominaispiirteiltään maallinen ja omanlaisensa maallikkotilan luonne ja sen oma hengellisen elämän muoto.
Koulutus apostolaattiin edellyttää tietynlaista inhimillistä ja yleistä koulutusta, joka sopii kunkin maallikon luonnollisiin kykyihin ja tilaan. Modernin maailman hyvin tuntevana tulisi maallikon olla jäsen omassa yhteisössään ja sopeutua sen kulttuuriin.
Maallikon tulisi kuitenkin oppia erityisesti, miten Kristuksen ja Kirkon tehtävää toteutetaan rakentamalla oma elämänsä uskolle luomistyön ja vapahduksen jumalalliseen salaisuuteen ja olemalla herkkä Pyhän Hengen liikkeille, joka antaa elämää Jumalan kansalle, ja joka ajaa kaikkia rakastamaan Isää Jumalaa sekä maailmaa ja ihmisiä Hänessä. Tämä koulutus tulisi nähdä jokaisen onnistuneen apostolaatin perustana ja edellytyksen.
Hengellisen koulutuksen lisäksi tarvitaan vakaa opillinen ohjeistus teologiassa, etiikassa ja filosofiassa kunkin iän, aseman ja luonnonlahjojen mukaisesti. Yleisen kulttuurin tärkeys käytännöllisen ja teknisen koulutuksen lisäksi tulisi myös muistaa.
Ihmisten välisien hyvien suhteiden jalostamiseksi on edistettävä todellisia inhimillisiä arvoja, erityisesti veljellisen rinnakkaiselon, yhteistyön tekemisen ja ystävällisen keskustelun taitoa.
Koska koulutus apostolaattiin ei voi koostua pelkästä teologisesta ohjeistuksesta, tulisi maallikoiden koulutuksen alusta asti oppia asteittaisesti ja varovaisesti, miten nähdä, arvioida ja tehdä kaikki asiat uskon valossa sekä kehittää ja parantaa itseään muiden ohella tekemällä asioita täten asettaen itsensä Kirkon aktiiviseen palvelukseen (46). Tämä koulutus, joka ihmisen jatkuvan kypsymisen ja ongelmien lisääntymisen vuoksi tarvitsee aina parannusta, edellyttää aina syventyvää tietämystä ja toiminnan suunnittelua. Koulutuksen kaikkia edellytyksiä täytettäessä ihmisen ykseys ja puhtaus tulee aina muistaa, että hänen sopusointuisuutensa ja tasapainoisuutensa tulee varjelluksi ja voimistetuksi.
Tällä tavalla maallikko itse osallistuu kokonaisvaltaisesti ja aktiivisesti ajallisen järjestyksen todellisuuteen ja ottaa tehokkaasti osansa tämän järjestyksen asioiden ohjaamisessa. Samaan aikaan hän Kirkon elävänä jäsenenä ja todistajana tekee Kirkon läsnäolevaksi ja aktiiviseksi ajallisten asioiden keskellä (47).
30. Koulutuksen apostolaattiin tulisi alkaa lasten kaikkein varhaisimmasta opetuksesta. Kuitenkin erityisellä tavalla tulisi keskenkasvuisia ja nuoria johdattaa apostolaattiin ja uuttaa heihin sen henki. Tätä koulutusta tulee täydellistää koko heidän elämänsä ajan uusien vastuualueiden asettamien vaatimusten mukaisesti. On siksi ilmeistä, että ne, joilla on kristillisen koulutuksen velvollisuus, on myös apostolaattikoulutuksen velvollisuus.
Perheessä vanhemmilla on tehtävä opettaa lapsiaan lapsuudesta asti tunnistamaan Jumalan rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan. Esimerkiksi heidän tulisi erityisesti opettaa heitä vähä vähältä olemaan avokätisiä lähimmäistensä aineellisia ja hengellisiä tarpeita kohtaan. Koko perheen tulisi täten olla yhteiselämässään tietynlainen oppilaitos apostolaattia varten. Lapsia tulee kouluttaa myös siten, että perhepiirin ulkopuolella he voivat avata mielensä sekä kirkollisille että ajallisille yhteisöille. Heidän tulisi olla siten mukana paikallisessa seurakuntayhteisössä, että he tulevat tietoisiksi olevansa Jumalan kansan eläviä ja aktiivisia jäseniä. Pappien tulisi keskittyä maallikoiden koulutukseen apostolaattia varten katekeesissaan, sananpalveluksessaan, sielunohjauksessaan ja muussa pastoraalisessa palveluksessaan.
Koulujen, yliopistojen ja muiden katolisten oppilaitosten tulee myös kehittää nuorissa persoonissa katolista mieltä ja apostolista toimintaa. Jos tämä koulutus puuttuu nuorilta ihmisiltä joko siksi, etteivät he ole näissä kouluissa, tai muista syistä, sitä enemmän tulisi vanhempien, sielunpaimenten ja apostolisten järjestöjen huolehtia siitä. Toisaalta opettajat ja kouluttajat, joilla on maallikoiden apostolaatin erityinen muoto kutsumuksensa ja virkansa kautta, tulisi varustaa sillä oppineisuudella ja pedagogisella taidolla, joka tarvitaan tällaisen koulutuksen tehokkaaseen antamiseen.
Samaten maallikkoryhmien ja järjestöjen, jotka ovat omistautuneet apostolaatille tai muulle yliluonnolliselle tavoitteelle, tulisi varovaisesti ja huolellisesti edistää koulutusta apostolaattiin oman tarkoituksensa ja tilansa mukaisesti (48). Usein nämä ryhmät ovat sopusointuisen apostolaattikoulutuksen normaali väline antaessaan opillisesta, hengellisestä ja käytännöllistä koulutusta. Niiden jäsenet tapaavat pienissä ryhmissä kumppaneittensa tai ystäviensä kanssa, tutkivat apostolisen toimintansa tapoja ja tuloksia ja vertaavat päivittäistä elämäänsä evankeliumiin.
Tämänkaltaista koulutusta tulee organisoida siten, että se ottaa huomioon koko maallikkoapostolaatin, jota tulee jatkaa paitsi organisoitujen ryhmien itsensä sisällä, myös kaikissa olosuhteissa ihmisen omassa elämässä, erityisesti ammatillisessa ja sosiaalisessa elämässä. Jokaisen tulisi todellakin valmistautua hartaasti apostolaattiin, ja tämä valmistautuminen on entistä tärkeämpää aikuisuudessa. Nimittäin ikä tuo karttuessaan avoimemman mielen, jonka avulla kukin voi huomata valppaammin ne lahjat, jotka Jumala on hänen sielulleen antanut, ja käyttämään tehokkaammin niitä armolahjoja, jotka Pyhä Henki on vuodattanut hänelle hänen veljiensä hyväksi.
31. Monet apostolaatin tyypit vaativat myös erityisesti niille sopivaa koulutusta.
a) Kun kyse on apostolaatista ihmisten evankelioinniksi ja pyhittämiseksi, tulee maallikoiden erityisesti kouluttautua keskustelemaan muiden kanssa, niin uskovien kuin epäuskoisten, jotta Kristuksen viesti kaikille ihmisille tulisi tunnetuksi (49).
Koska omina aikoinamme materialismin eri muodot ovat levinneet laajalle jopa katolilaisten joukossa, maallikoiden tulisi paitsi opetella uskonoppia hartaammin, erityisesti sen niitä kohtia, jotka ovat kiistanalaisia, myös antaa hyödyntää evankelisen elämän todistusta korostaen sen eroja kaikkiin materialismin muotoihin.
b) Kun kyse on kristillisestä ajallisen järjestyksen uudistamisesta, tulisi maallikoita ohjeistaa ajallisten asioiden todelliseen merkitykseen ja arvoon sekä itsessään ja suhteessa kaikkiin ihmisen päämääriin. Heitä tulisi myös kouluttaa järjestöjen organisaation ja omaisuuden oikeaan käyttöön, joka ottaa aina huomioon yleisen hyvän sopusoinnussa Kirkon moraali- ja sosiaaliopetuksen kanssa. Maallikoiden tulisi ennen kaikkea oppia sosiaaliopin periaatteet ja johtopäätökset, jotta he voivat toimia tämän opin kehittämisen puolesta parhaan kykynsä mukaan ja oikealla tavalla soveltamaan näitä samoja periaatteita ja johtopäätöksiä yksilötapauksiin (50).
c) Koska laupeuden- ja armonteot ilmaisevat kristillisen elämän vavahduttavinta todistusta, tulisi apostolisen koulutuksen myös johtaa näiden tekojen suorittamiseen, jotta uskovat voivat lapsuudesta asti oppia myötätuntoon veljiään kohtaan ja olemaan anteliaita auttaessaan tarpeessa olevia (51).
32. Apostolaatille omistautuneilla maallikoilla on monia apukeinoja, nimittäin opintohetket, kongressit, mietiskelykaudet, hengelliset harjoitukset, usein toistuvat tapaamiset, konferenssit, kirjat ja kausijulkaisut, jotka omistautuvat syvemmän Pyhää Raamattua ja katolista oppia koskevan tiedon saavuttamiseen, hengellisen elämän ruokkimiseen, maailman olojen arviointiin sekä sopivien keinojen löytämiseen ja kehittämiseen (52).
Nämä koulutuksen apukeinot ottavat huomioon apostolaatin eri tyypit alueilla, joilla sitä harjoitetaan.
Tätä tarkoitusta varten on perustettu myös keskuksia tai korkeampia instituutteja, ja ne ovat jo osoittautuneet hyvin menestyksekkäiksi.
Mitä pyhin kirkolliskokous iloitsee tällaisista hankkeista, jotka jo kantavat hedelmää eräillä alueilla, ja se haluaa niitä edistettävän myös muilla alueilla, joilla niillä voi olla tarvetta. Lisäksi informaatio- ja opintokeskuksia paitsi teologian, myös antropologian, psykologian, sosiologian ja metodologian alalla tulisi perustaa apostolaatin kaikille kentille maallikkomiesten ja -naisten, niin nuorten kuin vanhojenkin, luonnollisten lahjojen parempaa kehittämistä varten.
---------------------------------------------
45. Vrt. Vatikaanin II kirkolliskokous:
Dogmaattinen konstituutio Kirkosta, Lumen Gentium, luvut II, IV ja V: AAS 57 (1965), sivut 12-21 ja 37-49;
Vrt. myös Dekreetti ekumeniasta, Unitatis redintegratio, nrot 4, 6, 7, 12: AAS 57 (1965), sivut 94, 96, 97, 99 ja 100;
Vrt. myös yllä nro 4.
46. Vrt. Pius XII:
Puhe kuudennelle kansainväliselle partiopoikien konferenssille, 6. kesäkuuta 1952: AAS 44 (1952), sivut 579-580.
Ioannes XXIII:
Ensyklika Mater et Magistra, 15. toukokuuta 1961: AAS 53 (1961), sivu 456.
47. Vrt. Vatikaanin II kirkolliskokous:
Dogmaattinen konstituutio Kirkosta, Lumen Gentium, nro 33: AAS 57 (1965), sivu 39.
48. Vrt. Johannes XXIII:
Ensyklika Mater et Magistra, 15. toukokuuta 1961: AAS 53 (1961), sivu 455.
49. Vrt. Pius XII:
Ensyklika Sertum Laetitiae, 1. marraskuuta 1939: AAS 31 (1939), sivut 635-644;
Vrt. sama:
Italian katolisen toiminnan valmistuneille jäsenille, 24. toukokuuta 1953.
50. Vrt. Pius XII:
Puhe Maailman nuorten katolisten naisten liiton yleismaailmalliselle kongressille, 18. huhtikuuta 1952: AAS 44 (1952), sivut 414-419.
Vrt. sama:
Puhe Italian työläisten kristilliselle järjestölle (A.C.L.I.), 1. toukokuuta 1955: AAS 47 (1955), sivut 403-404.
51. Vrt. Pius XII:
Hyväntekeväisyysjärjestöjen kokouksen delegaateille, 27. huhtikuuta 1952: AAS 44 (1952), sivut 470-471.
52. Vrt. Johannes XXIII:
Ensyklika Mater et Magistra, 15. toukokuuta 1961: AAS 53 (1961), sivu 454.
Vetoomus
33. Näin ollen mitä pyhin kirkolliskokous kutsuu hartaasti kaikkia maallikoita Herrassa vastaamaan iloisesti, jalosti ja päättäväisesti näinä aikoina yhä kiireellisempään Kristuksen kutsuun ja Pyhän Hengen vaikutukseen. Nuorten tulisi tuntea tämä kutsu erityisesti omakseen, ja heidän tulisi vastata siihen innolla ja runsaasti. Tämän pyhän synodin kautta Herra uudistaa kutsunsa kaikille maallikoille tulla lähemmäs Häntä joka päivä tunnustaen, että mikä on Hänen, on myös heidän (Fil. 2:5) ja liittäen itsensä Häneen Hänen pelastavassa tehtävässään. Jälleen Hän lähettää heidät jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne Hän tulee (vrt. Luuk. 10:1) jotta he voivat näyttää olevansa työtovereita Kirkon apostolaatin eri muodoissa ja toimintatavoissa, joiden tulee aina sopeutua aikojemme tarpeisiin. Heidän tulee aina olla tuotteliaita Herran työssä, ja he tietävät, ettei heidän työnsä Hänessä ole turhaa (vrt. 1 Kor. 15:58)
Tämän kaiken ja jokaisen asian, joka tässä dekreetissä on saneltu, katsovat hyväksi mitä pyhimmän kirkolliskokouksen isät. Ja me, Kristuksen meille antamalla apostolisella vallalla, sekä myös yhtenä pyhistä isistä, Pyhässä Hengessä sen hyväksymme, julistamme ja asetamme, ja minkä kirkolliskokous on näin asettanut, me määräämme julkaistavaksi Jumalan kunniaksi.
Roomassa, pyhän Pietarin istuimen ääressä marraskuun XVIII päivänä vuonna MCMLXV.
Minä, PAAVALI, katolisen kirkon piispa
[Tämän jälkeen seuraavat muiden isien allekirjoitukset.]
Tämä poika panee nyt koneen kiinni. Taivaan Isän siunausta jokaiselle tänä ihmeellisenä aikana, jolloin polvet notkistuvat seimen lapsen edessä.
kiitos paljon vaivoistasi... toivotaan että palstalaiset lukevat tekstin, ajatuksella.
Kiitos työstäsi rousku! Annoit itse tässä hienon esimerkin maallikon toimimisesta kirkon hyväksi.
Ja toivotan samalla niin sinulle kuin kaikille muille, kirjoittajille ja lukijoille
ja erityisesti myös edeltäjälleni UnaSanctalle
hyvää, siunattua joulua!