Tyhjiin raukeaminen

:peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin.Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää.

KUN LUET KOKO 12 LUVUN TIEDÄT KENEN SANAT!

Luulisin, että kyseessä ovat adventistit, mutta luulin kaikkien kristittyjen opettavan, että myös helvetti on ikuinen kuten taivaskin. Kuulin näkemyksiä, että kadotukseen joutuva kyllä menee aluksi helvettiin, mutta sitten palaa poroksi/häviää olemattomiin kuten myös saatana joukkoineen. Näin Jumala hävittäisi lopullisesti pahan. He (en ole varma suuntauksesta) eivät usko sielun kuolemattomuuteen ja perustelivat kantaansa Raamatulla. Yksi perustelu oli, että Raamatun sana "iankaikkinen" tarkoittaisi kadotuksen yhteydessä "lopullista" (lopullinen kadotus). Oppia sielun kuolemattomuudesta ei kuulemma Raamatusta löydy. Onkohan tällainen käsitys mitenkin laajalle levinnyt? Jäin ihmettelemään.

Alkup. kirjoitti:

Luulisin, että kyseessä ovat adventistit, mutta luulin kaikkien kristittyjen opettavan, että myös helvetti on ikuinen kuten taivaskin. Kuulin näkemyksiä, että kadotukseen joutuva kyllä menee aluksi helvettiin, mutta sitten palaa poroksi/häviää olemattomiin kuten myös saatana joukkoineen. Näin Jumala hävittäisi lopullisesti pahan. He (en ole varma suuntauksesta) eivät usko sielun kuolemattomuuteen ja perustelivat kantaansa Raamatulla. Yksi perustelu oli, että Raamatun sana "iankaikkinen" tarkoittaisi kadotuksen yhteydessä "lopullista" (lopullinen kadotus). Oppia sielun kuolemattomuudesta ei kuulemma Raamatusta löydy. Onkohan tällainen käsitys mitenkin laajalle levinnyt? Jäin ihmettelemään.

Olen käsittänyt kadotuksen vaivan paikaksi, joka on Jumalan langettama tuomio kaikille langenneille, jotka eivät ole Kristuksessa, uskossa autuuden omistuksessa. Epäuskoiset Kristuksen armon hylkääjät eivät ole tuomiosta vapaat, vaan pysyvät tuomiossa. Käsitän kodotuksen yhtä iankaikkiseksi kuin taivaan autuudenkin. Kantani on siten kuolemattoman sielun puolella.

kerro samalla luttereille että ihmiset ovat jumalia
Aatamista alkaen. Tosin itse pääjumala tuhosi lukemattoman määrän näitä pikkujumalia vedenpaisumuksessa. Sinne menivät ukkojumalan lapset tuhoon aaltojen alle.

....

Tapanin opetus kahdesta helvetistä kontra alkuperäinen Raamatun opetus:


1. KENELLE JEESUS SAARNASI TUONELASSA - JA JATKAVATKO HÄNEN OMANSA SITÄ TYÖTÄ?

Korostan heti alkuun Jeesuksen sanoja. Hän nimenomaan sanoi että "meidän" (pelastetut) ja "heidän" (kadotetut) välillä on suuri juopa, ja että toiselta puolelta ei voi siirtyä toiselle.

Tapani1:
> Kristuksen työtä jatkavat henkimaailmassa sinne siirtyvät Jeesuksen omat. <
Mitä Kristuksen työtä?
Sovittavan sanoman julistamista vankeudessa oleville hengille?
Eivät jatka.

Jeesuksen työ oli kertakaikkinen.
Kuolemansa ja ylösnousemuksensa välisenä aikana hän kävi kyllä tuonelassa saarnaamassa siellä oleville vangituille hengille, mutta MISSÄÄN KOHTAA ei anneta ymmärtää että yksikään heistä olisi siirtynyt mihinkään.
Jeesus siis saarnasi joko niille demonihengille jotka on sidottu ja asetettu vankeuteen niin että niiden toimintamahdollisuudet maailmassa on estetty ja ne on laitettu odottamaan iankaikkista tuomiotaan, ja/tai tuonelassa oleville ihmishengille.
Käsitykseni mukaan Jeesus saarnasi ihmishengille eli kuolleille ihmisille. Näin on Pietarin ensimmäisen kirjeen mukaan, jonka luvuissa kolme ja neljä viitataan tähän asiaan.

Jeesus on ainoa pelastuksemme välimies ja sovittaja. Kristittyinä olemme Jumalan työtovereita kyllä maailmassa, mutta emme välitä sovituksen sanomaa henkimaailmaan.
Vain ne kuolleet jotka ovat Kristuksessa pelastuvat.
Uskovalla ei ole minkäänlaisia valtuuksia missään vaiheessa puuttua tähän.

2. MIKSI JEESUS SAARNASI HEILLE?

Sovitus ja pelastus liittyy aina Kristukseen. Itse uskon että Jeesuksen sovitustyöllä oli niin universaali ja iankaikkinen merkitys että se vaikuttaa halki kaikkien aikojen.
Tästä sovitustyöstä oli juutalaisille Jumalan antamat esikuvat, temppeli ja sen uhrit. Vaikka ihmiset kuinka olisi yrittäneet elää lain käskyjen mukaan silti tarvittiin syntiuhri koska lakia ei täytä kukaan.
No, jos lain lisäksi tarvittiin uhri pelastuiko ne, jotka uskoi lakiin ja uhrin tuottamaan sovitukseen, esikuvallisen uhrin kautta?
Kyllä ja ei.
He kyllä pelastuivat, mutta tulevan uhrin, siis Jeesuksen kautta.
UT täsmentää että nuo menneet uhrit eivät voineet syntejä pois ottaa. Jeesus on se joka otti heidän syntivelkansa pois koska HE JO EDELTÄ olivat juutalaisen uhrikäytännön kautta laittaneet toivonsa Häneen eli Jeesukseen, ehkä itsensä sitä edes ymmärtämättä.

* * *

Tämä on jumalallisen lain tehtävä että se kasvattaa ihmisen Kristukseen, ottamaan vastaan sovituksen ja armon, koska jokainen joka suhtautuu Jumalan pyhyyteen (jonka ilmausta laki käskyineen on) tosissaan, joutuu huomaamaan oman kelvottomuutensa: minä en kykene olemukseltani siihen mitä Jumalan laki edellyttää ollakseni Hänen kaltaisensa.

Näin laki itse asiassa johtaa armoon.
Yksilö käsittää ettei hänellä ole mitään muuta toivoa eikä turvaa kuin Jumalan anteeksiantamus.
Hänen täytyy huutaa avukseen Herraa ja turvata vain siihen mitä Jumala nyt tekee hänen hyväkseen.
Onko tällaista armoa olemassa?
On toki. Siitä puhuu uhri!
Kaikki Jumalan armo on Kristuksessa koska HÄN TÄYDELLISENÄ UHRINA sovitti syntimme, ja sovitus on pätevä KOSKA HÄN TÄYTTI MYÖS LAIN meidän edestämme. Jeesus on sinun puolestasi Isän edessä se täydellisyys jota sinulta vaaditaan.

Voidaan ajatella kahdella tavalla.
1) Ne jotka ennen Jeesusta pelastuivat uskon kautta jonka Golgatan ristintyö heille myöhemmin tuotti, olivat paratiisissa Jeesuksen astuessa alas tuonelaan. Ne jotka olivat kuolleet ilman uskoa olivat kääntymättöminä helvetin esitilassa.
Tuo on ensimmäinen mahdollisuus.
2) Toinen mahdollisuus on että niitäkin jotka oli uskoneet Jumalaan ja Jeesukseen jo edeltä mutta eivät tunteneet Jeesuksen nimeä eivätkä olleet omaksuneet evankeliumia riittävällä tavalla, olivat siis kuitenkin antaneet Jumalan pyhyyden johtaa itsensä armon tuntemiseen ja tahtoneet eläessään sen valinnan tehdä että todelliselle Jumalalle antautuvat siinä määrin kuin osaavat, että siis näitäkin olisi siellä tuonelan helvettiosastossa eli helvetin esitilassa - odottamassa sovittavaa sanaa.

* * *

Jos ensimmäinen vaihtoehto pitää paikkansa, silloin YKSIKÄÄN helvetin puolella oleva, joille Jeesus saarnasi, ei saanut mahdollisuutta siirtyä paratiisin puolelle. Jeesuksen saarna ainoastaan todisti heille että se tuomio jota he vangittuina odottavat on oikea koska eivät eläessään olleet ottaneet vastaan Jumalan tarjoamaa pelastusta. 1.Piet.3:19,20.

Toisen vaihtoehdon mukaan ne tuonelassa olevat, jotka jo edeltä olivat uskoneet, mutta joilta oli puuttunut tietoinen pelastuksen vastaanottaminen, saivat Jeesuksessa sen mahdollisuuden, koska he näkivät: tässä nyt on se johon tahdoin uskoa mutta jota en tuntenut.
Näitä henkilöitä siis koskisi 1.Piet.4:6.

Olkoon kumpi tahansa näkemys oikea raamatunkohdat eivät ole ristiriidassa keskenään.
Mutta kohdat puhuvat eri asioista. 1.Piet.3:19,20 niistä joiden tuomion Jeesus elävänä evankeliumina julistaa olevan oikea koska he eivät uskoneet, ja 1.Piet.4:6 niistä jotka aikanaan (ennen Jeesusta) uskoivat ja joille evankeliumi nyt tuotiin tuonelaan että hekin meidän laillamme saivat tunnustaa ja tuntea Hänet?

JOKA TAPAUKSESSA on selvää että ne vankeudessa olevat ja tuomiotaan odottavat jotka olivat eläessään kääntäneet selkänsä Herralle eivät enää saaneet mahdollisuutta, eikä Jeesuksen saarna koitunut heille miksikään autuuttavaksi tekijäksi koska heidän sydämensä tila oli se mikä oli, ei sitä voi tämän ajallisen elämän jälkeen enää muuttaa.

Raamatun kokonaisvaltaisen ilmoituksen pohjalta kallistun enemmän ensimmäisen vaihtoehdon kannalle.
Tämän mukaan Jeesuksen julistus vankeudessa oleville hengille liittyisi mahdollisesti Hänen vanhurskauteensa ja koroitetuksi tulemiseensa.
Hän osoittaa itsessään sekä kadotetuille että pelastetuille että Hän on aikojen alusta niiden loppuun saakka Golgatan ristintyön kautta ainoa pelastus, jonka toiset ovat hylänneet ja toiset vastaanottaneet.

Yleinen kristillinen käsitys on että välitila jossa kuolleet odottavat ylösnousemuksen päivää ja viimeistä tuomiota jolla kirjat avataan ja jokainen saa osansa - pelastetut kirkkautta siinä määrin kuin ovat eläessään Herraa palvelleet ja kadotetut tuskaa siinä määrin kuin ovat Häntä häväisseet - on tuonelassa, ja että tämä odotuksen paikka eli tuonela jakautuu tavallaan kahteen osastoon: paratiisipuoli pelastetuille taivasta odottaville ja helvetin esitila lopullista kadotustuomiotaan odottaville.

3. KUOLEMAN JÄLKEEN TAPAHTUVA SIIRTYMINEN HELVETISTÄ PELASTETTUJEN JOUKKOON?

Mitä sanoo Jumalan pyhä sana ja ilmoitus.
Luuk.16:19-31.

Jeesuksen kuvauksen köyhä meni "Aabrahamin helmaan".
Aabrahamin helma?
Aabraham kuvaa UT:ssa pelastusta uskon kautta.
Juutalaisille joille Jeesus vertauksensa puhui Aabraham merkitsi juutalaisuuden esi-isää - "meillä on isänä Aabraham" - ja oli pelastuksen symboli koska heidän mukaansa pelastui kuului vain juutalaisille. Kuulijat siis ymmärsivät Jeesuksen sanat Aabrahamin helmassa olemisesta että siellä paratiisissa oli ne juutalaiset jotka oli pelastuneet.
Jeesus kuitenkin selvensi asiaa toisessa yhteydessä että ei ne pelastu jotka lihansa puolesta ovat Aabrahamin lapsia vaan jotka ovat tulleet Jumalan lapsiksi todellisesti eli hengellisen uudestisyntymän kautta Kristuksessa: he ovat vanhurskautetut sen uskon kautta, jonka esikuva on Aabraham.
Paavali erityisesti täsmensi tätä puhuen Aabrahamista ei ainoastaan juutalaisuuden vaan nimenomaan uskon edustajana.
Raamatun mukaan pelastus kuuluu erotuksetta niin juutalaisille kuin pakanoille, sillä Jeesuksessa Kristuksessa kaikki hajallaan olevat laumat ovat yksi, hänessä on purettu erottava väliseinä juutalaisten ja pakanoiden väliltä, hän merkitsee pelastusta uskon kautta. Tämä oli Aabrahamille annettu lupaus pelastuksesta kaikille kansoille ja sen Aabraham uskoi.

Köyhä ei siis pelastunut köyhyytensä tähden vaan uskon kautta Kristukseen. Siksi hänet vietiin Aabrahamin helmaan odottamaan taivaaseen pääsyä.
Rikaskin kuoli. Tässä ajassa hän oli elänyt loisteliaasti - mutta mitä ihmistä hyödyttää, vaikka voittaisi omakseen koko maailman, jos pelastuksen autuus puuttuu ja sielu epäuskon tähden saa suuren vahingon?
Näin kävi rikkaan kohdalla.
"Kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan."
Hän siis näki Lasaruksen. Oltiin paikassa jossa oli olemassa näköyhteys, joten kyse ei ole lopullisesta helvetistä ja lopullisesta taivaasta, vaan todellakin tuonelasta. Näköyhteydestä huolimatta he eivät olleet mitenkään lähellä toisiaan: hän näki Lasaruksen "kaukana".
Emme tiedä mitä kaikkea sisältää ilmaus "Lasaruksen helmassa" mutta kun vertaamme sitä rikkaan miehen kohdalla olevaan sanontaan "vaivoissa ollessaan", ymmärrämme että Lasaruksen helmassa olemiseen liittyy pelastuksen kirkkautta, lupauksien toteutumista ja lepoa, kaikkea sitä mikä rikkaalta mieheltä vastaavasti puuttui?
Eikö niin?

Sitten tulee tärkeä kohta.
Rikas mies huutaa avukseen sitä ainoaa jonka avuksi huutamiseen hänen ymmärryksensä riittää. Lisäksi Jeesuksen opetuksella on suuri vertauskuvallinen merkitys. Kuten köyhä aikanaan tahtoi ravita itseään rikkaan miehen ruuantähteillä, nyt asetelma on toinen, rikas mies pyytää että Aabraham lähettäisi köyhän Lasaruksen kastamaan vaikka sormenpäänsä veteen ja että hän sitten tulisi jäähdyttämään rikkaan miehen kieltä, sillä "minulla on kova tuska tässä liekissä!"

Jeesus jatkaa opetustaan Aabrahamin sanoilla tuonelassa:
"Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa."
Sitten. Edelliseen liittyen tulee seuraava jae, joka kuuluu näin:
"JA KAIKEN TÄMÄN LISÄKSI on meidän välillemme ja teidän välillenne vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme."

Tämä on siis Jeesuksen opetus.
Ainakin teoriassa voidaan ajatella että Lasarus tai joku toinen olisi tahtonut noudattaa rikkaan miehen pyyntöä ja lähtenyt lievittämään hänen tuskaansa.
Jeesus sanoo hyvin yksiselitteisesti että se on täysin mahdotonta.
Kummaltakaan puolelta ei voida siirtyä toiselle puolelle. Kyse on siis hyvin merkittävästä opetuksesta.
Huomionarvoista on ettei Jeesus missään kohden kumonnut tätä opetustaan kadotettujen ja pelastettujen erosta.

Mutta kuvaus jatkuu.
Nyt rikas mies pyytää että Lasarus lähetettäisiin TODISTAMAAN rikkaan miehen elossa oleville veljille, etteivät hekin joutuisi vaivan paikkaan!
Aabraham: "Heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot niitä."
Tuonelan vaivoissa oleva mies: "Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen".

Aabraham vastaa että jos nämä eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät nämä usko sittenkään, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.

Mooses ja profeetat.
Laki - ja pelastuksen evankeliumi lain täyttymyksenä eli Kristus.
Profeetat nimenomaan julistivat tulevaa sovitusta, joka kulkee läpi Raamatun punaisena lankana. Kristus on koko Raamatun todellinen ydin ja avain sen sanoman käsittämiseen.
Jos tahdomme löytää pelastavan uskon, on uskottava nimenomaan Raamatun ilmoitukseen, siihen Jeesukseen jonka Raamattu ilmoittaa, ei johonkin toiseen.

Tästä päästänkin sujuvasti oppiin "kuolleiden puolesta kastamisesta".
Tässä kohtaa Tapani1 kertoo olevansa mormoni vaikka ei sitä suoraan sanokaan.

4. KASTEET KUOLLEIDEN PUOLESTA.

Tapani1:
> Raamatun mukaan kuolleiden puolesta tehdään kasteita. 1.Kor.15:29 kertoo niistä. <

Mitä Raamattu tällaisista kasteista opettaa?
EI YHTÄÄN MITÄÄN.
UT kyllä mainitsee (1.Kor.15:29) että jotkut suorittivat tällaisia kasteita. Ei kuitenkaan opeteta että niitä pitäisi suorittaa.
Ei vanhan eikä uuden liiton puolella. UT:ssa ei ole minkäänlaista käskyä annettu kristityille kastattaa itseään kuolleitten puolesta. Miksi olisikaan?
Sellainen käsky olisi vastoin Jeesuksen selvää opetusta että on "suuri juopa" joka on vahvistettu ja että vaikka me haluaisimme mennä tai he haluaisivat tulla se on mahdotonta kumpaankin suuntaan.
Kristitty ei voi millään teollaan nostaa helvetin puolelta paratiisiin ja sen kautta taivaaseen niitä jotka ovat kuolleet kielteisinä Jumalalle.

Kun luetaan koko jaejakso johon 1.Kor.15:29 liittyy kyse on iankaikkisesta elämästä, ja siihen liittyen ylösnousemuksesta.
Avainjae on 15:19:
"Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat."

Ylösnousemuksessa saamme uskovina ylösnousemusruumiin eli henkiruumiin sen hengellisen olemuksen mukaisesti joka uskovan sisimmässä jo nyt on Jumalan yhteydessä. Ihminen on iankaikkinen olento ja hänen persoonansa säilyy ajan rajan tuolle puolen mutta meidän ruumiimme muuttuvat, sillä "liha ja veri" ei voi periä taivaan valtakuntaa: katoava jää alas ja vain se mikä on katoamatonta (iankaikkinen henki) jatkaa olemassaoloa.
Uskovat puetaan Kristuksen täydelliseen kirkkauteen ja näin saamme aina olla Hänen kanssaan, tämä kirkkaus läpäisee ja valaisee taivaassa kaiken jatkuvana Jumalan läsnäolona.

Tässä yhteydessä - puhuessaan ylösnousemuksesta - Paavali viittaa joihinkin joilla oli tapana kastattaa itseään kuolleiden puolesta. HÄN EI SANO ETTÄ NÄIN TOIMIVAT IHMISET OLISIVAT KRISTITTYJÄ. Paavali ei siis sano: "Mitä muutoin me, jotka kastatamme itsemme kuolleitten puolesta, sillä saamme aikaan?" Ei myöskään: "Mitä muutoin te, jotka kastatatte itsenne kuolleitten puolesta, sillä saatte aikaan?"
Kirjeessään Korinton srk:lle hän kirjoittaa:
"Mitä muutoin ne, jotka kastattavat itsensä kuolleitten puolesta, sillä saavat aikaan? Jos kuolleet eivät heräjä, miksi nämä sitten kastattavat itsensä heidän puolestaan?"

Sen jälkeen vasta Paavali siirtyy puhumaan "meistä" eli kristityistä:
Miksi mekään antaudumme joka päivä vaaraan - tämän maallisen elämän tähdenkö? Ei, me antaudumme Kristuksen tähden olemaan vainottuja ja suostumme kulkemaan Hänen seuraajinaan häväistyksestä ja pilkasta huolimatta, sillä meidän toivomme on tulevassa joka saadaan ylösnousemuksen kautta, kun iankaikkinen osamme kerran alkaa ja usko vaihtuu konkreettiseen näkemiseen.
Siis, jakeet 30,31:
"Ja miksi mekään antaudumme joka hetki vaaraan?
Joka päivä minä olen kuoleman kidassa, niin totta kuin te, veljet, olette minun kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."

En tiedä keiden suorittamiin kasteisiin 1.Kor.15:29 viittaa. Joka tapauksessa kyse oli korinttolaisten tietämästä toiminnasta. Oliko kyseessä jokin yleisesti tunnettu gnostilainen lahko kenties? Tällaisia syntyy kun aletaan painottaa ihmisen tekoja ja yhdistetään lakihenkinen suorittaminen esoteeriseen ja okkulttiseen itsensä kehittämiseen ja lahkon opetukseen kasvusta jumalallisuuden asteelle.
Niitä oppeja on aina ollut ja Raamatun mukaan tulee olemaan yhä runsaammin loppua kohti kun eksytykset syvenevät.
Raamattu viittaa useissa kohdin sellaisiin.
Näin ollen kyseinen jae liittyy tuollaisen harhautuneen lahkon toimintaan ja niiden ajatusrakennelmaan.

Paavali toteaa että jopa hekin (gnostilaiset tai jotkut heihin rinnastettavat) uskovat ylösnousemukseen! Heidän ajattelunsa mukaan kasteet kuolleiden puolesta saavat aikaan pelastumattomien siirtymistä pelastettujen puolelle - siis tuonelan helvettiosastolta paratiisin puolelle. Mutta jos ylösnousemusta ei olisi tuollaiseltakin spekuloinnilta menisi kokonaan pohja pois.
Tällaisesta kontekstista on kyse.

Saatana on vääristelyn mestari ja käyttää häikäilemättä hyväkseen irrallisia raamatunkohtia inspiroiden harhautuneita ihmisiä liittämään niitä millaisiin tahansa demonisiin oppeihin ja tällä tavalla saamaan harhoille ikäänkuin raamatullisuuden leiman.

* *

Mormonikirkossa toimii erittäin eksyttävä henkivalta. Heidän Kristuksensa on toinen Kristus, ei se Jeesus Kristus jonka Raamattu ilmoittaa: lihaan tullut Jumalan Poika ja tosi Jumala. Käytetään kyllä samoja sanoja ja kristillisiä termejä mutta niille annetaan sisällöllisesti uudet merkitykset. Ei puhettakaan että Mormonin kirja tulkittaisiin Raamatusta käsin - ei tietenkään, koska sen kyseenalaisuus ja harha tulisi ilmeiseksi. Toimitaan siis niin että hyväksytään Raamattu ja Raamatun opetukset mutta tulkitaan ne Mormonin kirjasta käsin!

Tuolla tavalla toimii MAP-kirkko ja oppi kasteesta kuolleiden puolesta (johon UT ei todellakaan kehoita ja josta kristityille ei ole annettu minkäänlaista käskyä) liittyy heidän harhaoppiinsa.

mamabeard kirjoitti:

....

Tapanin opetus kahdesta helvetistä kontra alkuperäinen Raamatun opetus:


1. KENELLE JEESUS SAARNASI TUONELASSA - JA JATKAVATKO HÄNEN OMANSA SITÄ TYÖTÄ?

Korostan heti alkuun Jeesuksen sanoja. Hän nimenomaan sanoi että "meidän" (pelastetut) ja "heidän" (kadotetut) välillä on suuri juopa, ja että toiselta puolelta ei voi siirtyä toiselle.

Tapani1:
> Kristuksen työtä jatkavat henkimaailmassa sinne siirtyvät Jeesuksen omat. <
Mitä Kristuksen työtä?
Sovittavan sanoman julistamista vankeudessa oleville hengille?
Eivät jatka.

Jeesuksen työ oli kertakaikkinen.
Kuolemansa ja ylösnousemuksensa välisenä aikana hän kävi kyllä tuonelassa saarnaamassa siellä oleville vangituille hengille, mutta MISSÄÄN KOHTAA ei anneta ymmärtää että yksikään heistä olisi siirtynyt mihinkään.
Jeesus siis saarnasi joko niille demonihengille jotka on sidottu ja asetettu vankeuteen niin että niiden toimintamahdollisuudet maailmassa on estetty ja ne on laitettu odottamaan iankaikkista tuomiotaan, ja/tai tuonelassa oleville ihmishengille.
Käsitykseni mukaan Jeesus saarnasi ihmishengille eli kuolleille ihmisille. Näin on Pietarin ensimmäisen kirjeen mukaan, jonka luvuissa kolme ja neljä viitataan tähän asiaan.

Jeesus on ainoa pelastuksemme välimies ja sovittaja. Kristittyinä olemme Jumalan työtovereita kyllä maailmassa, mutta emme välitä sovituksen sanomaa henkimaailmaan.
Vain ne kuolleet jotka ovat Kristuksessa pelastuvat.
Uskovalla ei ole minkäänlaisia valtuuksia missään vaiheessa puuttua tähän.

2. MIKSI JEESUS SAARNASI HEILLE?

Sovitus ja pelastus liittyy aina Kristukseen. Itse uskon että Jeesuksen sovitustyöllä oli niin universaali ja iankaikkinen merkitys että se vaikuttaa halki kaikkien aikojen.
Tästä sovitustyöstä oli juutalaisille Jumalan antamat esikuvat, temppeli ja sen uhrit. Vaikka ihmiset kuinka olisi yrittäneet elää lain käskyjen mukaan silti tarvittiin syntiuhri koska lakia ei täytä kukaan.
No, jos lain lisäksi tarvittiin uhri pelastuiko ne, jotka uskoi lakiin ja uhrin tuottamaan sovitukseen, esikuvallisen uhrin kautta?
Kyllä ja ei.
He kyllä pelastuivat, mutta tulevan uhrin, siis Jeesuksen kautta.
UT täsmentää että nuo menneet uhrit eivät voineet syntejä pois ottaa. Jeesus on se joka otti heidän syntivelkansa pois koska HE JO EDELTÄ olivat juutalaisen uhrikäytännön kautta laittaneet toivonsa Häneen eli Jeesukseen, ehkä itsensä sitä edes ymmärtämättä.

* * *

Tämä on jumalallisen lain tehtävä että se kasvattaa ihmisen Kristukseen, ottamaan vastaan sovituksen ja armon, koska jokainen joka suhtautuu Jumalan pyhyyteen (jonka ilmausta laki käskyineen on) tosissaan, joutuu huomaamaan oman kelvottomuutensa: minä en kykene olemukseltani siihen mitä Jumalan laki edellyttää ollakseni Hänen kaltaisensa.

Näin laki itse asiassa johtaa armoon.
Yksilö käsittää ettei hänellä ole mitään muuta toivoa eikä turvaa kuin Jumalan anteeksiantamus.
Hänen täytyy huutaa avukseen Herraa ja turvata vain siihen mitä Jumala nyt tekee hänen hyväkseen.
Onko tällaista armoa olemassa?
On toki. Siitä puhuu uhri!
Kaikki Jumalan armo on Kristuksessa koska HÄN TÄYDELLISENÄ UHRINA sovitti syntimme, ja sovitus on pätevä KOSKA HÄN TÄYTTI MYÖS LAIN meidän edestämme. Jeesus on sinun puolestasi Isän edessä se täydellisyys jota sinulta vaaditaan.

Voidaan ajatella kahdella tavalla.
1) Ne jotka ennen Jeesusta pelastuivat uskon kautta jonka Golgatan ristintyö heille myöhemmin tuotti, olivat paratiisissa Jeesuksen astuessa alas tuonelaan. Ne jotka olivat kuolleet ilman uskoa olivat kääntymättöminä helvetin esitilassa.
Tuo on ensimmäinen mahdollisuus.
2) Toinen mahdollisuus on että niitäkin jotka oli uskoneet Jumalaan ja Jeesukseen jo edeltä mutta eivät tunteneet Jeesuksen nimeä eivätkä olleet omaksuneet evankeliumia riittävällä tavalla, olivat siis kuitenkin antaneet Jumalan pyhyyden johtaa itsensä armon tuntemiseen ja tahtoneet eläessään sen valinnan tehdä että todelliselle Jumalalle antautuvat siinä määrin kuin osaavat, että siis näitäkin olisi siellä tuonelan helvettiosastossa eli helvetin esitilassa - odottamassa sovittavaa sanaa.

* * *

Jos ensimmäinen vaihtoehto pitää paikkansa, silloin YKSIKÄÄN helvetin puolella oleva, joille Jeesus saarnasi, ei saanut mahdollisuutta siirtyä paratiisin puolelle. Jeesuksen saarna ainoastaan todisti heille että se tuomio jota he vangittuina odottavat on oikea koska eivät eläessään olleet ottaneet vastaan Jumalan tarjoamaa pelastusta. 1.Piet.3:19,20.

Toisen vaihtoehdon mukaan ne tuonelassa olevat, jotka jo edeltä olivat uskoneet, mutta joilta oli puuttunut tietoinen pelastuksen vastaanottaminen, saivat Jeesuksessa sen mahdollisuuden, koska he näkivät: tässä nyt on se johon tahdoin uskoa mutta jota en tuntenut.
Näitä henkilöitä siis koskisi 1.Piet.4:6.

Olkoon kumpi tahansa näkemys oikea raamatunkohdat eivät ole ristiriidassa keskenään.
Mutta kohdat puhuvat eri asioista. 1.Piet.3:19,20 niistä joiden tuomion Jeesus elävänä evankeliumina julistaa olevan oikea koska he eivät uskoneet, ja 1.Piet.4:6 niistä jotka aikanaan (ennen Jeesusta) uskoivat ja joille evankeliumi nyt tuotiin tuonelaan että hekin meidän laillamme saivat tunnustaa ja tuntea Hänet?

JOKA TAPAUKSESSA on selvää että ne vankeudessa olevat ja tuomiotaan odottavat jotka olivat eläessään kääntäneet selkänsä Herralle eivät enää saaneet mahdollisuutta, eikä Jeesuksen saarna koitunut heille miksikään autuuttavaksi tekijäksi koska heidän sydämensä tila oli se mikä oli, ei sitä voi tämän ajallisen elämän jälkeen enää muuttaa.

Raamatun kokonaisvaltaisen ilmoituksen pohjalta kallistun enemmän ensimmäisen vaihtoehdon kannalle.
Tämän mukaan Jeesuksen julistus vankeudessa oleville hengille liittyisi mahdollisesti Hänen vanhurskauteensa ja koroitetuksi tulemiseensa.
Hän osoittaa itsessään sekä kadotetuille että pelastetuille että Hän on aikojen alusta niiden loppuun saakka Golgatan ristintyön kautta ainoa pelastus, jonka toiset ovat hylänneet ja toiset vastaanottaneet.

Yleinen kristillinen käsitys on että välitila jossa kuolleet odottavat ylösnousemuksen päivää ja viimeistä tuomiota jolla kirjat avataan ja jokainen saa osansa - pelastetut kirkkautta siinä määrin kuin ovat eläessään Herraa palvelleet ja kadotetut tuskaa siinä määrin kuin ovat Häntä häväisseet - on tuonelassa, ja että tämä odotuksen paikka eli tuonela jakautuu tavallaan kahteen osastoon: paratiisipuoli pelastetuille taivasta odottaville ja helvetin esitila lopullista kadotustuomiotaan odottaville.

3. KUOLEMAN JÄLKEEN TAPAHTUVA SIIRTYMINEN HELVETISTÄ PELASTETTUJEN JOUKKOON?

Mitä sanoo Jumalan pyhä sana ja ilmoitus.
Luuk.16:19-31.

Jeesuksen kuvauksen köyhä meni "Aabrahamin helmaan".
Aabrahamin helma?
Aabraham kuvaa UT:ssa pelastusta uskon kautta.
Juutalaisille joille Jeesus vertauksensa puhui Aabraham merkitsi juutalaisuuden esi-isää - "meillä on isänä Aabraham" - ja oli pelastuksen symboli koska heidän mukaansa pelastui kuului vain juutalaisille. Kuulijat siis ymmärsivät Jeesuksen sanat Aabrahamin helmassa olemisesta että siellä paratiisissa oli ne juutalaiset jotka oli pelastuneet.
Jeesus kuitenkin selvensi asiaa toisessa yhteydessä että ei ne pelastu jotka lihansa puolesta ovat Aabrahamin lapsia vaan jotka ovat tulleet Jumalan lapsiksi todellisesti eli hengellisen uudestisyntymän kautta Kristuksessa: he ovat vanhurskautetut sen uskon kautta, jonka esikuva on Aabraham.
Paavali erityisesti täsmensi tätä puhuen Aabrahamista ei ainoastaan juutalaisuuden vaan nimenomaan uskon edustajana.
Raamatun mukaan pelastus kuuluu erotuksetta niin juutalaisille kuin pakanoille, sillä Jeesuksessa Kristuksessa kaikki hajallaan olevat laumat ovat yksi, hänessä on purettu erottava väliseinä juutalaisten ja pakanoiden väliltä, hän merkitsee pelastusta uskon kautta. Tämä oli Aabrahamille annettu lupaus pelastuksesta kaikille kansoille ja sen Aabraham uskoi.

Köyhä ei siis pelastunut köyhyytensä tähden vaan uskon kautta Kristukseen. Siksi hänet vietiin Aabrahamin helmaan odottamaan taivaaseen pääsyä.
Rikaskin kuoli. Tässä ajassa hän oli elänyt loisteliaasti - mutta mitä ihmistä hyödyttää, vaikka voittaisi omakseen koko maailman, jos pelastuksen autuus puuttuu ja sielu epäuskon tähden saa suuren vahingon?
Näin kävi rikkaan kohdalla.
"Kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan."
Hän siis näki Lasaruksen. Oltiin paikassa jossa oli olemassa näköyhteys, joten kyse ei ole lopullisesta helvetistä ja lopullisesta taivaasta, vaan todellakin tuonelasta. Näköyhteydestä huolimatta he eivät olleet mitenkään lähellä toisiaan: hän näki Lasaruksen "kaukana".
Emme tiedä mitä kaikkea sisältää ilmaus "Lasaruksen helmassa" mutta kun vertaamme sitä rikkaan miehen kohdalla olevaan sanontaan "vaivoissa ollessaan", ymmärrämme että Lasaruksen helmassa olemiseen liittyy pelastuksen kirkkautta, lupauksien toteutumista ja lepoa, kaikkea sitä mikä rikkaalta mieheltä vastaavasti puuttui?
Eikö niin?

Sitten tulee tärkeä kohta.
Rikas mies huutaa avukseen sitä ainoaa jonka avuksi huutamiseen hänen ymmärryksensä riittää. Lisäksi Jeesuksen opetuksella on suuri vertauskuvallinen merkitys. Kuten köyhä aikanaan tahtoi ravita itseään rikkaan miehen ruuantähteillä, nyt asetelma on toinen, rikas mies pyytää että Aabraham lähettäisi köyhän Lasaruksen kastamaan vaikka sormenpäänsä veteen ja että hän sitten tulisi jäähdyttämään rikkaan miehen kieltä, sillä "minulla on kova tuska tässä liekissä!"

Jeesus jatkaa opetustaan Aabrahamin sanoilla tuonelassa:
"Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa."
Sitten. Edelliseen liittyen tulee seuraava jae, joka kuuluu näin:
"JA KAIKEN TÄMÄN LISÄKSI on meidän välillemme ja teidän välillenne vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme."

Tämä on siis Jeesuksen opetus.
Ainakin teoriassa voidaan ajatella että Lasarus tai joku toinen olisi tahtonut noudattaa rikkaan miehen pyyntöä ja lähtenyt lievittämään hänen tuskaansa.
Jeesus sanoo hyvin yksiselitteisesti että se on täysin mahdotonta.
Kummaltakaan puolelta ei voida siirtyä toiselle puolelle. Kyse on siis hyvin merkittävästä opetuksesta.
Huomionarvoista on ettei Jeesus missään kohden kumonnut tätä opetustaan kadotettujen ja pelastettujen erosta.

Mutta kuvaus jatkuu.
Nyt rikas mies pyytää että Lasarus lähetettäisiin TODISTAMAAN rikkaan miehen elossa oleville veljille, etteivät hekin joutuisi vaivan paikkaan!
Aabraham: "Heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot niitä."
Tuonelan vaivoissa oleva mies: "Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen".

Aabraham vastaa että jos nämä eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät nämä usko sittenkään, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.

Mooses ja profeetat.
Laki - ja pelastuksen evankeliumi lain täyttymyksenä eli Kristus.
Profeetat nimenomaan julistivat tulevaa sovitusta, joka kulkee läpi Raamatun punaisena lankana. Kristus on koko Raamatun todellinen ydin ja avain sen sanoman käsittämiseen.
Jos tahdomme löytää pelastavan uskon, on uskottava nimenomaan Raamatun ilmoitukseen, siihen Jeesukseen jonka Raamattu ilmoittaa, ei johonkin toiseen.

Tästä päästänkin sujuvasti oppiin "kuolleiden puolesta kastamisesta".
Tässä kohtaa Tapani1 kertoo olevansa mormoni vaikka ei sitä suoraan sanokaan.

4. KASTEET KUOLLEIDEN PUOLESTA.

Tapani1:
> Raamatun mukaan kuolleiden puolesta tehdään kasteita. 1.Kor.15:29 kertoo niistä. <

Mitä Raamattu tällaisista kasteista opettaa?
EI YHTÄÄN MITÄÄN.
UT kyllä mainitsee (1.Kor.15:29) että jotkut suorittivat tällaisia kasteita. Ei kuitenkaan opeteta että niitä pitäisi suorittaa.
Ei vanhan eikä uuden liiton puolella. UT:ssa ei ole minkäänlaista käskyä annettu kristityille kastattaa itseään kuolleitten puolesta. Miksi olisikaan?
Sellainen käsky olisi vastoin Jeesuksen selvää opetusta että on "suuri juopa" joka on vahvistettu ja että vaikka me haluaisimme mennä tai he haluaisivat tulla se on mahdotonta kumpaankin suuntaan.
Kristitty ei voi millään teollaan nostaa helvetin puolelta paratiisiin ja sen kautta taivaaseen niitä jotka ovat kuolleet kielteisinä Jumalalle.

Kun luetaan koko jaejakso johon 1.Kor.15:29 liittyy kyse on iankaikkisesta elämästä, ja siihen liittyen ylösnousemuksesta.
Avainjae on 15:19:
"Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat."

Ylösnousemuksessa saamme uskovina ylösnousemusruumiin eli henkiruumiin sen hengellisen olemuksen mukaisesti joka uskovan sisimmässä jo nyt on Jumalan yhteydessä. Ihminen on iankaikkinen olento ja hänen persoonansa säilyy ajan rajan tuolle puolen mutta meidän ruumiimme muuttuvat, sillä "liha ja veri" ei voi periä taivaan valtakuntaa: katoava jää alas ja vain se mikä on katoamatonta (iankaikkinen henki) jatkaa olemassaoloa.
Uskovat puetaan Kristuksen täydelliseen kirkkauteen ja näin saamme aina olla Hänen kanssaan, tämä kirkkaus läpäisee ja valaisee taivaassa kaiken jatkuvana Jumalan läsnäolona.

Tässä yhteydessä - puhuessaan ylösnousemuksesta - Paavali viittaa joihinkin joilla oli tapana kastattaa itseään kuolleiden puolesta. HÄN EI SANO ETTÄ NÄIN TOIMIVAT IHMISET OLISIVAT KRISTITTYJÄ. Paavali ei siis sano: "Mitä muutoin me, jotka kastatamme itsemme kuolleitten puolesta, sillä saamme aikaan?" Ei myöskään: "Mitä muutoin te, jotka kastatatte itsenne kuolleitten puolesta, sillä saatte aikaan?"
Kirjeessään Korinton srk:lle hän kirjoittaa:
"Mitä muutoin ne, jotka kastattavat itsensä kuolleitten puolesta, sillä saavat aikaan? Jos kuolleet eivät heräjä, miksi nämä sitten kastattavat itsensä heidän puolestaan?"

Sen jälkeen vasta Paavali siirtyy puhumaan "meistä" eli kristityistä:
Miksi mekään antaudumme joka päivä vaaraan - tämän maallisen elämän tähdenkö? Ei, me antaudumme Kristuksen tähden olemaan vainottuja ja suostumme kulkemaan Hänen seuraajinaan häväistyksestä ja pilkasta huolimatta, sillä meidän toivomme on tulevassa joka saadaan ylösnousemuksen kautta, kun iankaikkinen osamme kerran alkaa ja usko vaihtuu konkreettiseen näkemiseen.
Siis, jakeet 30,31:
"Ja miksi mekään antaudumme joka hetki vaaraan?
Joka päivä minä olen kuoleman kidassa, niin totta kuin te, veljet, olette minun kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."

En tiedä keiden suorittamiin kasteisiin 1.Kor.15:29 viittaa. Joka tapauksessa kyse oli korinttolaisten tietämästä toiminnasta. Oliko kyseessä jokin yleisesti tunnettu gnostilainen lahko kenties? Tällaisia syntyy kun aletaan painottaa ihmisen tekoja ja yhdistetään lakihenkinen suorittaminen esoteeriseen ja okkulttiseen itsensä kehittämiseen ja lahkon opetukseen kasvusta jumalallisuuden asteelle.
Niitä oppeja on aina ollut ja Raamatun mukaan tulee olemaan yhä runsaammin loppua kohti kun eksytykset syvenevät.
Raamattu viittaa useissa kohdin sellaisiin.
Näin ollen kyseinen jae liittyy tuollaisen harhautuneen lahkon toimintaan ja niiden ajatusrakennelmaan.

Paavali toteaa että jopa hekin (gnostilaiset tai jotkut heihin rinnastettavat) uskovat ylösnousemukseen! Heidän ajattelunsa mukaan kasteet kuolleiden puolesta saavat aikaan pelastumattomien siirtymistä pelastettujen puolelle - siis tuonelan helvettiosastolta paratiisin puolelle. Mutta jos ylösnousemusta ei olisi tuollaiseltakin spekuloinnilta menisi kokonaan pohja pois.
Tällaisesta kontekstista on kyse.

Saatana on vääristelyn mestari ja käyttää häikäilemättä hyväkseen irrallisia raamatunkohtia inspiroiden harhautuneita ihmisiä liittämään niitä millaisiin tahansa demonisiin oppeihin ja tällä tavalla saamaan harhoille ikäänkuin raamatullisuuden leiman.

* *

Mormonikirkossa toimii erittäin eksyttävä henkivalta. Heidän Kristuksensa on toinen Kristus, ei se Jeesus Kristus jonka Raamattu ilmoittaa: lihaan tullut Jumalan Poika ja tosi Jumala. Käytetään kyllä samoja sanoja ja kristillisiä termejä mutta niille annetaan sisällöllisesti uudet merkitykset. Ei puhettakaan että Mormonin kirja tulkittaisiin Raamatusta käsin - ei tietenkään, koska sen kyseenalaisuus ja harha tulisi ilmeiseksi. Toimitaan siis niin että hyväksytään Raamattu ja Raamatun opetukset mutta tulkitaan ne Mormonin kirjasta käsin!

Tuolla tavalla toimii MAP-kirkko ja oppi kasteesta kuolleiden puolesta (johon UT ei todellakaan kehoita ja josta kristityille ei ole annettu minkäänlaista käskyä) liittyy heidän harhaoppiinsa.

Löytyykö Raamatusta tukea ajatukselle, että helvetin rangaistus ei kestäisi iäti, vaan päättyisi aikanaan, jolloin siellä olevat sielut sekä saatana joukkoineen lopullisesti kuolisivat? Onko ikuisen piinan oppi epäraamatullinen?

alkup. kirjoitti:

Löytyykö Raamatusta tukea ajatukselle, että helvetin rangaistus ei kestäisi iäti, vaan päättyisi aikanaan, jolloin siellä olevat sielut sekä saatana joukkoineen lopullisesti kuolisivat? Onko ikuisen piinan oppi epäraamatullinen?

seuraava helvetti on ikuinen.

Joh. 17:12 yksikään ei joutunut hukkaan paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen:
Hepr. 6:4-6.
Heitä ei voi toistamiseen johtaa kääntymykseen: Hepr. 10:26-29.

Tällaisia ei liene montakaan. Melkein kaikki ihmiset saavat jonkun kirkkauden, kun ovat ensin kärsineet sen, minkä oikeudenmukaisuus vaatii. Näin silloin, jos heille ei missään vaiheessa kelpaa sovitus.

Ihminen ei voi hävitä olemattomiin, sillä hän on Jumalan henkilapsi ja tässä mielessaä jumala. (Ps. 82:6 ja Joh. 10:34)