Luin järkyttyneenä ruotsinkielisestä Aftonbladetista Knutbyn helluntaiseurakunnan "siunanneen" tietoisesti avoparin bluffiavioliittoon seurakunnan pastorin ja vanhimiston siunauksella, jotta sulhasen morsian, joka oli leski entisestä avioliitostaan, saisi pitää leskeneläkkeensä. Tämä tapahtui vuonna 1996. Asiasta on lisää ruotsinkielellä osoitteessa http://www.aftonbladet.se/vss/nyheter/story/0,2789,640107,00.html
On järkyttävää, jos Herran huoneeseen pääsee vääryyttä. "Hedelmistään puu tunnetaan", sanoo Raamattu, ja vääryys ei voi olla uudestisyntyneen Jumalan lapsen tuntomerkki ja hedelmä, saati että seurakunnan vanhimmat siunaisivat sellaista. Olen kuullut myös tapauksia, että kun seurakunnalla jossain päin Suomea on taloudellisia vaikeuksia, niin jotkut seurakuntalaiset höykyttävät tahallaan esim. pastoria, jotta tämä hakeutuisi "loppuunpalamisen" varjolla sairaseläkkeelle määräajaksi, jotta sen varjolla köyhtynyt seurakunta välttäisi kalliit palkkakulut ja joku maallikko hoitaa tehtävät vapaaehtoistyönä tai jopa työttömyyspäivärahan avulla. Onko sekään rehellistä, jos "burn outin" takia lomalla oleva elelee mukavasti ja esim. opiskelee ammatillista pätevyyttä, nostaa Kelan sairaspäivärahaa ja näyttelee seurakunnalle lopen uupunutta? Voihan oikeaa loppuunpalamista olla ja rehellisellä pohjallakin tapahtuvaa seurakuntatyössä ja se näyttääkin olevan ihan ammattitauti nykyään kaikissa seurakunnissa kirkkokuntiin katsomatta. Mistä se kielii? Se kielii siitä, ettei olla nöyriä ja kuuliaisia Jumalan Sanalle, ei luoteta Hänen johdatukseensa, uskotaan enemmän ihmisviisauksia kuin Jumalan Sanaa, joka kehottaa esim. pappeja pyhittämään lepopäivä myös (sen voi tehdä jonakin arkipäivänä, jolloin töpselin vetää seinästä irti ja lähtee pururadalle lenkille tai antaa itselleen ja perheelleen laatuaikaa. Pappien , pastorien, evankelistojen sekä lapsityöntekijöiden tulee pyhittää myös lepopäivä, ja jos näin ei tehdä, niin loppuunpalamisen kirous häämöttää yllä kuin Damokleen miekka. Silleen.
Onko sekään sopivaa, jos hengelliseksi työntekijäksi tunnustautunut evankelistanainen soittelee naimisissa olevien naisten aviomiehille ja pyytää seurakunnan nimissä kaikenlaisia pikku palveluksia seurakunnan hyväksi eikä lainkaan keskustele siitä vaimon kanssa? Se on kai tätä nykyaikaa, kun vanhoja sopivaisuussääntöjä ei noudateta ja siitä on vain pieni askel Knutbyn kaltaisiin väärinkäytöksiin ja tragedioihin.
On järkyttävää, jos Herran huoneeseen pääsee vääryyttä. "Hedelmistään puu tunnetaan", sanoo Raamattu, ja vääryys ei voi olla uudestisyntyneen Jumalan lapsen tuntomerkki ja hedelmä, saati että seurakunnan vanhimmat siunaisivat sellaista. Olen kuullut myös tapauksia, että kun seurakunnalla jossain päin Suomea on taloudellisia vaikeuksia, niin jotkut seurakuntalaiset höykyttävät tahallaan esim. pastoria, jotta tämä hakeutuisi "loppuunpalamisen" varjolla sairaseläkkeelle määräajaksi, jotta sen varjolla köyhtynyt seurakunta välttäisi kalliit palkkakulut ja joku maallikko hoitaa tehtävät vapaaehtoistyönä tai jopa työttömyyspäivärahan avulla. Onko sekään rehellistä, jos "burn outin" takia lomalla oleva elelee mukavasti ja esim. opiskelee ammatillista pätevyyttä, nostaa Kelan sairaspäivärahaa ja näyttelee seurakunnalle lopen uupunutta? Voihan oikeaa loppuunpalamista olla ja rehellisellä pohjallakin tapahtuvaa seurakuntatyössä ja se näyttääkin olevan ihan ammattitauti nykyään kaikissa seurakunnissa kirkkokuntiin katsomatta. Mistä se kielii? Se kielii siitä, ettei olla nöyriä ja kuuliaisia Jumalan Sanalle, ei luoteta Hänen johdatukseensa, uskotaan enemmän ihmisviisauksia kuin Jumalan Sanaa, joka kehottaa esim. pappeja pyhittämään lepopäivä myös (sen voi tehdä jonakin arkipäivänä, jolloin töpselin vetää seinästä irti ja lähtee pururadalle lenkille tai antaa itselleen ja perheelleen laatuaikaa. Pappien , pastorien, evankelistojen sekä lapsityöntekijöiden tulee pyhittää myös lepopäivä, ja jos näin ei tehdä, niin loppuunpalamisen kirous häämöttää yllä kuin Damokleen miekka. Silleen.
Onko sekään sopivaa, jos hengelliseksi työntekijäksi tunnustautunut evankelistanainen soittelee naimisissa olevien naisten aviomiehille ja pyytää seurakunnan nimissä kaikenlaisia pikku palveluksia seurakunnan hyväksi eikä lainkaan keskustele siitä vaimon kanssa? Se on kai tätä nykyaikaa, kun vanhoja sopivaisuussääntöjä ei noudateta ja siitä on vain pieni askel Knutbyn kaltaisiin väärinkäytöksiin ja tragedioihin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
toista tuomitset, itse teet samoja tekoja! Siitä kait tässä sinunkin viestissäsi perimmäinen tarkoitus on.
tuo raamattu. Asia kuin asia, oikea tai väärä, sieltä löytyy vastaus. Vieläpä täysin kumoamaton vastaus, onhan se jumalan sana ja eihän sitä tarvitse eikä voikaan ymmärtää. Tutkimattomat ovat herran tiet.
väliin epäilyttää uskon tiellä kulkijoita.
Mormooneilla asia on yksinkertainen.
Koska kaikki ihmiset ovat jo jumalia maassa ollessaan niin kaikki nuo raamatun kirjoitukset ovat tietenkin heille aitoa jumalan sanaa. Kaikkine virheineen ja käsittämättömyyksineeen.
Katsos kun kirjoittajat Paavalin johdolla olivat kaikki jumalia.
Smith-papin kirja on tietenkin mormooneille aitoa jumalan sanaa. He uskovat siihen kuin pukki sarviinsa.
Ymmärrän hyvin huolesi ja ahdistuksesi.
Seurakuntien tila ei tänäpäivänä ole mikään upea.
Se tuntuu pahalta, kun ajattelee miten asioiden olisi oltava ja kuinka niitä hoidetaan. On hyvä että kissat nostetaan pöydälle.
Seurakunnan sisällä olisi hyvä että olisi vaikkapa kuukausittain sellaiset "suihku-bileet" joissa voisi nimeltä mainitsematta tuoda vallitsevat epäkohdat seurakuntalaisten tietoisuusteen. Niistä keskustellaan, ja pohditaan mitä asioille voisi tehdä.
Siinä mielessä tuo olisi hyvä alku, koska sitten kun Jumala todella koskettaa seurakuntaa, alkaa jokainen tunnustaa omat syntinsä ja ottaa myös voiman tehdä niistä parannus.
Kaikenlainen hyssyttely ja asioiden nurkkaan lakaisu, ei vie Hengellistä elämää seurakunnassa eteenpäin, ihan riippumatta mistä seurakunnasta onkaan kysymys. Ihmisiähän me olemme Jumalan lapsia, emmekä vielä tiedä mitä meistä tulee. Meillä on täysi onnistumismahdollisuus niin likaamisellemme kuin putsaamisellemmekin.
Ihmisenä ihmisten joukossa.